Mitä tehdä avioliitossa

Puoliso on sun työkaveri ja koti on työpaikka. Toivottavasti joskus lähennytte ja löydätte paremman yhteyden. Tällaisia avioliittoja on paljon ja monet ovat eronneet näiden syiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Puoliso on sun työkaveri ja koti on työpaikka. Toivottavasti joskus lähennytte ja löydätte paremman yhteyden. Tällaisia avioliittoja on paljon ja monet ovat eronneet näiden syiden takia.

Jep, työtoveri, ei seksiperversioväline.

Toisaalta naisten vika, kun lähtevät edes mukaan miesten perversioihin ennen lapsia. Ei pitäisi lähteä missään vaiheessa.

Hyvä että voitte keskustella edes tuon verran ettei ole mykkäkoulua tai viestitellä vain lapuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelitko hankkiutua eroon lapsistannekin? Miehiltä se onnistuu kätevästi, kun taas lapsensa hylänneille naisille ei ymmärrystä heru.

Onneksi tämäkään ei ole täynnä ennakkoluuloja. Hyvin uppoavat.

Nykytrendin mukaisesti lapset revitään kappaleiksi ja kasvatetaan kahteen kotiin, katselemaan vanhempiensa uusien pesueiden rakentemista, isän pornotumputtamista ja muuta addiktiokäytöstä, asemasotaan vanhempiaan kohtaan, tai perverssiin apinafarssiin, missä perustetaan pesue toisen jälkeen eri kumppanin kanssa. Sitten 50v päästä onkin mielenkiintoista perinnönjaossa. 

Koittakaa nyt vaan hyväksyä että elämä on toisinaan tylsää puurtamista ja opetella nauttimaan siitä. Jos koko ajan pitää olla jotain säpinää tai draamaa niin se ei tule kuin vahingonteon kustannuksella: perheen, lasten kasvualustan rikkominen, seksuaalinen alentuminen, polygamia, jne. Jos sen sijaan sinnittelette aviolupauksenne mukaisesti ja rentoudutte siihen, että tässä vaiheessa elämää ei ole seksifestareita, niin voi olla että jonain päivänä romantiikkakin palaa. Jos lähdette niin se ei varmasti palaa, paitsi tulisena perser aiskauksena saatanalta.

No niissä parhaissa miehissä on yksi yhdistävä tekijä. Ovat ns tylsiä. Ainakin vaikuttavat sellaiselta. Ja se riittää karkottamaan naisen kun naisen.

Tylsäkin mies voi olla ruttoinen tai saastainen, esim. pornotumppu. Miehen täytyy olla tylsän lisäksi puhdas eikä mieleltään ja keholtaan saastunut. Pelkkä hitaus ja se, että ei saa muodostettua suhteita, ei riitä. 

Jos elät elämääsi hillitysti ja hallitusti, et pornotumppuile, naisvihaa, rasisteile, kehon- ja omaisuuden rakennuksesi on kohtuullista eikä sairaalloista, et sorru hirvittävyyksiin ja moraalittomuuksiin, psyykeesi on terve etkä sekoile raivon tai angstin vallassa, sinulla on vakaa elämä kohtuullisilla tuloilla ja vaihtelevilla harrasteilla, niin sinulla on 1000-päinen jono naisia ovesi takana. Tuo on naisten nollataso ja naisille kelpaa miehissä myös se nollataso. Miehet ovat kuitenkin jossain ali-ihmisen tasolla nykyään, niin vähän vaikea on inspiroitua jakamaan elämää jonkun itselle viemärirotan tasoisen olennon kanssa.

Tiedäthän olevasi sairas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko avioliiton markkinointi perustuu perheen perustamiseen ja sitten lasten parhaaksi yhdessä kituuttamiseen. Sen jälkeen avioliito jatkuu, koska se oli aiemminkin olemassa. Jos tuohon pystyy. Me erosimme lopulta, kun seksiä ei ollut ollut seitsemään vuoteen. En halua olla enää ikinä avioliitossa.

Feikkaavatko muka kaikki onnelliset pitkään aviossa olleet parit? En ole niin kyyninen, ettenkö uskoisi ainakin joillain olevan hyvä pitkä suhde, jossa rakkaus elää ja säilyy. Toki suurin osa liitoista katkeaa, ja aika moni elää tottumuksesta myös kädenlämpöisessä kämppäkaveriliitossa tai jopa toksisessa parisuhteessa. Jotkut eläkeläisparit ovat todella rakastavan oloisia ja herttaisia, mutta enemmän olen törmännyt sellaisiin, joissa lähinnä toraillaan ja kettuillaan sille omalle rupsahtaneelle puolisolle.

Romanttiselle rakkaudelle perustuva avioliittohan on melko uusi juttu, ainakin enemmistön vaihtoehtona. Historiallisesti ne ovat usein olleet enemmänkin sukujen välisiä omaisuus/maanomistus/arvonimijärjestelyjä, ja ainakin naisten kohdalla autonomia ja valinnanvapaus on ollut mitätön. Tytöt on pikemminkin "naitettu" vanhempien sopivaksi katsomalle sulhasehdokkaalle, ja avioliitto on kestänyt siksi, koska siitä ei ole voinut lähteä laillisesti. Ja mitä vaihtoehtoja on edes ollut, kun käytännössä ainoat työt ovat olleet tasoa piika tai prostituoitu, ja mitään omistusoikeutta ei aateliston koukeroita lukuun ottamatta ollut? Edes omiin lapsiin. Muistaakseni vasta viime vuosisadan alkupuolella alkoi vakiintua normi, että erotilanteessa lapset jäävät äidilleen, vaikka laillisesti he kuuluivat isän sukuun.

T. Ap

Niin mieti miten kauheaa tuollainen on ennen ollut. On siinä ollut kestämistä eikä varmasti onnellista ole ollut.