Lue keskustelun säännöt.
Miksi luottamus olisi tärkein asia parisuhteessa? Ja "jos ei sitä ole, ei ole mitään"?
18.09.2026 |
Parisuhde ilman luottamusta voi kaikesta huolimatta olla hyvä. Luottamuspula aiheuttaa omat piirteensä ja rajoituksiakin, mutta jos se on molemmille ok, ei siinä ole ongelmia.
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten parisuhde on hyvä, jos toiseen ei luota?
Viihdymme hyvin yhdessä, harrastamme ja matkustamme. Meillä on hauskaa kahdestaan. Seksi on hyvää. Olemme rakentaneet yhteisen kodin ja elämän, jossa molemmat viihdymme.
Miten voit olla varma, ettei hän samalla käy vieraissa selkäsi takana tai varasta omaisuuttasi? Tai vaikka pölli henkkareitasi ja odota tilaisuutta tehdä jotain nimissäsi?
En tietenkään voi olla varma. Mutta voinko ikinä olla varma kenestäkään?
Voit. Elämä on epävarmaa, mutta se ei ole syy olla jatkuvasti vainoharhainen. Mutta jos et kerran uskalla luottaa mihinkään tai kehenkään niin miksi edes olet parisuhteessa?
Tämä on just asia mitä en ymmärrä, ja tätä kai se ketjun aloittajakin kysymyksellään hakee takaa. Eli miksi en olisi parisuhteessa?
Minulla on puoliso, jonka kanssa olen rakentanut yhteisen elämän. Viihdymme hyvin yhdessä, meillä on hauskaa, hyviä keskusteluja, seksiä. Harrastamme ja matkustamme. Vaihtoehtona olisi olla yksin. Koen kuitenkin saavani suhteesta elämääni paljon hyviä asioita. Mutta ilmeisesti näiden kysyjien mielestä meidän pitäisi rikkoa kaikki tämä ja hakea kaupasta uusi mies, ja valita tällä kertaa luotettava yksilö?
Kuulostat läheisriippuvaiselta. Mieluummin epäluotettavassa suhteessa kuin yksin.
Saatan ilman muuta ollakin, mutta en oikein ymmärrä että mitä minun tulisi käytännössä asialle tehdä. Olen kuitenkin nykytilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen. Olen käynyt pitkän terapian ja sen myötä koen saaneeni itseluottamusta ja korjanneeni useita itseä vahingoittaneita tapojani. Pyrin olemaan suora ja viestimään avoimesti tarpeistani. En pelkää ilmaista halujani ääneen enkä koe tyytyväni vähään. En vain luota, siinäpä se.
No ei kai tuossa mitään ongelmaa ole, jos et itse välitä siitä, ettet voi luottaa kumppaniisi. Eihän ne kumppanin hölmöilyt sitten varmaan edes satuta, kun et muuta kuvitellutkaan. Ilmeisesti arvostat vain sitä, että voitte olla yhdessä, teki se kumppani mitä lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten parisuhde on hyvä, jos toiseen ei luota?
Viihdymme hyvin yhdessä, harrastamme ja matkustamme. Meillä on hauskaa kahdestaan. Seksi on hyvää. Olemme rakentaneet yhteisen kodin ja elämän, jossa molemmat viihdymme.
Miten voit olla varma, ettei hän samalla käy vieraissa selkäsi takana tai varasta omaisuuttasi? Tai vaikka pölli henkkareitasi ja odota tilaisuutta tehdä jotain nimissäsi?
En tietenkään voi olla varma. Mutta voinko ikinä olla varma kenestäkään?
Voit. Elämä on epävarmaa, mutta se ei ole syy olla jatkuvasti vainoharhainen. Mutta jos et kerran uskalla luottaa mihinkään tai kehenkään niin miksi edes olet parisuhteessa?
Tämä on just asia mitä en ymmärrä, ja tätä kai se ketjun aloittajakin kysymyksellään hakee takaa. Eli miksi en olisi parisuhteessa?
Minulla on puoliso, jonka kanssa olen rakentanut yhteisen elämän. Viihdymme hyvin yhdessä, meillä on hauskaa, hyviä keskusteluja, seksiä. Harrastamme ja matkustamme. Vaihtoehtona olisi olla yksin. Koen kuitenkin saavani suhteesta elämääni paljon hyviä asioita. Mutta ilmeisesti näiden kysyjien mielestä meidän pitäisi rikkoa kaikki tämä ja hakea kaupasta uusi mies, ja valita tällä kertaa luotettava yksilö?
Kuulostat läheisriippuvaiselta. Mieluummin epäluotettavassa suhteessa kuin yksin.
Saatan ilman muuta ollakin, mutta en oikein ymmärrä että mitä minun tulisi käytännössä asialle tehdä. Olen kuitenkin nykytilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen. Olen käynyt pitkän terapian ja sen myötä koen saaneeni itseluottamusta ja korjanneeni useita itseä vahingoittaneita tapojani. Pyrin olemaan suora ja viestimään avoimesti tarpeistani. En pelkää ilmaista halujani ääneen enkä koe tyytyväni vähään. En vain luota, siinäpä se.
No ei kai tuossa mitään ongelmaa ole, jos et itse välitä siitä, ettet voi luottaa kumppaniisi. Eihän ne kumppanin hölmöilyt sitten varmaan edes satuta, kun et muuta kuvitellutkaan. Ilmeisesti arvostat vain sitä, että voitte olla yhdessä, teki se kumppani mitä lystää.
Toivottavasti hän ei myöskään järkyty sitten mistään pahasta mitä mahdollisesti kohtaa sellaisen kumppanin kanssa johon ei voi luottaa. Lähesiriippuvainen, joka ei edes halua riippuvuudestaan eroon, on avun ulottumattomissa. Se hänelle suotakoon mutta toivon mukaan hän ymmärtää sen itsekin.
Ap on todennäköisesti itse se epäluotettava ja selittelee sitä nyt itselleen kauniimmaksi.
Vierailija kirjoitti:
No riippuu vähän millaisissa asioissa on valehdeltu ja minkä takia. Joskus valkoinen valhe on paikallaan. Joskus joutuu valehtelemaan pakon edestä jos esim.asia ei ole edes oma vika tai rageemisen arvoinen aihe, (vaikka jostain raha-asiasta) mutta tietää että toinen ottaa sen niin, kun ei suhtaudu normaalisti asioihin.
Ja ei sitten kyseessä suutahtaminen, vaan totaalinen rageeminen ja aiheista, mistä monet muut vain sanoisivat jotain tai vain harmistuisivat.
Minun mielestäni omalle puolisolle ei pitäisi joutua kertomaan edes valkoisia valheita. Jos parisuhteessa ei luottamuspulaa ole, niin silloin kyllä pystyy olemaan rehellinen kaikissa asioissa, myös niissä vähemmän miellyttävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten parisuhde on hyvä, jos toiseen ei luota?
Viihdymme hyvin yhdessä, harrastamme ja matkustamme. Meillä on hauskaa kahdestaan. Seksi on hyvää. Olemme rakentaneet yhteisen kodin ja elämän, jossa molemmat viihdymme.
Miten voit olla varma, ettei hän samalla käy vieraissa selkäsi takana tai varasta omaisuuttasi? Tai vaikka pölli henkkareitasi ja odota tilaisuutta tehdä jotain nimissäsi?
En tietenkään voi olla varma. Mutta voinko ikinä olla varma kenestäkään?
Voit. Elämä on epävarmaa, mutta se ei ole syy olla jatkuvasti vainoharhainen. Mutta jos et kerran uskalla luottaa mihinkään tai kehenkään niin miksi edes olet parisuhteessa?
Tämä on just asia mitä en ymmärrä, ja tätä kai se ketjun aloittajakin kysymyksellään hakee takaa. Eli miksi en olisi parisuhteessa?
Minulla on puoliso, jonka kanssa olen rakentanut yhteisen elämän. Viihdymme hyvin yhdessä, meillä on hauskaa, hyviä keskusteluja, seksiä. Harrastamme ja matkustamme. Vaihtoehtona olisi olla yksin. Koen kuitenkin saavani suhteesta elämääni paljon hyviä asioita. Mutta ilmeisesti näiden kysyjien mielestä meidän pitäisi rikkoa kaikki tämä ja hakea kaupasta uusi mies, ja valita tällä kertaa luotettava yksilö?
Kuulostat läheisriippuvaiselta. Mieluummin epäluotettavassa suhteessa kuin yksin.
Saatan ilman muuta ollakin, mutta en oikein ymmärrä että mitä minun tulisi käytännössä asialle tehdä. Olen kuitenkin nykytilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen. Olen käynyt pitkän terapian ja sen myötä koen saaneeni itseluottamusta ja korjanneeni useita itseä vahingoittaneita tapojani. Pyrin olemaan suora ja viestimään avoimesti tarpeistani. En pelkää ilmaista halujani ääneen enkä koe tyytyväni vähään. En vain luota, siinäpä se.
No ei kai tuossa mitään ongelmaa ole, jos et itse välitä siitä, ettet voi luottaa kumppaniisi. Eihän ne kumppanin hölmöilyt sitten varmaan edes satuta, kun et muuta kuvitellutkaan. Ilmeisesti arvostat vain sitä, että voitte olla yhdessä, teki se kumppani mitä lystää.
Tai sitten se on niinpäin, että ajattelee itse voivansa tehdä mitä lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska viestejä on tullut paljon, en vastaa yksitellen. Mutta avaan.
Minä en tosiaan voi luottaa mieheeni naisten suhteen. En usko että on pneskellut muita, mutta varma en ole. Tiedän että muuta säätöä on ollut usean kanssa, ja on valehdellut niistä ja joistain muistakin asioista. Suoraan silmiin katsoen, vannonut puhuvansa totta, ja silti valehdellut. Siltä osin luottamus on täysin rikki.
Ja siihen liittyi se että on ihan täysin turhaa "kuulustella ja tivata" asioita häneltä, koska hän voi valehdella jälleen kirkkain silmin. Sanoo ettei enää tee niin, mutta niinhän on sanonut ennenkin, joka on paljastunut valheeksi. Sellainen "kuulustelu" ei auta yhtään mitään, enkä sitä ole harrastanut enää pitkään aikaan. Meillä ei ole sallittua säätää muiden kanssa, hän on tehnyt sitä silti enkä varmaan ikinä tule siinä asiassa enää häneen luottamaan. Jos ajattelen asiaa se saa minut raivoihini, mutta en juuri koskaan ajattele.
Minä kuitenkin voin luottaa siihen, että hän seisoo rinnalla vaikka mitä tapahtuisi. Ja niin on seissyt. Pitänyt puoliani, auttanut väsymättä, tukenut suruissa ja vaikeuksissa. Joskus pahassa tilanteessa riskeerannut jopa työpaikkansa, tukeakseen minua.
Raha-asioissakin luotan 90%. Eikä ole koskaan tarvinnut pelätä, että lähtee yhtäkkiä ryyppäämään, katoaa viikoksi, päinvastoin.
Luottamus on ihan täysin rikki yhdellä saralla, muissa asioissa ei. Ja siksi, kun suhteessa on muita hyviä puolia, kyllä tässä kannattaa olla. Ap
Se on sinun asiasi, jos haluat uskoa häneen. Mutta kuten on tullut ilmi, on turha odottaa tuolle mitään ymmärrystä, sen verran outoa on logiikkasi.
Se mikä täällä on erityisesti herättänyt keskustelua on se, että osa pitää epäluottamusta ihan hyväksyttävänä asiana. Jos itse haluaa elää suhteessa, jossa saa olla varpaillaan eikä luota lainkaan, se on edelleen oma asia. Typerää se silti on ja suurimmalle osalle ihmisistä sopimatonta. Siksi on yperää myös yrittää selittää se joksikin universaalisti sopivaksi asiaintilaksi.
Vaan kun sinä vääntelet mm. minun kirjoituksiani koko ajan ihan päinvastaisiksi, kuten varmasti tiedät itsekin. Et voi lainata tuota tekstiäni ja väittää etten luota mieheeni lainkaan, kun juuri olen kertonut missä asioissa häneen luotan 😀
Ja kun en minä ole varpaillani tässä suhteessa, eihän sellaista kukaan jaksaisikaan. Olen tajunnut etten voi häneen tietyissä asioissa luottaa, niin se vaan on. En vaivaa sillä päätäni, eikä se vaikuta arjessamme lainkaan. Faktat pitää hyväksyä, jos yhdessä haluaa jatkaa.
Sinä kuvittelet tosi mustavalkoisesti, että tällainen suhde on pelkkää itkua, huutoa, epäilyä, mustasukkaisuutta, kuulustelua ja jatkuvaa pelkoa. Vaan kun ei ole. On joo pitänyt käydä läpi tunteita ja totuuksia, ja tajuta että tämä on nyt tämän suhteen huono puoli. Mutta ei se tee koko suhteesta huonoa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten parisuhde on hyvä, jos toiseen ei luota?
Viihdymme hyvin yhdessä, harrastamme ja matkustamme. Meillä on hauskaa kahdestaan. Seksi on hyvää. Olemme rakentaneet yhteisen kodin ja elämän, jossa molemmat viihdymme.
Miten voit olla varma, ettei hän samalla käy vieraissa selkäsi takana tai varasta omaisuuttasi? Tai vaikka pölli henkkareitasi ja odota tilaisuutta tehdä jotain nimissäsi?
En tietenkään voi olla varma. Mutta voinko ikinä olla varma kenestäkään?
Voit. Elämä on epävarmaa, mutta se ei ole syy olla jatkuvasti vainoharhainen. Mutta jos et kerran uskalla luottaa mihinkään tai kehenkään niin miksi edes olet parisuhteessa?
Tämä on just asia mitä en ymmärrä, ja tätä kai se ketjun aloittajakin kysymyksellään hakee takaa. Eli miksi en olisi parisuhteessa?
Minulla on puoliso, jonka kanssa olen rakentanut yhteisen elämän. Viihdymme hyvin yhdessä, meillä on hauskaa, hyviä keskusteluja, seksiä. Harrastamme ja matkustamme. Vaihtoehtona olisi olla yksin. Koen kuitenkin saavani suhteesta elämääni paljon hyviä asioita. Mutta ilmeisesti näiden kysyjien mielestä meidän pitäisi rikkoa kaikki tämä ja hakea kaupasta uusi mies, ja valita tällä kertaa luotettava yksilö?
Kuulostat läheisriippuvaiselta. Mieluummin epäluotettavassa suhteessa kuin yksin.
Saatan ilman muuta ollakin, mutta en oikein ymmärrä että mitä minun tulisi käytännössä asialle tehdä. Olen kuitenkin nykytilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen. Olen käynyt pitkän terapian ja sen myötä koen saaneeni itseluottamusta ja korjanneeni useita itseä vahingoittaneita tapojani. Pyrin olemaan suora ja viestimään avoimesti tarpeistani. En pelkää ilmaista halujani ääneen enkä koe tyytyväni vähään. En vain luota, siinäpä se.
No ei kai tuossa mitään ongelmaa ole, jos et itse välitä siitä, ettet voi luottaa kumppaniisi. Eihän ne kumppanin hölmöilyt sitten varmaan edes satuta, kun et muuta kuvitellutkaan. Ilmeisesti arvostat vain sitä, että voitte olla yhdessä, teki se kumppani mitä lystää.
Tai sitten se on niinpäin, että ajattelee itse voivansa tehdä mitä lystää.
Miten päin hyvänsä. Omapahan on suhteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten parisuhde on hyvä, jos toiseen ei luota?
Viihdymme hyvin yhdessä, harrastamme ja matkustamme. Meillä on hauskaa kahdestaan. Seksi on hyvää. Olemme rakentaneet yhteisen kodin ja elämän, jossa molemmat viihdymme.
Miten voit olla varma, ettei hän samalla käy vieraissa selkäsi takana tai varasta omaisuuttasi? Tai vaikka pölli henkkareitasi ja odota tilaisuutta tehdä jotain nimissäsi?
En tietenkään voi olla varma. Mutta voinko ikinä olla varma kenestäkään?
Voit. Elämä on epävarmaa, mutta se ei ole syy olla jatkuvasti vainoharhainen. Mutta jos et kerran uskalla luottaa mihinkään tai kehenkään niin miksi edes olet parisuhteessa?
Tämä on just asia mitä en ymmärrä, ja tätä kai se ketjun aloittajakin kysymyksellään hakee takaa. Eli miksi en olisi parisuhteessa?
Minulla on puoliso, jonka kanssa olen rakentanut yhteisen elämän. Viihdymme hyvin yhdessä, meillä on hauskaa, hyviä keskusteluja, seksiä. Harrastamme ja matkustamme. Vaihtoehtona olisi olla yksin. Koen kuitenkin saavani suhteesta elämääni paljon hyviä asioita. Mutta ilmeisesti näiden kysyjien mielestä meidän pitäisi rikkoa kaikki tämä ja hakea kaupasta uusi mies, ja valita tällä kertaa luotettava yksilö?
Kuulostat läheisriippuvaiselta. Mieluummin epäluotettavassa suhteessa kuin yksin.
Saatan ilman muuta ollakin, mutta en oikein ymmärrä että mitä minun tulisi käytännössä asialle tehdä. Olen kuitenkin nykytilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen. Olen käynyt pitkän terapian ja sen myötä koen saaneeni itseluottamusta ja korjanneeni useita itseä vahingoittaneita tapojani. Pyrin olemaan suora ja viestimään avoimesti tarpeistani. En pelkää ilmaista halujani ääneen enkä koe tyytyväni vähään. En vain luota, siinäpä se.
No ei kai tuossa mitään ongelmaa ole, jos et itse välitä siitä, ettet voi luottaa kumppaniisi. Eihän ne kumppanin hölmöilyt sitten varmaan edes satuta, kun et muuta kuvitellutkaan. Ilmeisesti arvostat vain sitä, että voitte olla yhdessä, teki se kumppani mitä lystää.
Tai sitten se on niinpäin, että ajattelee itse voivansa tehdä mitä lystää.
Miten päin hyvänsä. Omapahan on suhteensa.
Kovasti näyttää vaivaavan Sinua kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n kysymys on ihan validi. Olen itsekin pohdiskellut samaa asiaa. Itsellä on puolisona ihminen, johon en juurikaan luota. Pystyn tämän asian kanssa elämään ihan hyvin. Eikä ole kyse sellaisesta, että mun pitäisi pelätä väkivaltaa, vaan enemmänkin tyyliin muistaako hän hakea mut juna-asemalta.
Entä jos siellä juna-asemalla odottaisi teidän teini-ikäinen lapsi. Miettisitkö ollenkaan käykö iskä hänen hakemassa vai pitääkö sinun hommata hänelle kyyti?
Minun pitäisi huolehtia tai ainakin varmistaa, että asia tulee hoidettua. Siksi sanoinkin, että minähän nuo lapset kasvatin ja huolehdin. Mutta tämä on asia, mitä on vaikea havaita, ennenkuin sitten kun ne lapset oikeasti ovat siinä, hoidettavina. Jos toinen ei kanna vastuuta niin eihän se auta muu kuin tehdä itse.
Itse opin jo lapsena että luottamus ei kuulu lapsen ja vanhempien välisiin suhteisiin. Itse olisin saanut jäädä lapsena vaikka yöksi sinne juna-asemalle seisoskeleen, ellen itse olisi saanut kehitettyä jotain yhteyttä kotiin.
Aika rankkaa henkisesti olla riippuvainen muista, joihin ei ikinä pystynyt luottaa. Ja jos se äiti sai hoidettua ja varmistettua minulle kyydin, niin kyllä siitä sain raskaiden huikailujen lomassa kuulla, kuinka aiheutin lisätyötä. En halua enää ikinä ketään ihmistä lähelle minua, johon ei pitäisi luottaa, lisää epävarmuutta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kaikissa ihmissuhteissa on oltava luottamus. En voisi olla ystäväkään ihmiselle, johon en luota. Onhan sitä nyt toisen sanaan voitava luottaa ja uskoa, että sovitut asiat pitää.
Niinhän se on työelämässäkin.
Olen elänyt lyhyen avioliiton miehen kanssa, johon todellakaan ei voinut luottaa. Se oli hermoja raastavaa. Ei ikinä voinut tietää, onko hän paikalla, tuleeko silloin kun on sovittu, tekeekö jonkun asian mistä sovitaan jne. Täysin huithapelia toimintaa.
Mitä tuommoisella kumppanilla tekee? Valehtelee ja keksii mitä kummallisempia selityksiä, ei minkäänlaista yhteistyötä missään asiassa.
Mieleltään vapaa yksilö? Just joo, sellainen ihminen ei sovi parisuhteeseen eikä varsinkaan sellaisen kanssa pidä tehdä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Koska viestejä on tullut paljon, en vastaa yksitellen. Mutta avaan.
Minä en tosiaan voi luottaa mieheeni naisten suhteen. En usko että on pneskellut muita, mutta varma en ole. Tiedän että muuta säätöä on ollut usean kanssa, ja on valehdellut niistä ja joistain muistakin asioista. Suoraan silmiin katsoen, vannonut puhuvansa totta, ja silti valehdellut. Siltä osin luottamus on täysin rikki.
Ja siihen liittyi se että on ihan täysin turhaa "kuulustella ja tivata" asioita häneltä, koska hän voi valehdella jälleen kirkkain silmin. Sanoo ettei enää tee niin, mutta niinhän on sanonut ennenkin, joka on paljastunut valheeksi. Sellainen "kuulustelu" ei auta yhtään mitään, enkä sitä ole harrastanut enää pitkään aikaan. Meillä ei ole sallittua säätää muiden kanssa, hän on tehnyt sitä silti enkä varmaan ikinä tule siinä asiassa enää häneen luottamaan. Jos ajattelen asiaa se saa minut raivoihini, mutta en juuri koskaan ajattele.
Minä kuitenkin voin luottaa siihen, että hän seisoo rinnalla vaikka mitä tapahtuisi. Ja niin on seissyt. Pitänyt puoliani, auttanut väsymättä, tukenut suruissa ja vaikeuksissa. Joskus pahassa tilanteessa riskeerannut jopa työpaikkansa, tukeakseen minua.
Raha-asioissakin luotan 90%. Eikä ole koskaan tarvinnut pelätä, että lähtee yhtäkkiä ryyppäämään, katoaa viikoksi, päinvastoin.
Luottamus on ihan täysin rikki yhdellä saralla, muissa asioissa ei. Ja siksi, kun suhteessa on muita hyviä puolia, kyllä tässä kannattaa olla. Ap
Tämän jotenkin ymmärrän, vaikka en asiasta pidäkään. Siskoni mies on tuollainen. Häneen voi luottaa kuin vuoreen kaikissa muissa asioissa, paitsi naisasioissa.
On olemassa miehiä, jotka ei vaan pysty pitämään näppejään irti naisista. He on aina valmiit, niinsanotusti.
Mutta muuten on kuin unelma ihmisestä, joka hoitaa kaikki asiat ja huolehtii viimeisen päälle kaikesta.
Minä siis tavallaan ymmärrän siskoani, hänen on ollut helppo elää sellaisen ihmisen kanssa, mutta toisaalta sitten en itse pystyisi sulkemaan silmiäni tietyiltä asioilta. Minua ne häiritsisi liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska viestejä on tullut paljon, en vastaa yksitellen. Mutta avaan.
Minä en tosiaan voi luottaa mieheeni naisten suhteen. En usko että on pneskellut muita, mutta varma en ole. Tiedän että muuta säätöä on ollut usean kanssa, ja on valehdellut niistä ja joistain muistakin asioista. Suoraan silmiin katsoen, vannonut puhuvansa totta, ja silti valehdellut. Siltä osin luottamus on täysin rikki.
Ja siihen liittyi se että on ihan täysin turhaa "kuulustella ja tivata" asioita häneltä, koska hän voi valehdella jälleen kirkkain silmin. Sanoo ettei enää tee niin, mutta niinhän on sanonut ennenkin, joka on paljastunut valheeksi. Sellainen "kuulustelu" ei auta yhtään mitään, enkä sitä ole harrastanut enää pitkään aikaan. Meillä ei ole sallittua säätää muiden kanssa, hän on tehnyt sitä silti enkä varmaan ikinä tule siinä asiassa enää häneen luottamaan. Jos ajattelen asiaa se saa minut raivoihini, mutta en juuri koskaan ajattele.
Minä kuitenkin voin luottaa siihen, että hän seisoo rinnalla vaikka mitä tapahtuisi. Ja niin on seissyt. Pitänyt puoliani, auttanut väsymättä, tukenut suruissa ja vaikeuksissa. Joskus pahassa tilanteessa riskeerannut jopa työpaikkansa, tukeakseen minua.
Raha-asioissakin luotan 90%. Eikä ole koskaan tarvinnut pelätä, että lähtee yhtäkkiä ryyppäämään, katoaa viikoksi, päinvastoin.
Luottamus on ihan täysin rikki yhdellä saralla, muissa asioissa ei. Ja siksi, kun suhteessa on muita hyviä puolia, kyllä tässä kannattaa olla. Ap
Tämän jotenkin ymmärrän, vaikka en asiasta pidäkään. Siskoni mies on tuollainen. Häneen voi luottaa kuin vuoreen kaikissa muissa asioissa, paitsi naisasioissa.
On olemassa miehiä, jotka ei vaan pysty pitämään näppejään irti naisista. He on aina valmiit, niinsanotusti.
Mutta muuten on kuin unelma ihmisestä, joka hoitaa kaikki asiat ja huolehtii viimeisen päälle kaikesta.
Minä siis tavallaan ymmärrän siskoani, hänen on ollut helppo elää sellaisen ihmisen kanssa, mutta toisaalta sitten en itse pystyisi sulkemaan silmiäni tietyiltä asioilta. Minua ne häiritsisi liikaa.
No tämä. On meilläkin ollut valtavia kriisejä tämän takia, riitaa ja mustasukkaisuutta. Paljonkin. Koska en hänen toimintaansa hyväksy enkä ymmärrä ja se satuttaa joka kerta. Enkä varmaan luota siinä häneen enää koskaan, vaikka kuinka muuttuisi.
Mutta on tehty pelisääntöjä ym ja toisaalta, aina hän kuitenkin on mun luokseni tullut. Että jos/kun jotain on jonkun kanssa ollutkin, niin minun kanssani hän kuitenkin viettää lomat ja vapaat, ei kenenkään muun.
Joku ketjussa kysyi mistä tiedän missä mieheni oikeasti on, jos sanoo lähtevänsä poikien kanssa mökille. No siitä tiedän, ettei käy enää missään tuollaisissa. Ap
Kukin tavallaan. Itse en katselisi hetkeäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei itseään arvosta niin antaa mennä vaan. Tehkää nyt ihmeessä lapsiakin tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei itseään arvosta niin antaa mennä vaan. Tehkää nyt ihmeessä lapsiakin tuohon.
Lapsemme ovat jo aikuisia. Heidät ollaan kasvatettu yhdessä ilman mitään ongelmia. Ap
Aloittaja. Mitä saat tuosta suhteesta? Miksi olet muutenkaan koskaan tuohon jäänyt ja varsinkin miksi olet nyt? Kaikki perustuu luottamukseen ja jos sitä ei ole niin pohja on nollat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menisit suhteeseen ihmisen kanssa, johon et luota? Mieti sellaista, että sanot puolisolle, että käy hakemassa lapset päiväkodista, mutta puoliso lähtee ryyppäämään tai joudut onnettomuuteen ja luotat siihen, että tietenkin puoliso tulee katsomaan sinua sairaalalle ja tarvittaessa tukee ja hoivaa, mutta puoliso lähteekin risteilylle tai vieraan kanssa sänkyyn.
Olet mustavalkoinen. Ei se, jos jossain asiassa ei ole luottamusta, tarkoita ettei sitä olisi missään asiassa. Ap
Kerro sitten ne asiat, joissa sinulla ei ole luottamusta puolisoosi.
Toisten naisten suhteen ja puhuuko minulle totta tietyissä asioissa. Ap
Tuossa tapauksessa saatat saada mieheltäsi esimerkiksi parantumattoman sukupuolitaudin. Tai sitten mies tekee toisen naisen kanssa lapsen josta joutuu maksamaan elatusmaksuja seuraavat 18 vuotta.
Kyllä toiseen pitää voida luottaa tuollaisissa asioissa jos aikoo rakentaa parisuhteen hänen kanssaan. Jännnämiesten kanssa kimppasn lähtevät kerjäämällä kerjäävät otselleen ongelmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se suhde toimii, jos toiseen ei voi luottaa? Ja mikä siinä silloin sitten on tärkein asia?
Minulle ainakin parisuhde tarkoittaa sitä, että pyrin rakentamaan elämäni yhteiseksi toisen ihmisen kanssa. Se, mitä se pitää sisällään, voi vaihdella, mutta vain jos siitä sisällöstä ollaan samaa mieltä ja voi luottaa siihen, että siitä tosiaan ollaan samaa mieltä, mitä pariauhde kummallekin tarkoittaa ja pitää sisällään.
Näin juuri meilläkin. Yhteinen elämä, haaveet, kaikki. Ap
Ja silti mies käy "n****massa nurkan takana"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän tulisi hulluksi, jos koko ajan pitäisi miettiä missä se puoliso on, mitä tekee ja kenen kanssa. Sitten pitäisi soitella perään ja pitää kolmannen asteen kuulustelu, kun hän tulee kotiin. Itse en halua tuollaista parisuhdetta.
Eihän sitä tuollainen tarvitse olla, vaikka ei luottaisikaan. En minä ainakaan ole. Mitkään kuulustelut olisi aivan turhia. Ap
Hiljaa vaan omassa päässäsi mietit, mutta et sano mitään. Kuluttavaa se on silti.
En mieti. Olen tottunut asiaan ja tilanteeseen, eivätkä ne edes tule mieleen kuin harvoin joissain tilanteissa. Ei kai kukaan muukaan suhteensa miinuspuolia KOKO ajan mielessään pyöritä? Ap
Ehkä ei, mutta jossain vaiheessa tulee se kuuluisa viimeinen pisara.
En ole. Luepa keskustelu uudelleen läpi niin näet että olen päätellyt ne sen pohjalta.