Tupakoinnin ja/tai alkoholin lopettaneet

Tupakan lopettaminen oli vaikeaa, käytin lääkettä apuna. Alkoholi oli helpompaa, se vain jäi pois. Alkuun join vissyä. 

Ei siihen tarvita muuta, kun että haluaa lopettaa. Ei silloin halua juoda/polttaa vaikka olisikin epämukava olo.

Taas tätä kysytään.

Sairastuin ja lopetin.

Ilmeisesti en sitten halua. Tarpeeksi. Vaikka haluan molemmista eroon. Niin aina ratkean. Vain yksi... ja eihän se siihen jää!

Mihin sairastuit?

Millä hakusanalla pääsen vanhaan viestiketjuun?

Alkoholin lopetin koska olin juonut 15 vuotta joka viikko useamman kerran viikossa. Ainainen krapula,  masennus ja muut elämänhallinnan ongelmat alkoivat olemaan liian raskaita sietää. Vaihtoehdot oli joko kuolla ennenaikaisesti tai raitistua. Nykyään ei kiinnosta juominen lainkaan ja humalatila olisi outoa, en kaipaa sitä enää. Lopetin myös tupakoinnin samana vuonna koska ajattelin, että ihan sama riippuvuus sekin tavallaan on, että en halua olla tupakan orja enää. Tupakka haisee pahalle ja pilaa ikenet/hampaat. Elämä on helpompaa ilman kun ei tarvitse miettiä että milloin pääsee tupakalle ja milloin täytyy ostaa taas lisää. En ole katunut. 99% ajasta olen tyytyväinen päätöksiini mutta satunnaisesti tulee vieläkin fiilis, että pääsisi tupakan polttamaan jos on erikoisen paska fiilis jatkunut pidempään mutta sekin himo kestää aivan hetken ja unohtuu taas. Olin ennen ketjupolttaja ja poltin yhtä pitkään kun joinkin. Oli yllättävän helppoa kun päätti, että nyt loppuu. 

Tupakista pääsin eroon sähkösavukkeiden avulla ja jonka senkin imemisen olen jo lopettanut. Eipä siinä, tupakkia tekee mieli edelleen joskus ja kipasenkin jääkaapille silloin tai sitten vain siirrän ajatukset muualle. Viinanjuonnin jätin pois kun exä kauniisti pyysi, sama juttu röökaamisen kanssa.

M50

Tein päätöksen etten voi lopettaa lopullisesti. En voi olla ilman mikäli tekee mieli. Olen ratkennut pyrkiessäni täysin raittiiksi kummastakin. Lopetettuani poltin sen yhden ja join sen yhden ja sitten luovutin siihen epäonnistumiseen ja ratkesin. Olen antanut itselleni luvan juoda saunakaljan tai polttaa tupakan jos sitä tarjotaan (en osta enkä pyydä), näin on paljon helpompaa. Nautin elämässä sopivia määriä.

Vierailija kirjoitti:

Mihin sairastuit?

Munuaissyöpä ja suolistosairaus.

senkun lopettaa jos on aito halu ja tahto lopettaa, jos on vaikeaa täyttää aukkoja ja keksiä mitä muuta tekisi niin silloin huonoja kokemuksia käytöstä selkeästi ei ole vielä tarpeeksi että ois suoranainen inho lopetettavaa kohtaan

Tosi pahoillani puolestasi. Tsemppiä kuitenkin päiviisi!

Ensin lopetin röökinpolton - terveysvalistus oli tehnyt tehtävänsä ja syövät pelottivat, keltaiset hampaat ja pahanhajuinen hengitys. Puoli vuotta sen jälkeen mietin sitten, että alkoholi on ihan samanlainen aine. Miksi sitten käyttäisin sitä?

Koko kaveripiiri poltti (80-luvulla), joten hengailin pitkään röökipaikoilla. Silloin sai vielä polttaa sisälläkin ja baareissa. Ei kukaan tyrkyttänyt väkisin. Kaikki tsemppasivat.

Alkoholin kanssa meni eri tavalla. Kävin baareissa samalla tavalla, mutta siellä tuli kärhämää helposti, jos joku kuuli mitä tiskiltä tilasin. Omat kaverit tiesivät ja heille kelpasin, mutta ulkopuoliset tulivat tyrkyttämään "edes yhtä keskaria".

Ajankäyttöni ei siis juuri muuttunut, mutta viikonloppuaamuisin minulla oli paljon aikaa ja energiaa, kun muut parantelivat krapulaansa. Kehittelin viikonlopuiksi sitten erilaisia harrastuksia.

Harrastan edelleen kaikenlaista ja usein minulta kysytäänkin miten ihmeessä olen ehtinyt kaiken. Vastaus on tuossa yllä. Osa kavereista on edelleen kuvioissa, mutta suurin osa on lopettanut röökaamisen. Viinaa menee edelleen ja muutama on jo kuollut siihen.

M60

Asteittain nikotiinipurkka, sitten imeskelytabletit, sitten mynthonit. Myös nac auttoi siten, että se sai tupakan maistumaan tosi pahalta. Mielikuvien muokkaus oli kuitenkin ehkä tärkein, itsesuggestio, ajattelin aina tupakan jälkeen että hyiv ku oli pahaa. Samaa mielukuvaharjoittelua juomisen suhteen. Aloin mieltää ryyppäämisen likaiseksi ja inhottavaksi. Lopulta jäi molemmat kokonaan. Pari vuotta meni prosessissa.

Vierailija kirjoitti:

Tosi pahoillani puolestasi. Tsemppiä kuitenkin päiviisi!

Kiitos

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin ja lopetin.

Juu samoin minä läski ryyppäsin aivoni tyhjäksi jo nuorena. Siitälähtien erakkona nielen hullunlääkkeitä.  Nön nööö.    Tragkoomista🤭

Niin ja siihen tyhjyyden tunteeseen. Yksinkertaisesti kannattaa opetella sietämään tai tietoisesti menemään niiden hetkien yli. Esimerkiksi itse katsoin alkuun paljon youtubesta podcasteja asiaan liittyen eli muiden lopettaneiden haastatteluja. Esimerkiksi oho, tein sen taas - podcast on yksi sellainen, jos kiinnostaa. 

Itsensä kanssa täytyy työskennellä, antaa tunteiden tulla ja mennä, vertaistuki kirjoista, ryhmistä tai mistä vaan kokee sitä saavansa kannattaa käyttää erityisesti aluksi hyödykseen. Ekat kuukaudet oli itselle tunnetasolla tosi hankalia ja itkettyä tuli paljon. Jossain kohtaa helpottaa kyllä. Tavallaan helppoa kun tekee sen päätöksen mutta kuitenkin kannattaa olla tietoinen siitä, että kyllä sieltä ne tunteet tulee ja joutuu pysähtymään niiden äärelle mutta ne menevät ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Tupakista pääsin eroon sähkösavukkeiden avulla ja jonka senkin imemisen olen jo lopettanut. Eipä siinä, tupakkia tekee mieli edelleen joskus ja kipasenkin jääkaapille silloin tai sitten vain siirrän ajatukset muualle. Viinanjuonnin jätin pois kun exä kauniisti pyysi, sama juttu röökaamisen kanssa.

M50

Hyvä👌 liian monet miehet vaan sivuuttavat mitä nainen sanoo ja sitten ero tulikin tyhjästä.

Rööki jäi yhtäkkiä. Annoin loput röökistä työkaverille. Oltiin sellaisessa rölkiboksissa, jossa oli imuri vetämässä savua pois. Siinä tuli yhtäkkiä olo, että ei viidu enää tätä. Ojensin puolikkaan röökiaskin työkaverille ja lopetin. 

Alkoholi on vielä kuvioissa. Menee nykyään 2-3 litraa valkkaria kuukaudessa. Ennen meni sama viikossa. 

N_iko_tii_ni on tullut mukaan kuvaan pussien muodossa. 

Mutta joo, olen 61, mitä v_t_n väliä? Mulla kuolee kavereita ympäriltä joka viikko.