Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni juuttuu musamaussaan sinne omaan nuoruuteensa?
26.09.2026 |
Selitys ”uusi musa on paskaa” kuulostaa ontuvalta, kun ottaa huomioon, miten valtavan laajasti musiikkia nykyään julkaistaan ja miten helposti sitä voi löytää. Uusia artisteja, biisejä ja jopa kokonaan uusia genrejä on tullut aivan mieletön määrä tuon jälkeen ja pelkästään Spotifyyn tulee yli satatuhatta uutta biisiä päivittäin. Toki nuoruuden musiikkiin saattaa liittyä tärkeitä muistoja, mutta eikö ole vähän hassua ajatella, ettei sen jälkeen voisi enää löytää mitään yhtä kiinnostavaa?
Kommentit (38)
Koska menneinä vuosina oli oikeasti lahjakkaita artisteja. Ei ollut autotunea ja soitto sujui. Nykyään artistit vaan puhuu taustanauhan päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei zoomerimusiikkia jaksa kuunnella kukaan selväpäinen. Sellaista määkimistä Autotunella ja kiroilua, että hyi. Oksettavaa paskaa.
Ripulipaskaa nykymusiikki. Ripulia nykymuusikot. Huutista nuorille muka-artisteille!
Monien identiteetti muodostuu teini-iässä, niin minunkin. Kuuntelen edelleen etupäässä samoja artisteja kuin kasarilla. Toki on tullut jotain uusiakin suosikkeja, mutta melko vähän.
Enkä minä ainakaan ole tarkoituksella juuttunut kasarille. En vain voi sille mitään, että vuosien saatossa on tullut aina vain vähemmän biisejä, jotka miellyttävät korvaani.
En kuunnellut nuorena musiikkia näin laajasti.
Alice in chainsin olen tiennyt elämäni. Nyt nelikymppisenä vasta oon alkanut kuuntelemaan sitä toistolla.
On noissa nykybändeissä paljon ihan mahtavia, tarjontaa on vaan niin paljon ja paljon niitä jää löytämättä.
En nyt tiedä onko nelikymppisen akan sopivaa fanittaa Younbludia, mutta näin on päässyt käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä juutuin teini-ikäisenä musamaussani vanhempieni nuoruuteen. Aloin kuunnella CCR:ää, Doorsia ja Beatlesiä. Toki olen kuunnellut myös muuta, mutta populaarimusiikin puolella nuo ovat jääneet kestosuosikeikseni.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
En kuunnellut nuorena musiikkia näin laajasti.
Alice in chainsin olen tiennyt elämäni. Nyt nelikymppisenä vasta oon alkanut kuuntelemaan sitä toistolla.
On noissa nykybändeissä paljon ihan mahtavia, tarjontaa on vaan niin paljon ja paljon niitä jää löytämättä.
En nyt tiedä onko nelikymppisen akan sopivaa fanittaa Younbludia, mutta näin on päässyt käymään.
Alice In Chains on mahtava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska menneinä vuosina oli oikeasti lahjakkaita artisteja. Ei ollut autotunea ja soitto sujui. Nykyään artistit vaan puhuu taustanauhan päälle.
Jos nykyisestä valtavasta tarjonnasta kuulee lähinnä muutaman valtavirran hitin ja niiden perusteella päätyy siihen, että nykyään artistit eivät osaa laulaa tai soittaa ja että kaikki muusikot käyttävä autotunea, niin oma tutustuminen uuteen musiikkiin on varsin pinnallista. Nykyään julkaistaan niin valtava määrä musiikkia joka päivä, ja mukana on ihan yhtä lailla taitavia laulajia, soittajia, bändejä ja tuottajia kuin ennenkin. Osa hyvästä uudesta musiikista ei tietenkään päädy radion tai Spotifyn isoimmille listoille, vaan sitä pitää itse vähän etsiä. Se, että sanoo ettei nykyään ole lahjakkaita muusikoita, kertoo loppujen lopuksi aika paljon enemmän siitä, ettei itse ole viitsinyt tai osannut löytää niitä, kuin siitä millaista musiikkia nykyään oikeasti tehdään. Jos on tutustunut lähinnä siihen kaikkein näkyvimpään valtavirtaan, niin onhan se aika pieni otanta koko nykyisestä musiikkitarjonnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klassinen musiikki pitää pintansa.
Vierailija kirjoitti:
Monien identiteetti muodostuu teini-iässä, niin minunkin. Kuuntelen edelleen etupäässä samoja artisteja kuin kasarilla. Toki on tullut jotain uusiakin suosikkeja, mutta melko vähän.
Enkä minä ainakaan ole tarkoituksella juuttunut kasarille. En vain voi sille mitään, että vuosien saatossa on tullut aina vain vähemmän biisejä, jotka miellyttävät korvaani.
Minä taas en koe, että identiteettini mitenkään horjuisi siitä, että kuuntelen uutta musiikkia. Mielestäni pikemminkin on luonnollista, että ihminen kasvaa ihmisenä ja kiinnostuu uusista asioista elämänsä aikana, niin musiikissa kuin muillakin elämänalueilla. Musiikkimakukin voi muuttua ja laajentua, vaikka ei kokonaan luopuisikaan niistä nuoruuden suosikeista. Kai tässä on myös jonkinlainen persoonallisuusero ja toiset ovat enemmän nostalgisia ja viihtyvät tutun ja turvallisen parissa, kun taas toiset nimenomaan nauttivat uutuudenviehätyksestä ja siitä, että löytävät jatkuvasti jotain uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kuunnellut nuorena musiikkia näin laajasti.
Alice in chainsin olen tiennyt elämäni. Nyt nelikymppisenä vasta oon alkanut kuuntelemaan sitä toistolla.
On noissa nykybändeissä paljon ihan mahtavia, tarjontaa on vaan niin paljon ja paljon niitä jää löytämättä.
En nyt tiedä onko nelikymppisen akan sopivaa fanittaa Younbludia, mutta näin on päässyt käymään.
Tässähän se heti tuli omasta suustasi, onko se sopivaa. Vaikka hän loppujen lopuksi ei ole hirveästi sinua itseäsi nuorempi. Av:n musiikkikeskusteluissa ainakin on argumentteina säälittävä nuoruuden tavoittelu ja että on feikkiä kuunnella jotain tyylisuuntaa vanhempana.
Itse en seuraa uusia trendejä, mutta ihan Spotifyn suositukset ovat minulla sellaisia, ettei niistä usein pysty arvaamaan, miltä vuosikymmeneltä jokin kappale on. Jos jokin kuulostaa hyvältä, otan asiasta selvää. Minua kiinnostaa löytää uutta musiikkia, ei juuttua vanhaan. Se minulle uusi musiikki voi olla vuodelta 1970 tai 2026.
Koska musiikki on pääasiassa ripulipaskaa noin 2010 vuodesta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ripulipaskaa nykymusiikki. Ripulia nykymuusikot. Huutista nuorille muka-artisteille!
Kun sanot ”nykymusiikki”, mitä sillä oikeastaan tarkoitat? Tarkoitatko lähinnä Top 40 -listojen valtavirtaa vai myös indietä, alternativea, rockia, metallia, elektronista musiikkia, hiphopia, punkia, soulia, jazzia, folkkia, countrya, bluesia, reggaeta, reggaetonia, funkia, R&B:tä, discoa, housea, technoa, trancea, drum and bassia, dubstepia, ambientia, industrialia, post-rockia, grungea, emoa, hardcorea, post-punkia, new wavea, dream poppia, synthwavea, lo-fi-musiikkia, singer-songwriter-musiikkia, indie poppia, indie rockia, art poppia, progressiivista rockia, kokeellista musiikkia, noisea, folk rockia, bluegrassia, americanaa, gospelia, soulia, neo-soulia, funkia, ska-musiikkia, dubia, dancehallia, afrobeatia, afrobeatsia, amapianoa, latin poppia, reggaetonia, flamencoa, K-popia, J-popia, tai ylipäätään kaikkia näiden genrejen ja alagenrejen nykyisiä artisteja ja kaikkea musiikkia, joka on julkaistu nuoruutesi jälkeen ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska menneinä vuosina oli oikeasti lahjakkaita artisteja. Ei ollut autotunea ja soitto sujui. Nykyään artistit vaan puhuu taustanauhan päälle.
Jos nykyisestä valtavasta tarjonnasta kuulee lähinnä muutaman valtavirran hitin ja niiden perusteella päätyy siihen, että nykyään artistit eivät osaa laulaa tai soittaa ja että kaikki muusikot käyttävä autotunea, niin oma tutustuminen uuteen musiikkiin on varsin pinnallista. Nykyään julkaistaan niin valtava määrä musiikkia joka päivä, ja mukana on ihan yhtä lailla taitavia laulajia, soittajia, bändejä ja tuottajia kuin ennenkin. Osa hyvästä uudesta musiikista ei tietenkään päädy radion tai Spotifyn isoimmille listoille, vaan sitä pitää itse vähän etsiä. Se, että sanoo ettei nykyään ole lahjakkaita muusikoita, kertoo loppujen lopuksi aika paljon enemmän siitä, ettei itse ole viitsinyt tai osannut löytää niitä, kuin siitä millaista musiikkia nykyään oikeasti tehdään. Jos on tutustunut lähinnä siihen kaikkein näkyvimpään valtavirtaan, niin onhan se aika pieni otanta koko nykyisestä musiikkitarjonnasta.
On tutkittu ja erittäin huonoksi todettu ihan ammattilaistenkin taholta.
Vierailija kirjoitti:
Klassinen musiikki pitää pintansa.
Niin. Jotkut jämähtää 1700-luvun musiikkiin.
Suomalaiset on niin pinnallisia, että ovat rakentaneet koko identiteettisensä VTT musiikin ja bändien perustella! Siksi niistä pidetään kiinni ku siinä lähtis koko identiteetti samalla pois.
Nykymusa pähkinänkuoressa: kieutaan ja toistellaan fck ja niga, jumputijumputi, oikeita soittimia ei ollekaan. Parhaimmillaankin täyttä pskaa. Sori siitä.
Vierailija kirjoitti:
En kuunnellut nuorena musiikkia näin laajasti.
Alice in chainsin olen tiennyt elämäni. Nyt nelikymppisenä vasta oon alkanut kuuntelemaan sitä toistolla.
On noissa nykybändeissä paljon ihan mahtavia, tarjontaa on vaan niin paljon ja paljon niitä jää löytämättä.
En nyt tiedä onko nelikymppisen akan sopivaa fanittaa Younbludia, mutta näin on päässyt käymään.
Miksi ihmeessä ei olisi sopiva fanittaa Yungbludia? Mun mielestä fanittamisen syyksi riittää ihan pelkästään se, että se musiikki kuulostaa sun korvaan hyvältä, eikä sitä sen kummemmin tarvitse perustella. Itse lähentelen 50v ja kuuntelen Lil Peepiä ja monia muita hänen kaltaisiaan artisteja.
Moni ihminen ei ole mennyt muutenkaan elämässään eteenpäin sen nuoruuden jälkeen.