Paljonko vanhemmat tuette kotoa poismuuttaneita lapsianne

Olen pienituloinen. Maksan opiskelevan lapsen puhelinlaskun ja annan syntymäpäivä- ja joululahjaksi tavaran sijasta rahaa tai lahjakortin. Annan ruokaa mukaan kun tulee käymään. Tarvittaessa annan esim. lääkkeisiin rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat. 

Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.

Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen. 

Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella. 

Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.

Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.

Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut. 

Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.

Miten se on itsenäisyydestä pois että joku pesee esim. ne lakanat? Onko miehet jotka eivät osallistu kotitöihin mielestäsi itsenäisiä?

Ja kyllä se vanhempien apu aikanaan loppuu jokatapauksessa.

Jos mies ei osallistu kotitöihin tai kykene ruuan laittoon, niin kyllä, osa itsenäistymisprosessista on jäänyt pahasti kesken. Ja tästä voi syyttää ainoastaan vanhempia, kun eivät ole lapselleen näitä taitoja opettaneet vuosien varrella ikätasoisesti. Eivät ihmiset näitä taitoja yhtäkkiä tyhjästä opi aikuisena, kun täytyisi muuttaa omilleen. Siinä kohtaa pitäisi eväät itsenäistä elämää varten olla jo valmiina.

Minä en näe tuota itsenäistymiseen liittyvänä.asiana. He vain ovat mukavuudenhaluaisia kun joku toinen tekee asian heidän puolesta.

Mitä tulee nykynuoriin joita omasta perheestäkin löytyy pari "omaa" ja pari heidän kumppaniaan (plus heidän ystävänsä) niin sanoisin että nuoret on jopa itsenäisempiä kuin oma sukupolveni jolle vanhemmat yritti opettaa miten mikäkin asia tulee tehdä. Joskus he kysyy neuvo, aika usein opettelee ihan itse joko kysymällä kavereilta, etsimällä tietoa vaikka sitten netistä. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa peseekö joku heidän pyykkinsä tai maksanko minä joskus heidän vuokransa. Mukavuudenhalusempia he ehkä ovat kuin oma sukupolveni, mutta niin varmasti olimme me heidän vanhempansa mukavuudenhaluisempia kuin edeltävä sukupolvi.

Kukin tavallaan. Mutta mistä lähtien tällainen mukavuudenhalu on ollut toivottava piirre? Ei vanhempien kuulu siihen ainakaan aktiivisesti kannustaa. Elämän ja arjen kuuluu olla myös epämukavaa. Viimeistään siinä kohtaa kun omia lapsia hankkii, totuus lävähtää kylmänä rättinä naamalle, jos vanhemmat ovat aiemmin aina silottaneet tietä.

Vaikeuksia on monenlaisia jos suurimmat vaikeutesi on olleet lakanapyykki ja vuokranmaksu niin ymmärrän että pidät niissä tukemista elämän tasoittmisena.

Tässä tuskin on tarvetta mennä henkilökohtaisuuksiin. Mielestäni vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapsilleen, kun hyysäävät liikaa. Tiedän lähipiiristä 30 vuotta lähestyvän naisen, joka on korkeasti koulutettu, mutta tarvitsee silti vanhempiensa apua soittaakseen huoltomiehen käymään kotonaan. Vai onko tämä ihan normaalia joissain piireissä?

Kyllä ruokakassi auttaa jos rahat on loppu. Eihän se masennusta paranna mutta auttaa arkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat. 

Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.

Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen. 

Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella. 

Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.

Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.

Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut. 

Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.

Miten se on itsenäisyydestä pois että joku pesee esim. ne lakanat? Onko miehet jotka eivät osallistu kotitöihin mielestäsi itsenäisiä?

Ja kyllä se vanhempien apu aikanaan loppuu jokatapauksessa.

Jos mies ei osallistu kotitöihin tai kykene ruuan laittoon, niin kyllä, osa itsenäistymisprosessista on jäänyt pahasti kesken. Ja tästä voi syyttää ainoastaan vanhempia, kun eivät ole lapselleen näitä taitoja opettaneet vuosien varrella ikätasoisesti. Eivät ihmiset näitä taitoja yhtäkkiä tyhjästä opi aikuisena, kun täytyisi muuttaa omilleen. Siinä kohtaa pitäisi eväät itsenäistä elämää varten olla jo valmiina.

Minä en näe tuota itsenäistymiseen liittyvänä.asiana. He vain ovat mukavuudenhaluaisia kun joku toinen tekee asian heidän puolesta.

Mitä tulee nykynuoriin joita omasta perheestäkin löytyy pari "omaa" ja pari heidän kumppaniaan (plus heidän ystävänsä) niin sanoisin että nuoret on jopa itsenäisempiä kuin oma sukupolveni jolle vanhemmat yritti opettaa miten mikäkin asia tulee tehdä. Joskus he kysyy neuvo, aika usein opettelee ihan itse joko kysymällä kavereilta, etsimällä tietoa vaikka sitten netistä. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa peseekö joku heidän pyykkinsä tai maksanko minä joskus heidän vuokransa. Mukavuudenhalusempia he ehkä ovat kuin oma sukupolveni, mutta niin varmasti olimme me heidän vanhempansa mukavuudenhaluisempia kuin edeltävä sukupolvi.

Kukin tavallaan. Mutta mistä lähtien tällainen mukavuudenhalu on ollut toivottava piirre? Ei vanhempien kuulu siihen ainakaan aktiivisesti kannustaa. Elämän ja arjen kuuluu olla myös epämukavaa. Viimeistään siinä kohtaa kun omia lapsia hankkii, totuus lävähtää kylmänä rättinä naamalle, jos vanhemmat ovat aiemmin aina silottaneet tietä.

Vaikeuksia on monenlaisia jos suurimmat vaikeutesi on olleet lakanapyykki ja vuokranmaksu niin ymmärrän että pidät niissä tukemista elämän tasoittmisena.

Tässä tuskin on tarvetta mennä henkilökohtaisuuksiin. Mielestäni vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapsilleen, kun hyysäävät liikaa. Tiedän lähipiiristä 30 vuotta lähestyvän naisen, joka on korkeasti koulutettu, mutta tarvitsee silti vanhempiensa apua soittaakseen huoltomiehen käymään kotonaan. Vai onko tämä ihan normaalia joissain piireissä?

Tiedän lähes kolmekymppisiä ikiopiskelijoita, jotka eivät koskaan ole tehneet itsenäisesti ruokaostoksia eivätkä siksi tiedä mitä ruoka, vessapaperi, pesuaineet yms. maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Kotiin saa aina tulla ja olla niin kauan kuin  tahtoo. Maksan puhelinlaskun, vuokrankin välillä ja auton vakuutuksen. ( Auto ostettu kun täytti 18v) 

Minun vanhempani aikoinaan maksoivat samoja juttuja minulle, tietysti teen samoin  lapsilleni. 

Köyhät alapeukuttaa.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat. 

Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.

Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen. 

Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella. 

Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.

Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.

Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut. 

Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.

Miten se on itsenäisyydestä pois että joku pesee esim. ne lakanat? Onko miehet jotka eivät osallistu kotitöihin mielestäsi itsenäisiä?

Ja kyllä se vanhempien apu aikanaan loppuu jokatapauksessa.

Jos mies ei osallistu kotitöihin tai kykene ruuan laittoon, niin kyllä, osa itsenäistymisprosessista on jäänyt pahasti kesken. Ja tästä voi syyttää ainoastaan vanhempia, kun eivät ole lapselleen näitä taitoja opettaneet vuosien varrella ikätasoisesti. Eivät ihmiset näitä taitoja yhtäkkiä tyhjästä opi aikuisena, kun täytyisi muuttaa omilleen. Siinä kohtaa pitäisi eväät itsenäistä elämää varten olla jo valmiina.

Minä en näe tuota itsenäistymiseen liittyvänä.asiana. He vain ovat mukavuudenhaluaisia kun joku toinen tekee asian heidän puolesta.

Mitä tulee nykynuoriin joita omasta perheestäkin löytyy pari "omaa" ja pari heidän kumppaniaan (plus heidän ystävänsä) niin sanoisin että nuoret on jopa itsenäisempiä kuin oma sukupolveni jolle vanhemmat yritti opettaa miten mikäkin asia tulee tehdä. Joskus he kysyy neuvo, aika usein opettelee ihan itse joko kysymällä kavereilta, etsimällä tietoa vaikka sitten netistä. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa peseekö joku heidän pyykkinsä tai maksanko minä joskus heidän vuokransa. Mukavuudenhalusempia he ehkä ovat kuin oma sukupolveni, mutta niin varmasti olimme me heidän vanhempansa mukavuudenhaluisempia kuin edeltävä sukupolvi.

Kukin tavallaan. Mutta mistä lähtien tällainen mukavuudenhalu on ollut toivottava piirre? Ei vanhempien kuulu siihen ainakaan aktiivisesti kannustaa. Elämän ja arjen kuuluu olla myös epämukavaa. Viimeistään siinä kohtaa kun omia lapsia hankkii, totuus lävähtää kylmänä rättinä naamalle, jos vanhemmat ovat aiemmin aina silottaneet tietä.

Vaikeuksia on monenlaisia jos suurimmat vaikeutesi on olleet lakanapyykki ja vuokranmaksu niin ymmärrän että pidät niissä tukemista elämän tasoittmisena.

No jos teidän lapsi on jotenkin psyykkisesti sairas tms. niin silloin toki ymmärrän. Tässä varmaan puhuttiin kuitenkin ihan tavallisista nuorista.

Jos liikaa on aina tehty puolesta, lapsi ei koskaan opi luottamaan itseensä. Lapsi voi saada onnistumisen kokemuksia siitä, että hoitaa asiansa itse, ja liikaa auttavat vanhemmat voivat invalidisoida lapsensa vaikka tarkoittavat hyvää. 
Toki jos lapsi on oikeasti sairas tms, niin siinä tapauksessa ymmärrän auttamisen.

Parasta auttamista on se, että lapsi oppii auttamaan itseään. Vanhemmat voi opastaa esim. työpaikan löytämisessä. Sellaisesta avusta on oikeasti hyötyä. Joku lakanoiden peseminen on aika turhaa, koska siihen lapsi pystyy toki itsekin.

No itseasiassa juuri se itsenäinen asioiden hoitaminen on sitä itsenäisyyttä.

Meillä on avustettu lapsia paljon taloudellisesti (maksettu asumislisän ja vuokran erotus, käyty säännöllisesti yhdessä kaupassa, maksettu kalliimmat ostokset jne), mutta nuoret ovat aina itse hankkineet kesätyöpaikkansa, ilman meidän vanhempien apua ja suhteita (vaikka niitäkin olisi). Mielestäni se on juuri sitä kasvattavaa omatoimisuutta, joka vahvistaa itsetuntoa ja pärjäämistä: "olen itse hankkinut tämän työn, omilla avuilla ja sain sen siksi, että olin hyvä". 

Lakanapyykki tai ruokakassi on aika pikkujuttu tuon rinnalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat. 

Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.

Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen. 

Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella. 

Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.

Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.

Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut. 

Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.

Miten se on itsenäisyydestä pois että joku pesee esim. ne lakanat? Onko miehet jotka eivät osallistu kotitöihin mielestäsi itsenäisiä?

Ja kyllä se vanhempien apu aikanaan loppuu jokatapauksessa.

Jos mies ei osallistu kotitöihin tai kykene ruuan laittoon, niin kyllä, osa itsenäistymisprosessista on jäänyt pahasti kesken. Ja tästä voi syyttää ainoastaan vanhempia, kun eivät ole lapselleen näitä taitoja opettaneet vuosien varrella ikätasoisesti. Eivät ihmiset näitä taitoja yhtäkkiä tyhjästä opi aikuisena, kun täytyisi muuttaa omilleen. Siinä kohtaa pitäisi eväät itsenäistä elämää varten olla jo valmiina.

Minä en näe tuota itsenäistymiseen liittyvänä.asiana. He vain ovat mukavuudenhaluaisia kun joku toinen tekee asian heidän puolesta.

Mitä tulee nykynuoriin joita omasta perheestäkin löytyy pari "omaa" ja pari heidän kumppaniaan (plus heidän ystävänsä) niin sanoisin että nuoret on jopa itsenäisempiä kuin oma sukupolveni jolle vanhemmat yritti opettaa miten mikäkin asia tulee tehdä. Joskus he kysyy neuvo, aika usein opettelee ihan itse joko kysymällä kavereilta, etsimällä tietoa vaikka sitten netistä. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa peseekö joku heidän pyykkinsä tai maksanko minä joskus heidän vuokransa. Mukavuudenhalusempia he ehkä ovat kuin oma sukupolveni, mutta niin varmasti olimme me heidän vanhempansa mukavuudenhaluisempia kuin edeltävä sukupolvi.

Kukin tavallaan. Mutta mistä lähtien tällainen mukavuudenhalu on ollut toivottava piirre? Ei vanhempien kuulu siihen ainakaan aktiivisesti kannustaa. Elämän ja arjen kuuluu olla myös epämukavaa. Viimeistään siinä kohtaa kun omia lapsia hankkii, totuus lävähtää kylmänä rättinä naamalle, jos vanhemmat ovat aiemmin aina silottaneet tietä.

Vaikeuksia on monenlaisia jos suurimmat vaikeutesi on olleet lakanapyykki ja vuokranmaksu niin ymmärrän että pidät niissä tukemista elämän tasoittmisena.

Tässä tuskin on tarvetta mennä henkilökohtaisuuksiin. Mielestäni vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapsilleen, kun hyysäävät liikaa. Tiedän lähipiiristä 30 vuotta lähestyvän naisen, joka on korkeasti koulutettu, mutta tarvitsee silti vanhempiensa apua soittaakseen huoltomiehen käymään kotonaan. Vai onko tämä ihan normaalia joissain piireissä?

Kyllä tällaisia nuoria on valitettavasti paljon. Nämä on juuri niitä perheitä, joissa on tarkoitettu hyvää ja autettu ihan väärissä asioissa. Ei ole autettu siinä, että nuori oppisi luottamaan itseensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat. 

Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.

Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen. 

Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella. 

Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.

Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.

Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut. 

Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.

Miten se on itsenäisyydestä pois että joku pesee esim. ne lakanat? Onko miehet jotka eivät osallistu kotitöihin mielestäsi itsenäisiä?

Ja kyllä se vanhempien apu aikanaan loppuu jokatapauksessa.

Jos mies ei osallistu kotitöihin tai kykene ruuan laittoon, niin kyllä, osa itsenäistymisprosessista on jäänyt pahasti kesken. Ja tästä voi syyttää ainoastaan vanhempia, kun eivät ole lapselleen näitä taitoja opettaneet vuosien varrella ikätasoisesti. Eivät ihmiset näitä taitoja yhtäkkiä tyhjästä opi aikuisena, kun täytyisi muuttaa omilleen. Siinä kohtaa pitäisi eväät itsenäistä elämää varten olla jo valmiina.

Minä en näe tuota itsenäistymiseen liittyvänä.asiana. He vain ovat mukavuudenhaluaisia kun joku toinen tekee asian heidän puolesta.

Mitä tulee nykynuoriin joita omasta perheestäkin löytyy pari "omaa" ja pari heidän kumppaniaan (plus heidän ystävänsä) niin sanoisin että nuoret on jopa itsenäisempiä kuin oma sukupolveni jolle vanhemmat yritti opettaa miten mikäkin asia tulee tehdä. Joskus he kysyy neuvo, aika usein opettelee ihan itse joko kysymällä kavereilta, etsimällä tietoa vaikka sitten netistä. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa peseekö joku heidän pyykkinsä tai maksanko minä joskus heidän vuokransa. Mukavuudenhalusempia he ehkä ovat kuin oma sukupolveni, mutta niin varmasti olimme me heidän vanhempansa mukavuudenhaluisempia kuin edeltävä sukupolvi.

Kukin tavallaan. Mutta mistä lähtien tällainen mukavuudenhalu on ollut toivottava piirre? Ei vanhempien kuulu siihen ainakaan aktiivisesti kannustaa. Elämän ja arjen kuuluu olla myös epämukavaa. Viimeistään siinä kohtaa kun omia lapsia hankkii, totuus lävähtää kylmänä rättinä naamalle, jos vanhemmat ovat aiemmin aina silottaneet tietä.

Vaikeuksia on monenlaisia jos suurimmat vaikeutesi on olleet lakanapyykki ja vuokranmaksu niin ymmärrän että pidät niissä tukemista elämän tasoittmisena.

Tässä tuskin on tarvetta mennä henkilökohtaisuuksiin. Mielestäni vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapsilleen, kun hyysäävät liikaa. Tiedän lähipiiristä 30 vuotta lähestyvän naisen, joka on korkeasti koulutettu, mutta tarvitsee silti vanhempiensa apua soittaakseen huoltomiehen käymään kotonaan. Vai onko tämä ihan normaalia joissain piireissä?

Tiedän lähes kolmekymppisiä ikiopiskelijoita, jotka eivät koskaan ole tehneet itsenäisesti ruokaostoksia eivätkä siksi tiedä mitä ruoka, vessapaperi, pesuaineet yms. maksaa.

Mä olen käynyt itsenäisesti kaupassa jo parikymmentä vuotta enkä kyllä osaa sanoa paljonko vessapaperi maksaa. Vajaa euron per rulla? Sitä ostetaan kun tarvitaan eikä pähkäillä hintaa.

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat. 

Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.

Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen. 

Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella. 

Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.

Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.

Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut. 

Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.

Miten se on itsenäisyydestä pois että joku pesee esim. ne lakanat? Onko miehet jotka eivät osallistu kotitöihin mielestäsi itsenäisiä?

Ja kyllä se vanhempien apu aikanaan loppuu jokatapauksessa.

Jos mies ei osallistu kotitöihin tai kykene ruuan laittoon, niin kyllä, osa itsenäistymisprosessista on jäänyt pahasti kesken. Ja tästä voi syyttää ainoastaan vanhempia, kun eivät ole lapselleen näitä taitoja opettaneet vuosien varrella ikätasoisesti. Eivät ihmiset näitä taitoja yhtäkkiä tyhjästä opi aikuisena, kun täytyisi muuttaa omilleen. Siinä kohtaa pitäisi eväät itsenäistä elämää varten olla jo valmiina.

Minä en näe tuota itsenäistymiseen liittyvänä.asiana. He vain ovat mukavuudenhaluaisia kun joku toinen tekee asian heidän puolesta.

Mitä tulee nykynuoriin joita omasta perheestäkin löytyy pari "omaa" ja pari heidän kumppaniaan (plus heidän ystävänsä) niin sanoisin että nuoret on jopa itsenäisempiä kuin oma sukupolveni jolle vanhemmat yritti opettaa miten mikäkin asia tulee tehdä. Joskus he kysyy neuvo, aika usein opettelee ihan itse joko kysymällä kavereilta, etsimällä tietoa vaikka sitten netistä. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa peseekö joku heidän pyykkinsä tai maksanko minä joskus heidän vuokransa. Mukavuudenhalusempia he ehkä ovat kuin oma sukupolveni, mutta niin varmasti olimme me heidän vanhempansa mukavuudenhaluisempia kuin edeltävä sukupolvi.

Kukin tavallaan. Mutta mistä lähtien tällainen mukavuudenhalu on ollut toivottava piirre? Ei vanhempien kuulu siihen ainakaan aktiivisesti kannustaa. Elämän ja arjen kuuluu olla myös epämukavaa. Viimeistään siinä kohtaa kun omia lapsia hankkii, totuus lävähtää kylmänä rättinä naamalle, jos vanhemmat ovat aiemmin aina silottaneet tietä.

Vaikeuksia on monenlaisia jos suurimmat vaikeutesi on olleet lakanapyykki ja vuokranmaksu niin ymmärrän että pidät niissä tukemista elämän tasoittmisena.

No jos teidän lapsi on jotenkin psyykkisesti sairas tms. niin silloin toki ymmärrän. Tässä varmaan puhuttiin kuitenkin ihan tavallisista nuorista.

Jos liikaa on aina tehty puolesta, lapsi ei koskaan opi luottamaan itseensä. Lapsi voi saada onnistumisen kokemuksia siitä, että hoitaa asiansa itse, ja liikaa auttavat vanhemmat voivat invalidisoida lapsensa vaikka tarkoittavat hyvää. 
Toki jos lapsi on oikeasti sairas tms, niin siinä tapauksessa ymmärrän auttamisen.

Parasta auttamista on se, että lapsi oppii auttamaan itseään. Vanhemmat voi opastaa esim. työpaikan löytämisessä. Sellaisesta avusta on oikeasti hyötyä. Joku lakanoiden peseminen on aika turhaa, koska siihen lapsi pystyy toki itsekin.

No itseasiassa juuri se itsenäinen asioiden hoitaminen on sitä itsenäisyyttä.

Meillä on avustettu lapsia paljon taloudellisesti (maksettu asumislisän ja vuokran erotus, käyty säännöllisesti yhdessä kaupassa, maksettu kalliimmat ostokset jne), mutta nuoret ovat aina itse hankkineet kesätyöpaikkansa, ilman meidän vanhempien apua ja suhteita (vaikka niitäkin olisi). Mielestäni se on juuri sitä kasvattavaa omatoimisuutta, joka vahvistaa itsetuntoa ja pärjäämistä: "olen itse hankkinut tämän työn, omilla avuilla ja sain sen siksi, että olin hyvä". 

Lakanapyykki tai ruokakassi on aika pikkujuttu tuon rinnalla. 

Te olette auttaneet sitten oikeissa asioissa. Nuoret ovat erilaisia. Jotkut tarvitsevat enemmän apua esim opiskelupaikan valintaan tai työpaikan löytämiseen. Teillä on ollut nuorilla hyvät lähtökohdat osata toimia itse. 

Sitä kutsutaan infantilisoimiseksi, kun kohtelee aikuista ihmistä kuin lasta, avuttomana. Se on suuri karhunpalvelus aikuistuvalle nuorelle.

Se ei tarkoita etteikö voisi kohtuullisesti auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri sai asua ilmaiseksi vanhempiensa kaupunkikämpässä, hänelle ostettiin useampikin siihen aikaan melko tuore auto ja kaikki muukin kustannettiin. Ennakkoperintöä sai myös useamman sata tuhatta euroa. Mä sain käytettyjä astioita ja vanhat vaatteeni mukaan, siinä kaikki.

 

Tämä toki opetti taistelemaan. Hyvänlaatuisen kateuden avulla vei 35 vuotta saada kaveri kiinni elintasossa, aikamoinen homma mutta kannatti.

Sisareni ja minä jouduimme jo kouluiässä tekemään kotitöitä, pesemään pyykkiä ym.  Ymmärrän silti kun nuoret asuvat ahtaasti että vanhemmat huolehtivat lakanapyykistä.  Ensimmäinen moka kun maksoin laskut enkä muistanut, ruokaankin piti jäädä rahaa.  Opetti yksin selviytymistä.  Noin vain ei voinut lähteä työpaikasta jos jokin ei miellyttänyt.

Ihme käsitys monilla, että taloudellinen tukeminen tekisi pullamössöä yms. Höpsis!

Pullamössöä tulee, kun ei vaadita lapsena tekemään kotitöitä tai viedään lyhyetkin matkat autolla jne.

Se, että antaa rahaa, ei liity asiaan. Minun mielestä raha helpottaa elämää hyvällä tavalla, ei huonolla!

Autolla kuskaamiset tai aikuisen lapsen kämpän siivoominen huonolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat. 

Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.

Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen. 

Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella. 

Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.

Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.

Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut. 

Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.

Miten se on itsenäisyydestä pois että joku pesee esim. ne lakanat? Onko miehet jotka eivät osallistu kotitöihin mielestäsi itsenäisiä?

Ja kyllä se vanhempien apu aikanaan loppuu jokatapauksessa.

Jos mies ei osallistu kotitöihin tai kykene ruuan laittoon, niin kyllä, osa itsenäistymisprosessista on jäänyt pahasti kesken. Ja tästä voi syyttää ainoastaan vanhempia, kun eivät ole lapselleen näitä taitoja opettaneet vuosien varrella ikätasoisesti. Eivät ihmiset näitä taitoja yhtäkkiä tyhjästä opi aikuisena, kun täytyisi muuttaa omilleen. Siinä kohtaa pitäisi eväät itsenäistä elämää varten olla jo valmiina.

Minä en näe tuota itsenäistymiseen liittyvänä.asiana. He vain ovat mukavuudenhaluaisia kun joku toinen tekee asian heidän puolesta.

Mitä tulee nykynuoriin joita omasta perheestäkin löytyy pari "omaa" ja pari heidän kumppaniaan (plus heidän ystävänsä) niin sanoisin että nuoret on jopa itsenäisempiä kuin oma sukupolveni jolle vanhemmat yritti opettaa miten mikäkin asia tulee tehdä. Joskus he kysyy neuvo, aika usein opettelee ihan itse joko kysymällä kavereilta, etsimällä tietoa vaikka sitten netistä. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa peseekö joku heidän pyykkinsä tai maksanko minä joskus heidän vuokransa. Mukavuudenhalusempia he ehkä ovat kuin oma sukupolveni, mutta niin varmasti olimme me heidän vanhempansa mukavuudenhaluisempia kuin edeltävä sukupolvi.

Kukin tavallaan. Mutta mistä lähtien tällainen mukavuudenhalu on ollut toivottava piirre? Ei vanhempien kuulu siihen ainakaan aktiivisesti kannustaa. Elämän ja arjen kuuluu olla myös epämukavaa. Viimeistään siinä kohtaa kun omia lapsia hankkii, totuus lävähtää kylmänä rättinä naamalle, jos vanhemmat ovat aiemmin aina silottaneet tietä.

Vaikeuksia on monenlaisia jos suurimmat vaikeutesi on olleet lakanapyykki ja vuokranmaksu niin ymmärrän että pidät niissä tukemista elämän tasoittmisena.

Tässä tuskin on tarvetta mennä henkilökohtaisuuksiin. Mielestäni vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapsilleen, kun hyysäävät liikaa. Tiedän lähipiiristä 30 vuotta lähestyvän naisen, joka on korkeasti koulutettu, mutta tarvitsee silti vanhempiensa apua soittaakseen huoltomiehen käymään kotonaan. Vai onko tämä ihan normaalia joissain piireissä?

Tiedän lähes kolmekymppisiä ikiopiskelijoita, jotka eivät koskaan ole tehneet itsenäisesti ruokaostoksia eivätkä siksi tiedä mitä ruoka, vessapaperi, pesuaineet yms. maksaa.

Mä olen käynyt itsenäisesti kaupassa jo parikymmentä vuotta enkä kyllä osaa sanoa paljonko vessapaperi maksaa. Vajaa euron per rulla? Sitä ostetaan kun tarvitaan eikä pähkäillä hintaa.

Kyllä nuoren kannattaa vähän pähkäillä, kun rahat ovat tiukilla. Oman talouden hallinta on myös asia, jota moni nuori ei hallitse ja jossa omat vanhemmat eivät ole osanneet auttaa. 
Tästä ilmiöstähän oli juttukin hiljattain:

https://www.iltalehti.fi/mieli/a/125b49aa-8c04-47f4-b16d-3cd92d1ed1ae

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siriina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan 300 e / kk ruokaan ja 100 e / vko elämiseen. Maksan puhelinlaskun, kuntosalijäsenyyden ja tarvittavat vaatteet ja muita välttämättömiä asioita (viimeksi läppäri) yms. Auton tankkaan, kun kotona käy (opiskelee muualla). Samoin tuin esikoistani. Kyllä kapsiaan pitää auttaa, jos siihen on mahdollisuus. Niin minuakin aikoinaan tuettiin. Ymmärrän erittäin hyvin, että kaikilla ei todellakaan ole mahdollisuutta tällaiseen.

Ei tehnyt noin paljon, vaikka silloin olisikin palkan puolesta ollut mahdollista.

Minua on tuettu todella paljon ja omaanikin olen tukenut tarvittaessa. Puhelinlaskut, vaatteita, lääkärilaskut, löpö. 

 

But:

*300 e kuussa ruokaan? Ei pitäisi ruokaan mennä noin paljon, eikö koulussa saa maksuttoman lounaan?

*100 e viikossa elämiseen??? Mihin ihmeen 'elämiseen'?????

Nämä on näitä rikkaita kun työttöminä opiskelijoina laittavat satasia baarin yössä ja käyvät viikonloppureissuilla Balilla.

 

Kuka maksaa aikuisen hyväpalkkaisen puhelinlaskun?

 

Kerran tapailin muutama kerran 40v miestä, jonka äiti kävi siivoamassa silittämässä ja antoi vielä 50e taskurahaa. Miehelle joka tienasi joku 5000e/kk.

Selvästi ajatusmaailmamme eivät kohdanneet, kun itse jouduin anelemaan parikymppiä koulukirjoihin ja poteman huonoa omaatuntoa siitäkin, etten ollut 16v tehnyt tarpeeksi töitä maksakseeni kaikki kirjat itse.

Jaa että jos opiskelija saa samanverran kuin työtön  (vanhemmilta 400€ ja opintotukea 200€) niin hän voi laittaa sen baariin ja Balille ja on yhtäkkiä rikas.

Työtän saa sen 600e. Maksaa kaikki laskut täytenä.

Tämä esimerkki oli 300e ruokaan ja 100e käyttörahaa per viikko. Eli 700e puhtaana huviin. Siihen opintotuet, opiskelija alennukset ym. Kyllä siinä herroiksi elää. Ja kun vanhemmat antaa noin paljon käteistä varmasti ostavat ja maksavat muutakin. Eli pullamössöä jotka ottavat vielä 50v rahaa vanhemmiltaan ja olettavat näiden maksavan puhelinlaskun.

Vierailija kirjoitti:

Sitä kutsutaan infantilisoimiseksi, kun kohtelee aikuista ihmistä kuin lasta, avuttomana. Se on suuri karhunpalvelus aikuistuvalle nuorelle.

Se ei tarkoita etteikö voisi kohtuullisesti auttaa.

Kuitenkin se, että osaa tehdä jotain itse ei tarkoita että se pitäisi tehdä itse. Osaan ihan hyvin vaihtaa autoon renkaat mutta ostan sen palvelun. Äitini osaa ihan hyvin pestä ikkunat mutta hujoppi veljeni tekee sen hänelle paljon helpommin ja nopeammin.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat. 

Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.

Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen. 

Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella. 

Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.

Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.

Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut. 

Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.

Miten se on itsenäisyydestä pois että joku pesee esim. ne lakanat? Onko miehet jotka eivät osallistu kotitöihin mielestäsi itsenäisiä?

Ja kyllä se vanhempien apu aikanaan loppuu jokatapauksessa.

Jos mies ei osallistu kotitöihin tai kykene ruuan laittoon, niin kyllä, osa itsenäistymisprosessista on jäänyt pahasti kesken. Ja tästä voi syyttää ainoastaan vanhempia, kun eivät ole lapselleen näitä taitoja opettaneet vuosien varrella ikätasoisesti. Eivät ihmiset näitä taitoja yhtäkkiä tyhjästä opi aikuisena, kun täytyisi muuttaa omilleen. Siinä kohtaa pitäisi eväät itsenäistä elämää varten olla jo valmiina.

Minä en näe tuota itsenäistymiseen liittyvänä.asiana. He vain ovat mukavuudenhaluaisia kun joku toinen tekee asian heidän puolesta.

Mitä tulee nykynuoriin joita omasta perheestäkin löytyy pari "omaa" ja pari heidän kumppaniaan (plus heidän ystävänsä) niin sanoisin että nuoret on jopa itsenäisempiä kuin oma sukupolveni jolle vanhemmat yritti opettaa miten mikäkin asia tulee tehdä. Joskus he kysyy neuvo, aika usein opettelee ihan itse joko kysymällä kavereilta, etsimällä tietoa vaikka sitten netistä. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa peseekö joku heidän pyykkinsä tai maksanko minä joskus heidän vuokransa. Mukavuudenhalusempia he ehkä ovat kuin oma sukupolveni, mutta niin varmasti olimme me heidän vanhempansa mukavuudenhaluisempia kuin edeltävä sukupolvi.

Kukin tavallaan. Mutta mistä lähtien tällainen mukavuudenhalu on ollut toivottava piirre? Ei vanhempien kuulu siihen ainakaan aktiivisesti kannustaa. Elämän ja arjen kuuluu olla myös epämukavaa. Viimeistään siinä kohtaa kun omia lapsia hankkii, totuus lävähtää kylmänä rättinä naamalle, jos vanhemmat ovat aiemmin aina silottaneet tietä.

Vaikeuksia on monenlaisia jos suurimmat vaikeutesi on olleet lakanapyykki ja vuokranmaksu niin ymmärrän että pidät niissä tukemista elämän tasoittmisena.

Tässä tuskin on tarvetta mennä henkilökohtaisuuksiin. Mielestäni vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapsilleen, kun hyysäävät liikaa. Tiedän lähipiiristä 30 vuotta lähestyvän naisen, joka on korkeasti koulutettu, mutta tarvitsee silti vanhempiensa apua soittaakseen huoltomiehen käymään kotonaan. Vai onko tämä ihan normaalia joissain piireissä?

Tiedän lähes kolmekymppisiä ikiopiskelijoita, jotka eivät koskaan ole tehneet itsenäisesti ruokaostoksia eivätkä siksi tiedä mitä ruoka, vessapaperi, pesuaineet yms. maksaa.

Mä olen käynyt itsenäisesti kaupassa jo parikymmentä vuotta enkä kyllä osaa sanoa paljonko vessapaperi maksaa. Vajaa euron per rulla? Sitä ostetaan kun tarvitaan eikä pähkäillä hintaa.

Kyllä nuoren kannattaa vähän pähkäillä, kun rahat ovat tiukilla. Oman talouden hallinta on myös asia, jota moni nuori ei hallitse ja jossa omat vanhemmat eivät ole osanneet auttaa. 
Tästä ilmiöstähän oli juttukin hiljattain:

https://www.iltalehti.fi/mieli/a/125b49aa-8c04-47f4-b16d-3cd92d1ed1ae

Vessapaperi on halpaa ja tarpeellista, wolttaaminen ei ole kumpaakaan. Kenenkään budjetti ei ikinä ole kaatunut siksi ettei tiedä vessapaperin hintaa.

Jos lapsen omilleen muutto ahdistaa vanhempaa, hän saattaa pitää liekaa tiukalla juurikin rahalla ja palveluksilla. On tärkeää että aikuinen selvittää oman tyhjän pesän kriisinsä itse eikä sotke siihen aikuistuvaa nuorta.

Vierailija kirjoitti:

Ihme käsitys monilla, että taloudellinen tukeminen tekisi pullamössöä yms. Höpsis!

 

Pullamössöä tulee, kun ei vaadita lapsena tekemään kotitöitä tai viedään lyhyetkin matkat autolla jne.

 

Se, että antaa rahaa, ei liity asiaan. Minun mielestä raha helpottaa elämää hyvällä tavalla, ei huonolla!

 

Autolla kuskaamiset tai aikuisen lapsen kämpän siivoominen huonolla tavalla.

Niin että on ok ostaa lapselle,asunto mutta ei ole ok pestä sen asunnon ikkunoita? Jokainen auttaa tavallaan ja varojensa mukaan. 

0€/koskaan. jos tarvii kakarat rahaa, menevät töihin tai kelaan. yleensä kelaan/soskuun, koska kuka sitä nyt töitä viitsii tehdä? olemme värilliä, emmekä tuota mitään koskaan. otamme vain kovasti paljon.

Vierailija kirjoitti:

Sitä kutsutaan infantilisoimiseksi, kun kohtelee aikuista ihmistä kuin lasta, avuttomana. Se on suuri karhunpalvelus aikuistuvalle nuorelle.

Se ei tarkoita etteikö voisi kohtuullisesti auttaa.

No mulle kävi sama vaimon kanssa. Tavattiin 18v ja muutettiin yhteen 20v. Hän muuttti suoraan lapsuudenkodista minä olin sentään opiskelijakämpässä asunut. Ja minä hoidin kaikki arkiasiat ja sopimukset. Fast forward tähän päivään 26 vuotta myöhemmin, olemme eroamassa ja vaimo on ihan paniikissa koska minä olen aina tehnyt kaikki pyykinpesua ja imurointia monimutkaisemmat jutut. Meillä on yksi 19v lapsi joka muutti just elokuussa omilleen, olen antanut hänelle rahaa reilusti ja autoin muuttokuorman kanssa, mutta muuten olen sanonut että saat itse hoitaa mut aina voi soittaa ja kysyä.

M48