Tyttöystävällä dissosiaatiohäiriö. Mitä pitää tehdä?
Selvisi lauantaina kun meni oudoksi ja soitti sitten isänsä hakemaan luotani kotiinsa. Nyt ollaan vaan viestitelty sen jälkeen ja pitäisi puhua siitä. Ei ole mitään kokemusta tuollaisesta eikä mitään tietoa.
Kommentit (78)
No tosiaan ihan ensimmäisenä puhua siitä. Netistä kannattaa etsiä tietoa, jotta ymmärtää paremmin.
Älä ainakaan sano, ettei ole mitään hätää. Se on vähättelyä ja mitätöintiä. Sen sijaan kysy, että miten voit auttaa häntä tuollaisissa tilanteissa. Ja hyväksy se, että isä/vanhemmat saattavat olla hänelle se ainoa asia, joka on todellinen ja tuttu. Sen sijaan sinä saatat jopa aiheuttaa dissosiaatiota vaikka hän sinusta tykkääkin, koska olet "vieras" ja laitat hermoston koville.
Vierailija kirjoitti:
assosioi se johonkin
Up to the ass
kato, holeen ekaxs, ja sitten ietitään noita asioit,vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
No tosiaan ihan ensimmäisenä puhua siitä. Netistä kannattaa etsiä tietoa, jotta ymmärtää paremmin.
Oon lukenut jo jotain. Puhua yritetään heti kun tyttöystävä on valmis. Nyt vaan laittaa, että nolottaa liikaa enkä kyllä ymmärrä että miksi.
Vierailija kirjoitti:
Ottiko ahnaasti pyllyyn?
otti. AP puhelimella.
kun vihkimistä odottava ravaa perässäs tai tarjoaa poikalapsia miesasiakkaalle, on siinä jotain muutakin.
Pumppale hetken jos käy liian rasittavaksi nii bon voyage
Onpa täällä typerää porukkaa liikkeellä. Vaikee vastata kunnolla. En mä tätä huvikseni täällä kysele.
Keskustele asiasta tyttöystäväsi kanssa. Kysy miten sinun pitää toimia. Toivottavasti tyttöystävälläsi on traumaterapeutti. Jos ilmenee persoonien muutoksia ja valumista lapsitilaan niin ei saa mennä mukaan siihen. Pitää saada aikuinen osa pysymään esillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tosiaan ihan ensimmäisenä puhua siitä. Netistä kannattaa etsiä tietoa, jotta ymmärtää paremmin.
Oon lukenut jo jotain. Puhua yritetään heti kun tyttöystävä on valmis. Nyt vaan laittaa, että nolottaa liikaa enkä kyllä ymmärrä että miksi.
Dissosiaatiohäiriö johtuu traumoista, ja traumoihin ja niiden aiheuttamiin reaktioihin vain liittyy paljon häpeää.
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan sano, ettei ole mitään hätää. Se on vähättelyä ja mitätöintiä. Sen sijaan kysy, että miten voit auttaa häntä tuollaisissa tilanteissa. Ja hyväksy se, että isä/vanhemmat saattavat olla hänelle se ainoa asia, joka on todellinen ja tuttu. Sen sijaan sinä saatat jopa aiheuttaa dissosiaatiota vaikka hän sinusta tykkääkin, koska olet "vieras" ja laitat hermoston koville.
En sano, kun itsekin hätäännyin kun en yhtään tiennyt mistä kyse. Ja mun vika se tavallaan oli kun pelleilin tyhmästi ja se ilmeisesti laukas sen oudon tilan. Hävettää tosi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan sano, ettei ole mitään hätää. Se on vähättelyä ja mitätöintiä. Sen sijaan kysy, että miten voit auttaa häntä tuollaisissa tilanteissa. Ja hyväksy se, että isä/vanhemmat saattavat olla hänelle se ainoa asia, joka on todellinen ja tuttu. Sen sijaan sinä saatat jopa aiheuttaa dissosiaatiota vaikka hän sinusta tykkääkin, koska olet "vieras" ja laitat hermoston koville.
Hah, sori mutta joo.
Jotkut ihmiset saa rakastuessaan perhosia vatsaan. Toiset saa dissot tai psykoosin.
Ei tuossa AP kai oikein voi mitään tehdä jos oot ihan turvallinen ihminen. Ne dissotkin saattaa siitä hälvetä, toisin kuin ylempänä sanottiin. Triggereitäkään ei tarvitse pelätä, kun toinen oppii että niistä ei seuraa mitään pahaa.
Riippuu mitä siellä on taustalla.
Mutta vinkkinä, jos kestät huonosti mt-ongelmia niin ota hatkat heti alkuun ja sanon tämän ongelmaisena itsekin.
Mulla ainakin eniten auttoi hyväksyvä ihminen, joka ei pitänyt mua hulluna jos sanoin että mä en nyt kävele ihan maan pinnalla tai et raajat on monimetriset. Joskus pyysin exää makoilemaan mun päällä kun se rauhoitti ja maadoitti.
Aika harvan kanssa siitä ylipäätään pystyy puhumaan rehellisesti, kun sitä tietää itsekin kuulostavansa hullulta.
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä typerää porukkaa liikkeellä. Vaikee vastata kunnolla. En mä tätä huvikseni täällä kysele.
Tämä palsta on täynnä mielenterveysongelmaisia.
Ihan ensiksi kannattaa selvittää onko tyttiksellä oikea lääkärin diagnosoima dissosiaatiohäiriö vai tiktokin kautta itsediagnosoitu "dissosiaatiohäiriö", joka oli muodissa joitakin vuosia sitten. Jälkimmäisessä tapauksessa tuskin kannattaa jatkaa seurustelua sen pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan sano, ettei ole mitään hätää. Se on vähättelyä ja mitätöintiä. Sen sijaan kysy, että miten voit auttaa häntä tuollaisissa tilanteissa. Ja hyväksy se, että isä/vanhemmat saattavat olla hänelle se ainoa asia, joka on todellinen ja tuttu. Sen sijaan sinä saatat jopa aiheuttaa dissosiaatiota vaikka hän sinusta tykkääkin, koska olet "vieras" ja laitat hermoston koville.
En sano, kun itsekin hätäännyin kun en yhtään tiennyt mistä kyse. Ja mun vika se tavallaan oli kun pelleilin tyhmästi ja se ilmeisesti laukas sen oudon tilan. Hävettää tosi paljon.
Ei ollut sinun vikasi jos vaan pelleilit. Ei sinun pidä alkaa kulkea munankuorilla uusia kohtauksia peläten tai kyllästyt suhteeseen pian.
Vierailija kirjoitti:
Keskustele asiasta tyttöystäväsi kanssa. Kysy miten sinun pitää toimia. Toivottavasti tyttöystävälläsi on traumaterapeutti. Jos ilmenee persoonien muutoksia ja valumista lapsitilaan niin ei saa mennä mukaan siihen. Pitää saada aikuinen osa pysymään esillä.
On se ollut terapiassa ja tiedän, että on trauma taustalla. En vaan tiennyt tosta häiriöstä ja kun nyt oon kysynyt että mitä voin tehdä niin on vastannut vaan etten mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi kannattaa selvittää onko tyttiksellä oikea lääkärin diagnosoima dissosiaatiohäiriö vai tiktokin kautta itsediagnosoitu "dissosiaatiohäiriö", joka oli muodissa joitakin vuosia sitten. Jälkimmäisessä tapauksessa tuskin kannattaa jatkaa seurustelua sen pidemmälle.
Dissosiaatiohäiriö on erittäin alidiagnosoitu eikä lääkäritkään sitä tunnista, se voidaan vetää jopa psykoosin piikkiin vaikka kyse on traumaoireilusta.
En tunne kuin yhden, jolla on ihan diagnoosi vaikka itseni lisäksi ainakin yksi oireilee vakavammin. Itse jos menee epäilyistä puhumaan ja ottaa asioista selvää, niin lääkärit taas nauraa pihalle vedoten näihin "muotidiagnooseihin".
Mulla oireilu on hyvin häiritsevää ja rajoittavaa,mutta terveydenhuollossa kukaan ei ole tähän vuosien aikana tarttunut, nää ei ihan peruslekurin, tai edes psykiatrin osaamisalaa ole.
assosioi se johonkin