Puolipäivähoito päiväkodissa kyllä riittää työttömälle ihan hyvin

Vierailija:

Monessa keskustelussa keskustellaan sopivasta iästä lasten " hankintaan" . Itselleni (ja toivoisin, myös että monelle muulle) yksi tärkein asia on elättää lapseni itse! Minusta se kertoo paljon enemmän kypsyydestä kuin ihmisen ikä. Myös lapsi oppii silloin että mistä se raha sinne valtionkin kirstuun tulee.

Sitten nämä, " yhteiskunnan vuoksi tulevia veronmaksajia tekevät" - äidit, saako tälle jonkun takuun? Eli maksatteko sitten ne päivähotomaksut takaisin, jos lapsestanne tuleekin yhteriskunnan elätti?

Tai elämäntilanne muuten muuttuu radikaalisti ja ei enää kykenekään elättämään lasta ilman tukia.

Eipä silti, tuskin tuossa hallituksen toimeenpiteessä kovinkaan suuria säästöjä tehdään. Kyseessä taisi olla lähinnä poliittinen signaali.

Itse jäin työttömäksi ja en ottanut lapsia pois hoidosta, koska uskoin nopeaan työllistymiseen, enkä halunnut menettää hyvää perhepäivähoitajaa. Kaksi kuukautta olin työtön ja lapset pääsääntöisesti hoidossa kokopäiväisesti. Olikin aikamoinen lököloma: surffasin netissä, siivoilin, luin kirjoja ja nautiskelin elämästä. Toki hain myös aktiivisesti töitä ja rustasin yli 50 hakemusta. Ei työnhakuun oikeasti voi mennä yli tuntia-paria päivässä tai sitten on työtehossa vikaa. Minä ainakin myönnän, että tuo aika oli minulle ihanaa lomaa itsekseni. Jos lapset olisivat olleet kotona olisin joutunut viemään heitä puistoon, tekemään ruokaa, siivoamaan, hoitamaan yms. Nyt sain todellakin olla vapaa ja laiska.:)



Tältä pohjalta olen ehdottomasti sitä mieltä, että on yhteiskunnan resurssien väärin käyttöä työttömältä viedä lapset kokopäivähoitoon. Puolipäivähoitokin mahdollistaa jo runsaan oman ajan asioiden hoitoon ja lepoon.

Onkohan kukaan edes selvittänyt, montako lasta on ILMAN PAINAVAA JA PERUSTELTUA SYYTÄ tälläkään hetkellä täysin maksuttomassa kokopäivähoidossa...? Veikkaan, että ei juuri kukaan.



Niitäkin perheitä, joissa toinen vanhemmista on kotona ja lapsella silti on kokopäiväpaikka, on todella vähän - puhumattakan, että juuri tuo perhe olisi oikeutettu täysin maksuttomaan paikkaan. Ihmettelenkin, miten tällä muka saataisiin säästöjä, etenkin kun päätöksen takia jouduttaisiin samaan aikaan luomaan byrokraattisempia systeemejä, joissa tarve arvioitaisiin aina erikseen hankalasti (=maksaa).



Ymmärtääkseni eniten nollamaksuluokkaan kuuluvia perheitä löytyy täysipäiväisistä opiskelijoista, jotka muutenkin ovat yhteiskuntamme köyhintä sakkia (etenkin, jos opiskelija on vielä yh). Heille muutos on kohtuuton :( Ennemmin olisin jättänyt sen yh-korotuksen tekemättä ja vaikka korottanut maksukattoa 10¿:lla suurituloisilla. Me maksamme jo nyt kokopäiväisestä hoitopaikasta 280¿/kk yksityisellä puolella, enkä yhtään valita.



Säästöjä päätöskellä ei synny, ja tuskin ohjausvaikutuskaan on kovin merkittävä saati tarkoituksenmukainen. Eikö kannattaisi ennemmin satsata siihen, että tehtäisiin osapäivähoidosta porkkana (esim. takaamalla, että sen voi muuttaa kokopäiväpaikaksi tilanteen niin vaatiessa) eikä tuosta kokopäivähoidosta keppiä?

En taidakaan enää kannattaa poistamista! Eihän sillä voitettaisi oikeestaan yhtään mitään ja sekin mahdollinen vähä kostautuisi sivullisille (esim. nuo opiskelijat) pahiten.

Eihän kukaan ole tempaamassa kenenkään lasta pois päivähoidosta. Saatikka, että vanhempien valinnanvaraa rajoitettaisiin.



Tässähän on kysymys vaan siitä, että kokopäivähoitoa ei enää saa ILMAISEKSI. Se minimimaksu on kuitenkin niin vähäinen, että jos siihen ei ole varaa, niin sitten ei ole varaa mihinkään muuhunkaan mitä lapsi tarvitsee.

Se minimimaksu on kuitenkin niin vähäinen, että jos siihen ei ole varaa, niin sitten ei ole varaa mihinkään muuhunkaan mitä lapsi tarvitsee.

Esim. meille ei olis opiskeluaikana tullut mieleenkään uskaltaa tehdä lapsia, kun tulot oli miinuksella jo muutenkin jatkuvasti :( Nostan hattua niille, jotka sinnittelee perheellisinä opintotuen varassa! Ja uskon todellakin, että heille esim. 20¿/kk on jättikorotus nykytilaan verrattuna, sillähän sai aikanaan ostettua jo viikon ruoat.

En käsitä edelleenkään, miksi muutosta halutaan, kun se ei edes tuo säästöjä valtiolle ja koskee tosi pientä ja valmiiksi jo heikko-osaista porukkaa.

Yleensähän otetaan opintolainaa tai käydään töissä opintojen ohessa. Nämä elämäntapaboheemit ovat asia erikseen, mutta heidän kohdallaan niukka elintaso on vapaaehtoinen valinta.

eli kaksi lasta ja kaksi opiskelevaa vanhempaa, pelkät opintorahat ja lainat, sekä asumistuki ja toimeentulotuki. Laskimme siis niin, että parempi opiskella yhtäaikaa, niin yhteiskunta huolehtii toimeentulosta kuin vuoronperään, jolloin toinen joutuu tekemään lähes kahta duunia.



Pelkin opintoeduin opiskelevalle päivähoitomaksu ei tuota ongelmaa, sillä toimeentulotuki tasaa kassavajeen. Sensijaan jos hoitoaikaa rajoitetaan, se on ongelma, koska silloin ei voi opiskella täysipäiväisesti ja opintotukikuukaudet valuvat tyhjiin. Eli tosi kalliiksi tulee.



Maksan mielelläni veroja, mutta en tyhmyydestä

Monessa keskustelussa keskustellaan sopivasta iästä lasten " hankintaan" . Itselleni (ja toivoisin, myös että monelle muulle) yksi tärkein asia on elättää lapseni itse! Minusta se kertoo paljon enemmän kypsyydestä kuin ihmisen ikä. Myös lapsi oppii silloin että mistä se raha sinne valtionkin kirstuun tulee.



Sitten nämä, " yhteiskunnan vuoksi tulevia veronmaksajia tekevät" - äidit, saako tälle jonkun takuun? Eli maksatteko sitten ne päivähotomaksut takaisin, jos lapsestanne tuleekin yhteriskunnan elätti?