Te jotka ette koe tuntevanne kateutta, tai ainakaan juurikaan tai voimakkaasti, niin mitä tunnette?
Itselläni isoin tunne on jonkinlainen informaation saanti. Joku tekee jotain, saa jotain, saavuttaa jotain. He ovat minusta erillinen ihminen, enkä päässäni yhdistä heitä ja minua niin että siellä syntyisi jotain kateuden tunnetta.
Jos kyseessä on tuttu ja asia jotenkin resonoi minussa niin saatan tuntea mielihyvää, positiivisuutta. Kiinnostusta.
Jos tärkeä ihminen niin iloa.
Koska niin usein törmää väitteeseen että kaikki tuntee kateutta, niin vaikka uskon että tämä on kateellisen ihmisen projisointia, niin olen myös pohtinut asiaa aika paljon. Minulla on sisko, jota suosittiin ihan röyhkeän yliampuvasti kun olimme lapsia. Silloin koin kateutta, mutta siihen sekoittui todella voimakasta, miltei fyysistä epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.
Niin mietin että onko kateellisilla ihmisillä sellainen tausta /primääritunne, että ei ole oikeudenmukaista että joku saa jotain? Että itselle kuuluisi joku? Voisiko se olla jotain tällaista?
Kun itse sitten en ole koskaan ajatellut että elämä, maailma tai universumi tai kukaan on minulle mitään velkaa. Sittemmin. Lapsuuden kokemuksetkin olen suhteuttanut kun olen ymmärtänyt, että siskoni oli raskaasti koulukiusattu ja osasyy siihen miksi häntä sitten paapottiin.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
En tunne kateuden sijasta mitään.
Niin, tämäpä se
Säälittää nuo luuserit... :( Erityisesti vesipäiset bemarikuskit pienine pippeleineen sekä nuo persuraukat...joille vain pikkulusikalla vähän tökätty... voi niitä...Eivät edes tajua tilaansa :(
Pettymystä ja turhautumista nykyään lähinnä. Joskus on ihan kivaakin mutta pääasiassa kun olen humalassa.
En tunne kateutta. Jostain syystä ajattelen että kaikki maat on omistettu moneen kertaan ja kaikki onaisuus jaettu myös jo moneen kertaan historian aikana. Itsellä ihan hyvä toimeentulo ja se riittää.
Koitan selvittää millä keinoilla hän pääsi siihen tilanteeseen, että sai tuon asian. Esim. jos jollain on upea kroppa niin koitan selvittää millainen liikuntaohjelma hänellä on ja voinko soveltaa sitä omaa elämääni.
Mua ehkä suututtaa vähän epäreiluudet joskus tai jos joku toimii oudosti. Josta pyrin pois. Tuntuu että harmittaa jos toiset ei hahmota asioita ja korjaa epäoikeudenmukaisuutta. Mutta yritän hokea että ole itse parempi esimerkki.
En mitään. Joskus hämmästelen, miten ihmiset on niin tunteidensa vietävissä.
Öö ehkä auttamista jos jotain :D yleensä kun näen ihmisen, mietin mitähän hänen elämässä on, ja tarviiko hän tukea..
Olenkin hoitaja. :D
Vierailija kirjoitti:
Öö ehkä auttamista jos jotain :D yleensä kun näen ihmisen, mietin mitähän hänen elämässä on, ja tarviiko hän tukea..
Olenkin hoitaja. :D
Siis jos tilanne jossa voisi perinteisesti ajatellen syntyä kateutta, tulee sinulle eteen, niin haluat auttaa? Aika jännä. Joku saa ylennyksen ja haluat auttaa?
Mä olen tutustunut sen verran moneen menestyneesen ja tekevään ihmiseen sen verran, että tiedän että menestyksellä on aina hinta. En ole vielä tavannut ihmistä, joka ei olisi joutunut luopumaan jostain menestyäkseen tai jäänyt jostain paitsi - tai on menestynyt siitä huolimatta, että on ollut tosi vaikeaa.
Joskus nuorempana vielä saatoinkin kahdehtia ihmisiä, mutta enää en. Ajoittaiset kateudenpuuskat johtuivat lähinnä siitä että ei vielä ymmärtänyt elämää riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Säälittää nuo luuserit... :( Erityisesti vesipäiset bemarikuskit pienine pippeleineen sekä nuo persuraukat...joille vain pikkulusikalla vähän tökätty... voi niitä...Eivät edes tajua tilaansa :(
Montako bemarikuskin pippeliä on tullut nähtyä?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tutustunut sen verran moneen menestyneesen ja tekevään ihmiseen sen verran, että tiedän että menestyksellä on aina hinta. En ole vielä tavannut ihmistä, joka ei olisi joutunut luopumaan jostain menestyäkseen tai jäänyt jostain paitsi - tai on menestynyt siitä huolimatta, että on ollut tosi vaikeaa.
Joskus nuorempana vielä saatoinkin kahdehtia ihmisiä, mutta enää en. Ajoittaiset kateudenpuuskat johtuivat lähinnä siitä että ei vielä ymmärtänyt elämää riittävästi.
Voisihan kateutta tuntea vaikka rakastavista vanhemmista, kauniista lauluäänestä, nokkelasta verbaliikasta, karismasta jne.
Siis jos tilanne jossa voisi perinteisesti ajatellen syntyä kateutta, tulee sinulle eteen, niin haluat auttaa? Aika jännä. Joku saa ylennyksen ja haluat auttaa?
-Jos esim. minua kiusataan ja itseäni laiskempaa ja lahjattomampaa kieroa ihmistä paapotaan ja kehutaan, itseäni ei - tunnen ärtymystä ihmisten käytöksestä mutta ymmärrän että ihmiset ei pysty parempaan. En ajattele vain yhtä asiaa vaan laajemmin. Olen oikeudenmukainen ihminen.
Miksi kuvittelet että kaikki haluaisi ylennyksen? :D ei kaikille sovi sellainen. En ole kilpailuhenkinen.
Joissain tilanteissa olen tuntenut eläytyvää innostusta ja iloa. Esim. katsoin videon jolla kartanon emäntä esitteli romanttisesti sisustettua kotiaan, eli sitä ihanaa kartanoa, niin tunsin tuollaista eläytyvää innostusta. Ajattelin miten ihanaa hänen on järjestää siellä juhlia jne. Haaveilin millaiset juhlat itse järjestäisin minäkin vuodenaikana. Tulin hyvälle mielelle videosta ja katsoin sen pari kertaa uudestaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
En tunne kateuden sijasta mitään.