Lue keskustelun säännöt.
Miten ikinä voisi jaksaa arjessa 1400-1500 kalorilla/pv vuodesta toiseen?
29.09.2026 |
Laihdutan, en ole kovin pitkä, olen istumatyössä ja arkiaktiivisuus ei ole suurta. Olen tutkinut kalorilaskureita. Jos olisin unelmamitoissani (bmi 21), pitäisi minun syödä päivässä max. 1400-1500 kaloria, etten lihoisi. Liikunta ei nostaisi tuota määrää kuin muutamalla sadalla kalorilla. Miten ihmeessä noin pienellä kalorimäärällä jaksaisi vuodesta toiseen? Eikä oikein saisi syödä herkkujakaan. Magnumin kaltainen jäätelöpuikko tai kunnon suklaapatukka haukkaisi kokonaiskalorimäärästä jo 300 kaloria.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan jaksaa laskeskella kaloreita päivästä ja vuodesta toiseen???
Ei niitä tarvitsekaan laskea, jos ns.osaa syödä oikein. Moni pitkään ylipainoisena ollut ei yksinkertaisesti osaa ja joutuu alkuun (ei koko elämäänsä) laskemaan kaloreita, jotta yksinkertaisesti alkaa oppia miettimään järjellä ja silmämääräisesti mitä voi syödä lihomatta ja missä on paljon ns.piilokaloreita. Esimerkiksi yhdellä ylipainoisella (laihduttavalla) ystävälläni ei vaan ollut niinkuin minkäänlaista käsitystä mikä häntä lihottaa ja miten ns.tavallisellakin ruualla ja leivällä voi lihoa.
Terveisin tuo 165cm/55kg nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 1500 kilokaloria on riittävä määrä jolla paino pysyy vakiona niin miksei jaksaisi.
Paino voi pysyä tuolla määrällä vakiona riittävän alhaalla, mutta itselleni tuo kalorimäärä kuulostaa todella pieneltä. Ottaen huomioon, että harva ruoka on kovin vähäkalorista. Tuleehan tavallisesta aamupalastakin (kaurapuuro marjoilla/mehukeittolla, ruisleipä päällisillä ja kahvi maidolla) jo melkoisesti kaloreita.
Ap
Tuossa esimerkissäsi on jo tupla-aamupala. Aamupalalla joko puuroa + proteiini tai leipää, molempia ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan jaksaa laskeskella kaloreita päivästä ja vuodesta toiseen???
Ei jaksakaan, mutta on pakko jos haluaa pysyä järkevissä mitoissa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, minä ihmettelen samaa. Hoipun menemään kun lasken kaloreita paljon, ei ole voimaa vääntää lenkkireissulla vaikka olen lenkkeillyt vuosia. Miten estää voimattomuus ja heikotus? Siis mistä saa sen voiman ettei pyörry lenkkireissulla? Jos ajatellaan että on vähän ylipainoa niin eikö luulisi että keho ottaisi siitä läskistä sitä energiaa ettei heikota ja iske voimattomuus, mutta näin ei tapahdu vaan olo on kauhea ja silmissä sumenee. Selittäkää tätä.
No tuossa vaiheessa kyllä kalorit on liian alhaalla kulutkseen nähden eli pyritään liian nopeaan laihtumiseen. Se ei kyllä toimi liikunnan kanssa ilman ongelmia. Lenkkipäivinä syö sen verran, ettei heikota ja sitten lepopäivinä vähemmän, jos on tarve pitää kalorit niin alhaalla. Keho ei käytä ihan helposti ja tehokkaasti hyväksi läskiä, jos ei ole siihen tottunut.
En mä jaksakaan. Laihdutin kerran painon noin alas, että oikeasti kulutus oli jopa koiran ulkoilutuksen päivittäin + 2 kuntosalikertaa viikossa kanssa noin 1500 kcal päivässä. Istumatyö, vaihdevuosi-ikäinen pienikokoinen nainen, kulutus voi olla tosi pientä.
Minä sitten pysyteltyäni vuoden tavoitepainossani totesin, ettei ole tämän arvoista. Ja hyväksyin, että paino saa nousta parikymmentä kiloa, että saan elää rennommin. Olen tässä nykypainossa lievän ylipainon painoindeksillä. Elämä on kyllä paljon mukavampaa kuin kaloreista jatkuvasti nipottaen. Ja peileihin voi jättää katsomatta, jos ulkonäkö kiusaa 😈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pian 60-v mies, lyhyt. Kulutan 3000-4000 kCal/päivä ja paino ei nouse, olen toimistotyössä. Kyse on myös aineenvaihdunnasta: hanki tarpeeksi lihasta niin aineenvaihdunta kasvaa ja voit syödä käytännössä aivan järjettömästi ja paino ei nouse (paitsi jos nousee, se on lihasta).
Voisin käydä useammin lenkillä, mutta nyt 3 kertaa viikossa riittää. Kerralla kuluu 400-700 kCal, joten lenkkipäivinä on vara syödä enemmän kuin jaksaa, mutta kun ei jaksa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan jaksaa laskeskella kaloreita päivästä ja vuodesta toiseen???
Ei jaksakaan, mutta on pakko jos haluaa pysyä järkevissä mitoissa.
Ai, ei mun vaan tarvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehenä viehätyn eniten naisesta jos hänen BMI on matala esim 19 eli mitat tyyliin 170/55.
En ole ikinä kehunut kumppaniani yhtä paljon kun oli BMI 19 kumppani.
Selvä. Naisen ulkonäkö on sulle tärkeintä.
Mä olen tullut siihen lopputulokseen, että en ala kituuttamaan elämässäni vuosikausia, että olisin hoikka. Kilot tarttuvat minulle helposti ja hoikkana pysyminen on jatkuvaa taistelua.
Elämästä nauttiminen on tärkeintä. Jos sen hinta on pieni pullukkuus niin sitten on. Mielummin se kuin jatkuva kieltäytyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Napostelut ja välipalat pois, älä osta kotiin. Kolme ateriaa päivässä riittää ja silloin voi syödä mahansa täyteen.
Itsellä aamupala n. klo 8-9 yleensä maustamaton jogurtti sekaan chia siemeniä, marjoja tai puolikas banaani tai omenasosetta tms. plus mukillinen kahvia. Jos leipä ja kahvi, yksi leipä päällä 1-2 kananmunaa.
Lounas klo 13-14 iso ateria vihanneksia ja proteiinia, esim. salaattia ja juustomunakas. 2-3 munaa (ellei aamulla munia), riippuen miten iso on nälkä. Tai lautasellinen keittoa ja leipä.
Päivällinen n. klo 18 ehkä peruna, vihanneksia broilerikastiketta, lihapullia, tonnikalaa, raejuustoa, fetaa tms. Taas reilu annos, ettei jää nälkä.
Pieni nälkä voi tulla ennen seuraavaa ateriaa mutta se täytyy kestää. Ei välipaloja eikä tuu 1500 kaloria. Leipää syön korkeintaan 2 palaa päivässä. Ja sekin usein näkkileipää. Tuore leipä on viikonlopun herkku.
Kannattaa säätää syömistä liikkumisen mukaan. Kun käyn kunnon lenkillä tai salilla, syön myös enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi, jolla on pieni kulutus. Mulla vielä PCOS, mikä pahentaa asiaa eli lihon todella helposti. Mun peruskulutus on arvioitu olevan noin 1300-1400 kaloria ja tähän liikunnat päälle eli tosi pienellä mennään. Olen ollut aktiivinen saliharrastaja koko ikäni, eipä tuo kulutus siitä kuitenkaan ole kasvanut. Enkä ole edes mikään pieni, olen 171 cm pitkä. Itse käytän pätkäpaastoa kalorimäärän hallintaan, tällöin saan kuitenkin välillä syödä ”normaalisti” ja paino pysyy ennallaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen pian 60-v mies, lyhyt. Kulutan 3000-4000 kCal/päivä ja paino ei nouse, olen toimistotyössä. Kyse on myös aineenvaihdunnasta: hanki tarpeeksi lihasta niin aineenvaihdunta kasvaa ja voit syödä käytännössä aivan järjettömästi ja paino ei nouse (paitsi jos nousee, se on lihasta).
Voisin käydä useammin lenkillä, mutta nyt 3 kertaa viikossa riittää. Kerralla kuluu 400-700 kCal, joten lenkkipäivinä on vara syödä enemmän kuin jaksaa, mutta kun ei jaksa...
Sulla on oltava tosi paljon lihasmassaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aamuisin klo 8-10.30 aikaan vaihtelevasti koiralenkin jälkeen sudennälkä. Syön 2 ruisleivän siivua juustolla (joskus kalkkunaleikettökin) ja kasviksilla. Lisäksi 2,5 dl rahkaa ja 2 dl pakastemarjoja. Pitäisi tyytyä yhteen leipään, mutta kun...
Päiväruuan syön vasta klo 14-16. Se on kevyt ja maltillinen ruokaympyrän mukainen. Ei leipää, ruokajuoma vesi. Joskus jälkkärihedelmä.
Iltapala kaurapuuro, raejuustoa, vaihdellen marja/mehukeitto/hedelmä/ pähkinät
Överipäivinä paheinani on lähinnä suklaa (levy menee kerralla, kovalla itsehillinnällä puolikas) tai jäätelöä (puoli pakettiakin menee, yritän hillitä kolmannekseen), suolapähkinät 150 g pussiin menisi, mutta yritän hillitä kolmannekseen tai enintään puolet.
Mitään vehnäleivonnaisia en syö, enkä sipsejä, pizzaa tai lihapiirakoita tms.
22 kiloa onnistuin pudottamaan painoa 9 kk:ssa. Olin jo Bmi alle 30, mutta onnistuin pullahtamaan taas 10 kiloa takaisin.
On tämä aikamoista säätöä.
Ulkonäköasioita en niinkään enää yli kuusikymppisenä mieti vaan niveliäni ja terveyttäni.
Oliko tuo esimerkki vain heitto, vai ihan tarkoituksella vinkiksi ruokavaliosta? Oli meinaan todella epäterveellinen esimerkki, eikä tuollainen syöminen ravitse ja täytä vatsaa. Kroppa kiljuu syötävää, kun tulee liikaa höttöä, hiilareita liikaa, kasviksia ja proteiineja liian vähän.
Aamiainen: rahkaa/ luonnonjugurttia, hieman marjoja, pieni pala leipää tmv. tuorejuustolla ja tomaatilla/ paprikalla. 200kcal
Lounas: 400g vähäkalorisia kasviksia, 150g proteiinia, 2tl öljyä 400kcal
Välipala jos on tarkoitus liikkua ennen päivällistä. Esim. 1 rkl pähkinöitä ja pieni hedelmä. 150kcal
Päivällinen: 200-300g kasviksia, 150g proteiineja, 1 tl öljyä, joku hiilarilähde 150g, etenkin jos on harrastettu liikuntaa tai tarkoitus treenata tämän jälkeen. 450kcal
Iltapala 100-200kcal riippuen siitä, onko treenattu päivällisen jälkeen. Jos on syöty välipala, eikä illalla ole treeenattu, iltapala on kevyempi.
Ihan kuule oma eilinen ateria, tosin jäätelö oli 100g gelatoa eikä valion tuutti kuten tuohon laskin.
Ei niitä hiilareita liikaa tule, tuosta aamuleivästä 9/13g
Lounaan minestronesta 25g
Jäätelö 11g
Päivällisen riisissä n 30g
Yhteensä n 75g.
Pyrin pitämään hh alle 100g, sopii minulle.
En syö välipaloja, ne ovat turhia ja vain nostavat painoa turhaan. Ateriat 07, 13 ja 19
Mä olen tullut siihen lopputulokseen, että en ala kituuttamaan elämässäni vuosikausia, että olisin hoikka. Kilot tarttuvat minulle helposti ja hoikkana pysyminen on jatkuvaa taistelua.
Elämästä nauttiminen on tärkeintä. Jos sen hinta on pieni pullukkuus niin sitten on. Mielummin se kuin jatkuva kieltäytyminen
Jokainen suupalani on 100% nautinto söin sitten 1200kcal tai 1500kcal. En näe nälkää enkä kieltäydy mistään.
Ei siihen "nautiskeluun" mitään mättöä tai ähkyä tarvita, sehän se yleensä lihottaa ei herkullinen ruoka!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksii elämäänsä niin paljon kaikkea muuta kivaa, ettei ehdi syödä tai miettiä syömistä.
Tämä. Suurin syy ylipainoon on korvien välissä. Kun tarpeeksi kauan valitsee syömisen sijaan muita itselleen mielekkäitä puuhia (ei ole pakko olla liikuntaa) , niin lopulta aivot tottuvat. Ensimmäinen ajatus tylsyyden, riittämättömyyden, surun, pettymyksen ja muiden tunteiden torjumiseen ei olekaan enää syöminen vaan joku muu tekeminen. Huom! Ajatusten siirtäminen pois syömisestä ei onnistu kertaheitolla tai nopeasti ja lipsumisia tulee. Kerta kerralta kuitenkin helpompaa ja vuoden kuluttua huomaa, että ei ole ajatellut syömistä/herkuttelua ensimmäisenä vaihtoehtona pitkään aikaan.
Tämä on hyvä. Kaikki lihomisjaksoni (mistä päässyt onneksi ohi) on ajoittunut sellaisiin aikoihin, kun elämä on ollut muutenkin näköalatonta, passiivista ja masentavaa. Jos laihduttamisesta tulee se ainoa elämänsisältö, niin ei se pitkälle kanna ja kilot tulevat takaisin, kun lohtusyöminen iskee päälle.
Jos on esim. työttömyyttä, niin keksi työtä etsiessäsi tekemistä ja (mieluiten sosiaalisia) harrastuksia vaikka väkisin. Terveellinen elämäntapa on helpompi ylläpitää sitten siinä sivussa.
Ns. "lihavat ovat leppoisia" on typerä stereotypia, koska lihavuus kielii yleensä muistakin ongelmista. Lihavuus on yleensä on seuraus, eikä syy niihin ongelmiin.
Tämä. Suurin syy ylipainoon on korvien välissä. Kun tarpeeksi kauan valitsee syömisen sijaan muita itselleen mielekkäitä puuhia (ei ole pakko olla liikuntaa) , niin lopulta aivot tottuvat. Ensimmäinen ajatus tylsyyden, riittämättömyyden, surun, pettymyksen ja muiden tunteiden torjumiseen ei olekaan enää syöminen vaan joku muu tekeminen. Huom! Ajatusten siirtäminen pois syömisestä ei onnistu kertaheitolla tai nopeasti ja lipsumisia tulee. Kerta kerralta kuitenkin helpompaa ja vuoden kuluttua huomaa, että ei ole ajatellut syömistä/herkuttelua ensimmäisenä vaihtoehtona pitkään aikaan.