Lue keskustelun säännöt.
HS juttu työkyky- ja stressivalmentajasta, joka oli niin stressaantunut, ettei enää ymmärtänyt missä kaupungissa on pitämässä koulutusta
09.09.2026 |
HS jatkaa saagaansa asiantuntijoista, jotka eivät ole oikein itse edes hahmottaneet lainkaan, mitä ovat saarnaamassa.
Viime viikolla valokeilassa oli psykiatri, joka oli promonnut masennuslääkkeitä lääkäreille lääkeyhtiöiden asialla, vaikka ei omien sanojensa mukaan oikein edes ymmärtänyt, mitä masennus on ja ei ole. Seurauksena 600 000 suomalaista käyttää masennuslääkkeitä ja ex-asiantuntija potee syyllisyyttä.
Nyt lehdessä on juttua stressinhallinnan ammattilaisesta, joka oli itse niin ylivirittyneessä tilassa ja uupunut kiertäessään puhumassa yrityksissä stressinhallinnasta ja palautumisesta, ettei enää edes tajunnut, missä kaupungissa on ja päätyi lopulta kaupan hedelmähyllyn lattialle paniikin ja burnoutin kourissa.
Jutussa kerrotaan näin:
"Vielä viime vuosikymmenellä liikuntafysiologi ja palautumisen asiantuntija Satu Tuominen kiersi ympäri maata kouluttamassa yrityksissä stressinhallintaa ja palautumista."
"Kohta hän ei enää työmatkallaan tajunnut, missä kaupungissa oli. Tuomisella alkoi myös olla toistuvia huimaus- ja paniikkikohtauksia. Viimeinen niitti oli, kun hän taisteli kaupassa paniikkikohtausta vastaan:
-Havahduin hedelmähyllyn lattialla siihen, että nyt pitää tehdä jotain ja rauhoittaa tahtia."
Vaikka HS juttu sisältääkin muutamia ihan asiallisia vinkkejä omasta palautumisesta ja fyysisestä kunnosta huolehtimiseen, niin jutun teon premissiä ei voi olla kyseenalaistamatta. Haastateltava nimittäin itse ratkaisi oman ongelmallisen olotilansa käytännössä katsoen muuttamalla Lapin erämaahan. Lähin ruokakauppa on 50 kilometrin päässä ja vasta nyt hän voi hyvin.
Entä ne, jotka eivät voi jättää kaikkea taakseen ja lähteä erämaahan? Ne, joilla on työt, pankkilainat, lapset ja sukulaiset hoidettavanaan? Juuri ne ihmiset, joita hän kiersi kurssittamassa ja kouluttamassa.
HS juttu alkaa kuluneella sanonnalla suutarin kengistä, mutta sitä lukiessa herää väkisinkin ajatus, että mitä tästä kaikesta voi oikein päätellä nyky-yhteiskunnan ja työelämän tilanteesta, jos kerta palautumisen ja stressinhallinnan rautainen ammattilainenkin joutuu pakenemaan erämaahan ärsyketulvaa ja hermoston ylivirittymistä? Onko nykyihmisen arki jo liian kuormittavaa? Onko elämäntapamme lainkaan hyväksi keholle ja hermostolle?
Kommentit (30)
Koko auttamisala pursuaa näitä jotka päsmäröivät mieluummin muiden ongelmien parissa kuin hoitaisivat oman päänsä kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttaisin minäkin jos voisin. Ja jättäisin kännykän matkasta.
Vierailija kirjoitti:
Koko auttamisala pursuaa näitä jotka päsmäröivät mieluummin muiden ongelmien parissa kuin hoitaisivat oman päänsä kuntoon.
Pyh, ei kukaan näille immuuni ole. Yrittäjät varsinkin voivat arvioida omat resurssinsa väärin haalimalla liikaa töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko auttamisala pursuaa näitä jotka päsmäröivät mieluummin muiden ongelmien parissa kuin hoitaisivat oman päänsä kuntoon.
Pyh, ei kukaan näille immuuni ole. Yrittäjät varsinkin voivat arvioida omat resurssinsa väärin haalimalla liikaa töitä.
Ihmettelen vaan, miten hän ei yhtään havainnut itsessään niitä merkkejä, ettei voi hyvin? Tai toteuttanut omia oppejaan, jotta hermostonsa olisi pysynyt tasapainossa?
Vierailija kirjoitti:
Koko auttamisala pursuaa näitä jotka päsmäröivät mieluummin muiden ongelmien parissa kuin hoitaisivat oman päänsä kuntoon.
Ehkä se on aina helpompaa olla kertomassa muille, mitä pitäisi tehdä kuin tehdä itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon."
No just tuo. Tai "ne opettaa, jotka ei itse osaa".
Jutussa hän mm kertoo, että jos harrastaa liikuntaa säännöllisesti, niin stressinsietokyky on parempi. Itselläni tuo ei ainakaan täysin toiminut, koska en varmasti koskaan ole ollut yhtä stressaantunut kuin silloin kun treenasin kovaa ja oli muutakin stressiä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä hyvä kysymys, miksi arki Suomessa tuntuu moninkertaisesti raskaammalta kuin monissa muissa maissa. Taannoin ollut artikkeleita mm.Tanskassa ja Espanjassa asuvilta ja molemmissa kiinnittyi huomio siihen, että arki tuntui heistä kevyemmältä. Töiss ei ollut yhtä stressavaa ja aikaa vietettiin iltaisin yhdessä esim. ravintoloissa.
Suomen työelämä on pahasti rikki ja tehostettu äärimmilleen, samaan aikaan ostovoima on heikentynyt huomattavasti. Tämä on ihan valtavan suuri ongelma ja aiheuttaa merkittävä pahoinvointia (ja sitä kautta kustannuksia).
Vierailija kirjoitti:
On kyllä hyvä kysymys, miksi arki Suomessa tuntuu moninkertaisesti raskaammalta kuin monissa muissa maissa. Taannoin ollut artikkeleita mm.Tanskassa ja Espanjassa asuvilta ja molemmissa kiinnittyi huomio siihen, että arki tuntui heistä kevyemmältä. Töiss ei ollut yhtä stressavaa ja aikaa vietettiin iltaisin yhdessä esim. ravintoloissa.
Suomen työelämä on pahasti rikki ja tehostettu äärimmilleen, samaan aikaan ostovoima on heikentynyt huomattavasti. Tämä on ihan valtavan suuri ongelma ja aiheuttaa merkittävä pahoinvointia (ja sitä kautta kustannuksia).
Jotkut ulkomaalaiset sanoneet samaa. Aamubusseissa on totisia ja hyvin väsyneitä naamoja.
Minusta ei myöskään ole normaalia olla niin stressaantunut, ettei tiedä enää missä on. Tai kuten yksi jutun kommentoija kertoi, ajaa oman kotiosoitteensa ohi väsymyksen ja stressin takia. Siinä kohtaa on jo monia rajoja ylitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko auttamisala pursuaa näitä jotka päsmäröivät mieluummin muiden ongelmien parissa kuin hoitaisivat oman päänsä kuntoon.
Pyh, ei kukaan näille immuuni ole. Yrittäjät varsinkin voivat arvioida omat resurssinsa väärin haalimalla liikaa töitä.
Ihmettelen vaan, miten hän ei yhtään havainnut itsessään niitä merkkejä, ettei voi hyvin? Tai toteuttanut omia oppejaan, jotta hermostonsa olisi pysynyt tasapainossa?
Perinteisesti suutarin lapsella ei ole kenkiä.
Omassa tuttavapiirissä oli burnout. Lasten äiti oli puolisen vuotta P-osastolla pehmustetussa huoneessa juoksemassa seiniä päin. Ei siinä kysellä, että onko vastuita, jotka jää hoitamatta.
Ihan varmasti jää joskus vastuut hoitamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta tuollainen stressivalmentajahan saa valmennettua juuri sitä stressiä. Siinä kuulijakuntakin ottaa stressiä joten homma menee nappiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko auttamisala pursuaa näitä jotka päsmäröivät mieluummin muiden ongelmien parissa kuin hoitaisivat oman päänsä kuntoon.
Pyh, ei kukaan näille immuuni ole. Yrittäjät varsinkin voivat arvioida omat resurssinsa väärin haalimalla liikaa töitä.
Ihmettelen vaan, miten hän ei yhtään havainnut itsessään niitä merkkejä, ettei voi hyvin? Tai toteuttanut omia oppejaan, jotta hermostonsa olisi pysynyt tasapainossa?
Perinteisesti suutarin lapsella ei ole kenkiä.
Sillähän tuota selitetään, mutta olisiko ihan väärin ajatella, että niillä, jotka muita ohjaavat tulisi olla ne kengät jalassaan?
Ihmettelin myös suuresti lausetta "hedelmähyllyn lattialla". Siis niiden hedelmien seassa ja alla? Onko hän heitellyt kaikki appelsiinit hyllystä ja käynyt sinne pohjalle pötköttämään? Melkoinen ylivireystila jo ollut kyseessä. Itsekin tosin väsyneenä olisin noin voinut tehdä.
En halua vähätellä artikkelin henkilön stressiä, mutta paljon työkseen matkustavilla ei ole mitenkään harvinaista, ettei aina muista missä on. Varsinkin jos tekee jotain kuten esiintyy, kouluttaa tms, jossa työpiste on aina saman tyyppinen kaupungista riippumatta, ei sijainti enää ole aivoille olennainen asia muistettavaksi.
Aivan syystä paljon keikkailevilla bändeillä lukee yleensä settilistassa missä kaupungissa ovat. Ei siksi, että heillä olisi huono muisti vaan koska lavat vaan alkavat kaikki muistuttaa toisiaan.
Itse matkustan paljon vähemmän verrattuna työkseen reissaaviin, mutta silti pitää joskus miettiä missä olen.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä hyvä kysymys, miksi arki Suomessa tuntuu moninkertaisesti raskaammalta kuin monissa muissa maissa. Taannoin ollut artikkeleita mm.Tanskassa ja Espanjassa asuvilta ja molemmissa kiinnittyi huomio siihen, että arki tuntui heistä kevyemmältä. Töiss ei ollut yhtä stressavaa ja aikaa vietettiin iltaisin yhdessä esim. ravintoloissa.
Suomen työelämä on pahasti rikki ja tehostettu äärimmilleen, samaan aikaan ostovoima on heikentynyt huomattavasti. Tämä on ihan valtavan suuri ongelma ja aiheuttaa merkittävä pahoinvointia (ja sitä kautta kustannuksia).
Espaniassa ihmiset osaa ottaa lungisti. Mutta sekin voi vaikuttaa että suomalainen on vähän niinkuin ulkopuolinen heidän järjestelmässä. Ulkopuolisena on helpompaa. Suomessa suomalainen on toisen suomalaisen pahin vihollinen.
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissä oli burnout. Lasten äiti oli puolisen vuotta P-osastolla pehmustetussa huoneessa juoksemassa seiniä päin. Ei siinä kysellä, että onko vastuita, jotka jää hoitamatta.
Ihan varmasti jää joskus vastuut hoitamatta.
Tämä on totta. On parempi jättää jotkut vastuut vähemmälle huomiolle kuin yrittää huolehtia kaikesta ja päätyä hullujenhuoneelle.
Stressihormonien määrään vaikuttaa varmasti myös yhteisöllisyyden ja tukiverkkojen puute. Suomessa on semmoinen yksin sinnittelyn ja puhumattomuuden kulttuuri. Eikä suomalaiset ole kovin empaattisia. Jos avautuu ongelmista omassa jaksamisessaan, tai elämässään, niin voi joutua kiusatuksi. Ihan työpaikallakin. Sekin varmasti saa ihmiset stressaantuneiksi.
https://www.hs.fi/elama/art-2000012160639.html