Lue keskustelun säännöt.
Mies sanoi, että jos kumppani muuttaa hänen omistusasuntoonsa, alkaa hän periä vuokraa
18.09.2026 |
Onko teillä kokemusta seuraavasta tilanteesta (joko omakohtaisia tai läheisten kokemuksia): jos olet muuttanut seurustelukumppanin omistusasuntoon, niin millä tavalla olet osallistunut asumiskuluihin? Oletko tehnyt vuokrasopparin tai maksanut vain esim. osan yhtiövastikkeesta ja osan vesi-/sähkölaskuista jne?
Minulle eräs 40+ ikäinen mies, jolla on kaksi esiteini-ikäistä lasta vuoroviikoin, sanoi, että hän ei aio tästä nykyisestä omistusasunnosta muuttaa mihinkään niin kauan kuin lapset asuvat hänen luonaan (ihan ymmärrettävää) eli noin 7-8 vuoteen ja jos hän joskus ottaisi seurustelukumppanin asumaan hänen luokseen, niin hän tekisi vuokrasopimuksen hänelle.
Mietin vaan, että onko tuo ihan normaalia? Siis että seurustelukumppani muuttaa vuokralle avopuolisonsa omistusasuntoon? Mä olen siinä käsityksessä, että yleisintä on se, että asuntoon muuttava henkilö maksaa osan yhtiövastikkeesta ja osansa sähkö-/vesilaskuista (tässäkin tapauksessa miehellä on kaksi isoa lasta, jotka kuluttvat vettä oman osansa, niin mun mielestä silloin miehen kuuluut maksaa yli puolet vesilaskusta). Tässäkin tapauksessa se mies oli varsin hyväpalkkaisessa työssä (ei mikään juristi, mutta kuitenkin varsin hyvät tulot) eli fyrkkaa pitäisi olla.
Kommentit (177)
Ei tuo ihan normaalille kuulosta että.asiaa pohditaan tuhon tyyliin etukäteen. Itse pysyisin kaukana miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on hyvä vuokra. Jo rakkaus ajaa rahan ohi, kaikki on varmasti sovittavissa ilman vuokranperimistä. Jos ollaan yhdessä, ei voida periä joka asiassa toiselta rahaa. Ja jos rahasta tulee paljon ongelmia, paljonko tulee siivoamisesta, ruuan laitosta, astioiden pesusta, pyykkihuollosta, lumien luonnista,..
Meillä ei ole koskaan laskettu, paljonko kumpikin maksaa mistäkin. Eikä myös sitä, kumpi tekee enemmän. Joskus on huomautettu, että kun toinen alkoi siivoamaan että toinenkin voisi osallistua. Välistä kumpikin tajuaa, että toinen ahkeroi ja on noloa katsoa vierestä ja kysyy voinko olla avuksi.
Isoista hankinnoista sovitaan yhdessä, ei hyvitetä maksua henkilötasolla, lähinnä pohditaan onko meillä rahaa ja tarvetta tehdä tämä hankinta, onko aika oikea ja mistä se on pois.
Neuvoni: etsi jostain parempi rakkaus tai nosta pelisäännöt pöydälle ennen kuin niiden muuttaminen on mahdotonta.
Vuokralaisen ei tarvitse tehdä ruokaa miehen lapsille eikä siivota heidän jälkiään pyykinpesusta puhumattakaan. Jos itse menisin vuokralle, minulla pitäisi olla oma huone. Kovin montaa sataa euroa en alivuokralaishuoneesta maksaisi.
Eli jos minä (nainen) ottaisin omistusasuntooni asumaan uuden miesystäväni, niin olisiko reilua, että mies maksaisi vain puolet vastikkeesta eli 150 eur ja oman vesiosuutensa 20 eur/kk? Ja minä maksan noiden lisäksi lainan lyhennyksen 800 eur. Onko mielestänne reilu jako?
Vierailija kirjoitti:
Jos mä naisena omistaisin yksin omistusasunnon, josta maksaisin asuntolainaa, sähköä, vettä, jätemaksua ja kiinteistöveroa ja mahdollisesti yhtiövastiketta. Niin kyllä mä toivoisin, että mies näihin kuluihin osallistuisi. Ja jos sukupuolet kääntää toisin päin, niin ei se tilanne siitä mihinkään muutu.
Ilmaista asumista ei ole.
Siinä vaiheessa kun muutat seurustelukumppanin luo, teistä tulee avopari, kyllä siinä suhde syvenee uudelle tasolle. Mm, kulujen jaon suhteen.
Vuokrasopimus myös on molempien turvaksi. Vuokranantaja voi laittaa maksut perintään. Mutta myös vuokralaiselle se tuo turvaa, sinua ei voida asunnosta heittää päivän varoitusajalla kuin märän rätin vaan sinulla on kohtuullinen irtisanomisaika. Myöskään kumppani ei voi mielivaltaisesti muutella vuokria yms.
Olet ihan kuutamolla, ei ketään voi omasta kodistaan heittää pois päivän varoitusajalla oli vuokralla tai ei. Ja omaksi se koti muuttuu siinä vaiheessa, kun sinne kirjat siirtää. Kannattaa sinunkin hieman itseäsi sivistää, jos et halua käräjille jonain päivänä silkkaa tietämättömyyttäsi, joudut nimittäin hakemaan häätöä, jos ex-kumppani ei vapaaehtoisesti muuta. Jos on kyse parisuhteesta, tuntuu myös vastenmieliseltä, että omistaja maksattaa toisella osapuolella oman omaisuutensa kerryttämisen. Reilua on muuttaa yhdessä vuokralle tai ostaa yhteinen asunto, jos kulut halutaan jakaa. Asun itse omistusasunnossa eikä tulisi mieleenkään vaatia ketään maksamaan muuta kuin puolet vastikkeesta, vedestä ja sähköstä, jos vaatisin, että minun asunnossa asutaan jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä kaksi kertaa lähteekö mukaan tällaisee kuvioon.
miks?
Vierailija kirjoitti:
Jokainen pariskunta voi sopia keskenään mitä vain. Minusta vuokran veloittaminen parisuhteen toiselta osapuolelta olisi kovin erikoista, mutta jokainen tekee omat valintansa.
Itse ehdottaisin, että asunnon kulut jaetaan kahtia:
- yhtiövastike
- vesi
- sähkö
Asunnon rahoitusvastike ja oma asuntolainani olisi asunnon omistajan juttu.
Vesi ja sähkö puoliksi, kun asunnossa asuu kaksi epäonnistuneen suhteen tuotosta miehen lisäksi. Neljään osaan nuo pitäisi jakaa ja asuntoon muuttava maksaa niistä sen 1/4.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli jos minä (nainen) ottaisin omistusasuntooni asumaan uuden miesystäväni, niin olisiko reilua, että mies maksaisi vain puolet vastikkeesta eli 150 eur ja oman vesiosuutensa 20 eur/kk? Ja minä maksan noiden lisäksi lainan lyhennyksen 800 eur. Onko mielestänne reilu jako?
Kuluttaahan mies sähköäkin, joten puolet sähkölaskusta kuuluu hänelle. Enemmänkin, jos hän käyttää paljon sähköhärpäkkeitä. Voit ehdottaa miehelle, että hän maksaisi vastikkeen kokonaan.
Lainan lyhennys on sama asia kuin laittaisit rahan säästöön. Se kuuluu yksinomaan sinulle.
Reiluuden päätät ihan itse omalta osaltasi. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen, ei kannata muuttaa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos minä (nainen) ottaisin omistusasuntooni asumaan uuden miesystäväni, niin olisiko reilua, että mies maksaisi vain puolet vastikkeesta eli 150 eur ja oman vesiosuutensa 20 eur/kk? Ja minä maksan noiden lisäksi lainan lyhennyksen 800 eur. Onko mielestänne reilu jako?
Tietysti on reilu jako, jos siinä sinun omistamassasi asunnossa asutte. Jos haluat kaiken menevän tasan, muutatte johonkin muualle, mutta siitähän se kitinä alkaa, kun et saa asuntoa myytyä nopeasti haluamaasi hintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli jos minä (nainen) ottaisin omistusasuntooni asumaan uuden miesystäväni, niin olisiko reilua, että mies maksaisi vain puolet vastikkeesta eli 150 eur ja oman vesiosuutensa 20 eur/kk? Ja minä maksan noiden lisäksi lainan lyhennyksen 800 eur. Onko mielestänne reilu jako?
Sinä maksaisit joka tapauksessa lainan lyhennykset.
Ei miehen kuuluisi sinun omaisuutta karruttaa kun ei siitä mitään saisi jos lusikat menisi jakoon jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppani tulee vuokralle, hän myös hallitsee puolta siitä asunnosta. Onko mies valmis korvaamaan sisustusta kumppanin sisustuksella, tyhjentämään puolet kaapeista jne?
hehe. Kun minun veljeni otti omistusasuntoonsa asumaan yhden pa naisen puolen vuoden seurustelun jälkeen (nainen itse oli hinkunut yhteenmuuttoa), niin tämä nainen ei kysellytmitään vaan roudasi sinne asuntoon omat kalusteensa. Sitten veljeni joutui myymään pois omat kalusteensa. Parin kk kuluttua se nainen muutti pois kun ei viihtynykään. Sitten veljeni joutui taas ostamaan uudet kalusteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia tämä vuokrasopimusjärjestely. Minun korviini tämä kuullostaa hyvin vahvasti narsistiselta mieheltä, joka pyrkii hyötymään toisesta ensisijaisesti vain taloudellisesti. Manipuloi ja pelaa tunteilla oman taloudellisen aseman parantamiseksi. Tämä vuokrasopumus on ehkä vain ensimmäinen askel. Itse ainakin vähän miettisin tarkemmin koko kuviota tuollaisen ehdotuksen edessä.
No miten mielestäsi pitäisi asia hoitaa? Ilmeisesti miehen asuntoon ilmaiseksi asumaan? Näin miehen näkökulmasta ei ole reilua. Kuluu siinä myös se asunto enemmän. Pitäisi olla sellainen tasapuolinen ratkaisu. Mies hyötyy velan suhteen jos maksat vuokraa ja erotessa mies on voittanut paljon, sinä et saa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos minä (nainen) ottaisin omistusasuntooni asumaan uuden miesystäväni, niin olisiko reilua, että mies maksaisi vain puolet vastikkeesta eli 150 eur ja oman vesiosuutensa 20 eur/kk? Ja minä maksan noiden lisäksi lainan lyhennyksen 800 eur. Onko mielestänne reilu jako?
Ei tuohon kysymykseen pysty vastaamaan kuin henkilö joka on muuttamassa sinun kanssasi yhteen. Joko se on hänelle reilua tai sitten ei. Joko hän muuttaa kanssasi tai sitten ei.
Rakkaus on tietysti joskus sokea mutta aika paljon sitä tarvittaisiin että itse olisin valmis tuohon kuvioon muuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loisimisen aika on ohi, maksakaa osuutenne.
Pysyn omassa asunnossani kiitos vaan. Enkä rupee ilmaiseksi kodinhoitajaksi yhdellekään ukolle.
Ihan sovittavissa oleva asia. Olen itse asunut aikoinaan puolison omistamassa omakotitalossa ja maksoin puolet talon juoksevista kuluista (esim. vesi, jäte, sähkö, netti, nuohooja jne. ). Tämä siis sovittiin ihan suullisesti ia puhumalla, ei tehty mitään kirjallisia sopimuksia, toimi hyvin. Lainakustannukset + omakotitalon vakuutukset silloinen puoliso maksoi itse. Kaverini taas taisi periä luokseen muuttaneelta mieheltään "vuokraa", eli olivat sopineet jonkun kiinteän kustannuksen, jonka maksaa joka kuukausi.
Jos nyt itse sattuisin jonkun miehen ottamaan luokseni kerrostalohuoneistooni asumaan, mies maksaisi puolet vastikkeesta, sähköstä, netistä, vedestä + mahdollisesti tarvitsemastaan autopaikasta.
No ei ole kyllä tavallista, että perheenjäsenet maksavat vuokraa toisilleen. Mutta en ymmärrä mikä noiden miesten ajatus tuossa taustalla on, koska eihän heitä kukaan velvoita muuttamaan yhteen. Nuo puheet kuulostivat siltä, että yhdessä asuminen olisi epämieluisaa, ja silloin ymmärrän sen, että epämieluisasta asiasta haluaa ns. kärsimyskorvauksen, mutta kun sekä parisuhde että avoliitto ovat 100% vapaaehtoisia. Voi ihan hyvin asua erilläänkin. Ja jotenkin oudon uhmakas tapa tuoda asia esiin, kuulosti hiukan passiivisaggressiiviselta suhtautumiselta parisuhteisiin yleensä, naisiin tai ajatukseen kumppanista.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos minä (nainen) ottaisin omistusasuntooni asumaan uuden miesystäväni, niin olisiko reilua, että mies maksaisi vain puolet vastikkeesta eli 150 eur ja oman vesiosuutensa 20 eur/kk? Ja minä maksan noiden lisäksi lainan lyhennyksen 800 eur. Onko mielestänne reilu jako?
Ehdottaisin tällaisessa tilanteessa, että mies maksaa koko (pienen) vastikkeen ja sinä luonnollisesti huolehdit oman lainasi lyhennyksistä ja korkokuluista. Oikea ratkaisu kustannusten jakoon on se, jonka molemmat voivat hyvillä mielin hyväksyä. Ellei tällaista jakosuhdetta löydy, ei olla valmiita muuttamaan yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia tämä vuokrasopimusjärjestely. Minun korviini tämä kuullostaa hyvin vahvasti narsistiselta mieheltä, joka pyrkii hyötymään toisesta ensisijaisesti vain taloudellisesti. Manipuloi ja pelaa tunteilla oman taloudellisen aseman parantamiseksi. Tämä vuokrasopumus on ehkä vain ensimmäinen askel. Itse ainakin vähän miettisin tarkemmin koko kuviota tuollaisen ehdotuksen edessä.
MISSÄ saat asua ilmaiseksi!
Tussu ei ole hyvä vuokra.
Olen eri, mutta ihan yleinen käytäntö on, että perheenjäsenen tai muuten läheisen ihmisen luona voi asua ilmaiseksi. Minulla on kaksi lasta, jotka asuvat ilmaiseksi luonani, ja lisäksi me saamme olla ihan ilmaiseksi vanhempieni omistamalla mökillä. Aikoinaan kun olin parisuhteessa lasten isän kanssa, olisimme kumpikin voineet asua "ilmaiseksi" jos omat tulot olisi tippuneet mutta toisella olisi ollut rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on miespuolinen serkku, jolla on vaimonsa kanssa alakouluikäinen lapsi. Naisella on lisäksi kaksi teini-ikäistä lasta vuoroviikoin kotona. He asuvat yhdessä ostamassaan omakotitalossa. Serkkuani kyrsii se, kun hänen tehtäväksi jää kaikki maksut: sähkö, vesi, jätemaksut, kiinteistövero jne. SItten ruokakaupassa käydessä aina hänen tehtäväksi jää maksaa ostokset kassalla. Ikinä tämä vaimo ei tee elettäkään, että maksaisi edes osan laskuista, vaikka hän on ihan keskituloisessa työssä. Näin ollen serkullani on sellainen olo, että hän tässä elättää toisten ihmisten lapsia. Ei tuo minusta ihan oikein mene.
Mitä vaimo sanoi, kun serkkusi mainitsi asiasta? Miksi halusi isäpuolen rooliin? Siihen kuuluu myös vastuu
Jep ja puoliso saa kutsua sinne haluamiaan vieraita kyläilemään jne.