Mies sanoi, että jos kumppani muuttaa hänen omistusasuntoonsa, alkaa hän periä vuokraa
Onko teillä kokemusta seuraavasta tilanteesta (joko omakohtaisia tai läheisten kokemuksia): jos olet muuttanut seurustelukumppanin omistusasuntoon, niin millä tavalla olet osallistunut asumiskuluihin? Oletko tehnyt vuokrasopparin tai maksanut vain esim. osan yhtiövastikkeesta ja osan vesi-/sähkölaskuista jne?
Minulle eräs 40+ ikäinen mies, jolla on kaksi esiteini-ikäistä lasta vuoroviikoin, sanoi, että hän ei aio tästä nykyisestä omistusasunnosta muuttaa mihinkään niin kauan kuin lapset asuvat hänen luonaan (ihan ymmärrettävää) eli noin 7-8 vuoteen ja jos hän joskus ottaisi seurustelukumppanin asumaan hänen luokseen, niin hän tekisi vuokrasopimuksen hänelle.
Mietin vaan, että onko tuo ihan normaalia? Siis että seurustelukumppani muuttaa vuokralle avopuolisonsa omistusasuntoon? Mä olen siinä käsityksessä, että yleisintä on se, että asuntoon muuttava henkilö maksaa osan yhtiövastikkeesta ja osansa sähkö-/vesilaskuista (tässäkin tapauksessa miehellä on kaksi isoa lasta, jotka kuluttvat vettä oman osansa, niin mun mielestä silloin miehen kuuluut maksaa yli puolet vesilaskusta). Tässäkin tapauksessa se mies oli varsin hyväpalkkaisessa työssä (ei mikään juristi, mutta kuitenkin varsin hyvät tulot) eli fyrkkaa pitäisi olla.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia tämä vuokrasopimusjärjestely. Minun korviini tämä kuullostaa hyvin vahvasti narsistiselta mieheltä, joka pyrkii hyötymään toisesta ensisijaisesti vain taloudellisesti. Manipuloi ja pelaa tunteilla oman taloudellisen aseman parantamiseksi. Tämä vuokrasopumus on ehkä vain ensimmäinen askel. Itse ainakin vähän miettisin tarkemmin koko kuviota tuollaisen ehdotuksen edessä.
Mitä sitten sanoisit, jos nainen olisi niin narsistinen, että vaatisi puolisoltaan osan asumiskuluista?
Osa asumiskuluista on eri asia kuin vuokranmaksu. Mutta lähtökohta on kyllä tuossakin tapauksessa huono, jos se menee niin, että asunnon omistaja "vaatii" tai sanelee. Kyllä asiat pitää yhdessä keskustella ja sopia. Kyseessä on kuitenkin vapaaehtoinen asia. Ei ole pakko muuttaa yhteen. Eikä kannata muuttaa yhteen, jos se ei ole asia, mitä haluaa itse ihan todella paljon.
Tähän on ratkaisu: omat asunnot. Jää ihan hitosti vääntöä pois.
Itse vastaavasti perisin palkat kodinhoidosta ja seksipalveluista. Se vasta kallista on.
Tämä aihe toistuu nyt täällä palstalla tiuhaan. Mutta miksi ihmeessä? Eihän ketään asunnonmistajaa tai muutakaan pakoteta muuttamaan yhteen. Ja eivät nämä keskustelut saa niitä osapuolia muuttumaan vuokranmaksulle myönteisiksi, jotka eivät nytkään halua parisuhteeseensa maksuelementtejä. Valtaosassa yhteenmuutoissa on kyse parisuhteesta, yhteisen elämän rakentamisesta, usein perheenkin perustamisesta. Ei se silloin tunnu miltään "asumisjärjestelyltä" eikä toisen läsnäolo tunnu miltään lokkeilulta. Ihan naurettava ajatuskin, että pariskunta yrittäisi vaikka lasta yhdessä, ja samaan aikaan toisesta tuntuisi, että kumppani on hirveä rasite.
Niin kauan kuin toisen läsnäolo tuntuisi enemmän vaivalta, riesalta tai pikemmin kämppisratkaisulta kuin yhteisen elämän elämiseltä, ei todellakaan kannata muuttaa yhteen. Sisäistäkää nyt tämä, te jotka suollatte näitä aloituksia palstalle: ei noissa teidän esimerkeissä ole kyse parisuhteesta siinä merkityksessä, miten valtaosa ihmisistä asian ymmärtää ja millaisessa todellisuudessa valtaosa ihmisistä elää.
Vierailija kirjoitti:
Tähän on ratkaisu: omat asunnot. Jää ihan hitosti vääntöä pois.
Mies vaatisi että teidän on asuttava hänen omistusasunnossaan. Ehkä kuitenkin olisi parasta unohtaa koko mies.
Vuokrasopimuksen teko tarkoittaa, että sitten mies maksaa verot vuokratuloista. Järkevämpää olisi vain jakaa asumiskulut. Mutta jos haluaa veroja maksaa vuokratuloista, niin kukapa sitä estäisi
Vierailija kirjoitti:
Voivoi, siinäpä yksinäinen mies sitten.
Ihmettelee nyt sormi suussa kun tyttöystävä rupesi antelemaan jollekin toiselle.
Miten miehistäkin on tullut näin avuttomia ja tyhmiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän on ratkaisu: omat asunnot. Jää ihan hitosti vääntöä pois.
Mies vaatisi että teidän on asuttava hänen omistusasunnossaan. Ehkä kuitenkin olisi parasta unohtaa koko mies.
Eipä miehellä ole mitään oikeutta vaatia yhtään mitään kun nainen pysyy omassa asunnossaan.
Tokihan maksan markkina vuokran tuossa tilanteessa. Lasketaampa: Alivuokralaishuoneesta vuokra on vuokraovessa 150-500€/kk sijainnista riippuen. Tässä tapauksessa kämppä ei liene Helsingin keskustassa. Helsingin lähiöstä irtoaa 300€. Joissan kaupungeissa kuten Jyväskylässä 150€ saa kivan huoneen. Sanotaan nyt vaikkapa 250€ random omakotitalossa jossain.
Oletan että tässä tapauksessa muutaja ei kaipaa omaa huonetta vaan jakaa huoneen vuokra isännän kanssa. Eli puolet huoneen vuokra sta on 125€. Sen verran vuokraa voisin maksaa tuosta diilistä. Sähköstä ja vedestä ei alivuokralainen erikseen maksa juuri koskaan. Omat ruuat ja vessapaperit yms. pitää ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos puolison kanssa sopii jotain kirjallisesti rahasta, puoliso muuttuu kerrasta epäseksuaaliseksi koneiston rattaaksi johon ei enää synny minkäänlaista tunneyhteyttä?
Ilmankos siitä rahasta tulee niin paljon riitoja, kun asiat lopulta solmuun menevät. :DErittäin kummallisia päätelmiä. Miksi joku haluaisi muuttaa yhteen kanssasi kirjallisella sopimuksella tai ilman.
Mitä niitä toiveita ihmisillä nyt on kun ne muuttavat yhteen kumppaninsa kanssa?
- Juttuseuraa
- Seksiseuraa
- Apua kotitöihin
- Tukea toteuttaa isompia hankkeita kuin yksilönä. Esim. Klassikkona talon rakentaminen tai remontointi. Tai Vaikka maailmanympärysmatka.. Jos sellaiseen on paloa. Toki se matka lienee helpoin tehdä itsekseen. Siitä oon samaa mieltä.
- Lasten valmistusprosessi ja ylläpito
- Sielunkumppanuus ja Rakkaus... :D ÖÖöh Eikö sellaista enää kukaan tunne?
Poistaako kirjallinen vuokrasopimus noiden mahdollisuuden? Vaikka olisi jopa edullisempi kuin asumiskulujen puolittaminen? Sitä minä tässä vaan päivittelen.
Vuokrasopimus on aika outoa kyllä yhteisessä taloudessa! Se, että maksetaan yhdessä asumiskulut kuten yhtiövastikkeet, sähköt ja vedet eivät ole outoa. Vuokrasopimuksella ja vuokran perimisellä joutuu verottajalle maksamaan vuokratuloista verot. Ja joutuu tekemään verotukseen paperitöitä ja laskemaan asunnon kulut jne. Joten ei tuo ole edes kannattavaa taloudellisesti.
Meillä on ratkaisu, että omistan firman ja teen etätöitä kotona. Meillä on vuokrasopimus, jossa firmani maksaa vuokraa työhuoneesta. Ja tämä on ihan käytännöllinen ratkaisu, kun saan vuokran firman kuluihin.
Vai että sellainen "kumppani". Mies kairaa ja myrkyttää naista, käyttää seksuaalisesti hyväkseen, mutiloi naisen kehoa, ja ryöstää tältä vielä rahatkin.
Perinteisesti aviomies ei vain tarjoa vaimolleen asuntoa vaan myös maksaa tämän ruuat, vaatteet ja huvit.
Kannattaisi varmaan tämän naisen miettiä vähän elämänvalintojaan ja harkita itsetunnon kasvattamista.
Muutamia seikkoja:
Ei kaikkea voi kuitata sillä. että muutenkin maksaisi saman ja tarkoitus ei saisi olla tienata toisella.
No miksi se toinenkaan saisi tienata tai hyötyä tilanteesta?
Jos siis jostain järjestelyistä etua taloudellisessa mielessä, se pitää jakautua kummallekin.
Se nyt on selvää, että kulutuksesta kuten vesi ja sähkö oma osuutensa, mutta miten sitten muut riippuu tilanteista ja mistä ne kulut muodostuvat.
Varsinkin jos toisella ei mitään kuluja omasta asunnosta, ei kai se hyöty pidä mennä vain sille toiselle toisen mahdollistamana, koska jos ei asuisi toisen asunnossa. olisi silti niitä asumiskuluja.
Pitää huomioida realistisesti kummankin tulot ja pakolliset menot.
Ihan tervettä pitää puoliaan ja vetää kotiin päin, mutta röyhkeä ahneus ja epäoikeudenmukaisuus on moukkamaista ja sivistymätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vuokrasopimus on aika outoa kyllä yhteisessä taloudessa! Se, että maksetaan yhdessä asumiskulut kuten yhtiövastikkeet, sähköt ja vedet eivät ole outoa. Vuokrasopimuksella ja vuokran perimisellä joutuu verottajalle maksamaan vuokratuloista verot. Ja joutuu tekemään verotukseen paperitöitä ja laskemaan asunnon kulut jne. Joten ei tuo ole edes kannattavaa taloudellisesti.
Meillä on ratkaisu, että omistan firman ja teen etätöitä kotona. Meillä on vuokrasopimus, jossa firmani maksaa vuokraa työhuoneesta. Ja tämä on ihan käytännöllinen ratkaisu, kun saan vuokran firman kuluihin.
Jos nainen on vuokralla niin hänen kannattaa olla joko
1. omassa asunnossa
2. naiskommuunissa
Naiskommuunissa kukaan ei sentään r aiskaa ja myrkytä häntä, eikä häiritse hänen jokapäiväistä elämäänsä. Eikä myöskään sotke ja tuota negatiivista energiaa, niinkuin mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän on ratkaisu: omat asunnot. Jää ihan hitosti vääntöä pois.
Mies vaatisi että teidän on asuttava hänen omistusasunnossaan. Ehkä kuitenkin olisi parasta unohtaa koko mies.
Siinähän vaatii. Noin yleisesti ottaen ei kannata jatkaa suhdetta ihmisen kanssa, joka VAATII asioita. Joten tässäkään tapauksessa ei kannata jäädä keskustelemaan asioista vaan lopettaa suhde.
Vierailija kirjoitti:
Tokihan maksan markkina vuokran tuossa tilanteessa. Lasketaampa: Alivuokralaishuoneesta vuokra on vuokraovessa 150-500€/kk sijainnista riippuen. Tässä tapauksessa kämppä ei liene Helsingin keskustassa. Helsingin lähiöstä irtoaa 300€. Joissan kaupungeissa kuten Jyväskylässä 150€ saa kivan huoneen. Sanotaan nyt vaikkapa 250€ random omakotitalossa jossain.
Oletan että tässä tapauksessa muutaja ei kaipaa omaa huonetta vaan jakaa huoneen vuokra isännän kanssa. Eli puolet huoneen vuokra sta on 125€. Sen verran vuokraa voisin maksaa tuosta diilistä. Sähköstä ja vedestä ei alivuokralainen erikseen maksa juuri koskaan. Omat ruuat ja vessapaperit yms. pitää ostaa.
Uskoisin että tällaiseen diiliin löytyisi hyvinkin lähtijöitä. Ok. Pyöristää nyt vaikka 150-200e kk. Niin tulee edes vähän realistisempi laskelma.
Monilla kun menee niin, että ei se muuttaja loppupeleissä juuri kuluihin osallistu. Ja sekin on ihan ok sille jonka kotiin muutetaan. Jos on rakas kumppani kyseessä, jonka kanssa elämää on tarkoitus yhdessä elellä.
Vuokrasummaahan ap ei tuossa mitenkään kertonut.
Tuossa mennään jo alusta asti vain miehen ehdoilla. Eli itse ainakin pitäisi oman asunnon tuollaisessa tilanteessa. Sitten kun lapset isoja, voisi ehkä harkita yhteistä asuntoa. Toki on reilua, että toinenkin osallistuu kustannuksiin. Mutta miten esim tuossa aloituksessa, jos maksetaan vuokraa niin muut kulut jaetaan? Riskinä on että maksellaan vuokraa ja kummasti 50-50 muut kulut ja mies maksattaa huomaamatta lasten syömiset ja vastaavat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos puolison kanssa sopii jotain kirjallisesti rahasta, puoliso muuttuu kerrasta epäseksuaaliseksi koneiston rattaaksi johon ei enää synny minkäänlaista tunneyhteyttä?
Ilmankos siitä rahasta tulee niin paljon riitoja, kun asiat lopulta solmuun menevät. :DErittäin kummallisia päätelmiä. Miksi joku haluaisi muuttaa yhteen kanssasi kirjallisella sopimuksella tai ilman.
Mitä niitä toiveita ihmisillä nyt on kun ne muuttavat yhteen kumppaninsa kanssa?
- Juttuseuraa
- Seksiseuraa
- Apua kotitöihin
- Tukea toteuttaa isompia hankkeita kuin yksilönä. Esim. Klassikkona talon rakentaminen tai remontointi. Tai Vaikka maailmanympärysmatka.. Jos sellaiseen on paloa. Toki se matka lienee helpoin tehdä itsekseen. Siitä oon samaa mieltä.
- Lasten valmistusprosessi ja ylläpito
- Sielunkumppanuus ja Rakkaus... :D ÖÖöh Eikö sellaista enää kukaan tunne?
Poistaako kirjallinen vuokrasopimus noiden mahdollisuuden? Vaikka olisi jopa edullisempi kuin asumiskulujen puolittaminen? Sitä minä tässä vaan päivittelen.
Mies maksakoon sitten täyden hinnan myös niisät käyttämistään seksipalveluksista.
pano 100-200e
naisen seura 100e tunti
kohdunvuokraus 100 000e-200 000e naisen statuksesta ja ominaisuuksista riippuen
äidinmaito 30e/l
eksklusiivisuus eli monogamisuus 5000e/kk
lapsen kasvatus 100e/h
:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos puolison kanssa sopii jotain kirjallisesti rahasta, puoliso muuttuu kerrasta epäseksuaaliseksi koneiston rattaaksi johon ei enää synny minkäänlaista tunneyhteyttä?
Ilmankos siitä rahasta tulee niin paljon riitoja, kun asiat lopulta solmuun menevät. :DErittäin kummallisia päätelmiä. Miksi joku haluaisi muuttaa yhteen kanssasi kirjallisella sopimuksella tai ilman.
Mitä niitä toiveita ihmisillä nyt on kun ne muuttavat yhteen kumppaninsa kanssa?
- Juttuseuraa
- Seksiseuraa
- Apua kotitöihin
- Tukea toteuttaa isompia hankkeita kuin yksilönä. Esim. Klassikkona talon rakentaminen tai remontointi. Tai Vaikka maailmanympärysmatka.. Jos sellaiseen on paloa. Toki se matka lienee helpoin tehdä itsekseen. Siitä oon samaa mieltä.
- Lasten valmistusprosessi ja ylläpito
- Sielunkumppanuus ja Rakkaus... :D ÖÖöh Eikö sellaista enää kukaan tunne?
Poistaako kirjallinen vuokrasopimus noiden mahdollisuuden? Vaikka olisi jopa edullisempi kuin asumiskulujen puolittaminen? Sitä minä tässä vaan päivittelen.
Mies maksakoon sitten täyden hinnan myös niisät käyttämistään seksipalveluksista.
pano 100-200e
naisen seura 100e tunti
kohdunvuokraus 100 000e-200 000e naisen statuksesta ja ominaisuuksista riippuen
äidinmaito 30e/l
eksklusiivisuus eli monogamisuus 5000e/kk
lapsen kasvatus 100e/h
:)
Tai sitten ei tarvii? Kun löytyy Se oikea kohdalle.
Pitää olla SeOikeaTm
Pitää olla selkeä tilikartta esittää jossa on esitetty mille kustannuspaikalle mikäkin maksu ja kulu on jyvitetty.
:D
Perhana. Parisuhde edellyttää siis kirjanpitäjän ja tilitoimiston palkkaamista. Onneksi siihen on kohtuuhintaisia pienyrittäjäratkaisuja saatavilla