Apteekin kassalla mummo puhui 10 min

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista noissa tilanteissa on lähinnä se, ettei paikalta löydy toista myyjää, joka avaa väliaikaisesti toisen kassan, jos jono kertyy yhden asiakkaan pitkän asian vuoksi.

Meinaat, että naisvaltaisessa työpaikassa tällaista pelisilmää ja joukkuehenkeä löytyisi?

Eiköhän tuo ole työnjohdollinen asia, eikä kiinni työntekijöiden sukupuolesta.

Joo, tällaistakin tapahtuu, mutta pahinta oli mielestäni se kun kaksi vierekkäistä kassahenkilöä jutteli keskenään aivan yksityisasioita, siis ei mitään työhön liittyvää, ja kun pyysin että keskeyttäisivät hetkeksi että saisin maksaa ostokseni, niin oltiin myrtyneen näköisiä ja toinen taisi vielä sanoa jotain aika ilkeää, en muista enää tarkkaan kun tapahtumasta on onneksi jo kauan.

Mulla sama citymarketissa,veetutti kaljat ehti lämmetä

Vartin vähintään farmaseutille vaivoistansa kertovat.

Vierailija kirjoitti:

Vartin vähintään farmaseutille vaivoistansa kertovat.

Farmaseuttien työtä on antaa neuvontaa. Kyllä yleensä toinen sitten vapautuu nopeammin.

Voi vi tun mummot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista noissa tilanteissa on lähinnä se, ettei paikalta löydy toista myyjää, joka avaa väliaikaisesti toisen kassan, jos jono kertyy yhden asiakkaan pitkän asian vuoksi.

Meinaat, että naisvaltaisessa työpaikassa tällaista pelisilmää ja joukkuehenkeä löytyisi?

Meinaat, että jos työkavereilla on kikkelit niin ne on automaattisesti parempia.

Ap 💀

Vierailija kirjoitti:

Asiakas palvelussa voi puhua vaikka 30min.Apteekissa varsinkin .Lääkkeistä kin on paljon asiaa mikäli lääke vaikka uusi .Lähtekööt pois kuka ei jaksa odottaa,kummaksi mennyt asiointi jopa kaupan kassoilla 

Sitä HUOMIOTA kannattaa hakea muualta kuin kassoilta ja asiakaspalvelusta. On monen laista hatrasyepiiriä ja Marytakerhoa  jossa saa kaakattaa niin paljon kuin lystää ja varmaan löytyy samanhenkistä porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Toi nyt on vielä pientä jotkut voi puhua puolituntiakin siellä. Ovat yksinäisiä eikä muuta juttuseuraa ole. Sääli sinänsä mutta joillakin voi olla kiire eikä apteekki ole juttutupa.

Tämän takia on hyvä, että itsepalvelukassat ovat yleistyneet. Omassakin lähiapteekissani sellainen on, ja kärsimättömänä ihmisenä käytän niitä usein. Vanhukset eivät osaa niitä käyttää, ja voivat sitten turinoida kassan kanssa. Yhtään heidän seurantarvettaan väheksymättä siis.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ja moitinkin näitä paasaavia, että heillä ei ole lainkaan kykyä itsereflektioon eivätkä osaa arvioida, milloin ja missä sopii höpöttää juttujaan.

Olen itse totaaliyksinäinen, mutta ei tulisi mieleenkään jumittaa muita asiakkaita jonossa omien juttujeni takia. Olen asiallinen ihminen, en sekoita sosiaalisuutta tilanteisiin, missä toinen on töissä. Hän saa tehdä sen, mitä työnkuvaansa kuuluu, ei hänen tarvi kuunnella kenenkään löpinöitä. 

N69

Tämä . Olen myös yksinäinen 67 - vuotias  ja ärrrrsyynnyn totaalisesti noille höpöttäjille . Grrr .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi nyt on vielä pientä jotkut voi puhua puolituntiakin siellä. Ovat yksinäisiä eikä muuta juttuseuraa ole. Sääli sinänsä mutta joillakin voi olla kiire eikä apteekki ole juttutupa.

No miksi ne perkuleen muorit eivät puhu toistensa kanssa? Hittoako ne kaikki seisovat siellä samassa jonossa odottamassa omaa paasaus vuoroaan?

eri

Niin, onhan se maailmanloppu kun joutuu odottamaan 10min.

Vierailija kirjoitti:

Toi nyt on vielä pientä jotkut voi puhua puolituntiakin siellä. Ovat yksinäisiä eikä muuta juttuseuraa ole. Sääli sinänsä mutta joillakin voi olla kiire eikä apteekki ole juttutupa.

Voihan olla yksinäisiäkin mutta osa kyllä on ihan ns. räpätätejä.

Vierailija kirjoitti:

Apteekkeihin olisi saatava itsepalvelukassat kiireisille asiakkaille , palvelukassat hoitaisivat sitten nämä rupattelutapaukset.

Kyllä niitä jo onkin.

Vierailija kirjoitti:

Joo, tällaistakin tapahtuu, mutta pahinta oli mielestäni se kun kaksi vierekkäistä kassahenkilöä jutteli keskenään aivan yksityisasioita, siis ei mitään työhön liittyvää, ja kun pyysin että keskeyttäisivät hetkeksi että saisin maksaa ostokseni, niin oltiin myrtyneen näköisiä ja toinen taisi vielä sanoa jotain aika ilkeää, en muista enää tarkkaan kun tapahtumasta on onneksi jo kauan.

Samanlainen kokemus. Asialla kaksi zoomeria. Pilkkaavat muutenkin asiakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä, mutta kassan täytyy tämä löpinä katkaista. Kiitos, mutta jonoa on. Ei vika ole puhetulvasta, vaan taito stopata se.

Lähes kaikki apteekit ovat yksityisen omistamia. Henkilökunnan täytyy olla asiakasystävällisiä, että apteekin omistava proviisori tienaa. 

Suosittelen Yliopiston apteekkeja, joiden tulot menevät koulutukseen  ja tutkimusten rahoittamiseen. Toimii hyvin myös netissä, jos yo-apteekkia ei ole lähellä.

Apteekin tosiaan omistaa aina proviisori, eli yksityinen henkilö. 

Kassan lisäksi höpötystä tapahtuu myös hyllyjen välissä kun asiakas kyselee tämän tai tuon vitamiinivalmisteen tms. etuja verrattuna toiseen tuotteeseen, jossa on samat aineet ja sama hinta. Silloinkin joutuu usein odottamaan vuoroaan vaikka itse olisin vastaavassa valintatilanteessa ilman avustusta esim. katsonut että "parasetamoli, mikä on halvinta, aha tuo".

Eiköhän tässä ole pohjimmiltaan ajan suhteellisuudesta kyse.

Kiireiselle kellon vilkuilijalle parin minuutinkin juttelu tuntuu vähintään kymmeneltä minuutilta.

Toisaalta sitten vanha ihminen, joka on vanhuuttaan tottunut liikkumaan hitaasti ja toimimaan hitaasti, kun ei ole mikään kiire ja reaktiotkin ovat hidastuneet, aikoo vaihtaa muutaman sanan eikä edes huomaa kauanko siinä menee.

En ole vanha, mutta olen itsekin hämmästynyt viime aikoina siitä, miten paljon ajan kokemus itsellänikin vaihtelee. Usein ihmettelen, että mitä ihmettä, menikö tässä jo tunti tai kaksi tuntia? Ja toisaalta kerran torkahdin ja herättyäni luulin nukkuneeni ainakin puoli tuntia, mutta olin torkkunut vain kaksi minuuttia. En tiedä liittyykö varsinaisesti aloitukseen, koska vanhat ihmiset ovat aina hidastuneet, mutta nykyään on tullut jotenkin vaikeammaksi arvioida ajan kulua oikein.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tässä ole pohjimmiltaan ajan suhteellisuudesta kyse.

Kiireiselle kellon vilkuilijalle parin minuutinkin juttelu tuntuu vähintään kymmeneltä minuutilta.

Toisaalta sitten vanha ihminen, joka on vanhuuttaan tottunut liikkumaan hitaasti ja toimimaan hitaasti, kun ei ole mikään kiire ja reaktiotkin ovat hidastuneet, aikoo vaihtaa muutaman sanan eikä edes huomaa kauanko siinä menee.

En ole vanha, mutta olen itsekin hämmästynyt viime aikoina siitä, miten paljon ajan kokemus itsellänikin vaihtelee. Usein ihmettelen, että mitä ihmettä, menikö tässä jo tunti tai kaksi tuntia? Ja toisaalta kerran torkahdin ja herättyäni luulin nukkuneeni ainakin puoli tuntia, mutta olin torkkunut vain kaksi minuuttia. En tiedä liittyykö varsinaisesti aloitukseen, koska vanhat ihmiset ovat aina hidastuneet, mutta nykyään on tullut jotenkin vaikeammaksi arvioida ajan kulua oikein.

En ihan komppaa. Esim: Nuorempana aina harmitti kun ihmiset löntystelevät, laahustavat, haahuilevat ja aina joutuu ohittamaan eikä se tungoksessa aivan helppoa ole. Panin sen silloin kuitenkin iän piikkiin ja mielessäni soin kaikin mokomin haahuilun ja löntystelyn vanhuksille. Nyt on kumminkin itsellä ikää yli 70 eikä tilanne ole muuttunut miksikään. Aina vain on haahuilijoita ja löntystelijöitä, joita pitää yrittää kiertää, mikähän tässä nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ja nuoremmat hinuttaa kassalla kaivaen puhelimen ja appin esiin vasta sen jälkeen, kun kassa on sanonut summan. Mikä siinä on niin vaikeaa, ettei siihen maksamiseen voi valmistautua etukäteen.

Nää nuoret ei osaa bussistakaan nousta pois oikein vaan perse nousee penkustä vasta kun ovat on auki. Ja sitten kiukutellaan bussiin nouseville, kun ne tulee sisään ennen kuin itse on ehtinyt ulos.

Suuressa maailmassa=Lontoossa oikein kehotetaan ihmisiä nousemaan ylös poistumista varten vasta bussin pysähdyttyä. Hyvin ehtii yläkerrastakin ulos vaikka voisi muuta luulla.

Aina ei ole ehtinyt