Te jotka teette niitä lapsia yli 40-vuotiaana,

et mikä muka voisi olla niin tärkeää koettavaa, siis tärkeämpää kuin lasten saaminen? Voihan pyhä jysäys...Näin siis tässä kiihkeässä keskustelussa mitätöidään niin vanhat (lue:kaikki yli 30veenä) lapsensa saaneet JA kaikki lapsettomat. Jotta mikäs nyt elämässä voisikaan olla koskaan tärkeämpää, kuin saada lapset teininä. APUA!

Minun vanhempani ja appivanhempani ovat 68-71-vuotiaita. Ainoa vika, mikä heikentää heidät täyspäiväisestä lapsenvahdista on se, että he väsyvät nopeammin. Koko päivän lastehoitovuoron jälkeen kaikki menevät päiväunille.



Anoppini oli apunamme, kun rakensimme taloamme muutama vuosi sitten. Hän kantoi 20-kilosia harkkoja paikasta toiseen. Hän oli silloin 65-vuotias.



Aina voi tulla jokin sairaus. Mutta ei se riski vielä kuusikymppisenä ole vielä koholla.

Siellä tosiaan on monessa maassa elinajanodote tuossa viidenkympin hujakoilla. Sitten on kyllä hyvä, että on ne lapset tehtyinä jo nuorella iällä. Tosin näissä maissa on kyllä käsittääkseni tapana, että naiset synnyttävät ihan sinne vaihdevuosiin saakka, joten ei se varmaan ole se sinunkaan perhekokosi vielä tuossa.



Ei sitä kuule koskaan tiedä, miten se elämä heittelee...

Se yksi suurimmista virheistä mitä nainen voi tehdä...

" Tai sitten näin, nykyisin istutaan yliopistossa lähemmäs kolmekymppiseksi, ollaan tosi teinixejä aikuisiällä, ei osata sitoutua, eletään " nuoruutta" kolmeenkymppiin asti."





Osui niin nappiin. Minun kolmekymppinen mieheni ja neljän lapsen isä ihmetteli vasikään työkaveriaan (33v), joka jätti avokkinsa, kun sattui " rakastumaan" toiseen noin vaan ja yhtäkkiä. Nyt on sitten muuttamassa uuden eukon hoiviin heti seuraavalla viikolla. Maailmaa on avarrettu ja matkoja tehty, hölmöilty ja kierretty maailmaa.

Mieheni kommentti oli, että " milloinhan tuokin meinaa aikuistua" . Samaa mietin minäkin. :)

Eli ei se aikuistuminen ja vastuunotto ole näemmä vuosista kiinni...hyvä, ettei tämä työkaveri ole vielä lapsia saanutkaan/tehnytkään!

Joillakin se elämän tarkoitus saattaa vaan olla ihan jotain muuta.

" Ja miten jätetään nuoruus elämättä? Mikä on niin tärkeää että se on pakko kokea ennen kuin saa lapsen?"



Kaikki se mikä on antanut minulle perspektiiviä, valmiuksia kasvattamiseen ja rauhaa ottaa elämä iisisti, ilman huippukokemuksia, mitä nuorena janoaa.



Eniten ihmisenä mua on muuttanut vuodet kehitysmaassa. Ilman sitä en usko, että olisin yhtä hyvä vanhempi, enkä ymmärtäisi mikä elämässä on tärkeää!

Ihminenhän on itsekäs ja mukavuudenhaluinen, ja lapsettomana on helppo toteuttaa itseään. Kalvaako hiukan kateus teilläkin? Olisi kivaa saada kaikki... lapset ja vapaus? Te olette valinneet lapset, mutta hän joko pakosta tai vapaaehtoisesti vapauden. Mitä pahaa siinä on, jos haluaa nauttia elämästä? Loukkaako hän teitä sillä? juuri se on aikuisuutta ja vastuuntuntoa, että elää sen mukaan, mikä on mahdollista. Uskotteko, että hän reissaisi ja näkisi maailmaa, jos hänellä olisi neljä pientä lasta? Ellei, niin asiassahan ei ole mitään paheksuttavaa sitten.

miksi ihmeessä sitten pitäisi katsoa vanhaa heilaa? Senkö takia, että on kerran sattunut siihen haksahtamaan.



Ehkä hän vihdoin löysi sen oikean, jonka kanssa sitoutua ja rauhoittua.



Niin mulle kävi, onneksi en sitä vanhaa enää katsonut, vaan otin uuden ja paremman. Tuli kolme lasta kaupan päälle...

ensin 22v jolla lapset jo tehty ja kirjoittele sitten niitä lapsellisia juttujas tänne!!

Vierailija:

Kuskata teitä kerta toisensa jälkeen taksilla sairaalaan kun pumppu reistaa ja miettiä mikä kerta on se viimeinen?

15-vuotiaan lapsen ei kuulu haudata vanhempiaan, miksi te tieten tahtoen teette tänne orpoja lapsia??

22v, jolla lapset jo tehty.

AP!!! miten huonot elintavat sulla oikein on, jos meinaat että pumppusi reistaa jo 55-vuotiaana ???

mitä heidät olen tuntenut. Oma äitini jäi työkyvyttömyys eläkkeelle 46-vuotiaana ja isäkään 60v ei ole ollut kovin hyvässä kunnossa viimeiseen 15 vuoteen. Isä kanssa teki ruumiillista työtä. Minullakin jo 29-vuotiaana selkävaivoja ( vanha vamma) iskiasta, reumaa, psoriasis, epilepsia ja mielenterveysongelmia. Kolme lasta sentään jo hankittu. Ei sitä elämänkuntoa voi oikein iällä mitata vaan elintavoilla ja geeneillä. Minä olen ihmeissäni jos elän 70-vuotiaaksi.

Vaikka ap lieneekin provo, kommentoin sen verran että kyllä yli kuusikumppisten täytyy keskimäärin olla kunnossa vielä, kun meikäläisten eläkeikää tultaneen nostamaan niin, että varmaan vielä 70v paiskitaan duunia...



Terkuin 32v ja vielä lapseton... =)

isovanhempi kokee varmaan molemmat lapsenlapsensa ihan yhtä tärkeiksi ja rakkaiksi. Joku tuolla aiemmin kirjoitti, että kuuskymppinen (vai oliko vanhempikin) osais suhtautua lapsenlapseen jo erilailla.



Kyllä nelivitonen isovanhempi on varmasti ihan yhtä ylpeä lapsenlapsestaan, jos ylipäätään tykkää lapsista, kun kuuskymppinenkin.



nimim. jos olisin tiennyt, miten ihania lapsenlapset ovat,

olisin tehnyt heidät ensin ;o)