Lue keskustelun säännöt.
Muita keski-ikäisiä, joilla on ollut omasta mielestä helppo elämä?
18.09.2026 |
Peruskoulussa kiva kaveriporukka, jossa kaikki akateemisesti sivistyneistä perheistä ja nähdään vieläkin aktiivisesti. Eliittilukioon, josta hyvä yo-todistus ja suoraan yliopistoon. Mukava akateeminen työpaikka ja harrastuksena toisen loppututkinnon tekeminen. Puoliso niin ikään akateeminen ja hyvässä työssä. Myös ystäväpiiri fiksuja, akateemisesti kouluttautuneita hyväosaisia. Taloudellisesti tullaan toimeen mukavasti ja tekoälyn mukaan oma sijoitussalkku siellä ikäluokan top 5 %. Työ on fyysisesti kevyttä, joten jaksaa urheilla - olen keskimääräistä paremmassa kunnossa. Suurimmat ongelmat elämässä ovat luokkaa "mistä woltataan?" tai "mihin lähdetään reissuun?".
Kommentit (76)
Onnea sinulle ap helposta elämästä.
Mua kiusattiin peruskoulussa ja sisko kotona. Kotona meni niin pahaks, että yritin heittää siskoa veitsellä 9v:nä. Sit ei enää uskaltanut kurnuttaa.
Lukiosta valmistuin ok paperein ja yliopiston kurssit sain kasaan nopeasti kiitettävällä ka:lls. Piti olla tiedossa hyvä urapolku, mutta iski krooninen vaikea sairaus.
Tämän jälkeen en ole tervettä päivää nähnyt ja on ihme, että yhdessä välissä pystyin tekemään oman alan töitä yli 5v.
Sitten sairaus paheni ja nyt köyhänä ja eristyksissä yli 5v. Sairaseläkkeelle kuuluisin, mutten pääse, niin toimeentulo on mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sun pointti on? Esitellä erinomaisuuttaan?
Jakaa kokemuksia ja hyvää fiilistä, kun nykyinen keskustelukulttuuri on niin negatiivista.
Ap
Oletko lapseton? Mistä woltataan/mihin matkalle kuulostaa oman kaveripiirin lapsettomilta. Ollaan myös keski-ikäisiä.
Kyllä, olemme "tahallisesti" lapsettomia. Lapsiperheiden arki on varmasti kovin erilaista.
Ap
Lapsettoman mielenmaisemalta aloitus kuulostikin.
Lapset ovat sijoitus, monella tasolla. Niitä ei mikään salkku pysty korvaamaan.
Kiinnostavaa. Avaa toki hieman lisää tätä.
Ap
Täällä sama pohjakaava kuin Ap:lla. Mutta miksi ihmeessä vaihdoit toiseen alaan, eikö älykkyys riittänyt jatkaa samalla alalla loppuun asti vai mikä syynä? Minä tein omalta alalta kaikki jatkotutkinnot ja olen akateemisesti korkeimmassa asemassa.
Olen nuorempi mutta elämään mahtuu jo kaikenlaista vaihetta. Helpolla ei ole tullut mikään mutta se on kasvattanut valtavasti henkisesti. Nyt kohta 30vuotiaana tuntuu että selviän varmaan mistä vaan, alan olla todella hyvä valitsemallani urapolulla, lapsi on kasvanut ja kehittynyt hienosti ja elämä alkaa maistua. Rahaa ei ole valtavasti mutta luotan että sitä alkaa tulemaan riittävästi omasta yrityksestä+palkkatöistä ja päästään matkustelemaan sekä näkemään maailmaa enemmänkin. En vaihtaisi omaa elämää pois mihinkään helpompaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle ap ei ole todennäköisesti kehittynyt kovin hyvää resilienssikykyä, jos olet selvinnyt elämän ilman suurempia ongelmia. Ethän ole silloin joutunut missään vaiheessa harjoittelemaan resilienssikykyä ja vaikeuksista selviämistä. Oman kokemukseni mukaan tällaiset ihmiset kokevat pienetkin vastoinkäymiset todella vaikeina, koska eipä meistä kukaan taida koko elämää selvitä vaikeuksitta. Lisäksi voi olla vaikea kokea empatiaa toisia kohtaan vaikeissa elämäntilanteissa, jos ei ole omakohtaista kokemusta vaikeuksista.
Mä taas uskon, että ne joilla on aina mennyt hyvin, selviytyvät pienistä vastoinkäymisistäkin paremmin, koska he luottavat siihen, että elämä sujuu 99 % ajasta hyvin eikä sitä joku pikkuasia riitä kaatamaan.
Toisin kuin minä, kovan onnen kundi, murrun joka ikisen pienenkin asian alla, koska mulla ei ole mitään luottamusta siihen, että mikään onnistuisi koskaan.
Toiset murtuvat, toiset sitkistyvät.
Minä kuulun jälkimmäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sun pointti on? Esitellä erinomaisuuttaan?
Jakaa kokemuksia ja hyvää fiilistä, kun nykyinen keskustelukulttuuri on niin negatiivista.
Ap
Oletko lapseton? Mistä woltataan/mihin matkalle kuulostaa oman kaveripiirin lapsettomilta. Ollaan myös keski-ikäisiä.
Kyllä, olemme "tahallisesti" lapsettomia. Lapsiperheiden arki on varmasti kovin erilaista.
Ap
Lapsettoman mielenmaisemalta aloitus kuulostikin.
Lapset ovat sijoitus, monella tasolla. Niitä ei mikään salkku pysty korvaamaan.
Kiinnostavaa. Avaa toki hieman lisää tätä.
Ap
En ole tuo, joka asian esitti, mutta luulen ymmärtäväni. Omista lapsista saa tavallaan tietynlaisen katseen eteen- ja ulospäin. Jää vähemmän aikaa sen ajattelemiseen, mikä on oma paikka maailmassa (minulle tämä oli suuri helpotus). Tulee tärkeäksi tehdä valintoja, jotka takaisivat lapselle hyvän elämän. Nämä ovat eri ihmisillä erilaisia. Ensin vanhemman rooli on hoitaa lapsia, sitten lapset vähitellen irtautuvat ja tulevat tasaveroisiksi. Toisessa päässä lapsen vastuisiin kuuluu sitten vanhemmista huolehtiminen., tähän osallistuvat myös mahdolliset lastenlapset. Tällaiset ihmissuhteet ovat harvinaisia, toki eivät tavattomia, muiden kuin sukulaisten kesken.
Ainakin minulla. Koko ikäni olen asunut synnyinkodissani ja koulun käynti jäi kansalaiskouluun. Ei ole kertynyt asunto tai opiskelulainoja. Vanhus tosin taidan olla, en keski-ikäinen. M67
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minulla on ollut helppo elämä. Lapsuus oli hyvä, asuttiin maaseudulla. Koulu meni helposti, lukion jälkeen hankin vielä "helpon" toisen asteen tutkinnon ja sen myötä olen ollut vakituisissa työpaikoissa.
Parikymppisenä löysin nykyisen mieheni, meillä on ollut ihan hyvä suhde. Lapsia ei ole, mutta se on oma valinta. Molemmilla työpaikat ja palkka millä tulee toimeen, omakotitalo, eikä hirveästi velkaa.
Olen aina saanut olla terve, mistä kyllä tajuan ollakin kiitollinen. En ole koskaan kokenut mitään suuria menetyksiä.
Joten helppo elämä minulla on ollut. Ja toisinaan se huolestuttaa, koska on vaikea uskoa, että kukaan selviäisi elämästä näin helpolla. Jossain vaiheessa se suuri vastoinkäyminen ihan varmasti tulee.
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama pohjakaava kuin Ap:lla. Mutta miksi ihmeessä vaihdoit toiseen alaan, eikö älykkyys riittänyt jatkaa samalla alalla loppuun asti vai mikä syynä? Minä tein omalta alalta kaikki jatkotutkinnot ja olen akateemisesti korkeimmassa asemassa.
En ole vaihtamassa toiselle alalle vaan teen toista tutkintoa ihan puhtaasti kiinnostuksesta. Mitä tarkoittaa "akateemisesti korkeimmassa asemassa"?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tehnyt tieni "ryysyistä rikkauksiin", mutta ne rikkaudet tarkoittavat ylempää "keskiluokkaa". Perintöä en ole saanut kuin pari sataa euroa enkä enempää saakaan. Aivan kaikesta on pitänyt taistella, nyt vihdoin alkaisi olla helpon elämän vaihe näin 50+ vuotiaana - kuten varmaan kovin monella muullakin. 35 vuoden taistelun se vaati. Perhettä on ja pitkä avioliitto, sinänsä olen tyytyväinen kyllä ja on syytäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulla on ollut helppo elämä. Lapsuus oli hyvä, asuttiin maaseudulla. Koulu meni helposti, lukion jälkeen hankin vielä "helpon" toisen asteen tutkinnon ja sen myötä olen ollut vakituisissa työpaikoissa.
Parikymppisenä löysin nykyisen mieheni, meillä on ollut ihan hyvä suhde. Lapsia ei ole, mutta se on oma valinta. Molemmilla työpaikat ja palkka millä tulee toimeen, omakotitalo, eikä hirveästi velkaa.
Olen aina saanut olla terve, mistä kyllä tajuan ollakin kiitollinen. En ole koskaan kokenut mitään suuria menetyksiä.
Joten helppo elämä minulla on ollut. Ja toisinaan se huolestuttaa, koska on vaikea uskoa, että kukaan selviäisi elämästä näin helpolla. Jossain vaiheessa se suuri vastoinkäyminen ihan varmasti tulee.
Ei välttämättä, toivotaan, että loppuosa elämästäsi menisi myös hyvin. En toivo kenellekään suuria menetyksiä, joskin ei niiltä useimmat välty kun tarpeeksi vanhoiksi elävät. Vastoinkäymiset voivat olla käsittämättömän raskaita.
t. yhden lapsensa aikanaan menettänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäsi on ollut tylsä. Oletko koskaan tuntenut todellista intohimoa tai sellaista rakkautta, joka vie järjen päästä ja jalat alta? Oletteko te puolisosi kanssa edes rakastuneita vai riittääkö korkea status teille? Oletko tuntenut tuskaa ja selvittänyt ongelmasi ja herännyt entistä onnellisempaan huomiseen?
Sinulle elämän mittarit on raha ja koulutus, omat, puolison ja kavereiden. Hienoja ihmisiä, joita selvästi arvostat enemmän kuin muita. Olen itsekin koulutettu ja riittävän rikas, silti tekstistäsi jää tuntu, että jäät paljosta paitsi. Onneksi pohdit noita asioita.
Varmasti on monellakin ollut. Sitä vaan ei ole soveliasta sanoa ääneen, eikä kirjoittaa tällaisella epäonnistujiksi identifioituvien keskustelupalstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sun pointti on? Esitellä erinomaisuuttaan?
Jakaa kokemuksia ja hyvää fiilistä, kun nykyinen keskustelukulttuuri on niin negatiivista.
Ap
Oletko lapseton? Mistä woltataan/mihin matkalle kuulostaa oman kaveripiirin lapsettomilta. Ollaan myös keski-ikäisiä.
Kyllä, olemme "tahallisesti" lapsettomia. Lapsiperheiden arki on varmasti kovin erilaista.
Ap
Lapsettoman mielenmaisemalta aloitus kuulostikin.
Lapset ovat sijoitus, monella tasolla. Niitä ei mikään salkku pysty korvaamaan.
Kiinnostavaa. Avaa toki hieman lisää tätä.
Ap
Minä olen myös lapseton ja silti ymmärrän tuo kommentin hyvin. Vaikka minulla ei ole lapsia, enkä niitä halua, niin ymmärrän silti miltä jostain äidistä voi tuntua. Miten sinä koulutettu fiksu ihminen et ymmärrä. Onko mielikuvitus tai empatia vähissä.
Vierailija kirjoitti:
Elämäsi on ollut tylsä. Oletko koskaan tuntenut todellista intohimoa tai sellaista rakkautta, joka vie järjen päästä ja jalat alta? Oletteko te puolisosi kanssa edes rakastuneita vai riittääkö korkea status teille? Oletko tuntenut tuskaa ja selvittänyt ongelmasi ja herännyt entistä onnellisempaan huomiseen?
Sinulle elämän mittarit on raha ja koulutus, omat, puolison ja kavereiden. Hienoja ihmisiä, joita selvästi arvostat enemmän kuin muita. Olen itsekin koulutettu ja riittävän rikas, silti tekstistäsi jää tuntu, että jäät paljosta paitsi. Onneksi pohdit noita asioita.
Entä jos kertoisit tarkemmin omasta jännittävästä elämästäsi ja intohimoistasi?
Ap
Lapsettoman mielenmaisemalta aloitus kuulostikin.
Lapset ovat sijoitus, monella tasolla. Niitä ei mikään salkku pysty korvaamaan.