Te jotka teette niitä lapsia yli 40-vuotiaana,

ja vaikka sanoin aiemmin, että en jaksaisi tässä iässä hoitaa enää omia pieniä lapsia, niin se ei tarkoita sitä, etten enää jaksaisi tehdä mitään. Teen tosi paljon erilaisia asioita ja menemistä riittää melkein viikon jokaiselle päivälle ja viikonlopulle. Tunnen olevani erittäinkin aktiivinen ja nautin siitä, että nyt olen aikuinen ja voin tehdä jo melkein mitä haluan. Ei ole paljon esteitä tekemisille ja sen lisäksi saan nauttia ihanista omista lapsistani ja aivan maailman ihanimmista lapsenlapsista

Elämästä, kun ei todellakaan tiedä mitään etukäteen.

Joten ap, ei harmita jos en näe lapsenlapsiani.



t: 38 v, jonka nuorin 4 v ja suunnittelen iltatähteä...

Minä seurustelin kolmekymppiseksi asti miehen kanssa, joka ei halunnut lapsia. Enkä minäkään halunnut. Opiskelin, kävin töissä, asuin vuosia ulkomailla. Lapsenteko eikä mikään lapsiin liittyvä kiinnostanut pätkääkään.



Rakastuin mieheen, jonka mielestä parisuhteeseen ehdottomasti kuuluu lapsi. Koska parisuhde on kompromissi, ilman mitään vauvakuumetta tai suurempaa hinkua äidiksi, suostuin yrittämään lasta. 38-vuotiaana minusta tuli äiti. Kaikki on sujunut hyvin, lapsi on jo kaksivuotias. En ole ollut laisinkaan uupunut ja isovanhemmat (kaikki yli 70-vuotiaita ja hyvässä kunnossa) ovat osallistuneet ansiokkaasti lapsenhoitoon aina vauvasta asti. Ja ei sen vuoksi, että olisin ollut liian uupunut itse hoitamaan, vaan on ollut muita menoja, mikä sekin on tietty merkki ikuisesta kypsymättömyydestä kun äidiksi tulon jälkeen on vielä sellaisia menoja, minne ei voi ottaa lasta mukaan .

On turhaa urputtaa, että äiti on nuori ja antaa valheellinen kuva siitä, että ihmiset eivät kuole nuorena. Monen nuoren äidin elämä on myöskin tasapainotonta joka vaikuttaa lapseen vahingoittavasti. Ei osata kasvattaa, huudetaan ja riidellään, bailataan ja juodaan. Vanhempien ero voi olla verrattavissa kuolemaan, jos aikuiset eivät löydä sopuratkaisua.



20-vuotiaan ei pitäisi enää olla riippuvainen vanhemmistaan, vaan itsenäinen yksilö joka kantaa omista valinnoistaan vastuun. Jos hän ajattelee, että vanhemmat ovat tukijoukko ja palvelutiimi on jotakin mennyt kasvatuksessa pahasti pieleen. Hänen tulisi myöskin ymmärtää, että elämä on kuolemista eikä mikään ole pysyvää.

43-vuotias on vielä ihan joka kohdasta nuori. Jos itse alat olla rapakunnossa 27-vuotiaana se ei tarkoita että kaikki muutkin olisivat.

hankkia 21-vuotiaaseen mennessä? Kas me jotkut esim väittelemme (oli 31) ja sitten hankimme alamme työkokemusta, jossa nousujohteen aikaansaaminen kestää pari vuotta. Kansainvälistä kokemusta hankin työskenetelmällä alani töissä ulkomailla maisterin ja tohtorintutkintojen välissä -- opetin vierailevana opettajana parissa yliopistossa tms. Sitten kolmevitosena olikin sopiva aika tehdä lapsia hyvillä mielin :)

Eli vanhemmat ovat reilut kuusikymppisiä ja jäämässä eläkkeelle siinä vaiheessa, kun lapset saavuttavat kypsän 22 vuoden iän. Mikä oli ap:n ongelma, en ymmärrä? Vai jäikö koulut kesken ja laskutaito puutteelliseksi?

Se, että SINÄ olet lösähtänyt ja rupsahtanut parikymppisenä ei tod. tarkoita, että muutkin olisivat!

Ja miten jätetään nuoruus elämättä? Mikä on niin tärkeää että se on pakko kokea ennen kuin saa lapsen?

Kuusikymppiset ei todellakaan ole ikäloppuja ja usein itseasiassa terveempiä ja energisempiä kuin kaksikymppiset pullamössöt. He ovat sukupolvea, jossa joutui lapsena vielä rasittamaan itseään ja omaavat sellaista ruumiin sitkeyttä, mitä harvemmista nuorista löytyy. Miehen äiti on pian 80 ja hoitaa edelleen lastamme tarvittaessa. On niin pirteä ja energinen mummu.



Tiedämme kyllä sen, ettei mummu välttämättä ole enää tässä maailmassa lapsen teini-iässä, mutta onhan paljon lapsia, joilla ei ole mummua lainkaan tai mummu asuu satojen kilometrien päässä. Esimerkiksi omat isovanhempani asuivat niin kaukana, että näkemiset rajoittuivat muutamaan " viralliseen" vierailuun vuodessa. Tietysti teiniäitien vanhemmat asuu lähellä, koska teini-äidit jäävät aina asumaan kotiseudulle toisin kuin koulutetut ja menestyvät usein ajautuvat kauas kotiseudustaan. TEkeeko tuo sitten näiden muuttajien lapsista onnettomia? Pöh. Vanhemmat ne lapsensa hoitaa ja se tukiverkostokin tuntuu olevan näille teinivanhemmille tärkeämpi kuin aikuisvanhemmille, koska haluavat bilettää ja elää sitä nuoruuttaa!

laskeskelin, vaikka lapseni saisi vasta 30-vuotiaana omia lapsia, niin ihan hyvin ennättäisin niistä nauttimaan. Olisin silloin 68-vuotias. Ja meidän suvussa naiset ovat pitkäikäisiä ja hyväkuntoisia. Molemmat mummoni ovat kuolleet yli 90-vuotiaina ja isän sisarrukset ovat kaikki jo yli 80-vuotiaita ja ihan hyvässä kunnossa edelleen. Eivät nyt mitään maratonena juokse, mutta kotona asuvat, matkustavat, eivät tarvitse mitään kotiapua ja pää pelaa. Mitä vaan voi toki sattua, mutta se ei ole varsinaisesti iästä kiinni.

Eräs sukulainen sai 1960-luvulla kuopuksensa 47-vuotiaana. Lapsi kasvoi aikuiseksi ja sai omia lapsia. Nyt näillä lapsenlapsillakin on jo lapsia. Mummo on edelleen elossa, asuu yksin kotonaan ja nauttii lastenlastenlasten vierailuista ja kutoo nuttuja uusille vauvoille. Monta tapausta on suvussa myös, jolloin äiti on saanut lapsen jo nuorempana 40-45- vuotiaana ja sama tilanne kuin tuossa eka tapauksessa. Oma mammani on nyt 76-vuotiaana paremmassa kunnossa fyysisesti kuin minä 45-vuotiaana. Jaksan kuitenkin hoitaa omia lastenlapsiani, kun 20- kymppiset vanhemmat välillä väsyvät. Kaikki vanhemmat väsyvät ja ovat ihan oikeutettuja saamaan apua arjen pyöritykseen.

Lasten tuleminen ei ole lopettanut tai keskeyttänyt elämääni millään lailla. Toki asiat vaativat parempaa suunnittelua (esim. matkustelu) ja ex-tempore ei voi lähteä elokuviin tms. Mikään ei estä matkustelua lasten kanssa missään iässä ja monella on mahdollisuus saada lapset hoitoon omien tai puolisoiden yhteisten menojen ajaksi.

Jokainen ihminen on yksilö ja mikä sopii toiselle on katastrofi kolmannelle. Toisille voi paras lapsentekoikä olla 18 ja toiselle 45. Tai molemmat. Tai jotain siltä väliltä.

Elämä on täynnä yllätyksiä.

Voihan käydä niin, että lapsesi osoittautuvat hedelmättömiksi, eikä heille huumeriippuvuuden takia myönnetä adoptio-oikeutta.

Tai että rakastut sambialaiseen mieheen, muutat Afrikkaan, ja jäät norsun tallomaksi.

Ihan hyvä että sait lapsia nuorena, se ei vain takaa mitään tulevaisuuden varalta.

Joskus ennen kun avioliitossa pysyttiin tiukasti, niin silloin saattoi tuollainen ajatusmaailma olla järkevä, mutta nykyään suurin osa tuntemistani nuorena lapsen tehneistä elävät nelikymppisenä toista kierrosta...



Esimerkiksi mieheni on ollut teinivanhempi ja ajatellut, että nelikymppisenä saa olla vapaa... Nyt on ikää 39 ja pieni lapsi taas kuvioissa. Samoin miehen eksä oli ajatellut kaksikymppisenä kahden lapsen äitinä, että elää sitten nelikymppisenä uutta elämää. No, nyt on kahden pienen lapsen äiti.:) Monilla muillakin on ihan sama kuvio käynnissä.

Jos sinulla 2 lasta tehtynä 22-v:nä, niin et ole kyllä mun mielestäni elänyt nuoruuttasi. Ehkä sinulla ei ole käsitystä siitä, mitä kaikkea olisi voinut tehdä, jos olet nysvännyt kotona vauvan kanssa jo alle 20-v:nä? En haluaisi sinun elämääsi. Ja sinä teit selväksi, ettet haluaisi minun elämääni (3 lasta, ura hyvässä vaudissa, tutkinto, ei rahahuolia, aviomies), selvä.

Vierailija:

Tuttava piiriini kuuluu monia parikymppisiä joiden vanhemmat ovat saaneet heidät yli 40-vuotiaana, ja kyllä suurimmalla osalla 60-vuotiaana alkaa terveys reistailemaan.

Jos nyt ei vielä niin että olisi hengenlähtö lähellä niin ainakin sen verran että tarvitsee apua kauppareissuissa ja siivoamisissa ja muissa normaaleissa toimissa.

Eräs ystäväni hautasi äitinsä 11-vuotiaana, oli iltatähti ja jäi sitten vanhemmille sisaruksille hoidettavaksi.

Viimeksi eilen yksi ystävistäni hälytettiin kesken vierailun viemään isäänsä sairaalaan, ystäväni on 20 v ja isä 63v.

Se että keski-ikä on yli 80v, ei tarkoita sitä että suurin osa elää yli 80 kymppiseksi terveenä ja itse itsestään huolehtien.

Eikö teitä harmita että te tuskin tulette näkemään lapsenlapsianne?

ap

Minulla on pienet lapset. Molemmat isoäidit ovat 70-vuotiaita. Olen tästä hyvin, hyvin onnellinen. Tuon ikäinen arvostaa lapsenlapsiaan ihan eri tasolla kuin nelikymppinen isoäiti!

Tälläkin palstalla valitetaan juuri nuorista isovanhemmista, ei näistä vanhoista.

Eli plussa piste siitä, että tekee vanhana lapset.

Vierailija:

Lasten tuleminen ei ole lopettanut tai keskeyttänyt elämääni millään lailla. Toki asiat vaativat parempaa suunnittelua (esim. matkustelu) ja ex-tempore ei voi lähteä elokuviin tms. Mikään ei estä matkustelua lasten kanssa missään iässä ja monella on mahdollisuus saada lapset hoitoon omien tai puolisoiden yhteisten menojen ajaksi.

että minkälaisia ihmisiä ap:n tuttavapiiriin kuuluu, kun 60-vuotiaina ovat jo kovin raihnaisia. Minulla on lukuisia kuuttakymmentä kovaa vauhtia lähestyviä ystäviä ja toistaiseksi en kyllä mistään huomaa, että olisivat mitenkään enemmän avun tarpeessa kuin minä itse. Ap saattaisi hämmästyä nämä " ikäihmiset" tavatessaan. Tosin tapaaminen lienee aika epätodennäköistä, koska useimmiten heidät tapaa eri klubeilta bändien keikkoja seuraamasta ja ap tuskin on sellaisilla käynyt sitten 18 vuotta täytettyään.