Mitä tarkoittaa terapeutin kirjaus "ei tunnetason yhteyttä?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko tavallista traumoja kokeneille. Voin luetella lukuisia traumaattisia kokemuksiani, ilman tunneyhteyttä. Tosiaan kuin luettelisin ostoslistaa. Tiedostan, että jollekin toiselle yksikin näistä voisi olla liikaa. En tiedä miksi tai miten olen selvinnyt.

Kun kerron ystävälle tai tutulle, yleensä ahdistuvat tai eivät usko. Heille olisi helpompi tuntea myötätuntoa tai uskoa, jos olisin kokenut vain yhden trauman. Tällainen jättää uhrin melko yksin. Muut eivät ymmärrä yhtään, eivätkä osaa olla myötätuntoisia, vaan heitä pitää ymmärtää.

Oletkin selviytynyt juuri siksi, että mielesi on katkaissut sen tunneyhteyden tapahtumiin. Kykenet kertomaan niistä kuin lukisit sitä kauppalistaa. Mielesi suojelee sinua siten ja siksi olet siis selviytynyt.

On selvinnyt, mutta se on kivirekenä perässä, kunnes on käsitelty. Jos tulee joku uusi kriisi, menetys, sairaus tms, loppuu kyky pitää tuota yllä. Tavallaan samalla kun elät, istut arkun päällä. Kun sisältö alkaa pursuta, alat tarvita siihen voimaa, joka loppuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko tavallista traumoja kokeneille. Voin luetella lukuisia traumaattisia kokemuksiani, ilman tunneyhteyttä. Tosiaan kuin luettelisin ostoslistaa. Tiedostan, että jollekin toiselle yksikin näistä voisi olla liikaa. En tiedä miksi tai miten olen selvinnyt.

Kun kerron ystävälle tai tutulle, yleensä ahdistuvat tai eivät usko. Heille olisi helpompi tuntea myötätuntoa tai uskoa, jos olisin kokenut vain yhden trauman. Tällainen jättää uhrin melko yksin. Muut eivät ymmärrä yhtään, eivätkä osaa olla myötätuntoisia, vaan heitä pitää ymmärtää.

Oletkin selviytynyt juuri siksi, että mielesi on katkaissut sen tunneyhteyden tapahtumiin. Kykenet kertomaan niistä kuin lukisit sitä kauppalistaa. Mielesi suojelee sinua siten ja siksi olet siis selviytynyt.

On selvinnyt, mutta se on kivirekenä perässä, kunnes on käsitelty. Jos tulee joku uusi kriisi, menetys, sairaus tms, loppuu kyky pitää tuota yllä. Tavallaan samalla kun elät, istut arkun päällä. Kun sisältö alkaa pursuta, alat tarvita siihen voimaa, joka loppuu. 

Vastasit edellisen viestiin, jossa lainattiin minun viestiäni. Ymmärrän, että joillekin voi käydä kuten kuvaat. Minulle ei ole enää tietyn pisteen jälkeen. Ehkä olen sitten omalla tavallani käsitellyt traumojani tässä vuosien varrella. Sen hyväksyminen, ettei muilta saa tukea eikä välttämättä myötätuntoakaan ja että henkilöt, jotka ovat minulle traumoja aiheuttaneet ovat vaillinaisia kuten minäkin ja joutuvat lisäksi elämään tekojensa kanssa, on auttanut. Kriisejä ja menetyksiä on elämän varrella tullut tasaiseen tahtiin. Nykyisin olen niin kestävää tekoa, että minua on melko vaikea enää horjuttaa. Kokemusteni analysointi ja sen hahmottaminen, että olen todellakin täysin viaton asioihin, joita minulle on tehty, on puhdistanut viimeisetkin trauman rippeet. Kantakoon tekijät kivirekensä, minulle sitä on enää turha sälyttää. Koska sitähän se toisen ihmisen vahingoittaminen on, omien painolastiensa muiden kannettavaksi sysäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko tavallista traumoja kokeneille. Voin luetella lukuisia traumaattisia kokemuksiani, ilman tunneyhteyttä. Tosiaan kuin luettelisin ostoslistaa. Tiedostan, että jollekin toiselle yksikin näistä voisi olla liikaa. En tiedä miksi tai miten olen selvinnyt.

Kun kerron ystävälle tai tutulle, yleensä ahdistuvat tai eivät usko. Heille olisi helpompi tuntea myötätuntoa tai uskoa, jos olisin kokenut vain yhden trauman. Tällainen jättää uhrin melko yksin. Muut eivät ymmärrä yhtään, eivätkä osaa olla myötätuntoisia, vaan heitä pitää ymmärtää.

Oletkin selviytynyt juuri siksi, että mielesi on katkaissut sen tunneyhteyden tapahtumiin. Kykenet kertomaan niistä kuin lukisit sitä kauppalistaa. Mielesi suojelee sinua siten ja siksi olet siis selviytynyt.

On selvinnyt, mutta se on kivirekenä perässä, kunnes on käsitelty. Jos tulee joku uusi kriisi, menetys, sairaus tms, loppuu kyky pitää tuota yllä. Tavallaan samalla kun elät, istut arkun päällä. Kun sisältö alkaa pursuta, alat tarvita siihen voimaa, joka loppuu. 

Vastasit edellisen viestiin, jossa lainattiin minun viestiäni. Ymmärrän, että joillekin voi käydä kuten kuvaat. Minulle ei ole enää tietyn pisteen jälkeen. Ehkä olen sitten omalla tavallani käsitellyt traumojani tässä vuosien varrella. Sen hyväksyminen, ettei muilta saa tukea eikä välttämättä myötätuntoakaan ja että henkilöt, jotka ovat minulle traumoja aiheuttaneet ovat vaillinaisia kuten minäkin ja joutuvat lisäksi elämään tekojensa kanssa, on auttanut. Kriisejä ja menetyksiä on elämän varrella tullut tasaiseen tahtiin. Nykyisin olen niin kestävää tekoa, että minua on melko vaikea enää horjuttaa. Kokemusteni analysointi ja sen hahmottaminen, että olen todellakin täysin viaton asioihin, joita minulle on tehty, on puhdistanut viimeisetkin trauman rippeet. Kantakoon tekijät kivirekensä, minulle sitä on enää turha sälyttää. Koska sitähän se toisen ihmisen vahingoittaminen on, omien painolastiensa muiden kannettavaksi sysäämistä.

Koetko kykeneväsi nauttimaan elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrot tunteikkaista asioiista, muttet ilmehdi asiaankuuluvasti.

 

Itse sain saman maininnan, kun puhuin eräästä tragediasta ilman tunnekuohua. 

Ilmeettömyys ja reagoimattomuus on puhtaasti traumareaktio,jota ei tunnisteta suomalaisessa alikoulutetussa ammattikunnassa. Lue asiasta,sinussa ei ole vikaa,vaan hoitotahossa,joka ei kykene toimimaan ja auttamaan vaaditulla tavalla.

Tyypillinen moniongelmaisen perustelu. Sellaisen, joka ei oikeasti edes hakua parantua koska elää niistä lukemattomistamielensä ongelmista, mutta ei tiedosta sitä. Syy on aina ammattitaidottomuudessa. Kaikkia ei vaan voi auttaa.

Sinä saa..nan pas ka joka et tiedä mitä on tulla esim rai sk atuksi kuoleman uhassa  ja monen tap pou hkausken kohteeksi voit olla nyt hiljaa!!! Mikä sinun psykiatrian koulutuksesi on? Mitä sinä ymmärrrät syvä'stä psyykkisestä traumasta tai olosuhteista joista ne syntyvät? Lue aidosti asiansa tuntevien ammattilaisten kirjoituksia ja tutkimuksia sekä asiaan liittyvää neuro ym. tiedettä edes kerran elämässäsi,i d iootti trolli! V..u että tämä palsta on pa..kaa.

Toivon todella että olet vielä avun piirissä. Olet todella aggressiivinen. Kokemuksesi eivät ole tuntemattomien nettikommentoijien syytä. Tarvitset vielä apua, eikä se väärin ole. Mutta väärin on purkaa ongelmiasi täysin syyttömiin ja solvata tuntemattomia ihmisiä. Palsta ei ole paskaa, käytöksesi on.

Sinun ylimielinen selvästi sotepuolen jargoinin täyttämä, täysin ammattitaidoton kommenttisi sitä paskaa on. Tämä on keskustelupalsta ja sinä et muiden ihmisten tuskaa ja kokemuksia määrittele,varsinkaan tuntemattomien sellaisten. Aggressiivinen? Sinä et selvästikään ymmärrä mitä ihmiselle tapahtuu kun häntä pahoinpidellään vuosikausia ja häneltä viedään kaikki-siis KAIKKI. Älä puutu sellaiseen mitä et ymmärrä.

Oletko kirjolla? Tai sitten sosiopaatti. tai sinulla on aleksitymia. 

Vierailija kirjoitti:

Jos tätä sattuisi lukemaan ammattilaiset, viranomaiset tai terapeutit. Kun trauman kokenut kertoo kokemastaan, on se luottamuksen osoitus. Tällöin epäuskon ilmaiseminen tai suora väite, ettei toinen puhu totta, aiheuttaa lisätraumaa. Ehkä kauheinta mitä voi kokea. Tulla esim. raiskatuksi ja kokea sitten sen, ettei ystävä tai auttava taho kuten poliisi tai terapeutti usko sinua. En toivo kenellekään vastaavaa. 

On kuin lakkaisi olemasta kokonaan. Kuin oikeutesi kokemuksiisi kiellettäisiin. Vaikea edes kuvata tunnetta. Yksi tapa tappaa ihminen on kieltää tämän kokema.

Täällä on minun kertomaani vakavaa koko elämäni raiteiltaan suistanutta traumaa (itseasiassa multitraumaa jota viranomaiset pahensivat ja tekiväöt tilastani kroonisen tuhoamalla myös muut elämäni osa-alueet törkeillä valheillaan ja peittelyillään) vähätelty,minua on haujkuttu tössö ketjussa,syytetty ties mistä,vaikka olen vain kertonut totuudellisesti pienen pienen murto.osan siitä mitä olen joutunut läpikjäymään. Joko täällä kirjoittelevat ovat aivottomia kuplaeläjiä tai sotelaisia,joiden ammattitaito ei riitä muuhun kuin per seiden pyyhkimiseen ja kahvin keittoon tohtorisedille. On oksettavaa, että täällä kommentoidaan toisten henkeä uhanneita väkivaltatilanteita ylimielisesti ja halveksivasti ikäänkuin se olisi uhrin syy mitä hänelle tapahtui,mutta toisaalta samankaltaisia asioita läpikäyneiden,mutta paljon pienemmässä tai lievemmässä mittakaavassa traumatisoituneiden sanomisia kehutaan ja sympatisoidaan. Mikä teitä vaivaa? Kielenkäyttökö on kirjoittelijoille ongelma? Silloin on aika sinun katsoa peiliin,jos triggeröidyt sairastuneen ihmisen tuskasta ja haluat potkia jo maassa makaavaa vähän vielä lisää. Häpeä-kommentoit tuntemattomien ihmisten tilanteita,joista et ymmärrä etkä tiedä mitään solvaamalla trauman vammauttamaa ihmistä. Miksi teet niin,tuleeko sinulle kenites jumalainen olo? 

Vierailija kirjoitti:

Oletko kirjolla? Tai sitten sosiopaatti. tai sinulla on aleksitymia. 

En. Traumoja paljon ja muutamia diagnooseja. Ei kirjolla oloa tai sosiopatiaa. Terapeutin mielestä moni ongelmani johtuu kai pohjimmiltaan juuri noista traumoistani.

Ap

Okei unohda täällä nää terapiasta tietämättömien höpinät.

Tämä kirjaus tarkoittaa juuri tuota "kauppalistan lukemista". Eli tämä vihjaa usein siihen, että asiakas on erottanut tunteensa traumaattisesta tapahtumasta. Ei tietenkään tarkoituksella. Tämä vihjaa usein traumaattisen dissosiaation kokemukseen, joka tyypillistä jos on kokenut vaikean trauman tai esim lapsuuden kodin dysfunktionaalisuudesta on syntynyt cptsd.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko tavallista traumoja kokeneille. Voin luetella lukuisia traumaattisia kokemuksiani, ilman tunneyhteyttä. Tosiaan kuin luettelisin ostoslistaa. Tiedostan, että jollekin toiselle yksikin näistä voisi olla liikaa. En tiedä miksi tai miten olen selvinnyt.

Kun kerron ystävälle tai tutulle, yleensä ahdistuvat tai eivät usko. Heille olisi helpompi tuntea myötätuntoa tai uskoa, jos olisin kokenut vain yhden trauman. Tällainen jättää uhrin melko yksin. Muut eivät ymmärrä yhtään, eivätkä osaa olla myötätuntoisia, vaan heitä pitää ymmärtää.

Oletkin selviytynyt juuri siksi, että mielesi on katkaissut sen tunneyhteyden tapahtumiin. Kykenet kertomaan niistä kuin lukisit sitä kauppalistaa. Mielesi suojelee sinua siten ja siksi olet siis selviytynyt.

On selvinnyt, mutta se on kivirekenä perässä, kunnes on käsitelty. Jos tulee joku uusi kriisi, menetys, sairaus tms, loppuu kyky pitää tuota yllä. Tavallaan samalla kun elät, istut arkun päällä. Kun sisältö alkaa pursuta, alat tarvita siihen voimaa, joka loppuu. 

Vastasit edellisen viestiin, jossa lainattiin minun viestiäni. Ymmärrän, että joillekin voi käydä kuten kuvaat. Minulle ei ole enää tietyn pisteen jälkeen. Ehkä olen sitten omalla tavallani käsitellyt traumojani tässä vuosien varrella. Sen hyväksyminen, ettei muilta saa tukea eikä välttämättä myötätuntoakaan ja että henkilöt, jotka ovat minulle traumoja aiheuttaneet ovat vaillinaisia kuten minäkin ja joutuvat lisäksi elämään tekojensa kanssa, on auttanut. Kriisejä ja menetyksiä on elämän varrella tullut tasaiseen tahtiin. Nykyisin olen niin kestävää tekoa, että minua on melko vaikea enää horjuttaa. Kokemusteni analysointi ja sen hahmottaminen, että olen todellakin täysin viaton asioihin, joita minulle on tehty, on puhdistanut viimeisetkin trauman rippeet. Kantakoon tekijät kivirekensä, minulle sitä on enää turha sälyttää. Koska sitähän se toisen ihmisen vahingoittaminen on, omien painolastiensa muiden kannettavaksi sysäämistä.

Koetko kykeneväsi nauttimaan elämästä?

Kyllä, ja uskon tämän pätevän moneen traumoja kokeneeseen. Jos traumojen käsittelyä ja triggeröitymistä kuvaisi aaltoina, siihen väliin jää tyyniä hyviä kohtia. Olen myös oppinut ottamaan iloa ja nautintoa sieltä mitä on tarjolla. En saanut rahaa ja menestystä, ne viemällä kiusaajani kuvitteli vievänsä minulta kaiken. Kertoo enemmän hänestä, ei minusta.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kaikille traumatisoituneille Youtube-kanavaa Crappy Childhood Fairy, jos vain englanti taittuu. Musta tuntuu, että täällä palstailee nykyään aika paljon ihmisiä, jotka elävät ptsd:n kanssa. 

Tämä on minustakin hyvä kanava. En allekirjoita kaikkia hänen näkemyksiään mutta se ei liene tarkoituskaan. Mielestäni tällaisten videoiden ym. materiaalin tarkoitus on auttaa ihmistä oivaltamaan asioita itse. Ei ole kauhean hyvä asia nostaa ketään jalustalle ja ulkoistaa omaa ajatteluaan jonkun ns. asiantuntevamman vastuulle.

En tiedä, toimivatko hänen ajatuksensa silloin, jos oma perusturvallisuuden tunne on vielä vaillinainen ja hermosto jatkuvassa ylivireystilassa. Anna korostaa paljon itsesäätelyn oppimisen merkitystä ja sitä, miten käsittelemättömän trauman aiheuttama oireilu vahingoittaa mm. ihmissuhteita. Jotkut ainakin Redditin cptsd-yhteisössä ovat kokeneet hänen lähestymistapansa syyllistäväksi ja asioita liikaa yksinkertaistavaksi. Itse pidän hänen selkeästä ja havainnollistavasta tyylistään ja toisaalta olen nyt siinä pisteessä, että pystyn ja haluankin reflektoida mennyttä objektiivisemmin. En siltä pohjalta, että sättisin itseäni kaikista tekemistäni virheistä vaan nimenomaan siitä lähtökohdasta, millä tavoin käsittelemätön trauma on käytöstäni ja valintojani ohjannut, mitä seurauksia sillä on ollut ja millä tavoin pystyn nyt toimimaan paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrot jostain pahasta tapahtumasta, kuin lukisit kauppalistaa.

Tämä on traumareaktio. Tajuatko sinä sitä? 

Juuri sen terapeuttikin tajusi. Sitä tuo kirjaus tarkoittaa. Traumareaktio, joka näyttäytyy defenssinä padota normaali tunteenomainen reagointi viileän, hallitun fasadin taakse.