Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen ongelmat. Erota vai eikö?
11.09.2026 |
Koitan saada tämän kaiken jäsenneltyä järkeväksi, mutta pahoittelen jos menee sekavaksi, sillä asiaa on paljon..
Olemme olleet puolison kanssa yhdessä yli viisi vuotta.
Aina on ollut kommunikaatio ongelmia. Se on meidän parisuhteen suurin kompastuskivi. Puolisoni myös syyttää minua jatkuvasti kaikesta, eikä tunnu ottavan vastuuta omista tekemisistään. Olen aina ansainnut ne jollain tapaa.
Keskustelumme menee aikalailla pähkinänkuoressa näin:
Kerron asian mikä minua harmittaa. En syytä, vaan sanon, miltä minusta tuntuu.
Mieheni vastaus on aina luokkaa "olet sekaisin/psykoosissa/häiriintynyt"
"En ole sanonut noin" "en ole tehnyt tuollaista".
Koen, etten tule kuulluksi ja joudun myöskin todella paljon puolustamaan itseäni tai mielipiteitäni.
Mies myös väittää, että väitän vastaan. Hänen mielestä vastaan väittäminen on sitä, jos en ole hänen kanssaan samaa mieltä.
Näitä asioita olisi varmasti ihan kirjaksi saakka, mutta tässä muutamat asiat nostettuna.
Loppupeleissä se on aina minä, joka pyytää anteeksi. Ja myöskin mies on se, joka kertoo kuinka minun täytyy muuttua jotta meidän suhde voi paremmin. "Sinä aina aloitat jotain, sun kanssa on niin vaikeaa"
Mieheni on saanut minulle aikaan tunteen, että olen kävelevä ongelmien aiheuttaja.
Ainoa asia, mitä pyydän on (ei edes pitäisi joutua pyytämään) on kunnioitus, rakentava riitely ja arvostus.
Mieheni ei osaa tätä, ja vaikka kuinka ollaan tästä puhuttu hän turvautuu silti epämiellyttävään tapaan riidellä. Eli syyttely, solvaaminen ("turpa kiinni") ja minä aiheutan vain ongelmia.
Voiko tämä tästä enää miksikään muuttua? Samaan aikaan mies vaatii minulta arvostusta ja kunnioitusta.. mutta silti en tunnu saavan mitään takaisin.
Viime aikoina olen huomannut olevani aivan loppu. En halua mennä kotiin mieheni luokse, enkä haluaisi että hän tulisi kotiin.
En halua mitään fyysistä läheisyyttä häneltä enkä muutakaan.
Onko tämä merkki erota? Voiko tämä tästä enää muuttua? Alan olla henkisesti tosi uupunut.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Naiset ottavat eroja liian helposti nykyisin.
Miehet.
Pettää ja jättää.
Eka huuma vain ja vaihtoon.
Uudestaan ja uudestaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tämä tästä enää miksikään paremmaksi muuttua? Sitä varmaan monet miettivät parisuhteessa. Eikä sitä voi tietää. Voi olla että muuttuu tai sitten ei. Rukoillaan parasta.
Kyllä voidaan tietää. Useimmiten ei muutu, koska siitä kontrolloinnista on niin vaikeaa luopua, kun sillä saa niin kivasti tahtonsa runtattua läpi. Seuraukset ja menetykset voivat joskus motivoida, mutta usein eivät nekään. Ero auttaa. Kaikenlaisissa lahkoissa on paljon tällaisia parisuhdeongelmia, ei oikein löydy näyttöä rukoilun toimivuudesta.
Suhteita koetellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tämä tästä enää miksikään paremmaksi muuttua? Sitä varmaan monet miettivät parisuhteessa. Eikä sitä voi tietää. Voi olla että muuttuu tai sitten ei. Rukoillaan parasta.
Kyllä voidaan tietää. Useimmiten ei muutu, koska siitä kontrolloinnista on niin vaikeaa luopua, kun sillä saa niin kivasti tahtonsa runtattua läpi. Seuraukset ja menetykset voivat joskus motivoida, mutta usein eivät nekään. Ero auttaa. Kaikenlaisissa lahkoissa on paljon tällaisia parisuhdeongelmia, ei oikein löydy näyttöä rukoilun toimivuudesta.
Suhteita koetellaan.
Lässyn lässyn, anteeksianto ja paholaisen hyökkäykset. Ihan oikeasti, ero auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten väliset suhteet ovat lopulta valtasuhteita.
Sanoo ihminen, joka on tottunut käyttämään ihmissuhteissaan valtaa toisiin. Koska eivät ne aina ole valtasuhteita. Narsististen ihmisten seurassa huomaa kyllä tämän valtasuhdeaspektin. Esim. narsistinen ihmisen ystävyys- ja parisuhteet ovat aina hyötysuhteita. Narsisti manipuloi toista saadakseen jotakin. Kuten palveluksia tai tietynlaista statusta ystävän tai kumppanin ammatin kautta. Narsisteissa yllättää kerta toisensa jälkeen tämä: he luulevat, ettei kukaan huomaa mitään. Tämä jaksaa hämmästyttää ja vähän huvittaakin. Narsisti luulee aidosti olevansa loistava manipuloimaan.
Lauseita, mitä olen kuullut narsisteilta usein:
- olen niin herkkä ihminen
- olen niin ystävällinen ihminen
- olen niin kiltti ihminen
Ihan klassinen moka. Aidosti kiltti, herkkä tai ystävällinen ei kuvaa näin itseään, vaan muita ihmisiä. Ei koskaan itseään. Pikku vinkki vaan teille narskuille.
Onko näin? Olen tuo toinen joka kertoi parisuhteestaan ja nämä ovat ihan vakiolauseita mieheni suusta. Hän myös sanoo usein että hänen mielestään hänen pitäisi olla itsekkäämpi, ajatella enemmän itseään, kun hän ajattelee lähinnä muita.
Itse syyllistyn tuollaisesta mutta samalla tiedän että koko suhteessa on menty hänen ehdoillaan.
Minusta on. Olen ollut pari- ja ystävyyssuhteissa varsinainen narsistimagneetti, koska olen narsistin kasvattama. Onneksi minulla on myös toisenlaisia ystäviä, joiden tapaan olla ja elää aina välillä vertaan narskuja. En toki leimaa ketään tämän yhden asian (itsensä kuvailun) perusteella vaan kaikenlaista muuta käytöksen ja muiden ihmisten kohtelussa on tullut jo ilmi. Enkä hylkää välttämättä narsistista ystävää, vaan hyväksyn hänet sellaisenaan jos lievää ja pidän vain vähän etäisyyttä joissakin kohtaa, etten tule hyväksikäytetyksi. Siksi, koska narsistit ovat yleensä myös itse uhreja, ymmärrän heitä. Parisuhteesta lähden. Olen kyllä myös päättänyt ystävyyssuhteita, koska toisella on ollut narsistisia piirteitä ja hän on kohdellut minua epäarvostavasti tai pyrkinyt manipuloimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tämä tästä enää miksikään paremmaksi muuttua? Sitä varmaan monet miettivät parisuhteessa. Eikä sitä voi tietää. Voi olla että muuttuu tai sitten ei. Rukoillaan parasta.
Kyllä voidaan tietää. Useimmiten ei muutu, koska siitä kontrolloinnista on niin vaikeaa luopua, kun sillä saa niin kivasti tahtonsa runtattua läpi. Seuraukset ja menetykset voivat joskus motivoida, mutta usein eivät nekään. Ero auttaa. Kaikenlaisissa lahkoissa on paljon tällaisia parisuhdeongelmia, ei oikein löydy näyttöä rukoilun toimivuudesta.
Suhteita koetellaan.
Lässyn lässyn, anteeksianto ja paholaisen hyökkäykset. Ihan oikeasti, ero auttaa.
Ei se ainakaan paholaisen hyökkäyksiä estä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkissä suhteissa on aina ongelmia. Jos aina eroaisi kun tulee vaikeuksia niin ei kukaan olisi suhteissa kun pari vuotta kerralla, koska rakastumisvaiheen jälkeen alkaa arki.
Ei ole tuollaista pitkissä suhteissa. Arki on yleensä mukavaa ja toista kunnioittavaa enimmäkseen ja silloin kun on erimielisyyttä ei toista nimitellä. Aikuiset ihmiset osaa käsitellä tunteita toista loukkaamatta tahallaan. Tuo ei ole mitään arkea vaan henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tämä tästä enää miksikään paremmaksi muuttua? Sitä varmaan monet miettivät parisuhteessa. Eikä sitä voi tietää. Voi olla että muuttuu tai sitten ei. Rukoillaan parasta.
Kyllä voidaan tietää. Useimmiten ei muutu, koska siitä kontrolloinnista on niin vaikeaa luopua, kun sillä saa niin kivasti tahtonsa runtattua läpi. Seuraukset ja menetykset voivat joskus motivoida, mutta usein eivät nekään. Ero auttaa. Kaikenlaisissa lahkoissa on paljon tällaisia parisuhdeongelmia, ei oikein löydy näyttöä rukoilun toimivuudesta.
Suhteita koetellaan.
Lässyn lässyn, anteeksianto ja paholaisen hyökkäykset. Ihan oikeasti, ero auttaa.
Ei se ainakaan paholaisen hyökkäyksiä estä.
Mitä sillä on väliä. Kaikki pöhinä häipyy sen kontrolloijan kanssa toiseen osoitteeseen ja toiselle osapuolelle koittaa ihana rauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin ikävä tilanne ap:lla tosiaan on. Ja niin tuntuu olevan parilla muullakin kirjoittajalla tässä ketjussa.
Usein parisuhteen ongelmat voidaan yhdessä selvittää, mutta joskus on vain tunnustettava, että ne ovat ylitsepääsemättömiä.
Onneksi on myös perheitä, joissa ongelmia ei kertakaikkiaan ole. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Kovin ikävä tilanne ap:lla tosiaan on. Ja niin tuntuu olevan parilla muullakin kirjoittajalla tässä ketjussa.
Usein parisuhteen ongelmat voidaan yhdessä selvittää, mutta joskus on vain tunnustettava, että ne ovat ylitsepääsemättömiä.
Onneksi on myös perheitä, joissa ongelmia ei kertakaikkiaan ole. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Kissakeittohullu, hanki elämä, edes huono.
Onko näin? Olen tuo toinen joka kertoi parisuhteestaan ja nämä ovat ihan vakiolauseita mieheni suusta. Hän myös sanoo usein että hänen mielestään hänen pitäisi olla itsekkäämpi, ajatella enemmän itseään, kun hän ajattelee lähinnä muita.
Itse syyllistyn tuollaisesta mutta samalla tiedän että koko suhteessa on menty hänen ehdoillaan.