Apteekin kassalla mummo puhui 10 min

Vierailija kirjoitti:

Se on jonkinlainen sosiaalinen tapa menneiltä vuosilta jonka ovat vahvasti omaksuneet. Olen sen verran nuorempi etten 90-lukua pidemmälle muista, mutta he ovat eläneet suuremman osan elämästään juuri tätä "höpöttelyn" aikakautta. Kun sitten torppaudutaan omaan kotiin puolison kanssa vuosikymmeniksi, ehkä puolisosta aika jättääkin ja sen myötä tulee yksinäiseksi, niin ei osata irtaantua siitä totutusta menneestä. Se näkyy tällaisena tiedostamattomana sosiaalisten tilanteiden kömmähdyksinä. Jäädään höpöttelemään ja kuljetaan kuin maailmassa ei olisi järjetöntä kiirettä ja epäsosiaalisuutta koko ajan päällä.

Olen 81. Ikinä ei ole ollut mitään tarvetta seurustella kaupan kassalla, ihan anonyyminä tykkään lähiön kaupassakin käydä. En edes kampaajalla kerro omia juttujani.

Tosin en asu pikku kunnassa ja enimmäkseen asioin jossain prismoissa tms.

Vanhemmat ihmiset ovat tottuneet siihen, että tiskillä saa asioida rauhassa. Ja apteekissa varsinkin saa, koska apteekissa koko henkilökunta myös neuvoo, eikä ainoastaan ota maksua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia ovat keski-ikäiset tukevat tätinaiset jotka eivät jää siihen kassalle vaan kassan perälle ja jankuttavat sille kassatyöntekijälle sieltä sivusta niin että kassatyöntekijän keskittyminen ei ole täysin asiakkaassa vaan siinä paasaavassa tätinaisessa. Yritä siinä sitten kertoa kassatyöntekijälle asiasi kun sieltä kassan viereltä kuuluu tasainen papatus siitä miten ihmiset nykyään sitä ja tätä ja Irmelikin meni sinne ja tänne.

Keski-ikäiset Irmelit? Kyllä Irmelit on jo keski-iän ylittäneitä,

Joo ja nuoremmat hinuttaa kassalla kaivaen puhelimen ja appin esiin vasta sen jälkeen, kun kassa on sanonut summan. Mikä siinä on niin vaikeaa, ettei siihen maksamiseen voi valmistautua etukäteen.

Nää nuoret ei osaa bussistakaan nousta pois oikein vaan perse nousee penkustä vasta kun ovat on auki. Ja sitten kiukutellaan bussiin nouseville, kun ne tulee sisään ennen kuin itse on ehtinyt ulos.

Oon mäkin totaaliyksinäinen mut omaan tilannetajua toi kassapaikka ei ole esim hyvä paikka jaaritella kun jonoa taakse kertyy. 

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia ovat keski-ikäiset tukevat tätinaiset jotka eivät jää siihen kassalle vaan kassan perälle ja jankuttavat sille kassatyöntekijälle sieltä sivusta niin että kassatyöntekijän keskittyminen ei ole täysin asiakkaassa vaan siinä paasaavassa tätinaisessa. Yritä siinä sitten kertoa kassatyöntekijälle asiasi kun sieltä kassan viereltä kuuluu tasainen papatus siitä miten ihmiset nykyään sitä ja tätä ja Irmelikin meni sinne ja tänne.

Luulin kuvailemaasi ryhmään mutte en käyttäydy noin. Haen lääkkeet mahdollisimman nopeasti ja ainoastaan sanon pakolliset kuten hei.

Vierailija kirjoitti:

Kerran oli samanlainen tapaus. Sanoin vain että anteeksi mutta saanko maksaa tässä välissä kun bussi lähtee. Onnistui hyvin ja jatkoivat juttujaan kun poistuin.

Aloite jonossa odottavan rahastamiseen olisi pitänyt tulla kassahenkilöltä itseltään. Hän olisi voinut pyytää muoria sivuun odottamaan, kun hän rahastaa jonossa odottajat ja sitten jatkaa juttua.

Näin meitä ohjeistettiin, kun aikanaan olin asiakaspalvelutehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Et saanut suutani auki ja sanonut mummolle "täällä on muitakin jonossa, nyt lääkkeet kainaloon ja lähde menemään!"

Numero kolmella oli fiksumpi ehdotus.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ihmiset ovat tottuneet siihen, että tiskillä saa asioida rauhassa. Ja apteekissa varsinkin saa, koska apteekissa koko henkilökunta myös neuvoo, eikä ainoastaan ota maksua vastaan.

Onko omien kuulumisten kertominen asiointia?

Tiedetään. Tätini on 90+. Hänellä ei ole ystäviä, joten ihmisen tavatessaan hän puhuu kuin papupata, eikä hän ihmisiä tapaa kuin noin kerran kahdessa viikossa jolloin käyn luonaan ja käytän häntä kaupungilla. Hänellä on kova puhumisen tarve olipa kyseessä kaupan kassa tai joku viereisellä penkillä istuva random. Antakaa armoa. 

Tiedetään. Tätini sisar on 80+. Hänellä on alkava muistisairaus, eikä hän enää ymmärrä, että ihan joka paikkaan ei voi jäädä suustaan kiinni. Hän unohtuu höpöttelemään niitä näitä ellen hellästi häntä ohjaile pois, ja lujassa hän on silti "juttukaverinsa" luona. Antakaa armoa. 

Meille kaikille voi käydä näin. Jos teillä on kiire, voi aina ystävällisesti tulla keskeyttämään ja sanomaan että anteeksi, minun täytyisi joutua bussiin tms. Voi myös narrata. Ystävällinen keskeytys ei pahoita kenenkään mieltä. Tämäkin täytyy muistaa, että jo pelkkä kassalla maksutilanne on monelle haastava kun on etukortteja joka lähtöön ja maksupäätteitä samoin. Myös rahalla maksaminenkin on oma haasteensa. Ei se ole kaikille niin helppoa. Meillekin voi käydä niin. 

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia ovat keski-ikäiset tukevat tätinaiset jotka eivät jää siihen kassalle vaan kassan perälle ja jankuttavat sille kassatyöntekijälle sieltä sivusta niin että kassatyöntekijän keskittyminen ei ole täysin asiakkaassa vaan siinä paasaavassa tätinaisessa. Yritä siinä sitten kertoa kassatyöntekijälle asiasi kun sieltä kassan viereltä kuuluu tasainen papatus siitä miten ihmiset nykyään sitä ja tätä ja Irmelikin meni sinne ja tänne.

Miten se tukeva ruumiinrakenne tähän aiheeseen liittyy? 

Voihan sieltä jpnostakin huikata mummolle, että elä hyvä ihiminen jää siihen nakittammaan.

 Täälä on kiireisiä jo jonosa.  Nuitaki laihoja työikäsiä ei ne jouva meijjän muorien sairauskertomuksia kuunteleen.

Ja sille kassalle samalla voi viisata, että hopi hopi.

Mitä te ihimiset ootta nykyään ruvenneet arkailemmaan? Se pittää sanua. 

Oikiasta asiasta jos sannoo niin ei pijä pskaa tykätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä, mutta kassan täytyy tämä löpinä katkaista. Kiitos, mutta jonoa on. Ei vika ole puhetulvasta, vaan taito stopata se.

Kassat ovat liian kilttejä.

En todellakaan kaipaa lisää töykeyttä maailmaan ja säälin todella mummoja ja pappoja, jotka ovat yksinäisiä. 

Omituista noissa tilanteissa on lähinnä se, ettei paikalta löydy toista myyjää, joka avaa väliaikaisesti toisen kassan, jos jono kertyy yhden asiakkaan pitkän asian vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Joo ja nuoremmat hinuttaa kassalla kaivaen puhelimen ja appin esiin vasta sen jälkeen, kun kassa on sanonut summan. Mikä siinä on niin vaikeaa, ettei siihen maksamiseen voi valmistautua etukäteen.

Nää nuoret ei osaa bussistakaan nousta pois oikein vaan perse nousee penkustä vasta kun ovat on auki. Ja sitten kiukutellaan bussiin nouseville, kun ne tulee sisään ennen kuin itse on ehtinyt ulos.

Suuressa maailmassa=Lontoossa oikein kehotetaan ihmisiä nousemaan ylös poistumista varten vasta bussin pysähdyttyä. Hyvin ehtii yläkerrastakin ulos vaikka voisi muuta luulla.

Kun myyjän/kassa tuttu pelmantaa paikalle niin muut asiakkaat unohtuvat 🤦

Toivottavasti ap ei koskaan elä vanhaksi niin ei itse ole ostostilanteessa muille hidasteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Toi nyt on vielä pientä jotkut voi puhua puolituntiakin siellä. Ovat yksinäisiä eikä muuta juttuseuraa ole. Sääli sinänsä mutta joillakin voi olla kiire eikä apteekki ole juttutupa.

Eikö se kassa saa suutaan auki:"rouva kiltti, palataan taas seuraavalla kerralla asiaan, takananne on 15 henkilön jono. Kiitoksia kovasti käynnistä ja näkemisiin ensikertaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä, mutta kassan täytyy tämä löpinä katkaista. Kiitos, mutta jonoa on. Ei vika ole puhetulvasta, vaan taito stopata se.

Kassat ovat liian kilttejä.

En todellakaan kaipaa lisää töykeyttä maailmaan ja säälin todella mummoja ja pappoja, jotka ovat yksinäisiä. 

Mutta sinua ei kuitenkaan haittaa kassalle jaarittelemaan jäävien töykeä köytös? On töykeää odotuttaa muita. 

Miksi yksinäiset mummot ja papat eivät voi jutella keskenään?

Vierailija kirjoitti:

Voihan sieltä jpnostakin huikata mummolle, että elä hyvä ihiminen jää siihen nakittammaan.

 

 Täälä on kiireisiä jo jonosa.  Nuitaki laihoja työikäsiä ei ne jouva meijjän muorien sairauskertomuksia kuunteleen.

 

Ja sille kassalle samalla voi viisata, että hopi hopi.

 

Mitä te ihimiset ootta nykyään ruvenneet arkailemmaan? Se pittää sanua. 

Oikiasta asiasta jos sannoo niin ei pijä pskaa tykätä.

Nakittaa tarkoittaa työn tai tehtävän antamista toiselle henkilölle, yleensä ilman, että toinen voi helposti kieltäytyä.