Lue keskustelun säännöt.
Te jotka teette niitä lapsia yli 40-vuotiaana,
29.05.2007 |
miten te voitte olla niin itsekkäitä?
Ettekö te tajua millaista lapsenne on elää nuoruutensa peläten sitä päivää että kuolette?
Kuskata teitä kerta toisensa jälkeen taksilla sairaalaan kun pumppu reistaa ja miettiä mikä kerta on se viimeinen?
15-vuotiaan lapsen ei kuulu haudata vanhempiaan, miksi te tieten tahtoen teette tänne orpoja lapsia??
ei ymmärrä ei...
22v, jolla lapset jo tehty.
Kommentit (74)
niin miten minun tuttavapiirissäni 70-vuotiaat isoäidit eivät kyllä ole hyväkuntoisia. Itse asiassa kun oikein mietin niin en saa päähäni yhtään hyväkuntoista yli 70-vuotiasta...
Kaikki heistä tarvitsevat jonkinasteista apua, toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Ja pohjasin ajatukseni nimenomaan niihin kokemuksiin mitä olen omassa tuttavapiirissäni huomannut.
Tottahan se on että lähtö voi tulla minullekkin kun olen vaikka 25v, ja silloin lapset jäävät ilman äitiä, mutta miksi ihmeessä pitää suurentaa sitä todennäköisyyttä että lapset jäävät pärjäämään ilman teitä?
Ja minun nuoruuteni oli varsin railakas. Olen reissannut ja riehunut baareissa ja kiertänyt baareissa ihan tarpeeksi. Nyt on aikaa olla lasten kanssa vielä kun jaksaa heidän kanssaan touhutakin. Ei tarvitse miettiä sitä uraputkea, siihen kerkeää kyllä myöhemminkin jos sille tuntuu. Sitten kun lapset ovat isompia on minun vuoroni mennä työelämään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin pojat, jotka ehkä perustavat perheen vasta viisikymppisinä. Joten mistäs sitä etukäteen tietää näkeekö omia lapsenlapsiaan vai ei.
Sitä ennen olen bilettänyt, matkustanut, lennellyt helikoptereilla, matkustanut työni puolesta ympäri suomea, harrastanut vapaamielistä seksiä, ryypännyt ja rellestänyt. Käynyt junalla aasiassa, asunut ulkomailla ja suorastaan tolloilut.
Nyt kun olen 40-vuotias yh, minua ei harmita yhtään nököttää kotona suurimman osan illoista.
Jos olisin ollut 27-v olisin ollut katkera kaikista niistä yksinäisistä illoista telkkarin ääressä, enkä olisi ollut yhtä valmis viettämään aikaa lapseni kanssa.
että ap:ä painaa jokin asia, hän epäilee onko oma elämä ihan niin kuin pitää.
Sitten hän keksii että hei, mutta minähän tein lapseni nuorena, kylläpä olenkin Erinomainen.
Ja tulee sitten tänne kirjoittelemaan pönkittääkseen omaa oloaan.
Elämä on monenlaista, lapsia saadaan eri ikäisinä, so what?
Minä olen tehnyt lapseni 21- ja 24 vuotiaana ja nyt olen jo kahden lapsen mummo ja itse 45 vuotias. Aivan ihanaa on nauttia lapsenlapsista ja omatkin lapset ovat erittäin hyviä kavereita.
Tosin jos mietin, että olisin itse vasta vaikkapa muutaman vuoden ikäisen lapsen äiti, niin en jaksaisi mitenkään. Omalla kohdalla se on vaan niin, että ei enää puhti riittäis ja on sitäpaitsi ihanaa nyt tässä iässä jo tehdä, mitä huvittaa. Lainat on maksettu, lapset on omillaan ja aikuisia ja elämä kaikin puolin kohdallaan. Lapsenlapsia saa ja voi hoitaa niin paljon, kun itse haluaa
En silti moiti tai ihmettele kenenkään lapsentekoikää. Jokainen valitsee itse ja tekee omat päätöksensä ja sitäpaitsi....lapset annetaan meille just silloin kun on tarkotettu, eikä niitä kaikki edes saa, on kuinka nuori, tai vanha tahansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" ei tarvitse miettiä sitä uraputkea" .
Tämä on siis se kivi ap:n kengässä!
vuotta siis TODELLAKIN TARKOITTAA SITÄ että suurin osa ihmisistä elää sen ikäisiksi. SE on keskiarvo, sen yläpuolelle pääsee yhtä moni kuin alapuolellekin jää. Ja se nousee koko ajan.
Kyllä minäkin ole tavannut puistossa näitä kaksikymppisiä mammoja, joilla ei ole kunnon ammattia, sivistystä eikä oikein elämänkokemusta. Mummot ovat vielä työelämässä (eivät tosin uran kiireisimmässä vaiheessa, koska eivät taida olla ns. uraihmisiä, mutta kuitenkin) eikä hoitajia lapsille löydy. Riidellään miehen kanssa ja kituutellaan.
Meillä mummot ovat juuri jäämässä eläkkeelle ja terveitä kuin pukit, samoin vaarit. Hoitavat lapsia paljon ja nauttivat uraputken jälkeen lapsenlapsistaan todella. He myös matkustelevat, harrastavat melontaa ja golfia ja sukellusta ja yksi juoksee maratoneja -- viimeksi vanhempani purjehtivat 4 viikkoa seychelleillä. Siis pienellä porukalla vuokratulla veneellä. Eivät siis ole ihan kädettömiä vielä...
Haluaisin itsekin olla tuossa iässä kun lapseni saaavat omia lapsia -- olisi aikaa, halua ja mahdollisuus viettää aikaa lastenlasten kanssa ja olla avuksi. Lisäksi on varaa tehdä kaikkea kivaa -- vaikka sitten matkustella omien lasten ja ja lastenlasten kanssa.
NImi. Ensi talvena omien vanhempieni kanssa kolmeksi viikoksi Thaimaa-Vietnam-matkalle. Upeaa meille, lapsille ja vanhemmilleni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä voi muuta sanoa kuin että voi hyvää päivää, ap.
Vierailija:
Tosin jos mietin, että olisin itse vasta vaikkapa muutaman vuoden ikäisen lapsen äiti, niin en jaksaisi mitenkään. Omalla kohdalla se on vaan niin, että ei enää puhti riittäis ja on sitäpaitsi ihanaa nyt tässä iässä jo tehdä, mitä huvittaa. Lainat on maksettu, lapset on omillaan ja aikuisia ja elämä kaikin puolin kohdallaan. Lapsenlapsia saa ja voi hoitaa niin paljon, kun itse haluaa
En silti moiti tai ihmettele kenenkään lapsentekoikää. Jokainen valitsee itse ja tekee omat päätöksensä ja sitäpaitsi....lapset annetaan meille just silloin kun on tarkotettu, eikä niitä kaikki edes saa, on kuinka nuori, tai vanha tahansa
kersoja on jo pari ja ikää tosi niukasti :-) skolet jäi kyllä kesken ja poitsukaverilla on vielä menovaihde päällä, mutta so whattia...
oon kuullu, että nuoret perheet eroo enemmän kuin ikäloput ja lapsenhoitokin on vähän sitä sun tätä, kun ei oo tota motivaatiota. ei oo muka nähny tarpeeksi maailmaa ja menovaihde iskee päälle myöhemmin. ja jotkut dorkat sanoo, että tilastojen mukaan lastensuojelutapauksissa on enemmän nuorten kuin vanhojen äitien lapsia. what the fuck, ei voi vähempää kiinnostaa. joo, taytyy lähtee viemaan kersoja mutsille hoitoon, kun tuli vähän iltamenoja. heippa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei oma äiti ole tuntenut itseään kypsäksi ennen kuin 40-vuotiaana. Joku syy kypsymättömyyteen on ollut, ja vaarana voi olla tämän taakan siirtäminen omalle lapselleen, jolloin lapsi ei välttämättä tunne itseään aikuiseksi, kun hautaa vanhempansa.
Vierailija:
Vierailija:
Sitäpaitsi:
Suomalaisen naisen naisen keskimääräinen elinajanodote on 81.5 vuotta.Sulla menee nuoruus pilalle, kun noin aikasin teit. Sääli!
Kumpi sitten on lapsen kannalta pahempi. Se että hautaa äitinsä 40-vuotiaana vai se, että äiti ja isi eroaa elämättömään nuoruuteen ja liian aikaiseen yhteenmenoon silloin kun lapsi on kymmenen vuoden tietämillä.
kun ei enää mitään muuta syyllistämisen aihetta löydy, niin sitten tämä kypsyys. Missä näitä kapeakatseisia, aivottomia idiootteja oikein sikiää? Minun äitini sai ensimmäiset lapsensa alle 20-vuotiaana ja kyllä se tuli meille lapsille hyvinkin selväksi, että mistä kaikesta hän on joutunut luopumaan. Sen verran traumoja tuli tuosta nuoresta äidistä, että veljeni tuli isäksi vasta vähän alta nelikymppisenä, samoin kuin minä äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nelikymppinen mies on voinut olla se joka ei ole tuntenut itseään kypsäksi!
Tämä on vanhempana lapsia saaneiden anisten yleinen ongelma: heidän miehensä pelkäävät perhe-elämää ja vitkuttavat lastenhankintaa. Jos aloittaa myöhään, siihen voi mennä myös useita vuosia..
Pattitilanne. Voihan miehen tietenkin lapsenkaipuussaan jättää, mutta kestää sekin jonkin aikaa - yleensä useampia vuosia - että löytää uuden ja suhde vakiintuu.
En mä ole koskaan tuntenut niin, että olisin uuvuttanut itseni lasteni takia. Olen nauttinut heistä suunnattomasti aina ja ollut heidän kanssaan kotona ja palannut työhön silloin, kun olen halunnut/ollut siihen valmis.
Se vaan on niin, että ihminen ei enää mitenkään yli 40-vuotiaana jaksa tehdä asioita samalla tavalla, kun kakskymppinen.
En sanonutkaan, että nelikymppinen äiti olis yhtään huonompi kun kakskymppinen, vaan sanoin, että jokainen valitsee itse ja nostan hattua ihan molemmille ja muutenkin jokaiselle äidille. Äitiys on täyttä työtä 24/7.
Jos joku tekee sen valinnan, että opiskelee ensin hyvän ammatin, hankkii asunnot ja muuta ja haluaa elää ensin ja nähdä elämää ennen lapsia, niin se on ihan okei, mutta mun mielestä on ihan yhtä okei, että hankkii lapset nuorena, jos siltä tuntuu ja on valmis siihen. Voihan elämää elää vielä sen jälkeenkin, kun lapset on jo maailmalla.
Jokainen siis tyylillään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö pikemminkin nuoruuden venyminen olisi nähtävissä " omituisena" ja normipitunen nuoruus, no normina. Minä sain esikoiseni 21-vuotiaana, ja sitä ennen hankin itselleni ammatin, matkustelin ja työskentelin ulkomailla, biletin ja koin. Mutta en voi käsittää, kuinka jollakin " kestää" tämä kokeminen toistakymmentä vuotta ?
En tee lapsia yli 40-vuotiaana. Minä olen lapseni jo tehnyt. Mutta pakko kommentoida: ap, kyllä sinäkin tuosta vielä kasvat. Kyllä sinäkin vielä tulet ymmärtämään asioita! Älä huoli, nuorena sitä miettii kaikkea omitusta!
Vierailija:
Jos nyt ei vielä niin että olisi hengenlähtö lähellä niin ainakin sen verran että tarvitsee apua kauppareissuissa ja siivoamisissa ja muissa normaaleissa toimissa.
ap
On meinaan sen verrran hektistä tämä kolmikymppisen elämä. No, onneksi on siivousfirmat keksitty ja netistä voi tilata kaikenlaista.
60- vuotias ei normaalisti vielä mistään vanhuuden vaivoista kärsi. Voihan tietenkin sairaus tulla vaikka kuinka nuorena. Ennen on elinikä ollut paljon lyhyempi ja kuitenkin on ollut melko tavallista pyöräyttää lapsia niin kauan kuin niitä on ollut tullakseen.
Olin ehtinyt bilettää 10 vuotta, matkustaa Suomessa ja ulkomailla, valmistua hyvään ammattiin, työskennellä ja opiskella ulkomailla 3 eri maassa, deittaillut, sekoillut, harrastanut seksiä satunnaisten kumppaneiden kanssa, ja vaikka mitä.
Nyt olen 37-vuotias kahden lapsen äiti, edelleen onnellisesti naimisissa lasteni isän kanssa, eikä vieläkään ketuta istua kotona suurinta osaa illoista. Vietän mielelläni aikaa lasteni kanssa, ja jos menojalkaa vipattaa menen viihteelle, onhan lapsilla isä tai isovanhemmat jotka voi katsoa heitä sen aikaa. Hoitovapaalla olin kunnes nuorimmainen täytti 3, jonkinmoinen urakin minulla on.
Yksin en joudu telkkarin edessä istumaan, aviomies pitää erittäin usein seuraa.
Keskiverto 27-vuotias on kyllä jo ehtinyt mennä vapaasti, kokea ja tehdä vaikka mitä. Mutta toiset toki kypsyy hitaammin. 43-vuotias serkkuni, 3-vuotiaan lapsen äiti, valittaa miten näivettyy kotona ja haluaisi vielä mennä koska on kuitenkin vielä nuori (mistä kohtaa nuori?).
Vierailija:
Sitä ennen olen bilettänyt, matkustanut, lennellyt helikoptereilla, matkustanut työni puolesta ympäri suomea, harrastanut vapaamielistä seksiä, ryypännyt ja rellestänyt. Käynyt junalla aasiassa, asunut ulkomailla ja suorastaan tolloilut.Nyt kun olen 40-vuotias yh, minua ei harmita yhtään nököttää kotona suurimman osan illoista.
Jos olisin ollut 27-v olisin ollut katkera kaikista niistä yksinäisistä illoista telkkarin ääressä, enkä olisi ollut yhtä valmis viettämään aikaa lapseni kanssa.
Voi olla hyvinkin todennäköistä etten tule näkemään lapsenlapsiani.
Toisaalta kaikilta jää näkemättä jotain sen jälkeen kun on heittänyt henkensä.
En voi kieltää, etteikö oma kuolema olisi ollut lapsen saannin jälkeen useammin mielessä, mutta ainahan sitä jotain murheita mieleensä pystyy haalimaan. Asiat tapahtuvat, ei elämää pysty viimeisen päälle suunnittelemaan.
Näillä mennään ja hyvä on.