Diagnoosien vyöry: ADHD, ADD, ASD, OCD, PTSD, C-PTSD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valheiden aikakauttahan me elämme. Yhteiskunta tieteilijät puhuvat totuuden jälkeisestä ajasta. Olen sen vuoksi herkkänä ja sensitiivisenä ihmisenä huomannut voivani pahoin. Itselleni aitous ja totuudessa eläminen on elinehto. Tämä ei ole autismin kirjoa, vaikka olen huomannut tätä piirrettä yritetty niputettavan häiriön alle. Jos jokin kliininen kriteeristä on leimattava minulle, olisi se estyneisyys. Estyneisyydessä ihminen rakentaa muurin herkkyytensä vuoksi itsensä ja muiden väliin, välttääkseen loukkaamista. Ja nimenomaan meitä raivostuttaa/paheksuttaa aitouden puute, minkä olemme padonneet herkkyyden vuoksi.

 

Ihmiset eivät ymmärrä lukemaansa (sanojen merkityksiä ja lauseiden logiikkaa ja tekstin kokonaisuutta, sitä mikä on faktaa ja mikä on mielipidettä ja eri tekstilajeja, kerronta tapoja, tunnesävyjä yms. ...) ja sen sijaan he vääristelevät asioita. Autismin kirjon kliinisesti merkittävin kriteeri on nähdäkseni erityismielenkiinnon kohteet. Se on rajoitteista suurin ja täten määrittelevin. Se määrittelee merkittävästi ilmiötä; ihminen on silloin monokulttuuristinen. Koulu- ja työelämässä ei voi tuolla menestystä tulla, jos kiinnostaa vain yksi asia. Analogista skitsofrenia spektrin anhedonia-oireeseen.

 

Kaikissa mielenterveyden diagnooseissa tulisi loogisesti miettiä ilmiön ydintä: mikä on häiriön ydin rajoite? 

Erityismielenkiinnon kohteet EI ole kliinisesti merkittävin autismin kirjon kriteeri. Kaikilla autisteilla ei ole erityismielenkiinnon kohteita. Erityismielenkiinnon kohteita voi myös olla, ja usein onkin, enemmän kuin yksi. Erityismielenkiinnon kohde ei myöskään tarkoita, etteikö autisti voisi olla kiinnostunut myös muista asioista. 

Moni autisti on onnistunut tekemään erityismielenkiinnon kohteestaan ammattinsa. 

Tiedätkö mitä erityismielenkiinnon kohde tarkoittaa terminä ja minkälaiseen käyttäytymiseen se johtaa?

Tiedän kyllä, koska olen autisti (asperger) jolla on erityismielenkiinnon kohteita. 

Tuntuu taas siltä, että sun "tiedot" autismista on jotain muinaisia harhaluuloja siltä ajalta, kun ainoastaan se pikkupoika, jota ei kiinnosta mikään muu kuin juna-aikataulut, tunnistettiin autistiksi. 

Ole rauhassa Asperger. Älä vain minua sitten leimaa autistiksi ;)

Jos sä olet autisti, niin olet sitä, vaikka sua ei kukaan ikinä "leimaisi" autistiksi. Ja jos et ole autisti, niin et ole sitä, vaikka kuka sut sellaiseksi "leimaisi". 

Ootko sä se tyyppi, joka on loukkaantunut siitä, että sulla on joskus epäilty autismin kirjoa? Ja sen vuoksi et osaa tarkastella asiaa objektiivisesti? 

Olen iän karttuessa aikalailla kyllästynyt ihmisten peleihin, tekosyihin ja sosiaaliseen piirileikkiin. Sanon asiat suoraan silloin, kun se on tarpeen ja jos joku saa herneitä sieraimiinsa, niin siinähän saa. Mua ei myöskään hetkauta "tiedätkö sinä kuka minä olen" -tyypit. Näistä syistä olen kuullut ihan tavallisten ihmisten (toki mt-ongelmaa on) diagnosoivan minua autistiksi 😁.

Ja suoraan sanominen ei ole ilkeästi sanomista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekopää-äitien sekopäiset lapset. Nykyinen sukupolvi on mätä.

Vaikka joku tulee tähän taas vinkumaan mutta eikö ole omituista että erityislapsien määrä nousi samantien kun ruumiillinen kuritus tai oikeastaan mikään kunnon kasvatus lopetettiin? Ennen vanhaan selkään saaneista penskoista tuli täysin normaaleja aikuisia. Kenellekkään ei jäänyt mitään traumoja joita nyyhkittiin vuosikymmeniä vaan keskityttiin elämiseen. 

Tämä päähänpaijaamiskulttuurihan on hyvin nuori koko ihmishistoriaan verrattuna. Ja jo nyt sukupolvet ovat kirjaimellisesti pilalla. 

Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi tuollaista? Ei todellakaan tullut kaikista selkäänsä saaneista lapsista normaaleja aikuisia - mieti vaikka kuinka paljon yleisempää väkivaltarikollisuus oli niinä aikoina? Kyllähän niitä traumoja jäi, ja niitä sitten purettiin alkoholismiin ja vaimon, lasten tai ryyppykavereiden hakkaamiseen kännissä. 

Uskallan väittää että enemmistö sai selkäänsä ja enemmistö ei ollut traumatisoituneita selkäsaunoista koska se vain kuului siihen aikaan. Kukaan ei edes mieti jotain tuollaista nykyään. Selkäsaunalla ei tarkoiteta hullua hakkaamista tai sekopään riehumista. Miksi nämä kaksi asiaa aina yhdistetään. Se että nykyään itketään pahoinpitelystä jos kurittomalle lapselle antaa pelkän luunapin on sairasta. 

Muuten, nykyajan hellän kasvatuksen saaneet nuoret ovat huomattavasti väkivaltaisempia kuin entisaikojen nuoret. Nämä hakkaavat kallon hajalle ja pomppivat päällä just for fun että eipäs valehdella. 

Minua hakattiin lapsena, käytettiin nyrkkejä, läimäytyksiä, potkimista, heitettiin tavaroilla jne.

Tätä puolusteli sitten myöhemmin kasvattamisena ja nuhtelemisena.

En ainakaan juuri nyt usko, että tulen koskaan pystymään normaalielämään. Elän kuin kuplassa, jossa olen minä, ja ulkopuolella muu maailma. En kuulu mihinkään, eikä mikään maailman hyvistä asioista ole minua varten. 

Monta vuotta yritin elää jättäen tuon taakseni, ja jopa kehittää jotain valemuistoja hyvästä lapsuudesta vakuutellakseni olevani kunnossa. Eipä vaan toiminut tämä "unohda ja mene eteenpäin".

Vierailija kirjoitti:

Minulle ADHD-diagnoosi ja lääkitys on mahdollistanut sen, että voin olla enemmän sellainen kuin haluaisin. Ilman lääkitystä en vaan saa pakotettua itseäni tekemään asioita samalla tavalla, ja koen olevani alisuorittaja. Nyt tuntuu siltä, että saan paljon paremmin hyödynnettyä potentiaaliani. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä on muuttunut siihen, että saan oikeasti tehtyä ne asiat joita haluan.

Hyvä näin, mutta vertailun vuoksi, jos olisit käyttänyt amfetamiinia (jonka johdannaisia kyseiset ADHD-lääkkeet ovat) ja lopputulos olisi sama, kumpi olisi parempi, lääkkeeksi määritelty huume (drug) vai laittomaksi määritelty huume (drug)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ADHD-diagnoosi ja lääkitys on mahdollistanut sen, että voin olla enemmän sellainen kuin haluaisin. Ilman lääkitystä en vaan saa pakotettua itseäni tekemään asioita samalla tavalla, ja koen olevani alisuorittaja. Nyt tuntuu siltä, että saan paljon paremmin hyödynnettyä potentiaaliani. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä on muuttunut siihen, että saan oikeasti tehtyä ne asiat joita haluan.

Hyvä näin, mutta vertailun vuoksi, jos olisit käyttänyt amfetamiinia (jonka johdannaisia kyseiset ADHD-lääkkeet ovat) ja lopputulos olisi sama, kumpi olisi parempi, lääkkeeksi määritelty huume (drug) vai laittomaksi määritelty huume (drug)?

Apteekin lääkkeet on hieman tasalaatuisempia ja puhtaampia. Että siinä ainakin eroa. 

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat näitä hommaa lapsilleen, joiden diagnoosi vanhaan aikaan olisi ollut 'hidas' tai 'tyhmä'.

Minä olen ollut tollanen hidas. Olisi ollut hyvä jos vanhemmat olisivat "hommanneet" minulle sen diagnoosin lapsena, mutta tajusin mennä tutkimuksiin monen mutkan takaa vasta nelikymppisenä. M50

Miten se diagnoosi olisi muuttanut "hitauttasi"? Tukitoimilla, joilla pystyt älykkyytesi rajoissa tekemään parhaasi? Enkä sinulta olisi pitänyt vaatia vähemmän kuin muilta. Ajatteletko, että henkilön joka suoriutuu opinnoista kouluarvosanalla 6 pitäisi diagnoosin jäljeen saada 8?

Vierailija kirjoitti:

Uudesta ICD-luokituksestahan Asperger on canceloitu kokonaan. On vain luokka autismikirjon häiriö, jossa on hieman tiukemmat kriteerit. Osa aikaisemmin diagnoosin saaneista ei siis enää saisi sitä uudessa luokituksessa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka diagnoosit ovat vain yksi tapa sanallistaa monimutkaisia ilmiöitä. Ne ovat myös aina aikaansa sidottuja ja täysin sopimuksenvaraisia.

Tässäkin keskustelussa näkee, kuinka ihmiset liittyvät niihin hyvin erilaisia merkityksiä ja osin myös populaarikulttuuriin liittyviä uskomuksia.

Monet katsoo asiaa myös aivan nurinkurisesti, aivan kuin diagnostiset kriteerit loisivat autismin, eikä niin päin kuin asia oikeasti on, että autismi on olemassa ja diagnostiset kriteerit on (kömpelö) yritys määritellä ja tunnistaa autismi. 

Autismi tuli ensin ja oli olemassa ennen yhtään yritystä luoda sille määritelmiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat näitä hommaa lapsilleen, joiden diagnoosi vanhaan aikaan olisi ollut 'hidas' tai 'tyhmä'.

Minä olen ollut tollanen hidas. Olisi ollut hyvä jos vanhemmat olisivat "hommanneet" minulle sen diagnoosin lapsena, mutta tajusin mennä tutkimuksiin monen mutkan takaa vasta nelikymppisenä. M50

Miten se diagnoosi olisi muuttanut "hitauttasi"? Tukitoimilla, joilla pystyt älykkyytesi rajoissa tekemään parhaasi? Enkä sinulta olisi pitänyt vaatia vähemmän kuin muilta. Ajatteletko, että henkilön joka suoriutuu opinnoista kouluarvosanalla 6 pitäisi diagnoosin jäljeen saada 8?

Ei "hitaus" ole yhtä kuin älyllinen rajoittuneisuus. 

- eri 

Kaikki aloituksessakaan mainitut diagnoosit eivät ole loppuelämän sairauksia. Kaikki eivät halua parantua joten jotkut sitten identifioituvat sairauksiin joita käyttävät myös aseena muita ihmisiä ja elämää vastaan. 

"Diagnoosit eivät kuitenkaan kerro mitään ongelmien syistä, vaan ne kuvailevat pelkästään oireita" 

Minulla on Adhd ja "OCD" diagnoosit. 

Adhd on synnynnäinen ominaisuus eikä diagnoosi itse asiassa kuvaile oireita koska oireet vaihtelee erihenkilöiden välillä ja ja ihan yksiittäiselläkin henkilöllä elämän aikana. 

OCD on yleinen ja silti niin huonosti tunnettu mielenterveysongelma että moni ei saa diagnoosia edes psykiatrian asiakkuuden aikana ollessaan, eikä sitä välttämättä edes epäillä. Potilas saa helposti väärän diagnoosin kärsiessään OCD oireista. 

En usko että juuri kukaan lähtee rakentamaan identiteettiään diagnooseiden varaan vai miten se höpinä menikään, koska se on ollut enemmänkin terveydenhuollossa ongelmana ettei potilaita/asiakkaita nähdä ihmisinä vaan heitä tarkastellaan diagnooseiden kautta. 

Se yleensä jää jokaisen omalle vastuulle erotella oma itsensä ja häiriöoireilu toisistaan ja terveydenhuollossa sekin voi kääntyä itseä vastaan... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat näitä hommaa lapsilleen, joiden diagnoosi vanhaan aikaan olisi ollut 'hidas' tai 'tyhmä'.

Minä olen ollut tollanen hidas. Olisi ollut hyvä jos vanhemmat olisivat "hommanneet" minulle sen diagnoosin lapsena, mutta tajusin mennä tutkimuksiin monen mutkan takaa vasta nelikymppisenä. M50

Miten se diagnoosi olisi muuttanut "hitauttasi"? Tukitoimilla, joilla pystyt älykkyytesi rajoissa tekemään parhaasi? Enkä sinulta olisi pitänyt vaatia vähemmän kuin muilta. Ajatteletko, että henkilön joka suoriutuu opinnoista kouluarvosanalla 6 pitäisi diagnoosin jäljeen saada 8?

Ei "hitaus" ole yhtä kuin älyllinen rajoittuneisuus. 

- eri 

Mitä se sitten on? Tuo henkilö jolle vastasin kommentoi viestiin, jossa lapsilla joita on pidetty tyhminä tai hitaina, saattaa olla adhd

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uudesta ICD-luokituksestahan Asperger on canceloitu kokonaan. On vain luokka autismikirjon häiriö, jossa on hieman tiukemmat kriteerit. Osa aikaisemmin diagnoosin saaneista ei siis enää saisi sitä uudessa luokituksessa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka diagnoosit ovat vain yksi tapa sanallistaa monimutkaisia ilmiöitä. Ne ovat myös aina aikaansa sidottuja ja täysin sopimuksenvaraisia.

Tässäkin keskustelussa näkee, kuinka ihmiset liittyvät niihin hyvin erilaisia merkityksiä ja osin myös populaarikulttuuriin liittyviä uskomuksia.

Monet katsoo asiaa myös aivan nurinkurisesti, aivan kuin diagnostiset kriteerit loisivat autismin, eikä niin päin kuin asia oikeasti on, että autismi on olemassa ja diagnostiset kriteerit on (kömpelö) yritys määritellä ja tunnistaa autismi. 

Autismi tuli ensin ja oli olemassa ennen yhtään yritystä luoda sille määritelmiä. 

Autismilla kun ei ole etiologiaa eikä selvää biologista pohjaa, niin et vain voi olettaa, että diagnostisten kriteerien taustalla olisi jokin tietty tila tai ominaisuus, jota kriteerit vain kömpelösti kuvaavat. Autismi on diagnoosina vähän samanlainen kuin vaikkapa kehitysvamma  - se kuvaa toiminnan poikkeavuutta suhteessa normatiivisiin odotuksiin. 

Pelkkä oireiden pinnallinen samankaltaisuus ei tarkoita, että kaikilla olisi sama sairaus tai vamma. Kehitysvammankin taustalla on etiologialtaan hyvin erilaisia tiloja. Diagnoosi kuvaa vain yhtä ulottuvuutta esimerkiksi Downin oireyhtymässä. Tutkijat ovat vuosikymmeniä yrittäneet löytää autismin taustalta Downin oireyhtymän kaltaisia, etiologialtaan tunnettuja tiloja siinä toistuvasti epäonnistuen. 

DSM-tautiluokituksen entinen puheenjohtaja Allen Frances onkin todennut yhdeksi kaameinnisra virheistään Aspergerin oireyhtymän lisäämisen tautiluokitukseen ja myöhemin yhdistämisen autismin kirjoksi, koska se vaikuttaa entisestään oikeasti tukea tarvitsevien autististen ongelmien etiologian selvittämistä kun häiriö laventuu osaksi normaalivariaatiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uudesta ICD-luokituksestahan Asperger on canceloitu kokonaan. On vain luokka autismikirjon häiriö, jossa on hieman tiukemmat kriteerit. Osa aikaisemmin diagnoosin saaneista ei siis enää saisi sitä uudessa luokituksessa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka diagnoosit ovat vain yksi tapa sanallistaa monimutkaisia ilmiöitä. Ne ovat myös aina aikaansa sidottuja ja täysin sopimuksenvaraisia.

Tässäkin keskustelussa näkee, kuinka ihmiset liittyvät niihin hyvin erilaisia merkityksiä ja osin myös populaarikulttuuriin liittyviä uskomuksia.

Monet katsoo asiaa myös aivan nurinkurisesti, aivan kuin diagnostiset kriteerit loisivat autismin, eikä niin päin kuin asia oikeasti on, että autismi on olemassa ja diagnostiset kriteerit on (kömpelö) yritys määritellä ja tunnistaa autismi. 

Autismi tuli ensin ja oli olemassa ennen yhtään yritystä luoda sille määritelmiä. 

Autismilla kun ei ole etiologiaa eikä selvää biologista pohjaa, niin et vain voi olettaa, että diagnostisten kriteerien taustalla olisi jokin tietty tila tai ominaisuus, jota kriteerit vain kömpelösti kuvaavat. Autismi on diagnoosina vähän samanlainen kuin vaikkapa kehitysvamma  - se kuvaa toiminnan poikkeavuutta suhteessa normatiivisiin odotuksiin. 

 

Pelkkä oireiden pinnallinen samankaltaisuus ei tarkoita, että kaikilla olisi sama sairaus tai vamma. Kehitysvammankin taustalla on etiologialtaan hyvin erilaisia tiloja. Diagnoosi kuvaa vain yhtä ulottuvuutta esimerkiksi Downin oireyhtymässä. Tutkijat ovat vuosikymmeniä yrittäneet löytää autismin taustalta Downin oireyhtymän kaltaisia, etiologialtaan tunnettuja tiloja siinä toistuvasti epäonnistuen. 

 

DSM-tautiluokituksen entinen puheenjohtaja Allen Frances onkin todennut yhdeksi kaameinnisra virheistään Aspergerin oireyhtymän lisäämisen tautiluokitukseen ja myöhemin yhdistämisen autismin kirjoksi, koska se vaikuttaa entisestään oikeasti tukea tarvitsevien autististen ongelmien etiologian selvittämistä kun häiriö laventuu osaksi normaalivariaatiota. 

Olen varma, että autismin kirjon alla on etiologialtaan erilaisia tiloja. Esim. oletettavasti äidin raskauden aikaisen d-vitamiinipuutoksen aiheuttama tai edesauttama syvä autistisuus on varmasti eri asia, kuin perinnöllinen asperger-tyyppinen autismi. Ei tämä poista sitä faktaa, että nämä tilat ovat olleet olemassa ennen yhtään ainutta diagnoosia, ja diagnoosit on luotu kuvaamaan ja luokittelemaan näitä tiloja, eikä toisinpäin. 

Minä tietenkin tiedän aspergerina, jonka suvussa tätä esiintyy selkeästi perinnöllisenä, että tämä on olemassaoleva, perinnöllinen poikkeavuus. Poikkeamme sen verran voimakkaasti väestön enemmistöstä, että tämän tilan tunnistamiselle ja ymmärtämiselle on selkeä tarve. 

Siitä olen samaa mieltä, ettei aspergerin yhdistäminen autismin kirjon alle yhdessä syvästi autististen kehitysvammaisten kanssa ole järkevää, kun kyse on niin erilaisista tiloista. Sen sijaan väite siitä, että ainoastaan syvästi autistiset tarvitsisivat tukea, on pötyä. Kyllä me aspergerit myös enimmäkseen tarvitsemme tukea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uudesta ICD-luokituksestahan Asperger on canceloitu kokonaan. On vain luokka autismikirjon häiriö, jossa on hieman tiukemmat kriteerit. Osa aikaisemmin diagnoosin saaneista ei siis enää saisi sitä uudessa luokituksessa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka diagnoosit ovat vain yksi tapa sanallistaa monimutkaisia ilmiöitä. Ne ovat myös aina aikaansa sidottuja ja täysin sopimuksenvaraisia.

Tässäkin keskustelussa näkee, kuinka ihmiset liittyvät niihin hyvin erilaisia merkityksiä ja osin myös populaarikulttuuriin liittyviä uskomuksia.

Monet katsoo asiaa myös aivan nurinkurisesti, aivan kuin diagnostiset kriteerit loisivat autismin, eikä niin päin kuin asia oikeasti on, että autismi on olemassa ja diagnostiset kriteerit on (kömpelö) yritys määritellä ja tunnistaa autismi. 

Autismi tuli ensin ja oli olemassa ennen yhtään yritystä luoda sille määritelmiä. 

Autismilla kun ei ole etiologiaa eikä selvää biologista pohjaa, niin et vain voi olettaa, että diagnostisten kriteerien taustalla olisi jokin tietty tila tai ominaisuus, jota kriteerit vain kömpelösti kuvaavat. Autismi on diagnoosina vähän samanlainen kuin vaikkapa kehitysvamma  - se kuvaa toiminnan poikkeavuutta suhteessa normatiivisiin odotuksiin. 

 

Pelkkä oireiden pinnallinen samankaltaisuus ei tarkoita, että kaikilla olisi sama sairaus tai vamma. Kehitysvammankin taustalla on etiologialtaan hyvin erilaisia tiloja. Diagnoosi kuvaa vain yhtä ulottuvuutta esimerkiksi Downin oireyhtymässä. Tutkijat ovat vuosikymmeniä yrittäneet löytää autismin taustalta Downin oireyhtymän kaltaisia, etiologialtaan tunnettuja tiloja siinä toistuvasti epäonnistuen. 

 

DSM-tautiluokituksen entinen puheenjohtaja Allen Frances onkin todennut yhdeksi kaameinnisra virheistään Aspergerin oireyhtymän lisäämisen tautiluokitukseen ja myöhemin yhdistämisen autismin kirjoksi, koska se vaikuttaa entisestään oikeasti tukea tarvitsevien autististen ongelmien etiologian selvittämistä kun häiriö laventuu osaksi normaalivariaatiota. 

Olen varma, että autismin kirjon alla on etiologialtaan erilaisia tiloja. Esim. oletettavasti äidin raskauden aikaisen d-vitamiinipuutoksen aiheuttama tai edesauttama syvä autistisuus on varmasti eri asia, kuin perinnöllinen asperger-tyyppinen autismi. Ei tämä poista sitä faktaa, että nämä tilat ovat olleet olemassa ennen yhtään ainutta diagnoosia, ja diagnoosit on luotu kuvaamaan ja luokittelemaan näitä tiloja, eikä toisinpäin. 

Minä tietenkin tiedän aspergerina, jonka suvussa tätä esiintyy selkeästi perinnöllisenä, että tämä on olemassaoleva, perinnöllinen poikkeavuus. Poikkeamme sen verran voimakkaasti väestön enemmistöstä, että tämän tilan tunnistamiselle ja ymmärtämiselle on selkeä tarve. 

Siitä olen samaa mieltä, ettei aspergerin yhdistäminen autismin kirjon alle yhdessä syvästi autististen kehitysvammaisten kanssa ole järkevää, kun kyse on niin erilaisista tiloista. Sen sijaan väite siitä, että ainoastaan syvästi autistiset tarvitsisivat tukea, on pötyä. Kyllä me aspergerit myös enimmäkseen tarvitsemme tukea. 

Tuossahan podcastissa tulikin hyvin esille se, että diagnoosit ovat lääkäreiden välineitä esimerkiksi hoidon ja kuntoutuksen suunnitteluun.

Sen vuoksi kenenkään ei kannata pahoittaa mieltä siitä, jos ei mahdu kriteerien alle. Yhteiskunnassa on vain oltava jotain luokitteluita, joilla vedetään rajoja esimerkiksi palveluiden tarjoamiseksi vaikeaoireisimmille. Terveyspalveluiden kysyntä kun on kuitenkin loputonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uudesta ICD-luokituksestahan Asperger on canceloitu kokonaan. On vain luokka autismikirjon häiriö, jossa on hieman tiukemmat kriteerit. Osa aikaisemmin diagnoosin saaneista ei siis enää saisi sitä uudessa luokituksessa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka diagnoosit ovat vain yksi tapa sanallistaa monimutkaisia ilmiöitä. Ne ovat myös aina aikaansa sidottuja ja täysin sopimuksenvaraisia.

Tässäkin keskustelussa näkee, kuinka ihmiset liittyvät niihin hyvin erilaisia merkityksiä ja osin myös populaarikulttuuriin liittyviä uskomuksia.

Monet katsoo asiaa myös aivan nurinkurisesti, aivan kuin diagnostiset kriteerit loisivat autismin, eikä niin päin kuin asia oikeasti on, että autismi on olemassa ja diagnostiset kriteerit on (kömpelö) yritys määritellä ja tunnistaa autismi. 

Autismi tuli ensin ja oli olemassa ennen yhtään yritystä luoda sille määritelmiä. 

Autismilla kun ei ole etiologiaa eikä selvää biologista pohjaa, niin et vain voi olettaa, että diagnostisten kriteerien taustalla olisi jokin tietty tila tai ominaisuus, jota kriteerit vain kömpelösti kuvaavat. Autismi on diagnoosina vähän samanlainen kuin vaikkapa kehitysvamma  - se kuvaa toiminnan poikkeavuutta suhteessa normatiivisiin odotuksiin. 

 

Pelkkä oireiden pinnallinen samankaltaisuus ei tarkoita, että kaikilla olisi sama sairaus tai vamma. Kehitysvammankin taustalla on etiologialtaan hyvin erilaisia tiloja. Diagnoosi kuvaa vain yhtä ulottuvuutta esimerkiksi Downin oireyhtymässä. Tutkijat ovat vuosikymmeniä yrittäneet löytää autismin taustalta Downin oireyhtymän kaltaisia, etiologialtaan tunnettuja tiloja siinä toistuvasti epäonnistuen. 

 

DSM-tautiluokituksen entinen puheenjohtaja Allen Frances onkin todennut yhdeksi kaameinnisra virheistään Aspergerin oireyhtymän lisäämisen tautiluokitukseen ja myöhemin yhdistämisen autismin kirjoksi, koska se vaikuttaa entisestään oikeasti tukea tarvitsevien autististen ongelmien etiologian selvittämistä kun häiriö laventuu osaksi normaalivariaatiota. 

Olen varma, että autismin kirjon alla on etiologialtaan erilaisia tiloja. Esim. oletettavasti äidin raskauden aikaisen d-vitamiinipuutoksen aiheuttama tai edesauttama syvä autistisuus on varmasti eri asia, kuin perinnöllinen asperger-tyyppinen autismi. Ei tämä poista sitä faktaa, että nämä tilat ovat olleet olemassa ennen yhtään ainutta diagnoosia, ja diagnoosit on luotu kuvaamaan ja luokittelemaan näitä tiloja, eikä toisinpäin. 

Minä tietenkin tiedän aspergerina, jonka suvussa tätä esiintyy selkeästi perinnöllisenä, että tämä on olemassaoleva, perinnöllinen poikkeavuus. Poikkeamme sen verran voimakkaasti väestön enemmistöstä, että tämän tilan tunnistamiselle ja ymmärtämiselle on selkeä tarve. 

Siitä olen samaa mieltä, ettei aspergerin yhdistäminen autismin kirjon alle yhdessä syvästi autististen kehitysvammaisten kanssa ole järkevää, kun kyse on niin erilaisista tiloista. Sen sijaan väite siitä, että ainoastaan syvästi autistiset tarvitsisivat tukea, on pötyä. Kyllä me aspergerit myös enimmäkseen tarvitsemme tukea. 

Diagnoosit yhdistettiin, koska häiriöt eivät muodostaneet kliinisesti erillisiä luokkia. Sama henkilö olisi voinut samoilla "oirekuvauksilla" saada sekä autismin kirjon häiriön tai diagnoosin Aspergerin syndroomasta. Ongelma psykiatriassa on se, että luokat organisanisoidaan hyvin tulkinnanvaraisten käyttäytymispiirteiden pohjalta. Käyttäytymispiirteet myös reagoivat usein ympäristöön etenkin lapsuudessa ja nuoruudessa, kun persoonallisuus muodostuu. Ympäristö ja kulttuuri vaikuttavat siihen, millaiseksi ihmisen persoonallisuus eli käyttäytymis- ja reagointitapojen kokonaisuus muodostuu. Se miten ihmistä tulkitaan vaikuttaa siihen, millaiseksi hän kasvaa. 

Sen vuoksi ei voi suoraan sanoa, että taustalla olisi jotain autenttisia "tiloja", joita vain yritetään kuvata. Kun puhutaan käyttäytymisestä ja muista sosiaalisesti rakentuvista ilmiöistä, niin ongelmana on aina enemmän tai vähemmän todellisuuden ja sen kuvauksen vuorovaikutus. Allen Frances katui Aspergerin diagnoosin lisäämistä DSM-manuaaliin juuri tästä syystä: he epäonnistuivat ennustamaan autismin esiintyvyyden kasvua, koska eivät ymmärtäneet sitä kulttuuriympäristöä, jossa diagnooseja annettiin. Kenttäkokeiden perusteella he ennustivat, että Aspergerin syndrooman lisääminen nostaisi autismin esiintyvyyttä yhteen lapseen tuhannesta: se nousikin 1/30 lapsesta.  On ilmeisen selvää että myös ne lapset joiden avun tarve ja haasteiden taso eroaa rajusti klassisesta Kannerin autismista tulivat yhä suuremmassa määrin diagnosoiduiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Nuo on niin käteviä siitä, kun mukana seuraa yleensä amfetamiinipohjainen lääkitys 

Jep, hyvät jyvät. Onks se väärin?

Aika muhkea otsikkosi

Jokaisen pään sisältä löytyy jotain vikaa, mutta kaikki eivät halua sille diagnoosia. Esimerkiksi minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua erottua joukosta. Mulle oli tärkeää itseni kannalta tietää miksi koen elämän erilailla kuin muut. Olen tuntenut itseni vähempiarvoiseksi koko elämäni koska olen ollut jatkuvasti ylikuormittunut.

Vaikka en pääsisikään koskaan ADHD-tutkimuksiin niin tiedän että mulla on se ja nyt voin keskittyä parantamaan elämääni siltä osin paremmaksi.

Voimme ottaa minkä tahansa sadan hengen ryhmän mistä päin maailmaa tahansa, ja siinä on aina suunnilleen sama määrä tietynlaisia ihmisiä.

”Mulle oli tärkeää itseni kannalta tietää miksi koen elämän erilailla kuin muut.”

Tämä on just se asia mikä on ihan perseestä, kaikki halutaan ahtaa siihen samaan muottiin. Jos et ole kuten tuhannet muut, on elämässäsi jotakin vikaa ja se pitää lääkitä pois. Sitä voi verrata tilanteeseen, jossa auton bensatankin valo palaa punaisella. Huoltoasemalle ajon sijaan merkkivalon päälle lätkäistään hymynaamatarra ja jatketaan matkaa.

Ikävien tunteiden ohittaminen voi tuntua hetken helpottavalta, mutta et sä laastarin avulla pääse itseäsi karkuun. Tunteet pitää tuntea. Tarkoitus ei ole toimia vaan tuntea. Tunteet ovat kehollisia. Siksi niitä ei pidä torjua vaan hyväksyä, että nyt tuntuu tältä, nyt sattuu, nyt tuntuu etten riitä. Ja sitten päästää irti. Hyväksyä itsensä ja epätäydellisyytensä.

”Mulle oli tärkeää itseni kannalta tietää miksi koen elämän erilailla kuin muut.”

Varmaan narsistisin ja itserakkain lause mitä voi sanoa.. Olen lumihiutale, erilainen kuin muut ja tiedän mitä muut ajattelee, mutta te ette voi minua ymmärtää. Siis oikeesti?

Nylyajan ihmisillä on joku ihme tarve erottautua joukosta. Ei haluta olla tavallinen ihminen. Siksi näitä ihme doagnooseja ja seksuaalisia suuntautumisia on nykyään niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo on niin käteviä siitä, kun mukana seuraa yleensä amfetamiinipohjainen lääkitys 

No eipä tuo lääkitys sen kummempaa säväriä oikean diagnoosin saanelle tuo, kuin vain lisää toimintakykyä ja vähentää jumitusta asioiden aikaansaamisessa. Ikävä tuottaa pettymys sen suhteen, että oikea adhd-ihminen pystyy helposti vaikka nukkumaan päikkärit vahvallakin lääkityksellä, koska se ei tuota mitään lisäpärinää. Ei tosin tee zombiksikaan. 

Mikä ihmeen mittari päiväunien nukkuminen on? Tätä kuulee säännöllisesti. Harvemmin aikuiset ihmiset nukkuvat päiväunia. Minua amfetamiininapit piristää aivan selvästi ja pysyn paljon paremmin hereillä.