Lue keskustelun säännöt.
Mies sanoi, että jos kumppani muuttaa hänen omistusasuntoonsa, alkaa hän periä vuokraa
18.09.2026 |
Onko teillä kokemusta seuraavasta tilanteesta (joko omakohtaisia tai läheisten kokemuksia): jos olet muuttanut seurustelukumppanin omistusasuntoon, niin millä tavalla olet osallistunut asumiskuluihin? Oletko tehnyt vuokrasopparin tai maksanut vain esim. osan yhtiövastikkeesta ja osan vesi-/sähkölaskuista jne?
Minulle eräs 40+ ikäinen mies, jolla on kaksi esiteini-ikäistä lasta vuoroviikoin, sanoi, että hän ei aio tästä nykyisestä omistusasunnosta muuttaa mihinkään niin kauan kuin lapset asuvat hänen luonaan (ihan ymmärrettävää) eli noin 7-8 vuoteen ja jos hän joskus ottaisi seurustelukumppanin asumaan hänen luokseen, niin hän tekisi vuokrasopimuksen hänelle.
Mietin vaan, että onko tuo ihan normaalia? Siis että seurustelukumppani muuttaa vuokralle avopuolisonsa omistusasuntoon? Mä olen siinä käsityksessä, että yleisintä on se, että asuntoon muuttava henkilö maksaa osan yhtiövastikkeesta ja osansa sähkö-/vesilaskuista (tässäkin tapauksessa miehellä on kaksi isoa lasta, jotka kuluttvat vettä oman osansa, niin mun mielestä silloin miehen kuuluut maksaa yli puolet vesilaskusta). Tässäkin tapauksessa se mies oli varsin hyväpalkkaisessa työssä (ei mikään juristi, mutta kuitenkin varsin hyvät tulot) eli fyrkkaa pitäisi olla.
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kolme äiti ja nykyisen puolisoni kanssa päädyttiin siihen, että eletään omissa asunnoissa niin kauan, että lapset on isoja. Näin ollaan menty nyt yhdeksän vuotta ja ehkä jopa kolmen vuoden päästä muutto yksiin. Puoliso maksaa jotain joskus, koska asuu kuitenkin ne viikot meillä kun lapset ovat isällään. Puolisollani on maksettu asunto, joten omat asumiskulut on pienet. En lähtisi itse tuollaiseen vuokrasopimushässäkkään, mun mielestä avopuoliso ei ole vuokralainen.
miksi ette halua muuttaa yhteen asumaan lasten asuessa vielä kotona? onko miesystävälläsi kotona asuvia alaikäisiä lapsia?
Se lukee tuossa. He päätyivät tekemään niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti toi ehdotus on tehty AP:lle. Ei kukaan kysy vauvapalstalta neuvoa jonkun tutun asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos minä (nainen) ottaisin omistusasuntooni asumaan uuden miesystäväni, niin olisiko reilua, että mies maksaisi vain puolet vastikkeesta eli 150 eur ja oman vesiosuutensa 20 eur/kk? Ja minä maksan noiden lisäksi lainan lyhennyksen 800 eur. Onko mielestänne reilu jako?
kyllä on. Ja unohdit mainita, että vakuutuksista ja sähkölaskusta maksetaan puolet. Ei ole miehen tehtävä maksaa sinun henkilökohtaisia lainojasi.
Asunto kuluu, eli loisija maksaa vain juoksevat kulut ja omistaja korjaukset? Taloyhtiöremonttikaan ei itse asiassa ole tason korotus, vaan korjataan vain asunnon ja talon kulumista. Tietysti jos omistaja vaihtaa marmorit kylpyhuoneeseen, osallistuisin vain minimisummalla, noin puolet siitä mitä tavallisten kaakeleiden laitto tarvikkeineen maksaa.
Vierailija kirjoitti:
No jos nyt jättää pois turhat mielensä pahoittamiset, niin tuohan on aika selkeä homma. Jos kuitenkin on oletus, että asuntoon muuttava osallistuu kuluihin. Niin tuossa on selkeä raami siitä, miten hän osallistuu kuluihin. Eli Eikö se ole aika sama, jos kuitenkin on tarkoitus exelöidä, osuudet vastikkeesta ja sähköistä yms.?
Missään ei mainittu, että minkälaista vuokraa hän on ajatellut periä, mutta voisin kuvitella, ettei se välttämättä ole mikään ns. tappiin vedetty markkinahinta, vaan sellainen joka selkeästi kattaa nuo yllä mainitut kulut. Sopimus on selkeä myös jos mietitään erotilannetta tai muuta tilannetta, jossa jostain syystä tulisi kiistaa kuka on maksanut mitäkin.
Mies ilmoittaa verotuksessa vuokratulonsa, mutta samalla voi varmaan lykätä vähän remppakuluja yms vähennyksiin, joten senkin puolesta mennään ihan hyvillä raameilla.
Itse aikanani olisin ottanut silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni ja lasteni äidin, asumaan vastikkeen hinnalla kotiini. Mutta ei me siihen lopulta lähdetty. Koska asuntoni oli meille liian pieni. Ostettiin yhteinen kun pieni koeaika oltiin erillämme asuttu. Toimi niinkin. Mutta en nää eroa siinä, että olisin tehnyt hänelle vastikkeen suuruisen vuokrasopparin.
m45
Mitä mielensä pahoittamista siinä on että miettii tarkasti lähteekö tuphon kuvioon mulaan ollenkaan? Miksi pitäisi lähteä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä tarvitsisi mitään erillistä vuokrasopimusta. Maksaisin mieluusti asumisen kuluista vähintään puolet. Lainanlyhennys on sit vähän eri asia. Se kasvattaa asunnon omistajan omaisuutta.
Vuokraloordin omaisuuden kasvattaminen on ihan ok, mutta ai että jos oman rakkaan omaisuus kasvaisi. Sehän olis siis ihan hirveetä. Eli ilmaiseksi pitäisi saada asua.
En todellakaan tarkoittanut sitä.
Tarkoitin sitä että asunnon omistaja vastaa itse lainanlyhennyksistä.
Kulut menevät puoliksi.
Toki tilannehan voitaisiin järjestää niin että asuntoon muuttaja ostaa asunnosta puolet, joko velkarahalla tai "in cash"..
Silloin molemmilla kertyy omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on palstan vakiojankkausaihe. Perhanan outoa miten kukaan täällä onnistuu elämään samassa taloudessa. Jos kaikki ratkaisut on jollain tapaa vääriä, joissa ei molemmat hoida asioitaan / kulujaan 100% täysin itse. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos nyt jättää pois turhat mielensä pahoittamiset, niin tuohan on aika selkeä homma. Jos kuitenkin on oletus, että asuntoon muuttava osallistuu kuluihin. Niin tuossa on selkeä raami siitä, miten hän osallistuu kuluihin. Eli Eikö se ole aika sama, jos kuitenkin on tarkoitus exelöidä, osuudet vastikkeesta ja sähköistä yms.?
Missään ei mainittu, että minkälaista vuokraa hän on ajatellut periä, mutta voisin kuvitella, ettei se välttämättä ole mikään ns. tappiin vedetty markkinahinta, vaan sellainen joka selkeästi kattaa nuo yllä mainitut kulut. Sopimus on selkeä myös jos mietitään erotilannetta tai muuta tilannetta, jossa jostain syystä tulisi kiistaa kuka on maksanut mitäkin.
Mies ilmoittaa verotuksessa vuokratulonsa, mutta samalla voi varmaan lykätä vähän remppakuluja yms vähennyksiin, joten senkin puolesta mennään ihan hyvillä raameilla.
Itse aikanani olisin ottanut silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni ja lasteni äidin, asumaan vastikkeen hinnalla kotiini. Mutta ei me siihen lopulta lähdetty. Koska asuntoni oli meille liian pieni. Ostettiin yhteinen kun pieni koeaika oltiin erillämme asuttu. Toimi niinkin. Mutta en nää eroa siinä, että olisin tehnyt hänelle vastikkeen suuruisen vuokrasopparin.
m45
Mitä mielensä pahoittamista siinä on että miettii tarkasti lähteekö tuphon kuvioon mulaan ollenkaan? Miksi pitäisi lähteä?
Jos haluaa asua kyseisen miehen kanssa yhdessä? Ei kai siihen muuta syytä tarvita. Jotkut haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken määrittelee se, mitä kumpainenkin haluaa. Jos toisen luo muuttava olisi valmis maksamaan lainaa omistusoikeutta vastaan tai muuttamaan asuntoon jota vain itse maksaisi, ei vuokran periminen ole asiallista. Omistusasunnon omistaja ei voi olettaa, että kumppani joka tapauksessa maksaisi vuokraa sillä yhtä hyvin hän voisi maksaa omaa asuntoaan. Vuokran periminen olisi siis loisimista.
Omat juoksevat kulunsa on kohtuullista maksaa. Tämä riippuu tietenkin asunnossa asuvasta henkilömäärästä. Jos on 2 teiniä ja heidän isä, niin kumppanin maksettavaksi tulisi . Ei puolet, koska ei hänen toisen lapsia tarviyse elättää. Toki jos lapset aivan pieniä, ei heitä voi laskea samoin mukaan.
Toki olisi ok, jos "vuokrasopimus" olisi suhteessa todellisiin kuluihin, eli esim. 150e/kk. Jos kumppani vaatisi useita satoja vastaisin, että kiitos ei ja ostaisin oman asunnon. Kenenkään toisen talolainaa ei kannata ruveta ilmaiseksi maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos nyt jättää pois turhat mielensä pahoittamiset, niin tuohan on aika selkeä homma. Jos kuitenkin on oletus, että asuntoon muuttava osallistuu kuluihin. Niin tuossa on selkeä raami siitä, miten hän osallistuu kuluihin. Eli Eikö se ole aika sama, jos kuitenkin on tarkoitus exelöidä, osuudet vastikkeesta ja sähköistä yms.?
Missään ei mainittu, että minkälaista vuokraa hän on ajatellut periä, mutta voisin kuvitella, ettei se välttämättä ole mikään ns. tappiin vedetty markkinahinta, vaan sellainen joka selkeästi kattaa nuo yllä mainitut kulut. Sopimus on selkeä myös jos mietitään erotilannetta tai muuta tilannetta, jossa jostain syystä tulisi kiistaa kuka on maksanut mitäkin.
Mies ilmoittaa verotuksessa vuokratulonsa, mutta samalla voi varmaan lykätä vähän remppakuluja yms vähennyksiin, joten senkin puolesta mennään ihan hyvillä raameilla.
Itse aikanani olisin ottanut silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni ja lasteni äidin, asumaan vastikkeen hinnalla kotiini. Mutta ei me siihen lopulta lähdetty. Koska asuntoni oli meille liian pieni. Ostettiin yhteinen kun pieni koeaika oltiin erillämme asuttu. Toimi niinkin. Mutta en nää eroa siinä, että olisin tehnyt hänelle vastikkeen suuruisen vuokrasopparin.
m45
Mitä mielensä pahoittamista siinä on että miettii tarkasti lähteekö tuphon kuvioon mulaan ollenkaan? Miksi pitäisi lähteä?
Jos haluaa asua kyseisen miehen kanssa yhdessä? Ei kai siihen muuta syytä tarvita. Jotkut haluaa.
Tai ehkä haluaa. Saa päättää itse jos haluaa. Ei siinä mun mielestäni kovin paljon miinuksiakaan ole vrs. jos kuitenkin sovitaan kulujen jakamisesta hyvinkin tarkasti. Tossa se on tehty selkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos nyt jättää pois turhat mielensä pahoittamiset, niin tuohan on aika selkeä homma. Jos kuitenkin on oletus, että asuntoon muuttava osallistuu kuluihin. Niin tuossa on selkeä raami siitä, miten hän osallistuu kuluihin. Eli Eikö se ole aika sama, jos kuitenkin on tarkoitus exelöidä, osuudet vastikkeesta ja sähköistä yms.?
Missään ei mainittu, että minkälaista vuokraa hän on ajatellut periä, mutta voisin kuvitella, ettei se välttämättä ole mikään ns. tappiin vedetty markkinahinta, vaan sellainen joka selkeästi kattaa nuo yllä mainitut kulut. Sopimus on selkeä myös jos mietitään erotilannetta tai muuta tilannetta, jossa jostain syystä tulisi kiistaa kuka on maksanut mitäkin.
Mies ilmoittaa verotuksessa vuokratulonsa, mutta samalla voi varmaan lykätä vähän remppakuluja yms vähennyksiin, joten senkin puolesta mennään ihan hyvillä raameilla.
Itse aikanani olisin ottanut silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni ja lasteni äidin, asumaan vastikkeen hinnalla kotiini. Mutta ei me siihen lopulta lähdetty. Koska asuntoni oli meille liian pieni. Ostettiin yhteinen kun pieni koeaika oltiin erillämme asuttu. Toimi niinkin. Mutta en nää eroa siinä, että olisin tehnyt hänelle vastikkeen suuruisen vuokrasopparin.
m45
Mitä mielensä pahoittamista siinä on että miettii tarkasti lähteekö tuphon kuvioon mulaan ollenkaan? Miksi pitäisi lähteä?
Jos haluaa asua kyseisen miehen kanssa yhdessä? Ei kai siihen muuta syytä tarvita. Jotkut haluaa.
Niin miksi joku haluaisi ehdottomasti asua yhdessä tuossa kuviossa? Se ei selviä koskaan näissä miksi pitäisi muuttaa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä tarvitsisi mitään erillistä vuokrasopimusta. Maksaisin mieluusti asumisen kuluista vähintään puolet. Lainanlyhennys on sit vähän eri asia. Se kasvattaa asunnon omistajan omaisuutta.
Vuokraloordin omaisuuden kasvattaminen on ihan ok, mutta ai että jos oman rakkaan omaisuus kasvaisi. Sehän olis siis ihan hirveetä. Eli ilmaiseksi pitäisi saada asua.
Kukaan ei laita vuokraloordille ruokaa, siivoa hänen sotkujaan tai pese hänen pyykkejään. Aika on rahaan verrattavissa oleva asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko se vuokran periminen OK jos sitä pyytäisi nainen? :D
Omistan asunnon ja kumppani maksaa yhtiövastikkeen, vedet ja sähköt kokonaisuudessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä perisi mieheltäni vuokraa. Hän maksaa puolet asumismenoista, eli vastikkeesta, sähköstä ym. Muu on minun asiani hoitaa koska asuntokin on 100% minun omistuksessa ja päätän myös siihen liittyvistä asioista itse.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen pariskunta voi sopia keskenään mitä vain. Minusta vuokran veloittaminen parisuhteen toiselta osapuolelta olisi kovin erikoista, mutta jokainen tekee omat valintansa.
Itse ehdottaisin, että asunnon kulut jaetaan kahtia:
- yhtiövastike
- vesi
- sähkö
Asunnon rahoitusvastike ja oma asuntolainani olisi asunnon omistajan juttu.
Jos on samat tulot.
Vierailija kirjoitti:
Olisko se vuokran periminen OK jos sitä pyytäisi nainen? :D
Naisena sanoisin että kyllä, jos haluaisin muuttaa hänen luo. Mutta kyse ei todennäköisesti olisi parisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Olisko se vuokran periminen OK jos sitä pyytäisi nainen? :D
Ei tietenkään ole.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken määrittelee se, mitä kumpainenkin haluaa. Jos toisen luo muuttava olisi valmis maksamaan lainaa omistusoikeutta vastaan tai muuttamaan asuntoon jota vain itse maksaisi, ei vuokran periminen ole asiallista. Omistusasunnon omistaja ei voi olettaa, että kumppani joka tapauksessa maksaisi vuokraa sillä yhtä hyvin hän voisi maksaa omaa asuntoaan. Vuokran periminen olisi siis loisimista.
Omat juoksevat kulunsa on kohtuullista maksaa. Tämä riippuu tietenkin asunnossa asuvasta henkilömäärästä. Jos on 2 teiniä ja heidän isä, niin kumppanin maksettavaksi tulisi . Ei puolet, koska ei hänen toisen lapsia tarviyse elättää. Toki jos lapset aivan pieniä, ei heitä voi laskea samoin mukaan.
Toki olisi ok, jos "vuokrasopimus" olisi suhteessa todellisiin kuluihin, eli esim. 150e/kk. Jos kumppani vaatisi useita satoja vastaisin, että kiitos ei ja ostaisin oman asunnon. Kenenkään toisen talolainaa ei kannata ruveta ilmaiseksi maksamaan.
Eikö ketään häiritsisi olla avoliitossa oman vuokranantajan kanssa? Minä ainakin pitäisin mieluiten hyvin etäiset välit omaan vuokranantajaan, enkä tasan tarkkaan ryhtyisi parisuhteeseen sellaisen kanssa tai toisinpäin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä tarvitsisi mitään erillistä vuokrasopimusta. Maksaisin mieluusti asumisen kuluista vähintään puolet. Lainanlyhennys on sit vähän eri asia. Se kasvattaa asunnon omistajan omaisuutta.
Vuokraloordin omaisuuden kasvattaminen on ihan ok, mutta ai että jos oman rakkaan omaisuus kasvaisi. Sehän olis siis ihan hirveetä. Eli ilmaiseksi pitäisi saada asua.
Kyllä se on aika hälyttävää, jos tämä puoliso tätä hänen omaisuuden kasvattamista vaatii edellytyksenä normaalille ihmissihteelle. Vuokraloordiin ei ole rakkaussuhdetta, ja voi itse päättää asuuko vuokralla vai ei ja vaikka vaihtaa vuokraloordia ja valita mieleisensä asunnon. Mikään vuikraloordi ei väitä rakkauttaan ja pyydä toista muuttamaan luokseen vain kupatakseen tästä rahaa.
Miehen ehkä kannattaisi alkaa rehellisesti vuokraloordiksi eikä leikkiä kumppania kellekään.
No jos nyt jättää pois turhat mielensä pahoittamiset, niin tuohan on aika selkeä homma. Jos kuitenkin on oletus, että asuntoon muuttava osallistuu kuluihin. Niin tuossa on selkeä raami siitä, miten hän osallistuu kuluihin. Eli Eikö se ole aika sama, jos kuitenkin on tarkoitus exelöidä, osuudet vastikkeesta ja sähköistä yms.?
Missään ei mainittu, että minkälaista vuokraa hän on ajatellut periä, mutta voisin kuvitella, ettei se välttämättä ole mikään ns. tappiin vedetty markkinahinta, vaan sellainen joka selkeästi kattaa nuo yllä mainitut kulut. Sopimus on selkeä myös jos mietitään erotilannetta tai muuta tilannetta, jossa jostain syystä tulisi kiistaa kuka on maksanut mitäkin.
Mies ilmoittaa verotuksessa vuokratulonsa, mutta samalla voi varmaan lykätä vähän remppakuluja yms vähennyksiin, joten senkin puolesta mennään ihan hyvillä raameilla.
Itse aikanani olisin ottanut silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni ja lasteni äidin, asumaan vastikkeen hinnalla kotiini. Mutta ei me siihen lopulta lähdetty. Koska asuntoni oli meille liian pieni. Ostettiin yhteinen kun pieni koeaika oltiin erillämme asuttu. Toimi niinkin. Mutta en nää eroa siinä, että olisin tehnyt hänelle vastikkeen suuruisen vuokrasopparin.
m45