Lue keskustelun säännöt.
Apua miten pysyä uudessa rutiinissa?! (Liikunta+ruokavalio)
07.09.2026 |
Olen nyt kolme kk liikkunut paljon ja syönyt terveellisemmin, pudottanut painoa. Nyt tunnen että alkaa ns ote lipsumaan; enää ei huvita lähteä liikkumaan ja en jaksa enää niin pitää lukua syömisistä. Työt alkoivat ja olen ihan kuollut työpäivän jälkeen, viimeinen asia mitä jaksaa ajatella on joku lenkille meno. Paino ollut useana aamuna nousujohdanteinen. Miten olette tsempanneet itseänne tällaisissa tilanteissa?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Olet jo tosi hyvässä alussa, kun olet jaksanut kolmisen kuukautta, eli nyt ei kannata luovuttaa, vaikka takapakkia tulisikin.
Itsellä on auttanut mealpreppaus ja kaupassa käyntien tarkka suunnittelu. En tiedä millainen perhetilanne sinulla on, mutta itse näin yksinasuvana tosi helppo toteuttaa tuo, että teen aina sunnuntaisin seuraavalle viikolle (arkipäiville) ruuat. Käyn kaupassa kerran viikossa ostoslistan kanssa, enkä lipsu juurikaan siitä. En mene karkki- ja herkkuhyllyille ollenkaan. Mieliteot vähenee kun käy kaupassa harvoin ja maha täynnä.
Ruuan laatuun ja ruokarytmiin pitää myös kiinnittää huomiota, mulla toimii parhaiten 5 kertaa päivässä syöminen, aamupala proteiinipainotteinen, esim. Leipää vasta iltapalalla.
Liikkumaan menen suoraan töistä ja tästäkään ei neuvotella. Vaikka miten väsyttäisi, liikunnan jälkeen on aina parempi ja virkeämpi olo. Joskus tuntuu, että ihmiset liikaa kuulostelevat vointiaan ja jaksamistaan. Ei mieti, vaan lähtee vaan tekemään.
Leipä voi nostaa ja laskea verensokeria mikä saattaa häiritä unenlaatua. Jos illalla haluaa syödä proteiinipitoinen ja vähähiilihydraattinen vaihtoehto, kuten rahka, kananmuna tai kasvikset ovat unen kannalta parempi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet jo tosi hyvässä alussa, kun olet jaksanut kolmisen kuukautta, eli nyt ei kannata luovuttaa, vaikka takapakkia tulisikin.
Itsellä on auttanut mealpreppaus ja kaupassa käyntien tarkka suunnittelu. En tiedä millainen perhetilanne sinulla on, mutta itse näin yksinasuvana tosi helppo toteuttaa tuo, että teen aina sunnuntaisin seuraavalle viikolle (arkipäiville) ruuat. Käyn kaupassa kerran viikossa ostoslistan kanssa, enkä lipsu juurikaan siitä. En mene karkki- ja herkkuhyllyille ollenkaan. Mieliteot vähenee kun käy kaupassa harvoin ja maha täynnä.
Ruuan laatuun ja ruokarytmiin pitää myös kiinnittää huomiota, mulla toimii parhaiten 5 kertaa päivässä syöminen, aamupala proteiinipainotteinen, esim. Leipää vasta iltapalalla.
Liikkumaan menen suoraan töistä ja tästäkään ei neuvotella. Vaikka miten väsyttäisi, liikunnan jälkeen on aina parempi ja virkeämpi olo. Joskus tuntuu, että ihmiset liikaa kuulostelevat vointiaan ja jaksamistaan. Ei mieti, vaan lähtee vaan tekemään.
Leipä voi nostaa ja laskea verensokeria mikä saattaa häiritä unenlaatua. Jos illalla haluaa syödä proteiinipitoinen ja vähähiilihydraattinen vaihtoehto, kuten rahka, kananmuna tai kasvikset ovat unen kannalta parempi vaihtoehto.
Ja iltapala kannattaa syödä noin 3–2 tuntia ennen nukkumaanmenoa, jotta ruoansulatus ehtii rauhoittua. Elimistö voi keskittyä palautumiseen, kun ruoansulatus ei tee täyttä työtä yöllä.
Vierailija kirjoitti:
Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä. Uhripuheen sijaan, minä jaksan! Tunteet ovat kehollisia. Siksi niitä ei pidä torjua vaan hyväksyä, että nyt tuntuu tältä, mutta minä valitsen silti itseni ja teen sen 15 kävelylenkin.
Tai sitten valitsee itsensä lepäämällä silloin, kun ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä. Uhripuheen sijaan, minä jaksan! Tunteet ovat kehollisia. Siksi niitä ei pidä torjua vaan hyväksyä, että nyt tuntuu tältä, mutta minä valitsen silti itseni ja teen sen 15 kävelylenkin.
Mäkin oon aina ajatellut että kyllähän mä jaksan ja kykenen eikä kipukaan haittaa, jonka seurauksena oon ollut useammin päivystyksessä, fysioterapeutilla ja osteopaatilla ja aina käskeneet ottaa rauhallisemmin ja lepäämään. En pidä tästä yhtään. Viimeksi viikolla osteopaatti/fysio ruksautti selän kuntoon ja sanoi,että edes lenkkeillä ei saisi, aina pitäis keventää jos alkaa sattumaan. Jos nyt lähden juoksemaan tai lankuttamaan, niin oon kohta taas hoitopöydällä.
Oon liikkunut sen yli 20 vuotta elämästäni ja monesti aloittanut nollasta rakentamaan fysikkaani. Viimeksi jalan osittaisen halvaannuksen takia ja perään kylkiruston tulehdus, kutakuinkin totaalinen treenikielto vuoden verran ja kaikki se duuni viemäristä alas mitä vuosien aikana tein, voimatasot ehkä 1/6 aiemmasta.
Liike ei tosiaan aina ole lääke. Eikä tätä ajatuksilla paranneta kun saan kuulema tehdä vain hyvin, hyvin kevyitä harjoituksia.
Nää on joillekin oikeasti vaan vaarallisia ohjeita.
Mulle ei liikunta tuo energiaa. Päin vastoin väsymys painaa lenkin jälkeen. Joo, olen liikkunut kohta 10 vuotta päivittäin. Jalkoihin sattuu ja tekee mieli vaan mennä nukkumaan kun tulee lenkiltä. Ei mitään hyvänolon tunnetta tai energian virtausta. Mistähän se johtuu jos vertaa muiden energioihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei liikunta tuo energiaa. Päin vastoin väsymys painaa lenkin jälkeen. Joo, olen liikkunut kohta 10 vuotta päivittäin. Jalkoihin sattuu ja tekee mieli vaan mennä nukkumaan kun tulee lenkiltä. Ei mitään hyvänolon tunnetta tai energian virtausta. Mistähän se johtuu jos vertaa muiden energioihin?
Energia tai neste vaje, huono uni, kilpirauhasen toimintahäiriöt, anemia, vitamiinipuutokset, fyysinen puutostila, joka estää hapen ja energian kulkua kropassa, jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä. Uhripuheen sijaan, minä jaksan! Tunteet ovat kehollisia. Siksi niitä ei pidä torjua vaan hyväksyä, että nyt tuntuu tältä, mutta minä valitsen silti itseni ja teen sen 15 kävelylenkin.
Mäkin oon aina ajatellut että kyllähän mä jaksan ja kykenen eikä kipukaan haittaa, jonka seurauksena oon ollut useammin päivystyksessä, fysioterapeutilla ja osteopaatilla ja aina käskeneet ottaa rauhallisemmin ja lepäämään. En pidä tästä yhtään. Viimeksi viikolla osteopaatti/fysio ruksautti selän kuntoon ja sanoi,että edes lenkkeillä ei saisi, aina pitäis keventää jos alkaa sattumaan. Jos nyt lähden juoksemaan tai lankuttamaan, niin oon kohta taas hoitopöydällä.
Oon liikkunut sen yli 20 vuotta elämästäni ja monesti aloittanut nollasta rakentamaan fysikkaani. Viimeksi jalan osittaisen halvaannuksen takia ja perään kylkiruston tulehdus, kutakuinkin totaalinen treenikielto vuoden verran ja kaikki se duuni viemäristä alas mitä vuosien aikana tein, voimatasot ehkä 1/6 aiemmasta.
Liike ei tosiaan aina ole lääke. Eikä tätä ajatuksilla paranneta kun saan kuulema tehdä vain hyvin, hyvin kevyitä harjoituksia.
Nää on joillekin oikeasti vaan vaarallisia ohjeita.
Arkijärki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liike on lääke, mutta pitää tiedostaa myös sen sivuvaikutukset kuten muussakin lääkityksessä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei liikunta tuo energiaa. Päin vastoin väsymys painaa lenkin jälkeen. Joo, olen liikkunut kohta 10 vuotta päivittäin. Jalkoihin sattuu ja tekee mieli vaan mennä nukkumaan kun tulee lenkiltä. Ei mitään hyvänolon tunnetta tai energian virtausta. Mistähän se johtuu jos vertaa muiden energioihin?
Minulla on sama. Kaikki kehuvat, kuinka hyvä olo on ja ihanaa. Olen juossut, kiipeillyt, pelannut joukkuelajia ja kaikesta tulee inhottava olo. Hikinen, nihkeä, väsynyt. Mieli stressaantunut ja ahdistunut. Mutta hei, ihmisen kuuluu liikkua. Tänään taas juoksulenkki ja lapset kitisee tuplarattaissa tylsyyttä. Enpä voi sanoa odottavani innolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä. Uhripuheen sijaan, minä jaksan! Tunteet ovat kehollisia. Siksi niitä ei pidä torjua vaan hyväksyä, että nyt tuntuu tältä, mutta minä valitsen silti itseni ja teen sen 15 kävelylenkin.
Mäkin oon aina ajatellut että kyllähän mä jaksan ja kykenen eikä kipukaan haittaa, jonka seurauksena oon ollut useammin päivystyksessä, fysioterapeutilla ja osteopaatilla ja aina käskeneet ottaa rauhallisemmin ja lepäämään. En pidä tästä yhtään. Viimeksi viikolla osteopaatti/fysio ruksautti selän kuntoon ja sanoi,että edes lenkkeillä ei saisi, aina pitäis keventää jos alkaa sattumaan. Jos nyt lähden juoksemaan tai lankuttamaan, niin oon kohta taas hoitopöydällä.
Oon liikkunut sen yli 20 vuotta elämästäni ja monesti aloittanut nollasta rakentamaan fysikkaani. Viimeksi jalan osittaisen halvaannuksen takia ja perään kylkiruston tulehdus, kutakuinkin totaalinen treenikielto vuoden verran ja kaikki se duuni viemäristä alas mitä vuosien aikana tein, voimatasot ehkä 1/6 aiemmasta.
Liike ei tosiaan aina ole lääke. Eikä tätä ajatuksilla paranneta kun saan kuulema tehdä vain hyvin, hyvin kevyitä harjoituksia.
Nää on joillekin oikeasti vaan vaarallisia ohjeita.
Ei jumalauta ei kai kukaan nyt ala mitään ajanvietteenä käytettävän palstan ohjeita kirjaimellisesti ottamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei liikunta tuo energiaa. Päin vastoin väsymys painaa lenkin jälkeen. Joo, olen liikkunut kohta 10 vuotta päivittäin. Jalkoihin sattuu ja tekee mieli vaan mennä nukkumaan kun tulee lenkiltä. Ei mitään hyvänolon tunnetta tai energian virtausta. Mistähän se johtuu jos vertaa muiden energioihin?
Minulla on sama. Kaikki kehuvat, kuinka hyvä olo on ja ihanaa. Olen juossut, kiipeillyt, pelannut joukkuelajia ja kaikesta tulee inhottava olo. Hikinen, nihkeä, väsynyt. Mieli stressaantunut ja ahdistunut. Mutta hei, ihmisen kuuluu liikkua. Tänään taas juoksulenkki ja lapset kitisee tuplarattaissa tylsyyttä. Enpä voi sanoa odottavani innolla.
Menkään hyvät ihmiset lääkäriin, jos mieli stressaantunut ja ahdistunut. Ei se ole ihmiselle normaali olotila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen keho on rakennettu liikkumaan, ja säännöllinen fyysinen aktiivisuus on yksi terveen elämän tärkeimmistä kulmakivistä. Liikkuminen ei vaikuta pelkästään fyysiseen kuntoon, vaan sillä on kokonaisvaltainen vaikutus terveyteen, mieleen ja elämänlaatuun. Taukoja paikallaanoloon aina kun mahdollista – arkiaktiivisuus on usein aliarvostettua.
Missä mukamas on se täydellisen ihmisen malli, jonka mukaan meitä mitataan? Ei missään. Olemme itse kehittäneet sen omassa päässämme. Mikään ei riitä, kun ei kelpaa itselleen.
Salli joskus röhnöilyt sohvalla, mutta pidä rutiinia yllä. Parina päivänä saat katsoa lemppari sarjaa (tai mikä nyt rentouttaa) ja syödä vaikka jotain herkkuja. Muttei joka päivä tai ilta. Panosta siihen, että menet aikaisin nukkumaan ja saat kunnon yöunet. Se on myös kaiken pohja jaksamiselle, plus laadukasta proteiinia pitkin päivää, jotta jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata syödä leipää. Paljon kaloreita, vähän pitää nälkää. On paljon parempiakin vaihtoehtoja tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siirtänyt liikunnan aamulle, kun jaksaa paremmin. En osta herkkuja kotiin, näin ei tule kiusauksia. Löysin myös leikkiseuraa aamuksi, kun toinen ei jaksa toinen tsemppaa että nyt lähdetään.
Toimii aamuvirkulla.
Aamuvirkulla ja myöhempään töihin menevällä. Jouduin kerran vääntämään tätä rautalangasta tk-lääkärille joka ehdotti salille lähtöä ennen töihin menoa, että tämä ei ole vaihtoehto kun työvuoro alkaa klo 5.
eri
Salit on auki 24/7.
Niin on. Mutta en silti herää kolmelta yöllä että ehtisin salille ennen töihin menoa, yöt jää muutenkin turhan lyhyiksi.
No, ei jää kun menee ajoissa nukkumaan. Ei ne TikTok-videot mihinkään häviä.
"Ajoissa nukkumaan". Eli jos aikoisin herätä kolmelta, se tarkoittaisi että pitäisi mennä nukkumaan joskus 19-20 paikkeilla. Ei onnistu. Äläkä väitä että onnistuu kun herää ajoissa. Ei onnistu. Iltavirkkuna yöt jäävät aina lyhyiksi, univelkaa kertyy ja ne kuitataan sitten vapaapäivinä.
Kyllä mä sen uskon ettei mikään vaan onnistu kun se koko ajan jatkuva marina on helpompaa.#uhripuhe
Ja kerrohan sitten yksikin hyvä syy, miksi liikunta pitäisi väkisin sijoittaa aamuun ennen töihin menoa, kun se ei käytännössä ole järkevää tai edes mahdollista. Kiitos. Ja huomautan, että olen se joka väänsi asiaa rautalangasta lääkärille, en ap tai kukaan muu aikaisempi kirjoittaja.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata syödä leipää. Paljon kaloreita, vähän pitää nälkää. On paljon parempiakin vaihtoehtoja tarjolla.
Ja perustan tämän siis ihan omaan kokemukseen. Leivässä on oikeasti paljon kaloreita.
Esim. 1 reissumiesleipä (2 siivua) on yhteensä 147 kaloria. Kumpaankin laitetaan 8g (yht 16g) oivariiniä, mikä tekee 103 kaloria sekä 20g juustoa (oltermanni) eli 73 kaloria sekä 2 viipaletta kalkkunaleikettä n. 20 kaloria. Yhteensä nämä leivät ovat 343 kaloria! Ja hyvä jos saa 5g proteiinia tuosta.
Vaihtoehtoisesti omatekemä kanakastike, otetaan vertailuun jalopenokastike jonka juuri tein (250g lihaa) ja 200g perunaa (0,5 desiä kermaa) on 431 kaloria ja omassa ruuassani on noin 44g proteiinia. Noissa on noin 100 kalorin ero. Kumman aterian luulette pitävän nälkää pidempään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lenkille ennen töiden lähtöä ja aterioiden preppaus auttaa paljon.
Itse en ainakaan jaksaisi ennen aamuvuoroa lähteä lenkille. Muutenkin vaikeaa nousta aamuisin ja sitten pitäisi nousta vielä aiemmin. Joskus on ollut edellisenä päivänä iltavuoro ja sen jälkeen saa huonosti nukuttua. Aina jää unet liian vähäisiksi. En myöskään ennen yövuoroa lähtisi lenkille vaan nukun illalla ennen yövuoroa.
Minä jaksan, kun menen jo ysiltä nukkumaan ja herään luontaisesti jo viideltä. :D Tulee muuten aika pitkäksi jos ei mene lenkille tai salille.
No kivat sulle! Taidat olla vähän yksinkertainen, kun et ymmärrä muita.
Jos mä olen iltavuorossa ysiin asti niin miten helvetissä voi sillon mennä nukkumaan?!? Lisäksi iltavuoron hälinän jälkeen ei todellakaan saa helposti unta ja sitten pitääkin aamulla jo nousta töihin. Se on helppo irvistellä, kun ei tiedä mistään muusta kuin omasta navasta.
Really?!