Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen ongelmat. Erota vai eikö?
11.09.2026 |
Koitan saada tämän kaiken jäsenneltyä järkeväksi, mutta pahoittelen jos menee sekavaksi, sillä asiaa on paljon..
Olemme olleet puolison kanssa yhdessä yli viisi vuotta.
Aina on ollut kommunikaatio ongelmia. Se on meidän parisuhteen suurin kompastuskivi. Puolisoni myös syyttää minua jatkuvasti kaikesta, eikä tunnu ottavan vastuuta omista tekemisistään. Olen aina ansainnut ne jollain tapaa.
Keskustelumme menee aikalailla pähkinänkuoressa näin:
Kerron asian mikä minua harmittaa. En syytä, vaan sanon, miltä minusta tuntuu.
Mieheni vastaus on aina luokkaa "olet sekaisin/psykoosissa/häiriintynyt"
"En ole sanonut noin" "en ole tehnyt tuollaista".
Koen, etten tule kuulluksi ja joudun myöskin todella paljon puolustamaan itseäni tai mielipiteitäni.
Mies myös väittää, että väitän vastaan. Hänen mielestä vastaan väittäminen on sitä, jos en ole hänen kanssaan samaa mieltä.
Näitä asioita olisi varmasti ihan kirjaksi saakka, mutta tässä muutamat asiat nostettuna.
Loppupeleissä se on aina minä, joka pyytää anteeksi. Ja myöskin mies on se, joka kertoo kuinka minun täytyy muuttua jotta meidän suhde voi paremmin. "Sinä aina aloitat jotain, sun kanssa on niin vaikeaa"
Mieheni on saanut minulle aikaan tunteen, että olen kävelevä ongelmien aiheuttaja.
Ainoa asia, mitä pyydän on (ei edes pitäisi joutua pyytämään) on kunnioitus, rakentava riitely ja arvostus.
Mieheni ei osaa tätä, ja vaikka kuinka ollaan tästä puhuttu hän turvautuu silti epämiellyttävään tapaan riidellä. Eli syyttely, solvaaminen ("turpa kiinni") ja minä aiheutan vain ongelmia.
Voiko tämä tästä enää miksikään muuttua? Samaan aikaan mies vaatii minulta arvostusta ja kunnioitusta.. mutta silti en tunnu saavan mitään takaisin.
Viime aikoina olen huomannut olevani aivan loppu. En halua mennä kotiin mieheni luokse, enkä haluaisi että hän tulisi kotiin.
En halua mitään fyysistä läheisyyttä häneltä enkä muutakaan.
Onko tämä merkki erota? Voiko tämä tästä enää muuttua? Alan olla henkisesti tosi uupunut.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Naiset ottavat eroja liian helposti nykyisin.
Miehet.
Pettää ja jättää.
Eka huuma vain ja vaihtoon.
Uudestaan ja uudestaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tämä tästä enää miksikään paremmaksi muuttua? Sitä varmaan monet miettivät parisuhteessa. Eikä sitä voi tietää. Voi olla että muuttuu tai sitten ei. Rukoillaan parasta.
Kyllä voidaan tietää. Useimmiten ei muutu, koska siitä kontrolloinnista on niin vaikeaa luopua, kun sillä saa niin kivasti tahtonsa runtattua läpi. Seuraukset ja menetykset voivat joskus motivoida, mutta usein eivät nekään. Ero auttaa. Kaikenlaisissa lahkoissa on paljon tällaisia parisuhdeongelmia, ei oikein löydy näyttöä rukoilun toimivuudesta.
Suhteita koetellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tämä tästä enää miksikään paremmaksi muuttua? Sitä varmaan monet miettivät parisuhteessa. Eikä sitä voi tietää. Voi olla että muuttuu tai sitten ei. Rukoillaan parasta.
Kyllä voidaan tietää. Useimmiten ei muutu, koska siitä kontrolloinnista on niin vaikeaa luopua, kun sillä saa niin kivasti tahtonsa runtattua läpi. Seuraukset ja menetykset voivat joskus motivoida, mutta usein eivät nekään. Ero auttaa. Kaikenlaisissa lahkoissa on paljon tällaisia parisuhdeongelmia, ei oikein löydy näyttöä rukoilun toimivuudesta.
Suhteita koetellaan.
Lässyn lässyn, anteeksianto ja paholaisen hyökkäykset. Ihan oikeasti, ero auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten väliset suhteet ovat lopulta valtasuhteita.
Sanoo ihminen, joka on tottunut käyttämään ihmissuhteissaan valtaa toisiin. Koska eivät ne aina ole valtasuhteita. Narsististen ihmisten seurassa huomaa kyllä tämän valtasuhdeaspektin. Esim. narsistinen ihmisen ystävyys- ja parisuhteet ovat aina hyötysuhteita. Narsisti manipuloi toista saadakseen jotakin. Kuten palveluksia tai tietynlaista statusta ystävän tai kumppanin ammatin kautta. Narsisteissa yllättää kerta toisensa jälkeen tämä: he luulevat, ettei kukaan huomaa mitään. Tämä jaksaa hämmästyttää ja vähän huvittaakin. Narsisti luulee aidosti olevansa loistava manipuloimaan.
Lauseita, mitä olen kuullut narsisteilta usein:
- olen niin herkkä ihminen
- olen niin ystävällinen ihminen
- olen niin kiltti ihminen
Ihan klassinen moka. Aidosti kiltti, herkkä tai ystävällinen ei kuvaa näin itseään, vaan muita ihmisiä. Ei koskaan itseään. Pikku vinkki vaan teille narskuille.
Onko näin? Olen tuo toinen joka kertoi parisuhteestaan ja nämä ovat ihan vakiolauseita mieheni suusta. Hän myös sanoo usein että hänen mielestään hänen pitäisi olla itsekkäämpi, ajatella enemmän itseään, kun hän ajattelee lähinnä muita.
Itse syyllistyn tuollaisesta mutta samalla tiedän että koko suhteessa on menty hänen ehdoillaan.
Minusta on. Olen ollut pari- ja ystävyyssuhteissa varsinainen narsistimagneetti, koska olen narsistin kasvattama. Onneksi minulla on myös toisenlaisia ystäviä, joiden tapaan olla ja elää aina välillä vertaan narskuja. En toki leimaa ketään tämän yhden asian (itsensä kuvailun) perusteella vaan kaikenlaista muuta käytöksen ja muiden ihmisten kohtelussa on tullut jo ilmi. Enkä hylkää välttämättä narsistista ystävää, vaan hyväksyn hänet sellaisenaan jos lievää ja pidän vain vähän etäisyyttä joissakin kohtaa, etten tule hyväksikäytetyksi. Siksi, koska narsistit ovat yleensä myös itse uhreja, ymmärrän heitä. Parisuhteesta lähden. Olen kyllä myös päättänyt ystävyyssuhteita, koska toisella on ollut narsistisia piirteitä ja hän on kohdellut minua epäarvostavasti tai pyrkinyt manipuloimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tämä tästä enää miksikään paremmaksi muuttua? Sitä varmaan monet miettivät parisuhteessa. Eikä sitä voi tietää. Voi olla että muuttuu tai sitten ei. Rukoillaan parasta.
Kyllä voidaan tietää. Useimmiten ei muutu, koska siitä kontrolloinnista on niin vaikeaa luopua, kun sillä saa niin kivasti tahtonsa runtattua läpi. Seuraukset ja menetykset voivat joskus motivoida, mutta usein eivät nekään. Ero auttaa. Kaikenlaisissa lahkoissa on paljon tällaisia parisuhdeongelmia, ei oikein löydy näyttöä rukoilun toimivuudesta.
Suhteita koetellaan.
Lässyn lässyn, anteeksianto ja paholaisen hyökkäykset. Ihan oikeasti, ero auttaa.
Ei se ainakaan paholaisen hyökkäyksiä estä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkissä suhteissa on aina ongelmia. Jos aina eroaisi kun tulee vaikeuksia niin ei kukaan olisi suhteissa kun pari vuotta kerralla, koska rakastumisvaiheen jälkeen alkaa arki.
Ei ole tuollaista pitkissä suhteissa. Arki on yleensä mukavaa ja toista kunnioittavaa enimmäkseen ja silloin kun on erimielisyyttä ei toista nimitellä. Aikuiset ihmiset osaa käsitellä tunteita toista loukkaamatta tahallaan. Tuo ei ole mitään arkea vaan henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tämä tästä enää miksikään paremmaksi muuttua? Sitä varmaan monet miettivät parisuhteessa. Eikä sitä voi tietää. Voi olla että muuttuu tai sitten ei. Rukoillaan parasta.
Kyllä voidaan tietää. Useimmiten ei muutu, koska siitä kontrolloinnista on niin vaikeaa luopua, kun sillä saa niin kivasti tahtonsa runtattua läpi. Seuraukset ja menetykset voivat joskus motivoida, mutta usein eivät nekään. Ero auttaa. Kaikenlaisissa lahkoissa on paljon tällaisia parisuhdeongelmia, ei oikein löydy näyttöä rukoilun toimivuudesta.
Suhteita koetellaan.
Lässyn lässyn, anteeksianto ja paholaisen hyökkäykset. Ihan oikeasti, ero auttaa.
Ei se ainakaan paholaisen hyökkäyksiä estä.
Mitä sillä on väliä. Kaikki pöhinä häipyy sen kontrolloijan kanssa toiseen osoitteeseen ja toiselle osapuolelle koittaa ihana rauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä!
Ketju kerää aika paljon kommentteja, en kaikille pysty vastaamaan tässä ajassa kun näitä tulee niin paljon.
Iso kiitos kaikille teille, ketkä on ollut asiallisia.Tiedättekö, kun näitä asioita yksinään pyörittää päivittäin mielessä, niin tuntuu helpottavalta saada kirjaimellisesti teiltä muilta vastaus omiin ajatuksiin.
En ymmärrä miksi en ole osannut lähteä aiemmin saatika kunnioittaa itseäni.Ihailen häntä, joka kertoi ettei olisi viikkoakaan katsellut tuollaista. Miten opin tämän saman itsekin?
Ihan jopa hävettää, miten olen antanut itseäni kohdella.
Eiväthän tuollaiset läväyttää heti tavatessa tiskiin, että ”tuun btw kohtelemaan sinua kuin paskaa”. Se alkaa pienillä jutuilla, jotka murentavat itsetuntoasi ja alat uskoa, että olet väärässä. Kun vesi kattilassa lämpenee pikkuhiljaa, sammakkokaan ei ymmärrä hypätä sieltä ajoissa ja keittyy kuoliaaksi. Silloin kun alat kyseenalaistaa miehen käytöstä ja hän huomaa sinun erääntyvän, mies ”korjaa” tapansa hetkeksi, että saa kohta taas kohdella sinua kynnysmattonaan.
Vaikka sinulla ei riittäisi nyt keskittymiskyky kahlata koko Why does he do that -kirjaa (löytyy siis netistä ilmaiseksi luettavana) läpi, lue edes mental abuse -luku hetimiten. Näillä miehillä on sama kaava eikä ihmeitä ole odotettavissa. Pääset pelastamaan itsesi nopeammin tuosta tilanteesta.
Pitkän elämänkokemuksen ja muutaman parisuhteen kokeneena en näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin eron tämän lauseen vuoksi: "Puolisoni myös syyttää minua jatkuvasti kaikesta, eikä tunnu ottavan vastuuta omista tekemisistään." Pitemmälle en lukenutkaan.
Älä jää yhtään pitemmäksi aikaa ikuiseksi syntipukiksi, vaikka hän on tietenkin muuten aivan ihana, sinulla ei ole varaa erota ja pelkäät, että et enää kelpaa kenellekään muulle. Nämähän ne tavallisimmat syyt huonossa suhteessa jatkamiselle ovat.
Sinulla on todella ongelmia, jos jatkuvasti aloitat keskustelun jostakin sinua harmittavasta aiheesta. Suurin ongelmien aiheuttaja on loppujen lopuksi puolisosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et ymmärrä omaa etuasi (eikä puolisosikaan), niin ajattele sinä hänen onneaan niin, että lopeta aiheuttamasta hänelle ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä löydät ongelmattoman kumppanin? Kaikissa suhteissa on vaikeuksia.
Tottakai kaikissa suhteissa on vaikeuksia, eikä ruoho ole vihreämpää sen aidan toisen puolella.
Mieheni ei halua eikä osaa rakentaa riitelevästi. Hän aina lupaa kehittyvänsä, mutta ei kuitenkaan sitä tee.
Itse ajattelen, ettei se ole "minä vs sinä" vaan me vs ongelma.
Tosi harmillista kuitenkin on, kun itse olen valmis kehittämään ja kehittymään, mutta mieheni ei ole.
-ap-
Nyt ruohosi on kuivaa ja ruskeaa, kyllä, siellä aidan takana on nimenomaan sitä vihreämpää ruohoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5 vuotta tuollaista, ja kysyt lupaa eroon??
Puoliso aina hetken on muuttanut käytöstään parempaan päin, mutta sen ajan jälkeen muuttuu pikkuhiljaa takaisin siihen samaan vanhaan. Siksi olen jäänyt, vaikka tiedän nyt ettei olisi pitänyt
Tuon on tyypillistä narsistista käytöstä. Siihen kuuluu se että aluksi on ihanaa sitten alkaa puolison syyttely, alistaminen ja mitätöinti. Välillä tuntuu että hyvät vanhat ajat palaavat, mutta ne palaavat vain juuri siksi aikaa että puoliso jaksaa taas uskoa että kaikki muuttuu taas paremmaksi ja jää suhteeseen. Narsistiseen käytökseen kuuluu tyypillisesti myös se että kun puoliso kritisoi jotain niin hän on aina hullu tai sekaisin, eikä kukaan muu uskoisi häntä jos hän kertoisi jollekin tilanteesta. Lisäksi puoliso on itse aina aiheuttanut ongelmat ja narsistisesti käyttäytyvän käytöksen. Narsistisesti käyttäytyvän ei tarvitsisi haukkua, nöyryyttää, lyödä tms. jo puoliso vain osaisi käyttäytyä kunnolla ja olla oikeanlainen.
Miehelläsi on selvästi narsistisia piirteitä ja voin kertoa että tuo käytös ei tule paranemaan, se vain tulee pahenemaan ajan kanssa. Mukaan voi jossakin kohtaa tulla myös fyysistä väkivaltaa. Suosittelen että pakkaat kamasi ja juokset. Tuosta suhteesta ei seuraa mitään hyvää ja mitä pidemmälle eroa viivyttää, sitä vaikeammaksi se tulee. Varaudu myös siihen että mies tekee kaikki temppunsa ettet sinä lähtisi. Älä mene lankaan, mikään ei muuttuisi oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuommoiselle lutjukintulle potku perseelle ja pellolle🤭
Vierailija kirjoitti:
Pitkissä suhteissa on aina ongelmia. Jos aina eroaisi kun tulee vaikeuksia niin ei kukaan olisi suhteissa kun pari vuotta kerralla, koska rakastumisvaiheen jälkeen alkaa arki.
Ikävä kyllä moni vastaa näin ja se ikävä asia siinä on se että tässä on ihminen joka ei ole koskaan ollut kunnon tasavertaisessa ja rakastavassa suhteessa ja siksi luulee ettei niitä ole olemassakaan.
Ja se on tosi surullista. Ei kannata omaa ainutkertasta elämää tuhlata parisuhteessa joka tuottaa sulle henkistä kipua.
Onko näin? Olen tuo toinen joka kertoi parisuhteestaan ja nämä ovat ihan vakiolauseita mieheni suusta. Hän myös sanoo usein että hänen mielestään hänen pitäisi olla itsekkäämpi, ajatella enemmän itseään, kun hän ajattelee lähinnä muita.
Itse syyllistyn tuollaisesta mutta samalla tiedän että koko suhteessa on menty hänen ehdoillaan.