Miksi tätä NANCY SPUNGENIA sanotaan "punk-prinsessaksi"?

Koska tämäkin nainen määritellään miehen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Eikös Debbie Harry sanonut ettei Nancysta pitänyt kukaan.

 

Ei kukaan pitänyt Debbiestäkään. Mutta hänessä oli Sitä Jotain. Karisma sai ihmiset hakeutumaan seuraan ja hyväksyntää. 

Debbie oli nuorena niin syötävän seksikäs että se siinä oli. Nancy taas ei ollut seksikäs, vaan vastenmielinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös Debbie Harry sanonut ettei Nancysta pitänyt kukaan.

 

Ei kukaan pitänyt Debbiestäkään. Mutta hänessä oli Sitä Jotain. Karisma sai ihmiset hakeutumaan seuraan ja hyväksyntää. 

Debbie oli nuorena niin syötävän seksikäs että se siinä oli. Nancy taas ei ollut seksikäs, vaan vastenmielinen.

Tietysti ihan harvinaisen hyvä ulkonäkö auttoi paljon. Oikeastaan ratkaisi. Debbie on tietääkseni tunnettu siitä ettei hymyile koskaan vieraille ihmisille. Amerikassa sellainen on käsittämätöntä. 

Vierailija kirjoitti:

Koska tämäkin nainen määritellään miehen kautta.

Auttaisi jos naisella olisi ollut jotain omia saavutuksia ja tehnyt jotakin omillaan. Eikä kulkenut kirjaimellisesti miehessä kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös Debbie Harry sanonut ettei Nancysta pitänyt kukaan.

 

Ei kukaan pitänyt Debbiestäkään. Mutta hänessä oli Sitä Jotain. Karisma sai ihmiset hakeutumaan seuraan ja hyväksyntää. 

Debbie oli nuorena niin syötävän seksikäs että se siinä oli. Nancy taas ei ollut seksikäs, vaan vastenmielinen.

Mutta Nancylta sai seksiä, Debbieltä ei. Sellaisia miehet ovat, kaikki haluaisivat Ferrarin; mutta silti Skoda kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat vanhemmatkin jo kuolleet. Kirjan kirjoittanut äiti vuonna 2024. Siskonsa on vielä elossa ja varsin menestynyt urallaan. Oikein oma wikipediasivukin. Muistan että kirjan lukeminen oli kyllä suuri kokemus teini-ikäiselle. Todella surullinen kohtalo nuorella tytöllä.

Ei tainnut mennä vuosiluku oikein. Olen lukenut tän ysärin alussa.

Kirjan kirjoittanut äiti kuoli 2024. Siihenhän tuo viittaa koska edellinen lause "molemmat vanhemmat kuolleetkin jo". On surullisen huonoksi mennyt suomalaisten lukutaito/luetun ymmärtäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös Debbie Harry sanonut ettei Nancysta pitänyt kukaan.

 

Ei kukaan pitänyt Debbiestäkään. Mutta hänessä oli Sitä Jotain. Karisma sai ihmiset hakeutumaan seuraan ja hyväksyntää. 

Debbie oli nuorena niin syötävän seksikäs että se siinä oli. Nancy taas ei ollut seksikäs, vaan vastenmielinen.

Ihan hyvät bosat oli. 👌3:53

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vicious kuoli 4kk Nancyn jälkeen. Ei siis koskaan taidettu saada juttua tutkittua sekö Nancyn puukotti vai joku muu. Ihmetyttää että kuolema lopetti koko jutun tutkinnan vaikka yksi epäilys oli että joku muu olisi Nancyn puukottanut. Ilmeisesti sitten todisteet Sidiä vastaan olivat niin vahvat.

Sid ei muistanut mitään kun oli niin heroiinitokkurassa. Ehkä tappoi, ehkä ei. Todennäköisesti kuitenkin tappoi. Sid itse tuli raiskatuksi mustien jengiläisten toimesta Rikers island-vankilassa tutkintavankina. Hän pääsi vastaamaan vapaalle, mutta tööttäsi överit koska pelkäsi että joutuu takaisin sinne pitkäksi aikaa.

Mikä yllätys että apinalauma ollut taas heilumassa munineen.

Se, mikä on erilaista tänä päivänä verrattuna omaan punk-nuoruuteni aikaan, on silmiin pistävä rasismi, mitä ei tuolloin ollut. Ainakaan punk-piireissä. Punkiin kuului suvaitsevaisuus. Jengi sai olla mitä oli ja taustaltaan mitä vain, tärkeintä oli mitä oli korvien välissä, ei väri naamalla. No, olihan tuolloin skinit, jotka olivat nasseja, mutta he olivat suht pieni ja säälittävä porukka. Tämän päivän suomalainen suvaitsemattomuus ja rasismi olisi tuolloin ollut täysin tuomittavaa punk-piireissä. Ja eiköhän se ole tämänkin päivän punkkareiden keskuudessa asia, mistä ei tykätä.

Ja Nancy Spungen ei kiinnostanut minua aikoinaan. Minusta hän ei ollut mitenkään punk - ei punk tarkoita totaalista rappiolla oloa.

No montako esimerkiksi tummaihoista kuului tähän teidän hilpeään punk-kerhoon? 

Tuo tuollainen on sinusta jotenkin oleellista? Hilpeä punk-kerho - no oltiinhan me hilpeitäkin. Ja kun nyt miettii, niin vaikka olimme huolissamme maailmanrauhasta, Reaganista, Thatcherista jne. niin ei ilmapiiri Suomessa ollut näin raskas kuin nyt. Vaikka mm. nuorisotyöttömyys oli tapetilla, niin niin ei henki ollut kuitenkaan täysin näköalaton ja toivoton, kuten nyt. Eikä ollut etenkään sellaista työttömien ja köyhien halveksuntaa, vihaa ja leimaamista, mitä tänä päivänä on. Ja sanonpa ääneen, että tänä päivänä tuntuu, että persut ovat vieneet Suomen jonnekin merkilliseen synkkyyteen, mitä ei välttämättä ollut edes sota-aikana. Sota-aikanakin suomalaiset pitivät yhtä ja jälleenrakensivat maata. Tämän päivä vihamielisyys ja ihmisten jaottelu puuttui. Siksi tulee välillä ikävä jonnekin kasarille. Tuntuu, että olemme menneet kansana ja koko ihmiskuntana taakse päin kehityksessä. 1980-luvulla oli vielä jonkinlaista kehitysuskoa ilmassa, vaikka oli vaikeaakin, niin kaikki uskoi, että tulevaisuus on parempi. Ja tosiaan, emmepä arvanneet, että tulee vielä Reaganiakin pahempi jenkkipressa. Reaganhan oli kiltti ja harmiton naapurinsetä mielipuoli-Trumpiin verrattuna.

Ja nyt kysymykseesi: tuolloin Suomessa ei ollut vielä paljon maahanmuuttajia - Vietnamin venepakolaiset olivat ehkä ensimmäisiä. Ja vielä sitä aiemmin varmaankin mm. Chilen sotilasjunttaa paenneet. Olimme avoimia ihmisyydelle, ei meillä ollut mitään rajoituksia ihmisen hipiälle. Enemmänkin olimme uteliaita tutustumaan vieraisiin kulttuureihin, kun maailma oli vielä paljon suljetumpi kuin nyt. Ihmiset eivät matkustaneet samassa määrin, eikä etenkään ollut nettiä avartamassa maailmaa.

Kumma kun tämä pälättäjä ilmeisesti pitää itseään niin etevänä että ja silti noin naivia mutua kirjoittaa. 

 

Sota-ajankin ilmeisesti itse kokenut kun noin tietävästi puhuu. Oma äitini sentään oli Karjalan evakko, joten itsellä jotakin omaa kokemuspintaa. Ja karjalaisia inhottiin ja vihattiin sekä sodan aikana että jälkeenpäin. Se siitä "yhden pitämisestä". 

 

1980-luku ei myöskään ollut mikään utopia. Ay-liikkeet jyräsivät ja herraviha oli suunnaton. Toisaalta työttömiä ei lellitty sitäkään vähää kuin nykyään. "Kyllä tekevä töitä löytää!"  En käsitä mistä tuo on saanut jonkun muun käsityksen.

 

Vihattiin homoja ja m*stalaisia. Kouluissa kiusattiin häikäilemättä eivätkä opettajat edes ajatelleet puuttua siihen. Poikien piti mennä armeijaan, missä simputettiin sadistisesti ja moni saanut siitä elinikäiset traumat. Ellet mennyt niin sinut suurinpiirtein suljettiin yhteiskunnan ulkopuolelle.

"Kumma kun tämä pälättäjä ilmeisesti pitää itseään niin etevänä että ja silti noin naivia mutua kirjoittaa. "

Pälättäjä? Sinulle ilmeisesti kahta riviä pidempi kirjoitus on pälättämistä. Minä en pidä itseäni muita etevämpänä. Minä olen kirjoittanut vain siitä ajasta, mitä nuorena elin joskus kasarilla. Sinulle nuo asiat, piittaamattomuus ihmisen ihonväristä, rauhanmarssit ym. ovat naiiveja asioita? Minä olen tyytyväinen, että elin sellaisen ajan, jolloin rauhanaatetta ja solidaarisuutta ei pidetty naiiveina asiointa. Olen myös tyytyväinen, ettei minusta tullut kyynistä ja negatiivista aikuista. Onko sinusta kiusallista, jos nainen puhuu hiukan pidempään, jos naisella on sanottavaa?

"Sota-ajankin ilmeisesti itse kokenut kun noin tietävästi puhuu."

Kaikkea ei tarvitse itse kokea tietääkseen asiasta jotain. Voi lukea!  Meillä on - toistaiseksi vielä, ellette te persut sitäkin lakkauta - upea ilmainen kirjastolaitos. Olen lukenut yhteishengestä, millä Suomea jälleenrakennettiin.  Ainakin saksalaisten polttamassa Lapissa naapurukset auttoivat toinen toistaan, kun koteja rakennettiin poltettujen raunioiden tilalle. Olen kyllä kuullut ja lukenut, miten Karjalan evakkoihin suhtauduttiin paikoin myös ikävästi, se on varmasti ollut raskasta. Luulisi, että evakoiden jälkipolvi osaisi siksi suhtautua m-muuttajien asemaan vähän ymmärtäväisemmin.

"AY-liikkeet jyräsivät"

Sinulle se, että AY-liike on pitänyt työläisten puolta on jyräämistä? Tottakai se pomon näkövinkkelistä on sitä, kun työläinen on saanut oikeuden 8-tuntiseen työpäivään, 5-päiväiseen työviikkoon, palkallisiin vuosilomiin, lomakorvauksiin + sairauslomiin jne. Ilman AY-liikettä työläiset raataisivat edelleen ilman mitään työsuhde-etuja ja suojaa, 6-päiväistä työviikkoa tehden. Persuthan haluavatikin ajaa tuon kaiken AY-liikkeen saavutukset suomalaiselle alas. 

"työttömiä ei lellitty sitäkään vähää kuin nykyään. "Kyllä tekevä töitä löytää!"  En käsitä mistä tuo on saanut jonkun muun käsityksen."

Tämän päivän Suomessa työttömiä ei lellitä. Sen sijaan heitä mustamaalataan ja leimataan laiskoiksi "eläteiksi". Loukkaavaa ja epäinhimillistä. Etenkin persujen kielenkäyttöön myös täällä palstalla kuuluu vihapuhe. Purra ja Orpo ovat kiristäneet työttömien taloudellista tilannetta, että ei tosiaankaan voi puhua lellimisestä. Tuo fraasi, että työtä löytyy aina tekevälle, ei päde enää tänä päivänä. Meillä on Euroopan korkein työttömyys - oletko seurannut uutisia?

"Vihattiin homoja ja m*stalaisia. Kouluissa kiusattiin häikäilemättä eivätkä opettajat edes ajatelleet puuttua siihen. Poikien piti mennä armeijaan, missä simputettiin sadistisesti ja moni saanut siitä elinikäiset traumat. Ellet mennyt niin sinut suurinpiirtein suljettiin yhteiskunnan ulkopuolelle."

En kiellä, etteikö tuollaista vihaa olisi ollut myös kasarilla, mutta ainakaan minun piireissäni ei tuollaista ollut. Kuten jo tuli ilmi, olimme hyvin rauhaa rakastavia ja suvaitsevia tyyppejä. Olihan porukoissa homojakin, ja se oli ihan ok. Ikävää jos sulla on tuollaisia traumoja armeijan simputuksesta. Minusta tuollainen pitäisi tulla laajemmin tietoon, voisitko vaikka kirjoittaa noita inhottavia muistoja ylös - kenties jossain julkaista, jos ei muualla, niin täällä? Minä tyttönä vältyin armeijalta. Moni nuori mies meidän piireissä oli sivari tai aikoi sivariksi. Se oli jotenkin myös sellainen luonteva asia silloin. Koska rauhanaate oli pinnalla, se oli jopa toivottavaa. Ei ollut sellaista sodan uhkaakaan niin konkreettisena kuin nyt.

Olin jo unohtanut Nancyn ja Sidin kunnes luin tämän ketjun ja ajattelin heitä koko yön. Tarinan traagiseesta lopusta on jo 48 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo tuon genren nimen pitäisi itsestäänselvänä kertoa kaikille mistä siinä on kyse. Ei kauheasti sovellu tuollaisen nimen alle joku Nietzscheä lueskeleva rauhanaktivistiporukka. Kuulostaa enemmän joltain hippiliikkeeltä kuin renttuilevalta katusakilta.

"Renttuileva katusakki" kuulostaa kliseiseltä, päälleliimatulta leffajulisteelta muka punkin alkuajoista kertovassa nykyajan leffassa. Tuo nyt oli minun nuoruuttani, aika hupaisaa että joku vuosikymmeniä myöhemmin tulee väittämään mitä se ei ollut tai mitä se oli. Kyllä me olimme 1980-luvun punkkareita suomalaisessa pikkukaupungissa ja luettiin ja tehtiin pienlehtiä, käytiin keikoilla ja oli joillakin bändikin. Ja kyllä, käytiin myös rauhanmarsseilla, niitähän oli kasarin alussa ainakin vielä. Oltiin kapinallisia, mutta lähinnä yhteiskunnallisesti. Tuohon aikaan "genret" sekoittuivat. Kuten jo sanoin, niin punk ja gootti joissakin piireissä sekoittui, minun kohdalla kävi niin. Kuuntelimme myös hippimusaa ja paljolti "vaihtoehtonuoret" pukeutuivat myös hippityyliin. Tyylit eivät olleet niin ehdottomia kuin ehkä tänä päivänä. Kaikenlainen vaihtoehtokulttuuri nosti päätään tuolloin. Jotkut punkhenkiset olivat myös luonnonsuojelutouhuissa mukana.

No kyllä, joku Sid ja Nancy oli aika kaukana tuosta maailmasta. Mutta se mikä myös kuului punkiin tuolloin, niin inhottiin kaikkia nimilappuja ja määrittelyjä, mitä saa ja pitää olla, haluttiin mieluummin hypätä pois määrittelyistä ja raameista.

Se mitä te olette tehneet on ihan eri asia kuin se punk joka alkoi levitä 70-luvun puolivälin Lontoossa. Se nousi toivottomuudesta, eikä mistään idealismista. Ne hakaneulatkin oli siksi, että kun ei ollut varaa paikata housuja, ne fiksattiin hakaneulalla. Samaan aikaan massiivinen työttömyys ja ankeus. Sieltä tulee punk, syvältä kaduilta ja homeisten vuokrakasarmien varjoista rottien seurasta.

Voi kuule, minä tiedän tismalleen mistä punk nousi. Köyhyydestä, työttömyydestä, näköalattomuudesta Britteinsaarilla. Vielä isommasta turhautuneisuudesta mitä meillä täällä Suomessa oli. Minähän rakastin brittipunkkia ja erityisesti irlantilainen punk oli rakasta, mm. Adverts, joka tosin kuului kasaria aiempaan kauteen, mutta tietysti sitä vielä kuunneltiin. Se meidän suomalainen punk-genre oli ulkoisesti ehkä hiukan sofistikoidumpaa, mutta kapinahenkisiä kyllä olimme. Eikä se edellyttänyt asumista jossain kellarissa rottien kanssa. 

Mistä te rauhanfilosofit sitten 80-luvulla olitte niin turhautuneita?

Mistä "rauhanfilosofi" turhautuu? No maailmanrauhan järkkymisestä tietysti. Oli ydinsodan uhka, vai oliko neutroniaseet jossain kohtaa mitä pelättiin. Ronald Reagania pidettiin arvaamattomana hulluna, vanhana debiilinä näyttelijänä, joka painaa vahingossa ydintuhonappia... Briteissä oli Margaret Thatcher, jota pidettiin kauheana konservatiivisena kotkana, ja joka ei auttanut ainakaan brittinuorten asemaa vaan päinvastoin. Kyllä, me seurattiin maailmantilannetta, ei eletty missään turvallisessa herraskaisessa kuplassa, mikäli niin päättelet. Kaikki pääsimme kuka minnekin opiskelemaan ja sittemmin kuka mitenkin työelämään. Aika moni meistä tänä päivänä on edelleen jollain tavalla yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut ja joku ehkä vaikuttaa jossain. Minusta olisi aika huvittavaa, jos me olisimme jääneet jonnekin teini-iän kapinarooliin, potkimaan puhelinpylväitä ja sylkemään katuun, ettei vain kukaan erehtyisi epäilemään, olemmeko tarpeeksi punk...

Posereita mitä posereita. Herraspenikoita jotka leikkii kapinallista.

Ei tätä Nancya tarvitse paijata mutta ei kyllä kehuakaan. Eräänkin sivuston mukaan oli "kapinallinen joka karkasi kotoaan 17-vuotiaana New Yorkiin paetakseen tukahduttavaa keskiluokkaista lähiöelämää..." tms. Kun totuus oli että vanhemmat tahtoivat hänet pois kodistaan ja vuokrasivat asunnon New Yorkista. Äiti Deborah teki viikottaisia matkoja Philadelphiasta ja vei ruokakasseja asunnolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Clashin Joe Strummer oli diplomaatin poika, Pelle Miljoona luokanopettaja, mikään köyhien juttu punk ei ollut. Rock muuttui progen myötä liian monimutkaiseksi. Punkin idea oli, että kuka tahansa saattoi soittaa, vaikka ei ollut virtuoosi.

Joel Hallikainen oli televisiotähti.

Joel Hallikainen oli yhtä paljon punk kuin Paavo Väyrynen on presidentti.

Kaljupäät yms. Tuli myöhemmin, kuin pistols oli jo lopettanut.

Et ole vissiin oikein perillä asioista.

T. Setämies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat vanhemmatkin jo kuolleet. Kirjan kirjoittanut äiti vuonna 2024. Siskonsa on vielä elossa ja varsin menestynyt urallaan. Oikein oma wikipediasivukin. Muistan että kirjan lukeminen oli kyllä suuri kokemus teini-ikäiselle. Todella surullinen kohtalo nuorella tytöllä.

Ei tainnut mennä vuosiluku oikein. Olen lukenut tän ysärin alussa.

Ihan oikea vuosi on.

Ööö, vuosi ei ole oikein. Mulla on Deborah Spungenin Nancysta kovakantinen painos kuvaliitteellä vuodelta 1984, pokkari vuodelta 1991 ja kovakantinen kuvaton painos vuodelta 2002.

Minäkin luin sen kirjoittajan tekstin väärin, sitten googletin niin hän ilmeisesti tarkoitti että Nancyn äiti kuoli vuonna 2024, eikä että hän kirjoitti kirjan silloin.

Selvästihän tuossa niin lukee, että äiti kuoli v. 2024, kun lukee edellisenkin lauseen.

"Molemmat vanhemmatkin jo kuolleet. Kirjan kirjoittanut äiti vuonna 2024. "

Tämän lauseen voi ymmärtää kahdella tavalla: Ensimmäisessä virkkeessä todetaan että molemmat vanhemmat on kuolleet ja piste. Toisessa virkkeessä kerrotaan joko että "Kirjan on kirjoittanut äiti vuonna 2024" tai että "Kirjan kirjoittanut äiti kuoli vuonna 2024." Koska virkkeestä puuttuu predikaatti se jättää lukijat vähän tyhjän päälle.

Ja siinäpä tulikin sitten esimerkit miten tuon lauseen olisi saanut sellaiseksi ettei lukija täytä tyhjiä kohtia, koska kumpikin muunnos on täysin ymmärrettävä tulkinta tuosta.

Seuraava lause on "sisko on vielä elossa" joten melko selvää on mitä kommentoija tarkoitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vicious kuoli 4kk Nancyn jälkeen. Ei siis koskaan taidettu saada juttua tutkittua sekö Nancyn puukotti vai joku muu. Ihmetyttää että kuolema lopetti koko jutun tutkinnan vaikka yksi epäilys oli että joku muu olisi Nancyn puukottanut. Ilmeisesti sitten todisteet Sidiä vastaan olivat niin vahvat.

Sid ei muistanut mitään kun oli niin heroiinitokkurassa. Ehkä tappoi, ehkä ei. Todennäköisesti kuitenkin tappoi. Sid itse tuli raiskatuksi mustien jengiläisten toimesta Rikers island-vankilassa tutkintavankina. Hän pääsi vastaamaan vapaalle, mutta tööttäsi överit koska pelkäsi että joutuu takaisin sinne pitkäksi aikaa.

Mikä yllätys että apinalauma ollut taas heilumassa munineen.

Se, mikä on erilaista tänä päivänä verrattuna omaan punk-nuoruuteni aikaan, on silmiin pistävä rasismi, mitä ei tuolloin ollut. Ainakaan punk-piireissä. Punkiin kuului suvaitsevaisuus. Jengi sai olla mitä oli ja taustaltaan mitä vain, tärkeintä oli mitä oli korvien välissä, ei väri naamalla. No, olihan tuolloin skinit, jotka olivat nasseja, mutta he olivat suht pieni ja säälittävä porukka. Tämän päivän suomalainen suvaitsemattomuus ja rasismi olisi tuolloin ollut täysin tuomittavaa punk-piireissä. Ja eiköhän se ole tämänkin päivän punkkareiden keskuudessa asia, mistä ei tykätä.

Ja Nancy Spungen ei kiinnostanut minua aikoinaan. Minusta hän ei ollut mitenkään punk - ei punk tarkoita totaalista rappiolla oloa.

No montako esimerkiksi tummaihoista kuului tähän teidän hilpeään punk-kerhoon? 

Tuo tuollainen on sinusta jotenkin oleellista? Hilpeä punk-kerho - no oltiinhan me hilpeitäkin. Ja kun nyt miettii, niin vaikka olimme huolissamme maailmanrauhasta, Reaganista, Thatcherista jne. niin ei ilmapiiri Suomessa ollut näin raskas kuin nyt. Vaikka mm. nuorisotyöttömyys oli tapetilla, niin niin ei henki ollut kuitenkaan täysin näköalaton ja toivoton, kuten nyt. Eikä ollut etenkään sellaista työttömien ja köyhien halveksuntaa, vihaa ja leimaamista, mitä tänä päivänä on. Ja sanonpa ääneen, että tänä päivänä tuntuu, että persut ovat vieneet Suomen jonnekin merkilliseen synkkyyteen, mitä ei välttämättä ollut edes sota-aikana. Sota-aikanakin suomalaiset pitivät yhtä ja jälleenrakensivat maata. Tämän päivä vihamielisyys ja ihmisten jaottelu puuttui. Siksi tulee välillä ikävä jonnekin kasarille. Tuntuu, että olemme menneet kansana ja koko ihmiskuntana taakse päin kehityksessä. 1980-luvulla oli vielä jonkinlaista kehitysuskoa ilmassa, vaikka oli vaikeaakin, niin kaikki uskoi, että tulevaisuus on parempi. Ja tosiaan, emmepä arvanneet, että tulee vielä Reaganiakin pahempi jenkkipressa. Reaganhan oli kiltti ja harmiton naapurinsetä mielipuoli-Trumpiin verrattuna.

Ja nyt kysymykseesi: tuolloin Suomessa ei ollut vielä paljon maahanmuuttajia - Vietnamin venepakolaiset olivat ehkä ensimmäisiä. Ja vielä sitä aiemmin varmaankin mm. Chilen sotilasjunttaa paenneet. Olimme avoimia ihmisyydelle, ei meillä ollut mitään rajoituksia ihmisen hipiälle. Enemmänkin olimme uteliaita tutustumaan vieraisiin kulttuureihin, kun maailma oli vielä paljon suljetumpi kuin nyt. Ihmiset eivät matkustaneet samassa määrin, eikä etenkään ollut nettiä avartamassa maailmaa.

Feikkipunkkarin mielipiteillä ei ole mitään merkitystä.

Koska rauhanaate oli pinnalla, se oli jopa toivottavaa. Ei ollut sellaista sodan uhkaakaan niin konkreettisena kuin nyt.

 Ei ollut niin koska Suomi oli siellä minne sinä, rauhanaatelaiset ystäväsi ja Neuvostoliitto sen halusivatkin. Tiukasti venäjän talutushihnassa. Sinä kun valitat Reaganista ja Thatcherista mutta neuvostojääristä, kuten Brezhnev, et pukahdakaan. Tiedän kyllä että sinun ja joidenkin muiden mielestä sinne talutushihnaan olisi pitänyt jäädäkin mutta se ei olisi suotavaa ihan järkisyistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vicious kuoli 4kk Nancyn jälkeen. Ei siis koskaan taidettu saada juttua tutkittua sekö Nancyn puukotti vai joku muu. Ihmetyttää että kuolema lopetti koko jutun tutkinnan vaikka yksi epäilys oli että joku muu olisi Nancyn puukottanut. Ilmeisesti sitten todisteet Sidiä vastaan olivat niin vahvat.

Sid ei muistanut mitään kun oli niin heroiinitokkurassa. Ehkä tappoi, ehkä ei. Todennäköisesti kuitenkin tappoi. Sid itse tuli raiskatuksi mustien jengiläisten toimesta Rikers island-vankilassa tutkintavankina. Hän pääsi vastaamaan vapaalle, mutta tööttäsi överit koska pelkäsi että joutuu takaisin sinne pitkäksi aikaa.

Mikä yllätys että apinalauma ollut taas heilumassa munineen.

Se, mikä on erilaista tänä päivänä verrattuna omaan punk-nuoruuteni aikaan, on silmiin pistävä rasismi, mitä ei tuolloin ollut. Ainakaan punk-piireissä. Punkiin kuului suvaitsevaisuus. Jengi sai olla mitä oli ja taustaltaan mitä vain, tärkeintä oli mitä oli korvien välissä, ei väri naamalla. No, olihan tuolloin skinit, jotka olivat nasseja, mutta he olivat suht pieni ja säälittävä porukka. Tämän päivän suomalainen suvaitsemattomuus ja rasismi olisi tuolloin ollut täysin tuomittavaa punk-piireissä. Ja eiköhän se ole tämänkin päivän punkkareiden keskuudessa asia, mistä ei tykätä.

Ja Nancy Spungen ei kiinnostanut minua aikoinaan. Minusta hän ei ollut mitenkään punk - ei punk tarkoita totaalista rappiolla oloa.

No montako esimerkiksi tummaihoista kuului tähän teidän hilpeään punk-kerhoon? 

Tuo tuollainen on sinusta jotenkin oleellista? Hilpeä punk-kerho - no oltiinhan me hilpeitäkin. Ja kun nyt miettii, niin vaikka olimme huolissamme maailmanrauhasta, Reaganista, Thatcherista jne. niin ei ilmapiiri Suomessa ollut näin raskas kuin nyt. Vaikka mm. nuorisotyöttömyys oli tapetilla, niin niin ei henki ollut kuitenkaan täysin näköalaton ja toivoton, kuten nyt. Eikä ollut etenkään sellaista työttömien ja köyhien halveksuntaa, vihaa ja leimaamista, mitä tänä päivänä on. Ja sanonpa ääneen, että tänä päivänä tuntuu, että persut ovat vieneet Suomen jonnekin merkilliseen synkkyyteen, mitä ei välttämättä ollut edes sota-aikana. Sota-aikanakin suomalaiset pitivät yhtä ja jälleenrakensivat maata. Tämän päivä vihamielisyys ja ihmisten jaottelu puuttui. Siksi tulee välillä ikävä jonnekin kasarille. Tuntuu, että olemme menneet kansana ja koko ihmiskuntana taakse päin kehityksessä. 1980-luvulla oli vielä jonkinlaista kehitysuskoa ilmassa, vaikka oli vaikeaakin, niin kaikki uskoi, että tulevaisuus on parempi. Ja tosiaan, emmepä arvanneet, että tulee vielä Reaganiakin pahempi jenkkipressa. Reaganhan oli kiltti ja harmiton naapurinsetä mielipuoli-Trumpiin verrattuna.

Ja nyt kysymykseesi: tuolloin Suomessa ei ollut vielä paljon maahanmuuttajia - Vietnamin venepakolaiset olivat ehkä ensimmäisiä. Ja vielä sitä aiemmin varmaankin mm. Chilen sotilasjunttaa paenneet. Olimme avoimia ihmisyydelle, ei meillä ollut mitään rajoituksia ihmisen hipiälle. Enemmänkin olimme uteliaita tutustumaan vieraisiin kulttuureihin, kun maailma oli vielä paljon suljetumpi kuin nyt. Ihmiset eivät matkustaneet samassa määrin, eikä etenkään ollut nettiä avartamassa maailmaa.

Kumma kun tämä pälättäjä ilmeisesti pitää itseään niin etevänä että ja silti noin naivia mutua kirjoittaa. 

 

Sota-ajankin ilmeisesti itse kokenut kun noin tietävästi puhuu. Oma äitini sentään oli Karjalan evakko, joten itsellä jotakin omaa kokemuspintaa. Ja karjalaisia inhottiin ja vihattiin sekä sodan aikana että jälkeenpäin. Se siitä "yhden pitämisestä". 

 

1980-luku ei myöskään ollut mikään utopia. Ay-liikkeet jyräsivät ja herraviha oli suunnaton. Toisaalta työttömiä ei lellitty sitäkään vähää kuin nykyään. "Kyllä tekevä töitä löytää!"  En käsitä mistä tuo on saanut jonkun muun käsityksen.

 

Vihattiin homoja ja m*stalaisia. Kouluissa kiusattiin häikäilemättä eivätkä opettajat edes ajatelleet puuttua siihen. Poikien piti mennä armeijaan, missä simputettiin sadistisesti ja moni saanut siitä elinikäiset traumat. Ellet mennyt niin sinut suurinpiirtein suljettiin yhteiskunnan ulkopuolelle.

"Kumma kun tämä pälättäjä ilmeisesti pitää itseään niin etevänä että ja silti noin naivia mutua kirjoittaa. "

Pälättäjä? Sinulle ilmeisesti kahta riviä pidempi kirjoitus on pälättämistä. Minä en pidä itseäni muita etevämpänä. Minä olen kirjoittanut vain siitä ajasta, mitä nuorena elin joskus kasarilla. Sinulle nuo asiat, piittaamattomuus ihmisen ihonväristä, rauhanmarssit ym. ovat naiiveja asioita? Minä olen tyytyväinen, että elin sellaisen ajan, jolloin rauhanaatetta ja solidaarisuutta ei pidetty naiiveina asiointa. Olen myös tyytyväinen, ettei minusta tullut kyynistä ja negatiivista aikuista. Onko sinusta kiusallista, jos nainen puhuu hiukan pidempään, jos naisella on sanottavaa?

 

"Sota-ajankin ilmeisesti itse kokenut kun noin tietävästi puhuu."

Kaikkea ei tarvitse itse kokea tietääkseen asiasta jotain. Voi lukea!  Meillä on - toistaiseksi vielä, ellette te persut sitäkin lakkauta - upea ilmainen kirjastolaitos. Olen lukenut yhteishengestä, millä Suomea jälleenrakennettiin.  Ainakin saksalaisten polttamassa Lapissa naapurukset auttoivat toinen toistaan, kun koteja rakennettiin poltettujen raunioiden tilalle. Olen kyllä kuullut ja lukenut, miten Karjalan evakkoihin suhtauduttiin paikoin myös ikävästi, se on varmasti ollut raskasta. Luulisi, että evakoiden jälkipolvi osaisi siksi suhtautua m-muuttajien asemaan vähän ymmärtäväisemmin.

 

"AY-liikkeet jyräsivät"

Sinulle se, että AY-liike on pitänyt työläisten puolta on jyräämistä? Tottakai se pomon näkövinkkelistä on sitä, kun työläinen on saanut oikeuden 8-tuntiseen työpäivään, 5-päiväiseen työviikkoon, palkallisiin vuosilomiin, lomakorvauksiin + sairauslomiin jne. Ilman AY-liikettä työläiset raataisivat edelleen ilman mitään työsuhde-etuja ja suojaa, 6-päiväistä työviikkoa tehden. Persuthan haluavatikin ajaa tuon kaiken AY-liikkeen saavutukset suomalaiselle alas. 

 

"työttömiä ei lellitty sitäkään vähää kuin nykyään. "Kyllä tekevä töitä löytää!"  En käsitä mistä tuo on saanut jonkun muun käsityksen."

Tämän päivän Suomessa työttömiä ei lellitä. Sen sijaan heitä mustamaalataan ja leimataan laiskoiksi "eläteiksi". Loukkaavaa ja epäinhimillistä. Etenkin persujen kielenkäyttöön myös täällä palstalla kuuluu vihapuhe. Purra ja Orpo ovat kiristäneet työttömien taloudellista tilannetta, että ei tosiaankaan voi puhua lellimisestä. Tuo fraasi, että työtä löytyy aina tekevälle, ei päde enää tänä päivänä. Meillä on Euroopan korkein työttömyys - oletko seurannut uutisia?

 

"Vihattiin homoja ja m*stalaisia. Kouluissa kiusattiin häikäilemättä eivätkä opettajat edes ajatelleet puuttua siihen. Poikien piti mennä armeijaan, missä simputettiin sadistisesti ja moni saanut siitä elinikäiset traumat. Ellet mennyt niin sinut suurinpiirtein suljettiin yhteiskunnan ulkopuolelle."

En kiellä, etteikö tuollaista vihaa olisi ollut myös kasarilla, mutta ainakaan minun piireissäni ei tuollaista ollut. Kuten jo tuli ilmi, olimme hyvin rauhaa rakastavia ja suvaitsevia tyyppejä. Olihan porukoissa homojakin, ja se oli ihan ok. Ikävää jos sulla on tuollaisia traumoja armeijan simputuksesta. Minusta tuollainen pitäisi tulla laajemmin tietoon, voisitko vaikka kirjoittaa noita inhottavia muistoja ylös - kenties jossain julkaista, jos ei muualla, niin täällä? Minä tyttönä vältyin armeijalta. Moni nuori mies meidän piireissä oli sivari tai aikoi sivariksi. Se oli jotenkin myös sellainen luonteva asia silloin. Koska rauhanaate oli pinnalla, se oli jopa toivottavaa. Ei ollut sellaista sodan uhkaakaan niin konkreettisena kuin nyt.

Jankuta sinä vain persuista. Persujankkaajahan se sieltä paljastui kun naamari riisuttiin.

Eikö persuilla ole muuta tekemistä kuin jankata 50 vuotta vanhoista asioista jotka eivät edes liity otsikkoon millään tavalla. Raskasta sakkia kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vicious kuoli 4kk Nancyn jälkeen. Ei siis koskaan taidettu saada juttua tutkittua sekö Nancyn puukotti vai joku muu. Ihmetyttää että kuolema lopetti koko jutun tutkinnan vaikka yksi epäilys oli että joku muu olisi Nancyn puukottanut. Ilmeisesti sitten todisteet Sidiä vastaan olivat niin vahvat.

Sid ei muistanut mitään kun oli niin heroiinitokkurassa. Ehkä tappoi, ehkä ei. Todennäköisesti kuitenkin tappoi. Sid itse tuli raiskatuksi mustien jengiläisten toimesta Rikers island-vankilassa tutkintavankina. Hän pääsi vastaamaan vapaalle, mutta tööttäsi överit koska pelkäsi että joutuu takaisin sinne pitkäksi aikaa.

Mikä yllätys että apinalauma ollut taas heilumassa munineen.

Se, mikä on erilaista tänä päivänä verrattuna omaan punk-nuoruuteni aikaan, on silmiin pistävä rasismi, mitä ei tuolloin ollut. Ainakaan punk-piireissä. Punkiin kuului suvaitsevaisuus. Jengi sai olla mitä oli ja taustaltaan mitä vain, tärkeintä oli mitä oli korvien välissä, ei väri naamalla. No, olihan tuolloin skinit, jotka olivat nasseja, mutta he olivat suht pieni ja säälittävä porukka. Tämän päivän suomalainen suvaitsemattomuus ja rasismi olisi tuolloin ollut täysin tuomittavaa punk-piireissä. Ja eiköhän se ole tämänkin päivän punkkareiden keskuudessa asia, mistä ei tykätä.

Ja Nancy Spungen ei kiinnostanut minua aikoinaan. Minusta hän ei ollut mitenkään punk - ei punk tarkoita totaalista rappiolla oloa.

No montako esimerkiksi tummaihoista kuului tähän teidän hilpeään punk-kerhoon? 

Tuo tuollainen on sinusta jotenkin oleellista? Hilpeä punk-kerho - no oltiinhan me hilpeitäkin. Ja kun nyt miettii, niin vaikka olimme huolissamme maailmanrauhasta, Reaganista, Thatcherista jne. niin ei ilmapiiri Suomessa ollut näin raskas kuin nyt. Vaikka mm. nuorisotyöttömyys oli tapetilla, niin niin ei henki ollut kuitenkaan täysin näköalaton ja toivoton, kuten nyt. Eikä ollut etenkään sellaista työttömien ja köyhien halveksuntaa, vihaa ja leimaamista, mitä tänä päivänä on. Ja sanonpa ääneen, että tänä päivänä tuntuu, että persut ovat vieneet Suomen jonnekin merkilliseen synkkyyteen, mitä ei välttämättä ollut edes sota-aikana. Sota-aikanakin suomalaiset pitivät yhtä ja jälleenrakensivat maata. Tämän päivä vihamielisyys ja ihmisten jaottelu puuttui. Siksi tulee välillä ikävä jonnekin kasarille. Tuntuu, että olemme menneet kansana ja koko ihmiskuntana taakse päin kehityksessä. 1980-luvulla oli vielä jonkinlaista kehitysuskoa ilmassa, vaikka oli vaikeaakin, niin kaikki uskoi, että tulevaisuus on parempi. Ja tosiaan, emmepä arvanneet, että tulee vielä Reaganiakin pahempi jenkkipressa. Reaganhan oli kiltti ja harmiton naapurinsetä mielipuoli-Trumpiin verrattuna.

Ja nyt kysymykseesi: tuolloin Suomessa ei ollut vielä paljon maahanmuuttajia - Vietnamin venepakolaiset olivat ehkä ensimmäisiä. Ja vielä sitä aiemmin varmaankin mm. Chilen sotilasjunttaa paenneet. Olimme avoimia ihmisyydelle, ei meillä ollut mitään rajoituksia ihmisen hipiälle. Enemmänkin olimme uteliaita tutustumaan vieraisiin kulttuureihin, kun maailma oli vielä paljon suljetumpi kuin nyt. Ihmiset eivät matkustaneet samassa määrin, eikä etenkään ollut nettiä avartamassa maailmaa.

Kumma kun tämä pälättäjä ilmeisesti pitää itseään niin etevänä että ja silti noin naivia mutua kirjoittaa. 

 

Sota-ajankin ilmeisesti itse kokenut kun noin tietävästi puhuu. Oma äitini sentään oli Karjalan evakko, joten itsellä jotakin omaa kokemuspintaa. Ja karjalaisia inhottiin ja vihattiin sekä sodan aikana että jälkeenpäin. Se siitä "yhden pitämisestä". 

 

1980-luku ei myöskään ollut mikään utopia. Ay-liikkeet jyräsivät ja herraviha oli suunnaton. Toisaalta työttömiä ei lellitty sitäkään vähää kuin nykyään. "Kyllä tekevä töitä löytää!"  En käsitä mistä tuo on saanut jonkun muun käsityksen.

 

Vihattiin homoja ja m*stalaisia. Kouluissa kiusattiin häikäilemättä eivätkä opettajat edes ajatelleet puuttua siihen. Poikien piti mennä armeijaan, missä simputettiin sadistisesti ja moni saanut siitä elinikäiset traumat. Ellet mennyt niin sinut suurinpiirtein suljettiin yhteiskunnan ulkopuolelle.

"Kumma kun tämä pälättäjä ilmeisesti pitää itseään niin etevänä että ja silti noin naivia mutua kirjoittaa. "

Pälättäjä? Sinulle ilmeisesti kahta riviä pidempi kirjoitus on pälättämistä. Minä en pidä itseäni muita etevämpänä. Minä olen kirjoittanut vain siitä ajasta, mitä nuorena elin joskus kasarilla. Sinulle nuo asiat, piittaamattomuus ihmisen ihonväristä, rauhanmarssit ym. ovat naiiveja asioita? Minä olen tyytyväinen, että elin sellaisen ajan, jolloin rauhanaatetta ja solidaarisuutta ei pidetty naiiveina asiointa. Olen myös tyytyväinen, ettei minusta tullut kyynistä ja negatiivista aikuista. Onko sinusta kiusallista, jos nainen puhuu hiukan pidempään, jos naisella on sanottavaa?

 

"Sota-ajankin ilmeisesti itse kokenut kun noin tietävästi puhuu."

Kaikkea ei tarvitse itse kokea tietääkseen asiasta jotain. Voi lukea!  Meillä on - toistaiseksi vielä, ellette te persut sitäkin lakkauta - upea ilmainen kirjastolaitos. Olen lukenut yhteishengestä, millä Suomea jälleenrakennettiin.  Ainakin saksalaisten polttamassa Lapissa naapurukset auttoivat toinen toistaan, kun koteja rakennettiin poltettujen raunioiden tilalle. Olen kyllä kuullut ja lukenut, miten Karjalan evakkoihin suhtauduttiin paikoin myös ikävästi, se on varmasti ollut raskasta. Luulisi, että evakoiden jälkipolvi osaisi siksi suhtautua m-muuttajien asemaan vähän ymmärtäväisemmin.

 

"AY-liikkeet jyräsivät"

Sinulle se, että AY-liike on pitänyt työläisten puolta on jyräämistä? Tottakai se pomon näkövinkkelistä on sitä, kun työläinen on saanut oikeuden 8-tuntiseen työpäivään, 5-päiväiseen työviikkoon, palkallisiin vuosilomiin, lomakorvauksiin + sairauslomiin jne. Ilman AY-liikettä työläiset raataisivat edelleen ilman mitään työsuhde-etuja ja suojaa, 6-päiväistä työviikkoa tehden. Persuthan haluavatikin ajaa tuon kaiken AY-liikkeen saavutukset suomalaiselle alas. 

 

"työttömiä ei lellitty sitäkään vähää kuin nykyään. "Kyllä tekevä töitä löytää!"  En käsitä mistä tuo on saanut jonkun muun käsityksen."

Tämän päivän Suomessa työttömiä ei lellitä. Sen sijaan heitä mustamaalataan ja leimataan laiskoiksi "eläteiksi". Loukkaavaa ja epäinhimillistä. Etenkin persujen kielenkäyttöön myös täällä palstalla kuuluu vihapuhe. Purra ja Orpo ovat kiristäneet työttömien taloudellista tilannetta, että ei tosiaankaan voi puhua lellimisestä. Tuo fraasi, että työtä löytyy aina tekevälle, ei päde enää tänä päivänä. Meillä on Euroopan korkein työttömyys - oletko seurannut uutisia?

 

"Vihattiin homoja ja m*stalaisia. Kouluissa kiusattiin häikäilemättä eivätkä opettajat edes ajatelleet puuttua siihen. Poikien piti mennä armeijaan, missä simputettiin sadistisesti ja moni saanut siitä elinikäiset traumat. Ellet mennyt niin sinut suurinpiirtein suljettiin yhteiskunnan ulkopuolelle."

En kiellä, etteikö tuollaista vihaa olisi ollut myös kasarilla, mutta ainakaan minun piireissäni ei tuollaista ollut. Kuten jo tuli ilmi, olimme hyvin rauhaa rakastavia ja suvaitsevia tyyppejä. Olihan porukoissa homojakin, ja se oli ihan ok. Ikävää jos sulla on tuollaisia traumoja armeijan simputuksesta. Minusta tuollainen pitäisi tulla laajemmin tietoon, voisitko vaikka kirjoittaa noita inhottavia muistoja ylös - kenties jossain julkaista, jos ei muualla, niin täällä? Minä tyttönä vältyin armeijalta. Moni nuori mies meidän piireissä oli sivari tai aikoi sivariksi. Se oli jotenkin myös sellainen luonteva asia silloin. Koska rauhanaate oli pinnalla, se oli jopa toivottavaa. Ei ollut sellaista sodan uhkaakaan niin konkreettisena kuin nyt.

Se teidän pikku punk kerhonne kuulostaa enemmän ja enemmän joltain vassariteinien hippiseuralta. Puhutaan kivoja rauhanaatteesta ja kokkaillaan soijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vicious kuoli 4kk Nancyn jälkeen. Ei siis koskaan taidettu saada juttua tutkittua sekö Nancyn puukotti vai joku muu. Ihmetyttää että kuolema lopetti koko jutun tutkinnan vaikka yksi epäilys oli että joku muu olisi Nancyn puukottanut. Ilmeisesti sitten todisteet Sidiä vastaan olivat niin vahvat.

Sid ei muistanut mitään kun oli niin heroiinitokkurassa. Ehkä tappoi, ehkä ei. Todennäköisesti kuitenkin tappoi. Sid itse tuli raiskatuksi mustien jengiläisten toimesta Rikers island-vankilassa tutkintavankina. Hän pääsi vastaamaan vapaalle, mutta tööttäsi överit koska pelkäsi että joutuu takaisin sinne pitkäksi aikaa.

Mikä yllätys että apinalauma ollut taas heilumassa munineen.

Se, mikä on erilaista tänä päivänä verrattuna omaan punk-nuoruuteni aikaan, on silmiin pistävä rasismi, mitä ei tuolloin ollut. Ainakaan punk-piireissä. Punkiin kuului suvaitsevaisuus. Jengi sai olla mitä oli ja taustaltaan mitä vain, tärkeintä oli mitä oli korvien välissä, ei väri naamalla. No, olihan tuolloin skinit, jotka olivat nasseja, mutta he olivat suht pieni ja säälittävä porukka. Tämän päivän suomalainen suvaitsemattomuus ja rasismi olisi tuolloin ollut täysin tuomittavaa punk-piireissä. Ja eiköhän se ole tämänkin päivän punkkareiden keskuudessa asia, mistä ei tykätä.

Ja Nancy Spungen ei kiinnostanut minua aikoinaan. Minusta hän ei ollut mitenkään punk - ei punk tarkoita totaalista rappiolla oloa.

No montako esimerkiksi tummaihoista kuului tähän teidän hilpeään punk-kerhoon? 

Tuo tuollainen on sinusta jotenkin oleellista? Hilpeä punk-kerho - no oltiinhan me hilpeitäkin. Ja kun nyt miettii, niin vaikka olimme huolissamme maailmanrauhasta, Reaganista, Thatcherista jne. niin ei ilmapiiri Suomessa ollut näin raskas kuin nyt. Vaikka mm. nuorisotyöttömyys oli tapetilla, niin niin ei henki ollut kuitenkaan täysin näköalaton ja toivoton, kuten nyt. Eikä ollut etenkään sellaista työttömien ja köyhien halveksuntaa, vihaa ja leimaamista, mitä tänä päivänä on. Ja sanonpa ääneen, että tänä päivänä tuntuu, että persut ovat vieneet Suomen jonnekin merkilliseen synkkyyteen, mitä ei välttämättä ollut edes sota-aikana. Sota-aikanakin suomalaiset pitivät yhtä ja jälleenrakensivat maata. Tämän päivä vihamielisyys ja ihmisten jaottelu puuttui. Siksi tulee välillä ikävä jonnekin kasarille. Tuntuu, että olemme menneet kansana ja koko ihmiskuntana taakse päin kehityksessä. 1980-luvulla oli vielä jonkinlaista kehitysuskoa ilmassa, vaikka oli vaikeaakin, niin kaikki uskoi, että tulevaisuus on parempi. Ja tosiaan, emmepä arvanneet, että tulee vielä Reaganiakin pahempi jenkkipressa. Reaganhan oli kiltti ja harmiton naapurinsetä mielipuoli-Trumpiin verrattuna.

Ja nyt kysymykseesi: tuolloin Suomessa ei ollut vielä paljon maahanmuuttajia - Vietnamin venepakolaiset olivat ehkä ensimmäisiä. Ja vielä sitä aiemmin varmaankin mm. Chilen sotilasjunttaa paenneet. Olimme avoimia ihmisyydelle, ei meillä ollut mitään rajoituksia ihmisen hipiälle. Enemmänkin olimme uteliaita tutustumaan vieraisiin kulttuureihin, kun maailma oli vielä paljon suljetumpi kuin nyt. Ihmiset eivät matkustaneet samassa määrin, eikä etenkään ollut nettiä avartamassa maailmaa.

Kumma kun tämä pälättäjä ilmeisesti pitää itseään niin etevänä että ja silti noin naivia mutua kirjoittaa. 

 

Sota-ajankin ilmeisesti itse kokenut kun noin tietävästi puhuu. Oma äitini sentään oli Karjalan evakko, joten itsellä jotakin omaa kokemuspintaa. Ja karjalaisia inhottiin ja vihattiin sekä sodan aikana että jälkeenpäin. Se siitä "yhden pitämisestä". 

 

1980-luku ei myöskään ollut mikään utopia. Ay-liikkeet jyräsivät ja herraviha oli suunnaton. Toisaalta työttömiä ei lellitty sitäkään vähää kuin nykyään. "Kyllä tekevä töitä löytää!"  En käsitä mistä tuo on saanut jonkun muun käsityksen.

 

Vihattiin homoja ja m*stalaisia. Kouluissa kiusattiin häikäilemättä eivätkä opettajat edes ajatelleet puuttua siihen. Poikien piti mennä armeijaan, missä simputettiin sadistisesti ja moni saanut siitä elinikäiset traumat. Ellet mennyt niin sinut suurinpiirtein suljettiin yhteiskunnan ulkopuolelle.

"Kumma kun tämä pälättäjä ilmeisesti pitää itseään niin etevänä että ja silti noin naivia mutua kirjoittaa. "

Pälättäjä? Sinulle ilmeisesti kahta riviä pidempi kirjoitus on pälättämistä. Minä en pidä itseäni muita etevämpänä. Minä olen kirjoittanut vain siitä ajasta, mitä nuorena elin joskus kasarilla. Sinulle nuo asiat, piittaamattomuus ihmisen ihonväristä, rauhanmarssit ym. ovat naiiveja asioita? Minä olen tyytyväinen, että elin sellaisen ajan, jolloin rauhanaatetta ja solidaarisuutta ei pidetty naiiveina asiointa. Olen myös tyytyväinen, ettei minusta tullut kyynistä ja negatiivista aikuista. Onko sinusta kiusallista, jos nainen puhuu hiukan pidempään, jos naisella on sanottavaa?

 

"Sota-ajankin ilmeisesti itse kokenut kun noin tietävästi puhuu."

Kaikkea ei tarvitse itse kokea tietääkseen asiasta jotain. Voi lukea!  Meillä on - toistaiseksi vielä, ellette te persut sitäkin lakkauta - upea ilmainen kirjastolaitos. Olen lukenut yhteishengestä, millä Suomea jälleenrakennettiin.  Ainakin saksalaisten polttamassa Lapissa naapurukset auttoivat toinen toistaan, kun koteja rakennettiin poltettujen raunioiden tilalle. Olen kyllä kuullut ja lukenut, miten Karjalan evakkoihin suhtauduttiin paikoin myös ikävästi, se on varmasti ollut raskasta. Luulisi, että evakoiden jälkipolvi osaisi siksi suhtautua m-muuttajien asemaan vähän ymmärtäväisemmin.

 

"AY-liikkeet jyräsivät"

Sinulle se, että AY-liike on pitänyt työläisten puolta on jyräämistä? Tottakai se pomon näkövinkkelistä on sitä, kun työläinen on saanut oikeuden 8-tuntiseen työpäivään, 5-päiväiseen työviikkoon, palkallisiin vuosilomiin, lomakorvauksiin + sairauslomiin jne. Ilman AY-liikettä työläiset raataisivat edelleen ilman mitään työsuhde-etuja ja suojaa, 6-päiväistä työviikkoa tehden. Persuthan haluavatikin ajaa tuon kaiken AY-liikkeen saavutukset suomalaiselle alas. 

 

"työttömiä ei lellitty sitäkään vähää kuin nykyään. "Kyllä tekevä töitä löytää!"  En käsitä mistä tuo on saanut jonkun muun käsityksen."

Tämän päivän Suomessa työttömiä ei lellitä. Sen sijaan heitä mustamaalataan ja leimataan laiskoiksi "eläteiksi". Loukkaavaa ja epäinhimillistä. Etenkin persujen kielenkäyttöön myös täällä palstalla kuuluu vihapuhe. Purra ja Orpo ovat kiristäneet työttömien taloudellista tilannetta, että ei tosiaankaan voi puhua lellimisestä. Tuo fraasi, että työtä löytyy aina tekevälle, ei päde enää tänä päivänä. Meillä on Euroopan korkein työttömyys - oletko seurannut uutisia?

 

"Vihattiin homoja ja m*stalaisia. Kouluissa kiusattiin häikäilemättä eivätkä opettajat edes ajatelleet puuttua siihen. Poikien piti mennä armeijaan, missä simputettiin sadistisesti ja moni saanut siitä elinikäiset traumat. Ellet mennyt niin sinut suurinpiirtein suljettiin yhteiskunnan ulkopuolelle."

En kiellä, etteikö tuollaista vihaa olisi ollut myös kasarilla, mutta ainakaan minun piireissäni ei tuollaista ollut. Kuten jo tuli ilmi, olimme hyvin rauhaa rakastavia ja suvaitsevia tyyppejä. Olihan porukoissa homojakin, ja se oli ihan ok. Ikävää jos sulla on tuollaisia traumoja armeijan simputuksesta. Minusta tuollainen pitäisi tulla laajemmin tietoon, voisitko vaikka kirjoittaa noita inhottavia muistoja ylös - kenties jossain julkaista, jos ei muualla, niin täällä? Minä tyttönä vältyin armeijalta. Moni nuori mies meidän piireissä oli sivari tai aikoi sivariksi. Se oli jotenkin myös sellainen luonteva asia silloin. Koska rauhanaate oli pinnalla, se oli jopa toivottavaa. Ei ollut sellaista sodan uhkaakaan niin konkreettisena kuin nyt.

Se teidän pikku punk kerhonne kuulostaa enemmän ja enemmän joltain vassariteinien hippiseuralta. Puhutaan kivoja rauhanaatteesta ja kokkaillaan soijaa.

Jaksuhali.