Eteisistukka

Niin sitä vaan on päästy näinkin pitkälle ilman vuotoja!! Eteisistukka edelleen eli menee vielä noin sentin kohdunsuun yli.. Naikkarilla taitavat olla yltiöoptimisteja tai jotain kun vielä ensi viikolla on kontrolli- jos vaikka alatiesynnytykseen pääsisi. Tosin itse haluaisin sektioajan mahd.pian ENNENKUIN tulee komplikaatioita (vuotoja). En ymmärrä, miksi ehdoin tahdoin täytyy äiti ja lapsi riskeerata kun kyllä rv:lla 38 (37+) voitaisiin jo leikata.. Ensi viikolla taas viisaampana.



Luppis 36+2

Nyt sitten tosissaan rupesi pelottamaan. Minulla todettiin etinen istukka rv 13+0 np-ultrassa ja ei yhtään lohduta, että vain 0.5-1% jää sellaiseksi synnytykseen asti. Istukka oli ihan tasan kohdunsuun peittävä, joten onkohan siis epätodennäköisempää, että se siirtyy kokonaan pois? Tietääkö kukaan asiasta kokemusta omaava? Ja uskallanko lähteä kesälomareissulle Eurooppaan, kun raskaus on pian puolivälissä? Ambulanssikyytiinkö varauduttava, jos vuotoa tulee? Pääsisinköhän mitenkään äitiyspolille ennen reissua kontrolliin? Supistelee kyllä jo, joten sillä verukkeella...

Edelliselle kirjoittajalle: Noi alkuraskauden etiset istukat on tietääkseni aika tavallisia, ja istukka voi hyvinkin nousta pois kriittiseltä alueelta vielä hyvinkin pitkälle puolenvälin jälkeen! Eli sinuna en vielä stressaisi ja lähtisin lomamatkalle, vaikka täällä nyt sattuikin muutama " tilastoihme" kirjoittelemaan :) (Vaikka joo, tiedän, stressaamisen lopettaminen on helpommin sanottu kuin tehty...) Asiasta kun ei voi vielä raskauden tuossa vaiheessa kuitenkaan sanoa juuta eikä jaata.



Muille: tosi harmillista, että teidän kohdalle on osunut noita vaikeita etisisistukkajuttuja, mutta hienoa silti, että ne pystyttiin hoitamaan! Kävin juuri viime viikolla synnytystapa-arviossa tämän uuden raskauden tiimoilta, ja lääkäri aika suorasanaisesti totesi, että " sata vuotta sitten olisit synnyttänyt ensin istukan ja sitten kuolleen vauvan." Huh, kylmät väreet meni pitkin selkää. Lääkäri selaili edellisen synnytyksen leikkauskertomusta, ja totesi myös, että olin onnekkaassa asemassa, sillä istukka saatiin kuulemma kerralla kokonaisena sektiossa pois. Noin 70%:lla hänen mukaansa näin ei käy (siis eteisistukkatapauksista), mistä voi seurata normaalia isompaa verenvuotoa.

Tämä neljäs raskauteni on ns. " toteutunut unelma" , ja suomalaiseen tapaan tietenkin pelkään kaikkea. Lääkäri (yksityisklinikalla np-ultaaja) sanoi, että harvoin verenvuodot ovat kohtalokkaita eteisistukkatapauksissa, ja hyvin kaikki menee. Sata vuotta sitten oli toinen juttu. Eipä meillä varmaan olisi kuopustammekaan, jos olisimme eläneet kauan sitten: silloin vauvat yleensä kuolivat virtsateiden takaisinvirtaus-ongelmiin, joista pikkuisemme kärsi kaksivuotiaaksi asti.



t. Kisukatti ja terhakka neljäs rv 16+4

Kisukatille rohkaisuksi vielä että etisenistukan diagnoosi voidaan yleensä tehdä vasta vko 32, siihen mennessä istukka " siirtyy" jos on siirtyäkseen. Minulla oli niin totaalinen etinen istukka että vko 20 rakenneultrassa kokenut (yksityinen) lääkäri sanoi että on hyvin todennäköistä ettei enää siirry. Vielä sinun ei kannata asiaa stressata, matkustele vaan rauhallisin mielin. Hauskaa matkaa!



ODRALLE: On varmasti totta että siellä etelässä on enemmän kokemusta erikoistilanteista. Meidän tyttö on vasta 6 kk, joten synnytys on tuoreena mielessä. Kiitos rohkaisusta, eiköhän mekin yritetä vielä, nyt kun on saanut enemmän tietoa ja kuullut kokemuksia miten hyvin vaikeitakin tilanteita pystytään hoitamaan, luottamus että kaikki voisi mennä hyvin on lisääntynyt. Minä itkin ennen sektiota monesti että varmaan kuolen siihen leikkaukseen, sairaalaan lähtiessä olin varma etten enää kotiin tule, kyllä olin onnellinen kun näin pienen lapseni ja mieheni lopulta seitsemän tunnin päästä leikkauksesta, heräämössä nimittäin makailin yli viisituntia.

Kiitos kaikille vastanneille. Olen monelta palstalta yrittänyt saada näitä kertomuksia mutta aika usein ihmiset vain vastaavat että kyllä se istukka siirtyy ennen synnytystä. Mutta kun ei se aina siirry. Minullakaan tuskin siirtyy. Istukka oli nimittäin 22+1 ultrassa kohdunkaulan yli useita senttimetrejä, ei vain reunalla. Kontrolliultra on vasta rv 29, jos nyt sinne asti päästään ilman vuotoja. Vielä ei ole yhtään vuotanut (koputtaa puuta) mutta pelko asian suhteen on kova.

MATKUSTAMISESTA: Olin Euroopassa lomailemassa rv23 ja en suosittele. Kaikki meni hyvin mutta jännitys ja stressi oli niin kova etten nauttinut matkasta ollenkaan. Nytkin mietin, uskallanko lähteä ensi viikolla kahdeksi viikoksi mökille, josta on 70 km Jyväskylään, jossa ymmärtääkseni on riittävän iso ja osaava sairaala, jos jotain tapahtuu. Kotoa on " vain" 25 minuutin matka (ruuhka-aikaan) Naistenklinikalle.



Luppis rv 25+3

Mukava kuulla kokemuksesi, etenkin tuo että olet raskaana ja istukka tälläkertaa paremmin sijoittunut, me kun ollaan mietitty miehen kanssa että uskalletaanko edes yrittää uudelleen sen verran säikäytti meitä molempia. Hyvää hoitoa ja seurantaa koin minäkin saaneeni, en sitten tiedä onko Jyväskylässä lääkäreille sattunut eteisistukan kanssa jotain todella ikävää, kun jotenkin minulle tuli heti ensimmäisestä ultrasta jossa ko asia todettiin, lääkärin puheista sellainen kuva, että on todella vakava paikka ja verenvuoto voi olla rajua. Jokaisella kontrollikerralla muistutettiin että kohtu voidaan joutua poistamaan. Minulla lisäksi seurasivat vielä sitäkin ettei istukka vaan kasva kohdunseinämän läpi kiinni virtsarakkoon, tämäkin on mahdollista.



Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi sekä tsemppiä synnytykseen!



Tiitulii

Huh, onneksi en tiennyt tuollaisista kohdunpoisto- jne. asioista raskausaikana, ne varmasti lisäsivät sinunkin huoltasi paljon. Meillekin kyllä sanottiin, että riskejä on, mutta lääkäri ei maininnut oikeastaan muita kuin tuon verenvuotoriskin. Voi olla, että Kätilöopistolla näitä tapauksia hoidetaan enemmän kuin muualla Suomessa, kun asukkaita HUS-alueellakin on niin paljon enemmän, joten lääkärit on jotenkin " tottuneempia" asiaan.



Pelkäsin kyllä kamalasti leikkausta, ja olin ihan varma, että vähintäänkin menetän hirveät määrtä verta. Olin hereillä sektiossa (spinaalipuudutus), ja olin ihan hämmästynyt, kun mitään ei käynyt. Muistan ajatelleeni, että " oho, en kuollutkaan" .



Minkäikäinen lapsi teillä on? Meidän poika on nyt 1,5 v., ja tulevan vauvan laskettu aika on heinäkuussa. Etisen istukan uusiminen seuraavassa raskaudessa olisi kai ERITTÄIN epätodennäköistä (ellei sille löydettäisi jotain rakenteellista syytä kohdun muodosta tms.), joten eiköhän teilläkin olisi tiedossa ihan tavallinen raskaus, jos vielä uskaltaisitte yrittää :)



Tietysti tuo edellinen sektio suurentaa aina kaikkia riskejä, jos alakautta yrittää synnyttää... Muakin vähän huolestuttaa, että miten kohtu kestää, kun sektiosta on niin vähän aikaa. Toivon hartaasti, että kaikki menisi hyvin, ja voisin synnyttää alakautta. Ei ollut nimittäin mikään ihana kokemus tuo leikkaus... :/

Todettiin jo alkuraskaudesta eikä siirtynyt mihinkään kun oli tarttunut vanhaan sektiohaavaan:(.

Lisäksi rv 35 todettiin, että istukka oli lisäksi kasvanut kohdun seinämän läpi aina virtsarakkoon saakka. Iso leikkaus oli siis tiedossa suunnittellusti rv 36. Kohdunpoisto oli ainoa mahdollisuus tässä tapauksessa kun virtsarakkoakin oli tarkoitus ommella kasaan. Ja verenvuotoriski suuri. Embolisaatio tehtiin ilman muuta. Leikkaus tehtiin minulla kyllä puudutuksessa.



Vauva oli ulkona pian ja itsekin heräämössä. Sinne minulle sitten tultiikin kertomaan, että istukka oli laajasti kasvanut kiinni virtsarakkoon, joten olisi ollut suuri riski leikata se irti. Jotenpa istukka jätettiin sisääni.



Sektiosta on nyt reilu 6 kk aikaa. N. kuukausi sitten istukkaa oli jäljellä n. 2,5 cm kokoinen pala. Olen käynyt ultrassa koko ajan seurannassa.



Näinkin voi tosiaan siis käydä. Mutta hengissä selvittiin. Ns. normaalin etisistukan leikkaus menee varmasti ihan hyvin, varsinkin kun siihen on osattu hyvin varautua.

vastaanpa Sinulle jos vaikka vielä satut lukemaan. Minulla todettiin vko 20 eteisistukka, sain silloin kortrolliajan vko 32 mutta, vko 28 tuli pieni verinen vuoto jonka vuoksi kävin sitten äitipolilla tarkistuttamassa tilanteen, vuoto onneksi loppui, mutta lääkäri totesi että istukka on edelleen etinen (kokonaan kohdunkaulan peittävä) eikä tule " siirtymään" pois. Kävin sitten kahden viikon välein kontrollissa äitipolilla, kunnes vko 34 kontrollissa annettiin aika suunniteltuun sektioon vko 35, vaikka vuotoja ei ollut ja muutenkin tilanne oli hallinnassa, mutta etinen istukka on sellainen että vuotoriski kasvaa mitä pidemmälle raskaus etenee eli kohtu kasvaa. Vuoto saattaa olla todella raju, jolloin vaarassa on sekä lapsi että äiti. Yleensä etistä istukkaa seurataan osastolla viimeiset viikot.



Minulle siis tehtiin suunniteltu sektio kun 35 vko tuli täyteen, tämä on ainakin Keski-Suomen keskussairaalassa yleinen käytäntö etisen istukan kohdalla. Sektio on vähän monimutkaisempi kuin tavallinen suunniteltu sektio, koska ongelmana on tavallista suurempi verenvuodon vaara, niimpä sektion yhteydessä tehdään empolisaatio, eli tukitaan tilapäisesti kohdun verenkierto jotta verenvuoto saadaan tyrehtymään. Käytännössä tämä tarkoitti sitä että ennen leikkausta röntgenissä röntgenlääkäri laittoi nivusista suoniin katetrit joita pitkin sitten laitettiin sektiossa kun lapsi oli syntynyt, kohdun verenkierron tyrehdyttävän aineen, joka liukenee kahden viikon kuluessa. Olin nukutettuna, näin tehdään lääkärini mukaan aina etisen istukan ollessa kyseessä, jo siksi että asento on erilainen kuin normaali sektiossa, eli olin osittain kyljelläni tuettuna, yksi syy varmaan on myös se että verenvuoto voi olla empolisaatiosta huolimatta raju, jolloin annetaan lisäverta, siihen oli varauduttu 6 yksiköllä, ja jos verenvuoto ei muuten tyrehdy niin joudutaan poistamaan kohtu, siihen minua kehoitettiin varautumaan. Kaikki meni meillä oikein hyvin suunnitelmien mukaan, ja tyttö syntyi (2,2 kg ja 43 cm) hyvin voivana, oli kaksi viikkoa sairaalassa, opetteli syömään ja lämmönsäätely lähti toimimaan kunnolla.



Eteisistukka/etinen istukka on harvinainen enää vko 32 jälkeen, mutta jos silloin vielä on ei yleensä enää siirry ja sektio on ainut mahdollisuus. Nykyään onneksi osataan asia hyvin hoitaa ja empolisaation ansiosta äidin verenvuoto ei ole niin suuri. Kannattaa kuitenkin ottaa rauhallisesti jos etinen istukka on todettu, eli ei mitään painavia nostoja, rajua liikuntaa, tai seksiä. Koska jos joudutaan tekemään hätäsektio niin silloin ei aina ehditä tekemään empolisaatiota ja verenvuoto voi olla suuri. Minulle annettiin ohje 28 vkon verenvuodon jälkeen että välittömasti on lähdettävä sairaalaan jos vähänkin tulee verta, koska vuoto yleensä voimistuu nopeasti.



Pelkäsin todella paljon tuota sektiota ja viimeiset viikot kotona olivat hirveitä kun kokoajan pelkäsin vuodon alkavan ja ehdinkö sairaalaan. Lääkäri kehotti tilaamaan ambulanssin, että saavat minut nopeasti nesteytykseen ja ettei oma autotahriinnu, kun kysyimme tullaanko omalla autolla vai ambulanssilla jos vuoto alkaa (matkaa 12 km).

Onneksi pääsimme suunniteltuun sektioon ja kaikki meni hyvin, kiitos loistaville ammattilaisille.



Tsemppiä Sinulle, toivottavasti istukkasi vielä siirtyy, mutta jos ei siirry ota rauhallisesti, kaikki menee hyvin!

Onpa jännä kuulla jostakin toisesta, jolla on myös ollut etinen istukka loppuun asti! Harvoin törmää näihin tapauksiin...



Mulla oli edellisessä raskaudessa kyseinen ongelma, ja se todettiin jo rakenneultrassa, jolloin sanottiin sen olevan suht yleistä tuossa vaiheessa ja että istukka todennäköisesti nousee ylöspäin kohdun kasvun myötä. Sain ajan istukkakontrolliin muistaakseni viikolle 34, mutta sinne en koskaan mennyt, sillä ensimmäinen raju verenvuoto tuli viikolla 28+. Olin tuolloin neljä vuorokautta sairaalassa lepäämässä, ja vuoto onneksi tyrehtyi. Tuosta lähtien olin sairaslomalla ja liikuntakiellossa, lähinnä hiippailin kotona hiljakseen. Istukan todettiin tuolloin olevan täysin kohdunsuun päällä, eikä toivoa sen siirtymisestä oikeastaan enää annettu.



Täällä Helsingissä käytännöt asian suhteen ovat erilaiset: minulle sovittiin sektioaika viikolle 38+0, ja verrattuna tavalliseen leikkaukseen siihen varauduttiin oman veriryhmäni mukaisin veripussein, jos vuoto leikkauksessa olisi ollut rajua. Muuten käsittääkseni leikkaus tehtiin ihan normaalisti.



Vauvamme syntyi lopulta viikolla 37+0, jolloin tehtiin kiireellinen sektio. Synnytys käynnistyi kotona aamulla runsaalla verenvuodolla, ja menimme ambulanssilla sairaalaan. Tilannetta seurailtiin aamupäivän ajan, mutta sitten kohdunsuu alkoi avautua supistusten myötä, ja lääkäri teki leikkauspäätöksen iltapäivällä. Noin puolessa tunnissa tuosta vauva oli ulkona, ja leikkaus onnistui hyvin. En menettänyt normaalia enempää verta, ja istukka saatiin kokonaisena pois. Vauvalla ei istukan tai verenvuodon puolesta ollut hätää. Hänellä kyllä todettiin muita ongelmia, mutta ne eivät enää liittyneet noihin istukka-asioihin.



Vauvamme oli vain 2100 gramman painoinen, ja yksi syy pienelle painolle oli ilmeisesti napanuorassa, joka oli kalvokiinnitteinen.



Mutta loppu hyvin kaikki hyvin - tosi hyvin asiaa mielestäni seurailtiin ja sain hyvää hoitoa!

piti vielä sanoa, että olen nyt uudelleen raskaana, ja istukka on tällä kertaa täysin vastakkaisessa paikassa eli funduksessa :) Alatiesynnystä siis yritellään tässä noin neljän viikon sisällä.