Martina ei varmasti ollenkaan tajunnut, että voi tulla tyrmätyksi

https://www.is.fi/nyrkkeily/art-2000012270108.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän halusi satuttaa. Mutta kävikin niin että häntä satutettiin.

Millainen ihminen haluaa satuttaa ystäväänsä?

Ehkä hän tajusi vasta kehässä, ettei voi satuttaa rakkaimpiaan ja siksi hän hävisi.

Muistan, kuinka isäni kertoi sota-ajoistaan. Nuorena miehenä hän oli innokas sotaan lähtijä ja harrasti paljon nyrkkeilyä, joka oli jo siihen aikaan muuttunut enemmän pisteotteluksi. Sodassa hän kuitenkin tähtäsi aina tahallaan ohi, koska ei halunnut surmata ketään. Tämän hän sanoi minulle kerran ohimennen saunassa, pitkän hiljaisuuden jälkeen. Hän halusi kertoa minulle, ettei ollut tehnyt syntiä ja että hän kunnioitti kaikkea elämää. Nyrkkeilijänä hän oli loppuun asti pasifisti. Hän näki lajin aivan toisin silmin kuin maallikot.

Hänelle nyrkkeily oli rauhan tanssia. Hän totesi kerran, että teoreettisesti on mahdollista väistää hyökkääjän kaikki iskut ja selvitä eristä voittajana lyömättä toista kertaakaan.

Erityisen paljon isäni fanitti Sugar Ray Robinsonia. Robinsonin nyrkkeilytyylissä oli filosofiaa, joka erottuu kehässä tänäkin päivänä. Ne, jotka ovat hänen matsejaan katsoneet, ovat varmasti samaa mieltä: se ei ollut pelkkää taistelua, se oli taidetta.  Kenties urheilijana hän saattoi tajuta jotain samalaista kuin isäni tajusi kehässä ollessaan. 

Voi jeesus näitä marafanien selityksiä :D

Jokainen taistelussa ollut tietää sen hetken kun vastustajan liikkeet näkyy hidastettuna ja voit tehdä ihan mitä tahansa, mutta joku sun sisällä sanoo että ei nyt. Saatat hävitä ottelun sen takia että päätit jättää toisen eloon. Ne on hienoja hetkiä elämässä, kun tiedät kuka on oikea voittaja. Ehkä Martinan kohdalla kävi näin. Tunnetuin tositarina, jota moni nuori tai vanhakaan ei muuten ole kuullut on itse Sugar Raylle käynyt enneuni, josta kerron nyt 

 

Vain ottelijat tietää näitä juttuja. Mm Sugar Ray itse oli nähnyt unen jossa tappaa vastustajansa ja kieltäyty ottelemasta tätä vastaan. Ottelua edeltävänä yönä Sugar Ray Robinson heräsi hotellihuoneessaan kylmään hikeen huutaen unissaan: "Nouse ylös, Jimmy! Nouse ylös!" Robinson oli nähnyt poikkeuksellisen elävän painajaisen. Unessa hän otteli kehässä Jimmy Doylea vastaan, iski tätä muutamalla painavalla lyönnillä, jolloin Doyle kaatui selälleen kanveesiin. Unessa Doyle makasi täysin liikkumattomana tyhjät silmät kattoon tuijottaen, kun taas tuomari laski kymmeneen. Pian yleisö alkoi huutaa kuorossa: "Hän on kuollut! Hän on kuollut!" Aamulla Robinson oli unesta niin järkyttynyt ja varma sen enteellisyydestä, että hän ilmoitti managerilleen ja ottelun promoottoreille peruvansa MM-puolustusottelun. Hän sanoi suoraan, ettei pysty astumaan kehään, koska pelkää tappavansa Doylesta. 

Koska kyseessä oli suuri mestaruusottelu, promoottorit pelkäsivät jättimäisiä taloudellisia tappioita. He toivat paikalle katolisen papin ja ministerin puhumaan Robinsonille järkeä. Pappi rauhoitteli shokissa ollutta Robinsonia sanoen, että kyseessä oli vain pelkkä paha uni, eikä nyrkkeilijä saanut antaa sille valtaa. Lopulta kirkonmiesten vakuuttelut saivat Robinsonin pyörtämään päätöksensä, ja hän suostui nousemaan kehään. 

Tragedia kehässä

Ottelu käytiin Clevelandissa 25. kesäkuuta 1947. Robinson hallitsi ottelua, mutta tragedia huipentui 8. erässä.

Robinson iski oppikirjamaisen, äärimmäisen painavan vasemman koukun suoraan Doylen leukaan. Isku oli niin kova, että Doyle kaatui suorilta jaloiltaan selälleen ja löi takaraivonsa rajusti kehän lattiaan. Tilanne oli täydellinen toisinto Robinsonin painajaisesta: Doyle makasi tajuttomana, silmät tyhjyyteen tuijottaen, eikä liikauttanut lihastakaan tuomarin laskiessa tyrmäystä. 

Doyle kuljetettiin suoraan kehästä sairaalaan. Hän ei koskaan enää palannut tajuihinsa, vaan menehtyi sairaalassa 17 tuntia myöhemmin vakavaan aivovammaan (aivoverenvuotoon). Hän oli kuollessaan vain 22-vuotias.

 

Syyllisyyden riivaama Sugar Ray Robinson teki tällöin poikkeuksellisen jalouden eleen:

Hän otti Doylen äidin suojatikseen.

Hän lahjoitti seuraavan neljän ottelunsa kaikki palkkiot suoraan Doylen äidille, jotta tämä sai ostettua juuri sen talon, jonka hänen poikansa oli tälle luvannut.

Tämän lisäksi Robinson maksoi Doylen äidille kuukausittaista elatusapua kymmenen vuoden ajan.

Mestari kantoi tätä henkistä taakkaa ja ennusunen toteutumista mukanaan koko loppuelämänsä. Myöhemmissä haastatteluissaan hän puhui usein nyrkkeilyn raadollisuudesta ja myönsi, että hänellä oli pitkään vaikeuksia lyödä vastustajiaan kehässä täydellä voimalla, koska hän pelkäsi unensa toistuvan.

 

Todellisen mestarin ei tarvitse tyrmätä ketään. Näissä tarinoissa on voimakas todistus Jumalan läsnäolosta. Sitä ei voi kiistää mitenkään.

Ja mitä tekemistä tällä on paskaa länkyttäneen maran kanssa joka otti pataansa koko matsin ajan kykenemättä lyömään kunnolla kertaakaan?

Mistä me tiedetään mitä Martina koki yhden persoonan näkökentässään, jos ottelu oli hidastettu ja paikkoja oli vaikka kuinka. Hän olisi voinut tällaisessa skenaariossa käytännössä hypätä takapernvoltin ja tömäyttään sen voiman koukulla Nannaa peruuttamattomasti leukaan. 

Se on se, että ei me ulkopuoliset nähdä mitä todellisuudessa tapahtui ottelussa. Ehkä hän koki valaistuksen ja päätti että nyt ei kannata vedellä täysiiä, koska voi käydä huonosti. Tämän takia moni oikea mestari on hävinyt otteluitaan. Koska he huomasivat että tärkeämpää on hävitä ja antaa toisen elää ja tulla itse tyrmätyksi. 

ME ei voida tietää mitä ottelussa "todella" tapahtui.

Kaikki sen näki mitä siinä ottelussa tapahtui. Mara ei osannut nyrkkeillä ja sai alusta loppuun turpaansa ja lopulta otti lukua. Sinun horinasi vaikuttaa jonkun psykoosipotilaan houreilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän halusi satuttaa. Mutta kävikin niin että häntä satutettiin.

Millainen ihminen haluaa satuttaa ystäväänsä?

Ehkä hän tajusi vasta kehässä, ettei voi satuttaa rakkaimpiaan ja siksi hän hävisi.

Muistan, kuinka isäni kertoi sota-ajoistaan. Nuorena miehenä hän oli innokas sotaan lähtijä ja harrasti paljon nyrkkeilyä, joka oli jo siihen aikaan muuttunut enemmän pisteotteluksi. Sodassa hän kuitenkin tähtäsi aina tahallaan ohi, koska ei halunnut surmata ketään. Tämän hän sanoi minulle kerran ohimennen saunassa, pitkän hiljaisuuden jälkeen. Hän halusi kertoa minulle, ettei ollut tehnyt syntiä ja että hän kunnioitti kaikkea elämää. Nyrkkeilijänä hän oli loppuun asti pasifisti. Hän näki lajin aivan toisin silmin kuin maallikot.

Hänelle nyrkkeily oli rauhan tanssia. Hän totesi kerran, että teoreettisesti on mahdollista väistää hyökkääjän kaikki iskut ja selvitä eristä voittajana lyömättä toista kertaakaan.

Erityisen paljon isäni fanitti Sugar Ray Robinsonia. Robinsonin nyrkkeilytyylissä oli filosofiaa, joka erottuu kehässä tänäkin päivänä. Ne, jotka ovat hänen matsejaan katsoneet, ovat varmasti samaa mieltä: se ei ollut pelkkää taistelua, se oli taidetta.  Kenties urheilijana hän saattoi tajuta jotain samalaista kuin isäni tajusi kehässä ollessaan. 

Voi jeesus näitä marafanien selityksiä :D

Jokainen taistelussa ollut tietää sen hetken kun vastustajan liikkeet näkyy hidastettuna ja voit tehdä ihan mitä tahansa, mutta joku sun sisällä sanoo että ei nyt. Saatat hävitä ottelun sen takia että päätit jättää toisen eloon. Ne on hienoja hetkiä elämässä, kun tiedät kuka on oikea voittaja. Ehkä Martinan kohdalla kävi näin. Tunnetuin tositarina, jota moni nuori tai vanhakaan ei muuten ole kuullut on itse Sugar Raylle käynyt enneuni, josta kerron nyt 

 

Vain ottelijat tietää näitä juttuja. Mm Sugar Ray itse oli nähnyt unen jossa tappaa vastustajansa ja kieltäyty ottelemasta tätä vastaan. Ottelua edeltävänä yönä Sugar Ray Robinson heräsi hotellihuoneessaan kylmään hikeen huutaen unissaan: "Nouse ylös, Jimmy! Nouse ylös!" Robinson oli nähnyt poikkeuksellisen elävän painajaisen. Unessa hän otteli kehässä Jimmy Doylea vastaan, iski tätä muutamalla painavalla lyönnillä, jolloin Doyle kaatui selälleen kanveesiin. Unessa Doyle makasi täysin liikkumattomana tyhjät silmät kattoon tuijottaen, kun taas tuomari laski kymmeneen. Pian yleisö alkoi huutaa kuorossa: "Hän on kuollut! Hän on kuollut!" Aamulla Robinson oli unesta niin järkyttynyt ja varma sen enteellisyydestä, että hän ilmoitti managerilleen ja ottelun promoottoreille peruvansa MM-puolustusottelun. Hän sanoi suoraan, ettei pysty astumaan kehään, koska pelkää tappavansa Doylesta. 

Koska kyseessä oli suuri mestaruusottelu, promoottorit pelkäsivät jättimäisiä taloudellisia tappioita. He toivat paikalle katolisen papin ja ministerin puhumaan Robinsonille järkeä. Pappi rauhoitteli shokissa ollutta Robinsonia sanoen, että kyseessä oli vain pelkkä paha uni, eikä nyrkkeilijä saanut antaa sille valtaa. Lopulta kirkonmiesten vakuuttelut saivat Robinsonin pyörtämään päätöksensä, ja hän suostui nousemaan kehään. 

Tragedia kehässä

Ottelu käytiin Clevelandissa 25. kesäkuuta 1947. Robinson hallitsi ottelua, mutta tragedia huipentui 8. erässä.

Robinson iski oppikirjamaisen, äärimmäisen painavan vasemman koukun suoraan Doylen leukaan. Isku oli niin kova, että Doyle kaatui suorilta jaloiltaan selälleen ja löi takaraivonsa rajusti kehän lattiaan. Tilanne oli täydellinen toisinto Robinsonin painajaisesta: Doyle makasi tajuttomana, silmät tyhjyyteen tuijottaen, eikä liikauttanut lihastakaan tuomarin laskiessa tyrmäystä. 

Doyle kuljetettiin suoraan kehästä sairaalaan. Hän ei koskaan enää palannut tajuihinsa, vaan menehtyi sairaalassa 17 tuntia myöhemmin vakavaan aivovammaan (aivoverenvuotoon). Hän oli kuollessaan vain 22-vuotias.

 

Syyllisyyden riivaama Sugar Ray Robinson teki tällöin poikkeuksellisen jalouden eleen:

Hän otti Doylen äidin suojatikseen.

Hän lahjoitti seuraavan neljän ottelunsa kaikki palkkiot suoraan Doylen äidille, jotta tämä sai ostettua juuri sen talon, jonka hänen poikansa oli tälle luvannut.

Tämän lisäksi Robinson maksoi Doylen äidille kuukausittaista elatusapua kymmenen vuoden ajan.

Mestari kantoi tätä henkistä taakkaa ja ennusunen toteutumista mukanaan koko loppuelämänsä. Myöhemmissä haastatteluissaan hän puhui usein nyrkkeilyn raadollisuudesta ja myönsi, että hänellä oli pitkään vaikeuksia lyödä vastustajiaan kehässä täydellä voimalla, koska hän pelkäsi unensa toistuvan.

 

Todellisen mestarin ei tarvitse tyrmätä ketään. Näissä tarinoissa on voimakas todistus Jumalan läsnäolosta. Sitä ei voi kiistää mitenkään.

Ja mitä tekemistä tällä on paskaa länkyttäneen maran kanssa joka otti pataansa koko matsin ajan kykenemättä lyömään kunnolla kertaakaan?

Mistä me tiedetään mitä Martina koki yhden persoonan näkökentässään, jos ottelu oli hidastettu ja paikkoja oli vaikka kuinka. Hän olisi voinut tällaisessa skenaariossa käytännössä hypätä takapernvoltin ja tömäyttään sen voiman koukulla Nannaa peruuttamattomasti leukaan. 

Se on se, että ei me ulkopuoliset nähdä mitä todellisuudessa tapahtui ottelussa. Ehkä hän koki valaistuksen ja päätti että nyt ei kannata vedellä täysiiä, koska voi käydä huonosti. Tämän takia moni oikea mestari on hävinyt otteluitaan. Koska he huomasivat että tärkeämpää on hävitä ja antaa toisen elää ja tulla itse tyrmätyksi. 

ME ei voida tietää mitä ottelussa "todella" tapahtui.

Kaikki sen näki mitä siinä ottelussa tapahtui. Mara ei osannut nyrkkeillä ja sai alusta loppuun turpaansa ja lopulta otti lukua. Sinun horinasi vaikuttaa jonkun psykoosipotilaan houreilta.

Me emme voi koskaan tietää totuutta.  Martina saattoi huomata ettei halua vahingoittaa vastustajaansa ja päätti vain kestää osumia ja olla antamatta viimeistä iskuaan. Vaatii sisua. Jeesuksen opein mentiin nyt. Käännä poskeasi jne. Oletko sinä se joka kiroilee ja käyttäytyy aggressiivisesti kirjoittaessaan?

Ei sellainen ole mitenkään tervettä suhteutettuna tähän otteluun, ellei ottelu ole sinulle jotenkin henkilökohtainen asia ja koskettaa sinua läheisesti. Myös keskustelukumppanin nimittely psykoosipotilaaksi on hyvin ala-arvoinen tapa keskustella. 

En ota kantaa koulutukseesi mitenkään, mutta oletan että et ole oppinut kirjoittamaan ja sivistysmääräsi on hyvin alhainen? 

Millä Martina ajattelisi

Ei aivosolua

Eiks Karalahti ollut joku entinen jääkiekkoilija, jolla hommat vtuiksi?

Martina on uskomattoman kaunis ja viisas nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän halusi satuttaa. Mutta kävikin niin että häntä satutettiin.

Millainen ihminen haluaa satuttaa ystäväänsä?

Ehkä hän tajusi vasta kehässä, ettei voi satuttaa rakkaimpiaan ja siksi hän hävisi.

Muistan, kuinka isäni kertoi sota-ajoistaan. Nuorena miehenä hän oli innokas sotaan lähtijä ja harrasti paljon nyrkkeilyä, joka oli jo siihen aikaan muuttunut enemmän pisteotteluksi. Sodassa hän kuitenkin tähtäsi aina tahallaan ohi, koska ei halunnut surmata ketään. Tämän hän sanoi minulle kerran ohimennen saunassa, pitkän hiljaisuuden jälkeen. Hän halusi kertoa minulle, ettei ollut tehnyt syntiä ja että hän kunnioitti kaikkea elämää. Nyrkkeilijänä hän oli loppuun asti pasifisti. Hän näki lajin aivan toisin silmin kuin maallikot.

Hänelle nyrkkeily oli rauhan tanssia. Hän totesi kerran, että teoreettisesti on mahdollista väistää hyökkääjän kaikki iskut ja selvitä eristä voittajana lyömättä toista kertaakaan.

Erityisen paljon isäni fanitti Sugar Ray Robinsonia. Robinsonin nyrkkeilytyylissä oli filosofiaa, joka erottuu kehässä tänäkin päivänä. Ne, jotka ovat hänen matsejaan katsoneet, ovat varmasti samaa mieltä: se ei ollut pelkkää taistelua, se oli taidetta.  Kenties urheilijana hän saattoi tajuta jotain samalaista kuin isäni tajusi kehässä ollessaan. 

Voi jeesus näitä marafanien selityksiä :D

Jokainen taistelussa ollut tietää sen hetken kun vastustajan liikkeet näkyy hidastettuna ja voit tehdä ihan mitä tahansa, mutta joku sun sisällä sanoo että ei nyt. Saatat hävitä ottelun sen takia että päätit jättää toisen eloon. Ne on hienoja hetkiä elämässä, kun tiedät kuka on oikea voittaja. Ehkä Martinan kohdalla kävi näin. Tunnetuin tositarina, jota moni nuori tai vanhakaan ei muuten ole kuullut on itse Sugar Raylle käynyt enneuni, josta kerron nyt 

 

Vain ottelijat tietää näitä juttuja. Mm Sugar Ray itse oli nähnyt unen jossa tappaa vastustajansa ja kieltäyty ottelemasta tätä vastaan. Ottelua edeltävänä yönä Sugar Ray Robinson heräsi hotellihuoneessaan kylmään hikeen huutaen unissaan: "Nouse ylös, Jimmy! Nouse ylös!" Robinson oli nähnyt poikkeuksellisen elävän painajaisen. Unessa hän otteli kehässä Jimmy Doylea vastaan, iski tätä muutamalla painavalla lyönnillä, jolloin Doyle kaatui selälleen kanveesiin. Unessa Doyle makasi täysin liikkumattomana tyhjät silmät kattoon tuijottaen, kun taas tuomari laski kymmeneen. Pian yleisö alkoi huutaa kuorossa: "Hän on kuollut! Hän on kuollut!" Aamulla Robinson oli unesta niin järkyttynyt ja varma sen enteellisyydestä, että hän ilmoitti managerilleen ja ottelun promoottoreille peruvansa MM-puolustusottelun. Hän sanoi suoraan, ettei pysty astumaan kehään, koska pelkää tappavansa Doylesta. 

Koska kyseessä oli suuri mestaruusottelu, promoottorit pelkäsivät jättimäisiä taloudellisia tappioita. He toivat paikalle katolisen papin ja ministerin puhumaan Robinsonille järkeä. Pappi rauhoitteli shokissa ollutta Robinsonia sanoen, että kyseessä oli vain pelkkä paha uni, eikä nyrkkeilijä saanut antaa sille valtaa. Lopulta kirkonmiesten vakuuttelut saivat Robinsonin pyörtämään päätöksensä, ja hän suostui nousemaan kehään. 

Tragedia kehässä

Ottelu käytiin Clevelandissa 25. kesäkuuta 1947. Robinson hallitsi ottelua, mutta tragedia huipentui 8. erässä.

Robinson iski oppikirjamaisen, äärimmäisen painavan vasemman koukun suoraan Doylen leukaan. Isku oli niin kova, että Doyle kaatui suorilta jaloiltaan selälleen ja löi takaraivonsa rajusti kehän lattiaan. Tilanne oli täydellinen toisinto Robinsonin painajaisesta: Doyle makasi tajuttomana, silmät tyhjyyteen tuijottaen, eikä liikauttanut lihastakaan tuomarin laskiessa tyrmäystä. 

Doyle kuljetettiin suoraan kehästä sairaalaan. Hän ei koskaan enää palannut tajuihinsa, vaan menehtyi sairaalassa 17 tuntia myöhemmin vakavaan aivovammaan (aivoverenvuotoon). Hän oli kuollessaan vain 22-vuotias.

 

Syyllisyyden riivaama Sugar Ray Robinson teki tällöin poikkeuksellisen jalouden eleen:

Hän otti Doylen äidin suojatikseen.

Hän lahjoitti seuraavan neljän ottelunsa kaikki palkkiot suoraan Doylen äidille, jotta tämä sai ostettua juuri sen talon, jonka hänen poikansa oli tälle luvannut.

Tämän lisäksi Robinson maksoi Doylen äidille kuukausittaista elatusapua kymmenen vuoden ajan.

Mestari kantoi tätä henkistä taakkaa ja ennusunen toteutumista mukanaan koko loppuelämänsä. Myöhemmissä haastatteluissaan hän puhui usein nyrkkeilyn raadollisuudesta ja myönsi, että hänellä oli pitkään vaikeuksia lyödä vastustajiaan kehässä täydellä voimalla, koska hän pelkäsi unensa toistuvan.

 

Todellisen mestarin ei tarvitse tyrmätä ketään. Näissä tarinoissa on voimakas todistus Jumalan läsnäolosta. Sitä ei voi kiistää mitenkään.

Ja mitä tekemistä tällä on paskaa länkyttäneen maran kanssa joka otti pataansa koko matsin ajan kykenemättä lyömään kunnolla kertaakaan?

Mistä me tiedetään mitä Martina koki yhden persoonan näkökentässään, jos ottelu oli hidastettu ja paikkoja oli vaikka kuinka. Hän olisi voinut tällaisessa skenaariossa käytännössä hypätä takapernvoltin ja tömäyttään sen voiman koukulla Nannaa peruuttamattomasti leukaan. 

Se on se, että ei me ulkopuoliset nähdä mitä todellisuudessa tapahtui ottelussa. Ehkä hän koki valaistuksen ja päätti että nyt ei kannata vedellä täysiiä, koska voi käydä huonosti. Tämän takia moni oikea mestari on hävinyt otteluitaan. Koska he huomasivat että tärkeämpää on hävitä ja antaa toisen elää ja tulla itse tyrmätyksi. 

ME ei voida tietää mitä ottelussa "todella" tapahtui.

Kaikki sen näki mitä siinä ottelussa tapahtui. Mara ei osannut nyrkkeillä ja sai alusta loppuun turpaansa ja lopulta otti lukua. Sinun horinasi vaikuttaa jonkun psykoosipotilaan houreilta.

Me emme voi koskaan tietää totuutta.  Martina saattoi huomata ettei halua vahingoittaa vastustajaansa ja päätti vain kestää osumia ja olla antamatta viimeistä iskuaan. Vaatii sisua. Jeesuksen opein mentiin nyt. Käännä poskeasi jne. Oletko sinä se joka kiroilee ja käyttäytyy aggressiivisesti kirjoittaessaan?

Ei sellainen ole mitenkään tervettä suhteutettuna tähän otteluun, ellei ottelu ole sinulle jotenkin henkilökohtainen asia ja koskettaa sinua läheisesti. Myös keskustelukumppanin nimittely psykoosipotilaaksi on hyvin ala-arvoinen tapa keskustella. 

En ota kantaa koulutukseesi mitenkään, mutta oletan että et ole oppinut kirjoittamaan ja sivistysmääräsi on hyvin alhainen? 

"En ota kantaa koulutukseesi mitenkään, mutta oletan että et ole oppinut kirjoittamaan ja sivistysmääräsi on hyvin alhainen?"

Parempi kun et jeesushihhuli soita sitä poskeasi enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän halusi satuttaa. Mutta kävikin niin että häntä satutettiin.

Millainen ihminen haluaa satuttaa ystäväänsä?

Ehkä hän tajusi vasta kehässä, ettei voi satuttaa rakkaimpiaan ja siksi hän hävisi.

Muistan, kuinka isäni kertoi sota-ajoistaan. Nuorena miehenä hän oli innokas sotaan lähtijä ja harrasti paljon nyrkkeilyä, joka oli jo siihen aikaan muuttunut enemmän pisteotteluksi. Sodassa hän kuitenkin tähtäsi aina tahallaan ohi, koska ei halunnut surmata ketään. Tämän hän sanoi minulle kerran ohimennen saunassa, pitkän hiljaisuuden jälkeen. Hän halusi kertoa minulle, ettei ollut tehnyt syntiä ja että hän kunnioitti kaikkea elämää. Nyrkkeilijänä hän oli loppuun asti pasifisti. Hän näki lajin aivan toisin silmin kuin maallikot.

Hänelle nyrkkeily oli rauhan tanssia. Hän totesi kerran, että teoreettisesti on mahdollista väistää hyökkääjän kaikki iskut ja selvitä eristä voittajana lyömättä toista kertaakaan.

Erityisen paljon isäni fanitti Sugar Ray Robinsonia. Robinsonin nyrkkeilytyylissä oli filosofiaa, joka erottuu kehässä tänäkin päivänä. Ne, jotka ovat hänen matsejaan katsoneet, ovat varmasti samaa mieltä: se ei ollut pelkkää taistelua, se oli taidetta.  Kenties urheilijana hän saattoi tajuta jotain samalaista kuin isäni tajusi kehässä ollessaan. 

Voi jeesus näitä marafanien selityksiä :D

Jokainen taistelussa ollut tietää sen hetken kun vastustajan liikkeet näkyy hidastettuna ja voit tehdä ihan mitä tahansa, mutta joku sun sisällä sanoo että ei nyt. Saatat hävitä ottelun sen takia että päätit jättää toisen eloon. Ne on hienoja hetkiä elämässä, kun tiedät kuka on oikea voittaja. Ehkä Martinan kohdalla kävi näin. Tunnetuin tositarina, jota moni nuori tai vanhakaan ei muuten ole kuullut on itse Sugar Raylle käynyt enneuni, josta kerron nyt 

 

Vain ottelijat tietää näitä juttuja. Mm Sugar Ray itse oli nähnyt unen jossa tappaa vastustajansa ja kieltäyty ottelemasta tätä vastaan. Ottelua edeltävänä yönä Sugar Ray Robinson heräsi hotellihuoneessaan kylmään hikeen huutaen unissaan: "Nouse ylös, Jimmy! Nouse ylös!" Robinson oli nähnyt poikkeuksellisen elävän painajaisen. Unessa hän otteli kehässä Jimmy Doylea vastaan, iski tätä muutamalla painavalla lyönnillä, jolloin Doyle kaatui selälleen kanveesiin. Unessa Doyle makasi täysin liikkumattomana tyhjät silmät kattoon tuijottaen, kun taas tuomari laski kymmeneen. Pian yleisö alkoi huutaa kuorossa: "Hän on kuollut! Hän on kuollut!" Aamulla Robinson oli unesta niin järkyttynyt ja varma sen enteellisyydestä, että hän ilmoitti managerilleen ja ottelun promoottoreille peruvansa MM-puolustusottelun. Hän sanoi suoraan, ettei pysty astumaan kehään, koska pelkää tappavansa Doylesta. 

Koska kyseessä oli suuri mestaruusottelu, promoottorit pelkäsivät jättimäisiä taloudellisia tappioita. He toivat paikalle katolisen papin ja ministerin puhumaan Robinsonille järkeä. Pappi rauhoitteli shokissa ollutta Robinsonia sanoen, että kyseessä oli vain pelkkä paha uni, eikä nyrkkeilijä saanut antaa sille valtaa. Lopulta kirkonmiesten vakuuttelut saivat Robinsonin pyörtämään päätöksensä, ja hän suostui nousemaan kehään. 

Tragedia kehässä

Ottelu käytiin Clevelandissa 25. kesäkuuta 1947. Robinson hallitsi ottelua, mutta tragedia huipentui 8. erässä.

Robinson iski oppikirjamaisen, äärimmäisen painavan vasemman koukun suoraan Doylen leukaan. Isku oli niin kova, että Doyle kaatui suorilta jaloiltaan selälleen ja löi takaraivonsa rajusti kehän lattiaan. Tilanne oli täydellinen toisinto Robinsonin painajaisesta: Doyle makasi tajuttomana, silmät tyhjyyteen tuijottaen, eikä liikauttanut lihastakaan tuomarin laskiessa tyrmäystä. 

Doyle kuljetettiin suoraan kehästä sairaalaan. Hän ei koskaan enää palannut tajuihinsa, vaan menehtyi sairaalassa 17 tuntia myöhemmin vakavaan aivovammaan (aivoverenvuotoon). Hän oli kuollessaan vain 22-vuotias.

 

Syyllisyyden riivaama Sugar Ray Robinson teki tällöin poikkeuksellisen jalouden eleen:

Hän otti Doylen äidin suojatikseen.

Hän lahjoitti seuraavan neljän ottelunsa kaikki palkkiot suoraan Doylen äidille, jotta tämä sai ostettua juuri sen talon, jonka hänen poikansa oli tälle luvannut.

Tämän lisäksi Robinson maksoi Doylen äidille kuukausittaista elatusapua kymmenen vuoden ajan.

Mestari kantoi tätä henkistä taakkaa ja ennusunen toteutumista mukanaan koko loppuelämänsä. Myöhemmissä haastatteluissaan hän puhui usein nyrkkeilyn raadollisuudesta ja myönsi, että hänellä oli pitkään vaikeuksia lyödä vastustajiaan kehässä täydellä voimalla, koska hän pelkäsi unensa toistuvan.

 

Todellisen mestarin ei tarvitse tyrmätä ketään. Näissä tarinoissa on voimakas todistus Jumalan läsnäolosta. Sitä ei voi kiistää mitenkään.

Ja mitä tekemistä tällä on paskaa länkyttäneen maran kanssa joka otti pataansa koko matsin ajan kykenemättä lyömään kunnolla kertaakaan?

Mistä me tiedetään mitä Martina koki yhden persoonan näkökentässään, jos ottelu oli hidastettu ja paikkoja oli vaikka kuinka. Hän olisi voinut tällaisessa skenaariossa käytännössä hypätä takapernvoltin ja tömäyttään sen voiman koukulla Nannaa peruuttamattomasti leukaan. 

Se on se, että ei me ulkopuoliset nähdä mitä todellisuudessa tapahtui ottelussa. Ehkä hän koki valaistuksen ja päätti että nyt ei kannata vedellä täysiiä, koska voi käydä huonosti. Tämän takia moni oikea mestari on hävinyt otteluitaan. Koska he huomasivat että tärkeämpää on hävitä ja antaa toisen elää ja tulla itse tyrmätyksi. 

ME ei voida tietää mitä ottelussa "todella" tapahtui.

Kaikki sen näki mitä siinä ottelussa tapahtui. Mara ei osannut nyrkkeillä ja sai alusta loppuun turpaansa ja lopulta otti lukua. Sinun horinasi vaikuttaa jonkun psykoosipotilaan houreilta.

Me emme voi koskaan tietää totuutta.  Martina saattoi huomata ettei halua vahingoittaa vastustajaansa ja päätti vain kestää osumia ja olla antamatta viimeistä iskuaan. Vaatii sisua. Jeesuksen opein mentiin nyt. Käännä poskeasi jne. Oletko sinä se joka kiroilee ja käyttäytyy aggressiivisesti kirjoittaessaan?

Ei sellainen ole mitenkään tervettä suhteutettuna tähän otteluun, ellei ottelu ole sinulle jotenkin henkilökohtainen asia ja koskettaa sinua läheisesti. Myös keskustelukumppanin nimittely psykoosipotilaaksi on hyvin ala-arvoinen tapa keskustella. 

En ota kantaa koulutukseesi mitenkään, mutta oletan että et ole oppinut kirjoittamaan ja sivistysmääräsi on hyvin alhainen? 

"En ota kantaa koulutukseesi mitenkään, mutta oletan että et ole oppinut kirjoittamaan ja sivistysmääräsi on hyvin alhainen?"

 

Parempi kun et jeesushihhuli soita sitä poskeasi enempää.

oikeistolaiset jeesushihhulit soittaa suutaan, mutta sitten pitää tilata aika legolääkärille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän halusi satuttaa. Mutta kävikin niin että häntä satutettiin.

Millainen ihminen haluaa satuttaa ystäväänsä?

Ehkä hän tajusi vasta kehässä, ettei voi satuttaa rakkaimpiaan ja siksi hän hävisi.

Muistan, kuinka isäni kertoi sota-ajoistaan. Nuorena miehenä hän oli innokas sotaan lähtijä ja harrasti paljon nyrkkeilyä, joka oli jo siihen aikaan muuttunut enemmän pisteotteluksi. Sodassa hän kuitenkin tähtäsi aina tahallaan ohi, koska ei halunnut surmata ketään. Tämän hän sanoi minulle kerran ohimennen saunassa, pitkän hiljaisuuden jälkeen. Hän halusi kertoa minulle, ettei ollut tehnyt syntiä ja että hän kunnioitti kaikkea elämää. Nyrkkeilijänä hän oli loppuun asti pasifisti. Hän näki lajin aivan toisin silmin kuin maallikot.

Hänelle nyrkkeily oli rauhan tanssia. Hän totesi kerran, että teoreettisesti on mahdollista väistää hyökkääjän kaikki iskut ja selvitä eristä voittajana lyömättä toista kertaakaan.

Erityisen paljon isäni fanitti Sugar Ray Robinsonia. Robinsonin nyrkkeilytyylissä oli filosofiaa, joka erottuu kehässä tänäkin päivänä. Ne, jotka ovat hänen matsejaan katsoneet, ovat varmasti samaa mieltä: se ei ollut pelkkää taistelua, se oli taidetta.  Kenties urheilijana hän saattoi tajuta jotain samalaista kuin isäni tajusi kehässä ollessaan. 

Voi jeesus näitä marafanien selityksiä :D

Jokainen taistelussa ollut tietää sen hetken kun vastustajan liikkeet näkyy hidastettuna ja voit tehdä ihan mitä tahansa, mutta joku sun sisällä sanoo että ei nyt. Saatat hävitä ottelun sen takia että päätit jättää toisen eloon. Ne on hienoja hetkiä elämässä, kun tiedät kuka on oikea voittaja. Ehkä Martinan kohdalla kävi näin. Tunnetuin tositarina, jota moni nuori tai vanhakaan ei muuten ole kuullut on itse Sugar Raylle käynyt enneuni, josta kerron nyt 

 

Vain ottelijat tietää näitä juttuja. Mm Sugar Ray itse oli nähnyt unen jossa tappaa vastustajansa ja kieltäyty ottelemasta tätä vastaan. Ottelua edeltävänä yönä Sugar Ray Robinson heräsi hotellihuoneessaan kylmään hikeen huutaen unissaan: "Nouse ylös, Jimmy! Nouse ylös!" Robinson oli nähnyt poikkeuksellisen elävän painajaisen. Unessa hän otteli kehässä Jimmy Doylea vastaan, iski tätä muutamalla painavalla lyönnillä, jolloin Doyle kaatui selälleen kanveesiin. Unessa Doyle makasi täysin liikkumattomana tyhjät silmät kattoon tuijottaen, kun taas tuomari laski kymmeneen. Pian yleisö alkoi huutaa kuorossa: "Hän on kuollut! Hän on kuollut!" Aamulla Robinson oli unesta niin järkyttynyt ja varma sen enteellisyydestä, että hän ilmoitti managerilleen ja ottelun promoottoreille peruvansa MM-puolustusottelun. Hän sanoi suoraan, ettei pysty astumaan kehään, koska pelkää tappavansa Doylesta. 

Koska kyseessä oli suuri mestaruusottelu, promoottorit pelkäsivät jättimäisiä taloudellisia tappioita. He toivat paikalle katolisen papin ja ministerin puhumaan Robinsonille järkeä. Pappi rauhoitteli shokissa ollutta Robinsonia sanoen, että kyseessä oli vain pelkkä paha uni, eikä nyrkkeilijä saanut antaa sille valtaa. Lopulta kirkonmiesten vakuuttelut saivat Robinsonin pyörtämään päätöksensä, ja hän suostui nousemaan kehään. 

Tragedia kehässä

Ottelu käytiin Clevelandissa 25. kesäkuuta 1947. Robinson hallitsi ottelua, mutta tragedia huipentui 8. erässä.

Robinson iski oppikirjamaisen, äärimmäisen painavan vasemman koukun suoraan Doylen leukaan. Isku oli niin kova, että Doyle kaatui suorilta jaloiltaan selälleen ja löi takaraivonsa rajusti kehän lattiaan. Tilanne oli täydellinen toisinto Robinsonin painajaisesta: Doyle makasi tajuttomana, silmät tyhjyyteen tuijottaen, eikä liikauttanut lihastakaan tuomarin laskiessa tyrmäystä. 

Doyle kuljetettiin suoraan kehästä sairaalaan. Hän ei koskaan enää palannut tajuihinsa, vaan menehtyi sairaalassa 17 tuntia myöhemmin vakavaan aivovammaan (aivoverenvuotoon). Hän oli kuollessaan vain 22-vuotias.

 

Syyllisyyden riivaama Sugar Ray Robinson teki tällöin poikkeuksellisen jalouden eleen:

Hän otti Doylen äidin suojatikseen.

Hän lahjoitti seuraavan neljän ottelunsa kaikki palkkiot suoraan Doylen äidille, jotta tämä sai ostettua juuri sen talon, jonka hänen poikansa oli tälle luvannut.

Tämän lisäksi Robinson maksoi Doylen äidille kuukausittaista elatusapua kymmenen vuoden ajan.

Mestari kantoi tätä henkistä taakkaa ja ennusunen toteutumista mukanaan koko loppuelämänsä. Myöhemmissä haastatteluissaan hän puhui usein nyrkkeilyn raadollisuudesta ja myönsi, että hänellä oli pitkään vaikeuksia lyödä vastustajiaan kehässä täydellä voimalla, koska hän pelkäsi unensa toistuvan.

 

Todellisen mestarin ei tarvitse tyrmätä ketään. Näissä tarinoissa on voimakas todistus Jumalan läsnäolosta. Sitä ei voi kiistää mitenkään.

Ja mitä tekemistä tällä on paskaa länkyttäneen maran kanssa joka otti pataansa koko matsin ajan kykenemättä lyömään kunnolla kertaakaan?

Mistä me tiedetään mitä Martina koki yhden persoonan näkökentässään, jos ottelu oli hidastettu ja paikkoja oli vaikka kuinka. Hän olisi voinut tällaisessa skenaariossa käytännössä hypätä takapernvoltin ja tömäyttään sen voiman koukulla Nannaa peruuttamattomasti leukaan. 

Se on se, että ei me ulkopuoliset nähdä mitä todellisuudessa tapahtui ottelussa. Ehkä hän koki valaistuksen ja päätti että nyt ei kannata vedellä täysiiä, koska voi käydä huonosti. Tämän takia moni oikea mestari on hävinyt otteluitaan. Koska he huomasivat että tärkeämpää on hävitä ja antaa toisen elää ja tulla itse tyrmätyksi. 

ME ei voida tietää mitä ottelussa "todella" tapahtui.

Kaikki sen näki mitä siinä ottelussa tapahtui. Mara ei osannut nyrkkeillä ja sai alusta loppuun turpaansa ja lopulta otti lukua. Sinun horinasi vaikuttaa jonkun psykoosipotilaan houreilta.

Me emme voi koskaan tietää totuutta.  Martina saattoi huomata ettei halua vahingoittaa vastustajaansa ja päätti vain kestää osumia ja olla antamatta viimeistä iskuaan. Vaatii sisua. Jeesuksen opein mentiin nyt. Käännä poskeasi jne. Oletko sinä se joka kiroilee ja käyttäytyy aggressiivisesti kirjoittaessaan?

Ei sellainen ole mitenkään tervettä suhteutettuna tähän otteluun, ellei ottelu ole sinulle jotenkin henkilökohtainen asia ja koskettaa sinua läheisesti. Myös keskustelukumppanin nimittely psykoosipotilaaksi on hyvin ala-arvoinen tapa keskustella. 

En ota kantaa koulutukseesi mitenkään, mutta oletan että et ole oppinut kirjoittamaan ja sivistysmääräsi on hyvin alhainen? 

"En ota kantaa koulutukseesi mitenkään, mutta oletan että et ole oppinut kirjoittamaan ja sivistysmääräsi on hyvin alhainen?"

 

Parempi kun et jeesushihhuli soita sitä poskeasi enempää.

oikeistolaiset jeesushihhulit soittaa suutaan, mutta sitten pitää tilata aika legolääkärille.

t: vasen koukku?

Onpas paljon misogyniaa ketjussa. Naisetko täällä kirjoittelee?

Sirkus huvia mutta niin käsittämättömän mautonta,molemmat naiset rahapulassa tartutaan kiinni oljenkorteen

mennään mätkimään toisiaan turpaan.

Martinalla ei ole enää rikasta Aussi rakasta bisnekset kuralla ja vielä konkurssit,on aina ollut niin itseään täynnä.

Harvoista ihmisistä voin sanoa vastenmielinen,mutta mistä nämä palkkio rahat ovat tulleet.

Jäähallilla tosi vähän katsojia mutta eipä siinä mitään,Eskon tai yhteisessä Podcastissa uhosi muuttavansa ulkomaille...

Sinne ne kaikki menevät velkoja karkuun,perusta nyt Kukkohovin kanssa käytettyjen alushousujen bisnes.

Nyrkkeilijäkokelaan äiti on siirtynyt koronarokotefantasioista tänne jeesustelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Nyrkkeilijäkokelaan äiti on siirtynyt koronarokotefantasioista tänne jeesustelemaan. 

Tai vaihtoehtoisesti Esko on alkanut hihhuloimaan.

Vierailija kirjoitti:

Kait nyt jokainen aikuinen ymmärtää että nyrkkeilyottelussa voi tulla tyrmätyksi. Monilla, varsinkin naisilla näyttää olevan tarve tietää tai edes arvailla mitä joku ajattelee. Mitäs väliä sillä on. Ja mitä merkitystä. Naiset nyrkkeili ja toinen tyrmättiin. Onko nää tyypit tehneet mitään merkityksellistä?

Siis pitää huomauttaa tähän väliin, että käytännössä nyrkkeily (kuntonyrkkeily) on aivojen hyvinvoinnille huomattavasti turvallisempaa ja terveellisempää kuin esimerkiksi lentopallo tai lenkkeily kanta-askelluksella. Kuntonyrkkeilyssä aivot oppii rytmityksiä ja kordinaatiota sekä hienoja askelkuvioita. Tämä on muuten todettu hidastavan muistisairauksien etenemistä. Samalla tulee hyvä kunto ja aivot tosiaan ei tärähtele, koska liikkuminen tehdään pehmeästi päkijöiden varassa. Myöskään lyönnit säkkiin ei aiheuta tärähdyksiä samassa määrin kuin esim lentopallossa hypyt. 

Ptäisi muistuttaa että nyrkkeily on nykyään paaljon muutakin kuin ne ottelut joita yleensä nuoret tekee. Vanhemmille nyrkkeily on elämäntapa ja hieno kuntoilumuoto koko lopun elämää. Suosittelen kaikille lämpimästi nyrkkeilyä kuntoilumielessä. Siinä on yksi tehokkain kuntoilumetodi.

Nämä julkkisten ottelut antaa väärän kuvan lajista ja muutenkin maailman kovimmat ottelut, ne on ihan eri asia kuin tervehenkinen kuntonyrkkeily parhaimmillaan on. 

juu tervemenoa ulkomaille, espanjaan muiden loisten kanssa elelemään. ei tuu ikävä, 

Only fans ja kalsateiden myynti odottaa ja siihen hän sopiikin. Ei oikein vakuuta tuo hyvinvointi bisnes tuolla luonteella.

Vierailija kirjoitti:

Only fans ja kalsateiden myynti odottaa ja siihen hän sopiikin. Ei oikein vakuuta tuo hyvinvointi bisnes tuolla luonteella.

kalsareiden

Olispa seuraavaksi Nanna vs Rydman

Onko Martina ollut ikinä missään kovin hyvä? Minusta hän on malli esimerkki ihmisestä joka luulee itsestään liikoja.

Martinan takapuolesta. Joku yrittää myydä rasvansiirtoa tai jopa implantteja (no heh). Ihan omalta näyttää, selluineen kaikkineen. 
Arpi kaiketi takareiden jänteiden leikkauksesta. Ei rasvansiirrosta edes jää noin isoa jälkeä. Ja vaikka jäisi, se olisi molemmilla puolilla.