Lue keskustelun säännöt.
Kuinka säälittävä tapaus olen miehenä?
26.09.2026 |
Elämässä olen menestynyt ihan kelvollisesti, hyvä työpaikka teollisuusalan hommissa insinöörinä.
Terveyttä riittää, harrastuksia jne.
Mutta sitten se traagisin puoli: olen 40 vee, poikuus on tallella, en ole koskaan käynyt treffeillä eikä minulal ole ollut koskaan intiimiä edes kosketusta toisen ihmisen kanssa. Ei miehen eikä naisen.
Jotkut ihmettelevät miksi elelen yksikseni, mutta en jaksa aina alkaa selittelemään.
Kärsin jonkinasteisesta jännityksestä, mitä tulee vähänkänä intiimimpään tilanteeseen. Työelämäsä pärjään ja osaan täällä sukkuloida, pelata toimistopolitiikkaa, organisaatiopolitiikkaa jne.
Joskus on joku saattanut iskeä minuun silmänsä, mutta eipä näistä mitään tule jännitystilani vuoksi.
Jotkut ikäisistäni saattavat olla jo about isovaareja, minulla sellainen on täysin vieras ajatus.
Joillakin nepsyillä, autisteilla yms. miehilläkin on usein nainen.
En tiedä millainen nainen minun tapauksessani auttaisi.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu että sä jotenkin arvotat itsesi liikaa sen kautta, että onnistutko naisten kanssa. On ihan okei olla epävarma ja mokailla joskus, varsinkin kun ei ole kokemusta. Monelle naiselle se voi myös olla ihan suloista. Siis jos et tee siitä suurta numeoa. Voithan sä jossain sopivassa kohtaa treffejä sanoa että sulla ei oo paljoa kokemusta. Ja that's it. Jos nainen säikähtää jo sitä niin se ei ole sulle oikea ihminen. Sitten vaan uutta matoa koukkuun. N
Ja naiset ovat kyllä pääsääntöisesti paljon enemmän empatiakykyisempiä. Jos mies mokailee, niin tuskinpa siellä naislauma räkättää selän takana ellei ole törppö, vaan enemmän sellaista analysointia taitaa olla. Eräällä työpaikalla oli enemmän naisia kuin miehiä ja kyllä siellä naiset selkeästi analysoivat miesten jokaisen rasahduksenkin.
Enemmän toiset miehet laittavat näistä painetta epäonnistuneille miehille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu että sä jotenkin arvotat itsesi liikaa sen kautta, että onnistutko naisten kanssa. On ihan okei olla epävarma ja mokailla joskus, varsinkin kun ei ole kokemusta. Monelle naiselle se voi myös olla ihan suloista. Siis jos et tee siitä suurta numeoa. Voithan sä jossain sopivassa kohtaa treffejä sanoa että sulla ei oo paljoa kokemusta. Ja that's it. Jos nainen säikähtää jo sitä niin se ei ole sulle oikea ihminen. Sitten vaan uutta matoa koukkuun. N
Ja naiset ovat kyllä pääsääntöisesti paljon enemmän empatiakykyisempiä. Jos mies mokailee, niin tuskinpa siellä naislauma räkättää selän takana ellei ole törppö, vaan enemmän sellaista analysointia taitaa olla. Eräällä työpaikalla oli enemmän naisia kuin miehiä ja kyllä siellä naiset selkeästi analysoivat miesten jokaisen rasahduksenkin.
Enemmän toiset miehet laittavat näistä painetta epäonnistuneille miehille.
ap
Ihmisellä joka on tyytyväinen omaan eloonsa ja oloonsa ei ole tarvetta v*ttuilla muille. Mitä sä niillä muiden miesten mielipiteillä teet jos nimenomaan naisseuraa haussa? N
Vierailija kirjoitti:
Varmaan perinteinen tapa ois kännissä lähteä touhuumaan. Joku ehkä jopa maksullisiin, mikä ei tietenkään ole vaihtoehto jos on normaali moraali ja arvostaa muita ihmisiä...
Mutta itse sanoisin, että koeta rehellisyyden kanssa lähestyä, jos löydät lempeän ihmisen tuo jännitys voisi raueta tai asiat edetä siitä huolimatta
Jos olen juhlimassa, niin siinä on se vika, että naiset kiinnostavat tiettyyn kohtaan asti. Kun vauhti kiihtyy juhliessa, niin usein en enää edes huomaa naisia.
Yhden tai kahden lonkeron/oluen verran kiinnostaa, sitten juhlimismoodi vie voiton.
Mutta sitten taas myöhemmin masentaa nähdä selvinpäin muita pariskuntia.
ap
Kyllähän sitä aina joskus ihmettelen, että olenko nyt aivan poikkeuksellinen tapaus.
Kaikenlaisilla duunarimiehillä yms. on vaimot jne. Vai miten sitten jotkut hitusen autistiset miehetkin löytävät?
Tiedän kaikenlaisia hissukoita miehiä, jotka eivät puhu eikä pukahda, silti heilläkin vaimot...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan perinteinen tapa ois kännissä lähteä touhuumaan. Joku ehkä jopa maksullisiin, mikä ei tietenkään ole vaihtoehto jos on normaali moraali ja arvostaa muita ihmisiä...
Mutta itse sanoisin, että koeta rehellisyyden kanssa lähestyä, jos löydät lempeän ihmisen tuo jännitys voisi raueta tai asiat edetä siitä huolimatta
Jos olen juhlimassa, niin siinä on se vika, että naiset kiinnostavat tiettyyn kohtaan asti. Kun vauhti kiihtyy juhliessa, niin usein en enää edes huomaa naisia.
Yhden tai kahden lonkeron/oluen verran kiinnostaa, sitten juhlimismoodi vie voiton.
Mutta sitten taas myöhemmin masentaa nähdä selvinpäin muita pariskuntia.
ap
No jättäiskö sitten alkoholin vähän vähemmälle? Sober curious on nouseva trendi ja tuntuu että kohta enemmistö ei enää edes juo :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siedätyshoitoa suosittelen. Uskalla kohdata pelkosi. Valitse fiksuja ihmisiä, huomaat jo täällä millaisista kannattaa pysyä kaukana, heillä ei ole mitään hyvää tarjota.
On ollut useamman kerran käynyt niin, että joku nainen on viehättynyt ja iskenyt ns. silmänsä. Tiedättehän te sen, kun kohtaatte teitä miellyttävän oloisen miehen sopivassa omassa mielentilassa ja yritätte murtaaa ensin itse jäätä.
Minä olen pari kertaa juuri tämän jännityksen vuoksi varmaan torjunut, jälkeenpäin tajunnut, että olisiko sittenkin pitänyt jatkaa..., sitten tilanne meneekin ohi.
ap
Soita kyseisille naisille, ehdota kahvilakäyntiä. Jutella osaat, siitä se lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi samanlainen kokematon n.40v nainen?
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä aina joskus ihmettelen, että olenko nyt aivan poikkeuksellinen tapaus.
Kaikenlaisilla duunarimiehillä yms. on vaimot jne. Vai miten sitten jotkut hitusen autistiset miehetkin löytävät?
Tiedän kaikenlaisia hissukoita miehiä, jotka eivät puhu eikä pukahda, silti heilläkin vaimot...
ap
Jututa näitä miehiä joskus. Kysy heiltä missä he tapasivat vaimonsa, ja kuinka tutustuivat paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa suloinen postaus. 🤨
Ymmärrän sinua täysin, Ap.
Ei minulla muuta kuin että
Asperger-hiippari nakkaa sulle
etädigihalin ((((( **🐻🤗** )))))!
E
Et ole säälittävä! Parisuhde ei ole ihmisarvon mittari. Eikä parisuhteet ole niin ihmeellisiä kuin miltä ne ulkoapäin vaikuttavat. Siitä todistaa jo se, että monet, joille olisi tarjolla parisuhteita, ei halua niitä enää. Niin kuin minä, 39v nainen. Se alkuhuuma on kivaa, mutta sen jälkeen se on pettymystä pettymyksen perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa suloinen postaus. 🤨
Ymmärrän sinua täysin, Ap.
Ei minulla muuta kuin että
Asperger-hiippari nakkaa sulle
etädigihalin ((((( **🐻🤗** )))))!
E
🐻sivu 💙
Ehkä et kuitenkaan halua naisen läheisyyttä riittävän paljon, kun tunnut pohtivan asiaa lähinnä siltä kannalta, että olet mielestäsi poikkeava etkä tiedä millainen naisen tulisi olla tai mitä toiveita sinulla tämän asian suhteen olisi?
On ihan hyväksyttävää elää yksin koko elämänsä. Hyvin harva ajattelee, että se olisi mitenkään epänormaalia. Monet kuitenkin haluavat läheisyyttä ja parisuhteen tai ainakin seksiä. Kuulostaa siltä, että sellainen aiheuttaa sinulle jo ajatuksenakin jotain kielteistä, jännitystä, ehkä pelkoakin, jolloin luonnollisesti välttelet sellaista jopa silloinkin, kun humalatila vähentää harkintaa. Ehkä tehtäväsi on vain hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet?
Jos taas tuo selitys tuntuu ihan vieraalta, niin voisit mennä psykoterapiaan miettimään mistä kaikesta tässä jännityksessä oikein on kyse. Se on todennäköisesti isompi vyyhti kuin pystyt itseksesi selvittämään ja ratkaisemaan. Kykenet työroolissasi normaaliin kanssakäymiseen ilmeisesti naistenkin kanssa, joten ongelma ei ole mahdoton selvittää. Olet vältellyt tilanteita, joissa joudut naisten kanssa intiimisti tekemisiin, luultavasti ongelmana on tuolloin ollut se, ettet ole kokenut olevasi kuskin paikalla, vaan olet ikään kuin ollut valmistautumaton tilanteeseen. Siksi luultavasti kannattaa aloittaa tekemään aloitteita itse. Ja sellaisille naisille, jotka sinua kiinnostavat eikä kenelle tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännityksestä voi päästä eroon tai ainakin sitä voi merkittävästi lieventää. Hanki tilanteeseen apua. Esim kognitiivisesta terapiasta.
Vaikutat suoriutuneen muuten tässä elämässä oikein mukavasti. Ainakaan et pidä ihmisiä elävinä lihalamppuina, kuten se yksi, joka iltalehdissä kehui ostaneensa seksiä satoja kertoja. Hyi olkoon, mitä touhua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä aina joskus ihmettelen, että olenko nyt aivan poikkeuksellinen tapaus.
Kaikenlaisilla duunarimiehillä yms. on vaimot jne. Vai miten sitten jotkut hitusen autistiset miehetkin löytävät?
Tiedän kaikenlaisia hissukoita miehiä, jotka eivät puhu eikä pukahda, silti heilläkin vaimot...
ap
Voi olla ihan vaan huonoa tuuriakin, että ei löydy sopivaa kumppania. Olen itsekin sinkku 41 vuotiaana. Varmaan se herättää joissakin ihmetystä, kun ur on kunnossa ja olen sosiaalinen ja nätti. Mutta en vaan jaksa etsiä enää. Olen siihen täysin kyllästynyt.
Jos mittaat elämääsi sen perusteella onko munasi hiplannut jonkun toisen sukuelintä niin se itsessään on traagista ja surullista. Se varsinaisesti ei, mitä olet munallasi tehnyt, mutta tuo asenne että elämässä olisi kyse munan hinkkaamisesta ja reikiin tunkemisesta on jotenkin todella säälittävä ja alhainen
Veikkaan, että aika harva nainen jaksaa enää nelikymppisenä alkaa kouluttamaan totaalisen kokematonta miestä parisuhteeseen. Ehkä jos nainen itsekin vastaavassa tilanteessa? Emmä ainakaan jaksaisi.
Joskus on joku saattanut iskeä minuun silmänsä, mutta eipä näistä mitään tule jännitystilani vuoksi.
Lopeta pornon katselu ja mene ihmisten pariin esimerkiksi seurakuntaan. Niin kauan kun mädätät päätäsi pornolla niin se jännitys on ihan aiheellista sillä se sisältö on syöpää ja sitä ei kuulukaan tuoda elävien ihmisten pariin
Vierailija kirjoitti:
Et ole säälittävä! Parisuhde ei ole ihmisarvon mittari. Eikä parisuhteet ole niin ihmeellisiä kuin miltä ne ulkoapäin vaikuttavat. Siitä todistaa jo se, että monet, joille olisi tarjolla parisuhteita, ei halua niitä enää. Niin kuin minä, 39v nainen. Se alkuhuuma on kivaa, mutta sen jälkeen se on pettymystä pettymyksen perään.
Mikä niitä pettymyksiä tuo?
t. parisuhdekokematon nainen
Ajattele kuitenkin, että sinulla on elämässä iso perusasia kunnossa: olet hyvässä työssä, joka ei kaikille ole itsestäänselvyys tänäpäivänä. Tuo poikuusasia ei ole ongelma, ellet tee siitä itse ongelmaa. Älä ajattele sitä itsesi surkeutena ja vertailuna muihin, vaan ajattele sitä edelleen työn alla olevana asiana, että se oikea osuu kohdallesi vielä joskus.