Lue keskustelun säännöt.
Keski-ikäinen kaverini innostuu kaikesta, mistä teini-ikäinen tytärkin
20.09.2026 |
En oikein osaa kommentoida hänen juttujaan. Hän innostuu nuorisojutuista, muodista, mitä niitä nyt on alle parikymppisten maailmassa. Elää vahvasti mukana ja ihailee ääneen ja usein. Ymmärrän hyväksynnän ja pidän hyvänä, ettei hän esim. paheksu, mutta tuo ihannointi mykistää minut, koska en halua teeskennellä tai tulla vedetyksi vastentahtoisesti mukaan ja olla siis feikki. Miten kommentoida vai olisiko vaikeneminen "hyvä reaktio" vai mikä?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi kysyä kaveriltaan, onko kaveri mahdollisesti vähän läheisriippuvainen tytöstään, "näitähän sattuu".
Oletan nyt ettei tässä ole kyse sellaisesta nuoresta, joka omasta tahdostaan innoissaan kuuntelee itseään vanhempien sukupolvien musaa esim. grungea. Sellaisiakin nuoria tiedän.
Vanhempien sukupolvien musaa? Onkohan se nyt kovinkaan yleistä että keski-ikäinen kuuntelee vain nuoruusvuosiensa musiikkia?
Se on normi
Te, jotka kuuntelette vain nuoruusvuosienne musiikkia, niin haluaisin kysyä: miksi ihmeessä kierrätätte vain niitä vanhoja samoja biisejä, kun striimauspalveluiden ansiosta uuden musiikin löytäminen on helpompaa kuin koskaan ennen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritetään epätoivoisesti pysyä nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidan tajuta, mitä ajat takaa. Teini-ikäisen äiti yrittää kovasti olla ajan hermolla ja tarjoilee sinulle liian usein ja liian paljon palasia tästä lapsensa nuorisoelämästä elämättä omaa keski-ikäisen elämäänsä ikäänkuin enää ollenkaan. Läheisriippuvainen? Kriisissä lapsen itsenäistyessä? Yrittää pysyä mukana omimalla sitä kulttuuria, ettei vain mitään juopaa syntyisi?
Onko joku sääntö, millaista pitäisi olla "keski-ikäisen elämä"?
Moni keski-ikäinen on jo ihan mummoutunut, ja nämä mummoutuneet keski-ikäiset sitten tuomitsevat niitä nuorekkaampia keski-ikäisiä. Toki mummokin saa olla, mutta annetaan niiden nuorekkaampienkin olla rauhassa omia itsejään.
Vierailija kirjoitti:
teini ikäisten musiikki on uikutusmusiikkia nasaaliäänellä tai joku vokalisti mies itkuäänellä. En kyllä käsitä miksi joku keski-ikäinen kuuntelisi sitä. mutta näitä kyllä joskus näkyy jopa mummoikäisiä jotka paino tennarit jalassa ilman sukkia keskitalvella kuten se takavuosien muoti oli.
Teini-ikäiset eivät kuuntele mitään yhtä ja samaa. Yksi voi kuunnella listapoppia, jotku toiset taas vaikkapa technoa, heviä, räppiä, punkkia, metallia, alternative rockia, klassista jne. Tai vaikka monia genrejä sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse siitä, mitä se musiikki on, vaan siitä, että kaikkea ihaillaan teini-ikäisen tyttären kautta. Oli se musiikki, muoti, ilmiöt. Ap
Miksi vanhemmalla ei saa olla samanlainen musiikkimaku kuin nuorella tai miksi ei saisi käyttää samantyylisiä vaatteita kuin se teini? Esim. jossain Zarassa tai Henkkamaukassa vaatteita, jotka sopii yhtä lailla nuorelle kuin keksi-ikäiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten suhtautua kaverina, mutta tyttärenä muistan sen olleen äääääärimmäisen noloa ja rasittavaa. Luulen että teinit melkein tarvitsee sen "mutsi ei tajuu" kokemuksen voidakseen tuntea tervettä erillisyyttä ja itsenäisyyttä, eli voivat tehdä, ihailla ja hankkia myös asioita joista vanhemmat ei ole täysin samaa mieltä.
Hassua, minä taas yritin saada äitini kiinnostumaan asioista, joista olin innostunut. Yleensä huonolla menestyksellä, mutta kyllä hän edes yritti.
En tiedä, mitä se sitten kertoo minusta, etten erityisemmin kapinoinut tai ottanut etäisyyttä. Varmaan jotain ikävää.
Eihän sellaisesta vanhemmasta tarvitsekaan irrottautua joka ei yritä pitää kiinni.
Mut on kiinnostumista ja kiinnostumista. Kuvittele että alkaisit pelata sulkapalloa, ja kertoisit siitä äidille, puolisolle tai kaverille. Tämän jälkeen se läheinen:
1. Kysyisi sinusta miten treenit sujui. Kiinnostuisi kun kerrot että tarvitset uuden mailan jossa on ominaisuudet x ja y. Tulisi katsomaan pelejäsi jos haluat. Ehdottaisi että voisitte joskus pelata yhdessäkin. Pohtisi että pitäisikö hänenkin rohkeammin kokeilla jotain uutta lajia.
2. Ilmoittautuisi sulkapallokurssille. Hankkisi itselleen tuplasti paremmat välineet kuin sinulla. Kertoisi miten hyvää sulkapallo tekee hänelle. Kertoisi millaisia keskusteluja kävi työpaikalla sulkapallosta kollegoiden kanssa. Hankkisi liput sulkapallokisoja katsomaan. Esittelisi omia sulkapallovälineitään aina kun vieraita tulee käymään. Ja kun sinä hoksaisit ettei sulkapallo ehkä ollutkaan sun juttu ja vaihtaisit suunnistukseen, tämä läheinen innostuisi suunnistuksesta, hankkisi suunnistuksen historiasta kirjan ja alkaisi pitää sinulle opettavaisia luentoja aiheesta.
Kiinnostuminen sinun kiinnostuksesta vs. kiinnostuksen kohteen "omiminen".
Meillä pelaa koko perhe tennistä. On kaikilla omiakin harrastuksia, mutta mitä pahaa siinä on, että on yhteisiä harrastuksia? Pikemminkin erittäin positiivinen asia, että voidaan viettää aikaa yhdessä perheenä ja innostutaan samoista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten suhtautua kaverina, mutta tyttärenä muistan sen olleen äääääärimmäisen noloa ja rasittavaa. Luulen että teinit melkein tarvitsee sen "mutsi ei tajuu" kokemuksen voidakseen tuntea tervettä erillisyyttä ja itsenäisyyttä, eli voivat tehdä, ihailla ja hankkia myös asioita joista vanhemmat ei ole täysin samaa mieltä.
Hassua, minä taas yritin saada äitini kiinnostumaan asioista, joista olin innostunut. Yleensä huonolla menestyksellä, mutta kyllä hän edes yritti.
En tiedä, mitä se sitten kertoo minusta, etten erityisemmin kapinoinut tai ottanut etäisyyttä. Varmaan jotain ikävää.
Eihän sellaisesta vanhemmasta tarvitsekaan irrottautua joka ei yritä pitää kiinni.
Mut on kiinnostumista ja kiinnostumista. Kuvittele että alkaisit pelata sulkapalloa, ja kertoisit siitä äidille, puolisolle tai kaverille. Tämän jälkeen se läheinen:
1. Kysyisi sinusta miten treenit sujui. Kiinnostuisi kun kerrot että tarvitset uuden mailan jossa on ominaisuudet x ja y. Tulisi katsomaan pelejäsi jos haluat. Ehdottaisi että voisitte joskus pelata yhdessäkin. Pohtisi että pitäisikö hänenkin rohkeammin kokeilla jotain uutta lajia.
2. Ilmoittautuisi sulkapallokurssille. Hankkisi itselleen tuplasti paremmat välineet kuin sinulla. Kertoisi miten hyvää sulkapallo tekee hänelle. Kertoisi millaisia keskusteluja kävi työpaikalla sulkapallosta kollegoiden kanssa. Hankkisi liput sulkapallokisoja katsomaan. Esittelisi omia sulkapallovälineitään aina kun vieraita tulee käymään. Ja kun sinä hoksaisit ettei sulkapallo ehkä ollutkaan sun juttu ja vaihtaisit suunnistukseen, tämä läheinen innostuisi suunnistuksesta, hankkisi suunnistuksen historiasta kirjan ja alkaisi pitää sinulle opettavaisia luentoja aiheesta.
Kiinnostuminen sinun kiinnostuksesta vs. kiinnostuksen kohteen "omiminen".
Meillä pelaa koko perhe tennistä. On kaikilla omiakin harrastuksia, mutta mitä pahaa siinä on, että on yhteisiä harrastuksia? Pikemminkin erittäin positiivinen asia, että voidaan viettää aikaa yhdessä perheenä ja innostutaan samoista asioista.
Tässähän tuossa ei ollut ollenkaan kyse. Vaan siitä jos teini tuumaa että haluaisi kokeilla tenniksen sijaan tai rinnalla laskettelua, niin mamma on siellä rinteessä kausikortin kanssa ennen kuin on edes kysynyt että mennäänkö yhdessä vai tarjoanko kyydin sulle ja kavereille. Eli oletus että kaikki mikä sinua kiinnostaa, tulee myös minun elämäni keskiöön. Ei todellakaan tervettä, vaan varmaankin jokin läheisriippuvuuden muoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ja mun nuorella on yhteinen harrastus: käymme erään nyt pinnalla olevan artistin keikoilla. Tosin mä en seiso eturivissä vaan palloilen jossakin keikka-alueella. Keikkamatkat, yöpymiset, keskustelut automatkoilla. Mä diggaan ja lähden niin kauan kuin nuoreni ilkeää pyytää yli viiskymppistä äitiään mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta nykyään on aika tavallista ettei vanhemman ja lapsen (esimerkiksi x- ja z-sukupolvi) välillä ole kovin isoa kuilua mitä tulee vaatteisiin, musiikkimakuun, viihteeseen. Tosin jos se keski-ikäinen pukeutuu johonkin Lolita-tyyliin niin se nyt ehkä menee yli...
Sehän siinä onkin, kun Z-sukupolvi käyttää sellaisia vaatteita, joita käytti aiemmat sukupolvet. Siinä helposti aiemmat sukupolvet näkevät ne samat vaatteet fiilistelytuotteina, että onpa ihanaa taas pukeutua napapaitaan. Tulee mieleen ihana huoleton nuoruus. Pitäisi ottaa huomioon myös se seikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha äiti alkoi yhtäkkiä ihannoida samoja juttuja kun minä. Ja muutamaa julkisesti, joka nolasi hänet. Ei ole ennen matkinut. Minusta se oli hirveän surullista, joku ei ollut kohdillaan. Lopetin sitten puhumasta sellaisesta, mihin hän voi aivopeseytyä. Nyt ei ole ollut tätä ilmiötä.
Olin viime vuonna Ruisrockissa Apulannan keikalla. Siinä oli keski-ikäinen äiti (kuin minäkin) ja hänellä oli mukanaan 18v poikansa ja molemmat osasivat ulkoa kaikkien biisien sanat. Tämä oli samaan aikaan todella hienoa ja todella outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi kysyä kaveriltaan, onko kaveri mahdollisesti vähän läheisriippuvainen tytöstään, "näitähän sattuu".
Oletan nyt ettei tässä ole kyse sellaisesta nuoresta, joka omasta tahdostaan innoissaan kuuntelee itseään vanhempien sukupolvien musaa esim. grungea. Sellaisiakin nuoria tiedän.
Vanhempien sukupolvien musaa? Onkohan se nyt kovinkaan yleistä että keski-ikäinen kuuntelee vain nuoruusvuosiensa musiikkia?
Tarkoitatko että 45v iässä levylautaselle vaihtuu Eikka Grön ja Kutri Heluna 🤣 Tuskin sentään.
Itse jo 60v ja kuuntelen laidasta laitaan musiikkia. Eniten 60/70-lukujen musiikkia koska se nyt oli musiikin paras aikakausi. Runsaasti myös vanhaa jazzia, bluesia sekä klassista musiikkia. Vanhempaa metallia mös . Nykymusa on aivan paskaa, sitä ei jaksa kuunnella edes radiosta.
Ai jos keski-ikäinen ei jaksa kuunnella Dingoa, Modern Talkingia, Nirvanaa yms. niin sitten vaihtoehtona nähdään vain boomeri-iskelmä? Erikoinen tulkinta sinulla.
Dingo, Nirvana ja sokerina pohjalla Modern Talking. Noihan on juuri boomeri-iskelmiä. Nykynuorille sama kuin Erkki Junkkarinen oli aikanaan sinulle. Nolointa mahdollista musiikkia
Tottahan tuo on miksi tätä pitää alapeukuttaa. Miksi joku 2010 syntynyt pitäisi enää jotain 1982-86 vuonna esiintynyttä bändiä yhtään kiinnostavana? Peruste ei ole se että se oli kova omana aikanaan.
Tai Nirvana, onhan se legendaarinen mutta varmaan teinit ajattevat että yhtä ikivanha ja tomuinen kun silloin kun oli itse teini ja äiti hehkutti Elvis Presleytä.
M46
Samaa mieltä. Itse olen keski-ikäinen ja kuuntelen paljon nykymusiikkiia. En siksi, että yritän olla nuori vaan siksi, että aidosti tykkään siitä musiikista ja soittolistoillani pyörii niin Playboi Carti kuin DJ Snake. Oma teinityttöni Sen sijaan kuuntelee sen sijaan. mm. The Beatlesia.