Lue keskustelun säännöt.
Muita keski-ikäisiä, joilla on ollut omasta mielestä helppo elämä?
18.09.2026 |
Peruskoulussa kiva kaveriporukka, jossa kaikki akateemisesti sivistyneistä perheistä ja nähdään vieläkin aktiivisesti. Eliittilukioon, josta hyvä yo-todistus ja suoraan yliopistoon. Mukava akateeminen työpaikka ja harrastuksena toisen loppututkinnon tekeminen. Puoliso niin ikään akateeminen ja hyvässä työssä. Myös ystäväpiiri fiksuja, akateemisesti kouluttautuneita hyväosaisia. Taloudellisesti tullaan toimeen mukavasti ja tekoälyn mukaan oma sijoitussalkku siellä ikäluokan top 5 %. Työ on fyysisesti kevyttä, joten jaksaa urheilla - olen keskimääräistä paremmassa kunnossa. Suurimmat ongelmat elämässä ovat luokkaa "mistä woltataan?" tai "mihin lähdetään reissuun?".
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sun pointti on? Esitellä erinomaisuuttaan?
Jakaa kokemuksia ja hyvää fiilistä, kun nykyinen keskustelukulttuuri on niin negatiivista.
Ap
Hyvän fiiliksen jakaminen on mun mielestä jotain ihan muuta, mutta pidä toki mielipiteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen että on ollut. Ammatillista koulutusta mulla ei ole mutta silti mulla on hyvä osa-aikatyö jonka palkka on sellainen ettei mun ole mitään järkeä edes miettiä kokoaikatöiden hakemista. Saan ostettua kaiken mitä haluan. Asun pienessä maalaiskylässä. Vapaa-aikaa on hyvin. En haluaisi elää muunlaista elämää
Itselläni myös helppo elämä. Hyvä koulutus ja työ on ollut koko elämän. Kaksi lasta ja nyt jo viisi lastenlasta. Mummona koen suurta onnellisuutta ja muutenkin ollaan ja tehdään paljon asioita lasten ja heidän perheiden kanssa. Kesällä ollaan paljon mökillä ja syyslomaviikolla piipahdetaan pienellä reissulla yhdessä joka vuosi. Mökillä viljelen kaikenlaista ja tykkään kovasti tehdä ruokaa ja leipoa. Itselläni hyvä elämä koostuu juurikin läheisistä ihmisistä ja käsillä tekemisestä. Eläkkeelle jään viiden vuoden sisällä ja sitten on enemmän aikaa puuhastella kaikkea ihanaa. Toivottavasti pysytään miehen kanssa terveinä ja toimintakykyisinä jatkossakin ja saamme vanheta yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan edes vielä. Kateellinen en onneksi osaa olla, mutta kyllä tämä nyt vähän haiskahtaa siltä, että halutaan kehuskella ja kalastellaan kateellisten kommentteja. Onnea kuitenkin sinulle elämästäsi...
Tarkoituksena ei ole kalastella kateellisten kommentteja vaan kuulla muiden, jotka aiheen omakseen kokevat, elämästä. Eri ihmiset kaipaavat elämältä eri asioita, siksi muiden elämänpoluista on kiinnostavaa lukea. Olisi kuitenkin laiskaa aloittaa ketju pelkällä kysymyksellä ilman omaa kontribuutiota.
Ap
poikkeuksellisen hyvä aloitus palstalla ei pelkkää ruikutusta tai kela sitä kela tätä minua kehoitettiin hakemaan töitä vali valia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä ihmisistä joilla on ollut helppo elämä tulee jotenkin yksiulotteisia ja tylsiä.
Enpä tiedä. Mulla ei ole ollut helppo elämä, mutta minusta tuntuu että olen sen takia ehkä vähän tylsä verrattuna joihinkin helpomman elämän eläneisiin ikätovereihin, joilla on riittänyt energiaa kehittää itseään, lukea paljon, jne. Mulla on mennyt energiat selviämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä ihmisistä joilla on ollut helppo elämä tulee jotenkin yksiulotteisia ja tylsiä.
Enpä tiedä. Mulla ei ole ollut helppo elämä, mutta minusta tuntuu että olen sen takia ehkä vähän tylsä verrattuna joihinkin helpomman elämän eläneisiin ikätovereihin, joilla on riittänyt energiaa kehittää itseään, lukea paljon, jne. Mulla on mennyt energiat selviämiseen.
Tuskin olet tylsä. Vaikuttaa siltä, että sinulla on melkoinen elämäntarina kerrottavana siis niille, joille haluat kertoa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies saattaapi löytää vielä nuoremman hedelmällisen naisen, ei vanha lapseton nainen yleensä kiinnostele. Menikö hyvin naisen näkökulmasta se selviää vasta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla äykäs, jos yliopistotutkinnon suorittaminen on "helppoa".
Kaikki eivät siihen pysty lainkaan.
Höpö höpö. Ilman oppimisvaikeuksia on Suomessa normaaliälyisen kohtuullisen helppoa hankkia maisterintutkinto. Ainoa mikä suurimmalla osalla mättää, on puhdas laiskuus.
"Normaali älykkyys" on aika laaja skaala.
Yliopistotutkinnon suorittanut tiennee tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sun pointti on? Esitellä erinomaisuuttaan?
Jakaa kokemuksia ja hyvää fiilistä, kun nykyinen keskustelukulttuuri on niin negatiivista.
Ap
Oletko lapseton? Mistä woltataan/mihin matkalle kuulostaa oman kaveripiirin lapsettomilta. Ollaan myös keski-ikäisiä.
Ja "miksi woltataan"?
En jotenkaan tajua tuota konseptia, paljon mukavampaa mennä syömään ns. ulos jos ei itse halua kokata.
T. lapseton myöhäiskeski-ikäinen
Ainakin minulle wolttaaminen vastaa helppoa ja mutkatonta arkiruokaa, kun töiden jälkeen haluaa vain ottaa rennosti. Tietysti viikonloppuisin, lomilla ja matkoilla tulee käytyä enemmän ulkona syömässä pidemmän kaavan kautta.
Ap
Muistitko kertoa, että olet akateeminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut sillä tavalla helppoa, että minä ja perheeni olemme olleet terveitä. Ei ole pitkäaikaissairauksia tai muita vakavia terveyttä koettelevia juttuja. Meillä on tosi mukavat lapset, jotka eivät toistaiseksi ole aiheuttaneet tekemisillään huolta ja murhetta. Emme ole varakkaita, mutta pystymme rahoittamaan normaalin elämän. Työurani ei todellakaan ole ollut mutkaton, vaan yllätyksiä täynnä, ja nykyään olen ihan eri alalla kuin mitä opiskelin. Työni on entinen harrastukseni. Huono palkka, mutta työn mielekkyys korvaa taloudelliset tappiot.
Olen oppinut elämäni aikana paljon ihmisten elämänkaarista ja ihmissuhteista ja tunnen kiitollisuutta siitä, että oma kotini ja sukuni oli ja on sen verran tasaista, että olen saanut hyvät eväät elämään. Turvallinen lapsuus takaa sen, että ihmiselle kehittyy terveet rajat. Nämä rajat suojaavat monelta pahalta. Ne ovat tietynlainen suojelusenkeli.
Että on ollut helppo elämä, vaikka erinäisiä suruja ja ikäviä asioita siihen on mahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä ihmisistä joilla on ollut helppo elämä tulee jotenkin yksiulotteisia ja tylsiä.
Enpä tiedä. Mulla ei ole ollut helppo elämä, mutta minusta tuntuu että olen sen takia ehkä vähän tylsä verrattuna joihinkin helpomman elämän eläneisiin ikätovereihin, joilla on riittänyt energiaa kehittää itseään, lukea paljon, jne. Mulla on mennyt energiat selviämiseen.
Luulenpa, että muilla on ollut tylsempää. Sinä tiedät elämästä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut aina kohtalaisen tyytyväinen elämääni, vaikka peruskoulun ajan kiusattiin rankasti.
Tiesin että pääsen pois, kun opiskelen kovasti. Pääsin kiusaajista eroon lukiossa suunnitelmani mukaisesti. Jatkoin opiskelua ja sain opintojen oheen töitä. Löysin oman alan töitä, kun valmistuin.
Kaikki kolme seurustelukumppania mitä on ollut, on olleet ihan järkeviä ihmisiä. Sain lapsia kun niitö toivoin.
Tuskin kenelläkään on pelkkää ruusua tanssimista, mutta yleisesti ottaen on ollut helppo elämä. Aina silloin kun on ollut merkittävä vastoinkäyminen, on iskenyt satumainen ja hyvin ajoitettu onnenpotku, jonka ansiosta on löytynyt uusi raide. Sillä raiteella sitten mennyt entistäkin paremmin. Ei siihen voi tietenkään ikuisesti luottaa, mutta tähän asti ollut näin.
Sinulle ap ei ole todennäköisesti kehittynyt kovin hyvää resilienssikykyä, jos olet selvinnyt elämän ilman suurempia ongelmia. Ethän ole silloin joutunut missään vaiheessa harjoittelemaan resilienssikykyä ja vaikeuksista selviämistä. Oman kokemukseni mukaan tällaiset ihmiset kokevat pienetkin vastoinkäymiset todella vaikeina, koska eipä meistä kukaan taida koko elämää selvitä vaikeuksitta. Lisäksi voi olla vaikea kokea empatiaa toisia kohtaan vaikeissa elämäntilanteissa, jos ei ole omakohtaista kokemusta vaikeuksista.
Vierailija kirjoitti:
Sinulle ap ei ole todennäköisesti kehittynyt kovin hyvää resilienssikykyä, jos olet selvinnyt elämän ilman suurempia ongelmia. Ethän ole silloin joutunut missään vaiheessa harjoittelemaan resilienssikykyä ja vaikeuksista selviämistä. Oman kokemukseni mukaan tällaiset ihmiset kokevat pienetkin vastoinkäymiset todella vaikeina, koska eipä meistä kukaan taida koko elämää selvitä vaikeuksitta. Lisäksi voi olla vaikea kokea empatiaa toisia kohtaan vaikeissa elämäntilanteissa, jos ei ole omakohtaista kokemusta vaikeuksista.
Mielenkiintoinen pointti! Jäin miettimään mikä vaikutus yliopisto-opinnoissa ja työelämässä koetuilla haasteilla on resilienssikyvyn kehittymisessä ja onko meillä yksi resilienssikyky vai onko se tilannespesifi. En ole asiantuntija, mutta kuvittelisin hyvien sosiaalisten suhteiden sekä terveellisten elämäntapojen (liikunta, ravinto, uni) myös auttavan.
Ap
Tuo kuulostaa. Hirveän tylsältä. Taidat olla itsekin samaa mieltä, kun täältä haet kannustusta.
Vierailija kirjoitti:
Sinulle ap ei ole todennäköisesti kehittynyt kovin hyvää resilienssikykyä, jos olet selvinnyt elämän ilman suurempia ongelmia. Ethän ole silloin joutunut missään vaiheessa harjoittelemaan resilienssikykyä ja vaikeuksista selviämistä. Oman kokemukseni mukaan tällaiset ihmiset kokevat pienetkin vastoinkäymiset todella vaikeina, koska eipä meistä kukaan taida koko elämää selvitä vaikeuksitta. Lisäksi voi olla vaikea kokea empatiaa toisia kohtaan vaikeissa elämäntilanteissa, jos ei ole omakohtaista kokemusta vaikeuksista.
Mä taas uskon, että ne joilla on aina mennyt hyvin, selviytyvät pienistä vastoinkäymisistäkin paremmin, koska he luottavat siihen, että elämä sujuu 99 % ajasta hyvin eikä sitä joku pikkuasia riitä kaatamaan.
Toisin kuin minä, kovan onnen kundi, murrun joka ikisen pienenkin asian alla, koska mulla ei ole mitään luottamusta siihen, että mikään onnistuisi koskaan.
Kyllä voin sanoa että minulla on ollut helppo ja hyvä elämä. Eikä se ole omaa ansiotani vaan ennenkaikkea perheen, ympäristön ja ajan jossa olen saanut elää, ansiota.
Synnyin ja kasvoin maalla, minulla oli useampi sisarus, vanhempani olivat ns. kunnon ihmisiä joilla oli/on lapsen silmin onnellinen avioliitto ilman riitoja. Emme olleet köyhiä mutta emme myöskään ympäristöä arsyttäviä rikkaita. Kaikkeen oli kuitenkin aina varaa. Minulla ja sisaruksillani oli paljon kavereita, kotimme lähellä asui paljon lapsia ja nuoria. Harrastettiin kaikenlaista yhdessä, siihen aikaan ei ollut vielä älypuhelimia. Nuoruudessa saimme mennä ja tulla melko vapaasti ja kaikki mitä nuorena halusi kokea sain kokea mutta mikään ei kuitenkaan jäänyt kaduttamaan.
Ala-aste oli 500 metrin päässä ja oli pieni kyläkoulu jossa oli hyvä ilmapiiri eikä kiusaaminen ollut ongelma. Yläaste ja lukio oli kuntakeskuksessa ja koulukyyti, kirjat ym. oli ilmaista. Sain opiskella aikana jolloin opetuksen taso oli korkealla mutta oppilaiden keskinäinen kilpailu ei kuitenkaan ollut kuluttavaa.
Sain opiskella ammatin johon halusin ilman opintolainaa. Sain töitä jo opiskeluaikana ja työn saaminen myös ammattiin valmistumisen jälkeen oli helppoa. Koskaan, tähän päivään asti en ole tarvinnut kokea työttömyyttä tai köyhyyttä. Minulla ei myöskään ole mitään velkoja.