Lue keskustelun säännöt.
Hankala äitisuhde
21.09.2026 |
Äiti on jo päälle 70, mutta kerta toisensa jälkeen loukkaa seuraavat asiat, kun tavataan:
- Ei juuri koskaan kysy, miten menee tms.
- Jos joskus kysyy, saan kertoa asiasta noin puoli lausetta, kunnes äiti keskeyttää ja alkaa puhua jostain itsernsä liittyvästä.
- Jos olen sanonut, että minua harmittaa em. toiminta, äiti alkaa paasaamaan, miten hullu ja tyhmä on ja että ei sitten varmaan pitäisi olla tekemisissä.
- Painottaa sitä, että hyvällä mielellä pitää olla, vaikka itsensä puheet esim. muista ihmisistä enimmäkseen negatiivisia.
Haluaisin olla tekemisissä ja apunakin, koska yhteistä aikaa ei välttämättä paljoa enää ole. Joka tapaamisen jälkeen kuitenkin omat voimat loppu ja tyhjä olo. Mitä tehdä? Miten jaksaa? Ja äiti on toiminut samankaltaisesti jo lapsuudestani lähtien.
Kommentit (25)
Pahaa niin vähän kuin mahdollista, sanoo vanha suomalainen sananlasku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kai 100 kertaa olet valittanut.
Ylleensä on patempi kuin ei äipät ja anopit utele.
Ekkös sää osaa normaalisti jutella kun pitää heti ruveta äiskälle valittamaan, et ouhu mun mielen mukaan.
Eikö teillä ole mitään vaikka syksyn sadosta, kahvin hinnasta, maailman tapahtumista, telkkuohjelmista, kirjoista?
Vierailija kirjoitti:
Onko jo loppuunkaluttu aihe vai liian pieni ongelma?
ap
Kasva aikuiseksi, Riikka. Sun äitis kuoli kun olit teini.
Apn täytyy olla jo yli 20, sanoisin 25 vähintään.
Sinkku, koska nimenomaan sinkut mielellään juttelisivat vain itsestään.
Vrt omat lapseni. Pojat ja miniät puhuvat yleisemmin, lastensa kuulumisia enintään. Sinkkutytär kertoo "kaikki asiansa", työt, harrastukset, auton huollot, ulkoilut jne. Enemmän huomion kipeä. No minähän kuuntelen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on, tuttua. Seuraava päivä menee toipuessa äidin luona vierailusta. Niin henkisesti raskasta se on. Ikääntyessä tietynlainen itsekkyys äidissä korostuu, muututaan todellakin vähän lapsiksi minä minä tyypeiksi.
Samaan aikaan omien voimien vähetessä minuunkin vanhetessa on ollut pakko alkaa asettaa rajoja kanssakäynnille. Oman jaksamiseni vuoksi en voi olla jatkuvasti äitini saavutettavissa ja minulla on siihen oikeus elää omaa elämääni välillä rauhassa.
Olen ollut äitini terapeutti ja uskottu yläasteikäisestä lähtien. Enää en ole suostunut kuuntelemaan hänen lapsuuden, avioliiton, eron ym. vanhojen vääryyksien jauhamista. Käännän puheen muihin asioihin.
Ei äiti kuulumisiani enää jaksa kuunnella, paitsi jos ne ovat jotenkin yhteskunnallisesti merkittäviä ja arvostusta herättäviä, joilla hän voi sitten kehuskella muille ja tuntea itsekin olevansa merkittävä henkilö ja älykästä sukua. Itsestään hän haluaa pääasiassa puhua ja keskustella.
Äitini on yli 15 vuotta äitiäsi vanhempi joten hän tarvitsee enenevässä määrin jo kaikenlaista apuani ja otan sen kyllä huomioon ja yritän hoitaa kaiken järkevästi.
Mihinkään pompotteluun ja hänen pillin mukaan tanssimiseen en enää lähde.
Pakene vuorille. Vedä alahuuli pääsi yli ja nielaise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin olenko minä tullut vanhaksi vai 55 v lapset?
Onko heitä ruvennut kiinnostamaan suvun ja vanhan maatilan ( kesäkäytössä) historia vai ajattelevatko he minun mielellään muistelevan vanhoja asioita. Samoin kyselevät isänsä sukujen asioita, kerron mitä tiedän ja muistan. Hän oli toiselta puolen Suomea eikä heillä ole enää juuria sinne, jotain hyvin kaukaisia sukulaisia.
Eikö tätä ole jo kokeiltu? Hankala äiti/isäsuhde, syy savustamiseen työpaikalta ulos, sitten tarjoamme töitä Helsingin kaupungilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekkös sää osaa normaalisti jutella kun pitää heti ruveta äiskälle valittamaan, et ouhu mun mielen mukaan.
Eikö teillä ole mitään vaikka syksyn sadosta, kahvin hinnasta, maailman tapahtumista, telkkuohjelmista, kirjoista?
No voi hyvä ihme sentään. Kun omat lapseni tulevat käymään ja jos he kertovat omista murheistaan, niin kuuntelen todellakin korva tarkkana. En kuitenkaan tarjoile mitään ratkaisuja, koska he osaavat kyllä tehdä päätöksiä. Voin keskustella kahvin hinnoista ja maailman tapahtumista vaikka itsekseni. En halua tuhlata yhtään ylimääräistä aikaa moiseen. Haluan paljon mieluummin kuulla, miten lapsillani menee.
Äitini teki selväksi jo lapsuudessani ettei oikeasti edes siedä lapsia.
Itse olen päässyt asian yli eikä äitini käytös enää vaikuta. Osaltaan olen joutunut katkaisemaan välit sukulaisiin sillä äitini manipuloiva käytös on tarttunut sukulaiseen joka jatkaa samalla tyylillä kuin äitini.
Tämä on mun elämä ja jos kohta eläkeiässä olevana ei tarvitsisi kuunnella naljailua ja kritiikkiä tekemisteni valinnoista. Tein niin tai näin niin kaikki on tai oli väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekkös sää osaa normaalisti jutella kun pitää heti ruveta äiskälle valittamaan, et ouhu mun mielen mukaan.
Eikö teillä ole mitään vaikka syksyn sadosta, kahvin hinnasta, maailman tapahtumista, telkkuohjelmista, kirjoista?
No voi hyvä ihme sentään. Kun omat lapseni tulevat käymään ja jos he kertovat omista murheistaan, niin kuuntelen todellakin korva tarkkana. En kuitenkaan tarjoile mitään ratkaisuja, koska he osaavat kyllä tehdä päätöksiä. Voin keskustella kahvin hinnoista ja maailman tapahtumista vaikka itsekseni. En halua tuhlata yhtään ylimääräistä aikaa moiseen. Haluan paljon mieluummin kuulla, miten lapsillani menee.
Aikuiset lapset yleensä jo hoitavat asiansa itse. En sotkeennu niihin. Sulla varmaan parikymppiset lapset vasta, se vähän eri asia.
No, olihan taloussanomissa juttu miten aikuiset lapset kuppaavat vanhuksiaan velkaantumiseen asti.
Siis, että henkilö on AINA toiminut samalla tavalla, mutta pahoitat silti samasta asiasta mielesi yhä uudelleen ja uudelleen ja odotat, että ko henkilö muuttuu. Mitä jos vain hyväksyt ihmisen sellaisena kuin hän on ja vietät silti hänen kanssaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäähän perheessä olla se syntipukki. On raskas taakka.
Oma äitini haukkui kaikki ja kaikille. Ja sitten ihmetteli kun hänen puolestaan ei kukaan voi olla onnellinen? Miksiköhän?
Vierailija kirjoitti:
Apn täytyy olla jo yli 20, sanoisin 25 vähintään.
Sinkku, koska nimenomaan sinkut mielellään juttelisivat vain itsestään.
Vrt omat lapseni. Pojat ja miniät puhuvat yleisemmin, lastensa kuulumisia enintään. Sinkkutytär kertoo "kaikki asiansa", työt, harrastukset, auton huollot, ulkoilut jne. Enemmän huomion kipeä. No minähän kuuntelen
No ne perheelliset tietysti puhuvat omat asiansa perheelleen eikä äidilleen. Luonnollista, eikö?
Minulla ei ollut äitini kanssa ongelmaa, koska jaksoimme kumpikin kuunnella toisiamme. Mutta anopin kanssa oli. Hän halusi puhua vain itsestään ja neuvoa.
Vierailija kirjoitti:
Apn täytyy olla jo yli 20, sanoisin 25 vähintään.
Sinkku, koska nimenomaan sinkut mielellään juttelisivat vain itsestään.
Vrt omat lapseni. Pojat ja miniät puhuvat yleisemmin, lastensa kuulumisia enintään. Sinkkutytär kertoo "kaikki asiansa", työt, harrastukset, auton huollot, ulkoilut jne. Enemmän huomion kipeä. No minähän kuuntelen
Kaikella kunnioituksella, trollaatko vai ymmärsitkö aloituksen oikeasti noin väärin? Ap nimenomaan kirjoitti, että olisi kiva jos myös hänen kuulumisiaan kyseltäisiin joskus ja niitä myös kuunneltaisiin. Tämä ei millään muotoa sulje pois sitä, että mielellään jutellaan myös äidin kuulumisista ja kaikesta muusta. Ap koki ikäväksi sen, että hänen kuulumisiaan kysytään ikään kuin muodon vuoksi, mutta sitten heti kesken lauseen vaihdetaan toiseen aiheeseen eikä kuunnella loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Siis, että henkilö on AINA toiminut samalla tavalla, mutta pahoitat silti samasta asiasta mielesi yhä uudelleen ja uudelleen ja odotat, että ko henkilö muuttuu. Mitä jos vain hyväksyt ihmisen sellaisena kuin hän on ja vietät silti hänen kanssaan aikaan.
Eikä ole pakko viettää aikaa enempää kuin terveys kestää.
https://www.city.fi/arki/aikuiselle-lapselle-annettu-raha-voi-muuttua-v…
Tämä juttu on nuorista jliden auttaminen vielä ymmärrettävää. Kuitenkin on lehtijuttuja pientä eläkettä saavista jotka ovat velkaantuneet keski-ikäisiä hyvätuloisia lapsiaan ja lastenlapsiaan auttamalla.
Voi myös jos vanhukseltaan odottaa samaa kohtelua kuin lapsena vois googlailla irtautumista, läheisriippuvuutta tms
Onko jo loppuunkaluttu aihe vai liian pieni ongelma?
ap