Köyhimpien ostovoima laskee, rikkaiden kasvaa -

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkan pitääkin olla suurempi kuin sosiaalietuuksien. Miksi tämä on joillekin niin vaikeaa hyväksyä? Yhteiskunnan pitää palkita työnteosta, ei joutilaisuudesta. 

Ei ole oikein, että vain osa kansasta kahmii kaiken rahan itselleen tilanteessa, jossa työtä ei riitä kaikille. Työtä ja toimeentuloa pitäisi jakaa tasaisemmin. Muuten vaarana on köyhyyden periytyminen sukupolvelta toiselle ilman toivoa paremmasta, asuinalueiden toisaalta ghettoistuminen ja toisaalta rikkaiden muurit talojensa ympärillä, kansan kahtiajakautuminen ja muutenkin epävakaa yhteiskunta.  

Eli ketään ei pidä palkita hyvästä suorituksesta? Koulutus ja työpaikat pitäisi jakaa arpomalla? 

Ei ole ehdotettu, että koulutus- tai työpaikat pitäisi arpoa tai ettei hyvästä suorituksesta saisi palkita. Päinvastoin: jos paikat halutaan jakaa osaamisen ja suoritusten perusteella, ihmisillä pitäisi olla mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet päästä niitä suorituksia tekemään.

Nyt tämän hallituksen lakimuutoksen myötä esim. 18-vuotias vähävaraisen perheen lukiolainen voi joutua tilanteeseen, jossa opintojen jatkamisen toimeentuloon tarjotaan pääosin velkaa. Varakkaan perheen nuorelle sama valinta ei merkitse velkaantumista tai edes huolta lukioajan toimeentulosta. 

Silloin kyse ei enää ole vain siitä, kumpi on lahjakkaampi tai ahkerampi. Taloudellinen tausta alkaa vaikuttaa siihen, kuka pystyy jatkamaan opintojaan huoletta ja kuka joutuu punnitsemaan jo lukio-opiskelua velkaantumista vasten.

Jos halutaan aidosti palkita suorituksesta, pitäisi nimenomaan pyrkiä siihen, ettei vanhempien varallisuus ratkaise sitä, kenellä on mahdollisuus tehdä niitä hyviä suorituksia.

Nyt on ahnetta puhetta. Opintotuki- ja opintolaina ovat nimenomaisesti keinoja tukea köyhien nuorten opiskelua verovaroin. Jos niitä ei tahdo käyttää, voi elantonsa opintoaikana hankkia myös töitä tekemällä. 

Nyt menee juuri se asia ohi, mistä puhun. En väitä, ettei opintotukea olisi olemassa. Puhun siitä, mitä 1.2.2026 voimaan tullut toimeentulotukilain muutos merkitsee vähävaraiselle 18 vuotta täyttäneelle opiskelijalle.

Kelan mukaan toimeentulotukea hakevalta 18 vuotta täyttäneeltä opiskelijalta edellytetään nyt opintolainan hakemista, eikä Kela voi enää harkita, onko lainan ottamisen vaatiminen hänen tilanteessaan kohtuullista. Opintolaina taas ei ole verovaroin annettua toimeentuloa vaan pankkilainaa, joka pitää maksaa takaisin.

Ja tuo “voi mennä töihin” ei oikein ratkaise ongelmaa. Kela itse määrittelee riittäväksi toimeentuloksi tässä yhteydessä vähintään 30 tuntia työtä viikossa. Jos 18-vuotiaan lukiolaisen pitäisi käydä koulun lisäksi lähes kokoaikaisesti töissä voidakseen välttää velkaantumisen, hänen lähtökohtansa eivät ole samat kuin opiskelijalla, jonka vanhemmat maksavat elämisen.

Tästä juuri puhun: koulupaikka voi olla muodollisesti kaikille avoin, mutta mahdollisuus käyttää sitä ei ole aidosti yhtäläinen, jos yhden pitää opiskella vanhempiensa tuella ja toisen velalla tai 30 tunnin työviikolla.

Niin, toimeentulotuki on viimesijainen etuus, se viimeinen steppi ennen nälkäkuolemaa. Jos siellä on opintososiaalisia etuuksia käyttämättä, niin tietenkin ne käytetään ensin. Loppuviimeksi voi katsoa sinne vanhempien suuntaan ja miettiä millainen mul**u laittaa lapsensa tuohon tilanteeseen. 

Tässä juuri näkyy ongelma. 18 vuotta täyttäneen vanhemmilla ei enää ole yleistä lakisääteistä elatusvelvollisuutta. Laissa vanhempien varsinainen elatusvelvollisuus päättyy 18-vuotispäivään. Sen jälkeen kyse voi olla kohtuullisista koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista, mikä on eri asia.

Eli ei voida vain sanoa, että “katso vanhempien suuntaan”. Entä jos vanhemmat ovat itse toimeentulotuella, pienituloisia tai muuten kykenemättömiä rahoittamaan täysi-ikäisen lapsensa elämistä?

Juuri tästä puhun: varakkaan perheen 18-vuotias voi jatkaa lukiota vanhempiensa tuella. Vähävaraisen perheen 18-vuotiaalle yhteiskunnan vastaus voi olla, että hae opintolainaa tai hanki toimeentulosi työnteolla.

Se ei ole sama lähtökohta. Eikä kyse ole siitä, että köyhän nuoren vanhemmat olisivat jotenkin moraalisesti huonompia, vaan siitä, ettei heillä välttämättä yksinkertaisesti ole rahaa, jolla tukea lastaan.

Edelleen siellä on jo olemassa yhteiskunnan tuki eli se opintolaina. Meillä on 1960 -luvulta asti opiskeltu pääosin opintolainan turvin, myös niinä aikoina, kun valtion taloudessa meni hyvin. Ei maailmassa ikinä ole nallakarkit tasan eikä kuulukaan olla. Opintolainalla myös köyhän lapsi voi opiskella ja tavoitella parempaa elintasoa. Ehkä sitten hänen lapsensa ei aikanaan lainaa tarvitse. 

Nyt sekoitat kaksi eri asiaa: sen, että lukiolaisen on ollut mahdollista ottaa opintolainaa, ja sen, että hänen toimeentulonsa edellytykseksi tehdään velan ottaminen.

Tässä ei puhuta korkeakouluopiskelijasta, joka muuttaa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, vaan esimerkiksi 18-vuotiaasta, vanhempiensa luona asuvasta lukiolaisesta. Hänelle opintolaina ei aiemmin tarkoittanut automaattisesti sitä, että oma eläminen pitäisi rahoittaa velaksi vain siksi, että hän täyttää 18 vuotta kesken lukion.

Vuoden 2026 toimeentulotukimuutoksen olennainen ero on juuri siinä, että jos vähävaraisen perheen täysi-ikäinen opiskelija tarvitsee toimeentulotukea, häneltä voidaan ensin edellyttää opintolainan käyttämistä. Opintolaina ei ole ilmainen yhteiskunnan tuki vaan pankkilaina, jonka nuori maksaa myöhemmin takaisin.

Siksi “köyhänkin lapsi voi opiskella, kunhan ottaa velkaa” ei kuvaa tasa-arvoista lähtökohtaa. Varakkaan perheen lapsi voi käydä saman lukion ilman velkaa, koska vanhemmat kustantavat hänen elämisensä. Köyhän perheen lapselle vaihtoehdoksi tarjotaan velkaantumista. Tai 30h työntekoa opiskelun rinnalla. (Kela itse määrittelee riittäväksi toimeentuloksi tässä yhteydessä vähintään 30 tuntia työtä viikossa.)

Kyse ei ole siitä, että kaikkien pitäisi saada “nallekarkit tasan”, vaan siitä, pitäisikö 18-vuotiaan mahdollisuus suorittaa lukio riippua siitä, kuinka paljon hänen vanhemmillaan on rahaa.

En edelleenkään ymmärrä ongelmaasi. Halutessaanhan se nuori voi suorittaa lukion ennen kuin täyttää 18 ja on silloin vanhempiensa elatusvelvollisuudessa. Jos sitten lukiota tehdään pidempään, sekin on mahdollista opintotuen ja lainan avulla. Ymmärrätkö, toimeentulotukea ei ole opiskelijoille annettu oikeastaan ikinä. Kun minä itse opiskelin, työttömyyskorvauksiakaan ei voinut nostaa esim. kesäaikana. Puhumattakaan toimeentulotuesta, huh hei. Kyllä on ahneeksi porukka alkanut. Ilmainen opiskelu ja toimeentulon tukena opintotuki ja nollakorkoinen laina ja silti kehdataan vinkua. 

Nyt keskustelu karkaa taas siihen, että vähävaraisen opiskelijan toimeentulo-ongelmaa kutsutaan ahneudeksi.

En ole väittänyt, etteikö opintolainaa olisi ollut olemassa ennenkin. Olen puhunut siitä, mikä muuttui 1.2.2026: 18 vuotta täyttäneeltä opiskelijalta, joka joutuu hakemaan toimeentulotukea, edellytetään nyt opintolainan hakemista. Opintolaina ei ole ilmainen yhteiskunnan tuki vaan pankkilaina, joka pitää maksaa takaisin korkoineen.

Ja ei, se ei myöskään ole “nollakorkoinen laina”. Opintolainalle kertyy korkoa kuten muullekin lainalle, vaikka korkoja ei opiskeluaikana yleensä makseta suoraan omasta taskusta vaan ne pääomitetaan eli lisätään lainan määrään. Se, ettei korkolaskua tule heti maksettavaksi, ei tee lainasta korotonta.

Tässä puhutaan myös lukiolaisista, ei vain korkeakouluopiskelijoista.

Väite, että “suorittakoon lukion ennen kuin täyttää 18”, tekee ongelman oikeastaan vielä selvemmäksi. Normaali lukio kestää kolme vuotta, joten 16-vuotiaana aloittava täyttää aivan tavallisesti 18 kesken opintojen. Jos vähävaraisen nuoren pitäisi tämän takia suorittaa lukio poikkeuksellisen nopeasti, mennä koulun rinnalla paljon töihin tai ottaa velkaa, samalla kun varakkaan perheen nuori voi opiskella normaalissa tahdissa vanhempiensa tuella, lähtökohdat eivät ole samat.

Toisin sanoen toiselle annetaan mahdollisuus keskittyä opiskeluun, toiselle sanotaan käytännössä: valmistu nopeammin, käy töissä tai velkaannu.

Jos kerran vedotaan siihen, että ihmisiä pitäisi palkita suoritusten perusteella, silloin pitäisi myös olla kiinnostunut siitä, millaisissa oloissa nuo suoritukset tehdään. Köyhän nuoren ei pitäisi joutua tekemään enemmän ja ottamaan suurempaa taloudellista riskiä vain siksi, ettei hänen perheellään ole rahaa.

Kyse ei ole siitä, että opiskelijoille pitäisi jakaa rajattomasti toimeentulotukea. Kyse on siitä, onko kohtuullista, että vähävaraisen perheen 18-vuotias lukiolainen joutuu rahoittamaan tavallisen opiskeluaikansa velalla tilanteessa, jossa varakkaan perheen nuoren ei tarvitse.

Sitä voi kannattaa poliittisena valintana, mutta köyhän nuoren velkaantumisen vastustaminen ei tee hänestä ahnetta.

Mikä siis on ehdotuksesi? Persaukisen lapselle sosiaalitukea ilman opintolainavelvoitetta? Miksi varakkaan lapsi siis opiskelee velaksi? Lienee kohtuutonta, että varakas tukee sekä omaa opiskelevaa lastaan että myös lisätukee persaukisen vesaa, jolle opintolaina ei kelpaa. 

Ehdotukseni on yksinkertainen: 18-vuotiaan lukiolaisen perusturvaa ei pitäisi rakentaa velkapakon varaan.

Tässä ei puhuta korkeakouluopiskelijasta vaan nuoresta, joka on aloittanut lukion alaikäisenä ja täyttää 18 kesken tavallisten opintojensa. Jos hänen perheensä ei pysty tai halua elättää häntä, hän joutuu nyt käytännössä turvautumaan opintolainaan ennen toimeentulotukea. Kyse ei ole “köyhän lapsen erityisedusta”, vaan siitä, pitäisikö kenenkään joutua velkaantumaan voidakseen suorittaa lukion loppuun.

Sinänsä kaunis ajatus, mutta yhtä tärkeä kysymys on: miten tämä rahoitetaan? Jos opintolainan sijaan annetaan toimeentulotukea, kyse on kuitenkin julkisista varoista. 

Ihan samalla tavalla kuin ennenkin: verovaroista osana viimesijaista toimeentulotukea silloin, kun 18-vuotiaan nuoren rahat eivät riitä välttämättömään elämiseen. Tässä ei ehdoteta uutta etuutta, vaan kyseenalaistetaan vuoden 2026 muutos, jossa vähävaraisen opiskelijan toimeentuloa siirrettiin aiempaa enemmän julkisesta perusturvasta hänen omaksi velakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkan pitääkin olla suurempi kuin sosiaalietuuksien. Miksi tämä on joillekin niin vaikeaa hyväksyä? Yhteiskunnan pitää palkita työnteosta, ei joutilaisuudesta. 

Ei ole oikein, että vain osa kansasta kahmii kaiken rahan itselleen tilanteessa, jossa työtä ei riitä kaikille. Työtä ja toimeentuloa pitäisi jakaa tasaisemmin. Muuten vaarana on köyhyyden periytyminen sukupolvelta toiselle ilman toivoa paremmasta, asuinalueiden toisaalta ghettoistuminen ja toisaalta rikkaiden muurit talojensa ympärillä, kansan kahtiajakautuminen ja muutenkin epävakaa yhteiskunta.  

Eli ketään ei pidä palkita hyvästä suorituksesta? Koulutus ja työpaikat pitäisi jakaa arpomalla? 

Ei ole ehdotettu, että koulutus- tai työpaikat pitäisi arpoa tai ettei hyvästä suorituksesta saisi palkita. Päinvastoin: jos paikat halutaan jakaa osaamisen ja suoritusten perusteella, ihmisillä pitäisi olla mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet päästä niitä suorituksia tekemään.

Nyt tämän hallituksen lakimuutoksen myötä esim. 18-vuotias vähävaraisen perheen lukiolainen voi joutua tilanteeseen, jossa opintojen jatkamisen toimeentuloon tarjotaan pääosin velkaa. Varakkaan perheen nuorelle sama valinta ei merkitse velkaantumista tai edes huolta lukioajan toimeentulosta. 

Silloin kyse ei enää ole vain siitä, kumpi on lahjakkaampi tai ahkerampi. Taloudellinen tausta alkaa vaikuttaa siihen, kuka pystyy jatkamaan opintojaan huoletta ja kuka joutuu punnitsemaan jo lukio-opiskelua velkaantumista vasten.

Jos halutaan aidosti palkita suorituksesta, pitäisi nimenomaan pyrkiä siihen, ettei vanhempien varallisuus ratkaise sitä, kenellä on mahdollisuus tehdä niitä hyviä suorituksia.

Nyt on ahnetta puhetta. Opintotuki- ja opintolaina ovat nimenomaisesti keinoja tukea köyhien nuorten opiskelua verovaroin. Jos niitä ei tahdo käyttää, voi elantonsa opintoaikana hankkia myös töitä tekemällä. 

Nyt menee juuri se asia ohi, mistä puhun. En väitä, ettei opintotukea olisi olemassa. Puhun siitä, mitä 1.2.2026 voimaan tullut toimeentulotukilain muutos merkitsee vähävaraiselle 18 vuotta täyttäneelle opiskelijalle.

Kelan mukaan toimeentulotukea hakevalta 18 vuotta täyttäneeltä opiskelijalta edellytetään nyt opintolainan hakemista, eikä Kela voi enää harkita, onko lainan ottamisen vaatiminen hänen tilanteessaan kohtuullista. Opintolaina taas ei ole verovaroin annettua toimeentuloa vaan pankkilainaa, joka pitää maksaa takaisin.

Ja tuo “voi mennä töihin” ei oikein ratkaise ongelmaa. Kela itse määrittelee riittäväksi toimeentuloksi tässä yhteydessä vähintään 30 tuntia työtä viikossa. Jos 18-vuotiaan lukiolaisen pitäisi käydä koulun lisäksi lähes kokoaikaisesti töissä voidakseen välttää velkaantumisen, hänen lähtökohtansa eivät ole samat kuin opiskelijalla, jonka vanhemmat maksavat elämisen.

Tästä juuri puhun: koulupaikka voi olla muodollisesti kaikille avoin, mutta mahdollisuus käyttää sitä ei ole aidosti yhtäläinen, jos yhden pitää opiskella vanhempiensa tuella ja toisen velalla tai 30 tunnin työviikolla.

Niin, toimeentulotuki on viimesijainen etuus, se viimeinen steppi ennen nälkäkuolemaa. Jos siellä on opintososiaalisia etuuksia käyttämättä, niin tietenkin ne käytetään ensin. Loppuviimeksi voi katsoa sinne vanhempien suuntaan ja miettiä millainen mul**u laittaa lapsensa tuohon tilanteeseen. 

Tässä juuri näkyy ongelma. 18 vuotta täyttäneen vanhemmilla ei enää ole yleistä lakisääteistä elatusvelvollisuutta. Laissa vanhempien varsinainen elatusvelvollisuus päättyy 18-vuotispäivään. Sen jälkeen kyse voi olla kohtuullisista koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista, mikä on eri asia.

Eli ei voida vain sanoa, että “katso vanhempien suuntaan”. Entä jos vanhemmat ovat itse toimeentulotuella, pienituloisia tai muuten kykenemättömiä rahoittamaan täysi-ikäisen lapsensa elämistä?

Juuri tästä puhun: varakkaan perheen 18-vuotias voi jatkaa lukiota vanhempiensa tuella. Vähävaraisen perheen 18-vuotiaalle yhteiskunnan vastaus voi olla, että hae opintolainaa tai hanki toimeentulosi työnteolla.

Se ei ole sama lähtökohta. Eikä kyse ole siitä, että köyhän nuoren vanhemmat olisivat jotenkin moraalisesti huonompia, vaan siitä, ettei heillä välttämättä yksinkertaisesti ole rahaa, jolla tukea lastaan.

Edelleen siellä on jo olemassa yhteiskunnan tuki eli se opintolaina. Meillä on 1960 -luvulta asti opiskeltu pääosin opintolainan turvin, myös niinä aikoina, kun valtion taloudessa meni hyvin. Ei maailmassa ikinä ole nallakarkit tasan eikä kuulukaan olla. Opintolainalla myös köyhän lapsi voi opiskella ja tavoitella parempaa elintasoa. Ehkä sitten hänen lapsensa ei aikanaan lainaa tarvitse. 

Nyt sekoitat kaksi eri asiaa: sen, että lukiolaisen on ollut mahdollista ottaa opintolainaa, ja sen, että hänen toimeentulonsa edellytykseksi tehdään velan ottaminen.

Tässä ei puhuta korkeakouluopiskelijasta, joka muuttaa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, vaan esimerkiksi 18-vuotiaasta, vanhempiensa luona asuvasta lukiolaisesta. Hänelle opintolaina ei aiemmin tarkoittanut automaattisesti sitä, että oma eläminen pitäisi rahoittaa velaksi vain siksi, että hän täyttää 18 vuotta kesken lukion.

Vuoden 2026 toimeentulotukimuutoksen olennainen ero on juuri siinä, että jos vähävaraisen perheen täysi-ikäinen opiskelija tarvitsee toimeentulotukea, häneltä voidaan ensin edellyttää opintolainan käyttämistä. Opintolaina ei ole ilmainen yhteiskunnan tuki vaan pankkilaina, jonka nuori maksaa myöhemmin takaisin.

Siksi “köyhänkin lapsi voi opiskella, kunhan ottaa velkaa” ei kuvaa tasa-arvoista lähtökohtaa. Varakkaan perheen lapsi voi käydä saman lukion ilman velkaa, koska vanhemmat kustantavat hänen elämisensä. Köyhän perheen lapselle vaihtoehdoksi tarjotaan velkaantumista. Tai 30h työntekoa opiskelun rinnalla. (Kela itse määrittelee riittäväksi toimeentuloksi tässä yhteydessä vähintään 30 tuntia työtä viikossa.)

Kyse ei ole siitä, että kaikkien pitäisi saada “nallekarkit tasan”, vaan siitä, pitäisikö 18-vuotiaan mahdollisuus suorittaa lukio riippua siitä, kuinka paljon hänen vanhemmillaan on rahaa.

En edelleenkään ymmärrä ongelmaasi. Halutessaanhan se nuori voi suorittaa lukion ennen kuin täyttää 18 ja on silloin vanhempiensa elatusvelvollisuudessa. Jos sitten lukiota tehdään pidempään, sekin on mahdollista opintotuen ja lainan avulla. Ymmärrätkö, toimeentulotukea ei ole opiskelijoille annettu oikeastaan ikinä. Kun minä itse opiskelin, työttömyyskorvauksiakaan ei voinut nostaa esim. kesäaikana. Puhumattakaan toimeentulotuesta, huh hei. Kyllä on ahneeksi porukka alkanut. Ilmainen opiskelu ja toimeentulon tukena opintotuki ja nollakorkoinen laina ja silti kehdataan vinkua. 

Nyt keskustelu karkaa taas siihen, että vähävaraisen opiskelijan toimeentulo-ongelmaa kutsutaan ahneudeksi.

En ole väittänyt, etteikö opintolainaa olisi ollut olemassa ennenkin. Olen puhunut siitä, mikä muuttui 1.2.2026: 18 vuotta täyttäneeltä opiskelijalta, joka joutuu hakemaan toimeentulotukea, edellytetään nyt opintolainan hakemista. Opintolaina ei ole ilmainen yhteiskunnan tuki vaan pankkilaina, joka pitää maksaa takaisin korkoineen.

Ja ei, se ei myöskään ole “nollakorkoinen laina”. Opintolainalle kertyy korkoa kuten muullekin lainalle, vaikka korkoja ei opiskeluaikana yleensä makseta suoraan omasta taskusta vaan ne pääomitetaan eli lisätään lainan määrään. Se, ettei korkolaskua tule heti maksettavaksi, ei tee lainasta korotonta.

Tässä puhutaan myös lukiolaisista, ei vain korkeakouluopiskelijoista.

Väite, että “suorittakoon lukion ennen kuin täyttää 18”, tekee ongelman oikeastaan vielä selvemmäksi. Normaali lukio kestää kolme vuotta, joten 16-vuotiaana aloittava täyttää aivan tavallisesti 18 kesken opintojen. Jos vähävaraisen nuoren pitäisi tämän takia suorittaa lukio poikkeuksellisen nopeasti, mennä koulun rinnalla paljon töihin tai ottaa velkaa, samalla kun varakkaan perheen nuori voi opiskella normaalissa tahdissa vanhempiensa tuella, lähtökohdat eivät ole samat.

Toisin sanoen toiselle annetaan mahdollisuus keskittyä opiskeluun, toiselle sanotaan käytännössä: valmistu nopeammin, käy töissä tai velkaannu.

Jos kerran vedotaan siihen, että ihmisiä pitäisi palkita suoritusten perusteella, silloin pitäisi myös olla kiinnostunut siitä, millaisissa oloissa nuo suoritukset tehdään. Köyhän nuoren ei pitäisi joutua tekemään enemmän ja ottamaan suurempaa taloudellista riskiä vain siksi, ettei hänen perheellään ole rahaa.

Kyse ei ole siitä, että opiskelijoille pitäisi jakaa rajattomasti toimeentulotukea. Kyse on siitä, onko kohtuullista, että vähävaraisen perheen 18-vuotias lukiolainen joutuu rahoittamaan tavallisen opiskeluaikansa velalla tilanteessa, jossa varakkaan perheen nuoren ei tarvitse.

Sitä voi kannattaa poliittisena valintana, mutta köyhän nuoren velkaantumisen vastustaminen ei tee hänestä ahnetta.

Mikä siis on ehdotuksesi? Persaukisen lapselle sosiaalitukea ilman opintolainavelvoitetta? Miksi varakkaan lapsi siis opiskelee velaksi? Lienee kohtuutonta, että varakas tukee sekä omaa opiskelevaa lastaan että myös lisätukee persaukisen vesaa, jolle opintolaina ei kelpaa. 

Ehdotukseni on yksinkertainen: 18-vuotiaan lukiolaisen perusturvaa ei pitäisi rakentaa velkapakon varaan.

Tässä ei puhuta korkeakouluopiskelijasta vaan nuoresta, joka on aloittanut lukion alaikäisenä ja täyttää 18 kesken tavallisten opintojensa. Jos hänen perheensä ei pysty tai halua elättää häntä, hän joutuu nyt käytännössä turvautumaan opintolainaan ennen toimeentulotukea. Kyse ei ole “köyhän lapsen erityisedusta”, vaan siitä, pitäisikö kenenkään joutua velkaantumaan voidakseen suorittaa lukion loppuun.

Miksi lukio? Miksi ei ammattikoulu, raamattukoulu, yliopisto, autokoulu? Mikä siinä lukiossa on niin erikoista, että sen vuoksi olisi eri säännöt?

Lukio ei ole ainoa, sama koskee ammattikoulua. Pointti on toinen aste: nuori on aloittanut sen alaikäisenä osana oppivelvollisuutta ja täyttää 18 vuotta normaalisti kesken opintojen. Lukio on lisäksi käytännössä keskeinen väylä yliopisto-opintoihin, joten jos vähävaraisen nuoren pitää velkaantua jo saadakseen lukion loppuun, perheen varallisuus alkaa vaikuttaa jo ennen korkeakouluun hakeutumista siihen, millaiset jatko-opintomahdollisuudet hänellä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkan pitääkin olla suurempi kuin sosiaalietuuksien. Miksi tämä on joillekin niin vaikeaa hyväksyä? Yhteiskunnan pitää palkita työnteosta, ei joutilaisuudesta. 

Ei ole oikein, että vain osa kansasta kahmii kaiken rahan itselleen tilanteessa, jossa työtä ei riitä kaikille. Työtä ja toimeentuloa pitäisi jakaa tasaisemmin. Muuten vaarana on köyhyyden periytyminen sukupolvelta toiselle ilman toivoa paremmasta, asuinalueiden toisaalta ghettoistuminen ja toisaalta rikkaiden muurit talojensa ympärillä, kansan kahtiajakautuminen ja muutenkin epävakaa yhteiskunta.  

Eli ketään ei pidä palkita hyvästä suorituksesta? Koulutus ja työpaikat pitäisi jakaa arpomalla? 

Ei ole ehdotettu, että koulutus- tai työpaikat pitäisi arpoa tai ettei hyvästä suorituksesta saisi palkita. Päinvastoin: jos paikat halutaan jakaa osaamisen ja suoritusten perusteella, ihmisillä pitäisi olla mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet päästä niitä suorituksia tekemään.

Nyt tämän hallituksen lakimuutoksen myötä esim. 18-vuotias vähävaraisen perheen lukiolainen voi joutua tilanteeseen, jossa opintojen jatkamisen toimeentuloon tarjotaan pääosin velkaa. Varakkaan perheen nuorelle sama valinta ei merkitse velkaantumista tai edes huolta lukioajan toimeentulosta. 

Silloin kyse ei enää ole vain siitä, kumpi on lahjakkaampi tai ahkerampi. Taloudellinen tausta alkaa vaikuttaa siihen, kuka pystyy jatkamaan opintojaan huoletta ja kuka joutuu punnitsemaan jo lukio-opiskelua velkaantumista vasten.

Jos halutaan aidosti palkita suorituksesta, pitäisi nimenomaan pyrkiä siihen, ettei vanhempien varallisuus ratkaise sitä, kenellä on mahdollisuus tehdä niitä hyviä suorituksia.

Nyt on ahnetta puhetta. Opintotuki- ja opintolaina ovat nimenomaisesti keinoja tukea köyhien nuorten opiskelua verovaroin. Jos niitä ei tahdo käyttää, voi elantonsa opintoaikana hankkia myös töitä tekemällä. 

Nyt menee juuri se asia ohi, mistä puhun. En väitä, ettei opintotukea olisi olemassa. Puhun siitä, mitä 1.2.2026 voimaan tullut toimeentulotukilain muutos merkitsee vähävaraiselle 18 vuotta täyttäneelle opiskelijalle.

Kelan mukaan toimeentulotukea hakevalta 18 vuotta täyttäneeltä opiskelijalta edellytetään nyt opintolainan hakemista, eikä Kela voi enää harkita, onko lainan ottamisen vaatiminen hänen tilanteessaan kohtuullista. Opintolaina taas ei ole verovaroin annettua toimeentuloa vaan pankkilainaa, joka pitää maksaa takaisin.

Ja tuo “voi mennä töihin” ei oikein ratkaise ongelmaa. Kela itse määrittelee riittäväksi toimeentuloksi tässä yhteydessä vähintään 30 tuntia työtä viikossa. Jos 18-vuotiaan lukiolaisen pitäisi käydä koulun lisäksi lähes kokoaikaisesti töissä voidakseen välttää velkaantumisen, hänen lähtökohtansa eivät ole samat kuin opiskelijalla, jonka vanhemmat maksavat elämisen.

Tästä juuri puhun: koulupaikka voi olla muodollisesti kaikille avoin, mutta mahdollisuus käyttää sitä ei ole aidosti yhtäläinen, jos yhden pitää opiskella vanhempiensa tuella ja toisen velalla tai 30 tunnin työviikolla.

Niin, toimeentulotuki on viimesijainen etuus, se viimeinen steppi ennen nälkäkuolemaa. Jos siellä on opintososiaalisia etuuksia käyttämättä, niin tietenkin ne käytetään ensin. Loppuviimeksi voi katsoa sinne vanhempien suuntaan ja miettiä millainen mul**u laittaa lapsensa tuohon tilanteeseen. 

Tässä juuri näkyy ongelma. 18 vuotta täyttäneen vanhemmilla ei enää ole yleistä lakisääteistä elatusvelvollisuutta. Laissa vanhempien varsinainen elatusvelvollisuus päättyy 18-vuotispäivään. Sen jälkeen kyse voi olla kohtuullisista koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista, mikä on eri asia.

Eli ei voida vain sanoa, että “katso vanhempien suuntaan”. Entä jos vanhemmat ovat itse toimeentulotuella, pienituloisia tai muuten kykenemättömiä rahoittamaan täysi-ikäisen lapsensa elämistä?

Juuri tästä puhun: varakkaan perheen 18-vuotias voi jatkaa lukiota vanhempiensa tuella. Vähävaraisen perheen 18-vuotiaalle yhteiskunnan vastaus voi olla, että hae opintolainaa tai hanki toimeentulosi työnteolla.

Se ei ole sama lähtökohta. Eikä kyse ole siitä, että köyhän nuoren vanhemmat olisivat jotenkin moraalisesti huonompia, vaan siitä, ettei heillä välttämättä yksinkertaisesti ole rahaa, jolla tukea lastaan.

Edelleen siellä on jo olemassa yhteiskunnan tuki eli se opintolaina. Meillä on 1960 -luvulta asti opiskeltu pääosin opintolainan turvin, myös niinä aikoina, kun valtion taloudessa meni hyvin. Ei maailmassa ikinä ole nallakarkit tasan eikä kuulukaan olla. Opintolainalla myös köyhän lapsi voi opiskella ja tavoitella parempaa elintasoa. Ehkä sitten hänen lapsensa ei aikanaan lainaa tarvitse. 

Nyt sekoitat kaksi eri asiaa: sen, että lukiolaisen on ollut mahdollista ottaa opintolainaa, ja sen, että hänen toimeentulonsa edellytykseksi tehdään velan ottaminen.

Tässä ei puhuta korkeakouluopiskelijasta, joka muuttaa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, vaan esimerkiksi 18-vuotiaasta, vanhempiensa luona asuvasta lukiolaisesta. Hänelle opintolaina ei aiemmin tarkoittanut automaattisesti sitä, että oma eläminen pitäisi rahoittaa velaksi vain siksi, että hän täyttää 18 vuotta kesken lukion.

Vuoden 2026 toimeentulotukimuutoksen olennainen ero on juuri siinä, että jos vähävaraisen perheen täysi-ikäinen opiskelija tarvitsee toimeentulotukea, häneltä voidaan ensin edellyttää opintolainan käyttämistä. Opintolaina ei ole ilmainen yhteiskunnan tuki vaan pankkilaina, jonka nuori maksaa myöhemmin takaisin.

Siksi “köyhänkin lapsi voi opiskella, kunhan ottaa velkaa” ei kuvaa tasa-arvoista lähtökohtaa. Varakkaan perheen lapsi voi käydä saman lukion ilman velkaa, koska vanhemmat kustantavat hänen elämisensä. Köyhän perheen lapselle vaihtoehdoksi tarjotaan velkaantumista. Tai 30h työntekoa opiskelun rinnalla. (Kela itse määrittelee riittäväksi toimeentuloksi tässä yhteydessä vähintään 30 tuntia työtä viikossa.)

Kyse ei ole siitä, että kaikkien pitäisi saada “nallekarkit tasan”, vaan siitä, pitäisikö 18-vuotiaan mahdollisuus suorittaa lukio riippua siitä, kuinka paljon hänen vanhemmillaan on rahaa.

En edelleenkään ymmärrä ongelmaasi. Halutessaanhan se nuori voi suorittaa lukion ennen kuin täyttää 18 ja on silloin vanhempiensa elatusvelvollisuudessa. Jos sitten lukiota tehdään pidempään, sekin on mahdollista opintotuen ja lainan avulla. Ymmärrätkö, toimeentulotukea ei ole opiskelijoille annettu oikeastaan ikinä. Kun minä itse opiskelin, työttömyyskorvauksiakaan ei voinut nostaa esim. kesäaikana. Puhumattakaan toimeentulotuesta, huh hei. Kyllä on ahneeksi porukka alkanut. Ilmainen opiskelu ja toimeentulon tukena opintotuki ja nollakorkoinen laina ja silti kehdataan vinkua. 

Nyt keskustelu karkaa taas siihen, että vähävaraisen opiskelijan toimeentulo-ongelmaa kutsutaan ahneudeksi.

En ole väittänyt, etteikö opintolainaa olisi ollut olemassa ennenkin. Olen puhunut siitä, mikä muuttui 1.2.2026: 18 vuotta täyttäneeltä opiskelijalta, joka joutuu hakemaan toimeentulotukea, edellytetään nyt opintolainan hakemista. Opintolaina ei ole ilmainen yhteiskunnan tuki vaan pankkilaina, joka pitää maksaa takaisin korkoineen.

Ja ei, se ei myöskään ole “nollakorkoinen laina”. Opintolainalle kertyy korkoa kuten muullekin lainalle, vaikka korkoja ei opiskeluaikana yleensä makseta suoraan omasta taskusta vaan ne pääomitetaan eli lisätään lainan määrään. Se, ettei korkolaskua tule heti maksettavaksi, ei tee lainasta korotonta.

Tässä puhutaan myös lukiolaisista, ei vain korkeakouluopiskelijoista.

Väite, että “suorittakoon lukion ennen kuin täyttää 18”, tekee ongelman oikeastaan vielä selvemmäksi. Normaali lukio kestää kolme vuotta, joten 16-vuotiaana aloittava täyttää aivan tavallisesti 18 kesken opintojen. Jos vähävaraisen nuoren pitäisi tämän takia suorittaa lukio poikkeuksellisen nopeasti, mennä koulun rinnalla paljon töihin tai ottaa velkaa, samalla kun varakkaan perheen nuori voi opiskella normaalissa tahdissa vanhempiensa tuella, lähtökohdat eivät ole samat.

Toisin sanoen toiselle annetaan mahdollisuus keskittyä opiskeluun, toiselle sanotaan käytännössä: valmistu nopeammin, käy töissä tai velkaannu.

Jos kerran vedotaan siihen, että ihmisiä pitäisi palkita suoritusten perusteella, silloin pitäisi myös olla kiinnostunut siitä, millaisissa oloissa nuo suoritukset tehdään. Köyhän nuoren ei pitäisi joutua tekemään enemmän ja ottamaan suurempaa taloudellista riskiä vain siksi, ettei hänen perheellään ole rahaa.

Kyse ei ole siitä, että opiskelijoille pitäisi jakaa rajattomasti toimeentulotukea. Kyse on siitä, onko kohtuullista, että vähävaraisen perheen 18-vuotias lukiolainen joutuu rahoittamaan tavallisen opiskeluaikansa velalla tilanteessa, jossa varakkaan perheen nuoren ei tarvitse.

Sitä voi kannattaa poliittisena valintana, mutta köyhän nuoren velkaantumisen vastustaminen ei tee hänestä ahnetta.

Mikä siis on ehdotuksesi? Persaukisen lapselle sosiaalitukea ilman opintolainavelvoitetta? Miksi varakkaan lapsi siis opiskelee velaksi? Lienee kohtuutonta, että varakas tukee sekä omaa opiskelevaa lastaan että myös lisätukee persaukisen vesaa, jolle opintolaina ei kelpaa. 

Ehdotukseni on yksinkertainen: 18-vuotiaan lukiolaisen perusturvaa ei pitäisi rakentaa velkapakon varaan.

Tässä ei puhuta korkeakouluopiskelijasta vaan nuoresta, joka on aloittanut lukion alaikäisenä ja täyttää 18 kesken tavallisten opintojensa. Jos hänen perheensä ei pysty tai halua elättää häntä, hän joutuu nyt käytännössä turvautumaan opintolainaan ennen toimeentulotukea. Kyse ei ole “köyhän lapsen erityisedusta”, vaan siitä, pitäisikö kenenkään joutua velkaantumaan voidakseen suorittaa lukion loppuun.

Sinänsä kaunis ajatus, mutta yhtä tärkeä kysymys on: miten tämä rahoitetaan? Jos opintolainan sijaan annetaan toimeentulotukea, kyse on kuitenkin julkisista varoista. 

Ihan samalla tavalla kuin ennenkin: verovaroista osana viimesijaista toimeentulotukea silloin, kun 18-vuotiaan nuoren rahat eivät riitä välttämättömään elämiseen. Tässä ei ehdoteta uutta etuutta, vaan kyseenalaistetaan vuoden 2026 muutos, jossa vähävaraisen opiskelijan toimeentuloa siirrettiin aiempaa enemmän julkisesta perusturvasta hänen omaksi velakseen.

Mutta verovaroista ei tarkoita, että raha tulee tyhjästä. Jos opintolainan sijaan maksetaan toimeentulotukea, kustannus siirtyy opiskelijan velasta julkisen talouden ja viime kädessä veronmaksajien maksettavaksi. Siksi kysyn, mistä vastaavasti leikataan, jotta nämä rahat voidaan ohjata näille nuorille? Samaten reiluuden vuoksi tämä summa tulisi antaa aivan kaikille täysi-ikäisille opiskelijoille, myös niille, joiden vanhemmilla olisi mahdollisuus auttaa, koska vanhemmat eivät kuitenkaan ole velvollisia elättämään lastaan tämän täytettyä 18 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkan pitääkin olla suurempi kuin sosiaalietuuksien. Miksi tämä on joillekin niin vaikeaa hyväksyä? Yhteiskunnan pitää palkita työnteosta, ei joutilaisuudesta. 

Ei ole oikein, että vain osa kansasta kahmii kaiken rahan itselleen tilanteessa, jossa työtä ei riitä kaikille. Työtä ja toimeentuloa pitäisi jakaa tasaisemmin. Muuten vaarana on köyhyyden periytyminen sukupolvelta toiselle ilman toivoa paremmasta, asuinalueiden toisaalta ghettoistuminen ja toisaalta rikkaiden muurit talojensa ympärillä, kansan kahtiajakautuminen ja muutenkin epävakaa yhteiskunta.  

Eli ketään ei pidä palkita hyvästä suorituksesta? Koulutus ja työpaikat pitäisi jakaa arpomalla? 

Ei ole ehdotettu, että koulutus- tai työpaikat pitäisi arpoa tai ettei hyvästä suorituksesta saisi palkita. Päinvastoin: jos paikat halutaan jakaa osaamisen ja suoritusten perusteella, ihmisillä pitäisi olla mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet päästä niitä suorituksia tekemään.

Nyt tämän hallituksen lakimuutoksen myötä esim. 18-vuotias vähävaraisen perheen lukiolainen voi joutua tilanteeseen, jossa opintojen jatkamisen toimeentuloon tarjotaan pääosin velkaa. Varakkaan perheen nuorelle sama valinta ei merkitse velkaantumista tai edes huolta lukioajan toimeentulosta. 

Silloin kyse ei enää ole vain siitä, kumpi on lahjakkaampi tai ahkerampi. Taloudellinen tausta alkaa vaikuttaa siihen, kuka pystyy jatkamaan opintojaan huoletta ja kuka joutuu punnitsemaan jo lukio-opiskelua velkaantumista vasten.

Jos halutaan aidosti palkita suorituksesta, pitäisi nimenomaan pyrkiä siihen, ettei vanhempien varallisuus ratkaise sitä, kenellä on mahdollisuus tehdä niitä hyviä suorituksia.

Nyt on ahnetta puhetta. Opintotuki- ja opintolaina ovat nimenomaisesti keinoja tukea köyhien nuorten opiskelua verovaroin. Jos niitä ei tahdo käyttää, voi elantonsa opintoaikana hankkia myös töitä tekemällä. 

Nyt menee juuri se asia ohi, mistä puhun. En väitä, ettei opintotukea olisi olemassa. Puhun siitä, mitä 1.2.2026 voimaan tullut toimeentulotukilain muutos merkitsee vähävaraiselle 18 vuotta täyttäneelle opiskelijalle.

Kelan mukaan toimeentulotukea hakevalta 18 vuotta täyttäneeltä opiskelijalta edellytetään nyt opintolainan hakemista, eikä Kela voi enää harkita, onko lainan ottamisen vaatiminen hänen tilanteessaan kohtuullista. Opintolaina taas ei ole verovaroin annettua toimeentuloa vaan pankkilainaa, joka pitää maksaa takaisin.

Ja tuo “voi mennä töihin” ei oikein ratkaise ongelmaa. Kela itse määrittelee riittäväksi toimeentuloksi tässä yhteydessä vähintään 30 tuntia työtä viikossa. Jos 18-vuotiaan lukiolaisen pitäisi käydä koulun lisäksi lähes kokoaikaisesti töissä voidakseen välttää velkaantumisen, hänen lähtökohtansa eivät ole samat kuin opiskelijalla, jonka vanhemmat maksavat elämisen.

Tästä juuri puhun: koulupaikka voi olla muodollisesti kaikille avoin, mutta mahdollisuus käyttää sitä ei ole aidosti yhtäläinen, jos yhden pitää opiskella vanhempiensa tuella ja toisen velalla tai 30 tunnin työviikolla.

Niin, toimeentulotuki on viimesijainen etuus, se viimeinen steppi ennen nälkäkuolemaa. Jos siellä on opintososiaalisia etuuksia käyttämättä, niin tietenkin ne käytetään ensin. Loppuviimeksi voi katsoa sinne vanhempien suuntaan ja miettiä millainen mul**u laittaa lapsensa tuohon tilanteeseen. 

Tässä juuri näkyy ongelma. 18 vuotta täyttäneen vanhemmilla ei enää ole yleistä lakisääteistä elatusvelvollisuutta. Laissa vanhempien varsinainen elatusvelvollisuus päättyy 18-vuotispäivään. Sen jälkeen kyse voi olla kohtuullisista koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista, mikä on eri asia.

Eli ei voida vain sanoa, että “katso vanhempien suuntaan”. Entä jos vanhemmat ovat itse toimeentulotuella, pienituloisia tai muuten kykenemättömiä rahoittamaan täysi-ikäisen lapsensa elämistä?

Juuri tästä puhun: varakkaan perheen 18-vuotias voi jatkaa lukiota vanhempiensa tuella. Vähävaraisen perheen 18-vuotiaalle yhteiskunnan vastaus voi olla, että hae opintolainaa tai hanki toimeentulosi työnteolla.

Se ei ole sama lähtökohta. Eikä kyse ole siitä, että köyhän nuoren vanhemmat olisivat jotenkin moraalisesti huonompia, vaan siitä, ettei heillä välttämättä yksinkertaisesti ole rahaa, jolla tukea lastaan.

Edelleen siellä on jo olemassa yhteiskunnan tuki eli se opintolaina. Meillä on 1960 -luvulta asti opiskeltu pääosin opintolainan turvin, myös niinä aikoina, kun valtion taloudessa meni hyvin. Ei maailmassa ikinä ole nallakarkit tasan eikä kuulukaan olla. Opintolainalla myös köyhän lapsi voi opiskella ja tavoitella parempaa elintasoa. Ehkä sitten hänen lapsensa ei aikanaan lainaa tarvitse. 

Nyt sekoitat kaksi eri asiaa: sen, että lukiolaisen on ollut mahdollista ottaa opintolainaa, ja sen, että hänen toimeentulonsa edellytykseksi tehdään velan ottaminen.

Tässä ei puhuta korkeakouluopiskelijasta, joka muuttaa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, vaan esimerkiksi 18-vuotiaasta, vanhempiensa luona asuvasta lukiolaisesta. Hänelle opintolaina ei aiemmin tarkoittanut automaattisesti sitä, että oma eläminen pitäisi rahoittaa velaksi vain siksi, että hän täyttää 18 vuotta kesken lukion.

Vuoden 2026 toimeentulotukimuutoksen olennainen ero on juuri siinä, että jos vähävaraisen perheen täysi-ikäinen opiskelija tarvitsee toimeentulotukea, häneltä voidaan ensin edellyttää opintolainan käyttämistä. Opintolaina ei ole ilmainen yhteiskunnan tuki vaan pankkilaina, jonka nuori maksaa myöhemmin takaisin.

Siksi “köyhänkin lapsi voi opiskella, kunhan ottaa velkaa” ei kuvaa tasa-arvoista lähtökohtaa. Varakkaan perheen lapsi voi käydä saman lukion ilman velkaa, koska vanhemmat kustantavat hänen elämisensä. Köyhän perheen lapselle vaihtoehdoksi tarjotaan velkaantumista. Tai 30h työntekoa opiskelun rinnalla. (Kela itse määrittelee riittäväksi toimeentuloksi tässä yhteydessä vähintään 30 tuntia työtä viikossa.)

Kyse ei ole siitä, että kaikkien pitäisi saada “nallekarkit tasan”, vaan siitä, pitäisikö 18-vuotiaan mahdollisuus suorittaa lukio riippua siitä, kuinka paljon hänen vanhemmillaan on rahaa.

En edelleenkään ymmärrä ongelmaasi. Halutessaanhan se nuori voi suorittaa lukion ennen kuin täyttää 18 ja on silloin vanhempiensa elatusvelvollisuudessa. Jos sitten lukiota tehdään pidempään, sekin on mahdollista opintotuen ja lainan avulla. Ymmärrätkö, toimeentulotukea ei ole opiskelijoille annettu oikeastaan ikinä. Kun minä itse opiskelin, työttömyyskorvauksiakaan ei voinut nostaa esim. kesäaikana. Puhumattakaan toimeentulotuesta, huh hei. Kyllä on ahneeksi porukka alkanut. Ilmainen opiskelu ja toimeentulon tukena opintotuki ja nollakorkoinen laina ja silti kehdataan vinkua. 

Nyt keskustelu karkaa taas siihen, että vähävaraisen opiskelijan toimeentulo-ongelmaa kutsutaan ahneudeksi.

En ole väittänyt, etteikö opintolainaa olisi ollut olemassa ennenkin. Olen puhunut siitä, mikä muuttui 1.2.2026: 18 vuotta täyttäneeltä opiskelijalta, joka joutuu hakemaan toimeentulotukea, edellytetään nyt opintolainan hakemista. Opintolaina ei ole ilmainen yhteiskunnan tuki vaan pankkilaina, joka pitää maksaa takaisin korkoineen.

Ja ei, se ei myöskään ole “nollakorkoinen laina”. Opintolainalle kertyy korkoa kuten muullekin lainalle, vaikka korkoja ei opiskeluaikana yleensä makseta suoraan omasta taskusta vaan ne pääomitetaan eli lisätään lainan määrään. Se, ettei korkolaskua tule heti maksettavaksi, ei tee lainasta korotonta.

Tässä puhutaan myös lukiolaisista, ei vain korkeakouluopiskelijoista.

Väite, että “suorittakoon lukion ennen kuin täyttää 18”, tekee ongelman oikeastaan vielä selvemmäksi. Normaali lukio kestää kolme vuotta, joten 16-vuotiaana aloittava täyttää aivan tavallisesti 18 kesken opintojen. Jos vähävaraisen nuoren pitäisi tämän takia suorittaa lukio poikkeuksellisen nopeasti, mennä koulun rinnalla paljon töihin tai ottaa velkaa, samalla kun varakkaan perheen nuori voi opiskella normaalissa tahdissa vanhempiensa tuella, lähtökohdat eivät ole samat.

Toisin sanoen toiselle annetaan mahdollisuus keskittyä opiskeluun, toiselle sanotaan käytännössä: valmistu nopeammin, käy töissä tai velkaannu.

Jos kerran vedotaan siihen, että ihmisiä pitäisi palkita suoritusten perusteella, silloin pitäisi myös olla kiinnostunut siitä, millaisissa oloissa nuo suoritukset tehdään. Köyhän nuoren ei pitäisi joutua tekemään enemmän ja ottamaan suurempaa taloudellista riskiä vain siksi, ettei hänen perheellään ole rahaa.

Kyse ei ole siitä, että opiskelijoille pitäisi jakaa rajattomasti toimeentulotukea. Kyse on siitä, onko kohtuullista, että vähävaraisen perheen 18-vuotias lukiolainen joutuu rahoittamaan tavallisen opiskeluaikansa velalla tilanteessa, jossa varakkaan perheen nuoren ei tarvitse.

Sitä voi kannattaa poliittisena valintana, mutta köyhän nuoren velkaantumisen vastustaminen ei tee hänestä ahnetta.

Mikä siis on ehdotuksesi? Persaukisen lapselle sosiaalitukea ilman opintolainavelvoitetta? Miksi varakkaan lapsi siis opiskelee velaksi? Lienee kohtuutonta, että varakas tukee sekä omaa opiskelevaa lastaan että myös lisätukee persaukisen vesaa, jolle opintolaina ei kelpaa. 

Ehdotukseni on yksinkertainen: 18-vuotiaan lukiolaisen perusturvaa ei pitäisi rakentaa velkapakon varaan.

Tässä ei puhuta korkeakouluopiskelijasta vaan nuoresta, joka on aloittanut lukion alaikäisenä ja täyttää 18 kesken tavallisten opintojensa. Jos hänen perheensä ei pysty tai halua elättää häntä, hän joutuu nyt käytännössä turvautumaan opintolainaan ennen toimeentulotukea. Kyse ei ole “köyhän lapsen erityisedusta”, vaan siitä, pitäisikö kenenkään joutua velkaantumaan voidakseen suorittaa lukion loppuun.

Sinänsä kaunis ajatus, mutta yhtä tärkeä kysymys on: miten tämä rahoitetaan? Jos opintolainan sijaan annetaan toimeentulotukea, kyse on kuitenkin julkisista varoista. 

Ihan samalla tavalla kuin ennenkin: verovaroista osana viimesijaista toimeentulotukea silloin, kun 18-vuotiaan nuoren rahat eivät riitä välttämättömään elämiseen. Tässä ei ehdoteta uutta etuutta, vaan kyseenalaistetaan vuoden 2026 muutos, jossa vähävaraisen opiskelijan toimeentuloa siirrettiin aiempaa enemmän julkisesta perusturvasta hänen omaksi velakseen.

Mutta verovaroista ei tarkoita, että raha tulee tyhjästä. Jos opintolainan sijaan maksetaan toimeentulotukea, kustannus siirtyy opiskelijan velasta julkisen talouden ja viime kädessä veronmaksajien maksettavaksi. Siksi kysyn, mistä vastaavasti leikataan, jotta nämä rahat voidaan ohjata näille nuorille? Samaten reiluuden vuoksi tämä summa tulisi antaa aivan kaikille täysi-ikäisille opiskelijoille, myös niille, joiden vanhemmilla olisi mahdollisuus auttaa, koska vanhemmat eivät kuitenkaan ole velvollisia elättämään lastaan tämän täytettyä 18 vuotta.

Ei toimeentulotukea tietenkään makseta kaikille 18-vuotiaille opiskelijoille. Se on viimesijainen ja tarveharkintainen tuki niille, joiden tulot ja varat eivät riitä välttämättömään elämiseen.

Rahoitus tulisi aivan kuten ennen vuoden 2026 kiristystäkin: verovaroista. Todellinen kysymys on, halutaanko säästö tehdä juuri niin, että kaikkein vähävaraisimman 18-vuotiaan toisen asteen opiskelijan pitää ottaa pankkilainaa ruokaan ja asumiseen.

Eikä varakkaan perheen nuoren asema ole automaattisesti sama: vaikka yleinen elatusvelvollisuus päättyy 18-vuotiaana, vanhemmilla voi edelleen olla velvollisuus osallistua kohtuullisiin koulutuskustannuksiin.

“Reiluus” ei tarkoita sitä, että rahaa pitää antaa myös sille, joka ei sitä tarvitse. Sillä perusteella pitäisi lakkauttaa koko tarveharkintainen sosiaaliturva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikkaat eivät edes osta mitään.

Ihmisiä ne rikkaatkin on. Ne kuluttaa sen verran kuin ihmiset kuluttaa. Eli tosi vähän. Toki voivat ostaa vitosen marjarasioita marketista ja viikonloppuna viskipullon jonka hinta on alaisen tai matalapalkka alan työläisen palkka kaksinkertaisena, mutta ei siitä juodakaan viikonloppuna. Se kestää pitkään. 

Sellasta. Totuudessa rikkaita voisi kyllä verottaa enemmän tai sitten voitaisi luopua tukiviidakoista ja monimutkaisisat terveydenhoitopalveluista ja pistää työnantajat maksamaan 40% enemmän ja luopua samalla myös yritystuista. 

Palattaisi todelliseen kapitalismiin. 

Perustulo tulisi halvemmaksi työnantajille, niin ei heidän tarvitsisi maksaa 40% enemmän. Osa palkasta tulisi päälle se paritonnia tai kolme ja 1500e perustoloa kuukaudessa, niin silloin työnantajien ei tarvitisi maksaa minimipalkkatöistä sitä neljää tonnia. 

Nykyinen systeemi tulee heille kyllä halvemmaksi mutta minäkin haluaisin rahaa joskus, niin olisi aika siirtyä uuteen systeemiin jossa työntekijä saa niin paljon rahaa, että hänelle ei tarvits maksaa työttömänä tukia vaan elää säästöillään itse.

Onko kukaan homannut, kuinka kaikkein varakkaimmat ihmiset ja sijoittajat ovat rynnänneet tiedotusvälineisiin vastustamaan polttoaineenhinnan alennuksia ja jakeluvelvoitteen lasku vasta myrkkyä onkin, koska se vaikuttaa eniten nesteen tulokseen. Neste on maailman suurin uusiutuvan polttoaineen tottaja ja se näkyy nesteen tuloksessa, mutta ei suomalaisen lompakossa  

-ei meillä mitään kartelleja ole 

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan homannut, kuinka kaikkein varakkaimmat ihmiset ja sijoittajat ovat rynnänneet tiedotusvälineisiin vastustamaan polttoaineenhinnan alennuksia ja jakeluvelvoitteen lasku vasta myrkkyä onkin, koska se vaikuttaa eniten nesteen tulokseen. Neste on maailman suurin uusiutuvan polttoaineen tottaja ja se näkyy nesteen tuloksessa, mutta ei suomalaisen lompakossa  

-ei meillä mitään kartelleja ole 

Toinen syy on se, että he ottavat mieluummin tuloveroalet kuin polttoaineen hinnan alennuksen. Nettohyöty heille isompi. Lisäksi se, että sähköautoista iso osa on varakkailla.

Hallituksen tavoitteena on leikata alin kymmenys yhteiskunnasta. Kun tarpeeksi sahataan, se tippuu pois ja katoaa äänettä aaltoihin.

Vähintään yksi ihminen viikossa jäänyt junan alle tässä viime aikoina. Kiihtyykö tahti ennen vaaleja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkan pitääkin olla suurempi kuin sosiaalietuuksien. Miksi tämä on joillekin niin vaikeaa hyväksyä? Yhteiskunnan pitää palkita työnteosta, ei joutilaisuudesta. 

Ei ole oikein, että vain osa kansasta kahmii kaiken rahan itselleen tilanteessa, jossa työtä ei riitä kaikille. Työtä ja toimeentuloa pitäisi jakaa tasaisemmin. Muuten vaarana on köyhyyden periytyminen sukupolvelta toiselle ilman toivoa paremmasta, asuinalueiden toisaalta ghettoistuminen ja toisaalta rikkaiden muurit talojensa ympärillä, kansan kahtiajakautuminen ja muutenkin epävakaa yhteiskunta.  

Yritätkö sinä sössöttää siinä, että minun tekemästäni työstä, pitäisi jakaa enemmän palkkaa joutilaille? Miksi helvetissä? Jos ei työtä tee, niin silloin sopii pysyä poissa myös toisten taskuiltakin. Ei minua tiedätkö pätkääkään kiinnosta oliko jo äitisikin laiska ja istui sohvalla ikänsä ja kasvatatko lapsistasi samanlaisia lorttoja. 

Tässä meillä on malliesimerkki yhteiskuntamme tukipylväästä.  

Liekö vielä hoitoalalla?

Kun hoitoalalla ei makseta kunnon palkkoja sekä työajoista kiristetään jää se työn pääperiaate eli hoivaaminen taka-alalle ja kyseessä on enää mahdollisimman nopeasta suoriutumisesta sekä suoranaisesta selviytymisestä tai seviytymismoodista ja loppuunpalamisesta.