Köyhimpien ostovoima laskee, rikkaiden kasvaa -

Köyhä elätti saatana voisi mennä töihin ja tienata. Mutta eipä se kiinnosta näitä toisten rahoilla eläviä työtä vältteleviä laiskureita. Suomiloinen on oppinut että laiskottelemalla saa rahaa ja työt voi teettää ulkomailta tulleilla duunareilla. Missä on sisu ja halu tehdä työtä näillä kelaelättiperkleiläl.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi suoratoistoissa kun nostellaan jatkuvasti hintoja, se saa vain aikaan vastareaktion. Miksi hitossa heittää yli 500 € vuodessa palveluihin, joita ihan tutkitusti alikäytetään laajalla rintamalla? Irtisanoo vuoron perään, kun ei aika riitä kuitenkaan monen palvelun käyttöön yhtäaikaa. Kulutus siis vähenee, kun yritysten ahneus kasvaa.

Suoratoisto ei ole välttämätön hyödyke elämälle ja hyvinvoinnille. Sellaista tarvitsevat voivat kustantaa palvelun itse työtä tekemällä. 

En ole sitä välttänytkään, vaan kyseenalaistanut sen, että ostovoima tarkoittaa suurempaa kuluttamista. Tässä nimenomaan jonkun saatanan nyrkkeilyn ja muun paskan lisääminen palveluihin ja sitä myötä hintojen nostaminen, on aiheuttanut päinvastaisen reaktion ja alkanut kevyemmällä kynnyksellä irtisanomaan tilauksia. Rahaa itseasiassa säästyy enemmän muualle, kun ahneus on sokaissut. Eihän kirkollisveron maksamisessakaan ole oikein järkeä, jos ei käytä kirkon palveluita mitenkään.

Kela kiinni niin lähtevät elätit pois Suomesta. Maastamme tulee entistä onnellisempi kun päästään heikosta roska-aineksesta eroon. Kukaan ei jää kaipaamaan työttömiä ja muita toisten rahoilla eläviä kansanvihollisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkan pitääkin olla suurempi kuin sosiaalietuuksien. Miksi tämä on joillekin niin vaikeaa hyväksyä? Yhteiskunnan pitää palkita työnteosta, ei joutilaisuudesta. 

Ei ole oikein, että vain osa kansasta kahmii kaiken rahan itselleen tilanteessa, jossa työtä ei riitä kaikille. Työtä ja toimeentuloa pitäisi jakaa tasaisemmin. Muuten vaarana on köyhyyden periytyminen sukupolvelta toiselle ilman toivoa paremmasta, asuinalueiden toisaalta ghettoistuminen ja toisaalta rikkaiden muurit talojensa ympärillä, kansan kahtiajakautuminen ja muutenkin epävakaa yhteiskunta.  

Eli ketään ei pidä palkita hyvästä suorituksesta? Koulutus ja työpaikat pitäisi jakaa arpomalla? 

Ei ole ehdotettu, että koulutus- tai työpaikat pitäisi arpoa tai ettei hyvästä suorituksesta saisi palkita. Päinvastoin: jos paikat halutaan jakaa osaamisen ja suoritusten perusteella, ihmisillä pitäisi olla mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet päästä niitä suorituksia tekemään.

Nyt tämän hallituksen lakimuutoksen myötä esim. 18-vuotias vähävaraisen perheen lukiolainen voi joutua tilanteeseen, jossa opintojen jatkamisen toimeentuloon tarjotaan pääosin velkaa. Varakkaan perheen nuorelle sama valinta ei merkitse velkaantumista tai edes huolta lukioajan toimeentulosta. 

Silloin kyse ei enää ole vain siitä, kumpi on lahjakkaampi tai ahkerampi. Taloudellinen tausta alkaa vaikuttaa siihen, kuka pystyy jatkamaan opintojaan huoletta ja kuka joutuu punnitsemaan jo lukio-opiskelua velkaantumista vasten.

Jos halutaan aidosti palkita suorituksesta, pitäisi nimenomaan pyrkiä siihen, ettei vanhempien varallisuus ratkaise sitä, kenellä on mahdollisuus tehdä niitä hyviä suorituksia.

Nyt on ahnetta puhetta. Opintotuki- ja opintolaina ovat nimenomaisesti keinoja tukea köyhien nuorten opiskelua verovaroin. Jos niitä ei tahdo käyttää, voi elantonsa opintoaikana hankkia myös töitä tekemällä. 

Nyt menee juuri se asia ohi, mistä puhun. En väitä, ettei opintotukea olisi olemassa. Puhun siitä, mitä 1.2.2026 voimaan tullut toimeentulotukilain muutos merkitsee vähävaraiselle 18 vuotta täyttäneelle opiskelijalle.

Kelan mukaan toimeentulotukea hakevalta 18 vuotta täyttäneeltä opiskelijalta edellytetään nyt opintolainan hakemista, eikä Kela voi enää harkita, onko lainan ottamisen vaatiminen hänen tilanteessaan kohtuullista. Opintolaina taas ei ole verovaroin annettua toimeentuloa vaan pankkilainaa, joka pitää maksaa takaisin.

Ja tuo “voi mennä töihin” ei oikein ratkaise ongelmaa. Kela itse määrittelee riittäväksi toimeentuloksi tässä yhteydessä vähintään 30 tuntia työtä viikossa. Jos 18-vuotiaan lukiolaisen pitäisi käydä koulun lisäksi lähes kokoaikaisesti töissä voidakseen välttää velkaantumisen, hänen lähtökohtansa eivät ole samat kuin opiskelijalla, jonka vanhemmat maksavat elämisen.

Tästä juuri puhun: koulupaikka voi olla muodollisesti kaikille avoin, mutta mahdollisuus käyttää sitä ei ole aidosti yhtäläinen, jos yhden pitää opiskella vanhempiensa tuella ja toisen velalla tai 30 tunnin työviikolla.

Niin, toimeentulotuki on viimesijainen etuus, se viimeinen steppi ennen nälkäkuolemaa. Jos siellä on opintososiaalisia etuuksia käyttämättä, niin tietenkin ne käytetään ensin. Loppuviimeksi voi katsoa sinne vanhempien suuntaan ja miettiä millainen mul**u laittaa lapsensa tuohon tilanteeseen. 

Tässä juuri näkyy ongelma. 18 vuotta täyttäneen vanhemmilla ei enää ole yleistä lakisääteistä elatusvelvollisuutta. Laissa vanhempien varsinainen elatusvelvollisuus päättyy 18-vuotispäivään. Sen jälkeen kyse voi olla kohtuullisista koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista, mikä on eri asia.

Eli ei voida vain sanoa, että “katso vanhempien suuntaan”. Entä jos vanhemmat ovat itse toimeentulotuella, pienituloisia tai muuten kykenemättömiä rahoittamaan täysi-ikäisen lapsensa elämistä?

Juuri tästä puhun: varakkaan perheen 18-vuotias voi jatkaa lukiota vanhempiensa tuella. Vähävaraisen perheen 18-vuotiaalle yhteiskunnan vastaus voi olla, että hae opintolainaa tai hanki toimeentulosi työnteolla.

Se ei ole sama lähtökohta. Eikä kyse ole siitä, että köyhän nuoren vanhemmat olisivat jotenkin moraalisesti huonompia, vaan siitä, ettei heillä välttämättä yksinkertaisesti ole rahaa, jolla tukea lastaan.

Edelleen siellä on jo olemassa yhteiskunnan tuki eli se opintolaina. Meillä on 1960 -luvulta asti opiskeltu pääosin opintolainan turvin, myös niinä aikoina, kun valtion taloudessa meni hyvin. Ei maailmassa ikinä ole nallakarkit tasan eikä kuulukaan olla. Opintolainalla myös köyhän lapsi voi opiskella ja tavoitella parempaa elintasoa. Ehkä sitten hänen lapsensa ei aikanaan lainaa tarvitse. 

Nyt sekoitat kaksi eri asiaa: sen, että lukiolaisen on ollut mahdollista ottaa opintolainaa, ja sen, että hänen toimeentulonsa edellytykseksi tehdään velan ottaminen.

Tässä ei puhuta korkeakouluopiskelijasta, joka muuttaa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, vaan esimerkiksi 18-vuotiaasta, vanhempiensa luona asuvasta lukiolaisesta. Hänelle opintolaina ei aiemmin tarkoittanut automaattisesti sitä, että oma eläminen pitäisi rahoittaa velaksi vain siksi, että hän täyttää 18 vuotta kesken lukion.

Vuoden 2026 toimeentulotukimuutoksen olennainen ero on juuri siinä, että jos vähävaraisen perheen täysi-ikäinen opiskelija tarvitsee toimeentulotukea, häneltä voidaan ensin edellyttää opintolainan käyttämistä. Opintolaina ei ole ilmainen yhteiskunnan tuki vaan pankkilaina, jonka nuori maksaa myöhemmin takaisin.

Siksi “köyhänkin lapsi voi opiskella, kunhan ottaa velkaa” ei kuvaa tasa-arvoista lähtökohtaa. Varakkaan perheen lapsi voi käydä saman lukion ilman velkaa, koska vanhemmat kustantavat hänen elämisensä. Köyhän perheen lapselle vaihtoehdoksi tarjotaan velkaantumista. Tai 30h työntekoa opiskelun rinnalla. (Kela itse määrittelee riittäväksi toimeentuloksi tässä yhteydessä vähintään 30 tuntia työtä viikossa.)

Kyse ei ole siitä, että kaikkien pitäisi saada “nallekarkit tasan”, vaan siitä, pitäisikö 18-vuotiaan mahdollisuus suorittaa lukio riippua siitä, kuinka paljon hänen vanhemmillaan on rahaa.

En vähättele ongelmaa, mutta miksi asia on väärin vain lukiolaisen kohdalla? Aivan samalla tavalla se varakkaamman perheen lapsi voi tehdä korkeakoulututkinnon ilman lainarahaajos vanhemmat maksavat asumisen ja elämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkan pitääkin olla suurempi kuin sosiaalietuuksien. Miksi tämä on joillekin niin vaikeaa hyväksyä? Yhteiskunnan pitää palkita työnteosta, ei joutilaisuudesta. 

Ei ole oikein, että vain osa kansasta kahmii kaiken rahan itselleen tilanteessa, jossa työtä ei riitä kaikille. Työtä ja toimeentuloa pitäisi jakaa tasaisemmin. Muuten vaarana on köyhyyden periytyminen sukupolvelta toiselle ilman toivoa paremmasta, asuinalueiden toisaalta ghettoistuminen ja toisaalta rikkaiden muurit talojensa ympärillä, kansan kahtiajakautuminen ja muutenkin epävakaa yhteiskunta.  

Eli ketään ei pidä palkita hyvästä suorituksesta? Koulutus ja työpaikat pitäisi jakaa arpomalla? 

Ei ole ehdotettu, että koulutus- tai työpaikat pitäisi arpoa tai ettei hyvästä suorituksesta saisi palkita. Päinvastoin: jos paikat halutaan jakaa osaamisen ja suoritusten perusteella, ihmisillä pitäisi olla mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet päästä niitä suorituksia tekemään.

Nyt tämän hallituksen lakimuutoksen myötä esim. 18-vuotias vähävaraisen perheen lukiolainen voi joutua tilanteeseen, jossa opintojen jatkamisen toimeentuloon tarjotaan pääosin velkaa. Varakkaan perheen nuorelle sama valinta ei merkitse velkaantumista tai edes huolta lukioajan toimeentulosta. 

Silloin kyse ei enää ole vain siitä, kumpi on lahjakkaampi tai ahkerampi. Taloudellinen tausta alkaa vaikuttaa siihen, kuka pystyy jatkamaan opintojaan huoletta ja kuka joutuu punnitsemaan jo lukio-opiskelua velkaantumista vasten.

Jos halutaan aidosti palkita suorituksesta, pitäisi nimenomaan pyrkiä siihen, ettei vanhempien varallisuus ratkaise sitä, kenellä on mahdollisuus tehdä niitä hyviä suorituksia.

Nyt on ahnetta puhetta. Opintotuki- ja opintolaina ovat nimenomaisesti keinoja tukea köyhien nuorten opiskelua verovaroin. Jos niitä ei tahdo käyttää, voi elantonsa opintoaikana hankkia myös töitä tekemällä. 

Nyt menee juuri se asia ohi, mistä puhun. En väitä, ettei opintotukea olisi olemassa. Puhun siitä, mitä 1.2.2026 voimaan tullut toimeentulotukilain muutos merkitsee vähävaraiselle 18 vuotta täyttäneelle opiskelijalle.

Kelan mukaan toimeentulotukea hakevalta 18 vuotta täyttäneeltä opiskelijalta edellytetään nyt opintolainan hakemista, eikä Kela voi enää harkita, onko lainan ottamisen vaatiminen hänen tilanteessaan kohtuullista. Opintolaina taas ei ole verovaroin annettua toimeentuloa vaan pankkilainaa, joka pitää maksaa takaisin.

Ja tuo “voi mennä töihin” ei oikein ratkaise ongelmaa. Kela itse määrittelee riittäväksi toimeentuloksi tässä yhteydessä vähintään 30 tuntia työtä viikossa. Jos 18-vuotiaan lukiolaisen pitäisi käydä koulun lisäksi lähes kokoaikaisesti töissä voidakseen välttää velkaantumisen, hänen lähtökohtansa eivät ole samat kuin opiskelijalla, jonka vanhemmat maksavat elämisen.

Tästä juuri puhun: koulupaikka voi olla muodollisesti kaikille avoin, mutta mahdollisuus käyttää sitä ei ole aidosti yhtäläinen, jos yhden pitää opiskella vanhempiensa tuella ja toisen velalla tai 30 tunnin työviikolla.

Niin, toimeentulotuki on viimesijainen etuus, se viimeinen steppi ennen nälkäkuolemaa. Jos siellä on opintososiaalisia etuuksia käyttämättä, niin tietenkin ne käytetään ensin. Loppuviimeksi voi katsoa sinne vanhempien suuntaan ja miettiä millainen mul**u laittaa lapsensa tuohon tilanteeseen. 

Tässä juuri näkyy ongelma. 18 vuotta täyttäneen vanhemmilla ei enää ole yleistä lakisääteistä elatusvelvollisuutta. Laissa vanhempien varsinainen elatusvelvollisuus päättyy 18-vuotispäivään. Sen jälkeen kyse voi olla kohtuullisista koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista, mikä on eri asia.

Eli ei voida vain sanoa, että “katso vanhempien suuntaan”. Entä jos vanhemmat ovat itse toimeentulotuella, pienituloisia tai muuten kykenemättömiä rahoittamaan täysi-ikäisen lapsensa elämistä?

Juuri tästä puhun: varakkaan perheen 18-vuotias voi jatkaa lukiota vanhempiensa tuella. Vähävaraisen perheen 18-vuotiaalle yhteiskunnan vastaus voi olla, että hae opintolainaa tai hanki toimeentulosi työnteolla.

Se ei ole sama lähtökohta. Eikä kyse ole siitä, että köyhän nuoren vanhemmat olisivat jotenkin moraalisesti huonompia, vaan siitä, ettei heillä välttämättä yksinkertaisesti ole rahaa, jolla tukea lastaan.

Edelleen siellä on jo olemassa yhteiskunnan tuki eli se opintolaina. Meillä on 1960 -luvulta asti opiskeltu pääosin opintolainan turvin, myös niinä aikoina, kun valtion taloudessa meni hyvin. Ei maailmassa ikinä ole nallakarkit tasan eikä kuulukaan olla. Opintolainalla myös köyhän lapsi voi opiskella ja tavoitella parempaa elintasoa. Ehkä sitten hänen lapsensa ei aikanaan lainaa tarvitse. 

Nyt sekoitat kaksi eri asiaa: sen, että lukiolaisen on ollut mahdollista ottaa opintolainaa, ja sen, että hänen toimeentulonsa edellytykseksi tehdään velan ottaminen.

Tässä ei puhuta korkeakouluopiskelijasta, joka muuttaa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, vaan esimerkiksi 18-vuotiaasta, vanhempiensa luona asuvasta lukiolaisesta. Hänelle opintolaina ei aiemmin tarkoittanut automaattisesti sitä, että oma eläminen pitäisi rahoittaa velaksi vain siksi, että hän täyttää 18 vuotta kesken lukion.

Vuoden 2026 toimeentulotukimuutoksen olennainen ero on juuri siinä, että jos vähävaraisen perheen täysi-ikäinen opiskelija tarvitsee toimeentulotukea, häneltä voidaan ensin edellyttää opintolainan käyttämistä. Opintolaina ei ole ilmainen yhteiskunnan tuki vaan pankkilaina, jonka nuori maksaa myöhemmin takaisin.

Siksi “köyhänkin lapsi voi opiskella, kunhan ottaa velkaa” ei kuvaa tasa-arvoista lähtökohtaa. Varakkaan perheen lapsi voi käydä saman lukion ilman velkaa, koska vanhemmat kustantavat hänen elämisensä. Köyhän perheen lapselle vaihtoehdoksi tarjotaan velkaantumista. Tai 30h työntekoa opiskelun rinnalla. (Kela itse määrittelee riittäväksi toimeentuloksi tässä yhteydessä vähintään 30 tuntia työtä viikossa.)

Kyse ei ole siitä, että kaikkien pitäisi saada “nallekarkit tasan”, vaan siitä, pitäisikö 18-vuotiaan mahdollisuus suorittaa lukio riippua siitä, kuinka paljon hänen vanhemmillaan on rahaa.

En edelleenkään ymmärrä ongelmaasi. Halutessaanhan se nuori voi suorittaa lukion ennen kuin täyttää 18 ja on silloin vanhempiensa elatusvelvollisuudessa. Jos sitten lukiota tehdään pidempään, sekin on mahdollista opintotuen ja lainan avulla. Ymmärrätkö, toimeentulotukea ei ole opiskelijoille annettu oikeastaan ikinä. Kun minä itse opiskelin, työttömyyskorvauksiakaan ei voinut nostaa esim. kesäaikana. Puhumattakaan toimeentulotuesta, huh hei. Kyllä on ahneeksi porukka alkanut. Ilmainen opiskelu ja toimeentulon tukena opintotuki ja nollakorkoinen laina ja silti kehdataan vinkua. 

Nyt keskustelu karkaa taas siihen, että vähävaraisen opiskelijan toimeentulo-ongelmaa kutsutaan ahneudeksi.

En ole väittänyt, etteikö opintolainaa olisi ollut olemassa ennenkin. Olen puhunut siitä, mikä muuttui 1.2.2026: 18 vuotta täyttäneeltä opiskelijalta, joka joutuu hakemaan toimeentulotukea, edellytetään nyt opintolainan hakemista. Opintolaina ei ole ilmainen yhteiskunnan tuki vaan pankkilaina, joka pitää maksaa takaisin korkoineen.

Ja ei, se ei myöskään ole “nollakorkoinen laina”. Opintolainalle kertyy korkoa kuten muullekin lainalle, vaikka korkoja ei opiskeluaikana yleensä makseta suoraan omasta taskusta vaan ne pääomitetaan eli lisätään lainan määrään. Se, ettei korkolaskua tule heti maksettavaksi, ei tee lainasta korotonta.

Tässä puhutaan myös lukiolaisista, ei vain korkeakouluopiskelijoista.

Väite, että “suorittakoon lukion ennen kuin täyttää 18”, tekee ongelman oikeastaan vielä selvemmäksi. Normaali lukio kestää kolme vuotta, joten 16-vuotiaana aloittava täyttää aivan tavallisesti 18 kesken opintojen. Jos vähävaraisen nuoren pitäisi tämän takia suorittaa lukio poikkeuksellisen nopeasti, mennä koulun rinnalla paljon töihin tai ottaa velkaa, samalla kun varakkaan perheen nuori voi opiskella normaalissa tahdissa vanhempiensa tuella, lähtökohdat eivät ole samat.

Toisin sanoen toiselle annetaan mahdollisuus keskittyä opiskeluun, toiselle sanotaan käytännössä: valmistu nopeammin, käy töissä tai velkaannu.

Jos kerran vedotaan siihen, että ihmisiä pitäisi palkita suoritusten perusteella, silloin pitäisi myös olla kiinnostunut siitä, millaisissa oloissa nuo suoritukset tehdään. Köyhän nuoren ei pitäisi joutua tekemään enemmän ja ottamaan suurempaa taloudellista riskiä vain siksi, ettei hänen perheellään ole rahaa.

Kyse ei ole siitä, että opiskelijoille pitäisi jakaa rajattomasti toimeentulotukea. Kyse on siitä, onko kohtuullista, että vähävaraisen perheen 18-vuotias lukiolainen joutuu rahoittamaan tavallisen opiskeluaikansa velalla tilanteessa, jossa varakkaan perheen nuoren ei tarvitse.

Sitä voi kannattaa poliittisena valintana, mutta köyhän nuoren velkaantumisen vastustaminen ei tee hänestä ahnetta.

Vierailija kirjoitti:

Köyhä elätti saatana voisi mennä töihin ja tienata. Mutta eipä se kiinnosta näitä toisten rahoilla eläviä työtä vältteleviä laiskureita. Suomiloinen on oppinut että laiskottelemalla saa rahaa ja työt voi teettää ulkomailta tulleilla duunareilla. Missä on sisu ja halu tehdä työtä näillä kelaelättiperkleiläl.

Meneekö jo sanaton sekaisin kun noin vaahtoat??,, Rauhoitu hyvä ihminen😭Plus se tosiseikka että jopa sinäkin voit menettää työsi.Mites sitten suu pannaan??

Kokkare-ekonomistit hehkuttivat varsinaista ostoryntäystä ja shoppailumaniaa. Sitten kun inflaatiokorjatut luvut saapuivat, kulutus oli elpynyt 0,1 %. Eli jokaista tuhatta euroa kohden oli kulutettu 1 euro enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkan pitääkin olla suurempi kuin sosiaalietuuksien. Miksi tämä on joillekin niin vaikeaa hyväksyä? Yhteiskunnan pitää palkita työnteosta, ei joutilaisuudesta. 

Ei ole oikein, että vain osa kansasta kahmii kaiken rahan itselleen tilanteessa, jossa työtä ei riitä kaikille. Työtä ja toimeentuloa pitäisi jakaa tasaisemmin. Muuten vaarana on köyhyyden periytyminen sukupolvelta toiselle ilman toivoa paremmasta, asuinalueiden toisaalta ghettoistuminen ja toisaalta rikkaiden muurit talojensa ympärillä, kansan kahtiajakautuminen ja muutenkin epävakaa yhteiskunta.  

Eli ketään ei pidä palkita hyvästä suorituksesta? Koulutus ja työpaikat pitäisi jakaa arpomalla? 

Ei ole ehdotettu, että koulutus- tai työpaikat pitäisi arpoa tai ettei hyvästä suorituksesta saisi palkita. Päinvastoin: jos paikat halutaan jakaa osaamisen ja suoritusten perusteella, ihmisillä pitäisi olla mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet päästä niitä suorituksia tekemään.

Nyt tämän hallituksen lakimuutoksen myötä esim. 18-vuotias vähävaraisen perheen lukiolainen voi joutua tilanteeseen, jossa opintojen jatkamisen toimeentuloon tarjotaan pääosin velkaa. Varakkaan perheen nuorelle sama valinta ei merkitse velkaantumista tai edes huolta lukioajan toimeentulosta. 

Silloin kyse ei enää ole vain siitä, kumpi on lahjakkaampi tai ahkerampi. Taloudellinen tausta alkaa vaikuttaa siihen, kuka pystyy jatkamaan opintojaan huoletta ja kuka joutuu punnitsemaan jo lukio-opiskelua velkaantumista vasten.

Jos halutaan aidosti palkita suorituksesta, pitäisi nimenomaan pyrkiä siihen, ettei vanhempien varallisuus ratkaise sitä, kenellä on mahdollisuus tehdä niitä hyviä suorituksia.

Nyt on ahnetta puhetta. Opintotuki- ja opintolaina ovat nimenomaisesti keinoja tukea köyhien nuorten opiskelua verovaroin. Jos niitä ei tahdo käyttää, voi elantonsa opintoaikana hankkia myös töitä tekemällä. 

Nyt menee juuri se asia ohi, mistä puhun. En väitä, ettei opintotukea olisi olemassa. Puhun siitä, mitä 1.2.2026 voimaan tullut toimeentulotukilain muutos merkitsee vähävaraiselle 18 vuotta täyttäneelle opiskelijalle.

Kelan mukaan toimeentulotukea hakevalta 18 vuotta täyttäneeltä opiskelijalta edellytetään nyt opintolainan hakemista, eikä Kela voi enää harkita, onko lainan ottamisen vaatiminen hänen tilanteessaan kohtuullista. Opintolaina taas ei ole verovaroin annettua toimeentuloa vaan pankkilainaa, joka pitää maksaa takaisin.

Ja tuo “voi mennä töihin” ei oikein ratkaise ongelmaa. Kela itse määrittelee riittäväksi toimeentuloksi tässä yhteydessä vähintään 30 tuntia työtä viikossa. Jos 18-vuotiaan lukiolaisen pitäisi käydä koulun lisäksi lähes kokoaikaisesti töissä voidakseen välttää velkaantumisen, hänen lähtökohtansa eivät ole samat kuin opiskelijalla, jonka vanhemmat maksavat elämisen.

Tästä juuri puhun: koulupaikka voi olla muodollisesti kaikille avoin, mutta mahdollisuus käyttää sitä ei ole aidosti yhtäläinen, jos yhden pitää opiskella vanhempiensa tuella ja toisen velalla tai 30 tunnin työviikolla.

Niin, toimeentulotuki on viimesijainen etuus, se viimeinen steppi ennen nälkäkuolemaa. Jos siellä on opintososiaalisia etuuksia käyttämättä, niin tietenkin ne käytetään ensin. Loppuviimeksi voi katsoa sinne vanhempien suuntaan ja miettiä millainen mul**u laittaa lapsensa tuohon tilanteeseen. 

Tässä juuri näkyy ongelma. 18 vuotta täyttäneen vanhemmilla ei enää ole yleistä lakisääteistä elatusvelvollisuutta. Laissa vanhempien varsinainen elatusvelvollisuus päättyy 18-vuotispäivään. Sen jälkeen kyse voi olla kohtuullisista koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista, mikä on eri asia.

Eli ei voida vain sanoa, että “katso vanhempien suuntaan”. Entä jos vanhemmat ovat itse toimeentulotuella, pienituloisia tai muuten kykenemättömiä rahoittamaan täysi-ikäisen lapsensa elämistä?

Juuri tästä puhun: varakkaan perheen 18-vuotias voi jatkaa lukiota vanhempiensa tuella. Vähävaraisen perheen 18-vuotiaalle yhteiskunnan vastaus voi olla, että hae opintolainaa tai hanki toimeentulosi työnteolla.

Se ei ole sama lähtökohta. Eikä kyse ole siitä, että köyhän nuoren vanhemmat olisivat jotenkin moraalisesti huonompia, vaan siitä, ettei heillä välttämättä yksinkertaisesti ole rahaa, jolla tukea lastaan.

Edelleen siellä on jo olemassa yhteiskunnan tuki eli se opintolaina. Meillä on 1960 -luvulta asti opiskeltu pääosin opintolainan turvin, myös niinä aikoina, kun valtion taloudessa meni hyvin. Ei maailmassa ikinä ole nallakarkit tasan eikä kuulukaan olla. Opintolainalla myös köyhän lapsi voi opiskella ja tavoitella parempaa elintasoa. Ehkä sitten hänen lapsensa ei aikanaan lainaa tarvitse. 

Nyt sekoitat kaksi eri asiaa: sen, että lukiolaisen on ollut mahdollista ottaa opintolainaa, ja sen, että hänen toimeentulonsa edellytykseksi tehdään velan ottaminen.

Tässä ei puhuta korkeakouluopiskelijasta, joka muuttaa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, vaan esimerkiksi 18-vuotiaasta, vanhempiensa luona asuvasta lukiolaisesta. Hänelle opintolaina ei aiemmin tarkoittanut automaattisesti sitä, että oma eläminen pitäisi rahoittaa velaksi vain siksi, että hän täyttää 18 vuotta kesken lukion.

Vuoden 2026 toimeentulotukimuutoksen olennainen ero on juuri siinä, että jos vähävaraisen perheen täysi-ikäinen opiskelija tarvitsee toimeentulotukea, häneltä voidaan ensin edellyttää opintolainan käyttämistä. Opintolaina ei ole ilmainen yhteiskunnan tuki vaan pankkilaina, jonka nuori maksaa myöhemmin takaisin.

Siksi “köyhänkin lapsi voi opiskella, kunhan ottaa velkaa” ei kuvaa tasa-arvoista lähtökohtaa. Varakkaan perheen lapsi voi käydä saman lukion ilman velkaa, koska vanhemmat kustantavat hänen elämisensä. Köyhän perheen lapselle vaihtoehdoksi tarjotaan velkaantumista. Tai 30h työntekoa opiskelun rinnalla. (Kela itse määrittelee riittäväksi toimeentuloksi tässä yhteydessä vähintään 30 tuntia työtä viikossa.)

Kyse ei ole siitä, että kaikkien pitäisi saada “nallekarkit tasan”, vaan siitä, pitäisikö 18-vuotiaan mahdollisuus suorittaa lukio riippua siitä, kuinka paljon hänen vanhemmillaan on rahaa.

En vähättele ongelmaa, mutta miksi asia on väärin vain lukiolaisen kohdalla? Aivan samalla tavalla se varakkaamman perheen lapsi voi tehdä korkeakoulututkinnon ilman lainarahaajos vanhemmat maksavat asumisen ja elämisen.

Ei se ole väärin vain lukiolaisen kohdalla. Sama ongelma on aivan todellinen myös korkeakouluissa: varakkaan perheen lapsi voi valmistua ilman velkaa, kun taas vähävaraisen perheen lapsi joutuu usein rahoittamaan saman koulutuksen lainalla ja työnteolla.

Nyt tämä sama ongelma on tämän hallituksen toimesta ulotettu yhä nuorempiin, jo toisen asteen vähävaraisiin opiskelijoihin. 

Lukiolaisen kohdalla ongelma vain korostuu, koska puhutaan hyvin nuoresta ihmisestä, joka on vielä suorittamassa toisen asteen perustutkintoa eikä esimerkiksi vapaaehtoisesti lähtenyt vuosiksi toiselle paikkakunnalle korkeakouluun.

Minusta ongelma on sama molemmissa: perheen varallisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon opiskelija voi keskittyä opiskeluun ja kuinka suuren velkataakan hän joutuu ottamaan saadakseen saman koulutuksen.

Eli pointtini ei ole, että korkeakouluopiskelijan velka olisi jotenkin hyväksyttävämpää. Päinvastoin. Lukiolaisen tilanne vain osoittaa, kuinka aikaisin tämä eriarvoisuus voi alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkan pitääkin olla suurempi kuin sosiaalietuuksien. Miksi tämä on joillekin niin vaikeaa hyväksyä? Yhteiskunnan pitää palkita työnteosta, ei joutilaisuudesta. 

Suomessa halutaan polkea myös palkkoja. Siksi tuli paikallinen sopiminen ja ulkomailta haetaan halpaduunareita. Älä uneksi että kokoomus haluaisi nostaa palkkoja.

Meillä ainakin palkat on nousseet paikallisesti sopien. Pieni rakennusalan firma. Joustoja molemmin puolin. 

Mainiota että minun ostovoimani kasvaa. Sijoitan lisää. Jos joku köyhä saisi lisää rahaa se vain tuhlaisi ne kotimaisiin tavaroihin ja palveluihin. Mitä hyötyä siitä olisi taloudelle? Siksi Kokoomus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkan pitääkin olla suurempi kuin sosiaalietuuksien. Miksi tämä on joillekin niin vaikeaa hyväksyä? Yhteiskunnan pitää palkita työnteosta, ei joutilaisuudesta. 

Ei ole oikein, että vain osa kansasta kahmii kaiken rahan itselleen tilanteessa, jossa työtä ei riitä kaikille. Työtä ja toimeentuloa pitäisi jakaa tasaisemmin. Muuten vaarana on köyhyyden periytyminen sukupolvelta toiselle ilman toivoa paremmasta, asuinalueiden toisaalta ghettoistuminen ja toisaalta rikkaiden muurit talojensa ympärillä, kansan kahtiajakautuminen ja muutenkin epävakaa yhteiskunta.  

Eli ketään ei pidä palkita hyvästä suorituksesta? Koulutus ja työpaikat pitäisi jakaa arpomalla? 

Ei ole ehdotettu, että koulutus- tai työpaikat pitäisi arpoa tai ettei hyvästä suorituksesta saisi palkita. Päinvastoin: jos paikat halutaan jakaa osaamisen ja suoritusten perusteella, ihmisillä pitäisi olla mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet päästä niitä suorituksia tekemään.

Nyt tämän hallituksen lakimuutoksen myötä esim. 18-vuotias vähävaraisen perheen lukiolainen voi joutua tilanteeseen, jossa opintojen jatkamisen toimeentuloon tarjotaan pääosin velkaa. Varakkaan perheen nuorelle sama valinta ei merkitse velkaantumista tai edes huolta lukioajan toimeentulosta. 

Silloin kyse ei enää ole vain siitä, kumpi on lahjakkaampi tai ahkerampi. Taloudellinen tausta alkaa vaikuttaa siihen, kuka pystyy jatkamaan opintojaan huoletta ja kuka joutuu punnitsemaan jo lukio-opiskelua velkaantumista vasten.

Jos halutaan aidosti palkita suorituksesta, pitäisi nimenomaan pyrkiä siihen, ettei vanhempien varallisuus ratkaise sitä, kenellä on mahdollisuus tehdä niitä hyviä suorituksia.

Nyt on ahnetta puhetta. Opintotuki- ja opintolaina ovat nimenomaisesti keinoja tukea köyhien nuorten opiskelua verovaroin. Jos niitä ei tahdo käyttää, voi elantonsa opintoaikana hankkia myös töitä tekemällä. 

Nyt menee juuri se asia ohi, mistä puhun. En väitä, ettei opintotukea olisi olemassa. Puhun siitä, mitä 1.2.2026 voimaan tullut toimeentulotukilain muutos merkitsee vähävaraiselle 18 vuotta täyttäneelle opiskelijalle.

Kelan mukaan toimeentulotukea hakevalta 18 vuotta täyttäneeltä opiskelijalta edellytetään nyt opintolainan hakemista, eikä Kela voi enää harkita, onko lainan ottamisen vaatiminen hänen tilanteessaan kohtuullista. Opintolaina taas ei ole verovaroin annettua toimeentuloa vaan pankkilainaa, joka pitää maksaa takaisin.

Ja tuo “voi mennä töihin” ei oikein ratkaise ongelmaa. Kela itse määrittelee riittäväksi toimeentuloksi tässä yhteydessä vähintään 30 tuntia työtä viikossa. Jos 18-vuotiaan lukiolaisen pitäisi käydä koulun lisäksi lähes kokoaikaisesti töissä voidakseen välttää velkaantumisen, hänen lähtökohtansa eivät ole samat kuin opiskelijalla, jonka vanhemmat maksavat elämisen.

Tästä juuri puhun: koulupaikka voi olla muodollisesti kaikille avoin, mutta mahdollisuus käyttää sitä ei ole aidosti yhtäläinen, jos yhden pitää opiskella vanhempiensa tuella ja toisen velalla tai 30 tunnin työviikolla.

Niin, toimeentulotuki on viimesijainen etuus, se viimeinen steppi ennen nälkäkuolemaa. Jos siellä on opintososiaalisia etuuksia käyttämättä, niin tietenkin ne käytetään ensin. Loppuviimeksi voi katsoa sinne vanhempien suuntaan ja miettiä millainen mul**u laittaa lapsensa tuohon tilanteeseen. 

Tässä juuri näkyy ongelma. 18 vuotta täyttäneen vanhemmilla ei enää ole yleistä lakisääteistä elatusvelvollisuutta. Laissa vanhempien varsinainen elatusvelvollisuus päättyy 18-vuotispäivään. Sen jälkeen kyse voi olla kohtuullisista koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista, mikä on eri asia.

Eli ei voida vain sanoa, että “katso vanhempien suuntaan”. Entä jos vanhemmat ovat itse toimeentulotuella, pienituloisia tai muuten kykenemättömiä rahoittamaan täysi-ikäisen lapsensa elämistä?

Juuri tästä puhun: varakkaan perheen 18-vuotias voi jatkaa lukiota vanhempiensa tuella. Vähävaraisen perheen 18-vuotiaalle yhteiskunnan vastaus voi olla, että hae opintolainaa tai hanki toimeentulosi työnteolla.

Se ei ole sama lähtökohta. Eikä kyse ole siitä, että köyhän nuoren vanhemmat olisivat jotenkin moraalisesti huonompia, vaan siitä, ettei heillä välttämättä yksinkertaisesti ole rahaa, jolla tukea lastaan.

Edelleen siellä on jo olemassa yhteiskunnan tuki eli se opintolaina. Meillä on 1960 -luvulta asti opiskeltu pääosin opintolainan turvin, myös niinä aikoina, kun valtion taloudessa meni hyvin. Ei maailmassa ikinä ole nallakarkit tasan eikä kuulukaan olla. Opintolainalla myös köyhän lapsi voi opiskella ja tavoitella parempaa elintasoa. Ehkä sitten hänen lapsensa ei aikanaan lainaa tarvitse. 

Nyt sekoitat kaksi eri asiaa: sen, että lukiolaisen on ollut mahdollista ottaa opintolainaa, ja sen, että hänen toimeentulonsa edellytykseksi tehdään velan ottaminen.

Tässä ei puhuta korkeakouluopiskelijasta, joka muuttaa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, vaan esimerkiksi 18-vuotiaasta, vanhempiensa luona asuvasta lukiolaisesta. Hänelle opintolaina ei aiemmin tarkoittanut automaattisesti sitä, että oma eläminen pitäisi rahoittaa velaksi vain siksi, että hän täyttää 18 vuotta kesken lukion.

Vuoden 2026 toimeentulotukimuutoksen olennainen ero on juuri siinä, että jos vähävaraisen perheen täysi-ikäinen opiskelija tarvitsee toimeentulotukea, häneltä voidaan ensin edellyttää opintolainan käyttämistä. Opintolaina ei ole ilmainen yhteiskunnan tuki vaan pankkilaina, jonka nuori maksaa myöhemmin takaisin.

Siksi “köyhänkin lapsi voi opiskella, kunhan ottaa velkaa” ei kuvaa tasa-arvoista lähtökohtaa. Varakkaan perheen lapsi voi käydä saman lukion ilman velkaa, koska vanhemmat kustantavat hänen elämisensä. Köyhän perheen lapselle vaihtoehdoksi tarjotaan velkaantumista. Tai 30h työntekoa opiskelun rinnalla. (Kela itse määrittelee riittäväksi toimeentuloksi tässä yhteydessä vähintään 30 tuntia työtä viikossa.)

Kyse ei ole siitä, että kaikkien pitäisi saada “nallekarkit tasan”, vaan siitä, pitäisikö 18-vuotiaan mahdollisuus suorittaa lukio riippua siitä, kuinka paljon hänen vanhemmillaan on rahaa.

En vähättele ongelmaa, mutta miksi asia on väärin vain lukiolaisen kohdalla? Aivan samalla tavalla se varakkaamman perheen lapsi voi tehdä korkeakoulututkinnon ilman lainarahaajos vanhemmat maksavat asumisen ja elämisen.

Ei se ole väärin vain lukiolaisen kohdalla. Sama ongelma on aivan todellinen myös korkeakouluissa: varakkaan perheen lapsi voi valmistua ilman velkaa, kun taas vähävaraisen perheen lapsi joutuu usein rahoittamaan saman koulutuksen lainalla ja työnteolla.

Nyt tämä sama ongelma on tämän hallituksen toimesta ulotettu yhä nuorempiin, jo toisen asteen vähävaraisiin opiskelijoihin. 

Lukiolaisen kohdalla ongelma vain korostuu, koska puhutaan hyvin nuoresta ihmisestä, joka on vielä suorittamassa toisen asteen perustutkintoa eikä esimerkiksi vapaaehtoisesti lähtenyt vuosiksi toiselle paikkakunnalle korkeakouluun.

Minusta ongelma on sama molemmissa: perheen varallisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon opiskelija voi keskittyä opiskeluun ja kuinka suuren velkataakan hän joutuu ottamaan saadakseen saman koulutuksen.

Eli pointtini ei ole, että korkeakouluopiskelijan velka olisi jotenkin hyväksyttävämpää. Päinvastoin. Lukiolaisen tilanne vain osoittaa, kuinka aikaisin tämä eriarvoisuus voi alkaa.

Vaikka vanhemmat ovat varakkaita, niin lapsi ei välttämättä sitä ole. On harhaluulo, että varakkailla vanhemmilla olisi aina halua taikka kykyä kustantaa jälkikasvunsa elintasoa. Moni varakkaaksi luultu elää ulospäin leveää elämää, mutta pankkitilin saldo on tilipäivää edeltävänä päivänä nolla.  Kaikki menee mitä tulee. 

Kun nuori lähtee omilleen, niin yhtä köyhiä ne ovat kaikki. Oletteko ajatelleet, miten orjuuttaa voi olla asua omien vanhempien omistamassa asunnossa? Kaverini vanhemmat pitivät mm. asunnon avaimet itsellään ja tekivät pistokokeita varoittamatta. Olivat yökylässä milloin halusivat, koska heidän asunto se oli. Tyttökaveri ei kelvannut, niin kiristivät asunnon avulla eroamaan jne. Ihan pimeää hommaa. Lopulta kaverini otti ja muutti kunnan vuokra-asuntoon päästäkseen itsenäistymään. Mieluummin köyhä ja omillaan, kuin vanhempien määräysvallan alla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkan pitääkin olla suurempi kuin sosiaalietuuksien. Miksi tämä on joillekin niin vaikeaa hyväksyä? Yhteiskunnan pitää palkita työnteosta, ei joutilaisuudesta. 

Ei ole oikein, että vain osa kansasta kahmii kaiken rahan itselleen tilanteessa, jossa työtä ei riitä kaikille. Työtä ja toimeentuloa pitäisi jakaa tasaisemmin. Muuten vaarana on köyhyyden periytyminen sukupolvelta toiselle ilman toivoa paremmasta, asuinalueiden toisaalta ghettoistuminen ja toisaalta rikkaiden muurit talojensa ympärillä, kansan kahtiajakautuminen ja muutenkin epävakaa yhteiskunta.  

Eli ketään ei pidä palkita hyvästä suorituksesta? Koulutus ja työpaikat pitäisi jakaa arpomalla? 

Ei ole ehdotettu, että koulutus- tai työpaikat pitäisi arpoa tai ettei hyvästä suorituksesta saisi palkita. Päinvastoin: jos paikat halutaan jakaa osaamisen ja suoritusten perusteella, ihmisillä pitäisi olla mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet päästä niitä suorituksia tekemään.

Nyt tämän hallituksen lakimuutoksen myötä esim. 18-vuotias vähävaraisen perheen lukiolainen voi joutua tilanteeseen, jossa opintojen jatkamisen toimeentuloon tarjotaan pääosin velkaa. Varakkaan perheen nuorelle sama valinta ei merkitse velkaantumista tai edes huolta lukioajan toimeentulosta. 

Silloin kyse ei enää ole vain siitä, kumpi on lahjakkaampi tai ahkerampi. Taloudellinen tausta alkaa vaikuttaa siihen, kuka pystyy jatkamaan opintojaan huoletta ja kuka joutuu punnitsemaan jo lukio-opiskelua velkaantumista vasten.

Jos halutaan aidosti palkita suorituksesta, pitäisi nimenomaan pyrkiä siihen, ettei vanhempien varallisuus ratkaise sitä, kenellä on mahdollisuus tehdä niitä hyviä suorituksia.

Nyt on ahnetta puhetta. Opintotuki- ja opintolaina ovat nimenomaisesti keinoja tukea köyhien nuorten opiskelua verovaroin. Jos niitä ei tahdo käyttää, voi elantonsa opintoaikana hankkia myös töitä tekemällä. 

Nyt menee juuri se asia ohi, mistä puhun. En väitä, ettei opintotukea olisi olemassa. Puhun siitä, mitä 1.2.2026 voimaan tullut toimeentulotukilain muutos merkitsee vähävaraiselle 18 vuotta täyttäneelle opiskelijalle.

Kelan mukaan toimeentulotukea hakevalta 18 vuotta täyttäneeltä opiskelijalta edellytetään nyt opintolainan hakemista, eikä Kela voi enää harkita, onko lainan ottamisen vaatiminen hänen tilanteessaan kohtuullista. Opintolaina taas ei ole verovaroin annettua toimeentuloa vaan pankkilainaa, joka pitää maksaa takaisin.

Ja tuo “voi mennä töihin” ei oikein ratkaise ongelmaa. Kela itse määrittelee riittäväksi toimeentuloksi tässä yhteydessä vähintään 30 tuntia työtä viikossa. Jos 18-vuotiaan lukiolaisen pitäisi käydä koulun lisäksi lähes kokoaikaisesti töissä voidakseen välttää velkaantumisen, hänen lähtökohtansa eivät ole samat kuin opiskelijalla, jonka vanhemmat maksavat elämisen.

Tästä juuri puhun: koulupaikka voi olla muodollisesti kaikille avoin, mutta mahdollisuus käyttää sitä ei ole aidosti yhtäläinen, jos yhden pitää opiskella vanhempiensa tuella ja toisen velalla tai 30 tunnin työviikolla.

Niin, toimeentulotuki on viimesijainen etuus, se viimeinen steppi ennen nälkäkuolemaa. Jos siellä on opintososiaalisia etuuksia käyttämättä, niin tietenkin ne käytetään ensin. Loppuviimeksi voi katsoa sinne vanhempien suuntaan ja miettiä millainen mul**u laittaa lapsensa tuohon tilanteeseen. 

Tässä juuri näkyy ongelma. 18 vuotta täyttäneen vanhemmilla ei enää ole yleistä lakisääteistä elatusvelvollisuutta. Laissa vanhempien varsinainen elatusvelvollisuus päättyy 18-vuotispäivään. Sen jälkeen kyse voi olla kohtuullisista koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista, mikä on eri asia.

Eli ei voida vain sanoa, että “katso vanhempien suuntaan”. Entä jos vanhemmat ovat itse toimeentulotuella, pienituloisia tai muuten kykenemättömiä rahoittamaan täysi-ikäisen lapsensa elämistä?

Juuri tästä puhun: varakkaan perheen 18-vuotias voi jatkaa lukiota vanhempiensa tuella. Vähävaraisen perheen 18-vuotiaalle yhteiskunnan vastaus voi olla, että hae opintolainaa tai hanki toimeentulosi työnteolla.

Se ei ole sama lähtökohta. Eikä kyse ole siitä, että köyhän nuoren vanhemmat olisivat jotenkin moraalisesti huonompia, vaan siitä, ettei heillä välttämättä yksinkertaisesti ole rahaa, jolla tukea lastaan.

Eikä varakkailla vanhemmilla velvoitetta taikka halua tukea jälkikasvuaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeetä, kaikkien ostovoiman pitää laskea, veroja on korotettava. T. sdp, vihreät ja vassarit. 

Surkea orovo äärioikeistolaiselta.

Totta se on - valitettavasti. Vasemmisto haluaa rahoittaa vain omiaan ja nostaa veroja. Tavallisesta suomalaisesta viis.

Satuilee palstaporvari porvaripropagandassaan. Kokoomus Orpon porvarihallitus nosti ensi töikseen arvonlisäveroa jota maksetaan kaikista tuotteista palveluista ja se on tasavero kaikille tulonsaajille. 

Kyllä niistä paremmista tuloista maksetaan jo ihan riittävästi veroa. Se mitä tarvitaan, on enemmän työpaikkoja, enemmän palkansaajia ja sitä kautta enemmän verotuloja.

Työpaikkoja ei riitä kaikille nykymaailmassa.

Kyllä töitä on. Palkanmaksukykyä ei vain ole siinä suhteessa, kuin mitä ihmiset olettavat. 

Olisi aika mahtavaa, jos työnantaja maksaisi 100% palkan käteen ja jokainen maksaisi itse veronsa ja lisäksi tarpeelliseksi katsomansa vakuutukset ja eläkkeet. Veikkaan, että eläkeyhtiöt tekisi kohta todella huonoa tulosta, mutta palveluiden kulutus kasvaisi hurjasti esim. kampaamo-palveluina. Verottajalla voisi toki olla vaikeuksia saada veroja yhteiseen kirstuun, mutta toisaalta yrittäjät keräisi hillittömästi alvia - koska kulutus ja palveluiden osto kasvaisi. Sitä kautta tulisi verotuloja ja samaa vauhtia työpaikkoja. Ehkä sitä sossu-pottia ei tarvittaisi niin paljon jaettavaksi, kun olisi töitä ihmisillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkan pitääkin olla suurempi kuin sosiaalietuuksien. Miksi tämä on joillekin niin vaikeaa hyväksyä? Yhteiskunnan pitää palkita työnteosta, ei joutilaisuudesta. 

Ei ole oikein, että vain osa kansasta kahmii kaiken rahan itselleen tilanteessa, jossa työtä ei riitä kaikille. Työtä ja toimeentuloa pitäisi jakaa tasaisemmin. Muuten vaarana on köyhyyden periytyminen sukupolvelta toiselle ilman toivoa paremmasta, asuinalueiden toisaalta ghettoistuminen ja toisaalta rikkaiden muurit talojensa ympärillä, kansan kahtiajakautuminen ja muutenkin epävakaa yhteiskunta.  

Eli ketään ei pidä palkita hyvästä suorituksesta? Koulutus ja työpaikat pitäisi jakaa arpomalla? 

Ei ole ehdotettu, että koulutus- tai työpaikat pitäisi arpoa tai ettei hyvästä suorituksesta saisi palkita. Päinvastoin: jos paikat halutaan jakaa osaamisen ja suoritusten perusteella, ihmisillä pitäisi olla mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet päästä niitä suorituksia tekemään.

Nyt tämän hallituksen lakimuutoksen myötä esim. 18-vuotias vähävaraisen perheen lukiolainen voi joutua tilanteeseen, jossa opintojen jatkamisen toimeentuloon tarjotaan pääosin velkaa. Varakkaan perheen nuorelle sama valinta ei merkitse velkaantumista tai edes huolta lukioajan toimeentulosta. 

Silloin kyse ei enää ole vain siitä, kumpi on lahjakkaampi tai ahkerampi. Taloudellinen tausta alkaa vaikuttaa siihen, kuka pystyy jatkamaan opintojaan huoletta ja kuka joutuu punnitsemaan jo lukio-opiskelua velkaantumista vasten.

Jos halutaan aidosti palkita suorituksesta, pitäisi nimenomaan pyrkiä siihen, ettei vanhempien varallisuus ratkaise sitä, kenellä on mahdollisuus tehdä niitä hyviä suorituksia.

Nyt on ahnetta puhetta. Opintotuki- ja opintolaina ovat nimenomaisesti keinoja tukea köyhien nuorten opiskelua verovaroin. Jos niitä ei tahdo käyttää, voi elantonsa opintoaikana hankkia myös töitä tekemällä. 

Nyt menee juuri se asia ohi, mistä puhun. En väitä, ettei opintotukea olisi olemassa. Puhun siitä, mitä 1.2.2026 voimaan tullut toimeentulotukilain muutos merkitsee vähävaraiselle 18 vuotta täyttäneelle opiskelijalle.

Kelan mukaan toimeentulotukea hakevalta 18 vuotta täyttäneeltä opiskelijalta edellytetään nyt opintolainan hakemista, eikä Kela voi enää harkita, onko lainan ottamisen vaatiminen hänen tilanteessaan kohtuullista. Opintolaina taas ei ole verovaroin annettua toimeentuloa vaan pankkilainaa, joka pitää maksaa takaisin.

Ja tuo “voi mennä töihin” ei oikein ratkaise ongelmaa. Kela itse määrittelee riittäväksi toimeentuloksi tässä yhteydessä vähintään 30 tuntia työtä viikossa. Jos 18-vuotiaan lukiolaisen pitäisi käydä koulun lisäksi lähes kokoaikaisesti töissä voidakseen välttää velkaantumisen, hänen lähtökohtansa eivät ole samat kuin opiskelijalla, jonka vanhemmat maksavat elämisen.

Tästä juuri puhun: koulupaikka voi olla muodollisesti kaikille avoin, mutta mahdollisuus käyttää sitä ei ole aidosti yhtäläinen, jos yhden pitää opiskella vanhempiensa tuella ja toisen velalla tai 30 tunnin työviikolla.

Niin, toimeentulotuki on viimesijainen etuus, se viimeinen steppi ennen nälkäkuolemaa. Jos siellä on opintososiaalisia etuuksia käyttämättä, niin tietenkin ne käytetään ensin. Loppuviimeksi voi katsoa sinne vanhempien suuntaan ja miettiä millainen mul**u laittaa lapsensa tuohon tilanteeseen. 

Tässä juuri näkyy ongelma. 18 vuotta täyttäneen vanhemmilla ei enää ole yleistä lakisääteistä elatusvelvollisuutta. Laissa vanhempien varsinainen elatusvelvollisuus päättyy 18-vuotispäivään. Sen jälkeen kyse voi olla kohtuullisista koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista, mikä on eri asia.

Eli ei voida vain sanoa, että “katso vanhempien suuntaan”. Entä jos vanhemmat ovat itse toimeentulotuella, pienituloisia tai muuten kykenemättömiä rahoittamaan täysi-ikäisen lapsensa elämistä?

Juuri tästä puhun: varakkaan perheen 18-vuotias voi jatkaa lukiota vanhempiensa tuella. Vähävaraisen perheen 18-vuotiaalle yhteiskunnan vastaus voi olla, että hae opintolainaa tai hanki toimeentulosi työnteolla.

Se ei ole sama lähtökohta. Eikä kyse ole siitä, että köyhän nuoren vanhemmat olisivat jotenkin moraalisesti huonompia, vaan siitä, ettei heillä välttämättä yksinkertaisesti ole rahaa, jolla tukea lastaan.

Edelleen siellä on jo olemassa yhteiskunnan tuki eli se opintolaina. Meillä on 1960 -luvulta asti opiskeltu pääosin opintolainan turvin, myös niinä aikoina, kun valtion taloudessa meni hyvin. Ei maailmassa ikinä ole nallakarkit tasan eikä kuulukaan olla. Opintolainalla myös köyhän lapsi voi opiskella ja tavoitella parempaa elintasoa. Ehkä sitten hänen lapsensa ei aikanaan lainaa tarvitse. 

Nyt sekoitat kaksi eri asiaa: sen, että lukiolaisen on ollut mahdollista ottaa opintolainaa, ja sen, että hänen toimeentulonsa edellytykseksi tehdään velan ottaminen.

Tässä ei puhuta korkeakouluopiskelijasta, joka muuttaa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, vaan esimerkiksi 18-vuotiaasta, vanhempiensa luona asuvasta lukiolaisesta. Hänelle opintolaina ei aiemmin tarkoittanut automaattisesti sitä, että oma eläminen pitäisi rahoittaa velaksi vain siksi, että hän täyttää 18 vuotta kesken lukion.

Vuoden 2026 toimeentulotukimuutoksen olennainen ero on juuri siinä, että jos vähävaraisen perheen täysi-ikäinen opiskelija tarvitsee toimeentulotukea, häneltä voidaan ensin edellyttää opintolainan käyttämistä. Opintolaina ei ole ilmainen yhteiskunnan tuki vaan pankkilaina, jonka nuori maksaa myöhemmin takaisin.

Siksi “köyhänkin lapsi voi opiskella, kunhan ottaa velkaa” ei kuvaa tasa-arvoista lähtökohtaa. Varakkaan perheen lapsi voi käydä saman lukion ilman velkaa, koska vanhemmat kustantavat hänen elämisensä. Köyhän perheen lapselle vaihtoehdoksi tarjotaan velkaantumista. Tai 30h työntekoa opiskelun rinnalla. (Kela itse määrittelee riittäväksi toimeentuloksi tässä yhteydessä vähintään 30 tuntia työtä viikossa.)

Kyse ei ole siitä, että kaikkien pitäisi saada “nallekarkit tasan”, vaan siitä, pitäisikö 18-vuotiaan mahdollisuus suorittaa lukio riippua siitä, kuinka paljon hänen vanhemmillaan on rahaa.

En edelleenkään ymmärrä ongelmaasi. Halutessaanhan se nuori voi suorittaa lukion ennen kuin täyttää 18 ja on silloin vanhempiensa elatusvelvollisuudessa. Jos sitten lukiota tehdään pidempään, sekin on mahdollista opintotuen ja lainan avulla. Ymmärrätkö, toimeentulotukea ei ole opiskelijoille annettu oikeastaan ikinä. Kun minä itse opiskelin, työttömyyskorvauksiakaan ei voinut nostaa esim. kesäaikana. Puhumattakaan toimeentulotuesta, huh hei. Kyllä on ahneeksi porukka alkanut. Ilmainen opiskelu ja toimeentulon tukena opintotuki ja nollakorkoinen laina ja silti kehdataan vinkua. 

Nyt keskustelu karkaa taas siihen, että vähävaraisen opiskelijan toimeentulo-ongelmaa kutsutaan ahneudeksi.

En ole väittänyt, etteikö opintolainaa olisi ollut olemassa ennenkin. Olen puhunut siitä, mikä muuttui 1.2.2026: 18 vuotta täyttäneeltä opiskelijalta, joka joutuu hakemaan toimeentulotukea, edellytetään nyt opintolainan hakemista. Opintolaina ei ole ilmainen yhteiskunnan tuki vaan pankkilaina, joka pitää maksaa takaisin korkoineen.

Ja ei, se ei myöskään ole “nollakorkoinen laina”. Opintolainalle kertyy korkoa kuten muullekin lainalle, vaikka korkoja ei opiskeluaikana yleensä makseta suoraan omasta taskusta vaan ne pääomitetaan eli lisätään lainan määrään. Se, ettei korkolaskua tule heti maksettavaksi, ei tee lainasta korotonta.

Tässä puhutaan myös lukiolaisista, ei vain korkeakouluopiskelijoista.

Väite, että “suorittakoon lukion ennen kuin täyttää 18”, tekee ongelman oikeastaan vielä selvemmäksi. Normaali lukio kestää kolme vuotta, joten 16-vuotiaana aloittava täyttää aivan tavallisesti 18 kesken opintojen. Jos vähävaraisen nuoren pitäisi tämän takia suorittaa lukio poikkeuksellisen nopeasti, mennä koulun rinnalla paljon töihin tai ottaa velkaa, samalla kun varakkaan perheen nuori voi opiskella normaalissa tahdissa vanhempiensa tuella, lähtökohdat eivät ole samat.

Toisin sanoen toiselle annetaan mahdollisuus keskittyä opiskeluun, toiselle sanotaan käytännössä: valmistu nopeammin, käy töissä tai velkaannu.

Jos kerran vedotaan siihen, että ihmisiä pitäisi palkita suoritusten perusteella, silloin pitäisi myös olla kiinnostunut siitä, millaisissa oloissa nuo suoritukset tehdään. Köyhän nuoren ei pitäisi joutua tekemään enemmän ja ottamaan suurempaa taloudellista riskiä vain siksi, ettei hänen perheellään ole rahaa.

Kyse ei ole siitä, että opiskelijoille pitäisi jakaa rajattomasti toimeentulotukea. Kyse on siitä, onko kohtuullista, että vähävaraisen perheen 18-vuotias lukiolainen joutuu rahoittamaan tavallisen opiskeluaikansa velalla tilanteessa, jossa varakkaan perheen nuoren ei tarvitse.

Sitä voi kannattaa poliittisena valintana, mutta köyhän nuoren velkaantumisen vastustaminen ei tee hänestä ahnetta.

Mikä siis on ehdotuksesi? Persaukisen lapselle sosiaalitukea ilman opintolainavelvoitetta? Miksi varakkaan lapsi siis opiskelee velaksi? Lienee kohtuutonta, että varakas tukee sekä omaa opiskelevaa lastaan että myös lisätukee persaukisen vesaa, jolle opintolaina ei kelpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkan pitääkin olla suurempi kuin sosiaalietuuksien. Miksi tämä on joillekin niin vaikeaa hyväksyä? Yhteiskunnan pitää palkita työnteosta, ei joutilaisuudesta. 

Ei ole oikein, että vain osa kansasta kahmii kaiken rahan itselleen tilanteessa, jossa työtä ei riitä kaikille. Työtä ja toimeentuloa pitäisi jakaa tasaisemmin. Muuten vaarana on köyhyyden periytyminen sukupolvelta toiselle ilman toivoa paremmasta, asuinalueiden toisaalta ghettoistuminen ja toisaalta rikkaiden muurit talojensa ympärillä, kansan kahtiajakautuminen ja muutenkin epävakaa yhteiskunta.  

Tarttuisin erityisesti tuohon ajatukseen köyhyyden periytymisestä sukupolvelta toiselle ilman toivoa paremmasta. Suomessa on lähtökohtaisesti mahdollisuus lähes kenellä tahansa kouluttautua ja rakentaa itselleen parempaa tulevaisuutta.

Jos köyhässä perheessä lapsia ei kannusteta kouluttautumaan, tavoittelemaan parempaa ammattia tai uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa, niin eihän sitä voida yksiselitteisesti yhteiskunnan syyksi laittaa. Vanhemmilla on myös vastuu kasvatuksesta ja siitä, millaisia mahdollisuuksia ja asenteita he lapsilleen välittävät. Yhteiskunta voi tarjota koulutuksen ja mahdollisuudet, mutta se ei voi vanhempien puolesta kannustaa lasta tavoittelemaan parempaa elämää.

Ja vaikka nuorena ei olisi saanut kannustusta tai tullut kouluttautuneeksi, elämässä voi tehdä muutoksia myöhemminkin. Aikuisenakin voi opiskella, vaihtaa alaa ja lähteä rakentamaan elämälleen uutta suuntaa, joten todella paljon on kyllä myös ihmisestä itsestä kiinni.