Paljonko vanhemmat tuette kotoa poismuuttaneita lapsianne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat. 

Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.

Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen. 

Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella. 

Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.

Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.

Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut. 

Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.

Miten se on itsenäisyydestä pois että joku pesee esim. ne lakanat? Onko miehet jotka eivät osallistu kotitöihin mielestäsi itsenäisiä?

Ja kyllä se vanhempien apu aikanaan loppuu jokatapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat. 

Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.

Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen. 

Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella. 

Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.

Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.

Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut. 

Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.

Samalla tavalla ei ole itsenäinen, jos puhuu vanhempien mökistä sukumökkinä ja olettaa, että se on koska tahansa korvauksessa oman perheen käytössä.

Olen täysin samaa mieltä. Aina kun käymme perheeni kanssa vanhempieni mökillä niin tuomme mukanamme tuliasia ja ruokaa. Tai vähintään maksamme puolet ruokaostoksista, jos he ovat ehtineet käydä kaupassa ennakkoon. Menemme vain kutsusta tai ennalta sovitusti. Ei se ole mikään täysihoitola tai meidän mökki. Tämän nyt pitäisi olla itsestäänselvää jokaiselle aikuiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat. 

Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.

Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen. 

Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella. 

Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.

Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.

Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut. 

Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.

Miten se on itsenäisyydestä pois että joku pesee esim. ne lakanat? Onko miehet jotka eivät osallistu kotitöihin mielestäsi itsenäisiä?

Ja kyllä se vanhempien apu aikanaan loppuu jokatapauksessa.

Jos mies ei osallistu kotitöihin tai kykene ruuan laittoon, niin kyllä, osa itsenäistymisprosessista on jäänyt pahasti kesken. Ja tästä voi syyttää ainoastaan vanhempia, kun eivät ole lapselleen näitä taitoja opettaneet vuosien varrella ikätasoisesti. Eivät ihmiset näitä taitoja yhtäkkiä tyhjästä opi aikuisena, kun täytyisi muuttaa omilleen. Siinä kohtaa pitäisi eväät itsenäistä elämää varten olla jo valmiina.

Maksan 100€/kk tukea asuntoon, saa tulla kotiin ja olla miten haluaa, maksan yksityisen lääkärin ja lääkkeet. Muuton yhteydessä käytiin pari kertaa Ikeassa ja siellä maksoin varmasti yhteensä 2000€ huonekaluja ja kodin tarvikkeita. Isänsä (olemme eronneet) antaa myös 100e/kk ja lainaa kakkosautoaan ja maksaa sen kulut. Melkolailla sama kun mitä itse saimme nuorena parina kun kotoa muutimme. Tytär käy töissä niin pikkuhiljaa siirtyy enemmän ja enemmän omavaraiseksi. 

Jatkossa vaikkapa lomamatkoja maksan kerran vuoteen kun lähdetään yhdessä. 

N48 (2 nuorempaa lasta asuu vielä kotona) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat. 

Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.

Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen. 

Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella. 

Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.

Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.

Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut. 

Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.

Miten se on itsenäisyydestä pois että joku pesee esim. ne lakanat? Onko miehet jotka eivät osallistu kotitöihin mielestäsi itsenäisiä?

Ja kyllä se vanhempien apu aikanaan loppuu jokatapauksessa.

Jos mies ei osallistu kotitöihin tai kykene ruuan laittoon, niin kyllä, osa itsenäistymisprosessista on jäänyt pahasti kesken. Ja tästä voi syyttää ainoastaan vanhempia, kun eivät ole lapselleen näitä taitoja opettaneet vuosien varrella ikätasoisesti. Eivät ihmiset näitä taitoja yhtäkkiä tyhjästä opi aikuisena, kun täytyisi muuttaa omilleen. Siinä kohtaa pitäisi eväät itsenäistä elämää varten olla jo valmiina.

Minä en näe tuota itsenäistymiseen liittyvänä.asiana. He vain ovat mukavuudenhaluaisia kun joku toinen tekee asian heidän puolesta.

Mitä tulee nykynuoriin joita omasta perheestäkin löytyy pari "omaa" ja pari heidän kumppaniaan (plus heidän ystävänsä) niin sanoisin että nuoret on jopa itsenäisempiä kuin oma sukupolveni jolle vanhemmat yritti opettaa miten mikäkin asia tulee tehdä. Joskus he kysyy neuvo, aika usein opettelee ihan itse joko kysymällä kavereilta, etsimällä tietoa vaikka sitten netistä. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa peseekö joku heidän pyykkinsä tai maksanko minä joskus heidän vuokransa. Mukavuudenhalusempia he ehkä ovat kuin oma sukupolveni, mutta niin varmasti olimme me heidän vanhempansa mukavuudenhaluisempia kuin edeltävä sukupolvi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat. 

Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.

Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen. 

Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella. 

Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.

Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.

Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut. 

Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.

Miten se on itsenäisyydestä pois että joku pesee esim. ne lakanat? Onko miehet jotka eivät osallistu kotitöihin mielestäsi itsenäisiä?

Ja kyllä se vanhempien apu aikanaan loppuu jokatapauksessa.

Jos mies ei osallistu kotitöihin tai kykene ruuan laittoon, niin kyllä, osa itsenäistymisprosessista on jäänyt pahasti kesken. Ja tästä voi syyttää ainoastaan vanhempia, kun eivät ole lapselleen näitä taitoja opettaneet vuosien varrella ikätasoisesti. Eivät ihmiset näitä taitoja yhtäkkiä tyhjästä opi aikuisena, kun täytyisi muuttaa omilleen. Siinä kohtaa pitäisi eväät itsenäistä elämää varten olla jo valmiina.

Minä en näe tuota itsenäistymiseen liittyvänä.asiana. He vain ovat mukavuudenhaluaisia kun joku toinen tekee asian heidän puolesta.

Mitä tulee nykynuoriin joita omasta perheestäkin löytyy pari "omaa" ja pari heidän kumppaniaan (plus heidän ystävänsä) niin sanoisin että nuoret on jopa itsenäisempiä kuin oma sukupolveni jolle vanhemmat yritti opettaa miten mikäkin asia tulee tehdä. Joskus he kysyy neuvo, aika usein opettelee ihan itse joko kysymällä kavereilta, etsimällä tietoa vaikka sitten netistä. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa peseekö joku heidän pyykkinsä tai maksanko minä joskus heidän vuokransa. Mukavuudenhalusempia he ehkä ovat kuin oma sukupolveni, mutta niin varmasti olimme me heidän vanhempansa mukavuudenhaluisempia kuin edeltävä sukupolvi.

Kukin tavallaan. Mutta mistä lähtien tällainen mukavuudenhalu on ollut toivottava piirre? Ei vanhempien kuulu siihen ainakaan aktiivisesti kannustaa. Elämän ja arjen kuuluu olla myös epämukavaa. Viimeistään siinä kohtaa kun omia lapsia hankkii, totuus lävähtää kylmänä rättinä naamalle, jos vanhemmat ovat aiemmin aina silottaneet tietä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat. 

Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.

Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen. 

Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella. 

Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.

Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.

Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut. 

Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.

Miten se on itsenäisyydestä pois että joku pesee esim. ne lakanat? Onko miehet jotka eivät osallistu kotitöihin mielestäsi itsenäisiä?

Ja kyllä se vanhempien apu aikanaan loppuu jokatapauksessa.

Jos mies ei osallistu kotitöihin tai kykene ruuan laittoon, niin kyllä, osa itsenäistymisprosessista on jäänyt pahasti kesken. Ja tästä voi syyttää ainoastaan vanhempia, kun eivät ole lapselleen näitä taitoja opettaneet vuosien varrella ikätasoisesti. Eivät ihmiset näitä taitoja yhtäkkiä tyhjästä opi aikuisena, kun täytyisi muuttaa omilleen. Siinä kohtaa pitäisi eväät itsenäistä elämää varten olla jo valmiina.

Minä en näe tuota itsenäistymiseen liittyvänä.asiana. He vain ovat mukavuudenhaluaisia kun joku toinen tekee asian heidän puolesta.

Mitä tulee nykynuoriin joita omasta perheestäkin löytyy pari "omaa" ja pari heidän kumppaniaan (plus heidän ystävänsä) niin sanoisin että nuoret on jopa itsenäisempiä kuin oma sukupolveni jolle vanhemmat yritti opettaa miten mikäkin asia tulee tehdä. Joskus he kysyy neuvo, aika usein opettelee ihan itse joko kysymällä kavereilta, etsimällä tietoa vaikka sitten netistä. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa peseekö joku heidän pyykkinsä tai maksanko minä joskus heidän vuokransa. Mukavuudenhalusempia he ehkä ovat kuin oma sukupolveni, mutta niin varmasti olimme me heidän vanhempansa mukavuudenhaluisempia kuin edeltävä sukupolvi.

Kukin tavallaan. Mutta mistä lähtien tällainen mukavuudenhalu on ollut toivottava piirre? Ei vanhempien kuulu siihen ainakaan aktiivisesti kannustaa. Elämän ja arjen kuuluu olla myös epämukavaa. Viimeistään siinä kohtaa kun omia lapsia hankkii, totuus lävähtää kylmänä rättinä naamalle, jos vanhemmat ovat aiemmin aina silottaneet tietä.

Miksi mukavuuden halu pitäisi olla toivottava piirre? Nuoret kuten mekin olemme ihan itse vastuussa elämästään. Enemmän se itsenäistyminen liittyy kin siihen vastuunottamiseen kuin taloudelliseen tai muuhun tulemisern. Miksi se olisi minulta pois että nuoret haluaa elämältää muutkin kuin töitä oli ne sitten palkkatöitä tai kotitöitä. Tai jps he haluavat tekniikkaa opettamaan ja korvaamaan sitä että jokun pitäisi heille joku tiettty taito opettaa kädestä pitäen. Myöskään se ei ole minulta pois että he haluavat viettää vapaa-aikaa esim. festareilla mieluummin kuin kotitöitä tehden jos se vain on mahdollista.

Mukavuudenhalua ei kannata ylenmäärin mahdollistaa. Silloin nuori ei pysty menemään mukavuusvyöhykkeen ulkopuolelle eikä pääse elämässä eteenpäin. Ei riitä, että osaa kysellä kavereilta ja selvittää itse asioita. Pitää osata ja uskaltaa ja jaksaa myös tehdä niitä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat. 

Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.

Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen. 

Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella. 

Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.

Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.

Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut. 

Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.

Miten se on itsenäisyydestä pois että joku pesee esim. ne lakanat? Onko miehet jotka eivät osallistu kotitöihin mielestäsi itsenäisiä?

Ja kyllä se vanhempien apu aikanaan loppuu jokatapauksessa.

Jos mies ei osallistu kotitöihin tai kykene ruuan laittoon, niin kyllä, osa itsenäistymisprosessista on jäänyt pahasti kesken. Ja tästä voi syyttää ainoastaan vanhempia, kun eivät ole lapselleen näitä taitoja opettaneet vuosien varrella ikätasoisesti. Eivät ihmiset näitä taitoja yhtäkkiä tyhjästä opi aikuisena, kun täytyisi muuttaa omilleen. Siinä kohtaa pitäisi eväät itsenäistä elämää varten olla jo valmiina.

Minä en näe tuota itsenäistymiseen liittyvänä.asiana. He vain ovat mukavuudenhaluaisia kun joku toinen tekee asian heidän puolesta.

Mitä tulee nykynuoriin joita omasta perheestäkin löytyy pari "omaa" ja pari heidän kumppaniaan (plus heidän ystävänsä) niin sanoisin että nuoret on jopa itsenäisempiä kuin oma sukupolveni jolle vanhemmat yritti opettaa miten mikäkin asia tulee tehdä. Joskus he kysyy neuvo, aika usein opettelee ihan itse joko kysymällä kavereilta, etsimällä tietoa vaikka sitten netistä. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa peseekö joku heidän pyykkinsä tai maksanko minä joskus heidän vuokransa. Mukavuudenhalusempia he ehkä ovat kuin oma sukupolveni, mutta niin varmasti olimme me heidän vanhempansa mukavuudenhaluisempia kuin edeltävä sukupolvi.

Kukin tavallaan. Mutta mistä lähtien tällainen mukavuudenhalu on ollut toivottava piirre? Ei vanhempien kuulu siihen ainakaan aktiivisesti kannustaa. Elämän ja arjen kuuluu olla myös epämukavaa. Viimeistään siinä kohtaa kun omia lapsia hankkii, totuus lävähtää kylmänä rättinä naamalle, jos vanhemmat ovat aiemmin aina silottaneet tietä.

Vaikeuksia on monenlaisia jos suurimmat vaikeutesi on olleet lakanapyykki ja vuokranmaksu niin ymmärrän että pidät niissä tukemista elämän tasoittmisena.

Ei ole annettu euroakaan, molemmat ovat halunneet itse kustantaa elämisensä. Muuttivat pois jo vuosia sitten. Oltaisiin kyllä annettu rahaa, mutta haluavat lennellä omilla siivillään ja hyvä niin. Tyttöjä ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat. 

Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.

Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen. 

Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella. 

Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.

Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.

Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut. 

Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.

Miten se on itsenäisyydestä pois että joku pesee esim. ne lakanat? Onko miehet jotka eivät osallistu kotitöihin mielestäsi itsenäisiä?

Ja kyllä se vanhempien apu aikanaan loppuu jokatapauksessa.

Jos mies ei osallistu kotitöihin tai kykene ruuan laittoon, niin kyllä, osa itsenäistymisprosessista on jäänyt pahasti kesken. Ja tästä voi syyttää ainoastaan vanhempia, kun eivät ole lapselleen näitä taitoja opettaneet vuosien varrella ikätasoisesti. Eivät ihmiset näitä taitoja yhtäkkiä tyhjästä opi aikuisena, kun täytyisi muuttaa omilleen. Siinä kohtaa pitäisi eväät itsenäistä elämää varten olla jo valmiina.

Minä en näe tuota itsenäistymiseen liittyvänä.asiana. He vain ovat mukavuudenhaluaisia kun joku toinen tekee asian heidän puolesta.

Mitä tulee nykynuoriin joita omasta perheestäkin löytyy pari "omaa" ja pari heidän kumppaniaan (plus heidän ystävänsä) niin sanoisin että nuoret on jopa itsenäisempiä kuin oma sukupolveni jolle vanhemmat yritti opettaa miten mikäkin asia tulee tehdä. Joskus he kysyy neuvo, aika usein opettelee ihan itse joko kysymällä kavereilta, etsimällä tietoa vaikka sitten netistä. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa peseekö joku heidän pyykkinsä tai maksanko minä joskus heidän vuokransa. Mukavuudenhalusempia he ehkä ovat kuin oma sukupolveni, mutta niin varmasti olimme me heidän vanhempansa mukavuudenhaluisempia kuin edeltävä sukupolvi.

Kukin tavallaan. Mutta mistä lähtien tällainen mukavuudenhalu on ollut toivottava piirre? Ei vanhempien kuulu siihen ainakaan aktiivisesti kannustaa. Elämän ja arjen kuuluu olla myös epämukavaa. Viimeistään siinä kohtaa kun omia lapsia hankkii, totuus lävähtää kylmänä rättinä naamalle, jos vanhemmat ovat aiemmin aina silottaneet tietä.

Vaikeuksia on monenlaisia jos suurimmat vaikeutesi on olleet lakanapyykki ja vuokranmaksu niin ymmärrän että pidät niissä tukemista elämän tasoittmisena.

No jos teidän lapsi on jotenkin psyykkisesti sairas tms. niin silloin toki ymmärrän. Tässä varmaan puhuttiin kuitenkin ihan tavallisista nuorista.

Jos liikaa on aina tehty puolesta, lapsi ei koskaan opi luottamaan itseensä. Lapsi voi saada onnistumisen kokemuksia siitä, että hoitaa asiansa itse, ja liikaa auttavat vanhemmat voivat invalidisoida lapsensa vaikka tarkoittavat hyvää. 
Toki jos lapsi on oikeasti sairas tms, niin siinä tapauksessa ymmärrän auttamisen.

Parasta auttamista on se, että lapsi oppii auttamaan itseään. Vanhemmat voi opastaa esim. työpaikan löytämisessä. Sellaisesta avusta on oikeasti hyötyä. Joku lakanoiden peseminen on aika turhaa, koska siihen lapsi pystyy toki itsekin.

Kaveri sai asua ilmaiseksi vanhempiensa kaupunkikämpässä, hänelle ostettiin useampikin siihen aikaan melko tuore auto ja kaikki muukin kustannettiin. Ennakkoperintöä sai myös useamman sata tuhatta euroa. Mä sain käytettyjä astioita ja vanhat vaatteeni mukaan, siinä kaikki.

Tämä toki opetti taistelemaan. Hyvänlaatuisen kateuden avulla vei 35 vuotta saada kaveri kiinni elintasossa, aikamoinen homma mutta kannatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat. 

Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.

Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen. 

Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella. 

Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.

Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.

Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut. 

Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.

Tuollaisessa puhutaan jo aika äärivanhemmasta. Tämä oli kuitenkin ketju tavallisille vanhemmille, miten tavalliset vanhemmat avustavat opiskelijaansa. Ihan turhaa on maalailla tavallisesta auttavasta vanhemmasta jotain äärihörhöä.

"Parasta auttamista on se, että lapsi oppii auttamaan itseään. Vanhemmat voi opastaa esim. työpaikan löytämisessä. Sellaisesta avusta on oikeasti hyötyä. Joku lakanoiden peseminen on aika turhaa, koska siihen lapsi pystyy toki itsekin."

Minusta taas se on nuoren omalla vastuulla. Työhakukin on sen verran muuttunut että se mun tukeni olisi jokatapauksessa melko vähäistä.

Elämässä tulee joka tapauksessa ihan riittämiin vastoinkäymisiä, vaikka vanhempi jossain muutoskohdassa, esim. opintojen alkaessa, vähän siloittelisikin.

Kateelliset taas vain yrittävän demonisoida normaalia auttamista.

Vierailija kirjoitti:

"Parasta auttamista on se, että lapsi oppii auttamaan itseään. Vanhemmat voi opastaa esim. työpaikan löytämisessä. Sellaisesta avusta on oikeasti hyötyä. Joku lakanoiden peseminen on aika turhaa, koska siihen lapsi pystyy toki itsekin."

Minusta taas se on nuoren omalla vastuulla. Työhakukin on sen verran muuttunut että se mun tukeni olisi jokatapauksessa melko vähäistä.

Kyllä vanhemmat pystyvät auttamaan paljonkin. Ainakin mun lähipiirissä on harjoittelupaikat ja kesäduunit saatu pitkälti suhteilla. 
Minusta olisi outoa auttaa nuorta lakanoiden pesussa, eli asiassa, jonka hän itsekin osaa. Mutta sitten jättää vaille apua asiassa, jossa nuorella ei voi olla paljoa kokemusta vielä. 
Yhdelle perhetutulle työttömälle nuorelle tein 3 työhakemusta ja hän sai niistä paikoista 2. Jos olisi yksin hakenut töitä, olisi työtön edelleen. Mutta lakanansa osaa pestä kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Elämässä tulee joka tapauksessa ihan riittämiin vastoinkäymisiä, vaikka vanhempi jossain muutoskohdassa, esim. opintojen alkaessa, vähän siloittelisikin.

Kateelliset taas vain yrittävän demonisoida normaalia auttamista.

Ei kai täällä kukaan normaalia auttamista demonisoi? Kai se olennainen kysymys on se, osaako auttaa oikeissa asioissa. Väitän, että moni ei osaa. Olen itse sos. puolella töissä nuorten aikuisten parissa ja näen tätä paljon. 
Yksi äiti vei parvekekukkkia pojalle, pojalla oli vuokrat maksamatta ja kämppä lähdössä alta. Veikkaan, että kukat ei paljon hoitoa saaneet siellä parvekkeella. Välillä sitä miettii, mitä tällaisten vanhempien päässä liikkuu. 
Ei se ruokakassi tai lakanoiden pesu mitään auta, jos nuori on vailla töitä ja masentunut. Tai jopa psyykkisesti sairas. Nämä on sellaisia juttuja, joilla vanhemmat yrittävät hoitaa omaa ahdistustaan, kun näkevät, että nuori ei pärjää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan vakuutukset, puhelinlasku ja lääkärit. Lisäksi saa 200 € kuussa ruokaan. Joskus ostetaan vaatteita ja kenkiä ja tuodaan aina käydestä kaupasta ruokaa mitä toivoo. Käyn auttamassa myös asunnon siivouksessa silloin tällöin niin pääsen hyvällä syyllä moikkaamaan ja saatan ottaa lakanapyykit matkalla pesuun. 

Varmaan kuumaa valuttaa parisuhdemarkkinoilla, että äiti ostaa vaatteet, ruuat ja pesee lakanat. 

Eiköhän itsekseen asuva hoida noita myös itse.

Hemmottelussa ei ole mitään pahaa, kunhan samalla opetetaan myös vastuun kantaminen eli kodista, itsestä, opinnoista ja yhyeisöstä huolehtiminen. 

Tämä juuri, kyllä mun äiti kävi usein kaupungissa oleessaan muun luona kahvilla ja toi aina itse tehtyä ruokaa ja vei lakanat kotiin pesuun kun 20 neliön yksiössä niitä oli vähän paha kuivatella. 

Varmaan olisin selvinnyt ilman äitin ruokaa ja pyykkien pesua, mutta minusta ihanasti huomioitu.

Muistan aina kun sain ekan työpaikan ja valittelin kipeitä jalkojani ni äiti tuli seuraavalla viikolla ja sano että nyt mennään kenkäkauppaan ja ostat kunnolliset kengät makso mitä makso että jalat ei saa kärsiä.

Ei oo nämä asiat parisuhdemarkkinoilla vaikuttanut. 

Mutta kun on myös vanhempia jotka eivät tuota ikinä lopeta ja anna lasten itsenäistyä oikeasti. Voit väittää ihan mitä tahansa, mutta et ole itsenäinen jos äitisi tulee ja pesee lakanat, joissa sinä ja tyttöystäväsi olette harrastaneet sänkypuuhua.

Miten se on itsenäisyydestä pois että joku pesee esim. ne lakanat? Onko miehet jotka eivät osallistu kotitöihin mielestäsi itsenäisiä?

Ja kyllä se vanhempien apu aikanaan loppuu jokatapauksessa.

Jos mies ei osallistu kotitöihin tai kykene ruuan laittoon, niin kyllä, osa itsenäistymisprosessista on jäänyt pahasti kesken. Ja tästä voi syyttää ainoastaan vanhempia, kun eivät ole lapselleen näitä taitoja opettaneet vuosien varrella ikätasoisesti. Eivät ihmiset näitä taitoja yhtäkkiä tyhjästä opi aikuisena, kun täytyisi muuttaa omilleen. Siinä kohtaa pitäisi eväät itsenäistä elämää varten olla jo valmiina.

Minä en näe tuota itsenäistymiseen liittyvänä.asiana. He vain ovat mukavuudenhaluaisia kun joku toinen tekee asian heidän puolesta.

Mitä tulee nykynuoriin joita omasta perheestäkin löytyy pari "omaa" ja pari heidän kumppaniaan (plus heidän ystävänsä) niin sanoisin että nuoret on jopa itsenäisempiä kuin oma sukupolveni jolle vanhemmat yritti opettaa miten mikäkin asia tulee tehdä. Joskus he kysyy neuvo, aika usein opettelee ihan itse joko kysymällä kavereilta, etsimällä tietoa vaikka sitten netistä. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa peseekö joku heidän pyykkinsä tai maksanko minä joskus heidän vuokransa. Mukavuudenhalusempia he ehkä ovat kuin oma sukupolveni, mutta niin varmasti olimme me heidän vanhempansa mukavuudenhaluisempia kuin edeltävä sukupolvi.

Kukin tavallaan. Mutta mistä lähtien tällainen mukavuudenhalu on ollut toivottava piirre? Ei vanhempien kuulu siihen ainakaan aktiivisesti kannustaa. Elämän ja arjen kuuluu olla myös epämukavaa. Viimeistään siinä kohtaa kun omia lapsia hankkii, totuus lävähtää kylmänä rättinä naamalle, jos vanhemmat ovat aiemmin aina silottaneet tietä.

Miksi mukavuuden halu pitäisi olla toivottava piirre? Nuoret kuten mekin olemme ihan itse vastuussa elämästään. Enemmän se itsenäistyminen liittyy kin siihen vastuunottamiseen kuin taloudelliseen tai muuhun tulemisern. Miksi se olisi minulta pois että nuoret haluaa elämältää muutkin kuin töitä oli ne sitten palkkatöitä tai kotitöitä. Tai jps he haluavat tekniikkaa opettamaan ja korvaamaan sitä että jokun pitäisi heille joku tiettty taito opettaa kädestä pitäen. Myöskään se ei ole minulta pois että he haluavat viettää vapaa-aikaa esim. festareilla mieluummin kuin kotitöitä tehden jos se vain on mahdollista.

Näin kasvatetaan valitettavasti niitä kuuluisia pullamössöjä 

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä tulee joka tapauksessa ihan riittämiin vastoinkäymisiä, vaikka vanhempi jossain muutoskohdassa, esim. opintojen alkaessa, vähän siloittelisikin.

Kateelliset taas vain yrittävän demonisoida normaalia auttamista.

Ei kai täällä kukaan normaalia auttamista demonisoi? Kai se olennainen kysymys on se, osaako auttaa oikeissa asioissa. Väitän, että moni ei osaa. Olen itse sos. puolella töissä nuorten aikuisten parissa ja näen tätä paljon. 
Yksi äiti vei parvekekukkkia pojalle, pojalla oli vuokrat maksamatta ja kämppä lähdössä alta. Veikkaan, että kukat ei paljon hoitoa saaneet siellä parvekkeella. Välillä sitä miettii, mitä tällaisten vanhempien päässä liikkuu. 
Ei se ruokakassi tai lakanoiden pesu mitään auta, jos nuori on vailla töitä ja masentunut. Tai jopa psyykkisesti sairas. Nämä on sellaisia juttuja, joilla vanhemmat yrittävät hoitaa omaa ahdistustaan, kun näkevät, että nuori ei pärjää. 

Kai sinä ymmärrät, että sinulle töissä vastaan tulevat tapaukset ovat juuri niitä ääritapauksia, joka ei koske tätä normaalia auttamista, josta tässä on puhuttu?

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä tulee joka tapauksessa ihan riittämiin vastoinkäymisiä, vaikka vanhempi jossain muutoskohdassa, esim. opintojen alkaessa, vähän siloittelisikin.

Kateelliset taas vain yrittävän demonisoida normaalia auttamista.

Ei kai täällä kukaan normaalia auttamista demonisoi? Kai se olennainen kysymys on se, osaako auttaa oikeissa asioissa. Väitän, että moni ei osaa. Olen itse sos. puolella töissä nuorten aikuisten parissa ja näen tätä paljon. 
Yksi äiti vei parvekekukkkia pojalle, pojalla oli vuokrat maksamatta ja kämppä lähdössä alta. Veikkaan, että kukat ei paljon hoitoa saaneet siellä parvekkeella. Välillä sitä miettii, mitä tällaisten vanhempien päässä liikkuu. 
Ei se ruokakassi tai lakanoiden pesu mitään auta, jos nuori on vailla töitä ja masentunut. Tai jopa psyykkisesti sairas. Nämä on sellaisia juttuja, joilla vanhemmat yrittävät hoitaa omaa ahdistustaan, kun näkevät, että nuori ei pärjää. 

Kai sinä ymmärrät, että sinulle töissä vastaan tulevat tapaukset ovat juuri niitä ääritapauksia, joka ei koske tätä normaalia auttamista, josta tässä on puhuttu?

Ymmärrän toki. Mutta kyllä mä väitän, että vanhemmat voivat olla osa ongelmaa. Nuorelle joko tuodaan kaikki eteen, tai sitten jätetään selviytymään kaikesta yksin. Kumpikaan ääritilanne ei ole hyvä.