Lue keskustelun säännöt.
Nyt vinkit kehiin, miten ihastua puolisoonsa uudestaan?
01.10.2026 |
Tämä tavallinen stoori, vuodet vierineet ja puolisosta hohto lähtenyt. Hankala huomata niitä juttuja, miksi alunperin häneen ihastuin. Ehkä hän ei ole muuttunut oikeasti kovin paljon, mutta yllätyksellisyys hävinnyt ajan saatossa. Niin kuin itsestänikin. Hänelle tilanne on hyvä, minusta meillä on surkean tylsää.
Eli miten tsemppaan itseni intoutumaan tästä suhteesta? Puoliso ei tule keksimään/tekemään mitään uutta suhteen eteen. Hänelle tämä vaivattomuus sopii hyvin. Minua ärsyttää, että minä kannattelen ja kehitän, koska minä tarvitsen edistystä ja mielenkiintoa. Haluan elää enkä vain olla.
Saako kukaan kiinni? Jos nyt ero ei olisi se ensimmäinen vaihtoehto, vaan jotenkin huijaisin itseni vaaleanpunaisilla laseilla.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika. Niin ne kaikki tekee. Älä yritä mitään muuta.
Karju vai emakko?
Putte-possu ilman nimpparijuhlia. Se mä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen mukava tekeminen, fyysinen läheisyys.
SS
Vierailija kirjoitti:
Ota salasuhde ja vaihda sitten kokeilujen jälkeen lennosta.
Syytä nykyistä sairaalloisen mustasukkaiseksi ja kontrolloivaksi.
Ketään ei voi omistaa.
Elämä on matka.
Mun aviomies teki näin, paitsi ettei sitten uskaltanutkaan vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
No. Meillä minä en ollut menettänyt "ihastumista", mutta miehen mielestä en nähnyt tarpeeksi vaivaa. Teinkin sitten kaikkeni, että olin juuri miehen mieleen, oikeasti tein kaikkeni. Pidin kodin tiptop kunnossa, tein miehen lempiruokia, kiehnäsin kyljessä, ehdotin srksiä enkä koskaan kieltäytynyt mistään, mitä mies halusi.
Lopputulos? Mies alkoi pitää minua täysin itsestäänselvyytenä, yhdentekevänä. Ei nähnyt enää sitäkään vähää vaivaa, mitä oli kuulemma aiemmin nähnyt. Mikään ei hänelle riittänyt.
Lopetin yrittämisen. Rakkauden kuolemisessa meni aikaa, mutta kyllähän se hitaasti tukehtui, kun mitään vastakaikua ei saanut.
Ihan kuin mun parisuhde. Sillä erotuksella, että kaiken vaivannäön jälkeen paljastuikin, että miehellä oli salarakas.
Vaihda.
Eroa.
Ikävä tosiasia: parisuhde tappaa halut kun aina nyhjää yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Meillä minä en ollut menettänyt "ihastumista", mutta miehen mielestä en nähnyt tarpeeksi vaivaa. Teinkin sitten kaikkeni, että olin juuri miehen mieleen, oikeasti tein kaikkeni. Pidin kodin tiptop kunnossa, tein miehen lempiruokia, kiehnäsin kyljessä, ehdotin srksiä enkä koskaan kieltäytynyt mistään, mitä mies halusi.
Lopputulos? Mies alkoi pitää minua täysin itsestäänselvyytenä, yhdentekevänä. Ei nähnyt enää sitäkään vähää vaivaa, mitä oli kuulemma aiemmin nähnyt. Mikään ei hänelle riittänyt.
Lopetin yrittämisen. Rakkauden kuolemisessa meni aikaa, mutta kyllähän se hitaasti tukehtui, kun mitään vastakaikua ei saanut.
Siitä ei ole mitään hyötyä kun vuosikaudet olet pitänyt miestä kotiorjana. Siihen parin viikon "annoin kaikkeni!"-jakso paljoa muutosta tee. Tätä naiset eivät ymmärrä.
Jep, kotiorja, joka käy töissä sillä aikaa, kun nainen on kotona vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olet nyt epäreilu. Mitä itse olet järjestänyt tilannetta parantaaksesi? Mielikuvitusta nyt nainen.
Vai onko nyt joku toinen tuntunut ihanammalta? Sellaistakin sattuu kaikille, mutta täytyy osata hillitä itsensä.
Ei muuten satu kaikille, koska osa meistä on aidosti onnellisia sen itselleen sopivan puolison kanssa, ihan koko elämän ajan. Silloin on lähinnä kammottava ja inhottava ajatus kehitellä jostain ulkopuolisesta ihmisestä mitään sen suuntaista ajatusta omaan päähänsä, koska on jo yhdessä juuri sen ihmisen kanssa, jonka todella tahtoi ja jota rakastaa aidosti. Jota ei koskaan halua menettää. Tuo väite ei siis yksinkertaisesti ole totta, mutta sillä ilmeisesti yritetään näppärästi vähätellä sitä, jos ei itse olekaan aidosti niin uskollista sorttia pitkässä parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet nyt epäreilu. Mitä itse olet järjestänyt tilannetta parantaaksesi? Mielikuvitusta nyt nainen.
Vai onko nyt joku toinen tuntunut ihanammalta? Sellaistakin sattuu kaikille, mutta täytyy osata hillitä itsensä.
Ei muuten satu kaikille, koska osa meistä on aidosti onnellisia sen itselleen sopivan puolison kanssa, ihan koko elämän ajan. Silloin on lähinnä kammottava ja inhottava ajatus kehitellä jostain ulkopuolisesta ihmisestä mitään sen suuntaista ajatusta omaan päähänsä, koska on jo yhdessä juuri sen ihmisen kanssa, jonka todella tahtoi ja jota rakastaa aidosti. Jota ei koskaan halua menettää. Tuo väite ei siis yksinkertaisesti ole totta, mutta sillä ilmeisesti yritetään näppärästi vähätellä sitä, jos ei itse olekaan aidosti niin uskollista sorttia pitkässä parisuhteessa.
Erittäin tarkkanäköisiä ja osuvia havaintoja teet.
Laita vaaleanpunaiset lasit päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Meillä minä en ollut menettänyt "ihastumista", mutta miehen mielestä en nähnyt tarpeeksi vaivaa. Teinkin sitten kaikkeni, että olin juuri miehen mieleen, oikeasti tein kaikkeni. Pidin kodin tiptop kunnossa, tein miehen lempiruokia, kiehnäsin kyljessä, ehdotin srksiä enkä koskaan kieltäytynyt mistään, mitä mies halusi.
Lopputulos? Mies alkoi pitää minua täysin itsestäänselvyytenä, yhdentekevänä. Ei nähnyt enää sitäkään vähää vaivaa, mitä oli kuulemma aiemmin nähnyt. Mikään ei hänelle riittänyt.
Lopetin yrittämisen. Rakkauden kuolemisessa meni aikaa, mutta kyllähän se hitaasti tukehtui, kun mitään vastakaikua ei saanut.
Siitä ei ole mitään hyötyä kun vuosikaudet olet pitänyt miestä kotiorjana. Siihen parin viikon "annoin kaikkeni!"-jakso paljoa muutosta tee. Tätä naiset eivät ymmärrä.
Tein tuota yli vuoden. Mies ei ollut koskaan kotiorjana, valitettavasti olin antanut hänen olla ja mennä ja huolehdin itse kaikesta. Enkä koskaan sanallakaan valittanut. Tienasin enemmän, maksoin kaiken - myös miehen "kivat" menot.
Oli pakko looettaa, kun srksikin oli joko anaalia tsi "ota suihin" ja käänsi sen jälkeen selkänsä. Muistan, miltä tuntui, kun mirs kerran nukahti selälleen ja otin hänen kätensä ja halasin sitä, kun miedtä ei saanut halata. Silloin totesin, että olen sitten ilman mitään, kun en kerta saa edes seksin yhteydessä kosketusta.
Miehen takia teit kaiken tuon? Huhhuh.. Kaikkea sitä.
Niinpä. Ja aivan turhaan.
Mutta eipä voi kukaan sanoa, etten tehnyt kaikkea mikä pystyin. Ja nytpähän tiedän, että vika ei ollut minussa.
Miksi miehet ei ikinä murehdi, onko he tehneet kaikkeaan suhteen eteen? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota salasuhde ja vaihda sitten kokeilujen jälkeen lennosta.
Syytä nykyistä sairaalloisen mustasukkaiseksi ja kontrolloivaksi.
Ketään ei voi omistaa.
Elämä on matka.Mun aviomies teki näin, paitsi ettei sitten uskaltanutkaan vaihtaa.
Tai sitten se toinen ei vain huolinut miestäsi, koska se on valehteleva pukki. Se voi olla se syy, miksi on edelleen kanssasi.
Noh, niin oli se nainenkin, että sikäli olisivat sopineet hyvin yhteen.
Mutta mies ei halunnutkaan hajottaa ydinperhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään. Alussa huolehti hygieniastaan, monet vuodet enää ei ja haisee p askalle joka tarttuu joka paikkaan. Ei osaa mieslapsi huolehtia hygieniastaan enää kun on saanut puolison.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Meillä minä en ollut menettänyt "ihastumista", mutta miehen mielestä en nähnyt tarpeeksi vaivaa. Teinkin sitten kaikkeni, että olin juuri miehen mieleen, oikeasti tein kaikkeni. Pidin kodin tiptop kunnossa, tein miehen lempiruokia, kiehnäsin kyljessä, ehdotin srksiä enkä koskaan kieltäytynyt mistään, mitä mies halusi.
Lopputulos? Mies alkoi pitää minua täysin itsestäänselvyytenä, yhdentekevänä. Ei nähnyt enää sitäkään vähää vaivaa, mitä oli kuulemma aiemmin nähnyt. Mikään ei hänelle riittänyt.
Lopetin yrittämisen. Rakkauden kuolemisessa meni aikaa, mutta kyllähän se hitaasti tukehtui, kun mitään vastakaikua ei saanut.
Siitä ei ole mitään hyötyä kun vuosikaudet olet pitänyt miestä kotiorjana. Siihen parin viikon "annoin kaikkeni!"-jakso paljoa muutosta tee. Tätä naiset eivät ymmärrä.
Jep, kotiorja, joka käy töissä sillä aikaa, kun nainen on kotona vauvan kanssa.
Työttömänäkö miehen pitäisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Meillä minä en ollut menettänyt "ihastumista", mutta miehen mielestä en nähnyt tarpeeksi vaivaa. Teinkin sitten kaikkeni, että olin juuri miehen mieleen, oikeasti tein kaikkeni. Pidin kodin tiptop kunnossa, tein miehen lempiruokia, kiehnäsin kyljessä, ehdotin srksiä enkä koskaan kieltäytynyt mistään, mitä mies halusi.
Lopputulos? Mies alkoi pitää minua täysin itsestäänselvyytenä, yhdentekevänä. Ei nähnyt enää sitäkään vähää vaivaa, mitä oli kuulemma aiemmin nähnyt. Mikään ei hänelle riittänyt.
Lopetin yrittämisen. Rakkauden kuolemisessa meni aikaa, mutta kyllähän se hitaasti tukehtui, kun mitään vastakaikua ei saanut.
Siitä ei ole mitään hyötyä kun vuosikaudet olet pitänyt miestä kotiorjana. Siihen parin viikon "annoin kaikkeni!"-jakso paljoa muutosta tee. Tätä naiset eivät ymmärrä.
Jep, kotiorja, joka käy töissä sillä aikaa, kun nainen on kotona vauvan kanssa.
Työttömänäkö miehen pitäisi olla?
No jos ei ole kotona niin miten voi kutsua kotiorjaksi? Jäis sitten kotiin ja hoitais orjan hommansa kunnolla, päästäis naisenkin välillä töihin tienaamaan!
Katsoin vierestä kun kolmen lapsen äiti erosi tylsyyden vuoksi. Uusi mies oli tulinen ja räiskyvä, ei mikään tasainen ja estynyt tallukka. Niinpä sitten poltti muutamassa vuodessa näppinsä ja kyllästi jatkuvaan riitaan ja draamaan. Katuu nyt eroaan luotettavasta ja tasaisesta eksästään, lasten isästä.
Ole varovainen mitä toivot, se voi oikeasti toteutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Meillä minä en ollut menettänyt "ihastumista", mutta miehen mielestä en nähnyt tarpeeksi vaivaa. Teinkin sitten kaikkeni, että olin juuri miehen mieleen, oikeasti tein kaikkeni. Pidin kodin tiptop kunnossa, tein miehen lempiruokia, kiehnäsin kyljessä, ehdotin srksiä enkä koskaan kieltäytynyt mistään, mitä mies halusi.
Lopputulos? Mies alkoi pitää minua täysin itsestäänselvyytenä, yhdentekevänä. Ei nähnyt enää sitäkään vähää vaivaa, mitä oli kuulemma aiemmin nähnyt. Mikään ei hänelle riittänyt.
Lopetin yrittämisen. Rakkauden kuolemisessa meni aikaa, mutta kyllähän se hitaasti tukehtui, kun mitään vastakaikua ei saanut.
Siitä ei ole mitään hyötyä kun vuosikaudet olet pitänyt miestä kotiorjana. Siihen parin viikon "annoin kaikkeni!"-jakso paljoa muutosta tee. Tätä naiset eivät ymmärrä.
Jep, kotiorja, joka käy töissä sillä aikaa, kun nainen on kotona vauvan kanssa.
Työttömänäkö miehen pitäisi olla?
No jos ei ole kotona niin miten voi kutsua kotiorjaksi? Jäis sitten kotiin ja hoitais orjan hommansa kunnolla, päästäis naisenkin välillä töihin tienaamaan!
Osaispa nauraa tälle. Yritin kovasti mutta ei.. Vauvan kuuluu olla äitinsä sylissä, nauttia kotona äidin rakkaudesta. Saada tissiä ja nukahtaa lämpöön, kuunnellen tuttua sykettä jonka parissa on kehittynyt sikiöstä vauvaksi. Haistaa äidin tuoksu kun maailma on liian jännittävä. Kuulla äidin ääni, kun silmät eivät näe vielä kauaksi.
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen mukava tekeminen, fyysinen läheisyys.
Eli joka aamuinen pamputus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Meillä minä en ollut menettänyt "ihastumista", mutta miehen mielestä en nähnyt tarpeeksi vaivaa. Teinkin sitten kaikkeni, että olin juuri miehen mieleen, oikeasti tein kaikkeni. Pidin kodin tiptop kunnossa, tein miehen lempiruokia, kiehnäsin kyljessä, ehdotin srksiä enkä koskaan kieltäytynyt mistään, mitä mies halusi.
Lopputulos? Mies alkoi pitää minua täysin itsestäänselvyytenä, yhdentekevänä. Ei nähnyt enää sitäkään vähää vaivaa, mitä oli kuulemma aiemmin nähnyt. Mikään ei hänelle riittänyt.
Lopetin yrittämisen. Rakkauden kuolemisessa meni aikaa, mutta kyllähän se hitaasti tukehtui, kun mitään vastakaikua ei saanut.
Siitä ei ole mitään hyötyä kun vuosikaudet olet pitänyt miestä kotiorjana. Siihen parin viikon "annoin kaikkeni!"-jakso paljoa muutosta tee. Tätä naiset eivät ymmärrä.
Jep, kotiorja, joka käy töissä sillä aikaa, kun nainen on kotona vauvan kanssa.
Työttömänäkö miehen pitäisi olla?
No jos ei ole kotona niin miten voi kutsua kotiorjaksi? Jäis sitten kotiin ja hoitais orjan hommansa kunnolla, päästäis naisenkin välillä töihin tienaamaan!
Osaispa nauraa tälle. Yritin kovasti mutta ei.. Vauvan kuuluu olla äitinsä sylissä, nauttia kotona äidin rakkaudesta. Saada tissiä ja nukahtaa lämpöön, kuunnellen tuttua sykettä jonka parissa on kehittynyt sikiöstä vauvaksi. Haistaa äidin tuoksu kun maailma on liian jännittävä. Kuulla äidin ääni, kun silmät eivät näe vielä kauaksi.
No just. Ja lässyn lää.
Kaikki vauvat ei sitä paitsi nukahda millään, vaikka kuka hyssyttäis.
Isin silmät ja lämpö on ihan yhtä arvokkaita.
Mitä imetykseen tulee niin harva imettää yli 6kk iän. Ikävää, kun tulee ne hampaatkin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Meillä minä en ollut menettänyt "ihastumista", mutta miehen mielestä en nähnyt tarpeeksi vaivaa. Teinkin sitten kaikkeni, että olin juuri miehen mieleen, oikeasti tein kaikkeni. Pidin kodin tiptop kunnossa, tein miehen lempiruokia, kiehnäsin kyljessä, ehdotin srksiä enkä koskaan kieltäytynyt mistään, mitä mies halusi.
Lopputulos? Mies alkoi pitää minua täysin itsestäänselvyytenä, yhdentekevänä. Ei nähnyt enää sitäkään vähää vaivaa, mitä oli kuulemma aiemmin nähnyt. Mikään ei hänelle riittänyt.
Lopetin yrittämisen. Rakkauden kuolemisessa meni aikaa, mutta kyllähän se hitaasti tukehtui, kun mitään vastakaikua ei saanut.
Siitä ei ole mitään hyötyä kun vuosikaudet olet pitänyt miestä kotiorjana. Siihen parin viikon "annoin kaikkeni!"-jakso paljoa muutosta tee. Tätä naiset eivät ymmärrä.
Jep, kotiorja, joka käy töissä sillä aikaa, kun nainen on kotona vauvan kanssa.
Työttömänäkö miehen pitäisi olla?
No jos ei ole kotona niin miten voi kutsua kotiorjaksi? Jäis sitten kotiin ja hoitais orjan hommansa kunnolla, päästäis naisenkin välillä töihin tienaamaan!
Osaispa nauraa tälle. Yritin kovasti mutta ei.. Vauvan kuuluu olla äitinsä sylissä, nauttia kotona äidin rakkaudesta. Saada tissiä ja nukahtaa lämpöön, kuunnellen tuttua sykettä jonka parissa on kehittynyt sikiöstä vauvaksi. Haistaa äidin tuoksu kun maailma on liian jännittävä. Kuulla äidin ääni, kun silmät eivät näe vielä kauaksi.
No just. Ja lässyn lää.
Kaikki vauvat ei sitä paitsi nukahda millään, vaikka kuka hyssyttäis.
Isin silmät ja lämpö on ihan yhtä arvokkaita.
Mitä imetykseen tulee niin harva imettää yli 6kk iän. Ikävää, kun tulee ne hampaatkin...
Isit eivät ole yhtä arvokkaita noin pienelle. Lapselle äiti on maailman keskipiste tooodella kauan. Äiti ei välttämättä sitä halua, mutta biologia toimii näin.
Jos ei ole vielä lapsia: eroa, kun vielä voit