Diagnoosien vyöry: ADHD, ADD, ASD, OCD, PTSD, C-PTSD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en käsitä, miksi se, että ihmiset saa neuropsykiatrisia diagnooseja, provosoi niin paljon niitä, joita asia ei mitenkään kosketa ja jotka ei asiasta mitään tiedä? 

Kyllähän tämä diagnoosivyöry koskettaa koko yhteiskuntaa. Diagnoosin hankkineet eivät suinkaan tyydy pitämään kynttilää vakan alla vaan vaativat, että heidän diagnoosinsa tulee ottaa huomioon siinä miten heitä kohdellaan.

Tietenkin tulee ottaa huomioon. Onhan parkkipaikoilla invapaikkojakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valheiden aikakauttahan me elämme. Yhteiskunta tieteilijät puhuvat totuuden jälkeisestä ajasta. Olen sen vuoksi herkkänä ja sensitiivisenä ihmisenä huomannut voivani pahoin. Itselleni aitous ja totuudessa eläminen on elinehto. Tämä ei ole autismin kirjoa, vaikka olen huomannut tätä piirrettä yritetty niputettavan häiriön alle. Jos jokin kliininen kriteeristä on leimattava minulle, olisi se estyneisyys. Estyneisyydessä ihminen rakentaa muurin herkkyytensä vuoksi itsensä ja muiden väliin, välttääkseen loukkaamista. Ja nimenomaan meitä raivostuttaa/paheksuttaa aitouden puute, minkä olemme padonneet herkkyyden vuoksi.

 

Ihmiset eivät ymmärrä lukemaansa (sanojen merkityksiä ja lauseiden logiikkaa ja tekstin kokonaisuutta, sitä mikä on faktaa ja mikä on mielipidettä ja eri tekstilajeja, kerronta tapoja, tunnesävyjä yms. ...) ja sen sijaan he vääristelevät asioita. Autismin kirjon kliinisesti merkittävin kriteeri on nähdäkseni erityismielenkiinnon kohteet. Se on rajoitteista suurin ja täten määrittelevin. Se määrittelee merkittävästi ilmiötä; ihminen on silloin monokulttuuristinen. Koulu- ja työelämässä ei voi tuolla menestystä tulla, jos kiinnostaa vain yksi asia. Analogista skitsofrenia spektrin anhedonia-oireeseen.

 

Kaikissa mielenterveyden diagnooseissa tulisi loogisesti miettiä ilmiön ydintä: mikä on häiriön ydin rajoite? 

Erityismielenkiinnon kohteet EI ole kliinisesti merkittävin autismin kirjon kriteeri. Kaikilla autisteilla ei ole erityismielenkiinnon kohteita. Erityismielenkiinnon kohteita voi myös olla, ja usein onkin, enemmän kuin yksi. Erityismielenkiinnon kohde ei myöskään tarkoita, etteikö autisti voisi olla kiinnostunut myös muista asioista. 

Moni autisti on onnistunut tekemään erityismielenkiinnon kohteestaan ammattinsa. 

Tiedätkö mitä erityismielenkiinnon kohde tarkoittaa terminä ja minkälaiseen käyttäytymiseen se johtaa?

Tiedän kyllä, koska olen autisti (asperger) jolla on erityismielenkiinnon kohteita. 

Tuntuu taas siltä, että sun "tiedot" autismista on jotain muinaisia harhaluuloja siltä ajalta, kun ainoastaan se pikkupoika, jota ei kiinnosta mikään muu kuin juna-aikataulut, tunnistettiin autistiksi. 

Ole rauhassa Asperger. Älä vain minua sitten leimaa autistiksi ;)

Jos sä olet autisti, niin olet sitä, vaikka sua ei kukaan ikinä "leimaisi" autistiksi. Ja jos et ole autisti, niin et ole sitä, vaikka kuka sut sellaiseksi "leimaisi". 

Ootko sä se tyyppi, joka on loukkaantunut siitä, että sulla on joskus epäilty autismin kirjoa? Ja sen vuoksi et osaa tarkastella asiaa objektiivisesti? 

Olen iän karttuessa aikalailla kyllästynyt ihmisten peleihin, tekosyihin ja sosiaaliseen piirileikkiin. Sanon asiat suoraan silloin, kun se on tarpeen ja jos joku saa herneitä sieraimiinsa, niin siinähän saa. Mua ei myöskään hetkauta "tiedätkö sinä kuka minä olen" -tyypit. Näistä syistä olen kuullut ihan tavallisten ihmisten (toki mt-ongelmaa on) diagnosoivan minua autistiksi 😁.

Ja suoraan sanominen ei ole ilkeästi sanomista

Jos se näyttää ankalta, kävelee kuin ankka ja ääntelee kuin ankka, se on ankka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekopää-äitien sekopäiset lapset. Nykyinen sukupolvi on mätä.

Vaikka joku tulee tähän taas vinkumaan mutta eikö ole omituista että erityislapsien määrä nousi samantien kun ruumiillinen kuritus tai oikeastaan mikään kunnon kasvatus lopetettiin? Ennen vanhaan selkään saaneista penskoista tuli täysin normaaleja aikuisia. Kenellekkään ei jäänyt mitään traumoja joita nyyhkittiin vuosikymmeniä vaan keskityttiin elämiseen. 

Tämä päähänpaijaamiskulttuurihan on hyvin nuori koko ihmishistoriaan verrattuna. Ja jo nyt sukupolvet ovat kirjaimellisesti pilalla. 

Juu kyllä minuakin kuritettiin koska olin hankala lapsi ja nuori. Ei silloin kiinnostanut syyt miksi olin hankala. Tai kiinnostanut hankkia minulle apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekopää-äitien sekopäiset lapset. Nykyinen sukupolvi on mätä.

Vaikka joku tulee tähän taas vinkumaan mutta eikö ole omituista että erityislapsien määrä nousi samantien kun ruumiillinen kuritus tai oikeastaan mikään kunnon kasvatus lopetettiin? Ennen vanhaan selkään saaneista penskoista tuli täysin normaaleja aikuisia. Kenellekkään ei jäänyt mitään traumoja joita nyyhkittiin vuosikymmeniä vaan keskityttiin elämiseen. 

Tämä päähänpaijaamiskulttuurihan on hyvin nuori koko ihmishistoriaan verrattuna. Ja jo nyt sukupolvet ovat kirjaimellisesti pilalla. 

Juu kyllä minuakin kuritettiin koska olin hankala lapsi ja nuori. Ei silloin kiinnostanut syyt miksi olin hankala. Tai kiinnostanut hankkia minulle apua.

Ja todellakin jäi traumat. Mutta ei silloin varsinkaan tytöt saaneet autismi diagnooseja. Jos olisin tiennyt omasta autismistani, olisin miettinyt kaksi hommaanko lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Nylyajan ihmisillä on joku ihme tarve erottautua joukosta. Ei haluta olla tavallinen ihminen. Siksi näitä ihme doagnooseja ja seksuaalisia suuntautumisia on nykyään niin paljon.

Minulla on täysin päinvastainen kokemus. Ihmisellä EI SAA olla persoonallisuutta, mikä häiritsee valtavirtaa ja ympäristön normeja. Muuten joutuu silmätikuksi ja diagnotisoiduksi.

Kukaan ei halua olla normaali. Ilmeisesti se on liian tylsää ja tavallista.

Huoh. Tässäkin keskustelussa kovin moni ylenkatsoo asiaa. Mutta esim. Adhd:ssa tai ptsd:ssä kyse ei ole mistään pikkujutusta.

Itse olen 33v. adhd nainen. En ole ikinä vielä saanut vaikkapa pestyä pyykkiä. En vain saa sitä aikaan. En ole tehnyt ruokaa vähintään 3 vuoteen. Tai mitään muutakaan kotitöitä. Onneksi on ymmärtäväinen puoliso, joka tekee kaiken mun puolesta. Mutta sitten... Adhd ei ole myöskään täyttä keskittymiskyvyttömyyttä. Saatan innostua tekemään satumaista piparkakkutaloa ja tehdä sitä syömättä, juomatta, vessassa käymättä 8h putkeen. Olen voittanut älyttömän monia täysin randomeita kilpailuita tämmösistä oudoista hurahduksista :D

Adhd tekee elämästä helvettiä. Aamusta iltaan. Kamppailet itsesi kanssa: hirveästi intoa, ideoita niin paljon että pää räjähtää. Pitäisi järjestellä kiiltokuvat, laittaa ruokavalio remonttiin, opetella soittamaan ukulelea minkä spontaanisti ostin ja ai niin muistaa perua ilmoittautuminen taitoluistelutunneille, kun ei se olekaan oma juttu. Töissä jaksan, koska ala on mulle intohimo. Mutta töiden kuormitus kostautuu illalla, ja olen ihan raato. Makaan sängyssä 17-22 ja koitan jaksaa syödä edes yhden ruoan. Ja ai niin, syöminen ja adhd on kans helvettiä. Koko ajan nälkä, mutta mitään ei jaksa laittaa. Voisin helposti elää elovena-kekseillä, mikään ei ole tylsempää kuin istuminen syömään. En ikinä osallistu juhliin, joissa yksi ohjelmanumero on joku illallinen yms. jossa porukka mässyttää pöydässä jopa melkein TUNNIN!! Elän pelkällä suklaalla ja sängyssä maaten, adhd tekee susta aloitekyvyttömyyden takia vangin.

Samoin ptsd ei oo mikään pikkujuttu, vaan siihen tarvii apua, minkä diagnoosi mahdollistaa. Traumataustaisena pelkäsin ennen kaikkea. Veitsiä, yksin nukkumista, näin joka yö karmeita painajaisia. Meni n. 10 vuotta traumaattisesta tapahtumasta, että yksin nukkuessani en tarkistanut 50 kertaa jokaista kaappia, sängyn alusta jne. ettei siellä vain lymyile joku. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei halua olla normaali. Ilmeisesti se on liian tylsää ja tavallista.

Mitä on normaali ihmisyys? Juha Kemppinen tunnistaa (psykiatrina diagnoosien kautta) ainakin 14 erilaista persoonallisuustyyppiä. Carl Jung 16 erilaista. Kuka heistä olisi normaali tyyppi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei halua olla normaali. Ilmeisesti se on liian tylsää ja tavallista.

Mitä on normaali ihmisyys? Juha Kemppinen tunnistaa (psykiatrina diagnoosien kautta) ainakin 14 erilaista persoonallisuustyyppiä. Carl Jung 16 erilaista. Kuka heistä olisi normaali tyyppi?

Tämä ei liity persoonallisuuteen.

Ja lisäksi. En voi katsoa silmiin puhuessa muille, harrastan Legoilla rakentamista ja Hello Kitty korttien keräämistä, toisen maailmansodan aikaista historiaa ja katolista teologiaa. Tiedän, että jotkut pitävät minua outona, kun en oikein osaa osallistua small talkiin, mutta en vain osaa. Koen, että vaikka kuinka yritän, en oikein löydä mitään yhteistä muiden kanssa. Paitsi jos toinen on kans neuromoninainen! Sitten alkaa tosi oudot ja kummalliset tarinat ja läpät heti lentään, ihan välittömästi! Kerran erään ihan puolitutun neuromoninaisen työkaverin kanssa keksittiin ihan ihme vyyhti kaikenmaailman kissaihmisistä ja rottakuninkaista ja villisikasodista.. normot ei ymmärrä.

Kyse ei ole siitä, että osa vain haluaa olla erilaisia. Se on vaan totuus, että joku 5-15% ihmisistä omaa valtaväestöstä poikkeavat aivot, jotka klikkaa kyllä sitten keskenään oikeinkin hyvin.

Persoonallisuuspiirteitä ei diagnosoida ongelmiksi tai sairauksiksi.

Vierailija kirjoitti:

Halutaan erottua joukosta. Saisin varmaan itsekin ADHD-diagnoosin, mutten sitä halua, jonka vuoksi en ole koskaan sitä sen kummemmin lähtenyt selvittelemään. Tähänkin asti pärjätty ihan hyvin, ja nykyisin tuntuu siltä, että kaikilla on ADHD.

Huomasin todella suuren nousun näissä diagnooseissa korona-aikaan, mistä syystä lie nyt johtuukaan.

Heh. Sinullakin muka ADHD itse diagnosoimana ja ihmettelet, että kaikilla on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei halua olla normaali. Ilmeisesti se on liian tylsää ja tavallista.

Mitä on normaali ihmisyys? Juha Kemppinen tunnistaa (psykiatrina diagnoosien kautta) ainakin 14 erilaista persoonallisuustyyppiä. Carl Jung 16 erilaista. Kuka heistä olisi normaali tyyppi?

Tämä ei liity persoonallisuuteen.

Persoonallisuushäiriöt ovat varsin yleisiä mielenterveys diagnooseja. Varsinkin kroonikoilla, kuten minulla, ketkä eivät ole hyötyneet lääke cocktaileista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekopää-äitien sekopäiset lapset. Nykyinen sukupolvi on mätä.

Vaikka joku tulee tähän taas vinkumaan mutta eikö ole omituista että erityislapsien määrä nousi samantien kun ruumiillinen kuritus tai oikeastaan mikään kunnon kasvatus lopetettiin? Ennen vanhaan selkään saaneista penskoista tuli täysin normaaleja aikuisia. Kenellekkään ei jäänyt mitään traumoja joita nyyhkittiin vuosikymmeniä vaan keskityttiin elämiseen. 

Tämä päähänpaijaamiskulttuurihan on hyvin nuori koko ihmishistoriaan verrattuna. Ja jo nyt sukupolvet ovat kirjaimellisesti pilalla. 

Juu kyllä minuakin kuritettiin koska olin hankala lapsi ja nuori. Ei silloin kiinnostanut syyt miksi olin hankala. Tai kiinnostanut hankkia minulle apua.

Tämä. Hienosti opin maskaamaan ja patomaan kaikkea sisälle. Itsetuntokin ihan pohjamudissa. No, olinhan vaan surkimus, kuriton, laiska, tyhmä ja mitä näitä nyt oli... Olisin todella kaivannut apua lapsena.

T. ADHD- ja vakavan masennusdiagnoosin 25-vuotiaana saanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei halua olla normaali. Ilmeisesti se on liian tylsää ja tavallista.

Mitä on normaali ihmisyys? Juha Kemppinen tunnistaa (psykiatrina diagnoosien kautta) ainakin 14 erilaista persoonallisuustyyppiä. Carl Jung 16 erilaista. Kuka heistä olisi normaali tyyppi?

Tämä ei liity persoonallisuuteen.

Persoonallisuushäiriöt ovat varsin yleisiä mielenterveys diagnooseja. Varsinkin kroonikoilla, kuten minulla, ketkä eivät ole hyötyneet lääke cocktaileista.

Silloin kyseessä ei ole normaali perusterve ihminen vaan psyykkisesti ja henkisesti sairastunut ihminen. Normaalilla perusterveellä ihmisellä ei voi olla persoonallisuushäiriötä. Aika loogista sanoisin.

En saatana saanut dignoosia autismista vaikka edelleen tiedän että se minulla on. Minkäänlaista veto-oikeutta en saanut persoonallisuushäiriödiagnoosin asettaneille kusipäille. Mutta olisin käyttänyt autismidiagnoosia vain välineenä töidenvälttelyssä ja tämä paskadiagnoosi on aivan yhtä hyvä väline. Jos tämä väline osoittautuu paskaksi, alan vaatimaan uusia aitoja diagnooseja.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pään sisältä löytyy jotain vikaa, mutta kaikki eivät halua sille diagnoosia. Esimerkiksi minä.

No, ei se nyt ihan noin mene. Oletko elämäsi kärsinyt oppimisvaikeuksista, sosiaalisten tilanteiden pelosta, ahdistuneisuudesta, joukkoon kuulumattomuudesta, masentuneisuudesta jne.? Ja sinä et halua näille helpotusta, jos sellaista olisi tarjolla?

Vierailija kirjoitti:

En saatana saanut dignoosia autismista vaikka edelleen tiedän että se minulla on. Minkäänlaista veto-oikeutta en saanut persoonallisuushäiriödiagnoosin asettaneille kusipäille. Mutta olisin käyttänyt autismidiagnoosia vain välineenä töidenvälttelyssä ja tämä paskadiagnoosi on aivan yhtä hyvä väline. Jos tämä väline osoittautuu paskaksi, alan vaatimaan uusia aitoja diagnooseja.

Moni persoonallisuushäiriöinen kärsii autistisesta oireilusta ja osa saattaa ihan vammautua pysyvästi. Mielestäni on hyvä että herkästi ei lähdetä eläkkeelle vaan pyritään terveyteen sekä hyvinvointiin. Moni haluaisi olla kotona nk. autistina mutta yhteiskunnassa kannattaa pysyä kiinni niin kauan kuin on mahdollista. Ei kannata luovuttaa.

"Jokaisen pään sisältä löytyy jotain vikaa, mutta kaikki eivät halua sille diagnoosia."

Kaikella kunnioituksella, minun päästäni ei todellakaan löydy mitään vikaa. Huumori on eri asia. Mielistelykulttuuri on mennyt liian pitkälle eikä enää hyväksytä normaaleja terveitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saatana saanut dignoosia autismista vaikka edelleen tiedän että se minulla on. Minkäänlaista veto-oikeutta en saanut persoonallisuushäiriödiagnoosin asettaneille kusipäille. Mutta olisin käyttänyt autismidiagnoosia vain välineenä töidenvälttelyssä ja tämä paskadiagnoosi on aivan yhtä hyvä väline. Jos tämä väline osoittautuu paskaksi, alan vaatimaan uusia aitoja diagnooseja.

Moni persoonallisuushäiriöinen kärsii autistisesta oireilusta ja osa saattaa ihan vammautua pysyvästi. Mielestäni on hyvä että herkästi ei lähdetä eläkkeelle vaan pyritään terveyteen sekä hyvinvointiin. Moni haluaisi olla kotona nk. autistina mutta yhteiskunnassa kannattaa pysyä kiinni niin kauan kuin on mahdollista. Ei kannata luovuttaa.

Miksi vammautuu?