Lapseni muuttaa avoliittoon! Jutustelua omien lasten aikuistumisesta
Olen tässä pari päivää ihmetellyt ajan kulumista. Juurihan tytär syntyi, siltä ainakin tuntuu, mutta nyt hän ilmoitti muuttavansa yhteiseen asuntoon poikakaverinsa kanssa. Ikääkin 20+ joten ei toisaalta tullut yllärinä, mutta ihana uutinen kuitenkin. Niin se maailma pyörii ja elämät soljuu eteenpäin 😍
Ketjussa saa jutustella muitakin ajatuksia omien lasten aikuistumiseen liittyen. Aika ihana elämänvaihe tämäkin 😊
Kommentit (12)
Itse kipuilen asian kanssa. Esikoinen oli muuttamassa kesällä avoliittoon mutta päättivät lykätä vuodella taloudellisista syistä. Olin jo hieman tottunut ajatukseen ja nyt ehkä hieman häiritsee kun ovat joka viikonloppu meillä muhinoimassa ja syömässä 😀 Että vielä vuosi tätä. Mutta yritän nauttia sillä pian ovat poissa kaikki lapset Jotenkin ihmettelen mihin vuodet katosivat?
Tiedän niin ekojen vastaajien tunteen! Meilläkin esikoinen asui kotona armeijaan saakka ja vielä vähän sen jälkeenkin, ennen opiskelemaan lähtöä. Oli taloudellisesti järkevää niin. Kävi kyllä töissä jne ja kyllä sen huomasi, että alkaa olla aikuinen, sen verran välillä molempia ärsytti 😄 Vaikka niin rakkata ovat, niin kyllä se itsenäistyminen vaan kuuluu asiaan. Ja on hieno asia ja tämä(kin) hieno elämänvaihe! Isoja asioita, ja vedet tuli silmiin onnesta, kun tytär ilmoitti että vuokrasoppari tehty 😊 ap
Minun lapseni haaveilee working holidaysta Ausseissa
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni haaveilee working holidaysta Ausseissa
Työkaverini poika lähti ja oli tosi mielenkiintoista seurata reissua sivusta. Äitinsä pelkäsi alkuun kovastikin, mutta rauhoittui kun huomasi pojan pärjäävän 😊 ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni haaveilee working holidaysta Ausseissa
Työkaverini poika lähti ja oli tosi mielenkiintoista seurata reissua sivusta. Äitinsä pelkäsi alkuun kovastikin, mutta rauhoittui kun huomasi pojan pärjäävän 😊 ap
Minäkin olen pojalle nauranut että täytyypä siis itsekin säästää lentolippurahat että on aina heti kasassa jos tarvitsee apuja tai itse lähteä sinne katsomaan :)
Mikään liitto ole. Takaovi auki, päivä kerrallaan ja fiilispohjalta.
Poika muutti neljä vuotta sitten avoliittoon. Yh:n ainoa lapsi ja kun tyttöystävä oli viettänyt meillä paljon aikaa, niin voi sanoa että pesä tyhjeni rytinällä. Haikeaa oli, mutta olin myös onnellinen että hän oli aikuistunut ja löytänyt niin ihanan puolison. Nyt ovat kihloissa ja esikoinen tulossa syksyllä, niin se on taas äidillekin ihan uudenlainen elämänvaihe tiedossa.
Minulla myös tytär muuttamassa avoliittoon. Tuntuu hassulta että jatkossa kun menen hänen luokseen, ei olekaan yksin 😊
Lapseni muuttivat lähes yhtäaikaisesti tyttö-/poikakaverinsa kanssa yhteen. Olin jo pitkän aikaa sitä ennen eronnut. Siinä sitten olikin hyvä tilaisuus jaella kaikenlaista sellaista tavaraa, mitä halusivat, heille mukaan. Tulivat vielä monta kertaa myöhemminkin (kun sain ison asunnon myytyä ja muutin itse kaksioon) hakemaan suurempiakin asioita kuten lipastoja, hyllyjä jne.
Tapaamme usein, yksin asuminen tuntui minusta pelkästään hyvältä ja tuntuu vieläkin vaikka siitä on jo 15 vuotta ja olen nyt eläkkeellä.
Kolmen ahkera mummi
Taitaa olla ne vauvat, jotka tämän palstan aidossa vauva-vaiheessa olivat vauvoja, olla nyt tuossa vaiheessa. Niin meilläkin. Toisaalta haikeaa, toisaalta hienoa. Lapsilla jo vakituisia työsuhteita, koulutusta, jollakin puoliso. Kyllä se elämä kantaa. Pitää vaan itse oppia elämään omaa elämäänsä, kun enää ei tarvitse tehdä kaikkea toisten takia.
Kuulin tyttäreni avoliitosta, kun he jo asuivat yhdessä... tytär kun muutti kotoa jo aiemmin.
Silloin tietysti odotin häntä kotiin käymään, ennen kuin totuin.
Esikoinen on nyt armeijassa. Se on hyvä pehmeä lasku kotoa muuttoon, jota odotan kyllä jo kovasti.
Pidän tästäkin vaiheesta elämässäni. On mukavaa huomata lastensa kasvavan.