Parisuhteen ongelmat. Erota vai eikö?
Koitan saada tämän kaiken jäsenneltyä järkeväksi, mutta pahoittelen jos menee sekavaksi, sillä asiaa on paljon..
Olemme olleet puolison kanssa yhdessä yli viisi vuotta.
Aina on ollut kommunikaatio ongelmia. Se on meidän parisuhteen suurin kompastuskivi. Puolisoni myös syyttää minua jatkuvasti kaikesta, eikä tunnu ottavan vastuuta omista tekemisistään. Olen aina ansainnut ne jollain tapaa.
Keskustelumme menee aikalailla pähkinänkuoressa näin:
Kerron asian mikä minua harmittaa. En syytä, vaan sanon, miltä minusta tuntuu.
Mieheni vastaus on aina luokkaa "olet sekaisin/psykoosissa/häiriintynyt"
"En ole sanonut noin" "en ole tehnyt tuollaista".
Koen, etten tule kuulluksi ja joudun myöskin todella paljon puolustamaan itseäni tai mielipiteitäni.
Mies myös väittää, että väitän vastaan. Hänen mielestä vastaan väittäminen on sitä, jos en ole hänen kanssaan samaa mieltä.
Näitä asioita olisi varmasti ihan kirjaksi saakka, mutta tässä muutamat asiat nostettuna.
Loppupeleissä se on aina minä, joka pyytää anteeksi. Ja myöskin mies on se, joka kertoo kuinka minun täytyy muuttua jotta meidän suhde voi paremmin. "Sinä aina aloitat jotain, sun kanssa on niin vaikeaa"
Mieheni on saanut minulle aikaan tunteen, että olen kävelevä ongelmien aiheuttaja.
Ainoa asia, mitä pyydän on (ei edes pitäisi joutua pyytämään) on kunnioitus, rakentava riitely ja arvostus.
Mieheni ei osaa tätä, ja vaikka kuinka ollaan tästä puhuttu hän turvautuu silti epämiellyttävään tapaan riidellä. Eli syyttely, solvaaminen ("turpa kiinni") ja minä aiheutan vain ongelmia.
Voiko tämä tästä enää miksikään muuttua? Samaan aikaan mies vaatii minulta arvostusta ja kunnioitusta.. mutta silti en tunnu saavan mitään takaisin.
Viime aikoina olen huomannut olevani aivan loppu. En halua mennä kotiin mieheni luokse, enkä haluaisi että hän tulisi kotiin.
En halua mitään fyysistä läheisyyttä häneltä enkä muutakaan.
Onko tämä merkki erota? Voiko tämä tästä enää muuttua? Alan olla henkisesti tosi uupunut.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Sinua sumutetaan eikä sinua kunnioiteta. Keskusteluyhteyttä ei ole eikä miehellä vaikuta olevan valmiuksia itsereflektioon, vaan syyttää sinua. Jos englanti taipuu, etsi netistä Why does he do that -kirja. Veikkaanpa, että sen kirjan henkisestä väkivallasta kertova osio on yksi yhteen oman tarinasi kanssa.
Kiitos asiallisesta kommentista!
Niin ajattelinkin, että tämä on sumutusta sekä epäkunnioitusta hänen puolelta.
Täytyykin heti mennä etsimään tuo kirja ja katsoa olisiko lainattavissa kirjastosta tai äänikirjana edes!
Googleta ihan ekaksi. Taitaa löytyä nettiarkistoista ihan vapaasti, näin muistelen.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se. Ihan vaan jätä. Elämäsi kohenee kertaheitolla.
Miehenä komppaan valitettavasti. Tommonen ihminen ei muutu, tai muuttuu, mut vaikeampaan suuntaan ja pahimmillaan väkivaltaseks. Pelasta sun mielenterveys ja onnellisuus ja eroa, vaikka tuntuis kuinka pahalta/yksinäiseltä.
Ei parisuhteen pidä olla tuollaista koko aikaa. Jos jo alusta asti niin uskon että on aika arvostaa nyt sen verran itseä ja kunnioittaa sitä lopulta ettet ole yksin suhteessa vaan ja ole se ongelma yksin. On aika vaan luovuttaa tässä suhteessa. Turha hakata päätä enempää seinään. Ero on itsesi kannalta parempi. Sinua ei arvosteta suhteessa. Elä ja ala elää omaa elämääsi. Tulet huomaamaan miten paljon helpompaa on olla sinkku. Kukaan ei arvostele sinua. Löydät eron jälkeen kun vietät omaa aikaa uudestaan oman valosi sielustasi. Älä vaan mene heti uuteen suhteeseen. Paranna haavasi.
Mä en olisi jaksanut olla tollasen miehen kanssa edes viikkoa. Jos en tule keskustelussa kuulluksi niin nostan kytkintä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä löydät ongelmattoman kumppanin? Kaikissa suhteissa on vaikeuksia.
Kommunikaatio-ongelmat ovat sellaisia, ettei niitä voi korjata, jos kumppani ei niitä huomaa. Toki aina on jotakin ongelmaa, mutta kyllä se, jos erimielisyyksiä ei voi edes käsitellä tekee suhteen mahdottomaksi. Minä lähdin. Aikani yritin, sitten totesin, että antaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Mä en olisi jaksanut olla tollasen miehen kanssa edes viikkoa. Jos en tule keskustelussa kuulluksi niin nostan kytkintä.
Useamman tyttären isänä upeeta nähdä tämmöstä!
Minä erosin tuollaisesta miehestä, vaikka tuhlasinkin suhteeseen aivan liian kauan aikaa. Kaikki aloituksessa voisi aivan hyvin olla eksäni uuden kumppanin kirjoittamaa.
Mietin sitä melkein joka päivä kun on riitoja ja vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä löydät ongelmattoman kumppanin? Kaikissa suhteissa on vaikeuksia.
Kommunikaatio-ongelmat ovat sellaisia, ettei niitä voi korjata, jos kumppani ei niitä huomaa. Toki aina on jotakin ongelmaa, mutta kyllä se, jos erimielisyyksiä ei voi edes käsitellä tekee suhteen mahdottomaksi. Minä lähdin. Aikani yritin, sitten totesin, että antaa olla.
Tuo ei ole kommunikaatio-ongelma eikä mikään parosuhteen dynamiikkaan liittyvä yhteinen ongelma. Tuo on ihan 100% siihen kyseiseen mieheen ja sen omaan sisäiseen dynamiikkaan liittyvä ongelma ja menee pois eroamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Sinua sumutetaan eikä sinua kunnioiteta. Keskusteluyhteyttä ei ole eikä miehellä vaikuta olevan valmiuksia itsereflektioon, vaan syyttää sinua. Jos englanti taipuu, etsi netistä Why does he do that -kirja. Veikkaanpa, että sen kirjan henkisestä väkivallasta kertova osio on yksi yhteen oman tarinasi kanssa.
Kiitos asiallisesta kommentista!
Niin ajattelinkin, että tämä on sumutusta sekä epäkunnioitusta hänen puolelta.
Täytyykin heti mennä etsimään tuo kirja ja katsoa olisiko lainattavissa kirjastosta tai äänikirjana edes!Googleta ihan ekaksi. Taitaa löytyä nettiarkistoista ihan vapaasti, näin muistelen.
Joo, tuo Why Does He Do That on ainakin ollut ihan vapaasti luettavissa netistä, olen sitä itsekin joskus lueskellut.
Aloittajan kannattaisi myös lueskella vähän narsismiin liittyviä juttuja ja kuulostella, tuntuuko tutulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset tarinat ja trollaukset sitten sieltä perjain iloksi.
Jotenkin osasin arvata, että tällainen kommentti heitetään tänne.
Miksi pitää luulla, että trollataan jos kertoo tällaisista asioista?
-ap-
Älä välitä, täällä rittää trolli huutelijoita joka aloitukseen, oli aihe mikä hyvänsä.
Jos tuo on suhteen ainut ongelma niin tuohon voisi pariterapia auttaa. Onko teillä lapsia? Oletteko naimisissa? Onko teillä millaiset tulevaisuuden suunnitelmat?
Ap tässä!
Ketju kerää aika paljon kommentteja, en kaikille pysty vastaamaan tässä ajassa kun näitä tulee niin paljon.
Iso kiitos kaikille teille, ketkä on ollut asiallisia.
Tiedättekö, kun näitä asioita yksinään pyörittää päivittäin mielessä, niin tuntuu helpottavalta saada kirjaimellisesti teiltä muilta vastaus omiin ajatuksiin.
En ymmärrä miksi en ole osannut lähteä aiemmin saatika kunnioittaa itseäni.
Ihailen häntä, joka kertoi ettei olisi viikkoakaan katsellut tuollaista. Miten opin tämän saman itsekin?
Ihan jopa hävettää, miten olen antanut itseäni kohdella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset tarinat ja trollaukset sitten sieltä perjain iloksi.
Jotenkin osasin arvata, että tällainen kommentti heitetään tänne.
Miksi pitää luulla, että trollataan jos kertoo tällaisista asioista?
-ap-
Ensinnäkin nainen ei koskaan pyydä edes anteeksi omaa käytöstään, vaikka olisi oikeasti väärässä. Siitä tietää jo, että ihan fantasiaahan tämä taas oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä löydät ongelmattoman kumppanin? Kaikissa suhteissa on vaikeuksia.
Kommunikaatio-ongelmat ovat sellaisia, ettei niitä voi korjata, jos kumppani ei niitä huomaa. Toki aina on jotakin ongelmaa, mutta kyllä se, jos erimielisyyksiä ei voi edes käsitellä tekee suhteen mahdottomaksi. Minä lähdin. Aikani yritin, sitten totesin, että antaa olla.
Tuo ei ole kommunikaatio-ongelma eikä mikään parosuhteen dynamiikkaan liittyvä yhteinen ongelma. Tuo on ihan 100% siihen kyseiseen mieheen ja sen omaan sisäiseen dynamiikkaan liittyvä ongelma ja menee pois eroamalla.
Kiitos tästä viestistä. Yhä edelleen mietin ajoittain, teinkö virheen kuin lähdin. Yllä joku kuvasi tuollaista suhdetta seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Siltä se tuntui ajoittain. Vaikka ulkoisesti kaikki näytti hyvältä, mies olisi monesta varsinainen saalis. Olen onnellisempi nyt, tosin yksinäinen ajoittain ja kaipaan suhteen hyviä puolia, jotka olivat samanlainen elokuva- ja kirjallisuusmaku. Eli olen yhä jotenkin miehen "uhri", koska en edes tajua, miten vähän suhteessa oli oikeaa parisuhdetta
- lainaamasi
On myös narsistin tapa sumuttaa, syyttää ja manipuloida ihmisiä uskomaan heidän valheisiin. Oon lukenut jodkus kirjan 100 tapaa tappaa sielu. En muista kirjoittajaa mut kannattaa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä löydät ongelmattoman kumppanin? Kaikissa suhteissa on vaikeuksia.
Tottakai kaikissa suhteissa on vaikeuksia, eikä ruoho ole vihreämpää sen aidan toisen puolella.
Mieheni ei halua eikä osaa rakentaa riitelevästi. Hän aina lupaa kehittyvänsä, mutta ei kuitenkaan sitä tee.
Itse ajattelen, ettei se ole "minä vs sinä" vaan me vs ongelma.
Tosi harmillista kuitenkin on, kun itse olen valmis kehittämään ja kehittymään, mutta mieheni ei ole.
-ap-
Ööh, todellakin ruoho on joskus vihreämpää aidan toisella puolella.
Ja toisekseen, miksi pitää riidellä, edes rakentavasti?
Voisitko kertoa vähän tarkemmin, että mistä te "riitelette"? Miten miehen pitäisi muuttua? Mikä on vialla?
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo on suhteen ainut ongelma niin tuohon voisi pariterapia auttaa. Onko teillä lapsia? Oletteko naimisissa? Onko teillä millaiset tulevaisuuden suunnitelmat?
Mies ei suostu terapiaan, hän ei halua mennä sinne.
Tästäkin monet kerrat puhuttu, mutta ei suostu tulemaan.
Onhan meillä ollut omk-taloa suunnitteilla, molemmat urahakuisia sekä motivoituneita tulevaisuuden rakentamiseen.
vähän kuin että kihlat pitäsisi olla ennen ensimmäistäkään tapaamista?