Mikä tämä uusi käytäntö on, että työnhakijalle soitetaan että sua ei ole valittu
Minulle on nyt soitettu työhaastattelun jälkeen, että sua ei ole valittu.
Siis mitä vittua, tuollainen puhelu on hirveä ja nöyryyttävä. Että oikein heitettäisiin kermakakku naamalle ja hierottaisiin päälle.
Jäi niin, niin, niin nöyryytetty olo.
Kommentit (113)
Meidän firmassa soitetaan kaikille, jotka ovat olleet haastattelussa. Se on normaali käytäntö ja kohteliasta hakijaa kohtaan. Muille ei soiteta. Olen itsekin joskus hakijana saanut tuollaisen puhelun. Minusta oli se oli hyvä ja siinä sai myös kuulla perusteluja, jotka olivat ihan asiallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on virkistävä poikkeus niihin miljooniin postauksiin, joissa purnataan kun mitään ei kuulu. Vai oliko tää provo ja minä en vaan tajunnut?
Ihan totista totta on. Soitetaan perään, että sua ei ole nyt valittu.
Että onko tuo suoranaista vittuilua, vai mitä.
Tuli niin paha olo. Jotenkin kun olis tultu maahan kaatunutta potkimaan suoraan naamaan.
Ap.
Mullekin on soitettu kahdesta paikkaa ja p*ska fiilis tuli. Toisella kertaa oli jotenkin erityisen nöyryyttävä tunnelma puhelussa. Eka kerta oli ysärillä ja toinen 2019 eli kyllä noita on ollut jossain käytäntönä pitdmpään.
Mutta tämä soittaja ei ollut edes se haastattelija. Hän soitti todella omituisesti ja vaivaantuneesti. Menin itse niin hämilleni, että en osannut kysyä lisäkysymyksiä. Siellä se jotain mumisi paljon hakijoita. En nähnyt itseni kannalta tarpeellisena saada lisätietoja häneltä.
Ap
Tämä tapa, että varsinkin pidemmälle hakuprosessissa päässeet saavat soiton, on hakijalle todella tärkeä. JOS hän osaa ottaa asian oikein. Harvoin saa rehellistä ja suoraa palautetta, sellainen todella on arvokasta ja siihen pitää suhtautua lahjana, joka auttaa sinua eteenpäin. Jo se, että saat työnhaun tuloksesta puhelun, kertoo siitä että olit siellä listan yläpäässä hakijoiden joukossa, joten sekin tieto on kannustava.
Siinähän on mahdollisuus keskustella siitä, mikä omalla kohdalla oli se pieni asia, joka pudotti jatkosta, ja miksi toinen henkilö valittiin. Saat siinä rakentavaa kritiikkiä, joka on kullanarvoista työnhaussa jatkossa. Jos vaikka jokin taidon puute koettiin ongelmaksi, voit parantaa tämän taidon osaamista. Jos haastattelijat kokivat, että et ollut persoonaltasi sopiva työhön, sekin on hyvä ymmärtää objektiivisesti; ehkä olit tiimityötä vaativaan tehtävään vähemmän ekstrovertti tyyppi, osaat tulevaisuudessa etsiä hieman erityyppisiä tehtäviä. Jos sanottiin, että osaamisesi ei ollut täsmälleen sitä mitä ko. tehtävään haettiin, pystyt tarkemmin suuntaamaan työnhakusi oman osaamisesi ja kokemuksesi mukaan jatkossa.
Erittäin tärkeää on myös se, miten käyttäydyt puhelun aikana. Suomi on pieni maa, ja monilla aloilla on todella pienet piirit, joten kannattaa antaa aina loppuun asti hyvä vaikutelma itsestäsi. Keskeistä on kysellä oman osaamisen ja kokemuksen puutteista asiallisesti, koska se antaa työnantajalle käsityksen, että "tässä on hyvin palautetta vastaanottava tyyppi, kehityskelpoinen henkilö" ja voivat pitää nimesi ja yhteystietosi tallessa tulevia sinulle paremmin sopivia tehtäviä varten. Kyseistä haastattelijaa, joka nyt tuntee osaamisesi (ja puutteesi, joita lupaat kehittää), voi pyytää myös suosittelijaksi seuraavaa työnhakua varten toiseen työpaikkaan - verkostoituminen omalla alalla on tärkeää.
Jos taas itkee, raivoaa tai haistattelee puhelun aikana, niin siinähän haastattelija luultavasti ajattelee helpottuneena, että "hyvä kun ei palkattu tuollaista lapsellista itkupilliä tai huonokäytöksistä raivopäätä meille!" ja sun paperit menee heti Ö-mappiin.
Vierailija kirjoitti:
Mutta tämä soittaja ei ollut edes se haastattelija. Hän soitti todella omituisesti ja vaivaantuneesti. Menin itse niin hämilleni, että en osannut kysyä lisäkysymyksiä. Siellä se jotain mumisi paljon hakijoita. En nähnyt itseni kannalta tarpeellisena saada lisätietoja häneltä.
Ap
No v'ttuako sitten uliset? Sinua ei kiinnostanut, miksi et saanut töitä, joten sinä sait kaiken olennaisen puhelusta. Etiäpäin.
Minullekin soitettiin ja kerrottiin etten saanut paikkaa, soittaja oli paikan pomo ja harmitteli ja sanoi että olin toisella sijalla. Rupattelin silti hetken paikan pomon kanssa, ja toivoteltiin hyvää syksyä.
Keväällä tämå pomo soitti että tarvitsevat pikaisesti sijaisen irtisanoutuneen tilalle, ja pääsin töihin ilman uutta hakua.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei yritä niin ei pety, sen takia en hae työpaikkoja enkä etsi treffiseuraa, elämä on paljon helpompaa näin.
Jos haluaa elämässään ikinä saavuttaa mitään itselleen tärkeää, joutuu lähes jokainen meistä kokemaan pettymyksiä niin työelämässä kuin seurustelussakin. Kannattaa ehkä pohtia, onko oikeasti helpompaa elää koko elämänsä ilman niitä asioita, joita haluaisi saavuttaa, vain siksi ettei uskalla yrittää. Vai olisiko sittenkin parempi kestää muutama pettymys matkan varrella ja antaa itselleen samalla mahdollisuus onnistua ja lopulta saavuttaa ne asiat mitkä ovat itselle tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Meidän firmassa soitetaan kaikille, jotka ovat olleet haastattelussa. Se on normaali käytäntö ja kohteliasta hakijaa kohtaan. Muille ei soiteta. Olen itsekin joskus hakijana saanut tuollaisen puhelun. Minusta oli se oli hyvä ja siinä sai myös kuulla perusteluja, jotka olivat ihan asiallisia.
Ihan hyvä jos haastattelussa kertoo että soittelee joka tapauksessa niin ei turhaan innostu kun puhelu tulee. Ei siinä nyt sen kohteliaampaa tosin ole kuin emailissa, sitä paitsi jos puhelun tullessa vaikka on naimassa niin vähän ärsyttävää, tai kännissä niin ettet kehtaa vastaa niin alat miettimään sitten että pääsinkö vai en, ihan turhaa soitella jos ei muuta asiaa ole, kuten vaikka kysyisi että jos työpaikkoja tässä vapautuu niin voiko sinuun olla yhteydessä tai jotain
Mitä sellaiseen puhelimitse annettuun tietoon edes pitäisi vastata? Että "(-hei, x täällä) -Hei (-et tullut valituksi) -Aaa ok, ei se mitään, ymmärrän, kiitos tiedosta (-hyvää päivänjatkoa, hei hei) -Kiitos samoin. Moikka." ??
Tämä ketju on pelottava esimerkki siitä, millaisia lapsia nyky-yhteiskunta kasvattaa. Ei toki kaikkia, mutta liian monia. Pettymystensietokyky on olematon ja näin ollen ei pärjätä elämässä muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sellaiseen puhelimitse annettuun tietoon edes pitäisi vastata? Että "(-hei, x täällä) -Hei (-et tullut valituksi) -Aaa ok, ei se mitään, ymmärrän, kiitos tiedosta (-hyvää päivänjatkoa, hei hei) -Kiitos samoin. Moikka." ??
No vaikka noinkin. Tuo antaa sinusta kuvan, että sinua ei oikeastaan edes kiinnostanut ko. paikka. Jos haluaa osoittaa aktiivisuutta ja luoda hyvän vaikutelman, kysyy syytä miksi ei tullut valituksi tai mitä voisi tehdä toisin jne. Ei voi koskaan tietää, mihin keskutelu johtaa, vaikka ensimmäinen viesti olisi negatiivinen. Aktiivisuus muistetaan, kuten osa täällä on kertonutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on varsin kohteliasta kertoa henkilökohtaisesti, miten haastettelussa kävi. Eipähän tarvitse odotella, että tuleeko sieltä jotain tietoa vai ei. Harvinaisen fiksu firma ollut kyseessä.
Tuollaisen tiedon voi laittaa s-postilla.
Itselleni tuli niin paha mieli. Jotenkin nöyryyttävä tapa.
Muuttuko se tieto jotenkin, jos se laitetaan kirjallisena?
Tieto ei muutu mutta jos pettymys on kova/kokee olonsa kelpaamattomaksi, nöyryytetyksi tms niin "säilyttää kasvonsa" kun ei joudu akuutissa tilanteessa puhelimessa puhumaan huonon uutisen tuojan kanssa. Joku voi mennä sanattomaksi, alkaa itkettää tms, kuka sellaista omalle kohdalleen haluaa?
Työelämään kuuluu rekrytointipäätöksiä, palautetta, kritiikkiä, epäonnistumisia, torjutuksi tulemista, muutoksia ja välillä myös huonoja uutisia. Niiden käsitteleminen on osa aikuisen ihmisen työelämätaitoja. Jos elämässä haluaa edetä, joutuu väistämättä kohtaamaan tilanteita, joissa ei tule valituksi, ei saa haluamaansa työpaikkaa, saa kielteistä palautetta tai joutuu muuten pettymään. Tavoitteena ei minusta pitäisi olla rakentaa elämää niin, ettei koskaan joudu tuntemaan ikäviä tunteita. Paljon hyödyllisempää on opetella sietämään niitä ja huomata, että pettymyksestäkin selviää.
Vierailija kirjoitti:
Mutta tämä soittaja ei ollut edes se haastattelija. Hän soitti todella omituisesti ja vaivaantuneesti. Menin itse niin hämilleni, että en osannut kysyä lisäkysymyksiä. Siellä se jotain mumisi paljon hakijoita. En nähnyt itseni kannalta tarpeellisena saada lisätietoja häneltä.
Ap
Ja sä otat nyt itseesi sen, että se soittaja oli selvästikin vaivaantunut, eikä osannut hommaansa? Eihän se nyt sua ollut nöyryyttämässä, vaan teki käskystä jotain, joka ei välttämättä hänen toimenkuvaansa edes kuulunut, mutta jostain syystä joutui sen tekemään (haastattelija estynyt soittamaan? Haastateltuja useita, ja soitot oli jaettu?) Pettymys on tietenkin suuri, kun ei tule valituksi, mutta vähän sun olisi syytä kasvattaa selkänahkaa, ettei tuollainen asia saa tuntemaan oloa nöyryytetyksi, koska mistään sellaisesta ei ihan varmasti ollut kyse.
Yksi sana: Tunnetaidot.
Ne kun on hallussa osaa käsitellä pettymyksiäkin eikä ota kaikkea henkilökohtaisena loukkauksena tai nöyryytyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on pelottava esimerkki siitä, millaisia lapsia nyky-yhteiskunta kasvattaa. Ei toki kaikkia, mutta liian monia. Pettymystensietokyky on olematon ja näin ollen ei pärjätä elämässä muutenkaan.
Maailma on todella pelottava jos tämän foorumin kirjoittajien perusteella teet analyysin siitä että millaisia ihmisiä suomalaiset ovat. Ei taida ihan normaalit ihmiset edes tänne kirjoitella. (minä mukaanlukien, joku Sherlockki kuitenkin olisi sanonut: "hahaa sinäkään et sitten ole normaali kun tänne kirjoittelet")
No varmaan mielestäsi se hiljaisuus on parempi ? Kyllä se v**taa kun ei mitään kuulu, edes viestiä "kiitos mutta ei kiitos" tms
Eihän tuo rekrytointiprosessi mennyt ihan hyvin, jos itse rekrytoinnissa vastaava ei sitten soita asiallisesti ja kerro perusteita. Siinä soitti toinen henkilö, joka oli todella vaivaantunut ja ympäripyöreästi sanoi asian.
Minulle jäi niin paha mieli tästä tälle henkilölle pakotetusta puhelusta, että en tiedä miten jatkossa voisi kovettaa itsensä työnhaussa.
Ei näin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on pelottava esimerkki siitä, millaisia lapsia nyky-yhteiskunta kasvattaa. Ei toki kaikkia, mutta liian monia. Pettymystensietokyky on olematon ja näin ollen ei pärjätä elämässä muutenkaan.
Maailma on todella pelottava jos tämän foorumin kirjoittajien perusteella teet analyysin siitä että millaisia ihmisiä suomalaiset ovat. Ei taida ihan normaalit ihmiset edes tänne kirjoitella. (minä mukaanlukien, joku Sherlockki kuitenkin olisi sanonut: "hahaa sinäkään et sitten ole normaali kun tänne kirjoittelet")
Mitään tuollaistahan ei ole tapahtunut. Kukaan ei ole tämän foorymin kirjoittajien perusteella tehnyt analyysia siitä, millaisia suomalaiset ovat. Kerrottiin vain, että tämä ketju on ESIMERKKI siitä, miten heikoilla kantimilla osan (huom! OSAN, ei kaikkien), selvitytymistaidot ovat. Myös lukutaito näyttää olevan OSALLA pelottavan huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sellaiseen puhelimitse annettuun tietoon edes pitäisi vastata? Että "(-hei, x täällä) -Hei (-et tullut valituksi) -Aaa ok, ei se mitään, ymmärrän, kiitos tiedosta (-hyvää päivänjatkoa, hei hei) -Kiitos samoin. Moikka." ??
No vaikka noinkin. Tuo antaa sinusta kuvan, että sinua ei oikeastaan edes kiinnostanut ko. paikka. Jos haluaa osoittaa aktiivisuutta ja luoda hyvän vaikutelman, kysyy syytä miksi ei tullut valituksi tai mitä voisi tehdä toisin jne. Ei voi koskaan tietää, mihin keskutelu johtaa, vaikka ensimmäinen viesti olisi negatiivinen. Aktiivisuus muistetaan, kuten osa täällä on kertonutkin.
Jos ainoa puute olisi että ei ole tarpeeksi kokemusta vastaavista tehtävistä ja valitulla oli pitkä kokemus, niin eihän siitä voi parantaa koska vastaavaa kokemusta ei saa mistään koska aina valitaan vaan ne kokeneemmat. Syöksykierre on valmis.
Ketään ei kiinnosta enää rekryprosessin jälkeen alkaa jonkun hakijan kyselyihin vastailemaan. Se juna meni jo. Aikuisen on pakko oppia kestämään "pommina" tulevia kielteisiä päätöksiä, jos aikoo pärjätä työelämässä. Et sinä esim. yt-neuvotteluista tai potkuistakaan mitään pehmittelyä saa, vaan ne tulevat usein juurikin "pommina" päin näköä.