Vieläkö Kyrköösjärves tarkenoo uira?

Vierailija kirjoitti:

Kyrpöösjärven kökkä

Moon sanonu aina, jotta ei siinä oo mitää järkiä, notta mennähän kännipäissänsä Kyrpöösjärvehen lokakuus. Vaan eihän nämä kuunnellu.

Siinä oli nelijä kaverusta markilla, kaikki vähäsen hiprakassa ja yks vielä trossas, jotta kyllä hän ny eres kerran uskaltaa. Toinen siihen, jotta:
– Älä ny pöyrööle, holotna siälä on!

– Holotna tai ei, moon uimamies! huus ensimmäenen ja lähti kohti rantaa verhat päällä.

Ei menny kauaa, ku kuulu järveltä hirviä molskahros.

– PERKELEEN KYLYMÄÄÄ!

Kolome muuta nauro niin, jotta hyvä ku jaloillansa pysyys. Sitte toinenki päätti mennä perään, notta ei kaveria saa yksin jättää. Kolomannes otti rannalta jonku vanhan soutuveneen ja lähti sillä muka pelastamahan, vaikka ei osannu soutaa ku takaperin.

Samaan aikaan kylillä oli huomattu, jotta yks porukka oli taas päässy karkuun mielisairaalasta ja lähteny järvelle.

Hoito-osaston hoitajat ajo paikalle pakettiautolla.

– Nonni, pojat, nyt ylös sieltä.

– Emmä tuu! Moon kala!

– Soot ny ihminen ja aika kyläset sellaanen.

Viimen hoitajat sai koko fölijyn pois järvestä. Yks käärittiin hantuukihin, toinen työnnettiin lämpimähän autohon ja kolomannes istutettiin penkille niin tohkeissansa, jotta se yritti vielä selittää, jotta koko homma oli ollu suunniteltu.

– Tämä oli kökkä, se sano.

– Mikä ihimeen kökkä?

– Järviuinnin kökkä.

Hoitaja katto sitä pitkään.

– Seuraavalla kerralla kökkäillähän vaikka osastolla.

Ja niin Kyrpöösjärven uimareissu loppuu siihen, notta koko fölijy istu lämpimäs autossa, märkinä, kalisuttivat hampaitansa ja lupasivat toisillensa, jotta enää ei ikänä.

Aamulla yks kysy:

– Monelta me mennähän sitte uudestaan?

Hoitaja huokas syvähän.

– Tehrähän ny ensin yksi asia kerrallansa.

Kirioota ny sää eres tänne välillä tarinootas, nottei tämä ketju aiva kuivahra kasahan. 

Kanttura vai Itikka?