Tyttäreni valmistui ammattiin ja mummo lyttää sen ammatin joka käynnillä
Äitini on jo dementoitunut, mutta loukkaa silti tyttärenikin puolesta. Aina kun nähdään, mimmo kysyy tytöltä mitä opiskelee tai tekee työkseen. Tyttö vastaa ja mummon reaktio on aina sama. Irvistää ja sanoo 'hyi kamala'. Nyökytellään siinä sitten vaan. Tyttö sanoi jo, ettei viitsi tulla sinne enää ja se on minusta ok.
Miten te suhtautuisitte?
Kommentit (43)
Mikä ammatti? Voi kiertää mummon kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ammatti? Voi kiertää mummon kaukaa.
Ai että tiettyä ammatteja sietääkin haukkua?
Ap
Älkää olko lampaita. Voitte sanoa kääkälle suorat sanat joka kerta. Harventakaa tapaamisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ammatti? Voi kiertää mummon kaukaa.
Ai että tiettyä ammatteja sietääkin haukkua?
Ap
Sä olet vain tyhmä kun et tajua muistisairasta.
Olen sairaanhoitaja, mun mummon mielestä tämä oli "hyi kamala"-ammatti koska siinä kosketaan ihmisvartaloon, jopa miehen vartaloon! Osasin ottaa huumorilla.
No jos valmistui esim. kosmetologiksi, kampaajaksi tai siivoojaksi, niin en minälään sentään mitään juhlia pitäisi.
Miten mummo suhtautuisi tai käyttäytyisi ilman muistisairautta?
Kuulostaa lähinnä siltä, että dementia tuon aiheuttaa. Oma mummoni kuvitteli edenneessä dementiassaan, että esim. minä en missään töissä enää käy vaan huumeita vedän päivät ja oma tyttärensä (äitini siis) työskentelee huumekauppiaana (oli ala-asteen kuusikymppinen opettaja siihen aikaan). Samanlaisia juttuja irtosi muistakin sukulaisista. Vielä hoitokodissakin riehui, että ne huumeveikot sukulaiset eivät ole tervetulleita.
Vierailija kirjoitti:
No jos valmistui esim. kosmetologiksi, kampaajaksi tai siivoojaksi, niin en minälään sentään mitään juhlia pitäisi.
Kerro oma koulutuksesi ja ammattisi, niin voimme huutaa kuorossa hyi kamala.
Itse en menisi kylään jossa talonväki on epäkohtelias.
Joku vuosi sitten kävi ilmi että äitini isän puoleisessa suvussa oli ollut riita sotien aikana.. Kun minä joku vuosi sitten hiffasin mediasta harvinaisen sukunimen otin yhteyttää tähän henkilöön ja kysyin olemmeko mahdollisesti sukua? Mainitsin isoisän ja hänen veljensä nimen niin toisesta päästä minulle kerrottiin että hänen äitinsä on minun äitini sekku ja me olemme pikkuserkkuja. Heipparallaa.
No, kun sitten kerroin vanhalle ja hauraalle enolleni että olin puhunut sen ja sen nimisen pikkuserkkuni kanssa niin eno pisti välit poikki. Todennäköisesti johtuen vanhasta sukuriidasta.
On ne vaan ikäviä tällaiset jutut!
Tässä on nyt kyse siitä, että ette ymmärrä muistisairasta. Usein ovat hyvinkin loukkaavia ainakin jossain vaiheessa tautia. Johtuu sairaudesta. Muuten tietty ilkeyttä ja halveksuntaa ei pidäkään sietää.
Muistisairaat puhuu mitä sattuu. Älkää nyt niistä puheista loukkaantuko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos valmistui esim. kosmetologiksi, kampaajaksi tai siivoojaksi, niin en minälään sentään mitään juhlia pitäisi.
Kerro oma koulutuksesi ja ammattisi, niin voimme huutaa kuorossa hyi kamala.
Tekniikan insinööri ja nyt toiset opinnot kesken, tällä hetkellä lääketieteen kandidaatti.
Meillä poika opiskelee DI:ksi ja joka kerta kun mieheni (joka myös on DI) muistisairaassa äidissä huokuu ylpeys, kun hän kysyy poikamme oiskeluista.
Vierailija kirjoitti:
No jos valmistui esim. kosmetologiksi, kampaajaksi tai siivoojaksi, niin en minälään sentään mitään juhlia pitäisi.
Mitä vikaa kampaajan ammattissa on? Älä vastaa että sinäkin ajelet itse pääsi kaljuksi viikon välein etkä tarvitse kampaajaa. Et kuitenkaan hyväksy että naisetkin kulkevat ilman hiuksia.
Ja jos meillä ei olisi siivoojia, yhteiskunta hukkuisi paskaan.
Tuttu oli leski. 10 vuotta oli jo , kun aina hän puhui ettei taaskaan ole Mikko moneen viikkoon käynyt kotona kun se niiden h...n kanssa vehtas. Mikko oli reissutöissä koko liiton, 60 v, ajan joten ehkä kai konflikteja ollut.
Omista pojistaan puhui, ne tulee omilla avaimillaan varastamaan, ei tuntenut heitäkään enää mutta yksin vaan asui. En tiedä tunsiko minut mutta oletan niin, ystävä vuoskymmeniä.
No, siis en ymmärrä näitä toistuvia juttuja, mummut sitä ja tätä ja puhuvat ja loukkaavat. Eikö nuorilla ihmisillä ole yhtään varaa laskea juttuja vanhuuden piikkiin.
Se kampaaja ja siivoojakin ( joku mainitsi) on työtä missä muukin työ. Siivous jopa hyvin tärkeää. Jos mummu sitäkin aliarvioi se on mummua se. Nuoret elää elämäänsä.
Ei haittaa ketään jos tyttö sanoo mummolle jonkun toisen ammatin opiskelualakseen, sellaisen jota mummo ihailee. Mummo saa hetken ilon asiasta kunnes minuutin päästä sen unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos valmistui esim. kosmetologiksi, kampaajaksi tai siivoojaksi, niin en minälään sentään mitään juhlia pitäisi.
Kerro oma koulutuksesi ja ammattisi, niin voimme huutaa kuorossa hyi kamala.
Tekniikan insinööri ja nyt toiset opinnot kesken, tällä hetkellä lääketieteen kandidaatti.
Mikä yhteiskunnan loinen. Häpeäisit edes vähäsen.
Vedät pultit ihan turhasta.