Autismidiagnosointi mennyt överiksi?
Laitoinpa mahdollisimman neutraalin otsikon.
Mutta siis, onko teistäkin tuo autismi-tms diagnosointi mennyt överiksi? Ittellä sitä epäiltiin ollessani lapsi 2010-luvulla mm. koska olen ujo ja tyypit kiusasivat mua! Ja ei mikään naapurin Maija tai Matti vaan ihan koulutuksen käynyt lastenneurologi tms (ammattinimikkeistä olen pihalla, sori!) Ja omassa suvussa jos kaikki tutkittais, varmaan 99% sais sen diagnosin. Vaan ei tietääkseni kukaan ole saanut. Ja nykyisin enemmän kuulee et on "AUDHD"/"AUDD" (Autismi+Adhd/Add).
Ja epäiltiinpä mulla fragilex-syndromaakin ( olen nainen). Testejä ei tehneet koska sen nyt tajusi ettei sitä ole jo varmaan pikkulapsikin. Mutta tämähän ei nyt liity otsikoitavaan aiheeseen vaan se että onko diagnosoinnit teistä mennyt överiksi?
Kommentit (85)
No ei ole. Useampi vuosi meni, että hoitotaho vihdoin tajusi ihan itsestäänselvästi autistisen tyttäreni autismin. Eli vieläkin tosi huonosti tunnistetaan tyttöjen autismia, ja diagnoosin saaminen kestää ja kestää.
https://psykologisettestit.fi/testit/traumaperainen-stressihairio-testi/
En tiedä onko autismilla, tai ADHD:lla mitään samankaltaisuutta traumaperäisen stressihäiriön oireiden kanssa, mutta laitetaan tämä testi myös esille, kun sinua on aikoinaan kiusattu. Toivottavasti olet selvinnyt siitä hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on uusi adhd, sillä kun voi saada eläkettä...
Ei saa
Tää on kyl hienoa ku tyypit pätee mukafaktalla mistä eivät kuitenkaan näytä tietävän yhtään mitään.
Ei ole. Päinvastoin. Vastaanotollani on toistuvasti vahvasti nepsyhaasteisia ihmisiä, joille on läntätty joskus aivan väärä diagnoosi (yleensä masennus/ ahdistus) ja he ovat saaneet vääränlaista hoitoa. Vuosia heidän elämästään on mennyt hukkaan. Kun nämä asiakkaat pääsevät neuropsykiatrisiin tutkimuksiin ja saavat oikean hoidon ja tuen, heidän elämänsä menee hyvää vauhtia parempaan. Oikealla diagnoosilla säästetään valtavasti yhteiskunnan resursseja ja vähennetään inhimillistä kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiiä muuta kuin että aloituksen tekstin perusteella et kyllä ihan neurotyypillisesti käy, mikä lie sua sit vaivaakaan
Okei ja perustelepa tämä väitteesi. Onko nykysin vaikka kaikki jyrkät tai "kiukkuiset" ihmiset autisteja?:) (sarkasmi))
No mä olen ainakin nähnyt sun jauhavan tästä aiheesta tällä palstalla useita kertoja. Ei ole normaalia jumittua tuolla lailla johonkin asiaan, että kannat vieläkin kaunaa jostain lapsuusajan lääketieteellisistä epäilyistä ja tutkimuksista. Joillekin autisteille tuollainen jumittuminen taas on tyypillistä.
- eri
Olen tehnyt tätä ennen tasan yhden aloituksen asiasta, vasta keväällä olen alkanut koko av;lla kirjoittamaan.
Mutta sä sopisit psykologiksi. Kun huomaat ihmisessä yhden erikoisen piirteet, niin alat jo diagnosoimaan;) No ei vaan. Helppohan se on sanoa kun kukaan teistä ei mua face-to-face edes tunne!
Olet kommentoinut tätä asiaasi muissakin ketjuissa, uskoisin.
En mä diagnosoinut sulla mitään. Kunhan sanoin, että miksi sun jutuista voi tulla sellainen fiilis, että oikeasti olisitkin autisti.
Tiedäthän sä itse, ettei ole "normaalia" loukkaantua tuollaisesta ja kantaa kaunaa ja jumittaa asiassa vielä aikuisenakin?
Ja mä en siis itse ole normaali, vaan autismin kirjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on uusi adhd, sillä kun voi saada eläkettä...
Ei saa
Tää on kyl hienoa ku tyypit pätee mukafaktalla mistä eivät kuitenkaan näytä tietävän yhtään mitään.
Perus meno. Todistaa jälleen kerran ylivertaisuusvinoutuman oikeaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on uusi adhd, sillä kun voi saada eläkettä...
Ei saa
Tää on kyl hienoa ku tyypit pätee mukafaktalla mistä eivät kuitenkaan näytä tietävän yhtään mitään.
Joo, julistetaan lääkkeistä ja eläkkeestä autismin kirjon kohdalla, kun kumpiakaan siihen ei saa 😃.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on autisti ja olen käynyt kuntoutuksessa, missä on muita autisteja. Jokainen heistä on kyllä niin selvästi autisti, että oksat pois. Osalla on niin pahoja ongelmia, ettei tavallinen ihminen voi edes niitä ymmärtää. Ei se tarkoita, että he olisivat kaikki jotain väkivaltaisia tai häiriköitä. Osa on tosi kilttejä ja jopa älyttömän lahjakkaita. Sanoisin jopa häiritsevän lahjakkaita, se lahjakkuus tulee olemaan heille ongelma. Useilla lahjakkuus on johonkin tiettyyn asiaan, muutamia yleislahjakkaitakin olen tavannut.
Vaikea sanoa, onko joku saanut diagnoosin syyttä suotta. Pelkkä diagnoosi ei muuta mitään, ei siitä saa mitään Kelan tukea tai kuntoutusta. Kuntoutukseen pääsevät valitaan erikseen, kokemus on että sinne tulee aidosti ne tapaukset jotka hyötyvät kuntoutuksesta. Eli väärän diagnoosia saaneet tuskin tulee sinne. Ja se Kelan tuki, sitähän ei saa ilman että on vähintään yhtä paljon esittää kuluja. Saat noin satasen ja kuluja on 500-1000 euroa kuukaudessa, lisäksi kulutat omaa aikaasi kymmeniä tunteja viikossa toisen hoitamiseen/holhoamiseen/yms.
Ja jos saat jotain ADHD-lääkkeitä, niin ei ne mitään ilmaisia ole. Meillä niiden hinta on ollut 1-3 euroa pilleri. Eli 30-90 euroa per kuukausi jos tarvitsee "vain" yhden per päivä. Lääkekatto on sama kuin muilla, olisiko 700-900 euroa per vuosi.
Minusta on ihan sama, diagnosoidaanko oikein kaikkien kohdalla, osan kohdalla diagnoosi on oikein ja he hyötyvät tuesta jos sitä saavat. Muut tuskin saavat mitään tukea, joten mitäs he tekee diagnoosilla oli se oikea tai väärä?
Onhan tossa pointtikin, itellä kyllä ne epäilyt ja niiden jälkeen 2-3-vuotta uskoin ihan 100% olevani asperger/autisti ja vihasin itteeni siksi. No, vastuuseenhan näitä lääkäreitä tuskin enää saadaan ja heille mä olen ollut vaan yksi potilas satojen joukossa.
-ap
Menisikö sinulla näin tunteisiin, jos lääkäri epäilisi keuhkokuumetta, kävisit keuhkokuvissa ja todettaisiin, että keuhkot on kunnossa? "Mutta kun se lääkäribyritti diagnosoida mulle keuhkokuumeen väkisin! Onko keuhkokuume nielestäsu muotidiagnoosi nykyään, diagnosoidaanko keukokuumeita turhaan?"
Vierailija kirjoitti:
feikkidiagnooseja. Varmaan 20 prosentilla on itäsuomessa kouluikäisistä ADHD nykyään. Jokainen päin persettä kasvatettu kersa saa ilmeisesti ADHD diagnoosin.
Millä putkimiehen koulutuksella huutelet täällä? Työskenteletkö paljonkin nepsy-ihmisten kanssa? Päivittäin? Viikoittain? Odotan, että vastaat, koska noin varmana asiasi esität.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiiä muuta kuin että aloituksen tekstin perusteella et kyllä ihan neurotyypillisesti käy, mikä lie sua sit vaivaakaan
Okei ja perustelepa tämä väitteesi. Onko nykysin vaikka kaikki jyrkät tai "kiukkuiset" ihmiset autisteja?:) (sarkasmi))
No mä olen ainakin nähnyt sun jauhavan tästä aiheesta tällä palstalla useita kertoja. Ei ole normaalia jumittua tuolla lailla johonkin asiaan, että kannat vieläkin kaunaa jostain lapsuusajan lääketieteellisistä epäilyistä ja tutkimuksista. Joillekin autisteille tuollainen jumittuminen taas on tyypillistä.
- eri
Olen tehnyt tätä ennen tasan yhden aloituksen asiasta, vasta keväällä olen alkanut koko av;lla kirjoittamaan.
Mutta sä sopisit psykologiksi. Kun huomaat ihmisessä yhden erikoisen piirteet, niin alat jo diagnosoimaan;) No ei vaan. Helppohan se on sanoa kun kukaan teistä ei mua face-to-face edes tunne!
Olet kommentoinut tätä asiaasi muissakin ketjuissa, uskoisin.
En mä diagnosoinut sulla mitään. Kunhan sanoin, että miksi sun jutuista voi tulla sellainen fiilis, että oikeasti olisitkin autisti.
Tiedäthän sä itse, ettei ole "normaalia" loukkaantua tuollaisesta ja kantaa kaunaa ja jumittaa asiassa vielä aikuisenakin?
Ja mä en siis itse ole normaali, vaan autismin kirjolla.
En ainakaan muista kommentoineeni. Tosiaan varmaan pääsiäisenä ekoja kertoja kirjotin av;lle. Mutta sehän on mahdollista.
Mä olen mun suvussa yhden aika varmasti (sanon näin, koska en ole lääkäri) autistin nähnyt. Tai laaja-alainen oppimisvaikeus tms hänellä. Hän on siis mies ja ihan v*tun kusipää, mutta se nyt ei tietysti autismiin liity tai koko asiaan.
En mä jumita enkä varsinaisesti kanna kaunaa. Haluaisin ehkä jotenkin että tällasia esim virhekirjauksia/olettamuksia ei tapahtuis kellekään muulle. Olis helpompi selittää kyllä ftf.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiiä muuta kuin että aloituksen tekstin perusteella et kyllä ihan neurotyypillisesti käy, mikä lie sua sit vaivaakaan
Okei ja perustelepa tämä väitteesi. Onko nykysin vaikka kaikki jyrkät tai "kiukkuiset" ihmiset autisteja?:) (sarkasmi))
No mä olen ainakin nähnyt sun jauhavan tästä aiheesta tällä palstalla useita kertoja. Ei ole normaalia jumittua tuolla lailla johonkin asiaan, että kannat vieläkin kaunaa jostain lapsuusajan lääketieteellisistä epäilyistä ja tutkimuksista. Joillekin autisteille tuollainen jumittuminen taas on tyypillistä.
- eri
Olen tehnyt tätä ennen tasan yhden aloituksen asiasta, vasta keväällä olen alkanut koko av;lla kirjoittamaan.
Mutta sä sopisit psykologiksi. Kun huomaat ihmisessä yhden erikoisen piirteet, niin alat jo diagnosoimaan;) No ei vaan. Helppohan se on sanoa kun kukaan teistä ei mua face-to-face edes tunne!
Olet kommentoinut tätä asiaasi muissakin ketjuissa, uskoisin.
En mä diagnosoinut sulla mitään. Kunhan sanoin, että miksi sun jutuista voi tulla sellainen fiilis, että oikeasti olisitkin autisti.
Tiedäthän sä itse, ettei ole "normaalia" loukkaantua tuollaisesta ja kantaa kaunaa ja jumittaa asiassa vielä aikuisenakin?
Ja mä en siis itse ole normaali, vaan autismin kirjolla.
Minulla on sairaalassa testattu ja diagnosoitu sekä Asperger että ADHD - tiedä sitten mitä geenitestit kertoisivat. Olen juurikin tuollainen jumalaton jumittaja. Loukkaannun jostakin tarpeeksi, niin kannan kaunaa maailman tappiin saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on autisti ja olen käynyt kuntoutuksessa, missä on muita autisteja. Jokainen heistä on kyllä niin selvästi autisti, että oksat pois. Osalla on niin pahoja ongelmia, ettei tavallinen ihminen voi edes niitä ymmärtää. Ei se tarkoita, että he olisivat kaikki jotain väkivaltaisia tai häiriköitä. Osa on tosi kilttejä ja jopa älyttömän lahjakkaita. Sanoisin jopa häiritsevän lahjakkaita, se lahjakkuus tulee olemaan heille ongelma. Useilla lahjakkuus on johonkin tiettyyn asiaan, muutamia yleislahjakkaitakin olen tavannut.
Vaikea sanoa, onko joku saanut diagnoosin syyttä suotta. Pelkkä diagnoosi ei muuta mitään, ei siitä saa mitään Kelan tukea tai kuntoutusta. Kuntoutukseen pääsevät valitaan erikseen, kokemus on että sinne tulee aidosti ne tapaukset jotka hyötyvät kuntoutuksesta. Eli väärän diagnoosia saaneet tuskin tulee sinne. Ja se Kelan tuki, sitähän ei saa ilman että on vähintään yhtä paljon esittää kuluja. Saat noin satasen ja kuluja on 500-1000 euroa kuukaudessa, lisäksi kulutat omaa aikaasi kymmeniä tunteja viikossa toisen hoitamiseen/holhoamiseen/yms.
Ja jos saat jotain ADHD-lääkkeitä, niin ei ne mitään ilmaisia ole. Meillä niiden hinta on ollut 1-3 euroa pilleri. Eli 30-90 euroa per kuukausi jos tarvitsee "vain" yhden per päivä. Lääkekatto on sama kuin muilla, olisiko 700-900 euroa per vuosi.
Minusta on ihan sama, diagnosoidaanko oikein kaikkien kohdalla, osan kohdalla diagnoosi on oikein ja he hyötyvät tuesta jos sitä saavat. Muut tuskin saavat mitään tukea, joten mitäs he tekee diagnoosilla oli se oikea tai väärä?
Onhan tossa pointtikin, itellä kyllä ne epäilyt ja niiden jälkeen 2-3-vuotta uskoin ihan 100% olevani asperger/autisti ja vihasin itteeni siksi. No, vastuuseenhan näitä lääkäreitä tuskin enää saadaan ja heille mä olen ollut vaan yksi potilas satojen joukossa.
-ap
Menisikö sinulla näin tunteisiin, jos lääkäri epäilisi keuhkokuumetta, kävisit keuhkokuvissa ja todettaisiin, että keuhkot on kunnossa? "Mutta kun se lääkäribyritti diagnosoida mulle keuhkokuumeen väkisin! Onko keuhkokuume nielestäsu muotidiagnoosi nykyään, diagnosoidaanko keukokuumeita turhaan?"
Juu ehkä pikkasen eri juttu. Mutta ei, en suuttuis siitä koska edelleen eri asia. Autismissa enemmän arvosteltiin/ns moitittiin mun ujoutta, hiljaisuutta, yksinäisyyttä jne luonteenpiirteitä kuten vaikka etten tykännyt kun mua kiusattiin. Keuhkokuumetta ei taideta miettiä luonteen perusteella.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Päinvastoin. Vastaanotollani on toistuvasti vahvasti nepsyhaasteisia ihmisiä, joille on läntätty joskus aivan väärä diagnoosi (yleensä masennus/ ahdistus) ja he ovat saaneet vääränlaista hoitoa. Vuosia heidän elämästään on mennyt hukkaan. Kun nämä asiakkaat pääsevät neuropsykiatrisiin tutkimuksiin ja saavat oikean hoidon ja tuen, heidän elämänsä menee hyvää vauhtia parempaan. Oikealla diagnoosilla säästetään valtavasti yhteiskunnan resursseja ja vähennetään inhimillistä kärsimystä.
Tämä niin totta. Itse kävin läpi kaiken maailman virhediagnoosit vuosikymmeniä eri persoonallisuushäiriöistä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön lääkkeineen jotka tekivät tosi pahaa.
Vasta kun yksi vanhempi naispsykka alkoi katsomaan autismin kannalta mikä hiertää, alkoi homma avautumaan. Sen jälkeen elämä ja saamani tuki on olleet aivan ihanaa. Haasteellista, tottakai, mutta nyt ne haasteet tuntuu että on siedettävissä koska erilaisia selviytymiskeinoja oppii uusia ja jos ei opi niin ainakaan ei tarvitse miettiä että miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiiä muuta kuin että aloituksen tekstin perusteella et kyllä ihan neurotyypillisesti käy, mikä lie sua sit vaivaakaan
Okei ja perustelepa tämä väitteesi. Onko nykysin vaikka kaikki jyrkät tai "kiukkuiset" ihmiset autisteja?:) (sarkasmi))
No mä olen ainakin nähnyt sun jauhavan tästä aiheesta tällä palstalla useita kertoja. Ei ole normaalia jumittua tuolla lailla johonkin asiaan, että kannat vieläkin kaunaa jostain lapsuusajan lääketieteellisistä epäilyistä ja tutkimuksista. Joillekin autisteille tuollainen jumittuminen taas on tyypillistä.
- eri
Olen tehnyt tätä ennen tasan yhden aloituksen asiasta, vasta keväällä olen alkanut koko av;lla kirjoittamaan.
Mutta sä sopisit psykologiksi. Kun huomaat ihmisessä yhden erikoisen piirteet, niin alat jo diagnosoimaan;) No ei vaan. Helppohan se on sanoa kun kukaan teistä ei mua face-to-face edes tunne!
Olet kommentoinut tätä asiaasi muissakin ketjuissa, uskoisin.
En mä diagnosoinut sulla mitään. Kunhan sanoin, että miksi sun jutuista voi tulla sellainen fiilis, että oikeasti olisitkin autisti.
Tiedäthän sä itse, ettei ole "normaalia" loukkaantua tuollaisesta ja kantaa kaunaa ja jumittaa asiassa vielä aikuisenakin?
Ja mä en siis itse ole normaali, vaan autismin kirjolla.
Minulla on sairaalassa testattu ja diagnosoitu sekä Asperger että ADHD - tiedä sitten mitä geenitestit kertoisivat. Olen juurikin tuollainen jumalaton jumittaja. Loukkaannun jostakin tarpeeksi, niin kannan kaunaa maailman tappiin saakka.
Ohis, sukulaiseni on sitten varmaan autisti. Kantaa kaunaa kokonaisen eliniän monelle ihmiselle ja jauhaa heistä koko ajan.
Autismi-diagnoosin saaminen vaihtelee hyvin paljon. Tiedän tapauksia, jossa lapsi on selvästi kirjolla, mutta ei pääse tutkimuksiin, koska koulu sujuu. Toinen ei pääse, koska vanhemmat on kuolleet. Toisaalta joku ohjataan mielenterveyspuolelle ja hei, tässä sulle diagnoosi, ole hyvä. Kiitos, mitä mä tällä teen?
Vierailija kirjoitti:
feikkidiagnooseja. Varmaan 20 prosentilla on itäsuomessa kouluikäisistä ADHD nykyään. Jokainen päin persettä kasvatettu kersa saa ilmeisesti ADHD diagnoosin.
Itäsuomalaisilla on kyllä niin huonot geenit, että siellä voi ihan oikeastikin olla noin paljon vammaisia.
Autismi kattaa tosi monta eri asiaa ja ei se musta mitenkään yli ole mennyt kun diagnosoidaan. Ennen vain annettiin syrjäytyä ja tippua porukasta sekä haukuttiin tyhmäksi. Piti olla vähintään cp-vamma että ymmärrettiin neuroepätyypillisyys.
Mun lapsilla on molemmilla autismi-dg. Vanhemman osalta se oli lapsena ihan silmiinpistävää, että jotain on vialla, kun hän ei puhunut vielä nelivuotiaanakaan sanaakaan. Tukitoimet alkoivat heti ja ihan yhteiskuntakelpoinen hänestä tuli. Opiskelee yliopistossa ja on kaupassa töissä.
Nuoremman osalta polku oli mutkaisempi. Tiesin, että "jotain" on, mutta koska hän on tyttö ja taitava maskaamaan niin dg viivästyi. Vasta osastojakson (psykiatrinen) jälkeen minua kuunneltiin ja lapsi sai diagnoosin. Vuosia kului hukkaan, kun oikeanlaista apua saatiin vasta tämän jälkeen. Nuorella on edelleen aistipulmia, jotka vaikeuttavat asioiden tekemistä, mutta kyllä hänkin opiskelee ja selvisi lukiosta.
Monessa kohdassa diagnoosista on ollut hyötyä. Palveluja on saatavilla ihan eri tavalla, kun on mustaa valkoisella. Ne ongelmathan eivät poistu sillä, että diagnoosia ei ole asetettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiiä muuta kuin että aloituksen tekstin perusteella et kyllä ihan neurotyypillisesti käy, mikä lie sua sit vaivaakaan
Okei ja perustelepa tämä väitteesi. Onko nykysin vaikka kaikki jyrkät tai "kiukkuiset" ihmiset autisteja?:) (sarkasmi))
No mä olen ainakin nähnyt sun jauhavan tästä aiheesta tällä palstalla useita kertoja. Ei ole normaalia jumittua tuolla lailla johonkin asiaan, että kannat vieläkin kaunaa jostain lapsuusajan lääketieteellisistä epäilyistä ja tutkimuksista. Joillekin autisteille tuollainen jumittuminen taas on tyypillistä.
- eri
Olen tehnyt tätä ennen tasan yhden aloituksen asiasta, vasta keväällä olen alkanut koko av;lla kirjoittamaan.
Mutta sä sopisit psykologiksi. Kun huomaat ihmisessä yhden erikoisen piirteet, niin alat jo diagnosoimaan;) No ei vaan. Helppohan se on sanoa kun kukaan teistä ei mua face-to-face edes tunne!
Olet kommentoinut tätä asiaasi muissakin ketjuissa, uskoisin.
En mä diagnosoinut sulla mitään. Kunhan sanoin, että miksi sun jutuista voi tulla sellainen fiilis, että oikeasti olisitkin autisti.
Tiedäthän sä itse, ettei ole "normaalia" loukkaantua tuollaisesta ja kantaa kaunaa ja jumittaa asiassa vielä aikuisenakin?
Ja mä en siis itse ole normaali, vaan autismin kirjolla.
Minulla on sairaalassa testattu ja diagnosoitu sekä Asperger että ADHD - tiedä sitten mitä geenitestit kertoisivat. Olen juurikin tuollainen jumalaton jumittaja. Loukkaannun jostakin tarpeeksi, niin kannan kaunaa maailman tappiin saakka.
Ohis, sukulaiseni on sitten varmaan autisti. Kantaa kaunaa kokonaisen eliniän monelle ihmiselle ja jauhaa heistä koko ajan.
Tai sitten toi on VAAN luonteenpiirre eikä mitenkään liity autismiin.
Ymmärtäkää ihmiset nyt että yhden, kahden tai kolmen luonteenpiirteen perusteella ei vaan voi diagnosoida jotakuta autistiksi. Luonteenpiirteet kuuluu KAIKILLE ihmisille, neurotyypistä riippumatta
Ei saa