Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ymmärrä eikä muista kipujani vaikka rautalangasta vääntäisin, ärsyttää
12.09.2026 |
Mulla on sairaus, jonka vuoksi kivut on välillä tosi pahoja. Mies tekee meillä raskaimmat hommat ja olen siitä kiitollinen. Mutta kun on tosi paha päivä, kuten tänään, kerroin hänelle suoraan että nyt olen tosi kipeä, lonkista alaspäin molemmat jalat särkee aivan järkyttävästi ja kaikki liikkuminen sattuu. Mies harmitteli asiaa.
No, puoli tuntia myöhemmin istuttiin pihalla, koira otti luudan ja alkoi leikkiä sillä ja komensin koiraa pari kertaa. Mies tiuskaisi että pitäisikö sun ottaa se POIS siltä eikä vaan kieltää. En viitsinyt sanoa mitään, mutta en kertakaikkiaan halunnut nousta särkyjen vuoksi, ennemmin sitten koira saa järsiä luudan, ihan sama. Mies nousi kiukutellen, otti luudan koiralta ja kysyi mikä heIvetti mua vituttaa? Vaikka en ollut hänelle mitään ikävästi sanonut, koiralle väsyneenä komensin.
Katsoin miestä pitkään ja kysyin muistaako hän, että ihan juuri kerroin hänelle aivan suoraan että mulla on tosi kipeä päivä, sattuu jokainen askel ja liike.
No, mies tuli hetken päästä pyytämään anteeksi, että ei hän ajatellut.
Niinpä niin. Mutta viiden minuutin väleinkö tällaisesta pitää aikuista ihmistä muistuttaa?
Kommentit (60)
Näin se on että toisen kipua ei voi ymmärtää ei puolin eikä toisin. Turha kuvitella muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin se on että toisen kipua ei voi ymmärtää ei puolin eikä toisin. Turha kuvitella muuta.
Normaaliin empatiakykyyn sisältyy se että jos toinen sanoo että on kovia kipuja ja kaikki sattuu niin tajuaa silloin että toisella on kovia kipuja ja kaikki sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa kannattaisi luopua koirasta.
Mielummin miehestä, koiralta saa pyytteetöntä rakkautta, mieheltä ei.
Tuttua. Mulla on nivelreuma ja mies saattaa huokailla että TAAS hänen pitää täyttää tiskikone. Kun alan itkeä ja kysyn eikö hän ymmärrä että sormeni tuntuvat murtuneiltabja ovat turvonneen sekä kipeät niin pyytää anteeksi. Ja kohta taas valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja TAAS sellaiset uhriutumiset sitten siellä.
Kyllä sitä saatana elämssä muillakin on hankalaa ja rajoitteita, Mene metsään kitisemään, siellä tekemätöntä risusavotta-työtä ja karhuja, joiden kanssa voit hengailla ja joille valittaa.
Haluaisinpa nähdä kun sinä elät edes viikon kovien kipujen kanssa :D. Olis hieman erilainen ääni kellossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On raskasta parisuhteessa, kun toisen sairaus rajoittaa kaikkea. Sen kai vanhemmiten hyväksyy paremmin, mutta olisihan se sietämätöntä, jos puoliso, rakaskin, alkaisi olla taakka päivittäisessä elämässä. Onko se sitten parisuhde vai omaishoitosuhde?
Vierailija kirjoitti:
Näin se on että toisen kipua ei voi ymmärtää ei puolin eikä toisin. Turha kuvitella muuta.
Voisi edes yrittää muistaa eikä yllättyä joka kerran kun toinen sanoo että on kipeä. Eräänkin kerran saanut ällistynyttä ihmettelyä "ai mikä sulla on kipeä?". Vaikka olen viimeiset 8 vuotta sairastunut samaa kivuliasta sairautta. Kun ei älykkyys riitä näkemään kuin oman nenänsä ja napansa. Ymmärrän ap tilannetta 100%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun sinulla on paha kipupäivä, ja miehesi kysyy: "Mikä sua vituttaa?" Vastaa hänelle: "Nämä helevetin kivut."
Ainakin itse olen pahimpina kipupäivinä todella kiukkuinen ihan kaikesta. Todellisuudessa se kiukku johtuu pohjimmiltaan kivusta, mutta kaikki, mikä ei mene juuri niin kuin toivon, lisää sitä kiukkua.
Itse en enää jaksa kiukutella koska loppu elämä on tätä kipua. Ja toisekseen kipu on niin kova ettei kiukutteluun viitsi tuhlata energiaa.
Vierailija kirjoitti:
On raskasta parisuhteessa, kun toisen sairaus rajoittaa kaikkea. Sen kai vanhemmiten hyväksyy paremmin, mutta olisihan se sietämätöntä, jos puoliso, rakaskin, alkaisi olla taakka päivittäisessä elämässä. Onko se sitten parisuhde vai omaishoitosuhde?
Omaishoitosuhde solmitaan kun allekirjoitetaan sopimus ja pennoset kilahtaa tilille. Seon minusta selkeä raja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun perheessä on pitkäaikainen sairaus niin koko perhe sairastaa. Se myös muuttaa perheen ja parisuhteen dynamiikkaa. En puolustele miehen käytöstä, mutta saatan ymmärtää häntäkin. Olen itse nainen ja voisin turhaantua jos miehelläni olisi toimintaa rajoittava jatkuva sairaus. Vaikka toinen kertoo olevansa nyt tänään kipeämpi ja sen ymmärtää niin ihminen se terveempi kumppanikin on. On rasittavaa myös terveemmälle ottaa koko ajan huomioon millainen päivä nyt tänään taas sattuu olemaan. Vielä pahemmalta tuntuu jos toinen hiukankaan on marttyyriä tai ei kerro suoraan vaan kumppanin pitäisi olla ajatusten ja kiputuntemuksen voimakkuuden lukija. Tässä nyt aloittaja kertoi kertoneensa, mutta kuitenkin vaikeni kun tilanne eskaloitui. Ymmärrän kipujen kanssa elävää, mutta ymmärrän myös kipujen kanssa elävän ihmisen kumppania. Kummaltakaan ei voi vaatia täydellisyyttä. Puolin ja toisin pitää muistaa, että kummatkin väsyvät ja ovat väsyneitä ja tuskastuneita tilanteeseen.
Raajoissa hermokipu crps, fibromyalgia ja jokin reuma sairaus. Kesä menee usein ok mutta nyt iski viileät ilmat ja lusikat on loppu niinsanotusti. Tietäjät tietää.
Mulla mies unohtaa myös ja silloin mulla pimenee vintti, sanon pahasti kun ei jaksa yhtään mitään mutta pyydän anteeksi toki kohta. Koitan selittää mutta aina ei ole voimia. En ole nukkunut 12 vuoteen kunnolla niin kyllä se vaikuttaa.
Et ole yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On raskasta parisuhteessa, kun toisen sairaus rajoittaa kaikkea. Sen kai vanhemmiten hyväksyy paremmin, mutta olisihan se sietämätöntä, jos puoliso, rakaskin, alkaisi olla taakka päivittäisessä elämässä. Onko se sitten parisuhde vai omaishoitosuhde?
Omaishoitosuhde solmitaan kun allekirjoitetaan sopimus ja pennoset kilahtaa tilille. Seon minusta selkeä raja.
Tässä nyt ei ehkä tarkoitettu virallisesti allekirjoitettua omaishoitosuhdetta vaan pikemminkin henkistä. Parisuhde muuttaa muotoaan ja alkaa tuntua henkisesti ja tunnetasolla omaishoitajuudelta. Ymmärsin itse näin, olen eri.
Kumppanilta vaaditaan myös todella paljon kun elää sairaan ihmisen kanssa. Ei voimat hänelläkään aina riitä ja tilanne väsyttää, niin henkisesti kuin ehkä fyysisestikin. Usein on myös työelämässä lisäksi.
Molemmilta sairaus vaatii paljon, ei vain sairaalta. Se pitäisi parisuhteessa elävien muistaa. Toisen sairaus ei muuta toista ihmistä kaikkivoivaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmillista toki mutta ap:n mies on selvästi hajamielistä sorttia. Jos pahenee niin kannattaa mennä tarkistamaan pelaako muisti.
Ap:n kannattaa vaan toistaa, toistaa, toistaa.
Mulla taas on kädet huonot.
Mä sanon perheessä kaikille jos on huono päivä enkä voi mitään tehdä. Auttavat yleensä. Imuroivat, kantavat tavarat, leikkaavat vihannekset ym.
Mutta aina pitää pyytää ja sanoa. En voi odottaa että muistavat. Meillä on myös enemmän porukkaa talossa.
Ap:n tapauksessa ei ole liikaa vaadittu että mies muistaa päivän tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sinulla on paha kipupäivä, ja miehesi kysyy: "Mikä sua vituttaa?" Vastaa hänelle: "Nämä helevetin kivut."
Ainakin itse olen pahimpina kipupäivinä todella kiukkuinen ihan kaikesta. Todellisuudessa se kiukku johtuu pohjimmiltaan kivusta, mutta kaikki, mikä ei mene juuri niin kuin toivon, lisää sitä kiukkua.
Itse en enää jaksa kiukutella koska loppu elämä on tätä kipua. Ja toisekseen kipu on niin kova ettei kiukutteluun viitsi tuhlata energiaa.
Sama. Mutta joskus sitten räjähtää tai itkettää.
Mies on ihan selvästi v*ttuuntunut sinuun ja haluaisi terveen kumppanin tilallesi. Eikä mikään ihme...
Typerältä vaikuttava mies, olen pahoillani.
Naisen keuhkokuume ei ole mitään, miesflunssa on jotain järkyttävää. 🙄
Kroonisissa sairauksissa jotka eivät näy ulospäin ja jotka ovat välillä pahempia ja välillä helpompia on ulkopuolisten tosi vaikea muistaa ja ymmärtää juuri sen vaihtelevuuden vuoksi, ja koska sinulla ei ole sellaista visuaalista muistutusta, kuten pyörätuoli, että nyt on tosi paha olla. Ja toisaalta mies näkee jatkuvasti myös niitä parempia päiviä, joten tietää, mihin peruspäivänä pystyt. Ja mies ei ole koskaan kokenut sellaista kroonista kipua, joka sinulla on, joten ei osaa kokemuksen kautta suhteuttaa, mitä konkreettisesti tarkoittaa "paha" tai "tosi paha". Ymmärrän, että tämä syö sinulta hermoja ja kärsivällisyyttä, mutta ihmisen mieli on taipuvainen toimimaan niin, että sillä hetkellä kun olet kertonut voinnistasi, mies on halunnut ymmärtää ja auttaa, mutta varsinkin jos mieleen on vyörynyt omat työasiat tai muut stressinaiheet, niin ei välttämättä ole ollut päällimmäisenä mielessä, että tänään et pysty sellaiseen, mihin normaaleina päivinä pystyisit, koska toisin kuin sinulla, miehelläsi ei ole jatkuvaa tuntuvaa muistutusta asiasta. Helkkarin ärsyttävää, mutta näin ihmisen mieli pelittää. Ja uskon, että miestäsikin hävettää jälkikäteen että unohti asian.
Sanoit itsekin vastauksissasi, että sairautesi on tullut liittonne jälkeen, ja olet opetellut puhumaan ääneen siitä kun kipuja on, ja aloituksessakaan et halunnut siitä enää kerran sanottuasi muistuttaa. Näin ollen mieskin on joutunut opettelemaan ottamaan kipusi huomioon ja yrittämään ymmärtää, paljonko ne rajoittavat elämääsi, ja ymmärtämään millainen päivä niiden kanssa tänään on. Valitettavasti ainut konsti välittää tätä viestiä on puhuminen, ellette halua mennä johonkin "käytän tätä punaista huivia aina kun on tosi paha päivä"-malliin.
Kun kyseessä on tällainen asia, mitä molemmat ovat saaneet opetella, ja työtä on vieläkin selvästi, niin tärkeintä on miettiä asiaa sen kannalta, miten mies oikeasti suhtautuu asiaan; tiuskiiko tai eikö auta siksi ettei kiinnosta tai vähättelee kipujasi, vai pyytääkö anteeksi ja korjaako käytöstään kun olet siitä sanonut? Aloituksesi perusteella jälkimmäistä.
En siis sano, että miehesi on tilanteessa syytön, mutta et ole sinäkään. Molemminpuolinen avoimuus, ja ihan se ääneen sanominen on tässä se avain. Vaikka turhauttaisikin sanoa monta kertaa päivässä, mutta riippuen montako muuta asiaa miehellä on mielen päällä, se voi vaatia kertausta.
Valitettavasti joutui lähtemään palkkatöihin, eikä voi minua palvella 24/7. Mutta sentään lähti sinne minun kokkaamieni ruokaeväiden kanssa, minun pesemäni puhtaat vaatteet sai kaapista pukea ja minun autollani lähti. Ap