Lue keskustelun säännöt.
Autismidiagnosointi mennyt överiksi?
08.09.2026 |
Laitoinpa mahdollisimman neutraalin otsikon.
Mutta siis, onko teistäkin tuo autismi-tms diagnosointi mennyt överiksi? Ittellä sitä epäiltiin ollessani lapsi 2010-luvulla mm. koska olen ujo ja tyypit kiusasivat mua! Ja ei mikään naapurin Maija tai Matti vaan ihan koulutuksen käynyt lastenneurologi tms (ammattinimikkeistä olen pihalla, sori!) Ja omassa suvussa jos kaikki tutkittais, varmaan 99% sais sen diagnosin. Vaan ei tietääkseni kukaan ole saanut. Ja nykyisin enemmän kuulee et on "AUDHD"/"AUDD" (Autismi+Adhd/Add).
Ja epäiltiinpä mulla fragilex-syndromaakin ( olen nainen). Testejä ei tehneet koska sen nyt tajusi ettei sitä ole jo varmaan pikkulapsikin. Mutta tämähän ei nyt liity otsikoitavaan aiheeseen vaan se että onko diagnosoinnit teistä mennyt överiksi?
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No ei sitä diagnoosia saa sillä että pääsee uhriutumaan. Sä mut vaan koet asian noin."
Tai ehkä saakin.
Alkoholin liiallinen käyttö on paitsi erotusdiagnostinen asia ADHDn diagnosoinnissa, myös usein este diagnoosille ja lääkitykselle. Taitaa olla niin, että sinä et tiedä hänestä riittävästi. Jos olet huolissasi hänen alkoholin käytöstään, ota puheeksi äläkä väitä että hän ei tunne itseään ja tarpeitaan tai lääkäri ei osaa työtään.
No ei ole ainakaan tuolle lääkitykselle este, tai sitten lääkäri ei tiedä kuinka paljon ukko ryyppää. Tai että vetää ne pillerit alkoholilla kurkusta alas.
Ei ole minun tehtäväni kertoa keski-ikäiselle miehelle hänen alkoholismistaan.
No sehän sun ongelmasi oli? Nyt et sitten halua siihen muutosta vaan hänelle määrätyt lääkkeet pois. Erityisen fiksua.
Ei ole minun ongelmani, en halua häneltä mitään pois. Toki toivon että hän saisi elämänsä kuntoon, mutta ei vaikuta minun elämääni vaikkei saisikaan. Hautaan hän itseään tuolla tahdilla sekakäyttää, mutta aikuinen tekee omat valintansa.
Ja sitten tulit ketjuun tämän toteamaan?
Juu, tulin keskustelemaan aiheesta keskustelupalstalla aihetta sivuavaan keskusteluun.
Pahoittelen jos mielesi pahoittui.
Ei keskustelu koskenut millään tavalla sitä oletko huolissasi jonkun päihteidenkäytöstä. Jos et sano itse asiasta mitään, se ei sivua yhtään mitään.
Oletko siis sitä mieltä, että henkilö, joka juo sun mielestä liikaa, ei saa saada diagnoosia tai ainakaan lääkehoitoa? Vai mikä oli pointtisi?Miten se pointti voikin mennä noin ohi?
No, rautalangasta:
En usko että mieheni veljellä on ADHD, eikä sitä usko kukaan muukaan. On hänellä se tai ei, hänelle diagnoosista ja lääkityksestä on ollut yksinomaan haittaa.
Sinulle siitä nyt tuntuu olevan haittaa. Ethän sä tiedä hänen elämästään yhtään mitään.
Millä kumman perusteella en tiedä hänen elämästään mitään? Sen lisäksi että olemme melko paljon tekemisissä tämän lankoni kanssa vapaa-ajalla, olemme olleet myös työakavereita jo 15 vuoden ajan. Hän puhuu hyvin avoimesti asioistaan minulle ja miehelleni. Olen itseasiassa tuntenut hänet kauemmin kuin mieheni.
No selvästi et tiedä, kun et tiedä miksi hän tarvitsi ja sai diagnoosin.
Mistä sait sellaisen käsityksen?
itse kerroit: "... hänelle diagnoosista ja lääkityksestä on ollut yksinomaan haittaa."
Puhut ihan sekavia. Huooh.
Niin, siitä on ollut haittaa. Yksi tuossa väitti etten tiedä miksi hän sai diagnoosin. Taisit sekoittaa nyt asiat.
No ethän sä sitä tiennyt nimenomaan, kun sanoit ettei hänellä ADHD ole.
Niin, todnäk ei ole. Diagnoosi on. Eikä hän ole ainoa.
Eöi et tiedä. Sitä se nimittäin tarkoittaa, jos ammattilainen on hänellä sen diagnosoinut, että sinä et tiedä. Virhediagnooseja toki annetaan, mutta tuo ei siltä kuullosta. Se että susta joku ei ole jotakin, on sun päässä, ei faktaa. Oletko kysynyt mikä hänen elämässään tai arjessaan on lääkityksellä parantunut? Vai ihanko vain moralisoit hänen alkoholin käyttöään?
Minä sanoin että todnäk ei ole. Monet ymmärtävät siitä että kyse ei ole faktasta. Puhun edelleen siitä, että kukaan, edes henkilö itse, ei nähnyt mitään viitteitä adhdsta ennen diagnoosia. Eivät vanhemmat, eivät sisarukset, eivät ystävät, ei koulussa kukaan, ei töissä kukaan. Kyllä hänellä voi olla adhd, sitä en kiellä.
Ja ei, hän ei ole puhunut sen enempää parannuksista kuin huonommistakaan muutoksista. Sen minkä lähipiiri nyt näkee, on se, että hän ryyppää jopa silloin kun pitäisi olla töissä, eristäytyy ystävistään (vartin bussimatka kuormittaa liikaa) ja vetää säännöllisesti lääkkeet ja viinan sekaisin. Romutti ystävänsä auton sekakäyttöpäissään ja riitaantui pomonsa kanssa (koska pomo pyysi tekemään työtehtävän x ja hän ylikuormittui). Se johti viikon ryyppyputkeen.
Sano mitä sanot, minä näen tuon alamäen. Oli adhd totta tai ei. Diagnoosista oli nyt valtavasti haittaa.
Miten tuo diagnoosin vika olisi?
Siten että hän hokee nyt olevansa adhd ja kuormittuvansa kaikesta sen takia. Tilannetta hän korjaa sekakäytöllä. Kun on se adhd. Se adhd aiheuttaa tämän ja tämän, vedän kännin pariksi päiväksi. Otan ryyppysaikun koska töissä vituttaa ihmiset, adhd on syypää.
Meneekö jakeluun vihdoin?
Ja ilman diagnoosia tilanne olisi mikä?
Se mikä se oli vuosikaudet ennen diagnoosia; alkoholin liikakäyttöä viikonloppuisin, ei sekakäyttöä, ei sairauslomia, kohtalaisen aktiivinen seuraelämä. Ei kaverin auton kokoista velkaa.
Pikkasen on nyt korkealentoista analyysiä.
En ole analysoinut mitään. Surullistahan tuota on seurata, ja etenkin sitä mitä se aiheuttaa läheisille.
Ja näin ei olisi käynyt ilman diagnoosia?
Sitähän en voi varmaksi tietää tietenkään. Selvisi kuitenkin melkein 40-vuoden ikään ilman tuota touhua. Ja sekakäyttö mahdollistui toki vasta diagnoosin jälkeen.
Niin että sekakäyttöä ei voi harrastaa ilman ADHD-lääkettä? Kyllä sä taidat nyt suyttää ihan väärää asiaa. Kuullostaa siltä, että hän sai diagnoosin liian myöhään.
Totta kai voi, mutta ei harrastanut. Lääkärin määräämä resepti sen touhun aloitti. Ehkä se olisi alkanut myöhemmin kuitenkin, en tiedä, mutta laillisia hänelle määrättyjä lääkkeitä siis käyttää.
Jos käyttää lääkärin määräämää lääkettä reseptin mukaisella annoksella, niin eihän siinä silloin mistään sekakäytöstä ole kyse?
En usko että käyttää lääkärin määräämällä annoksella, tai sitten kyseessä on ihan hullu zombielääke. Lisäksi vetää ihan säännöllisesti tosiaan alkoholin kanssa ne pillerit alas.
ADHD-lääkkeethän on stimulantteja, eli eivät aiheuta mitään "zombie" oireita vaan päinvastoin. Alkoholin kanssa lähinnä vaikuttavat niin, että ei tule niin herkästi humalaan.
Jos lääkkeet aiheuttaa alkoholin kanssa sekavuutta ja sekoilua, niin ne on jotain muita lääkkeitä, kuin ADHD-lääkkeitä. Esim. rauhoittavia tai mielialalääkkeitä.
"ADHD medicines, including Adderall, Ritalin, Vyvanse, and Simtriyo, may interact with alcohol. Drinking alcohol while taking these medicines can increase side effects, such as dizziness, sleepiness, heart problems, and trouble focusing."
-drugs.com
Yhäkin niiden yhteisvaikutuksissa riskinä on lähinnä se, että stimulantit saa olon tuntumaan selvemmältä kuin on, mikä lisää alkoholimyrkytyksen riskiä, ja tuo mahdollinen rasitus sydämelle.
Alkoholin vaikutusta stimulantit ei voimista, vaan päin vastoin.
Juu, uskon kyllä kun sen anonyymi lääkäritietäjä minulle netissä kertoo. :D
No kyse on iham yleissivistykseen kuuluvasta yleistiedosta, mutta toki asian voi jokainen itse netistä tarkistaa. Mutta riittää ihan että ymmärtää stimulantin ja sedatiivin eron.
Stimulantit yhdistettynä alkoholiin on riski lähinnä siksi, että olo on paljon selvempi ja kirkkaampi, vaikka oikeasti on hyvinkin humalassa.
Juu, netistä juuri tarkistin että osa adhd-lääkkeistä aiheuttaa alkoholin kanssa uneliaisuutta ja huimausta. Kuten olen itse nähnyt käyvän.
Mixing stimulants and alcohol is dangerous because the stimulant masks how drunk you feel, which can lead to alcohol poisoning and severe heart strain.
How They Interact
False sobriety: Stimulants speed up the central nervous system, while alcohol slows it down. They do not cancel each other out. Instead, the stimulant masks drowsiness and fatigue, tricking you into feeling more sober than you actually are.
Overconsumption: Because you feel alert, you may drink significantly more alcohol or take more medication than intended, raising the risk of fatal overdose or alcohol poisoning.
Cardiovascular stress: Combining substances like Adderall, Ritalin, or cocaine with alcohol forces your heart rate and blood pressure to spike simultaneously, increasing the risk of chest pain, heart attack, or stroke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei niitä virallisia ja oikeita diagnooseja ihan helpolla hatusta heitetä, niissä on aika kattavat ja joskus kalliitkin tutkimukset ensin.
Jos jotain mennyt överiksi niin diagnosoitujen vainoaminen ja syyllistäminen ja parjaaminen.
Mun lapsella on ADHD ja lievä autismi. Diagnoosi saatiin vuosien kuntoutus/terapia/tutkimussarjojen jälkeen erikoissairaanhoidosta, en koe että nelisen vuotta kestänyt prosessi olisi sellainen että voisin kuvailla kuinka diagnooseja noin vain jaellaan...
Tämä! Useampi vuosi meni munkin tyttären hoidossa ja tutkimuksissa, ennen kun sai autismin kirjon diagnoosin.
Ja oli kuitenkin voimakkaasti oireileva, ja autistin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noissa tutkimuksissa on tarkat kriteerit, älä huoli. Naiset varsinkin hyvin alidiagnosoituja.
Ja tähän jotkut "nerot" inttää, että naisella ei voi olla autismia, koska ei käyttäydy kuin autistinen pikkupoika, tai kuin autistinen mies. Tietenkään autistinen nainen ei käyttäydy samalla tavoin, eivätkä edes kaikki miesautistit käyttäydy samalla tavoin.
Kyllä minun asperger-tyttäreni käyttäytyi kuin rasavilli poika, ja ennen kouluikää kaikki hänen kaverinsakin olivat poikia. Kouluiässä tilanne muuttui, kun pojat eivät enää kehdanneet leikkiä tyttöjen kanssa.
Mutta käyttäytyikö hän kuin autistinen poika? Usein ilmeisesti autistiset tytöt ja naiset vastaa neurotyypillisiä poikia ja miehiä käytökseltään, ei autistisia poikia ja miehiä.
Toki autismi voi ilmetä naisella ihan niin kuin tyypillisesti miehillä, ja miehellä ihan niin kuin tyypillisesti naisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No ei sitä diagnoosia saa sillä että pääsee uhriutumaan. Sä mut vaan koet asian noin."
Tai ehkä saakin.
Alkoholin liiallinen käyttö on paitsi erotusdiagnostinen asia ADHDn diagnosoinnissa, myös usein este diagnoosille ja lääkitykselle. Taitaa olla niin, että sinä et tiedä hänestä riittävästi. Jos olet huolissasi hänen alkoholin käytöstään, ota puheeksi äläkä väitä että hän ei tunne itseään ja tarpeitaan tai lääkäri ei osaa työtään.
No ei ole ainakaan tuolle lääkitykselle este, tai sitten lääkäri ei tiedä kuinka paljon ukko ryyppää. Tai että vetää ne pillerit alkoholilla kurkusta alas.
Ei ole minun tehtäväni kertoa keski-ikäiselle miehelle hänen alkoholismistaan.
No sehän sun ongelmasi oli? Nyt et sitten halua siihen muutosta vaan hänelle määrätyt lääkkeet pois. Erityisen fiksua.
Ei ole minun ongelmani, en halua häneltä mitään pois. Toki toivon että hän saisi elämänsä kuntoon, mutta ei vaikuta minun elämääni vaikkei saisikaan. Hautaan hän itseään tuolla tahdilla sekakäyttää, mutta aikuinen tekee omat valintansa.
Ja sitten tulit ketjuun tämän toteamaan?
Juu, tulin keskustelemaan aiheesta keskustelupalstalla aihetta sivuavaan keskusteluun.
Pahoittelen jos mielesi pahoittui.
Ei keskustelu koskenut millään tavalla sitä oletko huolissasi jonkun päihteidenkäytöstä. Jos et sano itse asiasta mitään, se ei sivua yhtään mitään.
Oletko siis sitä mieltä, että henkilö, joka juo sun mielestä liikaa, ei saa saada diagnoosia tai ainakaan lääkehoitoa? Vai mikä oli pointtisi?Miten se pointti voikin mennä noin ohi?
No, rautalangasta:
En usko että mieheni veljellä on ADHD, eikä sitä usko kukaan muukaan. On hänellä se tai ei, hänelle diagnoosista ja lääkityksestä on ollut yksinomaan haittaa.
Sinulle siitä nyt tuntuu olevan haittaa. Ethän sä tiedä hänen elämästään yhtään mitään.
Millä kumman perusteella en tiedä hänen elämästään mitään? Sen lisäksi että olemme melko paljon tekemisissä tämän lankoni kanssa vapaa-ajalla, olemme olleet myös työakavereita jo 15 vuoden ajan. Hän puhuu hyvin avoimesti asioistaan minulle ja miehelleni. Olen itseasiassa tuntenut hänet kauemmin kuin mieheni.
No selvästi et tiedä, kun et tiedä miksi hän tarvitsi ja sai diagnoosin.
Mistä sait sellaisen käsityksen?
itse kerroit: "... hänelle diagnoosista ja lääkityksestä on ollut yksinomaan haittaa."
Puhut ihan sekavia. Huooh.
Niin, siitä on ollut haittaa. Yksi tuossa väitti etten tiedä miksi hän sai diagnoosin. Taisit sekoittaa nyt asiat.
No ethän sä sitä tiennyt nimenomaan, kun sanoit ettei hänellä ADHD ole.
Niin, todnäk ei ole. Diagnoosi on. Eikä hän ole ainoa.
Eöi et tiedä. Sitä se nimittäin tarkoittaa, jos ammattilainen on hänellä sen diagnosoinut, että sinä et tiedä. Virhediagnooseja toki annetaan, mutta tuo ei siltä kuullosta. Se että susta joku ei ole jotakin, on sun päässä, ei faktaa. Oletko kysynyt mikä hänen elämässään tai arjessaan on lääkityksellä parantunut? Vai ihanko vain moralisoit hänen alkoholin käyttöään?
Minä sanoin että todnäk ei ole. Monet ymmärtävät siitä että kyse ei ole faktasta. Puhun edelleen siitä, että kukaan, edes henkilö itse, ei nähnyt mitään viitteitä adhdsta ennen diagnoosia. Eivät vanhemmat, eivät sisarukset, eivät ystävät, ei koulussa kukaan, ei töissä kukaan. Kyllä hänellä voi olla adhd, sitä en kiellä.
Ja ei, hän ei ole puhunut sen enempää parannuksista kuin huonommistakaan muutoksista. Sen minkä lähipiiri nyt näkee, on se, että hän ryyppää jopa silloin kun pitäisi olla töissä, eristäytyy ystävistään (vartin bussimatka kuormittaa liikaa) ja vetää säännöllisesti lääkkeet ja viinan sekaisin. Romutti ystävänsä auton sekakäyttöpäissään ja riitaantui pomonsa kanssa (koska pomo pyysi tekemään työtehtävän x ja hän ylikuormittui). Se johti viikon ryyppyputkeen.
Sano mitä sanot, minä näen tuon alamäen. Oli adhd totta tai ei. Diagnoosista oli nyt valtavasti haittaa.
Miten tuo diagnoosin vika olisi?
Siten että hän hokee nyt olevansa adhd ja kuormittuvansa kaikesta sen takia. Tilannetta hän korjaa sekakäytöllä. Kun on se adhd. Se adhd aiheuttaa tämän ja tämän, vedän kännin pariksi päiväksi. Otan ryyppysaikun koska töissä vituttaa ihmiset, adhd on syypää.
Meneekö jakeluun vihdoin?
Ja ilman diagnoosia tilanne olisi mikä?
Se mikä se oli vuosikaudet ennen diagnoosia; alkoholin liikakäyttöä viikonloppuisin, ei sekakäyttöä, ei sairauslomia, kohtalaisen aktiivinen seuraelämä. Ei kaverin auton kokoista velkaa.
Pikkasen on nyt korkealentoista analyysiä.
En ole analysoinut mitään. Surullistahan tuota on seurata, ja etenkin sitä mitä se aiheuttaa läheisille.
Ja näin ei olisi käynyt ilman diagnoosia?
Sitähän en voi varmaksi tietää tietenkään. Selvisi kuitenkin melkein 40-vuoden ikään ilman tuota touhua. Ja sekakäyttö mahdollistui toki vasta diagnoosin jälkeen.
Niin että sekakäyttöä ei voi harrastaa ilman ADHD-lääkettä? Kyllä sä taidat nyt suyttää ihan väärää asiaa. Kuullostaa siltä, että hän sai diagnoosin liian myöhään.
Totta kai voi, mutta ei harrastanut. Lääkärin määräämä resepti sen touhun aloitti. Ehkä se olisi alkanut myöhemmin kuitenkin, en tiedä, mutta laillisia hänelle määrättyjä lääkkeitä siis käyttää.
Jos käyttää lääkärin määräämää lääkettä reseptin mukaisella annoksella, niin eihän siinä silloin mistään sekakäytöstä ole kyse?
En usko että käyttää lääkärin määräämällä annoksella, tai sitten kyseessä on ihan hullu zombielääke. Lisäksi vetää ihan säännöllisesti tosiaan alkoholin kanssa ne pillerit alas.
ADHD-lääkkeethän on stimulantteja, eli eivät aiheuta mitään "zombie" oireita vaan päinvastoin. Alkoholin kanssa lähinnä vaikuttavat niin, että ei tule niin herkästi humalaan.
Jos lääkkeet aiheuttaa alkoholin kanssa sekavuutta ja sekoilua, niin ne on jotain muita lääkkeitä, kuin ADHD-lääkkeitä. Esim. rauhoittavia tai mielialalääkkeitä.
"ADHD medicines, including Adderall, Ritalin, Vyvanse, and Simtriyo, may interact with alcohol. Drinking alcohol while taking these medicines can increase side effects, such as dizziness, sleepiness, heart problems, and trouble focusing."
-drugs.com
Yhäkin niiden yhteisvaikutuksissa riskinä on lähinnä se, että stimulantit saa olon tuntumaan selvemmältä kuin on, mikä lisää alkoholimyrkytyksen riskiä, ja tuo mahdollinen rasitus sydämelle.
Alkoholin vaikutusta stimulantit ei voimista, vaan päin vastoin.
Juu, uskon kyllä kun sen anonyymi lääkäritietäjä minulle netissä kertoo. :D
No kyse on iham yleissivistykseen kuuluvasta yleistiedosta, mutta toki asian voi jokainen itse netistä tarkistaa. Mutta riittää ihan että ymmärtää stimulantin ja sedatiivin eron.
Stimulantit yhdistettynä alkoholiin on riski lähinnä siksi, että olo on paljon selvempi ja kirkkaampi, vaikka oikeasti on hyvinkin humalassa.
Juu, netistä juuri tarkistin että osa adhd-lääkkeistä aiheuttaa alkoholin kanssa uneliaisuutta ja huimausta. Kuten olen itse nähnyt käyvän.
Mixing stimulants and alcohol is dangerous because the stimulant masks how drunk you feel, which can lead to alcohol poisoning and severe heart strain.
How They Interact
False sobriety: Stimulants speed up the central nervous system, while alcohol slows it down. They do not cancel each other out. Instead, the stimulant masks drowsiness and fatigue, tricking you into feeling more sober than you actually are.
Overconsumption: Because you feel alert, you may drink significantly more alcohol or take more medication than intended, raising the risk of fatal overdose or alcohol poisoning.
Cardiovascular stress: Combining substances like Adderall, Ritalin, or cocaine with alcohol forces your heart rate and blood pressure to spike simultaneously, increasing the risk of chest pain, heart attack, or stroke.
"ADHD medicines, including Adderall, Ritalin, Vyvanse, and Simtriyo, may interact with alcohol. Drinking alcohol while taking these medicines can increase side effects, such as dizziness, sleepiness, heart problems, and trouble focusing."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noissa tutkimuksissa on tarkat kriteerit, älä huoli. Naiset varsinkin hyvin alidiagnosoituja.
Ja tähän jotkut "nerot" inttää, että naisella ei voi olla autismia, koska ei käyttäydy kuin autistinen pikkupoika, tai kuin autistinen mies. Tietenkään autistinen nainen ei käyttäydy samalla tavoin, eivätkä edes kaikki miesautistit käyttäydy samalla tavoin.
Tämähän ei ole ainakaan aloituksen aihe. Nainen voi olla autisti. Mies voi olla autisti. Nainen voi olla ylidiagnosoitu. Myös mies voi olla ylidiagnosoitu. En tiedä, miksi miesten ylidiagnosointi on vieläkin vähemmällä huomiolla kun naisten, vaikka oletettavasti sitäkin tapahtuu. Ehkä miehet ei niistä niin paljon puhu.
Ylidiagnosoinnin pitäis loppua. Se on mun toive. Psykologeille siis paremmat koulutukset jne. Ja lääkäreille.
Ap
Mutta kun ei ole mitään yligiagnosointia. Naisten ja tyttöjen autismi on yhä voimakkaasti alidiagnosoitua. Jos sä toivot diagnosoinnin vähentämistä, niin siitä seuraisi ainoastaan se, että vielä nykyistä useampi autisti jäisi diagnosoimatta.
Ja sinulla on ongelma luetunymmärryksessä. Niitä diagnooseja annetaan edelleen väärin perustein.
Ei kenenkään lapsen, toistanko: LAPSEN, ominaisuudet (ujous, perfektionismi, herkkyys ym ym) sais olla jonkun aikusen mielestä niin huonoja, että niitä aletaan tyyliin lapsen päästyä synnäriltä epäilemään. Yksi opettaja toisti lääkärien agendaa kuinka sairas olen ja keksi pienestä päästään pelkäävän, että (vahingossa tai tahallaan) puukotan kotsassa muita puukolla.
Minä voin puhua tästä koska minulla ei ole mitään hävettävää. Ap
Autismi näkyy jo muutama viikko synnärin jälkeen. Silloin huomaa ensimmäiset erikoisuudet, eikä lapsi taatusti vielä maskaa, tai käyttäydy tietoisesti jollakin tavalla.
Joo totta. Mulla ei kuitenkaan kukaan- vanhemmat, isovanhemmat, sedät, tädit ym huomanneet mitään kummallista koskaan. Ja tuskinpa se on yllätys et tyyppi jonka vanhemmat, isovanhemmat ja sedät on hiljasia, on tyyppi itekon hiljanen.
-ap
Kuulostaa just siltä, että sun sukulaiset ois itse autisteja, eivätkä siksi huomaa autistisessa lapsessa mitään poikkeavaa 😃.
Mulla kävi noin, että kun oon autistin lapsi ja itse autisti, niin mulle ja lähisuvulle mun autistilapset vaikutti tietenkin ihan normaaleilta (en siis itse tiennyt vielä olevani kirjolla).
Mielenkiintoista että osaat diagnosoida koko perheeni ilman että olen heistä mitään edes kertonut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noissa tutkimuksissa on tarkat kriteerit, älä huoli. Naiset varsinkin hyvin alidiagnosoituja.
Ja tähän jotkut "nerot" inttää, että naisella ei voi olla autismia, koska ei käyttäydy kuin autistinen pikkupoika, tai kuin autistinen mies. Tietenkään autistinen nainen ei käyttäydy samalla tavoin, eivätkä edes kaikki miesautistit käyttäydy samalla tavoin.
Tämähän ei ole ainakaan aloituksen aihe. Nainen voi olla autisti. Mies voi olla autisti. Nainen voi olla ylidiagnosoitu. Myös mies voi olla ylidiagnosoitu. En tiedä, miksi miesten ylidiagnosointi on vieläkin vähemmällä huomiolla kun naisten, vaikka oletettavasti sitäkin tapahtuu. Ehkä miehet ei niistä niin paljon puhu.
Ylidiagnosoinnin pitäis loppua. Se on mun toive. Psykologeille siis paremmat koulutukset jne. Ja lääkäreille.
Ap
Mutta kun ei ole mitään yligiagnosointia. Naisten ja tyttöjen autismi on yhä voimakkaasti alidiagnosoitua. Jos sä toivot diagnosoinnin vähentämistä, niin siitä seuraisi ainoastaan se, että vielä nykyistä useampi autisti jäisi diagnosoimatta.
Ja sinulla on ongelma luetunymmärryksessä. Niitä diagnooseja annetaan edelleen väärin perustein.
Ei kenenkään lapsen, toistanko: LAPSEN, ominaisuudet (ujous, perfektionismi, herkkyys ym ym) sais olla jonkun aikusen mielestä niin huonoja, että niitä aletaan tyyliin lapsen päästyä synnäriltä epäilemään. Yksi opettaja toisti lääkärien agendaa kuinka sairas olen ja keksi pienestä päästään pelkäävän, että (vahingossa tai tahallaan) puukotan kotsassa muita puukolla.
Minä voin puhua tästä koska minulla ei ole mitään hävettävää. Ap
Autismi näkyy jo muutama viikko synnärin jälkeen. Silloin huomaa ensimmäiset erikoisuudet, eikä lapsi taatusti vielä maskaa, tai käyttäydy tietoisesti jollakin tavalla.
Joo totta. Mulla ei kuitenkaan kukaan- vanhemmat, isovanhemmat, sedät, tädit ym huomanneet mitään kummallista koskaan. Ja tuskinpa se on yllätys et tyyppi jonka vanhemmat, isovanhemmat ja sedät on hiljasia, on tyyppi itekon hiljanen.
-ap
Kuulostaa just siltä, että sun sukulaiset ois itse autisteja, eivätkä siksi huomaa autistisessa lapsessa mitään poikkeavaa 😃.
Mulla kävi noin, että kun oon autistin lapsi ja itse autisti, niin mulle ja lähisuvulle mun autistilapset vaikutti tietenkin ihan normaaleilta (en siis itse tiennyt vielä olevani kirjolla).
Mielenkiintoista että osaat diagnosoida koko perheeni ilman että olen heistä mitään edes kertonut.
Ap
Jos huomaat niin kyse oli konditionaalista, ei väitteestä tai diagnosoinnista.
Sellainen nyt vaan on sangen tyypillistä, kuten omasta esimerkistäni käy ilmi. Miten minä olisin autistina joka on kasvanut autistiperheessä, huomata, että mun autistilapset ois jotenkin poikkeavia, kun eihän ne poikenneet lainkaan mun perheen normaalista. Opin vasta paljon myöhemmin, että ne mun tosi kummallisina pitämät ihmiset onkin niitä "normaaleita".
Vierailija kirjoitti:
Minun siskotytölläkin diagnosoitiin ADHD aikanaan, sai lääkityksen joka hänen mielestään tehosi. Sitten joskus myöhemmin sanoi, ettei hänellä enää ole sitä, että se oli diagnosoitu murrosiän vuoksi. Ihmettelin, että miten ne lääkkeet sitten tehosi? Hän ei osannut sanoa, eikä vanhempansakaan.
Jos yhtään olet perehtynyt amfetamiinin ja stimulanttien historiaan, niin tietäisit vastauksen. Niitä käytettiin jo 1900-luvun alussa ja puolivälissä mm. keskittymisen tukena ja vireyden ylläpitämiseen hyvin laaja-alaisesti. Niiden vaikutus keskittymisongelmiin on ihan samanlainen, oli diagnoosia tai ei. Keskeisenä muuttujana on, onko keskittymisen ja tarkkaavuuden ongelmia ei se, miten noita ongelmia kehystetään. Täytyy olla aika simppeli jos kuvittelee, että lääkkeet toimivat jonkin spesifin neurobiologisen poikkeavuuden takia nimenomaan ja vain ADHD-diagnoosin saaneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskotytölläkin diagnosoitiin ADHD aikanaan, sai lääkityksen joka hänen mielestään tehosi. Sitten joskus myöhemmin sanoi, ettei hänellä enää ole sitä, että se oli diagnosoitu murrosiän vuoksi. Ihmettelin, että miten ne lääkkeet sitten tehosi? Hän ei osannut sanoa, eikä vanhempansakaan.
Jos yhtään olet perehtynyt amfetamiinin ja stimulanttien historiaan, niin tietäisit vastauksen. Niitä käytettiin jo 1900-luvun alussa ja puolivälissä mm. keskittymisen tukena ja vireyden ylläpitämiseen hyvin laaja-alaisesti. Niiden vaikutus keskittymisongelmiin on ihan samanlainen, oli diagnoosia tai ei. Keskeisenä muuttujana on, onko keskittymisen ja tarkkaavuuden ongelmia ei se, miten noita ongelmia kehystetään. Täytyy olla aika simppeli jos kuvittelee, että lääkkeet toimivat jonkin spesifin neurobiologisen poikkeavuuden takia nimenomaan ja vain ADHD-diagnoosin saaneille.
Google AI:
-Miten ADHD-lääke vaikuttaa, jos on ADHD?
-ADHD-lääke tasapainottaa aivojen välittäjäaineiden toimintaa ja auttaa rauhoittamaan tarkkaavuushäiriön oireita, kun henkilöllä on ADHD.
-Miten ADHD-lääkkeet vaikuttavat, jos ei ole ADHD?
Piristävä vaikutus: Valppaus ja hereillä olo paranevat, väsymys vähenee ja unentarve saattaa laskea.
Ylivireys ja hermostuneisuus: Keskittymisen sijaan annos voi aiheuttaa levottomuutta, kiihtyneisyyttä, ahdistusta tai sydämen sykkeen ja verenpaineen nousua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskotytölläkin diagnosoitiin ADHD aikanaan, sai lääkityksen joka hänen mielestään tehosi. Sitten joskus myöhemmin sanoi, ettei hänellä enää ole sitä, että se oli diagnosoitu murrosiän vuoksi. Ihmettelin, että miten ne lääkkeet sitten tehosi? Hän ei osannut sanoa, eikä vanhempansakaan.
Jos yhtään olet perehtynyt amfetamiinin ja stimulanttien historiaan, niin tietäisit vastauksen. Niitä käytettiin jo 1900-luvun alussa ja puolivälissä mm. keskittymisen tukena ja vireyden ylläpitämiseen hyvin laaja-alaisesti. Niiden vaikutus keskittymisongelmiin on ihan samanlainen, oli diagnoosia tai ei. Keskeisenä muuttujana on, onko keskittymisen ja tarkkaavuuden ongelmia ei se, miten noita ongelmia kehystetään. Täytyy olla aika simppeli jos kuvittelee, että lääkkeet toimivat jonkin spesifin neurobiologisen poikkeavuuden takia nimenomaan ja vain ADHD-diagnoosin saaneille.
Google AI:
-Miten ADHD-lääke vaikuttaa, jos on ADHD?
-ADHD-lääke tasapainottaa aivojen välittäjäaineiden toimintaa ja auttaa rauhoittamaan tarkkaavuushäiriön oireita, kun henkilöllä on ADHD.
-Miten ADHD-lääkkeet vaikuttavat, jos ei ole ADHD?
Piristävä vaikutus: Valppaus ja hereillä olo paranevat, väsymys vähenee ja unentarve saattaa laskea.
Ylivireys ja hermostuneisuus: Keskittymisen sijaan annos voi aiheuttaa levottomuutta, kiihtyneisyyttä, ahdistusta tai sydämen sykkeen ja verenpaineen nousua.
No jos AI -linjalle lähdetään, niin Chat GBT antaa seuraavan vastauksen:
"Ei ole vahvaa näyttöä siitä, että stimulantit toimisivat laadullisesti eri tavalla ADHD-potilailla kuin ihmisillä ilman ADHD:ta. Parempi kuva tutkimuksesta on, että samat lääkkeet vaikuttavat samoihin dopamiini- ja noradrenaliinijärjestelmiin molemmissa ryhmissä, mutta lähtötaso, tehtävä, annos ja yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka suuri hyöty näkyy. ADHD-potilailla metyylifenidaatti parantaa keskimäärin useita kognitiivisia toimintoja, kuten tarkkaavaisuutta, reaktioaikaa, vasteen inhibitiota ja työmuistia. Tuoreessa meta-analyysissä pitkäaikaisemman metyylifenidaattihoidon vaikutukset olivat näillä alueilla pieniä tai keskisuuria, noin g=0,34–0,59g=0{,}34–0{,}59.
Mutta myös terveillä ihmisillä metyylifenidaatti voi parantaa samoja toimintoja. Terveiden aikuisten meta-analyysissä metyylifenidaatin kokonaisvaikutus kognitioon oli pieni, SMD noin 0,21, ja hyötyä löytyi esimerkiksi jatkuvassa tarkkaavaisuudessa, muistissa ja inhibitiokontrollissa. D-amfetamiinin kokonaisvaikutus ei siinä meta-analyysissä ollut merkitsevä. Toisessa meta-analyysissä sekä amfetamiini että metyylifenidaatti tuottivat terveillä pieniä parannuksia joillakin kognition alueilla, vaikka osa vaikutuksista heikkeni julkaisuharhan huomioimisen jälkeen.
Tämä on tärkeä havainto, koska se ei tue yksinkertaista ajatusta, että stimulantti “normalisoisi ADHD-aivojen puutoksen” mutta vaikuttaisi terveisiin aivan eri tavalla.
On kyllä olemassa neurokuvantamistutkimuksia, joissa metyylifenidaatti näyttää ADHD-ryhmässä muuttavan joidenkin aivoalueiden aktivaatiota lähemmäksi verrokkiryhmän tasoa. Esimerkiksi meta-analyysissä lääkitys lisäsi aktivaatiota alueilla, jotka olivat ADHD-ryhmässä ilman lääkettä keskimäärin hypoaktiivisia. Mutta tästä ei seuraa, että lääkkeen farmakologinen vaikutus olisi ADHD-spesifi. “Normalisoituminen” voi syntyä yksinkertaisesti siitä, että lähtötaso on ryhmissä erilainen. Lääke vaikuttaa samansuuntaisesti molemmilla, vaikka ADHD-ryhmän kliininen hyöty voi olla suurempi, koska heidän lähtötasonsa aiheuttaa enemmän ongelmia.
Lisäksi stimulantteihin liittyy niin sanottu inverted-U-ajatus: dopamiini- ja noradrenaliiniaktiivisuuden sekä kognitiivisen suorituskyvyn suhde ei välttämättä ole lineaarinen. Sekä liian vähäinen että liian voimakas katekolamiiniaktiivisuus voi heikentää suorituskykyä, ja optimaalinen taso sijaitsee niiden välissä. Tämän vuoksi lähtötasoltaan heikommin suoriutuva henkilö saattaa hyötyä enemmän kuin jo valmiiksi hyvin suoriutuva henkilö. Tätä vaihtelua voi kuitenkin esiintyä sekä ADHD- että ei-ADHD-ryhmien sisällä. "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noissa tutkimuksissa on tarkat kriteerit, älä huoli. Naiset varsinkin hyvin alidiagnosoituja.
Ja tähän jotkut "nerot" inttää, että naisella ei voi olla autismia, koska ei käyttäydy kuin autistinen pikkupoika, tai kuin autistinen mies. Tietenkään autistinen nainen ei käyttäydy samalla tavoin, eivätkä edes kaikki miesautistit käyttäydy samalla tavoin.
Kyllä minun asperger-tyttäreni käyttäytyi kuin rasavilli poika, ja ennen kouluikää kaikki hänen kaverinsakin olivat poikia. Kouluiässä tilanne muuttui, kun pojat eivät enää kehdanneet leikkiä tyttöjen kanssa.
Mutta käyttäytyikö hän kuin autistinen poika? Usein ilmeisesti autistiset tytöt ja naiset vastaa neurotyypillisiä poikia ja miehiä käytökseltään, ei autistisia poikia ja miehiä.
Toki autismi voi ilmetä naisella ihan niin kuin tyypillisesti miehillä, ja miehellä ihan niin kuin tyypillisesti naisilla.
En tiedä, sillä en ole tuntenut autistisia poikalapsia, ainoastaan autistimiehiä. Jos vertaan tyttäreni lapsuutta oman nentti-veljeni, hänen kavereidensa tai tuttavien poikalasten lapsuuteen, tyttäreni oli paljon rasavillimpi.
Nyt keski-iässä tyttäreni käytös muistuttaa melko paljon hänen isänsä käytöstä, ja poikkeamat kummankin käytöksessä huomaa useimmiten vain lähipiiri. Tyttären puolisosta taas ei arvaisi, että hänellä on asperger, ellei tietäisi asiaa. Hän maskaa nykyisin erittäin hyvin, mutta kouluaika oli hänelle ilmeisesti vaikeampi kuin tyttärelleni ja miehelleni.
No ei todellakaan ole mennyt överiksi, kun valtava määrä autistityttöjä -ja naisia jää yhä diagnosoimatta. Naisia kieltäydytään tutkimasta mm. sellaisilla perusteilla, että osaa katsoa silmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ole mennyt överiksi, kun valtava määrä autistityttöjä -ja naisia jää yhä diagnosoimatta. Naisia kieltäydytään tutkimasta mm. sellaisilla perusteilla, että osaa katsoa silmiin.
Muuttakaa Etelä-Karjalaan. Saatte varmasti diagnoosit. Vaikka fragilesta, jos sille päälle satutaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ole mennyt överiksi, kun valtava määrä autistityttöjä -ja naisia jää yhä diagnosoimatta. Naisia kieltäydytään tutkimasta mm. sellaisilla perusteilla, että osaa katsoa silmiin.
Muuttakaa Etelä-Karjalaan. Saatte varmasti diagnoosit. Vaikka fragilesta, jos sille päälle satutaan.
Ap
Mutta ethän sinäkään saanut sitä diagnoosia, vaan olet katkera pelkästä epäilystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diagnoosien määrä on kuitenkin noussut selvästi. Ja opettajat kertovat melko yhtenäisesti, että nepsy-lasten määrä on "räjähtänyt".
Mistä tämä sitten johtuu? Onko neuroepätyypillisyys jostain syystä lisääntynyt ja syyt siihen.? Vai onko kyseessä yhteiskunnan muutos. Eli nykyinen elämäntapa teknologisine muutoksineen vahvistaa oireilua?
Entä onko se diagnoosi sitten niin tarpeellinen kaikille ja ns. hyvä selitys kaikille vaikeuksille? Joka tapauksessa, ei Adhd tai autismi, ainakaan lievemmässä päässä, ole sinänsä este menestykseen elämässä.
Autismi on ainakin voimakkaasti periytyvää. Esim spermanluivuttajaksi ei kelpaa jos on autismi dg. Onko ap käynyt läpi monen vuoden tutkimusjakson? Omalla tytölleni autismin tutkiminen kesti vuosia vaikka isällään se on. Dg on tärkeää saada jotta koulussa saa tukea eikä lapsi luule olevansa tyhmä tms, ja voidaan vaikuttaa ennalta siihen ettei tule masennusjaksoja jo lapsena. Omalla tytölläni autismi pitää ottaa huomioon kaikessa ruokailusta lähtien. Hyvä kun oppii elämään asian kanssa jo lapsesta ja ehkäisemään mm kuormitusta.
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosien määrä on kuitenkin noussut selvästi. Ja opettajat kertovat melko yhtenäisesti, että nepsy-lasten määrä on "räjähtänyt".
Mistä tämä sitten johtuu? Onko neuroepätyypillisyys jostain syystä lisääntynyt ja syyt siihen.? Vai onko kyseessä yhteiskunnan muutos. Eli nykyinen elämäntapa teknologisine muutoksineen vahvistaa oireilua?
Entä onko se diagnoosi sitten niin tarpeellinen kaikille ja ns. hyvä selitys kaikille vaikeuksille? Joka tapauksessa, ei Adhd tai autismi, ainakaan lievemmässä päässä, ole sinänsä este menestykseen elämässä.
Mun teoria tälle on se, että tietoisuuden lisääminen on lisännyt tutkimuksiin hakeutumista ja diagnooseja, mutta lisäksi myös yhteiskunta on muuttunut tavalla, jossa yhtäaikaa ympäristöstä tuleva kuormitus on lisääntynyt ja normaalin käsite on muuttunut kapeammaksi.
Maailma menee yhä enemmän siihen suuntaan, jossa ihanneihminen on supertehokas, ulospäinsuuntautunut, itseään korostava, sitkeä ja helposti muutoksiin mukautuva. Työelämän vaatimukset ja tahti on kasvaneet aivan valtavasti, ja siellä on paljon vähemmän tilaa esim. ujoille, helposti kuormittuville tai hitaasti oppiville verrattuna entisaikoihin, kun työnkuvat ovat muuttuneet ja monia on myös kadonnut. Vaikka muuten moninaisuutta arvostetaan, ihmisten luonnollista erilaisuutta nimenomaan temperamentin ja persoonallisuuspiirteiden osalta ei osata enää ottaa huomioon mikä varmasti sitten myös johtaa siihen, että useampi kokee itsensä vialliseksi kun ei pystykään vastaamaan näihin nykyajan vaatimuksiin polttamatta itseään loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Autismi on ainakin voimakkaasti periytyvää. Esim spermanluivuttajaksi ei kelpaa jos on autismi dg. Onko ap käynyt läpi monen vuoden tutkimusjakson? Omalla tytölleni autismin tutkiminen kesti vuosia vaikka isällään se on. Dg on tärkeää saada jotta koulussa saa tukea eikä lapsi luule olevansa tyhmä tms, ja voidaan vaikuttaa ennalta siihen ettei tule masennusjaksoja jo lapsena. Omalla tytölläni autismi pitää ottaa huomioon kaikessa ruokailusta lähtien. Hyvä kun oppii elämään asian kanssa jo lapsesta ja ehkäisemään mm kuormitusta.
Alkoi muistaakseni ollessani 3-4 ja loppui kun olin 10-11. Muistan et se lääkäri antoi jonkun lapun, että "sulla vois ainakin ADD olla, kun oot niin rauhallinen" ja jotain muutakin se höpötti. Mun mielessä viimeinen tutkimuspäivä ja em. päivä on sama, mutta se oli varmaan eri päivä.
Äiti taas ei koskaan halua puhua niistä ja iskä nyt ei edes muista/tiedä kaikkea.
Onneksi mä tiedän etten ole tyhmä, vaikka motorisesti olenkin kömpelö. Ehkä se on hahmotushäiriö/dypraxia, jota he ei ole joko osanneet tai halunneet nähdä. Tiedä sitten. En muuten tiennyt aiemmin että hiljaisilla ja kömpelöillä tytöillä epäiltäisiinkin autismia, saati fragilea.
Nyt tiedän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosien määrä on kuitenkin noussut selvästi. Ja opettajat kertovat melko yhtenäisesti, että nepsy-lasten määrä on "räjähtänyt".
Mistä tämä sitten johtuu? Onko neuroepätyypillisyys jostain syystä lisääntynyt ja syyt siihen.? Vai onko kyseessä yhteiskunnan muutos. Eli nykyinen elämäntapa teknologisine muutoksineen vahvistaa oireilua?
Entä onko se diagnoosi sitten niin tarpeellinen kaikille ja ns. hyvä selitys kaikille vaikeuksille? Joka tapauksessa, ei Adhd tai autismi, ainakaan lievemmässä päässä, ole sinänsä este menestykseen elämässä.
On selvää, että kun autisminkirjoa /nepsyjä on paljon ja kun nämä lisääntyvät, eli saavat lapsia, niin tietysti se näkyy siinä, että nepsyt vaan lisääntyvät. Kun se oireisto siirtyy 90% perimässä, eli geeneissä. Olen lukenut, että nykään ei huolita sukusolujen lahoittajiksi nepsyjä tai heitä joilla on lähisuvussa nepsyjä. Eikö tuo kerro selvää kieltä periytyvyydestä ja nepsyjen lisääntymisestä?
Olen eri mutta en tajua kun osa solvaa ap;a. Ihan ku ylidiagnosointi ei voisi olla yhtä paha ja vakava juttu, kun alidiagnosointikin?
Hiljaisuus, rehellisyys, oikeudenmukasuus ym ei todellakaan tee sinusta autistia!
Ja näin sen kommentin missä ap kertoi vaarinsa piirteistä jotka nykyisin varmaan tulkittaisi autismiin, ja jonkun vastanneen siihen jotenkin että on niitä negatiivisempiakin autismipiirteitä josta ap kysyi että mitä ne on ja aiempi kirjoittaja ei vastannut enää :D.
Suututtiko kun ap taisikin olla oikeessa?😀
Juu, netistä juuri tarkistin että osa adhd-lääkkeistä aiheuttaa alkoholin kanssa uneliaisuutta ja huimausta. Kuten olen itse nähnyt käyvän.