Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen ongelmat. Erota vai eikö?
11.09.2026 |
Koitan saada tämän kaiken jäsenneltyä järkeväksi, mutta pahoittelen jos menee sekavaksi, sillä asiaa on paljon..
Olemme olleet puolison kanssa yhdessä yli viisi vuotta.
Aina on ollut kommunikaatio ongelmia. Se on meidän parisuhteen suurin kompastuskivi. Puolisoni myös syyttää minua jatkuvasti kaikesta, eikä tunnu ottavan vastuuta omista tekemisistään. Olen aina ansainnut ne jollain tapaa.
Keskustelumme menee aikalailla pähkinänkuoressa näin:
Kerron asian mikä minua harmittaa. En syytä, vaan sanon, miltä minusta tuntuu.
Mieheni vastaus on aina luokkaa "olet sekaisin/psykoosissa/häiriintynyt"
"En ole sanonut noin" "en ole tehnyt tuollaista".
Koen, etten tule kuulluksi ja joudun myöskin todella paljon puolustamaan itseäni tai mielipiteitäni.
Mies myös väittää, että väitän vastaan. Hänen mielestä vastaan väittäminen on sitä, jos en ole hänen kanssaan samaa mieltä.
Näitä asioita olisi varmasti ihan kirjaksi saakka, mutta tässä muutamat asiat nostettuna.
Loppupeleissä se on aina minä, joka pyytää anteeksi. Ja myöskin mies on se, joka kertoo kuinka minun täytyy muuttua jotta meidän suhde voi paremmin. "Sinä aina aloitat jotain, sun kanssa on niin vaikeaa"
Mieheni on saanut minulle aikaan tunteen, että olen kävelevä ongelmien aiheuttaja.
Ainoa asia, mitä pyydän on (ei edes pitäisi joutua pyytämään) on kunnioitus, rakentava riitely ja arvostus.
Mieheni ei osaa tätä, ja vaikka kuinka ollaan tästä puhuttu hän turvautuu silti epämiellyttävään tapaan riidellä. Eli syyttely, solvaaminen ("turpa kiinni") ja minä aiheutan vain ongelmia.
Voiko tämä tästä enää miksikään muuttua? Samaan aikaan mies vaatii minulta arvostusta ja kunnioitusta.. mutta silti en tunnu saavan mitään takaisin.
Viime aikoina olen huomannut olevani aivan loppu. En halua mennä kotiin mieheni luokse, enkä haluaisi että hän tulisi kotiin.
En halua mitään fyysistä läheisyyttä häneltä enkä muutakaan.
Onko tämä merkki erota? Voiko tämä tästä enää muuttua? Alan olla henkisesti tosi uupunut.
Kommentit (70)
Jätä se. Ihan vaan jätä. Elämäsi kohenee kertaheitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiset tarinat ja trollaukset sitten sieltä perjain iloksi.
5 vuotta tuollaista, ja kysyt lupaa eroon??
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset tarinat ja trollaukset sitten sieltä perjain iloksi.
Jotenkin osasin arvata, että tällainen kommentti heitetään tänne.
Miksi pitää luulla, että trollataan jos kertoo tällaisista asioista?
-ap-
Eroa. Sinua sumutetaan eikä sinua kunnioiteta. Keskusteluyhteyttä ei ole eikä miehellä vaikuta olevan valmiuksia itsereflektioon, vaan syyttää sinua. Jos englanti taipuu, etsi netistä Why does he do that -kirja. Veikkaanpa, että sen kirjan henkisestä väkivallasta kertova osio on yksi yhteen oman tarinasi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
5 vuotta tuollaista, ja kysyt lupaa eroon??
Puoliso aina hetken on muuttanut käytöstään parempaan päin, mutta sen ajan jälkeen muuttuu pikkuhiljaa takaisin siihen samaan vanhaan. Siksi olen jäänyt, vaikka tiedän nyt ettei olisi pitänyt
Jos haluat kasvaa ja kehittyä niin et eroa koska joudut aloittamaan kaiken uudestaan uudessa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vähän samanlaista. Yritän vääntyä miljoonalle mutkalle jotta osaisin olla sellainen kuin mieheni minun haluaa olevan mutta en vain osaa. Jos yritän kertoa jostain vaikeasta ajatuksesta, minut tyrmätään poikkeuksetta. Meillä se ei ole tuollaista "olet häiriintynyt" mutta olen joka tapauksessa aina väärässä, koska mies ei koe asiaa samoin kuin minä. Hän kuulee kaiken kritiikkinä ja hyökkää ajatuksiani kohtaan ja minä huomaan joutuvani puolustelemaan ja perustelemaan tunteitani ja lopulta pyytämään niitä anteeksi kun ne eivät ole sellaisia kuin niiden pitäisi olla.
Ja me olemme olleet eron partaalla jo monta kertaa. Tavallaan tiedän että ero olisi helpotus, mutta silti tämä ihminen on minulle tosi rakas ja tärkeä, enkä haluaisi menettää häntä. Haluaisin että me löydetään sellainen tapa olla yhdessä että meillä molemmilla on hyvä olla, mutta se on todella vaikeaa tehdä yksin, kun toinen ei näe itsessään mitään syytä mihinkään koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Sinua sumutetaan eikä sinua kunnioiteta. Keskusteluyhteyttä ei ole eikä miehellä vaikuta olevan valmiuksia itsereflektioon, vaan syyttää sinua. Jos englanti taipuu, etsi netistä Why does he do that -kirja. Veikkaanpa, että sen kirjan henkisestä väkivallasta kertova osio on yksi yhteen oman tarinasi kanssa.
Kiitos asiallisesta kommentista!
Niin ajattelinkin, että tämä on sumutusta sekä epäkunnioitusta hänen puolelta.
Täytyykin heti mennä etsimään tuo kirja ja katsoa olisiko lainattavissa kirjastosta tai äänikirjana edes!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä löydät ongelmattoman kumppanin? Kaikissa suhteissa on vaikeuksia.
Kyllähän tuossa on ihan klassiset myrkyllisen ihmisen piirteet ilmassa. Valitettavasti.
Törmäsin Daniel Slossin stand-up-esityksessä sellaiseen ajatukseen, että jokaisen meistä elämä on kuin palapeli, mutta kansi on hukkunut, eikä me tiedetä, millanen valmiista kuvasta tulee. Niinpä me lähdetään liikkeelle nurkista eli kulmakivistä (työ, harrastukset, ystävät, koti), ja edetään pikkuhiljaa kohti keskustaa. Parisuhteeseen aloittamisessa pitää ottaa huomioon, että millasta kuvaa se toinen on palapeliinsä rakentamassa. Tuleeko siitä ollenkaan samanlainen, kuin omasta kuvasta, vai kasaako hän siihen jotain ihan muuta. Entä sun kuva, millasen sä haluat siitä? Onko tää ihminen sellanen, kenet ja kenen tavoitteet haluat osaksi sitä sun palapeliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa. Ei ole hyvä mies, vaan paha. Miehellä ongelmia. Vai aiotko pariterapeuttia vielä yrittää. Ei tuo ole välittämistä mieheltä.
Pikkasen haiskahtaa narsistisilta piirteiltä tuo miehesi touhu. Ei ruo tule muuttumaan. Ansaitset parempaa. On olemassa ihmisiä, jotka osaavat kunnioittaa kumppaniaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat kasvaa ja kehittyä niin et eroa koska joudut aloittamaan kaiken uudestaan uudessa suhteessa.
Paskat joutuu. On sellaisia miehiä, joiden puheet ja teot täsmäävät. Minä löysin sellaisen tuommoisen valepukin jälkeen. Nyt ei ole ikinä hankalaa eikä monimutkaista.
Pitkissä suhteissa on aina ongelmia. Jos aina eroaisi kun tulee vaikeuksia niin ei kukaan olisi suhteissa kun pari vuotta kerralla, koska rakastumisvaiheen jälkeen alkaa arki.
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta itse haaskasin ikävuodet 18-28 tuollaisen miehen kanssa. Olin aina syyllinen kaikkeen, ja itsekin välillä uskoin niin. Ei voinut puhua, ei riidellä rakentavasti. Oli yksi päivä kun istuin kotipihamme männym juurella enkä voinut enää mennä sisään asuntoon kun jalat ei kantaneet. Oli pakko alkaa pakata tavaroita miehen nukkuessa. Hankin uuden asunnon salaa ja muutin kun mies oli työreissussa. Tiesin että jos olisin yrittänyt erota sovussa kasvokkain, minut olisi vain haukuttu ja syyllistetty enkä olisi lopulta eronnut. Tai sitten minut olisi pahoinpidelty tai tapettu. Tuollaisista ihmisistä kun on pimeän hetkellä mihin tahansa.
1. Kyseessä on seksuaalinen hyväksikäyttäjä, ei puoliso. Puoliso on aviomies, joka huolehtii sinusta, rakastaa sinua, elättää sinua.
2. Mies on vakavasti väkivaltainen kun gaslightaa sinua. Henkinen väkivalta on väkivaltaa siinä missä fyysinenkin. Poistu "suhteesta" välittömästi äläkä enää sekaannu ihmisiin, jotka ovat sinua kohtaan väkivaltaisia, henkisesti tai fyysisesti.
3. Ole sinkkuna sen aikaa, että opit arvostamaan ja rakastamaan itseäsi niin paljon, ettet alennu tuollaiseen enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Mistä löydät ongelmattoman kumppanin? Kaikissa suhteissa on vaikeuksia.
Tottakai kaikissa suhteissa on vaikeuksia, eikä ruoho ole vihreämpää sen aidan toisen puolella.
Mieheni ei halua eikä osaa rakentaa riitelevästi. Hän aina lupaa kehittyvänsä, mutta ei kuitenkaan sitä tee.
Itse ajattelen, ettei se ole "minä vs sinä" vaan me vs ongelma.
Tosi harmillista kuitenkin on, kun itse olen valmis kehittämään ja kehittymään, mutta mieheni ei ole.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta itse haaskasin ikävuodet 18-28 tuollaisen miehen kanssa. Olin aina syyllinen kaikkeen, ja itsekin välillä uskoin niin. Ei voinut puhua, ei riidellä rakentavasti. Oli yksi päivä kun istuin kotipihamme männym juurella enkä voinut enää mennä sisään asuntoon kun jalat ei kantaneet. Oli pakko alkaa pakata tavaroita miehen nukkuessa. Hankin uuden asunnon salaa ja muutin kun mies oli työreissussa. Tiesin että jos olisin yrittänyt erota sovussa kasvokkain, minut olisi vain haukuttu ja syyllistetty enkä olisi lopulta eronnut. Tai sitten minut olisi pahoinpidelty tai tapettu. Tuollaisista ihmisistä kun on pimeän hetkellä mihin tahansa.
Saastaa. Kerran kun kokee niin eipä tarvitse toiste sekaantua.
Haluan vielä lisätä, että tottakai on ollut tilanteita missä minäkään en ole osannut olla rakentava ihminen.
Sitä olen aina pyytänyt anteeksi ja haluan aina kehittyä ihmisenä.
Nämä miehen syytökset minua kohtaan alkaa aina, kun haluaisin puhua mikä minua harmittaa, jos hän on esimerkiksi loukannut minua.
-ap-