Kaikki voi löytää kumppanin aivan kaikki
Koska ihmisenä sä vedät puolees sitä mitä sä itse olet ja kukaan ei ole ainutlaatuinen, vaikka harvinaisuuksia onkin olemassa puolin ja toisin, sekä ulkoisesti, että sisäisesti. Millon te huomaatte tämän asian? Katsokaa pareja kaupungilla tai ihan missä vaan, ne muistuttaa aina toisiaan jollain tapaa koska ihminen kokee oman olonsa turvalliseksi silloin kun sen vieressä on toinen häntä muistuttava ihminen. Eli se mitä sä haluat niin sun on ensiksi oltava sitä itse ! ! ! Sä et saa sitä mitä sä haluat vaan sitä mitä sä olet ! ! !
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rima sinne mitä itse on
Tai sitten panostat itsesi kehittämiseen, jotta pystyt saamaan parempitasoisia kumppaneita. Se voi tarkoittaa esimerkiksi henkistä kasvua, kouluttautumista, oman taloudellisen tilanteen parantamista, sosiaalisten taitojen kehittämistä, liikunnasta ja ulkonäöstä huolehtimista.
Tää kehitysmaalainen on kyl huvittava tapaus
Huvittavaa, miten henkilöt, jotka eivät halua kehittää itseään, päätyvät usein vähättelemään niitä, jotka panostavat omaan kehitykseensä. Toisten eteenpäin meno toimii heille peilinä, joka muistuttaa heidän omasta paikalleen jäämisestään ja herättää tarpeen puolustella omaa mukavuusaluettaan. Muiden edistyminen tuntuu uhalta omalle itsetunnolle, ja toisten vetäminen alaspäin on aina vaivattomampaa kuin itse ylöspäin pyrkiminen.
Jep onhan se helpompaa, mutta kyllä se kenestä on kiinnostunut oikeasti pitäis ohjata pariutumista kuin että tavoitellaan nyt sitä upeinta vaan siksi että se olis joku palkinto ei siksi että olisi aidosti kiinnostunut hänestä ihmisenä.
Vain yksi "kehitysmaalaisen" (monista) puutteista ymmärryksessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rima sinne mitä itse on
Tai sitten panostat itsesi kehittämiseen, jotta pystyt saamaan parempitasoisia kumppaneita. Se voi tarkoittaa esimerkiksi henkistä kasvua, kouluttautumista, oman taloudellisen tilanteen parantamista, sosiaalisten taitojen kehittämistä, liikunnasta ja ulkonäöstä huolehtimista.
Tää kehitysmaalainen on kyl huvittava tapaus
Huvittavaa, miten henkilöt, jotka eivät halua kehittää itseään, päätyvät usein vähättelemään niitä, jotka panostavat omaan kehitykseensä. Toisten eteenpäin meno toimii heille peilinä, joka muistuttaa heidän omasta paikalleen jäämisestään ja herättää tarpeen puolustella omaa mukavuusaluettaan. Muiden edistyminen tuntuu uhalta omalle itsetunnolle, ja toisten vetäminen alaspäin on aina vaivattomampaa kuin itse ylöspäin pyrkiminen.
Jep onhan se helpompaa, mutta kyllä se kenestä on kiinnostunut oikeasti pitäis ohjata pariutumista kuin että tavoitellaan nyt sitä upeinta vaan siksi että se olis joku palkinto ei siksi että olisi aidosti kiinnostunut hänestä ihmisenä.
Eihän se upein olekaan mikään objektiivinen yksi henkilö, vaan se, mikä on upein sulle, saattaa olla vähemmän upea jollekin toiselle. Mutta kyllä itsensä kehittäminen auttaa saamaan sellaisia kumppaneita, joilla on ominaisuuksia, joita pidetään yleisesti ottaen haluttavina. Jos itse olet ilkeä, suihkussa käymätön, pahasti velkainen ja sosiaalisesti taidoton mies, niin on erittäin epätodennäköistä, että tuut saamaan sen mukavan, huolitellun, empaattisen, luotettavan ja taloudellisesti vakaan naisen.
säsäsäsäsäsäsäsäsässäsäsäsääsäsäsäsäsäsäsäsäsäsäsäsäsäapoletsäsäsäsäsääsäsäidiottiisäsäsäsäsäsä
Vierailija kirjoitti:
Parasta mitä voisin ikinä toivoa: että löytäisin miespuolisen vastinkappaleeni! Mutta korkeassa 69 v iässä en enää usko tähän mahdollisuuteen.
Koko elämäni aikana en ole tavannut ketään, joka muistuttaisi minua lähimainkaan. En miestä, en naista, ja mitä muita näitä nyt on.
On mahdotonta löytää täysin samanlainen kumppani, täytyy tyytyä vähempään.
Olen 65v ja löytänyt elämässäni "nuoruuden rakkauden", josta erosin, kun tapasin "elämäni miehen". Hänen kanssaan kaksi lasta, 30v yhdessä päättyi miehen vakavaan sairauteen, kuolemaan. Muutaman vuoden päästä tapasin nykyisin mieheni, jonka kanssa asutaan omissa asunnoissa, mutta ollaan usein jommankumman kotona.
Toivoa ei kannata menettää, miehiä löytyy aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parasta mitä voisin ikinä toivoa: että löytäisin miespuolisen vastinkappaleeni! Mutta korkeassa 69 v iässä en enää usko tähän mahdollisuuteen.
Koko elämäni aikana en ole tavannut ketään, joka muistuttaisi minua lähimainkaan. En miestä, en naista, ja mitä muita näitä nyt on.
On mahdotonta löytää täysin samanlainen kumppani, täytyy tyytyä vähempään.
Olen 65v ja löytänyt elämässäni "nuoruuden rakkauden", josta erosin, kun tapasin "elämäni miehen". Hänen kanssaan kaksi lasta, 30v yhdessä päättyi miehen vakavaan sairauteen, kuolemaan. Muutaman vuoden päästä tapasin nykyisin mieheni, jonka kanssa asutaan omissa asunnoissa, mutta ollaan usein jommankumman kotona.
Toivoa ei kannata menettää, miehiä löytyy aina.
Ikinä ei voi löytää täysin samanlaista ihmistä kuin itse on, eikä tarvitsekaan. Tärkeämpää on löytää sellainen kumppani, joka täydentää sinua ja jonka kanssa arvot, elämäntyyli ja muut tärkeät asiat kohtaavat. Eroavaisuudet eivät kuitenkaan tarkoita, että pitäisi tyytyä vähempään ja parhaimmillaan toinen tuo elämään juuri sellaisia puolia, joita itseltä puuttuu ja, että molemmat kokevat saavansa toisiltaan jotain arvokasta.
Me ollaan mun kumppanin kanssa erilaisia monella tapaa, mutta silti tuntuu, että meillä on joku henkinen yhteys. Hän on mun pitkäaikaisin kumppani, vaikka alle kolme vuotta ollaan oltu. Kukaan ei ole ollut mun kanssa niin kärsivällinen.
Jep onhan se helpompaa, mutta kyllä se kenestä on kiinnostunut oikeasti pitäis ohjata pariutumista kuin että tavoitellaan nyt sitä upeinta vaan siksi että se olis joku palkinto ei siksi että olisi aidosti kiinnostunut hänestä ihmisenä.