Mitä olisit halunut tehdä elämässäsi, mutta et ole tehnyt?
Luulen että vaikka keksisitkin jonkun kaipauksen/kokemattomuuden kohteen, niin oikeasti keksisit niitä lisää ja olisi tuo tyhjä kohta kuitenkin.
Elämä on sellaista.
Kommentit (54)
Syyllistävä aloitus.
Ensin pyydetään kertomaan mitä olisi halunnut tehdä, sitten heti moititaan, että "häeipä sinulle olisi sekään kelvannut, vaan olisit halunnut jotain muuta".
Olla potilaideni rakastama
ja kollegoideni arvostama
ortopedian erikoislääkäri
ja kirurgi, uusien metodien pioneeri,
mestariparantaja. x
Vierailija kirjoitti:
Olen ottanut tilaisuuksista vaarin, niin sanotusti. Mennyt opiskelemaan, töihin, suhteeseen, muuttanut uuten kaupunkiin... Mitä tässä pitäisi niinkuin haluta?
Ei mitään. Voit kuolla pois.
Kiivetä Mount Everestin huipulle.
Elämäni kaikkein järisyttävin kokemus on ollut psykoosi. Olisi pitänyt tehdä muistiinpanoja. Kesti noin puoli vuotta. Otin tuon selvään päähän ilman lääkitystä.
Suurimmaksi osaksi olin äimän käkenä ja ihmettelin että miten kaikki tapahtuva on mahdollista. Tämä Nash Nobelisti kuvaili omaa kokemustaan, että luonnonlait eivät päteneet ja juuri niin se oli.
Vierailija kirjoitti:
Syyllistävä aloitus.
Ensin pyydetään kertomaan mitä olisi halunnut tehdä, sitten heti moititaan, että "häeipä sinulle olisi sekään kelvannut, vaan olisit halunnut jotain muuta".
En moittinut mitään tai ketään, vaan esitin vaihtoehtoisen totuuden. Luotailen omaa mieltäni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lentää hävittäjällä (putosin ilmasotakoulun valintakokeiden viimeisellä kierroksella)
Purjehtia maapallon ympäri (ei ole tarpeeksi rahaa)
Ottaa kissan (vaimo on allerginen)
Kuulostaa hyvin tutulta. Pyrin myös ilmasotakouluun, mutta yksi kehooni/terveyteeni liittyvä asia sulki oven sinne pysyvästi. En tietenkään tiedä, että olisinko sittenkään päässyt, jos sitä ei olisi ollut.
Purjevene oli, mutta ei sellaista millä isoilla merillä purjehdittaisiin (ei ollut varaa sellaiseen). Jossain vaiheessa sitten purjehtiminen jäi vähemmälle, eli olin saanut siitä irti riittävästi ja eikä ollut enää riittävästi kiinnostusta veneen ylläpitoon ja huoltoon.
Kissaa halusin pitkään, mutta olen kohtalaisen allerginen. Olin jo luopunut toivosta, kunnes sattumalta kohtasin siperialaisia kissoja, enkä saanut oireita. Olin varovaisen toiveikas, joten testasimme huolella asiaa mm. viikon mittaisella kissavahtipestillä. Silloinkaan en saanut mitään oireita siperialaisilta, joten uskaltauduimme puolisoni kanssa hankkimaan ensin yhden ja sitten toisen siperialaisen. Nyt ovat olleet meillä jo neljä vuotta ja olen heistä suunnattoman onnellinen. Toivottavasti tekin vielä joskus pystytte hankkimaan kissan. M41
Vierailija kirjoitti:
Saada jonkinlaisen uran ja kehittyä työssä, ehkä perustaa yrityksen lopulta.
Mutta ei, olen tehnyt vain ties mitä hommia mitä olen saanut ja mikään niistä ei ole johtanut mihinkään. Aika paljon tosin oon rahaa säästöön saanut.
Opiskellut olen kyllä ihan järkevästi ja opinnoissa menestynyt, mutta työelämä on ollut ihan järkyttävä pettymys.
Nyt päälle nelikymppisenä olen todennut, että todennäköisempää on saavuttaa taloudellinen riippumattomuus kuin mielenkiintoinen työpaikka/urapolku. Eli enemmän vaan paukkuja sijoittamiseen, työelämä ei minua kaipaa.
Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha passivoi minut. Pallini muuttuivat rusinoiksi:(
Olisin halunnut paistaa nyt makkaraa ulkona pimeässä mutta sade sammutti tulen. Laitoin lisää puuta ja nyt roihuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ottanut tilaisuuksista vaarin, niin sanotusti. Mennyt opiskelemaan, töihin, suhteeseen, muuttanut uuten kaupunkiin... Mitä tässä pitäisi niinkuin haluta?
Ei mitään. Voit kuolla pois.
Päinvastoin. Nyt kun kaikki on tehnyt, niin ei enää tarvitse pyrkiä tai ponnistella. Voi keskittyä nauttimaan tästä hyvästä, kevyestä ja rauhallisesta elämästä. -eri
Kirjoittaa kirjan.