Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä avioliitossa
14.09.2026 |
Kun perhearjessa tuntuu lähinnä siltä, että puolison kanssa ainoat yhteiset asiat ovat lapset ja asuntolaina? Näin on jatkunut jo vuosia... pitäisikö vaan lähteä?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että työtoveruus-vaihe kuuluu ruuhkavuosiin, enemmän tai vähemmän. Lapset kasvavat ja teiniperheessä tilanne on jo eri.
Meidänkin avioliitossa oli etäisyyttä ja parin vuoden seksittömyys. Tilanne on kuitenkin vähitellen muuttunut. Vietimme juuri hotelliyön, varmaan ensimmäisen koskaan. Siellä vaimokin rentoutui läheisyyteen ja seksiin. Itse olen viime aikoina panostanut kuuntelijan ja keskustelijan rooliin, koska vaimollani on ollut suuri tarve sille.
Kuten joku kirjoitti, tilanteen muuttuminen vaatii aikaa ja tahtoa. Onko niitä jäljellä, molemmilla? Palstaraati ei sitä päätä.
M
Ja takaisin seksiorjuuteen humpsista :D Parin vuoden työn tulos vessanpyttyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkakaaa nukkumaan vierekkäin jostain se on lähdettävä.
Aika harva eläinlaji muuten nukkuu koiras ja naaras vierekkäin. Naaras nukkuu poikasten kanssa.
Tiedekin on todistanut, että miehen kanssa yhdessä nukkuminen heikentää naisten unta, koiran ja kissojen kanssa parantaa. Miehet kuorsaavat ja saattavat käyttäytyä väkivaltaisesti unissaan. Puhumattakaan, jos sängystä tulee seksuaalisen hyväksikäytön tai -väkivallan paikka, se aiheuttaa naiselle kroonista stressiä ja sairautta haitaten hänen elintärkeitä toimintojaan, unta. Itse en nukkuisi miehen kanssa, jolla on pienintäkään taipumusta häiritä untani.
Käyttäytyä väkivaltaisesti unissaan, ei varmaan kovin yleistä.
Vähän skitsofreenista tuo suhtautumisesi siihen, että mies ei saisi tyyliin olla samassa asunnossa "naaraan ja poikasten" kanssa, koska kuorsaa/haisee pahalta/mitä ikinä, mutta ei sitten saisi oikein erotakaan...
Jänniä "neuvoja" taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelitko hankkiutua eroon lapsistannekin? Miehiltä se onnistuu kätevästi, kun taas lapsensa hylänneille naisille ei ymmärrystä heru.
Onneksi tämäkään ei ole täynnä ennakkoluuloja. Hyvin uppoavat.
Nykytrendin mukaisesti lapset revitään kappaleiksi ja kasvatetaan kahteen kotiin, katselemaan vanhempiensa uusien pesueiden rakentemista, isän pornotumputtamista ja muuta addiktiokäytöstä, asemasotaan vanhempiaan kohtaan, tai perverssiin apinafarssiin, missä perustetaan pesue toisen jälkeen eri kumppanin kanssa. Sitten 50v päästä onkin mielenkiintoista perinnönjaossa.
Koittakaa nyt vaan hyväksyä että elämä on toisinaan tylsää puurtamista ja opetella nauttimaan siitä. Jos koko ajan pitää olla jotain säpinää tai draamaa niin se ei tule kuin vahingonteon kustannuksella: perheen, lasten kasvualustan rikkominen, seksuaalinen alentuminen, polygamia, jne. Jos sen sijaan sinnittelette aviolupauksenne mukaisesti ja rentoudutte siihen, että tässä vaiheessa elämää ei ole seksifestareita, niin voi olla että jonain päivänä romantiikkakin palaa. Jos lähdette niin se ei varmasti palaa, paitsi tulisena perser aiskauksena saatanalta.
No niissä parhaissa miehissä on yksi yhdistävä tekijä. Ovat ns tylsiä. Ainakin vaikuttavat sellaiselta. Ja se riittää karkottamaan naisen kun naisen.
Tylsäkin mies voi olla ruttoinen tai saastainen, esim. pornotumppu. Miehen täytyy olla tylsän lisäksi puhdas eikä mieleltään ja keholtaan saastunut. Pelkkä hitaus ja se, että ei saa muodostettua suhteita, ei riitä.
Jos elät elämääsi hillitysti ja hallitusti, et pornotumppuile, naisvihaa, rasisteile, kehon- ja omaisuuden rakennuksesi on kohtuullista eikä sairaalloista, et sorru hirvittävyyksiin ja moraalittomuuksiin, psyykeesi on terve etkä sekoile raivon tai angstin vallassa, sinulla on vakaa elämä kohtuullisilla tuloilla ja vaihtelevilla harrasteilla, niin sinulla on 1000-päinen jono naisia ovesi takana. Tuo on naisten nollataso ja naisille kelpaa miehissä myös se nollataso. Miehet ovat kuitenkin jossain ali-ihmisen tasolla nykyään, niin vähän vaikea on inspiroitua jakamaan elämää jonkun itselle viemärirotan tasoisen olennon kanssa.
Oijoi, siinä on palstanainen nostanut itsensä korkealle jalustalle. Lopputulema, kun itsepetos ja tekopyhyys lyövät kättä.
Ei tarvitse jalustaa, riittää ihan omat jalat ja tavallinen elämä. Ilman seksuaalista hyväksikäyttöä.
Joo, uskotaan. Mene vaikka pilaamaan vaihteeksi jokin toinen ketju tai vaihda levyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä konkreettista ootte tehneet että teillä olisi jotain muuta?
Ei ole kauheasti aikaa tai kiinnostusta viettää aikaa kahdestaan, joten viime aikoina ei juuri mitään. Tavallinen stoori, lapsiperhe, ruuhkavuodet ja tässä sitä sitten ollaan. Tyhjiä hetkiä ei kauheasti töiden, lastenhoidon ja kotitöiden jälkeen jää, ja ne käytetään usein nukkumiseen tai siihen, että näkee esim. kaveria kerran kahdessa vuodessa. Kaikki keskustelu on luokkaa "onko vastikkeet maksettu", "huomenna tarvii kouluun eväät" tai "monelta ne Jamin treenit on". Jos joskus olisi aikaa puhua, ei ole mitään sanottavaa toiselle, joten olemme hiljaa kuten vaikka kahvitauolla sellaisten työkavereiden kanssa, joiden kanssa ei ole yhteisiä keskustelunaiheita.
Seksiä on ollut viimeksi kolmisen vuotta sitten. En oikeasti tiedä, mitä konkreettista tässä voisi enää tehdä. Ajatus jostain yhteisestä kahdenkeskisestä lomasta lähinnä hirvittää. Onneksi sellaiseen ei ole rahaa tai aikaa.
T. Ap
Minua taas hirvittää ajatus siitä, että pitäisi ykskaks hypätä lomailemaan, kun ensin pitäisi saada arjen puhe kuntoon. Ei mitään kamalia odotuksia hotelliviikonlopulle, vaan yhteinen aamukahvi sunnuntaina ja juttelua jostain arkisesta, mutta sellaisesta, mistä ei ole aikoihin puhuttu. Tai jos sunnuntai ei sovi, niin joku ilta varataan siihen, että juodaan yhdessä iltateetä ja kerrotaan toiselle edes yksi asia, mitä päivän ainaka tuli tehtyä.
Aloita pienestä. Vähitellen se suhde on hapertunut, joten ei se kertarysäyksellä parane.
Eipä tuollaiselle ole tilaisuutta niin, että lapset eivät pyörisi jaloissa. Eikä oikein mitään, mistä puhua.
-Joo, mikä sun lempiväri on?
-......
-Vihreä kai
-Aha
-......
vaivaantuneita katseita, hörppy
Osapuilleen noin tuo menisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap. Samankaltaista se on ollut meilläkin. Miehelläni kun ilmeisesti on heikko libido tms niin ei hän vaan halua seksiä, kuin joskus, aniharvoin. Se on vähän outoa, koska olen joskus ollut parisuhteessa halukkaan miehen kanssa. Meillä kyllä jutellaan, mutta ollaan enemmän ns kavereita.
Olisimmepa edes kavereita. Emme kyllä ole vihollisiakaan, riitoja ei juuri koskaan ole.
Kesän aikana tajusin, että olen mieluummin yksin löylyissä kuin vaimon kanssa. Kavereiden kanssa tulee sentään saunassa juttua vaikka mistä.
Mistä juttelette kavereiden kanssa?
No riippuu kaverista/kavereista ja tilanteesta. Historiasta, geopolitiikasta, teknologiasta, politiikasta, filosofiasta, tai jostain asiasta, joka herätti vaikka podcastissa huomion. Viimeksi taisi olla joku isän iän korrelaatio lapsen kehitysvammaisuuden kanssa.
Tosin ei niiden kavereidenkaan kanssa tässä elämäntilanteessa kauheasti ehdi puhua, ja monet asuvat eri paikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että työtoveruus-vaihe kuuluu ruuhkavuosiin, enemmän tai vähemmän. Lapset kasvavat ja teiniperheessä tilanne on jo eri.
Meidänkin avioliitossa oli etäisyyttä ja parin vuoden seksittömyys. Tilanne on kuitenkin vähitellen muuttunut. Vietimme juuri hotelliyön, varmaan ensimmäisen koskaan. Siellä vaimokin rentoutui läheisyyteen ja seksiin. Itse olen viime aikoina panostanut kuuntelijan ja keskustelijan rooliin, koska vaimollani on ollut suuri tarve sille.
Kuten joku kirjoitti, tilanteen muuttuminen vaatii aikaa ja tahtoa. Onko niitä jäljellä, molemmilla? Palstaraati ei sitä päätä.
M
Ja takaisin seksiorjuuteen humpsista :D Parin vuoden työn tulos vessanpyttyyn.
Mistä sä puhut? Mistä olet traumatisoitunut?
Vierailija kirjoitti:
Tuota on arki lapsiperheessä. Tahdotteko jatkaa yhdessä? Keskustelun paikka. Ero on hirveän työläs, asunnon etsiminen, koulut ja päikyt, taloudellisesti hankala, vuoroviikko sumplimiset, joulujen ja synttäreiden vietot.
Ja välillä olet todella yksin. Kaverit ei jaksa loputtomiin kuunnella. Vanhemmat ihmeissään.
Jos toinen ei oikeasti ole k-pää, niin mieti kunnolla.
Uutta suhdetta ei helposti löydy kahden lapsen huoltajalle. Ja jos, niin kahta hullummaksi menee uusperheen arjessa. Siellä on mukana sitten eksät pakkaa sekottamassa.
Vaikea kuvitella olevani yksinäisempi kuin nykyisessä "liitossa". Enkä ole etsimässä uutta parisuhdetta. Haluaisin mennä löylyihin ihan rauhassa ja elää omalla tavallani ilman jatkuvaa tilivelvollisuutta edunvalvoja/esihenkilö-yhdistelmälle.
Voisin mennä vaikkapa treffeille ihan vaan kokeillakseni, millaista se on. Tai jäädä tuntemattoman kanssa tuopilliselle, tai käydä kaverin kanssa pelaamassa sulkapalloa.
Voisin kuunnella juuri sellaista musiikkia kuin haluan, tehdä ruokaa, josta pidän. Voisin vaikka flambeerata keittiössä ja katsoa kokonaisen elokuvan! Ajatella!
Jos joutuu vastapainona joka toinen viikko säätämään aikatauluja, kuulostaa jo melko hyvältä vaihtokaupalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että työtoveruus-vaihe kuuluu ruuhkavuosiin, enemmän tai vähemmän. Lapset kasvavat ja teiniperheessä tilanne on jo eri.
Meidänkin avioliitossa oli etäisyyttä ja parin vuoden seksittömyys. Tilanne on kuitenkin vähitellen muuttunut. Vietimme juuri hotelliyön, varmaan ensimmäisen koskaan. Siellä vaimokin rentoutui läheisyyteen ja seksiin. Itse olen viime aikoina panostanut kuuntelijan ja keskustelijan rooliin, koska vaimollani on ollut suuri tarve sille.
Kuten joku kirjoitti, tilanteen muuttuminen vaatii aikaa ja tahtoa. Onko niitä jäljellä, molemmilla? Palstaraati ei sitä päätä.
M
Itse alan olla enemmänkin siinä vaiheessa parisuhdetta, jossa rouvan huolet eivät kauheasti kiinnosta. Välillä muodon vuoksi nyökyttelen ja myhäilen jotain, mutta emme muutenkaan juuri puhu, jos ei ole jostain kauppalistasta/aikataulusta, jne. kyse
Vierailija kirjoitti:
Jos on lapsia, niin vanhemmilla on vastuu lasten vuoksi yrittää ensi sijassa löytää yhteys uudelleen. Se tulee keskustelemalla, jakamalla pelkoja ja unelmia. Jos ette ole sitä yrittäneet, niin lukekaa jokin kirja, ostakaa peli, käykää neuvonnassa. Jos yhteyttä ei yrittämisestä huolimatta löydy, niinnsitten mieti uudestaan.
Miten tilanne paranee, jos kerron pelkääväni superpatogeeneja ja joukkotuhoaseita, ja kertovani, että minulla ei ole ollut unelmia 15 vuoteen? Ja sillä, että pelaamme erän Afrikan Tähteä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso on sun työkaveri ja koti on työpaikka. Toivottavasti joskus lähennytte ja löydätte paremman yhteyden. Tällaisia avioliittoja on paljon ja monet ovat eronneet näiden syiden takia.
Jep, työtoveri, ei seksiperversioväline.
Toisaalta naisten vika, kun lähtevät edes mukaan miesten perversioihin ennen lapsia. Ei pitäisi lähteä missään vaiheessa.
Äitisi oli seksiperversioväline kun tuollaisen teki 😂
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen juttu on läheisyys ja sen jälkeen tulee muu. Sopikaa seksitreffit? Tai alkakaa nukkumaan lähekkäin ja halailemaan. Sen jälkeen voi miettiä muuta.
Miten nuo seksitreffit käytännössä menee tilanteessa, jossa kumpikaan ei halua seksiä? Istun hotellihuoneen nurkassa cuck-tuolissa tyylikäs puku päällä ja nautin lasillisen Sazeracia kun joku panee vaimoani vai? Ja sama toisin päin?
Enkö voisi vaan katsoa pornoleffan, tulee halvemmaksi ja vähemmän sp-tauteja. Ai niin, en voi, koska asun missä asun, joten minkä tahansa yli 10 min mittaisen pätkän katsominen on harvinaista luksusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin käy vääjäämättömästi, kun perheeseen ilmaantuu jälkipolvea ja parisuhdetta ei hoitamalla hoideta. Lapsi/lapset vievät yhtäkkiä kaiken ajan, energian ja rakkauden ja puolisot alkavat etääntyä.
Parisuhde ei ole itsestäänselvyys. Se näivettyy juuri näin, ellei sitä hoitamalla hoida. Jos kaikki muu menee parisuhteen hoitamisen edelle, parisuhde jää jalkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen juttu on läheisyys ja sen jälkeen tulee muu. Sopikaa seksitreffit? Tai alkakaa nukkumaan lähekkäin ja halailemaan. Sen jälkeen voi miettiä muuta.
Miten nuo seksitreffit käytännössä menee tilanteessa, jossa kumpikaan ei halua seksiä? Istun hotellihuoneen nurkassa cuck-tuolissa tyylikäs puku päällä ja nautin lasillisen Sazeracia kun joku panee vaimoani vai? Ja sama toisin päin?
Enkö voisi vaan katsoa pornoleffan, tulee halvemmaksi ja vähemmän sp-tauteja. Ai niin, en voi, koska asun missä asun, joten minkä tahansa yli 10 min mittaisen pätkän katsominen on harvinaista luksusta.
Todella huono asenne. Sisäistätkö, mitä tarkoittaa läheisyys? Se on kaukana siitä, että haluat katsella seksileffan ja vielä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että työtoveruus-vaihe kuuluu ruuhkavuosiin, enemmän tai vähemmän. Lapset kasvavat ja teiniperheessä tilanne on jo eri.
Meidänkin avioliitossa oli etäisyyttä ja parin vuoden seksittömyys. Tilanne on kuitenkin vähitellen muuttunut. Vietimme juuri hotelliyön, varmaan ensimmäisen koskaan. Siellä vaimokin rentoutui läheisyyteen ja seksiin. Itse olen viime aikoina panostanut kuuntelijan ja keskustelijan rooliin, koska vaimollani on ollut suuri tarve sille.
Kuten joku kirjoitti, tilanteen muuttuminen vaatii aikaa ja tahtoa. Onko niitä jäljellä, molemmilla? Palstaraati ei sitä päätä.
M
Itse alan olla enemmänkin siinä vaiheessa parisuhdetta, jossa rouvan huolet eivät kauheasti kiinnosta. Välillä muodon vuoksi nyökyttelen ja myhäilen jotain, mutta emme muutenkaan juuri puhu, jos ei ole jostain kauppalistasta/aikataulusta, jne. kyse
Olet itse vastuussa asiasta. Vaikuttaa että sysäät asian sivuun kuin lapsi, joka unohti, miten ne kengännauhat solmitaankaan. Ei kiinnosta solmia, joten en solmi. Ei kiinnosta jaksaa opetella ja nähdä vaivaa.
Sinä olet itse vastuussa siitä, jos ei kiinnosta vaimon huolet. Sinä olet itse valinnut tuon, että ei kiinnosta. Miksi vaimosi keskystelusi kanssasi, kun sinua ei kiinnosta? Kuka on pakottanut sinut olemaan puhumatta vaimosi kanssa? Tuskin kukaan. Olet itse valinnut sen. Olet valinnut, että et jaksa haluta yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota on arki lapsiperheessä. Tahdotteko jatkaa yhdessä? Keskustelun paikka. Ero on hirveän työläs, asunnon etsiminen, koulut ja päikyt, taloudellisesti hankala, vuoroviikko sumplimiset, joulujen ja synttäreiden vietot.
Ja välillä olet todella yksin. Kaverit ei jaksa loputtomiin kuunnella. Vanhemmat ihmeissään.
Jos toinen ei oikeasti ole k-pää, niin mieti kunnolla.
Uutta suhdetta ei helposti löydy kahden lapsen huoltajalle. Ja jos, niin kahta hullummaksi menee uusperheen arjessa. Siellä on mukana sitten eksät pakkaa sekottamassa.
Vaikea kuvitella olevani yksinäisempi kuin nykyisessä "liitossa". Enkä ole etsimässä uutta parisuhdetta. Haluaisin mennä löylyihin ihan rauhassa ja elää omalla tavallani ilman jatkuvaa tilivelvollisuutta edunvalvoja/esihenkilö-yhdistelmälle.
Voisin mennä vaikkapa treffeille ihan vaan kokeillakseni, millaista se on. Tai jäädä tuntemattoman kanssa tuopilliselle, tai käydä kaverin kanssa pelaamassa sulkapalloa.
Voisin kuunnella juuri sellaista musiikkia kuin haluan, tehdä ruokaa, josta pidän. Voisin vaikka flambeerata keittiössä ja katsoa kokonaisen elokuvan! Ajatella!
Jos joutuu vastapainona joka toinen viikko säätämään aikatauluja, kuulostaa jo melko hyvältä vaihtokaupalta.
Kuulistaa itsekkäältä. Miksi et voi nyt tehdä ruokaa?
Kannattaa muistaa myös, että osa eroista on riitaisia. Saattaa tulla loputon lasu-taistelukenttä ja lapset välikappaleina. Ilman sitäkin lapset kärsivät erosta. Ajatusmaailmasi on puhtaasti itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on lapsia, niin vanhemmilla on vastuu lasten vuoksi yrittää ensi sijassa löytää yhteys uudelleen. Se tulee keskustelemalla, jakamalla pelkoja ja unelmia. Jos ette ole sitä yrittäneet, niin lukekaa jokin kirja, ostakaa peli, käykää neuvonnassa. Jos yhteyttä ei yrittämisestä huolimatta löydy, niinnsitten mieti uudestaan.
Miten tilanne paranee, jos kerron pelkääväni superpatogeeneja ja joukkotuhoaseita, ja kertovani, että minulla ei ole ollut unelmia 15 vuoteen? Ja sillä, että pelaamme erän Afrikan Tähteä?
Tilanne alkaa parantua, kun alat muuttaa asennettasi ja tehdä asioita tilanteen edustämiseksi. Nythän kaikki on sinulle etukäteen Ei, ei , ei.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että jos mies rikkoo seksiaddiktionsa vuoksi perheen, niin nainen jättää myös lapset miehelle välittömästi 0-huoltajuudella. Näin mies oppii, mitä on olla naisen asemassa yksinhuoltajana ja saa tylsiin päiviinsä tekemistä, jotta ei ehdi pyöriä munansa ympärillä.
Naisen ei tarvitse käydä tätä oppituntia promiskuiteettisuudesta ja polygamisuudesta, miehillä tuntuu olevan siinä sen sijaan merkittävästi puutteita ja kantapääoppitunteja vielä käymättä. Saa nähdä pitääkö vajota afrikan mallin tasolle, missä lapset päätyvät kadulle asti ihan.
Rakastava vanhempi kostaa siis toiselle lasten avulla... Sillähän ei ole tietenkään väliä miltä lapsista tuntuu.
Ei elämä tuosta eroamalla muutu. Sitten makaat sinkkuna sohvalla pyörittelemässä peukaloita.
Ratkaisu: alat aktiiviseksi nyt. Et makaa sohvalla vaan alat passata perhettäsi. Keksit kivaa yhteistä tekemistä.
Avioliitossa pitäisi nussia! Nimittäin miehen ja vaimon yhdessä eikä erikseen.
Ei tarvitse jalustaa, riittää ihan omat jalat ja tavallinen elämä. Ilman seksuaalista hyväksikäyttöä.