Jo vastasyntyneet tytöt suuntautuvat enemmän ihmisiin kuin pojat

Vierailija kirjoitti:

Meillä tyttö hoivasi enemmän nukkeja. Poikakin hoivasi välillä. Poikaa kiinnosti useammin, miten nuken pää ja jalat on kiinnitetty. 

Meillä kiinnosti tyttöä ja poikaa hoivaleikit yhtä paljon. Ehkä jopa poikaa enemmän kuin tyttöä.

Pienille lapsille koti-, hoiva- ja roolileikit ovat universaaleja leikkejä, joista lähes kaikki lapset nauttivat sukupuolesta riippumatta. Kun lapset ovat pieniä (kuten taaperoikäisinä), heidän leikkejään ohjaa ennen kaikkea halu ymmärtää ympäröivää maailmaa, eikä niinkään mikään sukupuolirooli.

Lapset hakeutuvat luonnollisesti samoihin leikkeihin, kun heidän annetaan kasvaa ja tutkia maailmaa vapaasti ilman aikuisten luomia ennakkoluuloja siitä, mikä on "tyttöjen" tai "poikien" leikkiä.

Lapsen kehityksessä tapahtuu usein noin 4–6 vuoden iässä selkeä muutos, jolloin leikit ja kaveriporukat alkavat usein jakautua vahvemmin sukupuolen mukaan.

Lapset alkavat luokitella maailmaa vahvasti kahtia (esim. poikien värit vs. tyttöjen värit, poikien lelut vs. tyttöjen lelut).

Tämä ehdoton "poikien ja tyttöjen leikit" -vaihe on usein vain kehityksellinen välivaihe. 

Kun lapset kasvavat lähemmäs kouluikää ja sen yli, heidän itsetuntonsa ja identiteettinsä vahvistuvat. Silloin moni lapsi uskaltaa taas palata omien todellisten kiinnostuksen kohteidensa pariin.

Vierailija kirjoitti:

Kun eri sukupuolilla on erilainen kromosomisto, toisella xy ja toisella xx, on päivänselvää, että eroja on. Erot lähtee jo perusbiologiasta. Sitä vastaan ei kannata taistella.

Kromosomit ovat vain yksi osa sitä juttua. Hormonitoiminta vaikuttaa myös, ja jopa äidin hormonitoiminta tai mahdollisen kaksossisaruksen sukupuoli. Lisäksi yksilölliset erot ovat suuria. 

Vierailija kirjoitti:

Pienille lapsille koti-, hoiva- ja roolileikit ovat universaaleja leikkejä, joista lähes kaikki lapset nauttivat sukupuolesta riippumatta. Kun lapset ovat pieniä (kuten taaperoikäisinä), heidän leikkejään ohjaa ennen kaikkea halu ymmärtää ympäröivää maailmaa, eikä niinkään mikään sukupuolirooli.

 

Lapset hakeutuvat luonnollisesti samoihin leikkeihin, kun heidän annetaan kasvaa ja tutkia maailmaa vapaasti ilman aikuisten luomia ennakkoluuloja siitä, mikä on "tyttöjen" tai "poikien" leikkiä.

 

Lapsen kehityksessä tapahtuu usein noin 4–6 vuoden iässä selkeä muutos, jolloin leikit ja kaveriporukat alkavat usein jakautua vahvemmin sukupuolen mukaan.

 

Lapset alkavat luokitella maailmaa vahvasti kahtia (esim. poikien värit vs. tyttöjen värit, poikien lelut vs. tyttöjen lelut).

 

 

Tämä ehdoton "poikien ja tyttöjen leikit" -vaihe on usein vain kehityksellinen välivaihe. 

 

Kun lapset kasvavat lähemmäs kouluikää ja sen yli, heidän itsetuntonsa ja identiteettinsä vahvistuvat. Silloin moni lapsi uskaltaa taas palata omien todellisten kiinnostuksen kohteidensa pariin.

Kumma kyllä, lapsuudessani 70-luvulla ei ollut ollenkaan niin mahvasti tyttöjen ja poikien värejä kuin nykyään on. Nykyään on pojille vain synkeitä värejä, tummaa sinistä, harmaata ja mustaa. Tytöille yksipuolisen äitelää pinkkiä. Missä lapsuuden suosikkivärini vihreä, jota käytettiin sukupuolesta riippumatta? Veljelläni oli sinapinkeltainen villapusero ja sini-vihreä-valkoraidallinen t-paita. Ruskeaa käyttivät kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Pienille lapsille koti-, hoiva- ja roolileikit ovat universaaleja leikkejä, joista lähes kaikki lapset nauttivat sukupuolesta riippumatta. Kun lapset ovat pieniä (kuten taaperoikäisinä), heidän leikkejään ohjaa ennen kaikkea halu ymmärtää ympäröivää maailmaa, eikä niinkään mikään sukupuolirooli.

 

Lapset hakeutuvat luonnollisesti samoihin leikkeihin, kun heidän annetaan kasvaa ja tutkia maailmaa vapaasti ilman aikuisten luomia ennakkoluuloja siitä, mikä on "tyttöjen" tai "poikien" leikkiä.

 

Lapsen kehityksessä tapahtuu usein noin 4–6 vuoden iässä selkeä muutos, jolloin leikit ja kaveriporukat alkavat usein jakautua vahvemmin sukupuolen mukaan.

 

Lapset alkavat luokitella maailmaa vahvasti kahtia (esim. poikien värit vs. tyttöjen värit, poikien lelut vs. tyttöjen lelut).

 

 

Tämä ehdoton "poikien ja tyttöjen leikit" -vaihe on usein vain kehityksellinen välivaihe. 

 

Kun lapset kasvavat lähemmäs kouluikää ja sen yli, heidän itsetuntonsa ja identiteettinsä vahvistuvat. Silloin moni lapsi uskaltaa taas palata omien todellisten kiinnostuksen kohteidensa pariin.

Suurelta osin sukupuolten erot ovat synnynnäisiä, ei siitä mihinkään pääse. Olin kotona kun poikani oli 1-2,5-vuotias, ja hänellä oli hillitön hinku rekkoihin, kauhakuormaajiin, nostureihin, kaivinkoneisiin sun muihin isoihin machohärveleihin. Vietimme lukuisia tunteja rakennustyömaiden liepeillä. Siis iässä jossa hän ei tiennyt miehen mallista mitään. Tytär taas näki kaikessa perheitä ja perhe-elämää (vaikkapa lusikoissa tai kävyissä) heti kun alkoi jotain elämästä tajuta. 

Vierailija kirjoitti:

Pojat on jo syntyessään autisteja. 

Pojat ovat enemmän asiakeskeisiä kuin ihmiskeskeisiä eikä se tekee kenestäkään autistia. Samasta syystä kuin miehet tykkäävät upottautua kunnolla heille tärkeisiin harrastuksiin ilman että pitäisi olla koko ajan erityisen seurallinen. Ambivertti viihtyy yhtä lailla omissa oloissaan mutta sen vastapainoksi hän osaa olla myös aktiivinen sosiaalisissa tilanteissa kun siihen on tarvetta. Jos pitää olla koko ajan ylisosiaalinen, niin sehän vaikuttaa liian paljon muihin takertuvalta persoonalta ja hiukan epäitsenäiseltä, joka menee aina muun joukon mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienille lapsille koti-, hoiva- ja roolileikit ovat universaaleja leikkejä, joista lähes kaikki lapset nauttivat sukupuolesta riippumatta. Kun lapset ovat pieniä (kuten taaperoikäisinä), heidän leikkejään ohjaa ennen kaikkea halu ymmärtää ympäröivää maailmaa, eikä niinkään mikään sukupuolirooli.

 

Lapset hakeutuvat luonnollisesti samoihin leikkeihin, kun heidän annetaan kasvaa ja tutkia maailmaa vapaasti ilman aikuisten luomia ennakkoluuloja siitä, mikä on "tyttöjen" tai "poikien" leikkiä.

 

Lapsen kehityksessä tapahtuu usein noin 4–6 vuoden iässä selkeä muutos, jolloin leikit ja kaveriporukat alkavat usein jakautua vahvemmin sukupuolen mukaan.

 

Lapset alkavat luokitella maailmaa vahvasti kahtia (esim. poikien värit vs. tyttöjen värit, poikien lelut vs. tyttöjen lelut).

 

 

Tämä ehdoton "poikien ja tyttöjen leikit" -vaihe on usein vain kehityksellinen välivaihe. 

 

Kun lapset kasvavat lähemmäs kouluikää ja sen yli, heidän itsetuntonsa ja identiteettinsä vahvistuvat. Silloin moni lapsi uskaltaa taas palata omien todellisten kiinnostuksen kohteidensa pariin.

Kumma kyllä, lapsuudessani 70-luvulla ei ollut ollenkaan niin mahvasti tyttöjen ja poikien värejä kuin nykyään on. Nykyään on pojille vain synkeitä värejä, tummaa sinistä, harmaata ja mustaa. Tytöille yksipuolisen äitelää pinkkiä. Missä lapsuuden suosikkivärini vihreä, jota käytettiin sukupuolesta riippumatta? Veljelläni oli sinapinkeltainen villapusero ja sini-vihreä-valkoraidallinen t-paita. Ruskeaa käyttivät kaikki.

Minusta sininen on ollut aina "poikien väri" ja punainen "tyttöjen väri"  jo 1970-luvulta lähtien. Joiden urheilujoukkueiden paidat ovat sitten asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienille lapsille koti-, hoiva- ja roolileikit ovat universaaleja leikkejä, joista lähes kaikki lapset nauttivat sukupuolesta riippumatta. Kun lapset ovat pieniä (kuten taaperoikäisinä), heidän leikkejään ohjaa ennen kaikkea halu ymmärtää ympäröivää maailmaa, eikä niinkään mikään sukupuolirooli.

 

Lapset hakeutuvat luonnollisesti samoihin leikkeihin, kun heidän annetaan kasvaa ja tutkia maailmaa vapaasti ilman aikuisten luomia ennakkoluuloja siitä, mikä on "tyttöjen" tai "poikien" leikkiä.

 

Lapsen kehityksessä tapahtuu usein noin 4–6 vuoden iässä selkeä muutos, jolloin leikit ja kaveriporukat alkavat usein jakautua vahvemmin sukupuolen mukaan.

 

Lapset alkavat luokitella maailmaa vahvasti kahtia (esim. poikien värit vs. tyttöjen värit, poikien lelut vs. tyttöjen lelut).

 

 

Tämä ehdoton "poikien ja tyttöjen leikit" -vaihe on usein vain kehityksellinen välivaihe. 

 

Kun lapset kasvavat lähemmäs kouluikää ja sen yli, heidän itsetuntonsa ja identiteettinsä vahvistuvat. Silloin moni lapsi uskaltaa taas palata omien todellisten kiinnostuksen kohteidensa pariin.

Suurelta osin sukupuolten erot ovat synnynnäisiä, ei siitä mihinkään pääse. Olin kotona kun poikani oli 1-2,5-vuotias, ja hänellä oli hillitön hinku rekkoihin, kauhakuormaajiin, nostureihin, kaivinkoneisiin sun muihin isoihin machohärveleihin. Vietimme lukuisia tunteja rakennustyömaiden liepeillä. Siis iässä jossa hän ei tiennyt miehen mallista mitään. Tytär taas näki kaikessa perheitä ja perhe-elämää (vaikkapa lusikoissa tai kävyissä) heti kun alkoi jotain elämästä tajuta. 

Mun kaverini tytär taas oli pienenä hulluna työkoneisiin. Perheessä ei kukaan ajanut työkonetta, mutta auton ratissa oli yleensä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Tämä näkyy politiikassa. Miesten suosimia oikeistopuolueita ei ihmisten hyvinvointi eikä luonnon tila kiinnosta pätkääkään. Oma suu lähimpänä ja muista viis. 

Tuollaisen väitteen aiheuttaa tyypillinen aivopuutos siellä loogisen älyn puolella. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä näkyy politiikassa. Miesten suosimia oikeistopuolueita ei ihmisten hyvinvointi eikä luonnon tila kiinnosta pätkääkään. Oma suu lähimpänä ja muista viis. 

Pensaja lihaa ja kone minä olla keharimies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienille lapsille koti-, hoiva- ja roolileikit ovat universaaleja leikkejä, joista lähes kaikki lapset nauttivat sukupuolesta riippumatta. Kun lapset ovat pieniä (kuten taaperoikäisinä), heidän leikkejään ohjaa ennen kaikkea halu ymmärtää ympäröivää maailmaa, eikä niinkään mikään sukupuolirooli.

 

Lapset hakeutuvat luonnollisesti samoihin leikkeihin, kun heidän annetaan kasvaa ja tutkia maailmaa vapaasti ilman aikuisten luomia ennakkoluuloja siitä, mikä on "tyttöjen" tai "poikien" leikkiä.

 

Lapsen kehityksessä tapahtuu usein noin 4–6 vuoden iässä selkeä muutos, jolloin leikit ja kaveriporukat alkavat usein jakautua vahvemmin sukupuolen mukaan.

 

Lapset alkavat luokitella maailmaa vahvasti kahtia (esim. poikien värit vs. tyttöjen värit, poikien lelut vs. tyttöjen lelut).

 

 

Tämä ehdoton "poikien ja tyttöjen leikit" -vaihe on usein vain kehityksellinen välivaihe. 

 

Kun lapset kasvavat lähemmäs kouluikää ja sen yli, heidän itsetuntonsa ja identiteettinsä vahvistuvat. Silloin moni lapsi uskaltaa taas palata omien todellisten kiinnostuksen kohteidensa pariin.

Suurelta osin sukupuolten erot ovat synnynnäisiä, ei siitä mihinkään pääse. Olin kotona kun poikani oli 1-2,5-vuotias, ja hänellä oli hillitön hinku rekkoihin, kauhakuormaajiin, nostureihin, kaivinkoneisiin sun muihin isoihin machohärveleihin. Vietimme lukuisia tunteja rakennustyömaiden liepeillä. Siis iässä jossa hän ei tiennyt miehen mallista mitään. Tytär taas näki kaikessa perheitä ja perhe-elämää (vaikkapa lusikoissa tai kävyissä) heti kun alkoi jotain elämästä tajuta. 

Mun kaverini tytär taas oli pienenä hulluna työkoneisiin. Perheessä ei kukaan ajanut työkonetta, mutta auton ratissa oli yleensä äiti.

Joo, poikkeuksia on. Nykyään katselen lämmöllä vastaavia tilanteita joissa rattaissa hihkuva kersa katselee työkoneita innoissaan. Yleensä sinihaalarinen.

Itse en koskaan ole juurikaan härveleistä perustanut, joten pidin poikani kiinnostusta aika mielenkiintoisena.

Vierailija kirjoitti:

Pienille lapsille koti-, hoiva- ja roolileikit ovat universaaleja leikkejä, joista lähes kaikki lapset nauttivat sukupuolesta riippumatta. Kun lapset ovat pieniä (kuten taaperoikäisinä), heidän leikkejään ohjaa ennen kaikkea halu ymmärtää ympäröivää maailmaa, eikä niinkään mikään sukupuolirooli.

 

Lapset hakeutuvat luonnollisesti samoihin leikkeihin, kun heidän annetaan kasvaa ja tutkia maailmaa vapaasti ilman aikuisten luomia ennakkoluuloja siitä, mikä on "tyttöjen" tai "poikien" leikkiä.

 

Lapsen kehityksessä tapahtuu usein noin 4–6 vuoden iässä selkeä muutos, jolloin leikit ja kaveriporukat alkavat usein jakautua vahvemmin sukupuolen mukaan.

 

Lapset alkavat luokitella maailmaa vahvasti kahtia (esim. poikien värit vs. tyttöjen värit, poikien lelut vs. tyttöjen lelut).

 

 

Tämä ehdoton "poikien ja tyttöjen leikit" -vaihe on usein vain kehityksellinen välivaihe. 

 

Kun lapset kasvavat lähemmäs kouluikää ja sen yli, heidän itsetuntonsa ja identiteettinsä vahvistuvat. Silloin moni lapsi uskaltaa taas palata omien todellisten kiinnostuksen kohteidensa pariin.

Tää ei muuten todellakaan pidä paikkaansa. Totta kai on paljon lapsia jotka ovat kiinnostuneita monenlaisista leikeistä ja asioista. Mutta on tutkittu fakta, että isompi osa ihan pienistäkin pojista tykkää leikkiä enemmän autoilla, traktoreilla tai muilla "toiminnallisia" lelulla kun taas tytöt enemmän nukeilla tai muita hoiva- tai kotileikkejä.

Radiossa kerran haastateltiin äitiä joka kasvatti lapsiaan sukupuolineutraalisti. Kun häneltä kysyttiin, mitkä hänen (leikki-ikäisten) lastensa lempilelut olivat, hän vähän vaikeana totesi että no kyllä se poika leikkii niillä traktoreilla ja autoilla ja tyttö nukeilla. Tämä vaan huvittava anekdootti, tosiaan lapsia on hyvin erilaisia ja itsekään tyttönä en pienenä tykännyt nukkeleikeistä vaan enemmän legoista ja palikoista, vesipyssyistä jne. Mutta olinkin vähemmistössä kavereiden seurassa. Turha tosiasioita on kieltääkään.

Vierailija kirjoitti:

Pojat on jo syntyessään autisteja. 

Niin minäkin vaikka tyttövauvana synnyinkin. Enkä nyt kovin kiinnostunut ole ihmisistä, ja sosiaalisilta taidoiltakin olen huono.

Minulla on tyttö ja poika. Poika on paljon sosiaalisempi ja kiinnostuneempi ihmisistä kuin tyttö.

Vesi on märkää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojat on jo syntyessään autisteja. 

Pojat ovat enemmän asiakeskeisiä kuin ihmiskeskeisiä eikä se tekee kenestäkään autistia. Samasta syystä kuin miehet tykkäävät upottautua kunnolla heille tärkeisiin harrastuksiin ilman että pitäisi olla koko ajan erityisen seurallinen. Ambivertti viihtyy yhtä lailla omissa oloissaan mutta sen vastapainoksi hän osaa olla myös aktiivinen sosiaalisissa tilanteissa kun siihen on tarvetta. Jos pitää olla koko ajan ylisosiaalinen, niin sehän vaikuttaa liian paljon muihin takertuvalta persoonalta ja hiukan epäitsenäiseltä, joka menee aina muun joukon mukana.

No kyllä ne ovat juuri autistin piirteitä että on kiinnostunut enemmän asioista kuin ihmisistä ja on huonot kommunikointitaidot.

Autistisia tyttöjä pitäisi tukia enemmän.

Meinaan itse en kiinnittänyt mitään huomiota kasvoihin vauvana, ja äitini kertoi olleensa siitä huolissaan. 

Lapsena minua kiinnostivat autot, traktorit, junat jne. Tykkäsin piirtää ja kasata palapelejä. Leikin mielelläni yksin.

Pärjäsin lapsena ainoastaan poikien kanssa, teini-iässä aloin ihme ja kumma saada myös tyttökavereita. Mutta silti koin ja koen yhä ihmissuhteet hankalina, koska ihmiset ovat keskimäärin hyvin epäloogisia ja -luotettavia.

Ihan naisellinen nainen minusta kasvoi. Tuo kiinnostus kulkuneuvoihin hälveni iän myötä. Nykyään kiinnostuksenkohteeni ovat erilaisia, mutta kuitenkin sellaisia joista hyvin harva nainen on kiinnostunut. 

Onneksi on asiakeskeisiä ihmisiä. Ihmisten kanssa ameebamainen höösääminen ei juuri tuo lisäarvoa mihinkään. Eikä tarvitse olla taidoiltaan mitenkään rajoittunut. Lisäksi ihmisläheisyydessä on kontrollin ja rajoitusten halu läsnä.  Enkä tarkoita että olisi asiaihmisenä kriminaaliluonteinen, päinvastoin. Ihmiset voi ottaa lähinnä viihteenä. Hellyttäviä toki. 

Vierailija kirjoitti:

On myös tehty tutkimuksia, että poikavauvoille puhutaan ja ns.lässytetään vähemmän, kuin tyttövauvoille. Ei ihme, jos eivät ote kontaktia siis samalla tavoin kuin tyttövauvat ja oppivat hitaammin puhumaan. Poikavauvoille leperrellään vähemmän.

Ja tämä käytös toki vain lisääntyy lapsen kasvaessa.

Eli se poikien syrjiminen aloitetaan jo vauvana

Vierailija kirjoitti:

Biologiset erot sukupuolten välillä ovat selvät. Olisi erikoista jos eroja ei olisi myös kognitiivisissa ominaisuuksissa, jotka sitten näkyvät myös ihmisten käyttäytymisessä ja mielenkiinnon kohteissa. Ja lahjakkuuksissa.  Tottakai erot voivat olla suuriakin yksilöiden välillä. Mutta ei se poista sitä, että alusta on erilainen tytöillä ja pojilla. 

 

Ongelma on mielestäni lähinnä se, että erityisesti tytöille ominaisia piirteitä tahdotaan edelleen vähätellä ja häivyttää. Mistä se sitten johtuu? En tiedä. Ehkä niitä pojilla yleisempiä ominaisuuksia on helpompi mitata ja jotenkin arvottaa. 

 

Tämän vuoksi sitten pidetään jotenkin "arvottomana" kun moni tyttö leikeissään miettii miltä kustakin nukesta tuntuu, ja mitä se nukke sitten sanoo kaverilleen tms. Siinä missä pojat saattaa miettiä sitä miten HeMan löisi Skeletorilta pään irti, pelastaakseen maailman.  Jos taas roolit menee yksilötasolla toisin päin, niin tämä poikkeus kyllä huomataan. Vaikka se on ihan yhtä "oikea" tapa leikkiä kummallekin sukupuolelle. 

 

Mielestäni noita ei edes pitäisi miettiä liikaa. Antaa lasten touhuta. Kunhan on rajat ja rakkautta samalla tavalla molemmille sukupuolille. 

Vau. Pitkä teksti siitä kuinka tyttöjä muka niin vähätellään. Eikä näköjään kyetä näkemään sitä poikien vähättelyä lainkaan.