Mitä tehdä avioliitossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen juttu on läheisyys ja sen jälkeen tulee muu. Sopikaa seksitreffit? Tai alkakaa nukkumaan lähekkäin ja halailemaan. Sen jälkeen voi miettiä muuta. 

Miten nuo seksitreffit käytännössä menee tilanteessa, jossa kumpikaan ei halua seksiä? Istun hotellihuoneen nurkassa cuck-tuolissa tyylikäs puku päällä ja nautin lasillisen Sazeracia kun joku panee vaimoani vai? Ja sama toisin päin?

Enkö voisi vaan katsoa pornoleffan, tulee halvemmaksi ja vähemmän sp-tauteja. Ai niin, en voi, koska asun missä asun, joten minkä tahansa yli 10 min mittaisen pätkän katsominen on harvinaista luksusta.

Todella huono asenne. Sisäistätkö, mitä tarkoittaa läheisyys? Se on kaukana siitä, että haluat katsella seksileffan ja vielä yksin.

Joo tiedän, mitä läheisyys tarkoittaa ja meillä ei sitä ole. Emme koske toisiimme, ajatuskin inhottaa.

Siksi ehdotus seksitreffeistä oli typerä. 

Kannattaa opetella koskemaan. Kuulostaa olevan joku tunnelukko sinulla. Tuo oli hyvä ehdotus (ei minun). Mutta sinulla on ongelmana asenteesi. Jos tilanne on huono, paranna sitä äläkä ammu kaikkia hyviä ehdotuksia.

Mitä hyvää on ehdotuksessa josta jo heti käy selville että sen tekijä ei millään tavalla ymmärrä tilannetta jota ehdotus koskee.

Sisäistää että ongelma ei ole kehitysehdotuksia antavissa ihmisissä eikä kehitysehdotuksissa. Ongelma on sinussa itsessäsi. Ratkaisu on sisäistää, että ongelma lähtee sinusta ja sinä voit toimia sen eteen.

Viisastelusi on siis turhia koska kaikki lähtee minusta itsestäni. Minä päätän sen milloin on oikea syy erota milloin ei.

Miksi esiinnyt ap:na?

T. Ap

Miten niin esiinnyn? Se taitaa olla harhojasi.

Koska minä olen ap, vai puhutko nyt omasta avioliitostasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen juttu on läheisyys ja sen jälkeen tulee muu. Sopikaa seksitreffit? Tai alkakaa nukkumaan lähekkäin ja halailemaan. Sen jälkeen voi miettiä muuta. 

Miten nuo seksitreffit käytännössä menee tilanteessa, jossa kumpikaan ei halua seksiä? Istun hotellihuoneen nurkassa cuck-tuolissa tyylikäs puku päällä ja nautin lasillisen Sazeracia kun joku panee vaimoani vai? Ja sama toisin päin?

Enkö voisi vaan katsoa pornoleffan, tulee halvemmaksi ja vähemmän sp-tauteja. Ai niin, en voi, koska asun missä asun, joten minkä tahansa yli 10 min mittaisen pätkän katsominen on harvinaista luksusta.

Todella huono asenne. Sisäistätkö, mitä tarkoittaa läheisyys? Se on kaukana siitä, että haluat katsella seksileffan ja vielä yksin.

Joo tiedän, mitä läheisyys tarkoittaa ja meillä ei sitä ole. Emme koske toisiimme, ajatuskin inhottaa.

Siksi ehdotus seksitreffeistä oli typerä. 

Kannattaa opetella koskemaan. Kuulostaa olevan joku tunnelukko sinulla. Tuo oli hyvä ehdotus (ei minun). Mutta sinulla on ongelmana asenteesi. Jos tilanne on huono, paranna sitä äläkä ammu kaikkia hyviä ehdotuksia.

Mitä hyvää on ehdotuksessa josta jo heti käy selville että sen tekijä ei millään tavalla ymmärrä tilannetta jota ehdotus koskee.

Sisäistää että ongelma ei ole kehitysehdotuksia antavissa ihmisissä eikä kehitysehdotuksissa. Ongelma on sinussa itsessäsi. Ratkaisu on sisäistää, että ongelma lähtee sinusta ja sinä voit toimia sen eteen.

Viisastelusi on siis turhia koska kaikki lähtee minusta itsestäni. Minä päätän sen milloin on oikea syy erota milloin ei.

Miksi esiinnyt ap:na?

T. Ap

Miten niin esiinnyn? Se taitaa olla harhojasi.

Koska minä olen ap, vai puhutko nyt omasta avioliitostasi?

Miksi puhuisin aloittajan avioliitosta jos kerron että minä päätän milloin on oikea syy erota milloin ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyseisen ihmisen kanssa ei vaan ole mitään puhuttavaa."

 

Luulisi että noin huonosta suhteesta olisi paljon puhuttavaa. Kuten vaikka että ajatellaanko sillä mennä eteenpäin hamaan loppuun asti vai mitä kumpikin tilanteesta ajattelee.

Onko sillä jotakin väliä ajatellaanko vai ei?

Harvoin tapaa noin negatiivista ihmistä. Mitäs jos hakisit psykologiapua itsellesi.

Tuo ei ole ap.

Ehdotuksesi siitä, että suhteen tila on katastrofaalinen varmaan antaa aihetta keskusteluun. Aihe pitää sisällään monia sellaisia asioita, joiden kohdalla helposti menee defensiiviseksi ja sitten riidellään ja erotaan.

Käsittääkseni tuollainen avoin keskustelu toimii, jos edes toisella on motivaatiota jatkaa/parantaa suhdetta. Itselläni teoriassa on ehkä vielä jotain jäljellä, mutta en usko, että riittävästi tilanteessa, jossa vieraantuminen on niin syvällä, että lievä inho on jo hiipinyt korvaamaan sitä mausteena ainaiseen apatiaan.

Tuntisin helpotusta, jos saisin kuulla, että vaimoni haluaa erota. Tarkoittaako se, että ero on ns. väistämätön, ja että suhde on lopullisesti kaputt?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsia, niin vanhemmilla on vastuu lasten vuoksi yrittää ensi sijassa löytää yhteys uudelleen. Se tulee keskustelemalla, jakamalla pelkoja ja unelmia. Jos ette ole sitä yrittäneet, niin lukekaa jokin kirja, ostakaa peli, käykää neuvonnassa. Jos yhteyttä ei yrittämisestä huolimatta löydy, niinnsitten mieti uudestaan.

Näin juuri, monessa kommentissa täällä puhutaan vain itsensä ajattelemisesta, oman onnen tavoittelusta, joka tietenkin on jokaiselle tärkeää. Fakta on silti, että jos olet lapsia hankkinut, niin sinulla on vastuu itsesi lisäksi nyös heistä ja heidän onnestaan. Lasten vuoksi ei heti ensimmäisten ongelmien tullen pitäisi luovuttaa, vaan yrittää ensin korjata sitä suhdetta, yrittää tehdä töitä sen eteen. Selvää tietenkään on, että riitaiessa perheessä lastenkaan ei ole hyvä olla, mutta ap:n tapauksessa ei ainakaan vaikuttanut, että yhteiselämä puolison kanssa olisi yhtä riitelyä.

Miten lasten onni liittyy siihen että vanhemmat elää parisuhteessa?

Lasten onneen saattaa hippusen vaikuttaa se, saavatko kasvaa ehjässä perheessä vai revitäänkö perhe hajalle ja näkevät jatkossa toista vanhempasnsa vain silloin tällöin tai sitten muuttavat viikon välein kodista toiseen. 

Onko perhe ehjä jos vanhemmat ei ole missään tekemisissä keskenään vaikka parisuhteessa (saman katonalla) eläisivätkin?

Eli mitä väliä lapsen oikeuksilla ja tarpeilla

Kunhan vanhemmat pääsevät "toteuttamaan itseään"

Nojoo, varmaan se on myös ihan hyvä, että näkee vanhempansa onnellisina eikä kuihtuvina, turhautuneina ja apaattisena haamuina. 

En nyt tarkoita tällä sitä, että elämän tulisi olla jatkuvaa ilotulitusta, benjihyppyä ja ryhmäseksiä, mutta ihmiselle tekee hallaa se, jos asuu vastentahtoisesti saman katon alla muiden kanssa. Ja joo, halpamaiden siirtotyöläiset, sota-alusten miehistöt, orvot tai vangit näin usein asuvatkin, mutta eivät nuokaan ole ympäristöjä lasten kasvattamiseen.

"Tuntisin helpotusta, jos saisin kuulla, että vaimoni haluaa erota. Tarkoittaako se, että ero on ns. väistämätön, ja että suhde on lopullisesti kaputt?"

Jos itse et aio laittaa eroa vireille sehän riippuu ihan siitä mitä vaimo ajattelee tilanteesta. Haluaako hän syystä tai toisesta jatkaa suhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen juttu on läheisyys ja sen jälkeen tulee muu. Sopikaa seksitreffit? Tai alkakaa nukkumaan lähekkäin ja halailemaan. Sen jälkeen voi miettiä muuta. 

Miten nuo seksitreffit käytännössä menee tilanteessa, jossa kumpikaan ei halua seksiä? Istun hotellihuoneen nurkassa cuck-tuolissa tyylikäs puku päällä ja nautin lasillisen Sazeracia kun joku panee vaimoani vai? Ja sama toisin päin?

Enkö voisi vaan katsoa pornoleffan, tulee halvemmaksi ja vähemmän sp-tauteja. Ai niin, en voi, koska asun missä asun, joten minkä tahansa yli 10 min mittaisen pätkän katsominen on harvinaista luksusta.

Todella huono asenne. Sisäistätkö, mitä tarkoittaa läheisyys? Se on kaukana siitä, että haluat katsella seksileffan ja vielä yksin.

Joo tiedän, mitä läheisyys tarkoittaa ja meillä ei sitä ole. Emme koske toisiimme, ajatuskin inhottaa.

Siksi ehdotus seksitreffeistä oli typerä. 

Kannattaa opetella koskemaan. Kuulostaa olevan joku tunnelukko sinulla. Tuo oli hyvä ehdotus (ei minun). Mutta sinulla on ongelmana asenteesi. Jos tilanne on huono, paranna sitä äläkä ammu kaikkia hyviä ehdotuksia.

Mitä hyvää on ehdotuksessa josta jo heti käy selville että sen tekijä ei millään tavalla ymmärrä tilannetta jota ehdotus koskee.

Sisäistää että ongelma ei ole kehitysehdotuksia antavissa ihmisissä eikä kehitysehdotuksissa. Ongelma on sinussa itsessäsi. Ratkaisu on sisäistää, että ongelma lähtee sinusta ja sinä voit toimia sen eteen.

Viisastelusi on siis turhia koska kaikki lähtee minusta itsestäni. Minä päätän sen milloin on oikea syy erota milloin ei.

Miksi esiinnyt ap:na?

T. Ap

Miten niin esiinnyn? Se taitaa olla harhojasi.

Koska minä olen ap, vai puhutko nyt omasta avioliitostasi?

Miksi puhuisin aloittajan avioliitosta jos kerron että minä päätän milloin on oikea syy erota milloin ei?

Vai kuvitteleeko alittaja olevansa kanssani naimissa? Silloin voi varmuudella sanoa että kyse on harhoista.

Vierailija kirjoitti:

"Mutta kun sitä seksiä ei ole. "

 

Niin, ei se itsestään tapahdu. Jonkun pitää ihan aktiivisesti hakeutua sitä harrastamaan.

Liian usein molemmat tai toinen jotenkin unohtavat miten hyvää se tekee suhteelle. Ja kun se jää pois, siihen uudelleen ryhtyminen alkaa olla ison kynnyksen takana. Siksi seksiä ei kannattaisi päästää hiipumaan.

Huomasin, t. Ap

Toki tälläkin palstalla on paljon sellaista asennetta, että seksi on parisuhteessa turhaa. 

Ja millä väkisin aloitat tilanteessa, jossa kummankaan ei tee mieli, ja muukin suhteen taso on mitä on? Joskus ehkä vuosi sitten yritin siirtää kättä kyljelle halatakseni, ja hän siirsi pois. Näin tapahtui joitain kertoja, ja viesti oli selkeä. 

Seksiin on aika pitkä matka tilanteessa, jossa samassa huoneessa hengittäminen on jokseenkin epämieluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen juttu on läheisyys ja sen jälkeen tulee muu. Sopikaa seksitreffit? Tai alkakaa nukkumaan lähekkäin ja halailemaan. Sen jälkeen voi miettiä muuta. 

Miten nuo seksitreffit käytännössä menee tilanteessa, jossa kumpikaan ei halua seksiä? Istun hotellihuoneen nurkassa cuck-tuolissa tyylikäs puku päällä ja nautin lasillisen Sazeracia kun joku panee vaimoani vai? Ja sama toisin päin?

Enkö voisi vaan katsoa pornoleffan, tulee halvemmaksi ja vähemmän sp-tauteja. Ai niin, en voi, koska asun missä asun, joten minkä tahansa yli 10 min mittaisen pätkän katsominen on harvinaista luksusta.

Todella huono asenne. Sisäistätkö, mitä tarkoittaa läheisyys? Se on kaukana siitä, että haluat katsella seksileffan ja vielä yksin.

Joo tiedän, mitä läheisyys tarkoittaa ja meillä ei sitä ole. Emme koske toisiimme, ajatuskin inhottaa.

Siksi ehdotus seksitreffeistä oli typerä. 

Kannattaa opetella koskemaan. Kuulostaa olevan joku tunnelukko sinulla. Tuo oli hyvä ehdotus (ei minun). Mutta sinulla on ongelmana asenteesi. Jos tilanne on huono, paranna sitä äläkä ammu kaikkia hyviä ehdotuksia.

Mitä hyvää on ehdotuksessa josta jo heti käy selville että sen tekijä ei millään tavalla ymmärrä tilannetta jota ehdotus koskee.

Sisäistää että ongelma ei ole kehitysehdotuksia antavissa ihmisissä eikä kehitysehdotuksissa. Ongelma on sinussa itsessäsi. Ratkaisu on sisäistää, että ongelma lähtee sinusta ja sinä voit toimia sen eteen.

Viisastelusi on siis turhia koska kaikki lähtee minusta itsestäni. Minä päätän sen milloin on oikea syy erota milloin ei.

Miksi esiinnyt ap:na?

T. Ap

Miten niin esiinnyn? Se taitaa olla harhojasi.

Koska minä olen ap, vai puhutko nyt omasta avioliitostasi?

Miksi puhuisin aloittajan avioliitosta jos kerron että minä päätän milloin on oikea syy erota milloin ei?

Ahaa. Tuossa tapauksessa kannattaa laittaa, että "eri" kun kirjoittajia anonyymillä palstalla on hankala erottaa toisistaan. 

Muuten joutuu vastaaman toisten postauksiin, ja muiden mielipiteet sekoittuvat omiisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen juttu on läheisyys ja sen jälkeen tulee muu. Sopikaa seksitreffit? Tai alkakaa nukkumaan lähekkäin ja halailemaan. Sen jälkeen voi miettiä muuta. 

Miten nuo seksitreffit käytännössä menee tilanteessa, jossa kumpikaan ei halua seksiä? Istun hotellihuoneen nurkassa cuck-tuolissa tyylikäs puku päällä ja nautin lasillisen Sazeracia kun joku panee vaimoani vai? Ja sama toisin päin?

Enkö voisi vaan katsoa pornoleffan, tulee halvemmaksi ja vähemmän sp-tauteja. Ai niin, en voi, koska asun missä asun, joten minkä tahansa yli 10 min mittaisen pätkän katsominen on harvinaista luksusta.

Todella huono asenne. Sisäistätkö, mitä tarkoittaa läheisyys? Se on kaukana siitä, että haluat katsella seksileffan ja vielä yksin.

Joo tiedän, mitä läheisyys tarkoittaa ja meillä ei sitä ole. Emme koske toisiimme, ajatuskin inhottaa.

Siksi ehdotus seksitreffeistä oli typerä. 

Kannattaa opetella koskemaan. Kuulostaa olevan joku tunnelukko sinulla. Tuo oli hyvä ehdotus (ei minun). Mutta sinulla on ongelmana asenteesi. Jos tilanne on huono, paranna sitä äläkä ammu kaikkia hyviä ehdotuksia.

Mitä hyvää on ehdotuksessa josta jo heti käy selville että sen tekijä ei millään tavalla ymmärrä tilannetta jota ehdotus koskee.

Sisäistää että ongelma ei ole kehitysehdotuksia antavissa ihmisissä eikä kehitysehdotuksissa. Ongelma on sinussa itsessäsi. Ratkaisu on sisäistää, että ongelma lähtee sinusta ja sinä voit toimia sen eteen.

Viisastelusi on siis turhia koska kaikki lähtee minusta itsestäni. Minä päätän sen milloin on oikea syy erota milloin ei.

Miksi esiinnyt ap:na?

T. Ap

Miten niin esiinnyn? Se taitaa olla harhojasi.

Koska minä olen ap, vai puhutko nyt omasta avioliitostasi?

Miksi puhuisin aloittajan avioliitosta jos kerron että minä päätän milloin on oikea syy erota milloin ei?

Ahaa. Tuossa tapauksessa kannattaa laittaa, että "eri" kun kirjoittajia anonyymillä palstalla on hankala erottaa toisistaan. 

Muuten joutuu vastaaman toisten postauksiin, ja muiden mielipiteet sekoittuvat omiisi. 

Tämä on ainakin toiistaiseksi anonyymi palsta joten ihan turha tehdä oletuksia sen perusteella ettö joku kirjoittaa anonyymisti eikä nimimerkillä. Tässäkin ketjussa niitä anonyymejä vastaajia on useita.

Vierailija kirjoitti:

Järjestäkää kahdenkeskeistä aikaa ja tutustukaa toisiinne uudestaan. Kyllä te varmasti jotain olette toisissane alunperin rakastanut jos olette perheenkin yhdessä perustaneet. Nyt vaan tutkimaan, että mitkä ne kumppanin hyvät puolet olikaan ja miksi ne on nyt lapsiperhearjessa piilossa. Onko kodin ja perheen hoitovastuu tasaisesti jaettu vai onko kaikki kotityöt toisen vastuulla? Kuunteletteko ja kunnioitatteko toisianne? Annatteko toisillenne riittävästi huomiota? Parisuhdettakin pitää hoitaa. 

Eivät ne ominaisuudet mihinkään ole kadonneet. Melko samanlaisia olemme persoonaltamme ja temperamentiltamme kuin parikymppisinä. Emme vaan enää viihdy yhdessä.

Kodin vastuut on jokseenkin tasan jaettu, mutta kaikkiin muihin kysymyksiin on selkeä "ei".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsia, niin vanhemmilla on vastuu lasten vuoksi yrittää ensi sijassa löytää yhteys uudelleen. Se tulee keskustelemalla, jakamalla pelkoja ja unelmia. Jos ette ole sitä yrittäneet, niin lukekaa jokin kirja, ostakaa peli, käykää neuvonnassa. Jos yhteyttä ei yrittämisestä huolimatta löydy, niinnsitten mieti uudestaan.

Näin juuri, monessa kommentissa täällä puhutaan vain itsensä ajattelemisesta, oman onnen tavoittelusta, joka tietenkin on jokaiselle tärkeää. Fakta on silti, että jos olet lapsia hankkinut, niin sinulla on vastuu itsesi lisäksi nyös heistä ja heidän onnestaan. Lasten vuoksi ei heti ensimmäisten ongelmien tullen pitäisi luovuttaa, vaan yrittää ensin korjata sitä suhdetta, yrittää tehdä töitä sen eteen. Selvää tietenkään on, että riitaiessa perheessä lastenkaan ei ole hyvä olla, mutta ap:n tapauksessa ei ainakaan vaikuttanut, että yhteiselämä puolison kanssa olisi yhtä riitelyä.

Miten lasten onni liittyy siihen että vanhemmat elää parisuhteessa?

Lasten onneen saattaa hippusen vaikuttaa se, saavatko kasvaa ehjässä perheessä vai revitäänkö perhe hajalle ja näkevät jatkossa toista vanhempasnsa vain silloin tällöin tai sitten muuttavat viikon välein kodista toiseen. 

Onko perhe ehjä jos vanhemmat ei ole missään tekemisissä keskenään vaikka parisuhteessa (saman katonalla) eläisivätkin?

Tässä tullaan siihen vastuun kantamiseen. Vanhempien asia on kantaa vastuu parisuhteen tilan parantamisesta.

Ja kyllä, teknisesti perhe on ehjä tuossakin tilanteessa. Ja sekin on lapsen kannalta yleensä parempi kuin, että vanhemnat asuvat erillään.

Mitenkäs tilanteessa, jossa lapsia ei vielä ole? Pitääkö silloinkin pysyä yhdessä vaikka hammasta purren hautaan saakka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsia, niin vanhemmilla on vastuu lasten vuoksi yrittää ensi sijassa löytää yhteys uudelleen. Se tulee keskustelemalla, jakamalla pelkoja ja unelmia. Jos ette ole sitä yrittäneet, niin lukekaa jokin kirja, ostakaa peli, käykää neuvonnassa. Jos yhteyttä ei yrittämisestä huolimatta löydy, niinnsitten mieti uudestaan.

Näin juuri, monessa kommentissa täällä puhutaan vain itsensä ajattelemisesta, oman onnen tavoittelusta, joka tietenkin on jokaiselle tärkeää. Fakta on silti, että jos olet lapsia hankkinut, niin sinulla on vastuu itsesi lisäksi nyös heistä ja heidän onnestaan. Lasten vuoksi ei heti ensimmäisten ongelmien tullen pitäisi luovuttaa, vaan yrittää ensin korjata sitä suhdetta, yrittää tehdä töitä sen eteen. Selvää tietenkään on, että riitaiessa perheessä lastenkaan ei ole hyvä olla, mutta ap:n tapauksessa ei ainakaan vaikuttanut, että yhteiselämä puolison kanssa olisi yhtä riitelyä.

Miten lasten onni liittyy siihen että vanhemmat elää parisuhteessa?

Lasten onneen saattaa hippusen vaikuttaa se, saavatko kasvaa ehjässä perheessä vai revitäänkö perhe hajalle ja näkevät jatkossa toista vanhempasnsa vain silloin tällöin tai sitten muuttavat viikon välein kodista toiseen. 

Onko perhe ehjä jos vanhemmat ei ole missään tekemisissä keskenään vaikka parisuhteessa (saman katonalla) eläisivätkin?

Tässä tullaan siihen vastuun kantamiseen. Vanhempien asia on kantaa vastuu parisuhteen tilan parantamisesta.

Ja kyllä, teknisesti perhe on ehjä tuossakin tilanteessa. Ja sekin on lapsen kannalta yleensä parempi kuin, että vanhemnat asuvat erillään.

Edelleen siihen kysymykseen miksi tai miten se tilanne on lasten kannalta parempi jää vaille vastausta.

Tilastollisesti eroperheiden lapsilla esiintyy enemmän ongelmia. Tässä ei kuitenkaan verrata onnettomia parisuhteita, joissa vanhemmat pysyvät "lasten takia" yhdessä ja niitä onnettomia tai väkivaltaisia, jne. suhteita, jotka ovat päättyneet eroon. 

Tämä ei vastaa siihen, johtuvatko erolasten ongelmat nimenomaan erosta, vai eroon johtaneista riidoista/ongelmista, vaikka vanhempien ero aina jonkinasteinen trauma onkin.

Lienee perusteltua olettaa, että eroon päätyneet suhteet ovat onnettomampia kuin ne, joissa liitto päättyy kuolemaan (ei henkirikokseen). Miksi kukaan haluaisi lopettaa onnellisen parisuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Edelleen siihen kysymykseen miksi tai miten se tilanne on lasten kannalta parempi jää vaille vastausta."

Niin mitä asiaa et ymmärrä? Ihmettelet, miksi on parempi että perhe elää yhdessä kuin vanhemmat erillään? 

 

No ainakin

-lasten mielenterveys usein oireilee monin tavoin eroperheissä

-lapset yleensä kaipaavat kummankin vanhemnan läsnäoloa. Vuoroviikko ei ole lapsen kannalta ihanteellinen. Moni ikävöi isää äitiviikolla ja äitiä isäviikolla. Lisäksi ei ole lapsille kivaa muuttaa joka toinen viikko.

-ero opettaa lapsille, että tärkeissäkin asioissa voi vain luovuttaa, kun ei huvita nähdä tarpeeksi vaivaa

-eroaminen ja sen seuraukset ovat usein kalliita, mikä voi heijastua lasten arkeen ja juhlaan esim. ravinnon, tilan, harrastusten, virikkeiden ym. muodossa

-ero vaikuttaa lapsen identiteettikäsitykseen

-lapsia välillä käytetään välikappaleina, jos vanhemmat ovat katkeria toisilleen

Sen verran on tullut nähtyä näitä avioliittoja jossa ollaa periaatteessa perhe. Virallisesti asutaan samassa osoitteessa mutta juuri mitään muuta yhteistä ei ole että tuo väite lasten paremmasta mielenterveydestä ei pidä paikkaansa.

Molemmat huoltajat saattaa kyllä panostaa lapsiin ja heidän tulevaisuuteensa myös taloudellisesti vaikka parisuhteeseen ei panostettaisikaan. Talodellinen tilanne on oikeastaa huonoin syy pysyä onnettomassa parisuhteessa.

Miksihän sitten sekä naiset että lapset voivat hyvin, mutta perheenä ei yhtäkkiä voidakaan hyvin? Onko niin, että mies ei sopeudu perheeseen jos ei ole koko ajan s eksiorjaa saatavilla? Tämä tarkoittaa vain sitä, että miesten kanssa ei enää perusteta perheitä, ei mitään muuta. Seksuaalisen hyväksikäytön aika on ohi jo, kuollut ja kuopattu aihe.

Voiko nainen hyvin jos hän kaipaa läheisyyttä mutta puoliso viilettää ties misdä. En tiedä montaakaan naista joka ei katkeroitusi siitä että puoliso ei edes halua läheisyyttä. Lapsille se on usein jopa raskasmpaa kuin se että vanhemmat joihin molempiin hänellä on hyvät välit eroaa toisistaa.

Nainen on vieraantunut luonnosta ja todellisuudesta jos pitää miestä muuna kuin reviiriään vahtivana kuhnurina. Naistenkin kannattaisi katsoa muutama luontodokumentti, jokaisella eläinlajilla koiras on pelkkä siittävä mölli. 

Ihan FYI, mehiläis- ja muurahaispesissä, joissa kuhnureita on, naaraat hoitavat sen reviirin vahtimisen ja sotimisen. 

Eläinlajit ovat varsin erilaisia keskenään, ja ihminen on jopa muihin kädellisiin verrattuna varsin erikoislaatuinen, mitä mm. pariutumiseen, lisääntymiseen ja poikasista huolehtimiseen tulee. 

Suhteessa siihen, kuinka paljon puhut muista lajeista, tiedät niistä yllättävän vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsia, niin vanhemmilla on vastuu lasten vuoksi yrittää ensi sijassa löytää yhteys uudelleen. Se tulee keskustelemalla, jakamalla pelkoja ja unelmia. Jos ette ole sitä yrittäneet, niin lukekaa jokin kirja, ostakaa peli, käykää neuvonnassa. Jos yhteyttä ei yrittämisestä huolimatta löydy, niinnsitten mieti uudestaan.

Näin juuri, monessa kommentissa täällä puhutaan vain itsensä ajattelemisesta, oman onnen tavoittelusta, joka tietenkin on jokaiselle tärkeää. Fakta on silti, että jos olet lapsia hankkinut, niin sinulla on vastuu itsesi lisäksi nyös heistä ja heidän onnestaan. Lasten vuoksi ei heti ensimmäisten ongelmien tullen pitäisi luovuttaa, vaan yrittää ensin korjata sitä suhdetta, yrittää tehdä töitä sen eteen. Selvää tietenkään on, että riitaiessa perheessä lastenkaan ei ole hyvä olla, mutta ap:n tapauksessa ei ainakaan vaikuttanut, että yhteiselämä puolison kanssa olisi yhtä riitelyä.

Miten lasten onni liittyy siihen että vanhemmat elää parisuhteessa?

Lasten onneen saattaa hippusen vaikuttaa se, saavatko kasvaa ehjässä perheessä vai revitäänkö perhe hajalle ja näkevät jatkossa toista vanhempasnsa vain silloin tällöin tai sitten muuttavat viikon välein kodista toiseen. 

Onko perhe ehjä jos vanhemmat ei ole missään tekemisissä keskenään vaikka parisuhteessa (saman katonalla) eläisivätkin?

Tässä tullaan siihen vastuun kantamiseen. Vanhempien asia on kantaa vastuu parisuhteen tilan parantamisesta.

Ja kyllä, teknisesti perhe on ehjä tuossakin tilanteessa. Ja sekin on lapsen kannalta yleensä parempi kuin, että vanhemnat asuvat erillään.

Mitenkäs tilanteessa, jossa lapsia ei vielä ole? Pitääkö silloinkin pysyä yhdessä vaikka hammasta purren hautaan saakka?

Miksi pitäisi? Ei tietenkään pidä ja parempi se on erota, ennen kuin tulee niitä lapsia hankittua. Lapsen tekeminen on myös huono ratkaisuyritys parisuhteen pelastamiseksi, hyvin harvoin toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen juttu on läheisyys ja sen jälkeen tulee muu. Sopikaa seksitreffit? Tai alkakaa nukkumaan lähekkäin ja halailemaan. Sen jälkeen voi miettiä muuta. 

Miten nuo seksitreffit käytännössä menee tilanteessa, jossa kumpikaan ei halua seksiä? Istun hotellihuoneen nurkassa cuck-tuolissa tyylikäs puku päällä ja nautin lasillisen Sazeracia kun joku panee vaimoani vai? Ja sama toisin päin?

Enkö voisi vaan katsoa pornoleffan, tulee halvemmaksi ja vähemmän sp-tauteja. Ai niin, en voi, koska asun missä asun, joten minkä tahansa yli 10 min mittaisen pätkän katsominen on harvinaista luksusta.

Todella huono asenne. Sisäistätkö, mitä tarkoittaa läheisyys? Se on kaukana siitä, että haluat katsella seksileffan ja vielä yksin.

Joo tiedän, mitä läheisyys tarkoittaa ja meillä ei sitä ole. Emme koske toisiimme, ajatuskin inhottaa.

Siksi ehdotus seksitreffeistä oli typerä. 

Kannattaa opetella koskemaan. Kuulostaa olevan joku tunnelukko sinulla. Tuo oli hyvä ehdotus (ei minun). Mutta sinulla on ongelmana asenteesi. Jos tilanne on huono, paranna sitä äläkä ammu kaikkia hyviä ehdotuksia.

Viimeksi kun koskin, siirsi käteni pois. Joskus myös todennut, että "älä viitsi" tai kääntänyt kylkeä. Milläs tuossa koskettelet ilman oikeusjuttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsia, niin vanhemmilla on vastuu lasten vuoksi yrittää ensi sijassa löytää yhteys uudelleen. Se tulee keskustelemalla, jakamalla pelkoja ja unelmia. Jos ette ole sitä yrittäneet, niin lukekaa jokin kirja, ostakaa peli, käykää neuvonnassa. Jos yhteyttä ei yrittämisestä huolimatta löydy, niinnsitten mieti uudestaan.

Näin juuri, monessa kommentissa täällä puhutaan vain itsensä ajattelemisesta, oman onnen tavoittelusta, joka tietenkin on jokaiselle tärkeää. Fakta on silti, että jos olet lapsia hankkinut, niin sinulla on vastuu itsesi lisäksi nyös heistä ja heidän onnestaan. Lasten vuoksi ei heti ensimmäisten ongelmien tullen pitäisi luovuttaa, vaan yrittää ensin korjata sitä suhdetta, yrittää tehdä töitä sen eteen. Selvää tietenkään on, että riitaiessa perheessä lastenkaan ei ole hyvä olla, mutta ap:n tapauksessa ei ainakaan vaikuttanut, että yhteiselämä puolison kanssa olisi yhtä riitelyä.

Miten lasten onni liittyy siihen että vanhemmat elää parisuhteessa?

Lasten onneen saattaa hippusen vaikuttaa se, saavatko kasvaa ehjässä perheessä vai revitäänkö perhe hajalle ja näkevät jatkossa toista vanhempasnsa vain silloin tällöin tai sitten muuttavat viikon välein kodista toiseen. 

Onko perhe ehjä jos vanhemmat ei ole missään tekemisissä keskenään vaikka parisuhteessa (saman katonalla) eläisivätkin?

Tässä tullaan siihen vastuun kantamiseen. Vanhempien asia on kantaa vastuu parisuhteen tilan parantamisesta.

Ja kyllä, teknisesti perhe on ehjä tuossakin tilanteessa. Ja sekin on lapsen kannalta yleensä parempi kuin, että vanhemnat asuvat erillään.

Mitenkäs tilanteessa, jossa lapsia ei vielä ole? Pitääkö silloinkin pysyä yhdessä vaikka hammasta purren hautaan saakka?

Miksi pitäisi? Ei tietenkään pidä ja parempi se on erota, ennen kuin tulee niitä lapsia hankittua. Lapsen tekeminen on myös huono ratkaisuyritys parisuhteen pelastamiseksi, hyvin harvoin toimii.

Tarkistin vaan, että et ole joku lesta, tms.

Minusta vaimo on muuten hyvä kaikinpuolin, mutta seksiä voisi antaa paljon useammin. Imisi munaa ja ottaisi kalua pimpsaan ja ahteriin ja ähkisi aivan kuin nauttisi aivan valtavasti! Sitten kaikki olisi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsia, niin vanhemmilla on vastuu lasten vuoksi yrittää ensi sijassa löytää yhteys uudelleen. Se tulee keskustelemalla, jakamalla pelkoja ja unelmia. Jos ette ole sitä yrittäneet, niin lukekaa jokin kirja, ostakaa peli, käykää neuvonnassa. Jos yhteyttä ei yrittämisestä huolimatta löydy, niinnsitten mieti uudestaan.

Näin juuri, monessa kommentissa täällä puhutaan vain itsensä ajattelemisesta, oman onnen tavoittelusta, joka tietenkin on jokaiselle tärkeää. Fakta on silti, että jos olet lapsia hankkinut, niin sinulla on vastuu itsesi lisäksi nyös heistä ja heidän onnestaan. Lasten vuoksi ei heti ensimmäisten ongelmien tullen pitäisi luovuttaa, vaan yrittää ensin korjata sitä suhdetta, yrittää tehdä töitä sen eteen. Selvää tietenkään on, että riitaiessa perheessä lastenkaan ei ole hyvä olla, mutta ap:n tapauksessa ei ainakaan vaikuttanut, että yhteiselämä puolison kanssa olisi yhtä riitelyä.

Miten lasten onni liittyy siihen että vanhemmat elää parisuhteessa?

Lasten onneen saattaa hippusen vaikuttaa se, saavatko kasvaa ehjässä perheessä vai revitäänkö perhe hajalle ja näkevät jatkossa toista vanhempasnsa vain silloin tällöin tai sitten muuttavat viikon välein kodista toiseen. 

Onko perhe ehjä jos vanhemmat ei ole missään tekemisissä keskenään vaikka parisuhteessa (saman katonalla) eläisivätkin?

Tässä tullaan siihen vastuun kantamiseen. Vanhempien asia on kantaa vastuu parisuhteen tilan parantamisesta.

Ja kyllä, teknisesti perhe on ehjä tuossakin tilanteessa. Ja sekin on lapsen kannalta yleensä parempi kuin, että vanhemnat asuvat erillään.

Edelleen siihen kysymykseen miksi tai miten se tilanne on lasten kannalta parempi jää vaille vastausta.

Tilastollisesti eroperheiden lapsilla esiintyy enemmän ongelmia. Tässä ei kuitenkaan verrata onnettomia parisuhteita, joissa vanhemmat pysyvät "lasten takia" yhdessä ja niitä onnettomia tai väkivaltaisia, jne. suhteita, jotka ovat päättyneet eroon. 

Tämä ei vastaa siihen, johtuvatko erolasten ongelmat nimenomaan erosta, vai eroon johtaneista riidoista/ongelmista, vaikka vanhempien ero aina jonkinasteinen trauma onkin.

Lienee perusteltua olettaa, että eroon päätyneet suhteet ovat onnettomampia kuin ne, joissa liitto päättyy kuolemaan (ei henkirikokseen). Miksi kukaan haluaisi lopettaa onnellisen parisuhteen?

Ompas yllättävää!! Miksi erotaan? Koska perheessä on ongelmia. Ne ei välttämättä poistu eroamalla mutta ei tilanne kylläkään automaattisesti paranekaan pysymällä väkisinn yhdessä.

Kysy puolisolta että haluaako hän enää mitään parisuhdetta kanssasi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa sekä avoliitossa leikitään eroottisia leikkeja sekä rakastellaan. Parittomana niin ei tehdä.

Ei mekään tehdä

T. Ap

Vaimo lopetti seksin, hankin rakastajattaren. Lapset ovat jo aikuisia, mutta ei haluta erota.