Lue keskustelun säännöt.
Onko 90-luvun tv-sarjat ikääntyneet sinusta hyvin vai huonosti? Monet moittii esimerkiksi Frendejä nykyään monesta asiasta.
18.09.2026 |
Minusta ihan hyvin ikääntyneet, kun vertaa tämän päivän täysin järjettömiin sarjoihin, tosi-tv-ohjelmiin ja elokuviin.
Kommentit (42)
Frendeissä on selkeästi vanhentunutta jatkuva ylipainolle ja muka homomaisille piirteille naureskelu.
Chandlerin sarkasmi tuntui hauskemmalta ysärillä, nyt kun olen katsellut niin tyyppi vaikuttaa enemmän kiusaajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Frendeissä Rossilla on jonkin verran vanhanaikaista ajattelua mies versus nainen. Tytär katseli sarjan toista kertaa vasta läpi ja pisti paperille. Oisko ollut 7 asiaa, koko sarjan historiassa ja parisen muuta. Eihän nyt suurennuslasilla töllännyt, mutta hyvin Sarja on aikaa kestänyt siihen nähden, että voisi olla toisin.
Mainittu Seinfeld vasta onkin sus, mutta aivan perhanan hyvä. ;D
Kyllähän Ross teki tyhmiä juttuja. Mutta ei Rachel sen parempi ole, hänhän esim. Manipuloi Rossin uuden tyttöystävän ajamaan pään kaljuksi koska oli kade, tavallaan pilasi Rossin ja Emilyn häät(Emily ei oikeastaan tehnyt MITÄÄN väärää).
Monica ja Chandler ovat se kiva pari, joilla oli aidosti toimiva suhde.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ysärin sarjat alkaa olla ihan kaikki aikast ulkona "nykymenosta". Ei siis pelkästään huumorin tyyli, huono kuvanlaatu (ei ollut HD:ta vielä ja nykyaikaisella isolla telkkarilla kuva näyttää huonolta), vaan edes se yhteiskunta-tyyli ei sovi enää mitenkään nykyaikaan. Jopa Suomen salkkareissa, mutta hyvin pääasiallisesti myös kaikessa ulkomaisessa oli aina se "perus ydinperhe", ruoka-ajat oli aina selvät ja samat. Ruokapöydät notkui ruokaa. Äitihahmo oli aina se hellan ääressä huhkija. Itse asiassa "koti kuntoon" (home improvement) sitcomissa jopa huomasivat tämän asian, että jo kolme neljä tuotantokautta se "äitihahmo" oli aina vain ja ainoastaan keittiössä ja sentään yrittivät keksiä sille jonkin toisen roolin. Talot, autot ja sisustukset ei sovi enää nykymakuun. Yritin katsoa disnistä jopa "X-filesia" ja oi jumpe kun se oli kökkö! Muistan kuitenkin pienempänä katsoneeni sitä telkkarista ja silloin se oli olevinaan ihan hyvä.
Ysärin asiat on oikeasti tipahtanut pois listoilta jo. On hyvin harvoja sellaisia elokuvia jotka vielä sytkää kuten vaikka leslie nielsenin komediaelokuvat naurattaa vieläkin.
Jokin muutos on kuitenkin tullut 2000-luvun alusta, koska se on jo enemmän nykyaikaisempaa. Siltä ajalta on moniakin sarjoja joita oikeastaan jää kaipaamaankin ja ihmettelee, miksi niitä ei näytetä enempää. Kuten vaikka Malcolm in the Middle, hauska huumorisarja eikä enää ysärin sliipattu. HOUSE (mihin tuokin katosi, se oli hyvä idea, hyvin näytelty ja hyvä sarja), CSI eri variaatiot (juuri eilen ihmettelin, että miksi näitä ei enää tule, nämä oli paljon parempia kuin nämä uudet ihme NCIS jutut).
Käänteisesti, kaikesta uudesta oikeasti "puuttuu jotain". Esimerkiksi tuo Tracker. Ei niinku mitään itua.
Onneksi itselläni on House -box DVD-kokoelmassa, samoin mm. Kyllä Jeeves hoitaa ja Oi ihana toukokuu.
Ja eihän sarjat olisi huvittavia, jos kaikki hahmot olisivat täydellisen moraalisia ja fiksuja. Sehän on juuri hassua, kun mokataan eri tavoin, tai koitetaan selvittää joku tilanne, tai jos joku on hyvin epäkorrekti kaveri.
Ei kukaan katsoisi yhä Housea, jos hän olisi normaali, tylsä hajuton ja mauton lääkäri.
Hahmojen viat ovat ne mitkä heistä tekee kiinnostavia
Vierailija kirjoitti:
Se oli sitä aikaa kun tehtiin laatu edellä. Nykyään on tärkeintä, että on mahdollisimman paljon vähemmistöjä sankarirooleissa.
Uskottavuuden ja katsottavuuden kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ysärin sarjat alkaa olla ihan kaikki aikast ulkona "nykymenosta". Ei siis pelkästään huumorin tyyli, huono kuvanlaatu (ei ollut HD:ta vielä ja nykyaikaisella isolla telkkarilla kuva näyttää huonolta), vaan edes se yhteiskunta-tyyli ei sovi enää mitenkään nykyaikaan. Jopa Suomen salkkareissa, mutta hyvin pääasiallisesti myös kaikessa ulkomaisessa oli aina se "perus ydinperhe", ruoka-ajat oli aina selvät ja samat. Ruokapöydät notkui ruokaa. Äitihahmo oli aina se hellan ääressä huhkija. Itse asiassa "koti kuntoon" (home improvement) sitcomissa jopa huomasivat tämän asian, että jo kolme neljä tuotantokautta se "äitihahmo" oli aina vain ja ainoastaan keittiössä ja sentään yrittivät keksiä sille jonkin toisen roolin. Talot, autot ja sisustukset ei sovi enää nykymakuun. Yritin katsoa disnistä jopa "X-filesia" ja oi jumpe kun se oli kökkö! Muistan kuitenkin pienempänä katsoneeni sitä telkkarista ja silloin se oli olevinaan ihan hyvä.
Ysärin asiat on oikeasti tipahtanut pois listoilta jo. On hyvin harvoja sellaisia elokuvia jotka vielä sytkää kuten vaikka leslie nielsenin komediaelokuvat naurattaa vieläkin.
Jokin muutos on kuitenkin tullut 2000-luvun alusta, koska se on jo enemmän nykyaikaisempaa. Siltä ajalta on moniakin sarjoja joita oikeastaan jää kaipaamaankin ja ihmettelee, miksi niitä ei näytetä enempää. Kuten vaikka Malcolm in the Middle, hauska huumorisarja eikä enää ysärin sliipattu. HOUSE (mihin tuokin katosi, se oli hyvä idea, hyvin näytelty ja hyvä sarja), CSI eri variaatiot (juuri eilen ihmettelin, että miksi näitä ei enää tule, nämä oli paljon parempia kuin nämä uudet ihme NCIS jutut).
Käänteisesti, kaikesta uudesta oikeasti "puuttuu jotain". Esimerkiksi tuo Tracker. Ei niinku mitään itua.
Onneksi itselläni on House -box DVD-kokoelmassa, samoin mm. Kyllä Jeeves hoitaa ja Oi ihana toukokuu.
Mulla on itselläni katsottuna ensi talveksi, pimeille hetkille kauan sitten ostamani bluray-boksissa oleva Breaking Bad (2010+). Mulla on noita ostettuna ja jokaiselle talvelle valitsen aina jonkin, jonka pikkuhiljaa talven kiireiden keskellä kerkiän "viisi tuotantokautta" katsomaan. Olen siis nähnyt sen joskus kauan kauan sitten aikaisemmin mutta en muista enää hirveästi muuta kuin että Cranston oli pääosassa ja jokin huimejuttu se oli. On kiva nähdä se erinomaisella kuvanlaadulla ja äänellä nyt uudestaan, ja paljon isommasta toosasta kuin silloin.
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä jaksa kun se tekonauru on ihan hirveetä siis kuunnelkaa. Jatkuvia hörähdyksiö
Siellä on live-yleisö mikä hörähtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ysärin sarjat alkaa olla ihan kaikki aikast ulkona "nykymenosta". Ei siis pelkästään huumorin tyyli, huono kuvanlaatu (ei ollut HD:ta vielä ja nykyaikaisella isolla telkkarilla kuva näyttää huonolta), vaan edes se yhteiskunta-tyyli ei sovi enää mitenkään nykyaikaan. Jopa Suomen salkkareissa, mutta hyvin pääasiallisesti myös kaikessa ulkomaisessa oli aina se "perus ydinperhe", ruoka-ajat oli aina selvät ja samat. Ruokapöydät notkui ruokaa. Äitihahmo oli aina se hellan ääressä huhkija. Itse asiassa "koti kuntoon" (home improvement) sitcomissa jopa huomasivat tämän asian, että jo kolme neljä tuotantokautta se "äitihahmo" oli aina vain ja ainoastaan keittiössä ja sentään yrittivät keksiä sille jonkin toisen roolin. Talot, autot ja sisustukset ei sovi enää nykymakuun. Yritin katsoa disnistä jopa "X-filesia" ja oi jumpe kun se oli kökkö! Muistan kuitenkin pienempänä katsoneeni sitä telkkarista ja silloin se oli olevinaan ihan hyvä.
Ysärin asiat on oikeasti tipahtanut pois listoilta jo. On hyvin harvoja sellaisia elokuvia jotka vielä sytkää kuten vaikka leslie nielsenin komediaelokuvat naurattaa vieläkin.
Jokin muutos on kuitenkin tullut 2000-luvun alusta, koska se on jo enemmän nykyaikaisempaa. Siltä ajalta on moniakin sarjoja joita oikeastaan jää kaipaamaankin ja ihmettelee, miksi niitä ei näytetä enempää. Kuten vaikka Malcolm in the Middle, hauska huumorisarja eikä enää ysärin sliipattu. HOUSE (mihin tuokin katosi, se oli hyvä idea, hyvin näytelty ja hyvä sarja), CSI eri variaatiot (juuri eilen ihmettelin, että miksi näitä ei enää tule, nämä oli paljon parempia kuin nämä uudet ihme NCIS jutut).
Käänteisesti, kaikesta uudesta oikeasti "puuttuu jotain". Esimerkiksi tuo Tracker. Ei niinku mitään itua.
Onneksi itselläni on House -box DVD-kokoelmassa, samoin mm. Kyllä Jeeves hoitaa ja Oi ihana toukokuu.
Mulla on itselläni katsottuna ensi talveksi, pimeille hetkille kauan sitten ostamani bluray-boksissa oleva Breaking Bad (2010+). Mulla on noita ostettuna ja jokaiselle talvelle valitsen aina jonkin, jonka pikkuhiljaa talven kiireiden keskellä kerkiän "viisi tuotantokautta" katsomaan. Olen siis nähnyt sen joskus kauan kauan sitten aikaisemmin mutta en muista enää hirveästi muuta kuin että Cranston oli pääosassa ja jokin huimejuttu se oli. On kiva nähdä se erinomaisella kuvanlaadulla ja äänellä nyt uudestaan, ja paljon isommasta toosasta kuin silloin.
Löytyypä täältäkin uudempaa tuotantoa bokseina mm. Breaking Bad, Better call Saul, Orange Is The New Black ja Täydelliset naiset. Kaikki sellaisia joihin ei ikinä kyllästy.
se jota lainasit
Vierailija kirjoitti:
Ja eihän sarjat olisi huvittavia, jos kaikki hahmot olisivat täydellisen moraalisia ja fiksuja. Sehän on juuri hassua, kun mokataan eri tavoin, tai koitetaan selvittää joku tilanne, tai jos joku on hyvin epäkorrekti kaveri.
Ei kukaan katsoisi yhä Housea, jos hän olisi normaali, tylsä hajuton ja mauton lääkäri.
Hahmojen viat ovat ne mitkä heistä tekee kiinnostavia
Nykyajan suurin ongelma on se, että rooleihin valitaan täysin epäuskottavan ulkonäköisetkin näyttelijät jopa. Yleensä jokin "massanäyttelijä" kuten Chris Pratt joka seikkailee joka ikisessä elokuvassa. Oppenheimerissakin pisti silmiin, että Matt Damon oli maailman epäuskottavin jokin hitsin kenraali. Babyface. ysärillä ja 2000-luvullakin eri näyttelijärooleissa oli aina nappinäyttelijät. "Kenraali" oli juuri sellainen vahamuumio, joita uutiskuvatkin näyttää jostain pentagonin hämäristä.
Samoin muutamia hyvin hassuja poikkeuksia lukuunottamatta nykynäyttelijät on jopa huonoja! Eivät osaa eläytyä hahmoonsa ollenkaan. Tosin kun tämä aihe on ysäristä niin sieltäkin näkyy ihan samaa ilmiötä. Parhaiten näyttelijävalinnatkin ja niiden taidot oli juuri 2000-2015 välisenä aikana.
Katsoin esimerkiksi pari jaksoa 24:sta. Eli Jack Bauerin seikkailuja ja oi jumpe. Minä muistelin että se oli aikanaan aika tusinatuotettua, mutta itse asiassa se oli häkellyttävän hyvin näytelty ja todella hyvä flow. Tuokin on sellainen paketti mikä odottelee jotain tulevaa katseluhetkeä. Tuossa muuten oli todella paljon sitä "pentagon" ilmiötä, että eri byrokraatit näyttää just ja tasan sopivilta rooleihinsa. Samoin "valkoisen talon" väki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eihän sarjat olisi huvittavia, jos kaikki hahmot olisivat täydellisen moraalisia ja fiksuja. Sehän on juuri hassua, kun mokataan eri tavoin, tai koitetaan selvittää joku tilanne, tai jos joku on hyvin epäkorrekti kaveri.
Ei kukaan katsoisi yhä Housea, jos hän olisi normaali, tylsä hajuton ja mauton lääkäri.
Hahmojen viat ovat ne mitkä heistä tekee kiinnostavia
Nykyajan suurin ongelma on se, että rooleihin valitaan täysin epäuskottavan ulkonäköisetkin näyttelijät jopa. Yleensä jokin "massanäyttelijä" kuten Chris Pratt joka seikkailee joka ikisessä elokuvassa. Oppenheimerissakin pisti silmiin, että Matt Damon oli maailman epäuskottavin jokin hitsin kenraali. Babyface. ysärillä ja 2000-luvullakin eri näyttelijärooleissa oli aina nappinäyttelijät. "Kenraali" oli juuri sellainen vahamuumio, joita uutiskuvatkin näyttää jostain pentagonin hämäristä.
Samoin muutamia hyvin hassuja poikkeuksia lukuunottamatta nykynäyttelijät on jopa huonoja! Eivät osaa eläytyä hahmoonsa ollenkaan. Tosin kun tämä aihe on ysäristä niin sieltäkin näkyy ihan samaa ilmiötä. Parhaiten näyttelijävalinnatkin ja niiden taidot oli juuri 2000-2015 välisenä aikana.
Katsoin esimerkiksi pari jaksoa 24:sta. Eli Jack Bauerin seikkailuja ja oi jumpe. Minä muistelin että se oli aikanaan aika tusinatuotettua, mutta itse asiassa se oli häkellyttävän hyvin näytelty ja todella hyvä flow. Tuokin on sellainen paketti mikä odottelee jotain tulevaa katseluhetkeä. Tuossa muuten oli todella paljon sitä "pentagon" ilmiötä, että eri byrokraatit näyttää just ja tasan sopivilta rooleihinsa. Samoin "valkoisen talon" väki.
24 oli minusta hyvä ja jännittävä, kun silloin aikoinaan televisiosta tuli. :) Ja tykkäsin päänäyttelijästä.
Voisi olla hyvä vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin miehen puolikkaat on aina ollut todella arveluttava ja huono. Naisen näkökulmasta lapsellinen.
Se on juuri se juttu...olla vähän roisi. Ei niitä ole tosikoille tarkoitettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eihän sarjat olisi huvittavia, jos kaikki hahmot olisivat täydellisen moraalisia ja fiksuja. Sehän on juuri hassua, kun mokataan eri tavoin, tai koitetaan selvittää joku tilanne, tai jos joku on hyvin epäkorrekti kaveri.
Ei kukaan katsoisi yhä Housea, jos hän olisi normaali, tylsä hajuton ja mauton lääkäri.
Hahmojen viat ovat ne mitkä heistä tekee kiinnostavia
Nykyajan suurin ongelma on se, että rooleihin valitaan täysin epäuskottavan ulkonäköisetkin näyttelijät jopa. Yleensä jokin "massanäyttelijä" kuten Chris Pratt joka seikkailee joka ikisessä elokuvassa. Oppenheimerissakin pisti silmiin, että Matt Damon oli maailman epäuskottavin jokin hitsin kenraali. Babyface. ysärillä ja 2000-luvullakin eri näyttelijärooleissa oli aina nappinäyttelijät. "Kenraali" oli juuri sellainen vahamuumio, joita uutiskuvatkin näyttää jostain pentagonin hämäristä.
Samoin muutamia hyvin hassuja poikkeuksia lukuunottamatta nykynäyttelijät on jopa huonoja! Eivät osaa eläytyä hahmoonsa ollenkaan. Tosin kun tämä aihe on ysäristä niin sieltäkin näkyy ihan samaa ilmiötä. Parhaiten näyttelijävalinnatkin ja niiden taidot oli juuri 2000-2015 välisenä aikana.
Katsoin esimerkiksi pari jaksoa 24:sta. Eli Jack Bauerin seikkailuja ja oi jumpe. Minä muistelin että se oli aikanaan aika tusinatuotettua, mutta itse asiassa se oli häkellyttävän hyvin näytelty ja todella hyvä flow. Tuokin on sellainen paketti mikä odottelee jotain tulevaa katseluhetkeä. Tuossa muuten oli todella paljon sitä "pentagon" ilmiötä, että eri byrokraatit näyttää just ja tasan sopivilta rooleihinsa. Samoin "valkoisen talon" väki.
24 oli minusta hyvä ja jännittävä, kun silloin aikoinaan televisiosta tuli. :) Ja tykkäsin päänäyttelijästä.
Voisi olla hyvä vieläkin.
24:sen jujuhan on se, että sehän on jonkin sortin "propagandapläjäys". Ei se sattumalta alkanut aika pian 911 -jälkeen. Siinähän teroristit oli aina näitä tietyn lahkon edustajia ja sillä sarjalla haluttiin iskostaa amerikkalaisten päähän että he on hyviksiä ja nämä on pahiksia.
Siten se oli oikeasti aika massatuotettua moskaa (olevinaan), ja sellaisena sen muistin. Mutta nyt kun katsoin sitä pari jaksoa randomisti ihan vain, että muistanko oikein, huomasin hyvin nopeasti että se on itse asiassa todella hyvin tarinoitu, hyvin kuvattu, hyvä soundtrack, erittäin hyvin sopivat näyttelijät eri rooleihin, erittäin hyvin kuvattu, jopa se 24 "ideakin - reaaliajassa" on jotain sellaista mitä ei aikaisemmin ollut, eikä ollut sen jälkeenkään. Sehän tietysti teki sen klassisen, että lässähti loppua kohden mutta se ei tarkoita, etteikö ensimmäiset viisi ole aivan loistavia ja tuo lässähdys-ilmiö silleensä on enemmän normi kuin poikkeus muutenkin.
Tuollaiset juuri pistää ihmettelemään, että tässä elettiin sellainen aikakausi, milloin tuli oikeasti yllättävän tasalaatuista ja monipuolista, hyvää sarjaa ulos tyyliin liukuhinalta samaan aikaan, samana aikaikkunassa - että mitä tapahtui? Miksi se loppui? Suoratoistot tietysti taitaa olla yksi selitys, koska ne tuli samoihin aikoihin sotkemaan koko hollywoodin markkinat.
Siten jokin Better Call Saul oikeasti on niitä viimeisiä "taidepläjäyksiä", sekä Suomalaisesta tuotannosta häkellyttävän hyvä "Helppo Elämä" joka multa muuten sekin löytyy luojan kiitos Blurayna.
Vierailija kirjoitti:
Frendeissä on selkeästi vanhentunutta jatkuva ylipainolle ja muka homomaisille piirteille naureskelu.
Chandlerin sarkasmi tuntui hauskemmalta ysärillä, nyt kun olen katsellut niin tyyppi vaikuttaa enemmän kiusaajalta.
Ai, kyllä noille naureskellaan vieläkin ihan oikeassa elämässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Frendit tulee joka päivä telkkarista, aina monta jaksoa putkeen. Mulla on telkkari tässä olkkarissa päällä, kun puuhastelen muuta. Katselen ohjelmaa ns. sivusilmällä. On kyllä todella hauska sarja. Nauran niille vitseille. Tykkään myös sen ajan muodista, sillä se oli mun nuoruuteni muotia. En ymmärtänyt silloin aikoinaan Frendien päälle, en oikeastaan silloin niin paljon katsonut sitä. Ehkä sen takia, koska kaikki hehkutti Frendejä koko ajan koulussa, niin vähän kapinoin teininä ja jätin katsomatta montakin jaksoa :D
Frendit nyt ei naurattanut edes 90-luvulla. Tylsien ihmisten mukahauska sarja.
Bel Airin Prinssi oli Will Smithin läpimurto ja hyvä komedia myös. Kaikki päähahmot mustia mutta ei ollut sellaista väkistä dei-ideologiaa ysärillä. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota ihmisten ihonväriin. Näyttelijät olivat sarjoissa ja elokuvissa taitojensa perusteella valittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eihän sarjat olisi huvittavia, jos kaikki hahmot olisivat täydellisen moraalisia ja fiksuja. Sehän on juuri hassua, kun mokataan eri tavoin, tai koitetaan selvittää joku tilanne, tai jos joku on hyvin epäkorrekti kaveri.
Ei kukaan katsoisi yhä Housea, jos hän olisi normaali, tylsä hajuton ja mauton lääkäri.
Hahmojen viat ovat ne mitkä heistä tekee kiinnostavia
Nykyajan suurin ongelma on se, että rooleihin valitaan täysin epäuskottavan ulkonäköisetkin näyttelijät jopa. Yleensä jokin "massanäyttelijä" kuten Chris Pratt joka seikkailee joka ikisessä elokuvassa. Oppenheimerissakin pisti silmiin, että Matt Damon oli maailman epäuskottavin jokin hitsin kenraali. Babyface. ysärillä ja 2000-luvullakin eri näyttelijärooleissa oli aina nappinäyttelijät. "Kenraali" oli juuri sellainen vahamuumio, joita uutiskuvatkin näyttää jostain pentagonin hämäristä.
Samoin muutamia hyvin hassuja poikkeuksia lukuunottamatta nykynäyttelijät on jopa huonoja! Eivät osaa eläytyä hahmoonsa ollenkaan. Tosin kun tämä aihe on ysäristä niin sieltäkin näkyy ihan samaa ilmiötä. Parhaiten näyttelijävalinnatkin ja niiden taidot oli juuri 2000-2015 välisenä aikana.
Katsoin esimerkiksi pari jaksoa 24:sta. Eli Jack Bauerin seikkailuja ja oi jumpe. Minä muistelin että se oli aikanaan aika tusinatuotettua, mutta itse asiassa se oli häkellyttävän hyvin näytelty ja todella hyvä flow. Tuokin on sellainen paketti mikä odottelee jotain tulevaa katseluhetkeä. Tuossa muuten oli todella paljon sitä "pentagon" ilmiötä, että eri byrokraatit näyttää just ja tasan sopivilta rooleihinsa. Samoin "valkoisen talon" väki.
24 oli minusta hyvä ja jännittävä, kun silloin aikoinaan televisiosta tuli. :) Ja tykkäsin päänäyttelijästä.
Voisi olla hyvä vieläkin.
24:sen jujuhan on se, että sehän on jonkin sortin "propagandapläjäys". Ei se sattumalta alkanut aika pian 911 -jälkeen. Siinähän teroristit oli aina näitä tietyn lahkon edustajia ja sillä sarjalla haluttiin iskostaa amerikkalaisten päähän että he on hyviksiä ja nämä on pahiksia.
Siten se oli oikeasti aika massatuotettua moskaa (olevinaan), ja sellaisena sen muistin. Mutta nyt kun katsoin sitä pari jaksoa randomisti ihan vain, että muistanko oikein, huomasin hyvin nopeasti että se on itse asiassa todella hyvin tarinoitu, hyvin kuvattu, hyvä soundtrack, erittäin hyvin sopivat näyttelijät eri rooleihin, erittäin hyvin kuvattu, jopa se 24 "ideakin - reaaliajassa" on jotain sellaista mitä ei aikaisemmin ollut, eikä ollut sen jälkeenkään. Sehän tietysti teki sen klassisen, että lässähti loppua kohden mutta se ei tarkoita, etteikö ensimmäiset viisi ole aivan loistavia ja tuo lässähdys-ilmiö silleensä on enemmän normi kuin poikkeus muutenkin.
Tuollaiset juuri pistää ihmettelemään, että tässä elettiin sellainen aikakausi, milloin tuli oikeasti yllättävän tasalaatuista ja monipuolista, hyvää sarjaa ulos tyyliin liukuhinalta samaan aikaan, samana aikaikkunassa - että mitä tapahtui? Miksi se loppui? Suoratoistot tietysti taitaa olla yksi selitys, koska ne tuli samoihin aikoihin sotkemaan koko hollywoodin markkinat.
Siten jokin Better Call Saul oikeasti on niitä viimeisiä "taidepläjäyksiä", sekä Suomalaisesta tuotannosta häkellyttävän hyvä "Helppo Elämä" joka multa muuten sekin löytyy luojan kiitos Blurayna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eihän sarjat olisi huvittavia, jos kaikki hahmot olisivat täydellisen moraalisia ja fiksuja. Sehän on juuri hassua, kun mokataan eri tavoin, tai koitetaan selvittää joku tilanne, tai jos joku on hyvin epäkorrekti kaveri.
Ei kukaan katsoisi yhä Housea, jos hän olisi normaali, tylsä hajuton ja mauton lääkäri.
Hahmojen viat ovat ne mitkä heistä tekee kiinnostavia
Nykyajan suurin ongelma on se, että rooleihin valitaan täysin epäuskottavan ulkonäköisetkin näyttelijät jopa. Yleensä jokin "massanäyttelijä" kuten Chris Pratt joka seikkailee joka ikisessä elokuvassa. Oppenheimerissakin pisti silmiin, että Matt Damon oli maailman epäuskottavin jokin hitsin kenraali. Babyface. ysärillä ja 2000-luvullakin eri näyttelijärooleissa oli aina nappinäyttelijät. "Kenraali" oli juuri sellainen vahamuumio, joita uutiskuvatkin näyttää jostain pentagonin hämäristä.
Samoin muutamia hyvin hassuja poikkeuksia lukuunottamatta nykynäyttelijät on jopa huonoja! Eivät osaa eläytyä hahmoonsa ollenkaan. Tosin kun tämä aihe on ysäristä niin sieltäkin näkyy ihan samaa ilmiötä. Parhaiten näyttelijävalinnatkin ja niiden taidot oli juuri 2000-2015 välisenä aikana.
Katsoin esimerkiksi pari jaksoa 24:sta. Eli Jack Bauerin seikkailuja ja oi jumpe. Minä muistelin että se oli aikanaan aika tusinatuotettua, mutta itse asiassa se oli häkellyttävän hyvin näytelty ja todella hyvä flow. Tuokin on sellainen paketti mikä odottelee jotain tulevaa katseluhetkeä. Tuossa muuten oli todella paljon sitä "pentagon" ilmiötä, että eri byrokraatit näyttää just ja tasan sopivilta rooleihinsa. Samoin "valkoisen talon" väki.
24 oli minusta hyvä ja jännittävä, kun silloin aikoinaan televisiosta tuli. :) Ja tykkäsin päänäyttelijästä.
Voisi olla hyvä vieläkin.
On hyvä edelleen kolme ekaa kautta täyttä timanttia. Sen jälkeen menee alaspäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä katson vielä Frendejä, Frasier, Tohtori tuli kaupunkiin , Kolmas kivi auringosta paljon ennemmin kuin tätä nykytrendiä ns tosi-tv:tä.
Aaaaaaa, Kolmas kivi auringosta oli kyllä loistava!
Ei ollut
Kyllä ysärin sarjat alkaa olla ihan kaikki aikast ulkona "nykymenosta". Ei siis pelkästään huumorin tyyli, huono kuvanlaatu (ei ollut HD:ta vielä ja nykyaikaisella isolla telkkarilla kuva näyttää huonolta), vaan edes se yhteiskunta-tyyli ei sovi enää mitenkään nykyaikaan. Jopa Suomen salkkareissa, mutta hyvin pääasiallisesti myös kaikessa ulkomaisessa oli aina se "perus ydinperhe", ruoka-ajat oli aina selvät ja samat. Ruokapöydät notkui ruokaa. Äitihahmo oli aina se hellan ääressä huhkija. Itse asiassa "koti kuntoon" (home improvement) sitcomissa jopa huomasivat tämän asian, että jo kolme neljä tuotantokautta se "äitihahmo" oli aina vain ja ainoastaan keittiössä ja sentään yrittivät keksiä sille jonkin toisen roolin. Talot, autot ja sisustukset ei sovi enää nykymakuun. Yritin katsoa disnistä jopa "X-filesia" ja oi jumpe kun se oli kökkö! Muistan kuitenkin pienempänä katsoneeni sitä telkkarista ja silloin se oli olevinaan ihan hyvä.
Ysärin asiat on oikeasti tipahtanut pois listoilta jo. On hyvin harvoja sellaisia elokuvia jotka vielä sytkää kuten vaikka leslie nielsenin komediaelokuvat naurattaa vieläkin.
Jokin muutos on kuitenkin tullut 2000-luvun alusta, koska se on jo enemmän nykyaikaisempaa. Siltä ajalta on moniakin sarjoja joita oikeastaan jää kaipaamaankin ja ihmettelee, miksi niitä ei näytetä enempää. Kuten vaikka Malcolm in the Middle, hauska huumorisarja eikä enää ysärin sliipattu. HOUSE (mihin tuokin katosi, se oli hyvä idea, hyvin näytelty ja hyvä sarja), CSI eri variaatiot (juuri eilen ihmettelin, että miksi näitä ei enää tule, nämä oli paljon parempia kuin nämä uudet ihme NCIS jutut).
Käänteisesti, kaikesta uudesta oikeasti "puuttuu jotain". Esimerkiksi tuo Tracker. Ei niinku mitään itua.